Elintasoerot Euroopan unionin alueella

Kandidaatintyön tavoitteena on tutkia EU:n 27 jäsenvaltion elintasojen eroja. Tutkielma on suoritettu käyttäen apuna viimeisempiä tilastollisia tietoja jäsenvaltioiden taloudellisten tilanteiden kehittymisestä. Jäsenvaltiot on jaettu työssä kahteen pääryhmään: EU-15 maihin, eli vanhoihin jäsenvaltioihin sekä uusiin jäsenvaltioihin, joita on tällä hetkellä 12. Elintasoerojen tutkimiseen työssä on käytetty mm. ostovoimakorjattua bruttokansantuloa, valtion velan osuutta BKT:stä, kuluttajahintojen inflaatiota, työntuottavuuden muutoslukuja, työttömyysastetta sekä suhteellisen hintatason muutosta jäsenvaltioissa. Tutkielmassa analysoidaan eri elintasomittareilla koottuja taulukoita sekä pyritään selvittämään niiden avulla jäsenvaltioiden todellisia elintasoeroja. Lisäksi työssä tutkitaan syitä elintasoerojen taustalla sekä niiden vaikutusta Euroopan unionintoimintaan. EU:n jäsenvaltioiden välillä on suuria elintasoeroja, jotka johtuvat esim. sosiaalisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta. EU-15 maiden talouskasvu on hidastunut, mutta maiden elintaso on silti korkea. Uusien jäsenvaltioiden elintaso on vielä selvästi alhaisempi, mutta niiden siirtymätaloudet kasvavat voimakkaasti. EU pyrkii aluepolitiikan avulla kaventamaan elintasokuilua jäsenvaltioiden välillä.

Modulation of genetic associations with serum urate levels by body-mass-index in humans.

We tested for interactions between body mass index (BMI) and common genetic variants affecting serum urate levels, genome-wide, in up to 42569 participants. Both stratified genome-wide association (GWAS) analyses, in lean, overweight and obese individuals, and regression-type analyses in a non BMI-stratified overall sample were performed. The former did not uncover any novel locus with a major main effect, but supported modulation of effects for some known and potentially new urate loci. The latter highlighted a SNP at RBFOX3 reaching genome-wide significant level (effect size 0.014, 95% CI 0.008-0.02, Pinter= 2.6 x 10-8). Two top loci in interaction term analyses, RBFOX3 and ERO1LB-EDARADD, also displayed suggestive differences in main effect size between the lean and obese strata. All top ranking loci for urate effect differences between BMI categories were novel and most had small magnitude but opposite direction effects between strata. They include the locus RBMS1-TANK (men, Pdifflean-overweight= 4.7 x 10-8), a region that has been associated with several obesity related traits, and TSPYL5 (men, Pdifflean-overweight= 9.1 x 10-8), regulating adipocytes-produced estradiol. The top-ranking known urate loci was ABCG2, the strongest known gout risk locus, with an effect halved in obese compared to lean men (Pdifflean-obese= 2 x 10-4). Finally, pathway analysis suggested a role for N-glycan biosynthesis as a prominent urate-associated pathway in the lean stratum. These results illustrate a potentially powerful way to monitor changes occurring in obesogenic environment.

Konserttiohjelma 1900 : Det finske filharmoniske orkester

Kjøbenhavn 1900

Konserttiohjelma 1900-07-01 - Ohjelma

Helsinki 1900

Konserttiohjelma 1900-07-02 - Ohjelma

Helsinki 1900

Konserttiohjelma 1907-04-23

Helsingfors 1907

Valkaisusäätöjen kehittäminen sellutehtaan D0- ja D1-vaiheissa

Työssä suunnitellaan ja toteutetaan kompensoitu kappakerroinsäätö sellutehtaan valkaisulinjan D0- ja D1-vaiheisiin. Tavoitteena säädölle on klooridioksidin kokonaiskulutuksen ja valkaistun massan laatuhajonnan pienentäminen. Työssä esitetään tehtaan kuitulinjan prosessivaiheiden pääperiaatteet edeten keittämöltä aina valkaisulinjalle asti, perehdytään valkaisukemikaalin kulutukseen vaikuttaviin merkittävimpiin tekijöihin, valkaisuvaiheiden tärkeimpien mittalaitteiden toimintaan ja vaiheissa käytettäviin säätömenetelmiin. Säädön suunnittelussa kemikaalikulutuksen ja massanlaadun eri tekijöiden syyseuraussuhteet etsitään koeajoilla. Kompensoitua kappakerroinsäätöä ja kompensoitua vaaleussäätöä verrataan toisiinsa prosessiin tehtävien seurantajaksojen ja käyttökokemusten perusteella. Suoritetun koeajon perusteella uudella säädöllä valkaistun massan hajonta säilyy samana, mutta klooridioksidin kokonaiskulutusta voidaan vähentää keskimäärin 17 %, joka tarkoittaa vuodessa yli 500 000 euron säästöä valkaisukemikaalin kustannuksissa.