Probabilistic contact preferences in protein-ligand and protein-protein complexes

Modeller för intermolekulär växelvärkan utnyttjas brett inom biologin. Analys av kontakter mellan proteiner och läkemedelsforskning representerar typiska tillämpningsområden för dylika modeller. En modell som beskriver sådana molekylära växelverkningar kan utformas med hjälp av biofysisk teori, vilket tenderar att resultera i ytterst tung beräkningsbörda även för enkla tillämpningar. Ett alternativt sätt att formulera modeller är att utnyttja stora databaser som innehåller strukturmätningar gjorda med hjälp av till exempel röntgendiffraktion. Då man använder sig av empiriska mätdata direkt, möjliggör en statistisk modell att osäkerheten och inexaktheten i datat tas till hänsyn på ett adekvat sätt, samtidigt som beräkningsbördan håller sig på en rimligare nivå jämfört med kvantmekaniska metoder som i princip borde ge de optimala resultaten. I avhandlingen utvecklades en 3D modell för numerisk undersökning av intermolekulär växelverkan baserad på Bayesiansk statistik. Modellens syfte är att åstadkomma prognoser för det hurdana eller vilka molekylstrukturer prefereras i en given kontext, d.v.s. är mer sannolika inom ramen för interaktion. Modellen testades i essentiella molekyläromgivningar - en liten molekyl vid sin bindningsplats hos ett protein och en gränsyta mellan proteinerna i ett komplex. De erhållna numeriska resultaten motsvarar väl experimentella resultat som tidigare rapporterats i litteraturen, exempelvis kvalitativa bindningsaffiniteter och kemisk kännedom av vissa aminosyrors rumsliga förmågor att utgöra bindningar. I avhandlingen gjordes ytterligare preliminära tester av den statistiska ansatsen för modellering av den centrala molekylära strukturella anpassningsbarheten. I praktiken är den utvecklade modellen ämnad som ett led i en mer omfattande analysmetod, så som en s.k. farmakofor modell. Molekyylivuorovaikutusten mallintamista hyödynnetään laajasti biologisten kysymysten tarkastelussa. Tyypillisiä esimerkkejä sovelluskohteista ovat proteiinien väliset kontaktit ja lääkesuunnittelu. Vuorovaikutuksia kuvaavan mallin lähtökohta voi olla molekyyleihin liittyvä teoria, jolloin soveltamiseen liittyvä laskenta saattaa olla erityisen raskasta, tai suuri havaintojoukko joka on saatu aikaan esimerkiksi mittaamalla rakenteita röntgendiffraktio menetelmällä. Tilastollinen malli mahdollistaa havaintoaineistossa olevan epätarkkuuden ja epävarmuuden huomioimisen, samalla pitäen laskennallisen kuorman pienempänä verrattuna periaatteessa parhaan tuloksen antavaan kvanttimekaaniseen mallinnukseen. Väitöstyössä kehitettiin bayesiläiseen tilastotieteeseen perustuva 3D malli molekyylien välisten vuorovaikutusten laskennalliseen tarkasteluun. Mallin tehtävä on tuottaa ennusteita sen suhteen, minkä tai millaisten molekyylirakenteiden väliset kompleksit ovat etusijalla, toisin sanoen todennäköisempiä, vuorovaikutustilanteessa. Työssä kehitetyn menetelmän toimivuutta testattiin käyttötarkoituksen suhteen olennaisissa molekyyliympäristöissä - pieni molekyyli sitoutumiskohdassaan proteiinissa sekä rajapinta kahden proteiinin välilllä proteiinikompleksissa. Saadut laskennalliset tulokset vastasivat hyvin vertailuun käytettyjä kirjallisuudesta saatuja kokeellisia tuloksia, kuten laadullisia sitoutumisaffiniteetteja, sekä kemiallista tietoa esimerkiksi tiettyjen aminohappojen avaruudellisesta sidoksenmuodostuksesta. Väitöstyössä myös alustavasti testattiin tilastollista lähestymistapaa tärkeän molekyylien rakenteellisen mukautuvuuden mallintamiseen. Käytännössä malli on tarkoitettu osaksi jotakin laajempaa analyysimenetelmää, kuten farmakoforimallia.

Sotilaan ammatillinen toimintakyky : ilmatorjuntalinjalta valmistunut sotatieteiden kandidaatti ensimmäisessä tehtävässään perusyksikössä

Sotatieteiden kandidaatteja on valmistunut viideltä kadettikurssilta. Heidän ammatillisesta toimintakyvystään ei ole selkeää kuvaa. Ilmatorjuntalinjalta valmistuneiden sotatieteiden kandidaattien ammatillista toimintakykyä ensimmäisessä tehtävässä ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimusongelmat olivat seuraavat: 1) Millaisia ovat olleet valmistuneiden kandidaattien ensimmäiset tehtävät? 2) Miten saatu koulutus on valmistuneiden kandidaattien mielestä vastannut heidän ensimmäisiä tehtäviään? 3) Miten esimiesten näkemys valmistuneiden kandidaattien ammatillisesta toimintakyvystä eroaa valmistuneiden omasta näkemyksestä? 4) Millainen on hyvä ammattitaito ilmatorjunta-aselajissa valmistuneiden kandidaattien sekä heidän esimiestensä mielestä? Tämä tutkimus on evaluointitutkimus. Tutkimuksessa käsitellään Kadettikoulun ja Ilmatorjuntakoulun opetussuunnitelmia suhteessa varusmiesten suorituskykyvaatimuksiin. Valmistuneiden sotatieteiden kandidaattien käsityksiä ammatillisesta toimintakyvystä vertaillaan esimiesten käsityksiin kandidaattien toimintakyvystä. Tutkimuksen empiirisenä osana lähetettiin strukturoitu postikysely, jossa kysyttiin kandidaattien omia ja heidän esimiestensä näkemyksiä valmistuneen sotatieteiden kandidaatin ammatillisesta toimintakyvystä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kadettikurssien 88. - 91. ilmatorjuntalinjalta valmistuneet sotatieteiden kandidaatit, joita oli 26, sekä ilmatorjuntakoulutusta antavien perusyksiköiden päälliköt ja varapäälliköt, joita oli 24. Kyselyn vastausprosentti oli ensimmäisessä 30 kysymyksessä 80 ja lopuissa 15 kysymyksessä 78. Tulosten analysointiin käytettiin ristiintaulukointia ja t-testiä. Tutkimuksessa ilmeni, että valmistuneilla sotatieteiden kandidaateilla on sekä esimiesten että kandidaattien mukaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vaadittava ammatillinen toimintakyky ensimmäiseen tehtävään. Edellytyksenä on, että tehtävään on saatu koulutus. Empiirisen osion paras anti oli huomata kandidaattien ja esimiesten näkemyserot yksittäisissä kysymyksissä

Rajavartiolaitoksen strategian toimeenpano 2005–2012 : kohti vahvempaa merellistä roolia?

Rajavartiolaitoksen julkaistua ensimmäisen strategiansa 2005 on sen toimeenpanon aloittamisesta kulunut tätä tutkimusta tehtäessä kahdeksan vuotta. Rajavartiolaitoksen strategia asetti viraston merelliselle roolille ja sen kehittämiselle eri toimialoittain joukon strategisia tavoitteita ja niitä tukevia toimenpiteitä, joilla pyrittiin vastaamaan tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja vahvistamaan rajavartiolaitoksen roolia merellisen turvallisuuden keskeisenä viranomaisena. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensisijaisesti, miten rajavartiolaitos on onnistunut strategiansa toimeenpanossa merellisen turvallisuuden näkökulmasta. Tämä edellytti ensinnäkin viraston toimeenpanoprosesseihin perehtymistä sekä niiden ymmärtämistä ja toiseksi tiettyjen valittujen toimeenpanon ilmiöön liittyvien tekijöiden mittaamista. Sen lisäksi, että tutkimuksella pyrittiin vastaamaan, miten strategia on toimeenpantu, oli sen tarkoituksena selvittää myös syitä, miksi tiettyyn lopputulokseen ja toimeenpanon vaikuttavuuteen oli päädytty. Tutkimuksella haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Tutkimuksen pääkysymyksiksi muodostui: i. Miten rajavartiolaitoksen strategian toimeenpano on toteutunut valitun teoriataustan valossa ja mikä on ollut strategian toimenpiteiden vaikuttavuus merellisen turvallisuuden näkökulmasta vuosina 2006–2011? ii. Miten toimeenpanon onnistumisen edellytykset täyttyivät ja miten toimeenpanoa voidaan kehittää parempien tulosten saavuttamiseksi? Pääkysymykseen vastatakseni muodostin seuraavat alakysymykset: iii. Miten rajavartiolaitoksen strategiaa on käytännössä toimeenpantu niin rajavartiolaitoksen esikunnassa kuin merellisissä hallintoyksiköissä ja miten se näyttäytyy niiden toiminnan suunnittelussa? iv. Miten julkishallinnon ja rajavartiolaitoksen käytössä olevat ohjausmekanismit ja prosessit ovat mahdollistaneet strategian toimeenpanon organisaatiossa? v. Mitä puutteita tai merkittäviä onnistumisia toimeenpanossa on havaittu ja tunnistettu? vi. Ovatko laaditun teoreettisen viitekehyksen tekijät relevantteja tutkittaessa strategian toimeenpanoa rajavartiolaitoksessa? Tutkimuksen keskeisimpänä aineistona olivat toteutetun kyselytutkimuksen (n=47) aineisto, teemahaastattelut ja rajavartiolaitoksen julkinen asiakirja-aineisto. Aiempaa tutkimusta rajavartiolaitoksen strategian toimeenpanosta ei ollut tehty. Tutkimuksessa ilmeni rajavartiolaitoksen strategian toimeenpanon jäsentymättömyys. Toimeenpanoa tuki useita eri prosesseja, jotka saivat kuitenkin eri merkityksen riippuen, millä hallinnon tasolla liikuttiin. Strategian konkretisoituminen ei tapahtunut prosessin avulla, vaan yksittäisten virkamiesten kyvyllä toteuttaa strategiaa tukevia hankkeita. Merellistä turvallisuutta edistävät kehittämishankkeet lakkasivat olemasta tarkastelujaksolla niiden toimeenpanovaikutuksen jäädessä vähäiseksi. Rajavartiolaitoksen toimintakulttuuri koettiin erityisenä vahvuutena. Virastossa vallitsee toimeenpanon kulttuuri, jolla varmistetaan ainakin perustason toimeenpano. Jäsentyneemmällä toimeenpanorakenteella vastaavat toimenpiteet tuottaisivat arvioiden mukaan kuitenkin paremman tuloksen. Johtopäätöksenä olikin tiettyjen organisaatiorakenteiden korostuminen muiden ohi, jolloin strategisiin tavoitteisiin pyrittiin epäjohdonmukaisesti ja ehkä puutteellisella vaikuttavuusanalyysillä. Tutkimus osoitti rajavartiolaitoksen merellisen roolin kehittyneen tarkastelujaksolla, mutta toimeenpanoprosessin aikaansaannokset nähtiin kokonaisuudessa laihoina. Kahdeksan vuoden aikana on toteutettu laaja kirjo hajanaisia toimenpiteitä, joiden kokonaisuus jäi epäyhtenäiseksi ja jäsentymättömäksi. Keskeisimpänä tutkimuksen havaintona oli selkeä tarve toimeenpanoa tukevien prosessien määrittämisestä ja organisaation muokkaamista näitä prosesseja tukevaksi. Toisaalta rajavartiolaitos on onnistunut strategisessa viestinnässä resurssit antavan tahon suuntaan, mistä kertoo järjestelmällinen viraston toiminnan turvaaminen lisämäärärahoin sekä merkittävät kalustohankinnat tarkastelujaksolla.

Psykologiset operaatiot ja joukkokäyttäytyminen internetissä

Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä informaatioympäristöstämme on tullut globaali ja verkottunut. Digitaalisessa muodossa oleva tieto voi levitä sekunneissa ympäri maailmaa kenen tahansa saataville. Mielikuvilla on usein suurempi merkitys kuin faktoilla. Internetillä on kasvava rooli kansalaisten vuorovaikutuksessa ja tiedonhaussa; sieltä saatu informaatio vaikuttaa mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Internet on osa kybertoimintaympäristöä. Sen virtuaalisissa väkijoukoissa esiintyy samanlaisia joukkokäyttäytymisen ilmiöitä kuin fyysisessä maailmassa: kollektiivista älykkyyttä, massojen typeryyttä, villityksiä ja mellakoita. Tutkielman tavoitteena on selvittää kuinka internetissä ilmenevää joukkokäyttäytymistä voidaan hyödyntää psykologisissa operaatioissa. Näkökulma on psykologinen vaikuttaminen asevoimien kannalta kybertoimintaympäristössä ja sen välityksellä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin psykologisen vaikuttamisen ja joukkokäyttäytymisen teoreettista taustaa. Toiseksi kuvaillaan internetin ominaisuuksia viestinnän ja vaikuttamisen välineenä sekä joukkokäyttäytymisen toimintaympäristönä. Kolmanneksi havainnot sidotaan käytäntöön esimerkkien avulla. Neljänneksi johtopäätöksinä pohditaan internetin joukkokäyttäytymistä hyödyntävien psykologisten operaatioiden heikkouksia, vahvuuksia, mahdollisuuksia ja uhkia sekä arvioidaan operaatioiden toteuttamisen toimintamahdollisuuksia. Tutkielman aineisto koostuu kirjallisista dokumenteista: tutkimuksista, artikkeleista, doktriineista ja oppaista. Aineisto analysoitiin tulkintaa varten teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoreettinen tausta muodostuu viestinnän prosessimallien sekä emergentin normin, sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen vertailun teorioista. Johtopäätöksinä todetaan, että psykologisilla operaatioilla voidaan vaikuttaa virtuaalisissa joukoissa syntyviin normeihin ja ryhmäidentiteettiin joko tukemalla tai heikentämällä haluttuja piirteitä. Operaation sanoma voidaan joko aktiivisesti viestiä kohdeyleisölle tai passiivisemmin saattaa esille valittuun internetpalveluun kohdeyleisön löydettäväksi. Joukkokäyttäytymistä voidaan hyödyntää niin proaktiivisessa vaikuttamisessa kuin reaktiivisessa vastapropagandassa. Joukkokäyttäytyminen voi edistää psykologisen operaation sanoman leviämistä, luoda kuvaa massojen mielipiteestä, synnyttää johtajattomia joukkoja tai toisaalta paljastaa psykologisen operaation. Internetin joukkokäyttäytymisen ilmiöt ovat usein spontaaneja, nopeita sekä vaikeasti ennakoitavia. Psykologisilla operaatioilla aikaansaatava vaikutus arvioidaan lyhytkestoiseksi ja aikakriittiseksi.

Tavoitteena tutkinto – unelmana ura : Hyviä käytäntöjä ESR-rahoitteisista maahanmuuttajahankkeista ohjelmakaudella 2007–2013

Tämä raportti esittelee ESR-rahoitteisia maahanmuuttajahankkeita ja niistä saatuja hyviä käytäntöjä. Raportissa esitellään hankkeet, joita on toteutettu Kaakkois-Suomen alueella rakennerahastokaudella 2007–2013. Lisäksi esitellään muutama muualla Suomessa toteutettu hanke, joista on saatu hyviä tuloksia. Hankkeista esitellään lyhyesti niiden keskeiset toimenpiteet ja saadut tulokset sekä kehitetyt toimintamallit. Lisäksi kerrotaan, mistä on mahdollista saada lisätietoa hankkeista ja niissä kehitetyistä malleista. Tarkasteltavissa hankkeissa on pyritty rakentamaan maahanmuuttajien koulutus- ja urapolkuja, kehittämään maahanmuuttajille suunnattua ohjausta ja neuvontaa sekä edistämään heidän kotoutumistaan ja työllistymistään. Selvityksessä lähteinä ovat toimineet hankkeiden EURA2007-järjestelmään kirjatut loppuraportit ja projektisuunnitelmat sekä näissä esitetyt tiedot. Lisäksi lähteinä on käytetty hankkeiden omia loppujulkaisuja ja Internet-materiaaleja. Näitä tietoja on täydennetty kysymällä lisätietoja suoraan projektien yhteyshenkilöiltä.

Itä-Suomen ESR-ohjelman 2007-2013 välikertomus

Raportti on välikatsaus Itä-Suomen ESR-toimintaan ohjelmakaudella 2007–2013 ja se on kirjoitettu alueella rahoitusta välittävien tahojen, ELY-keskusten ja maakuntien liittojen, yhteistyönä. Suomessa ESR-toimintaa ohjaava Manner-Suomen ESR-ohjelma 2007–2013 on jaettu neljään eri suuralueeseen. Yksi näistä on Itä-Suomen suuralue, joka muodostuu Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Raportti keskittyy Itä-Suomen ohjelmakauden tuloksien tarkasteluun tuoden niitä esille hanke-esimerkkien sekä indikaattoritietojen kautta. Ohjelman kehittämis-toimet on jaettu neljään eri toimintalinjaan ja toimintalinjojen sisällä on määritelty erityisiä kehittämistavoitteita. Itä-Suomen suuralueen hankkeille on myönnetty 290 miljoonaa euroa ESR-rahoitusta. Lisäksi kunnat ja muut julkiset toimijat sekä yritykset ovat osallistuneet hankkeiden rahoitukseen 72 miljoonalla eurolla. Itä-Suomi on pysynyt kansallisessa vertailussa rahoituksen kohdistamisessa hankkeisiin hyvällä tasolla. Euroopan sosiaalirahaston rahoitus (ESR) on Itä-Suomessa merkittävä, muttei ainut, alueen elintasoa ja kilpailukykyä kohottava rahoitusväline. Muista rahoitusmuodoista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maaseuturahastojen alueellinen merkitys korostuvat etenkin yritysten kilpailukyvyn ja maaseudun toimintaedellytysten kehittämisessä Itä-Suomessa. Vaikuttavuus on noussut keskeiseksi hanketyötä ohjaavaksi tekijäksi. Hankkeita ei toteuteta ohjelman vuoksi, vaan niillä täytyy olla aina alueellinen vaikuttavuusnäkökulma ja selkeä päämäärä. Mitä vahvempi hankeorganisaation ja toimijoiden sitoutuminen on, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Erilaisten rahoitusvälineiden yhteensovitus, viestinnällinen osaaminen ja sitä kautta syntyvä tehokkuus korostuvat tuloksekkaiden hankkeiden toteutuksissa. Alueen mikro- ja pk-yritysten osaamisen kehittäminen, osaamistarpeisiin vastaaminen sekä yritysten kansainvälistyminen vahvistavat Itä-Suomen hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Indikaattoritiedot Itä-Suomen suuralueen ESR-ohjelman toteumasta puhuvat paljon puolestaan; 89 600 hankkeissa aloittanutta henkilöä, 343 000 lyhytkestoisissa toimenpiteissä ja tiedotustilaisuuksissa ollutta, lähes 18 000 hankkeisiin osallistunutta yritystä ja 5 600 muuta organisaatiota, 1 245 000 koulutus- ja henkilötyöpäivää. Uusia työpaikkoja on syntynyt noin 3 400 ja uusia yrityksiä lähes 2 600 kappaletta. Väliraportin indikaattoritietiedoissa ja hankelistauksissa on mukana projektipäätöksen saaneet hankkeet ohjelmakauden alusta vuoden 2012 loppuun. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida erilaiset rahoitus- ja kehittämiskytkökset sekä alueelliset ESR-rahoituksen painotukset maakunnittain. Tarpeet ja alueelliset painotukset ovat vaihdelleet maakunnittain – on haluttu ja myös saatu erilaisia tuloksia. Hankkeilla on kehitetty yritysten henkilöstön osaamista eri toimialoilla ja erityisesti on haluttu kehittää maakuntien kannalta keskeisiä vahvuusaloja. Toimilla on pyritty edistämään työelämän kehittymistä joustavammaksi sekä parantamaan työssä jaksamista ja tuottavuuskehitystä, unohtamatta myöskään yrittäjyyden tukemista ja uusien yrityksien synnyttämistä. Rahoitusta on suunnattu toimiin, jotka parantavat alueen huoltosuhdetta ja pyrkivät korjaamaan rakennetyöttömyyttä. Ohjelma-asiakirjassa mainittuja tavoitteita on edistetty kehittämällä työmarkkinoiden toimintaa sekä erityisesti nuorten sijoittumista työelämään ja koulutukseen. Myös äkillisen rakennemuutoksen kouriin joutuneet alueet ovat saaneet merkittäviä resursseja muutosten hallintaan ja uusien työurien edistämiseen. Itä-Suomessa merkittävänä osa-alueena on myös elinkeinorakenteen uudistaminen ja kehittäminen, mikä on näkynyt panostuksina uusille osaamisalueille erityisesti korkeakoulujen yhteydessä. Myös ammatillisen koulutuksen työelämäyhteyksien kehittämistä on tuettu. Kehittämistoimien tavoitteena on lisäksi ollut kansainvälisyyden sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Kesken ohjelmakauden tulleen taloudellisen taantuman vuoksi työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimet ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi.

Kättä pidempää erityisopetukseen ja tehostettuun tukeen

Kirjallisuusarvostelu

Vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen

Tässä tutkimuksessa on kartoitettu vesiosuuskuntien tilannetta koko Suomessa sekä tarkemmin Pirkanmaan alueella. Kokemuksia toiminnan kehittämisestä on kerätty aiemmin tehdyistä tutkimuksista ja raporteista sekä haastattelemalla henkilöitä, jotka ovat olleet mukana vesiosuuskuntien sulautumisessa ja yhdistymisessä kunnalliseen vesihuoltolaitokseen. Arvokasta tietoa on saatu myös vesihuoltoalan asiantuntijoilta sekä vesiosuuskuntien toiminnan kehittämiseen tähtääviltä aktiiveilta. Näistä tietolähteistä on saatu kattava kuvaus tämän hetken vesiosuuskuntatoiminnasta Suomessa ja ajatuksia siitä, miten toimintaa tulisi kehittää. Erilaisia vaihtoehtoja on löytynyt useita. Raporttiin koottiin toimintaohjeet sekä sopimuspohjaisen toiminnan kehittämiseen, vesiosuuskuntien sulautumiseen että vesiosuuskuntien yhdistymiseen kunnalliseen vesihuoltolaitokseen, sillä tällaisia prosessikuvauksia ei ollut aiemmin tehty. Menettelyihin pyrittiin tunnistamaan kaikki huomioitavat seikat, jotta vesiosuuskuntien, kuntien ja kunnallisten vesihuoltolaitosten edustajille tulisi mahdollisimman kattava kuva prosessin vaatimuksista. Tarkempia ohjeita ja erilaisia asiakirjamalleja tulee edellä mainittujen tahojen käyttöön, kun Kuntaliiton Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -hanke valmistuu.

Euroopan ulkosuhdehallinto : kaikki yhden vai yksi kaikkien puolesta

Tutkielmassa keskitytään selvittämään kattavasti Euroopan unionin ulkopolitiikan nykyinen tilanne, sen taustat ja lähitulevaisuuden kehitys. EU on erittäin keskeinen toimija paitsi Euroopan valtioille myös globaalina toimijana. Lissabonin sopimuksen myötä unionin toiminta muuttui merkittävästi. Uudet huippuvirat, korkea edustaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, sekä uusi virasto, Ulkosuhdehallinto, ovat keino nostaa Eurooppa maailman suurvaltojen rinnalle, yhdeksi merkittäväksi globaaliksi tekijäksi. Kyseessä on laadullinen, induktiivinen tekstianalyysi. Tutkimustehtävänä on selvittää miten Euroopan unionin ulkosuhteita ja -politiikkaa johdetaan lähitulevaisuudessa reflektoimalla viimeisen kahden vuoden tapahtumia ja ulkosuhdehallinnon toimintaa kyseisissä tapauksissa. Tutkimuksessa käytetään apukysymyksiä tarkentamaan vastausta ja tarjoamaan kattavan esittelyn aihealueesta. Käytännössä tutkimus esittelee aihealueen aina taustoista tulevan kehityksen arvioimiseksi. Tutkimus etenee perehdyttävästä ja esittelevästä selittävän kautta ennustavaan tapaan ja antaa lukijalle kattavan käsityksen aiheesta. Kyseistä aihetta ei ole tutkittu aiemmin, joten perehdytys on kattava. Tutkimuksessa on analysoitu eurooppalaisten ajatushautomoiden laatimia raportteja. Raporteista on nostettu usein toistuvat ja painoarvoltaan merkittävät tapaukset tarkempaan käsittelyyn. Raakahavaintojen ryhmittelyn jälkeen niistä on etsitty yhteisiä tekijöitä ja laadittu arvio viraston toiminnan onnistumisesta painottamalla esiintymistiheyttä ja vaikuttavuutta. Toiminnan kehittämistä varten laadittiin lista kehityskohteista ja tehostettavista vahvuuksista joihin reagoimalla unioni saavuttaisi tavoitteensa. Tutkimuksessa havaittiin, että ajatushautomot ovat suhteellisen yksimielisiä onnistumisen ja epäonnistumisten syistä. Niistä johtamalla voidaan laatia lista kehityskohteista ja edelleen arvioida unionin onnistumista lähitulevaisuudessa. Jäsenmaiden tuki, vahva johtajuus ja riittävät resurssit takaavat onnistumisen, kun taas jäsenmaiden hajanaisuus, toisaalle kiinnittynyt huomio ja epäselvä tavoite haittaavat onnistumista eniten. Euroopan unionin johtamista päätettiin muuttaa Georgian sodan jälkeen ja tavoitteet asetettiin korkealle. Arabikevään ja taloudellisten vaikeuksien takia uusi virasto ei ole saanut tarvitsemaansa huomiota ja resursseja eikä tavoitteita ole saavutettu. Kesän aikana suoritettava arviointikokous on erinomainen mahdollisuus parantaa havaittuja epäkohtia ja saada jäsenmaat sitoutettua.

Kranaatinheitinkomppanian johtaminen paikallishankinnoin

Tutkimuksen aihealueeksi on valittu ”Kranaatinheitinkomppanian johtaminen kaupasta ostettavin tilapäisvälinein”. Rajauksilla tutkimuksen aiheeksi on muodostunut kranaatinheitinkomppanian johtaminen paikallishankinnoin. Tutkielman tarkoituksena on tutkia paikallishankintojen käytettävyyttä kranaatinheitinkomppanian johtamistoiminnassa sotatilanteessa. Tutkielma toimii esimerkkinä uudeksi tavaksi toimia sekä esimerkkinä soveltaa saatavilla olevaa materiaalia Puolustusvoimien käyttötarpeisiin johtamisvälineinä. Paikallishankintana tämä tutkimus käsittelee PMR446- radiopuhelinstandardin käyttöä VHF-kenttäradioiden sijaan. Tarkastelussa on kranaatinheitinkomppanian sekä tulijoukkueen välinen viestitoiminta ja tulijoukkueen sisäinen viestitoiminta. Yhteydet kranaatinheitinkomppaniasta jääkäripataljoonaan toimivat organisaation mukaisella kalustolla. Jääkäripataljoonan taistelun kannalta on kranaatinheitinkomppanian tuki erittäin tärkeä. Kranaatinheitinkomppaniantoiminnan kannalta taas viestiyhteydet ovat ratkaisevia. Viestiyhteyksien tulee olla nopeasti käytössä, reaaliaikaisia, kestäviä ja joukoille suhteellisen helppokäyttöisiä. Viestivälineitä korvatessa tulee valita korvaavaksi välineeksi mahdollisimman samankaltainen viestiväline, jotta viestivälineen käyttöönotto ei rasita joukkoa liian suurella koulutusmäärällä. Tutkimuksessa käytetään laadullista, eli kvalitatiivista tutkimustapaa, jota tukemaan luon myös määrällisiä tuloksia johtamisvälineiden suorituskyvystä. Tutkimus on luonteeltaan kartoittava. Tietoa kerätään tutkimuksessa dokumenttipohjaisesti, koska täten päästään tutkimustulokseen tehokkaimmin. Tutkimalla kranaatinheitinkomppanian tapaa käyttää viestivälineitään taistelussa, kykenen deduktiivisesti perustelemaan paikallishankintojen soveltuvuus3 mahdollisuudet. Perustelut muodostan vertailemalla paikallishankintojen sekä organisaation mukaisten viestivälineiden suorituskykyjä sekä ominaisuuksia. Tutkimuksessa tulevat tulokset ovat sellaisenaan hypoteeseja ja niitä tukemaan voidaan tulevaisuudessa tehdä kvantitatiivisia tutkimuksia. Mikäli PMR446-radiopuhelinten käyttöönottoa harkitaan, tulee vielä tutkia ja vertailla radiopuhelinten todellinen taistelunkestävyys, esimerkiksi pitkässä sota- ja ampumaharjoituksessa. Lisäksi on tutkittava vihollisen elektronisen häirinnän ja elektronisen tiedustelun vaikutus UHF-taajuusalueella toimivaan radiopuhelimeen.

NH90-helikopterin soveltuvuus Personnel Recovery –operaation suorittamiseen

Tutkielmassa tarkastellaan Puolustusvoimien käyttämän NH90-kuljetushelikopterin soveltuvuutta Personnel Recovery -operaation CSAR-menetelmän kuljetusalustaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvin NH90-helikopteri vastaa Naton asettamiin vaatimuksiin taistelukentän etsintä- ja pelastustoimintaa suorittavalle kulje-tushelikopterille vertaamalla NH90-helikopterin laitteiden ja järjestelmien tuottamaa suorituskykyä Naton vaatimuksiin. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiana on käytetty tapaustutki-musta. Tutkielman lähdeaineiston rungon muodostavat kirjalliset lähteet, joita on tut-kittu käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen johtopäätökset on saatu vertailemalla eri alalukujen tuloksia keskenään. Lähdeaineistoista merkittävim-piä ovat Naton Personnel Recovery -toimintaa käsittelevät doktriinit sekä NH90-helikopteria ja sen ominaisuuksia käsittelevät valmistajan sekä Helikopteripataljoonan julkaisemat tekstit. Tärkeiden ominaisuuksien kohdalla tietoa on pyritty keräämään useammasta paikasta, ja näin parantamaan tutkielman luotettavuutta. Tutkimus osoittaa, että NH90-helikopteri soveltuu sodan ja kriisinaikaiseen etsintä- ja pelastustoimintaan hyvin. NH90-helikopterin suunnittelussa on pyritty ottamaan kat-tavasti huomioon nykyaikaisen sodankäynnin kuljetushelikoptereita vastaan asettamat uhkakuvat, jonka vuoksi se vastaa Naton asettamiin vaatimuksiin erinomaisesti. On kuitenkin huomioitava, että kyseessä on hyvin tuore helikopterityyppi, jonka todelli-nen käytännön testi karuissa olosuhteissa on vielä näkemättä. Tästä huolimatta voi-daan todeta, että NH90 on suunniteltu uhka-alueella toimivaksi monipuoliseksi ja muuntautumiskykyiseksi kuljetushelikopteriksi, jolla voidaan toteuttaa haastavia ope-raatioita vaikeissakin olosuhteissa. Vaikka tutkimus on hyvin teoreettinen, voidaan sen tuloksia pitää realistisina. Tutki-mus toimii hyvänä perustana etsintä- ja pelastustoimintaan liittyvissä asioissa, mutta aiheen laajuuden vuoksi jatkotutkimusta tarvitaan, jotta aiheeseen voidaan paneutua syvällisemmin, ja asiasta voidaan tehdä merkittäviä johtopäätöksiä.

Sopimussotilaiden perehdyttäminen Porin prikaatissa

Henkilöstöjohtamisen työkaluna osaamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä. Osaamisen kehittämisen yhtenä osana pidetään perehdyttämistä, joka koskettaa oleellisesti mihin tahansa organisaatioon tai yritykseen uutena työntekijänä tulevaa. Puolustusvoimissa perehdyttämisestä on käsketty pääesikunnan henkilöstöosaston toimesta sekä joukkoosastottain, mutta olemassa oleva ohjeistus on laadittu ensisijaisesti peruskoulutettujen sotilaiden sekä siviilivirkaan ammattipätevyyden perusteella valittujen henkilöiden perehdyttämisen tueksi. Annettu ohjeistus ei suoranaisesti käsittele sopimussotilaita erillisenä ammattiryhmänä, eikä täten huomio heidän tehtäväkenttänsä erityispiirteitä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka annetut sotilaskäskyt ja ohjeistukset perehdyttämisestä kohtaavat sopimussotilaiden osaamisen kehittämisen tarpeet ja työtehtävissä toimimisen erityispiirteet Porin prikaatissa. Tutkimuksen pääongelmana on, miten Porin prikaatin perehdyttämisen tavoitteet toteutuvat sopimussotilaan kohdalla? Tutkimuksen aineiston muodostivat perehdyttämisen teoriaa käsittelevä kirjallisuus, Puolustusvoimien ja Porin Prikaatin perehdyttämisestä käskevät sotilaskäskyt sekä ohjeet ja oppaat sekä sopimussotilaina Porin prikaatissa palvelleille henkilöille teetetty kysely. Tutkimus on kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistotriangulaatiota, jossa yhdistettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi kirjallisten lähteiden osalta, sekä teetetyn kyselyn tulokset. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että vaikka perehdyttäminen Porin prikaatissa vastaa perehdyttämisen yleisen teorian hyvinä pidettyjä käytäntöjä, ei sitä käytetä sellaisenaan sopimussotilaiden perehdyttämisessä. Perehdyttämisprosessia sovelletaan vaihtelevasti perusyksikkötasolla ja sopimussotilaiden perehdyttäminen nojaa vahvasti työyhteisön tukeen, eikä niinkään suunnitelmallisuuteen tai johdomukaiseen suunnitelman toteuttamiseen. Vaikka työyhteisön tuki muodostaakin olennaisen osan perehdyttämistä, tulisi toiminnan lähtökohtana olla suunnitelmallisuus ja annetun ohjeistuksen noudattaminen. Tutkimus osoittikin tarpeen muokata perehdyttämisohjeesta erillinen versio, jota voitaisiin perusyksikkötasolla soveltaa sellaisenaan. Ohje määrittäisi sopimussotilaille selkeät, työtehtäviin sidottavissa olevat osaamisvaatimukset, johtovastuut perehdyttämiselle sekä sopimussotilaiden perehdyttämisen kehittämissuunnitelman saatuun palautteeseen nojaten.

Automaattisten lentosäähavaintojen vaikutus ilmavoimien lentotoimintaan

Vallitseva lentosää on merkittävä tekijä kaikessa ilmailussa. Haluttu lentoturvallisuuden taso saadaan ylläpidettyä määrittelemällä sopivat kriteerit säätilalle. Lentosään havainnointi on perinteisesti tapahtunut meteorologien toimesta paikallisesti kullakin lentoasemalla. Vuonna 2010 Suomen kuudella lentokentällä otettiin käyttöön automaattiset säähavainnot. Ilmavoimien aktiivisin lentotoiminta tapahtuu juuri kyseisillä kentillä. Automaatiolla tuotettava säätieto perustuu pelkästään teknisten antureiden havaintoihin eikä lentoasemilla ole enää koulutettua henkilöstöä tarkkailemassa sääsanomien paikkansapitävyyttä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nykyisten automaattisten lentosääjärjestelmien rakennetta ja toimivuutta Ilmavoimien näkökulmasta. Sotilasilmailu on sotilaallisen maanpuolustuksen tärkeä osa. Päivittäinen vilkas lentotoiminta tarvitsee luotettavan tiedon vallitsevasta säästä. Vuonna 2010 tehdyt uudistukset ovat Suomen ilmailuviranomaisen mukaan kansainvälisten määräysten mukaisia. Ilmavoimissa on kuitenkin koettu toistuvia ongelmia uusien järjestelmien puutteellisuuden takia. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla asiantuntijoita Ilmavoimista sekä Finavia Oyj:stä. Lisäksi aineistona on käytetty Ilmavoimien sisäistä dokumentaatiota sekä Finavian laitteistomateriaaleja. Monet kansainväliset määräykset koskevat lentosään tuottamista ja tutkimuksessa viitataan myös niihin. Suomessa on tällä hetkellä käytössä kolme erilaista sääautomaatiojärjestelmää, joiden toiminta poikkeaa toisistaan. Automaattisten sääsanomien laatu riippuu voimakkaasti käytetystä anturitekniikasta ja sen on todettu sisältävän paljon rajoitteita. Erityisesti huonossa säässä ja säätyypin muuttuessa automaatio reagoi hitaasti ja sen on todettu esittävän ajoittain jopa täysin virheellistä säätietoa. Tutkimuksen perusteella olisi hyvin tärkeää, että Ilmavoimien käyttämillä yhteistoimintakentillä palattaisiin täysautomaatiosta manuaalisesti vahvistettuihin havaintoihin kunnes automaation tuottama säätieto on saatu osuvuudeltaan ja reagointikyvyltään paremmaksi. Tällä hetkellä automaation käyttäminen aiheuttaa Ilmavoimille selkeän turvallisuusriskin.

Strategisen kumppanuuden muodostamat uhat maavoimien materiaalin tason 2 kunnossapidossa

Tutkimuksen aihe on puolustusvoimien viitekehyksessä ajankohtainen. Maavoimien materiaalin hintatason on ennustettu nousevan merkittävästi ja samaan aikaan omat rahalliset resurssit pienenevät. Kunnossapidon osalta vaaditaan teknistyvän materiaalin vuoksi enemmän erikoiskalustoa ja -henkilöstöä, joten hintojen nousu koskee myös kunnossapitoa. Puolustusvoimat solmi monien hankkeiden jälkeen sopimuksen maavoimien materiaalin tason 2 ulkoistamisesta strategiselle kumppanille. Sopimuksen myötä puolustusvoimat on konkreettisesti integroitunut yhteiskunnan teollisuuteen. Oman organisaation ei tarvitse enää keskittää resursseja vaativaan kunnossapidon osa-alueeseen. Muutokset kohdistuvat muun muassa organisaatioihin ja henkilöstöön. Asiantuntemus siirtyy strategiselle kumppanille, koska vaativat kunnossapidon resurssit löytyvät tulevaisuudessa puolustusvoimien ulkopuolelta. Tutkimusmenetelmäksi on muodostunut laadullinen teorialähtöinen sisällönanalyysi. Käytettyä lähdeaineistoa on tutkittu päätutkimuskysymyksen näkökulmasta, joten lähdemateriaalista on otettu vain tutkimusta tukevaa tietoa. Päätutkimuskysymys on ” Mitkä tekijät aiheuttavat uhan puolustusvoimille maavoimien materiaalin tason 2 kunnossapidon ulkoistamisesta strategiselle kumppanille?”. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa valtioneuvoston ja puolustusministeriön strategioista ja selvityksistä, siviilitutkimuksista ja puolustusvoimien tuottamista julkisista tutkimuksista. Keskeiset johtopäätökset strategisen kumppanuuden muodostamista uhista liittyvät kunnossapidon tason 2 osalta hankittavaan kalustoon, koska materiaalin tekninen kehitys vaatii suorittavalta organisaatiolta erikoisvälineistöä ja materiaaliin perehtynyttä erikoishenkilöstöä. Vaativampien huoltotöiden lisääntyessä tason 1 merkitys käyttökunnon näkökulmasta laskee. Puolustusvoimien kunnossapitotoimien tarkoituksena on taistelevien joukkojen välitön tuki ja taistelijan omakohtainen kunnossapito. Uudistetun taistelutavan vuoksi johtaminen perustuu nykyistä enemmän elektronisten johtamisvälineiden käyttöön yhä alemmilla organisaatiotasoilla. Tason 2 kunnossapito pitää olla entistä lähempänä taistelevia joukkoja. Haasteena strategiselle kumppanille muodostuu riittävän nopea reagointi puolustusvoimien muuttuvassa toimintaympäristössä. Puolustusvoimien kunnossapidollisia toimenpiteitä suorittavalla henkilöstöllä on oltava riittävä ammattitaito ja asiantuntemus tason 1 kunnossapidosta, joten mahdolliset uhat ja haasteet koskevat muun muassa riittäviä valmiuksia ja oikeuksia suhteessa materiaalin käyttökunnon ylläpitämisessä.

Alaraajojen rasitusvammojen esiintyvyys ja ennaltaehkäisy varusmiespalveluksessa

Toiseksi yleisimpiä syitä Puolustusvoimissa tapahtuviin varusmiespalveluksen keskeytymisiin ovat tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivat. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvien palveluksen keskeyttämisten määrä on nelinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Suuri osa TULE-vammoista on rasitusperäisiä ja ne kohdistuvat yleisimmin alaraajoihin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää rasitusvammojen esiintyvyyttä varusmiespalveluksessa sekä alaraajojen rasitusvammoilta ennaltaehkäiseviä keinoja. Lisäksi tarkoituksena on selvittää varusmiesten tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumista sekä penikkataudin ja sääriluun rasitusmurtuman syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma on tehty kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuuden aineistona käytettiin liikunta- ja lääketieteellistä kirjallisuutta ja julkaisuja. Lähdeaineisto koostui kirjallisuuden lisäksi kansainvälisistä ja kotimaisista artikkeleista sekä sotilaita ja kestävyysurheilua koskevista tutkimuksista. Myös Puolustusvoimien oppaita ja muita julkaisuja hyödynnettiin tiedon keräämisessä. Tutkielman tuloksia analysoitaessa menetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Varusmiespalveluksen fyysinen kuormittuminen perustuu pääosin taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutukseen, joissa yleisimpiä liikkumistapoja ovat kävely ja juokseminen. Varusmiesten heikentynyt yleiskunto on yksi monista penikkataudin ja rasitusmurtumien syntyyn vaikuttavista riskitekijöistä. Varusmiesten rasitusmurtumien määrä vaihtelee tulosten mukaan 5,5– 25% välillä aselajista, saadusta koulutuksesta ja tutkittavana olleesta joukosta riippuen. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että toimivimpia keinoja ennaltaehkäistä rasitusvammoja ovat harjoitteluun ja sen suunnitteluun liittyvät keinot. Tärkeimpiä harjoitteluun liittyviä keinoja ovat harjoittelumäärän oikeanlainen säännöstely sekä harjoittelun monipuolisuus ja nousujohteisuus. Myös rasitustavan valinnalla ja liikkumistekniikan hallitsemisella on positiivisia vaikutuksia rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi. Venyttelyllä ja hieronnalla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta alaraajojen rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi suositellaan korvaavien harjoitteiden määrän lisäämistä liikuntakoulutuksessa. Alaraajoille iskuja aiheuttavien pallopelien ja juoksuharjoitusten toteuttamista on pyrittävä välttämään raskaiden taistelu- ja marssikoulutusten jälkeen, jotta lihas- ja luukudoksille jäisi riittävästi aikaa palautua aiemmasta rasituksesta. Rasitusvammoja voidaan ennaltaehkäistä huomioimalla riskiryhmiä terveystarkastusten, varusteiden ja liikuntalajien valinnan osalta. Tulosten perusteella päädytään siihen johtopäätökseen, että ennaltaehkäistäkseen rasitusvammoja ei riitä, jos vain yhtä tai muutamaa keinoa käytetään onnistuneesti. Ennaltaehkäisyn onnistumiseksi on kokonaisvaltaisesti otettava huomioon kaikki harjoitteluun ja liikkumiseen, varusteisiin ja valmennukseen liittyvät keinot ja toimenpiteet.