982 resultados para Oman Ophiolite
Resumo:
Työssä on tavoitteena saada tarkastuksilla käytettävä tarkastuslista, jonka avulla tarkastuksista saadaan laadukas ja yhtenäinen tuote. Työssä käydään läpi pääpiirteittäin koneturvallisuuteen vaikuttavat lait, standardit ja direktiivi. Käsitellään lain ja sen pohjalta annettujen säädöksien kehitys ja nykypäivä. Lisäksi selvitetään, kenelle kuuluu, kussakin koneen elinkaaren vaiheessa, vastata turvallisuudesta ja kuinka sitä tulee seurata, sekä mitä vaaditaan säädöksien yhteensovittamiselta. Pääpaino on sähköjärjestelmien koneturvallisuutta koskevissa vaatimuksissa ja siinä mitä sähköjärjestelmiltä vaaditaan. Käsitellään lyhyesti, kenen tulee missäkin koneen kehitysvaiheessa tehdä turvallisuustoimenpiteisiin vaadittava riskien arviointi. Sähköjärjestelmien vaatimukset jaotellaan työssä kahteen ryhmään eli sähköisiin vaatimuksiin ja ohjauspiireille asetettuihin vaatimuksiin. Sähköiset vaatimukset on jaoteltu kuuteen alakohtaan, siten kun ne on järjestetty standardissa. Ohjauspiirit on vastaavasti jaoteltu seitsemää alakohtaa standardin mukaisesti. Tarkastuksen vaatimukset ovat esitetty kussakin kohdassa, kuten ne on esitetty standardissakin. Työhön on liitetty työkalu, minkä avulla koneen tarkastamiseen liittyvät alueet eivät ole pelkästään muistin varassa. Työkalulla saadaan yhtenäistettyä tarkastajien suorittamat tarkastukset, siten että ne vastaavat työturvallisuuslain mukaista tarkastusta. Työn aikana on suoritettu yksi todellinen koneeseen kohdistuva tarkastus, mikä on anta-nut työkalun kehittymiselle oman todellisuuspohjansa. Tarkastus on suoritettu Saint-Gobain Isover Oy:n tehtaalla.
Resumo:
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten nuorisotilatyössä pystytään vastaamaan vanhempien huolen aiheisiin nuoren kasvuun ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Vanhempien ajatusten pohjalta on tarkoitus kehittää nuorisonohjaajien ja vanhempien välistä yhteistyötä. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen. Aineiston keräsin haastattelemalla kuutta vanhempaa, joiden nuoret olivat nuorisotilan kävijöitä. Käytin teemahaastattelua, jonka lähtökohtana olivat nuorisotyön yleiset tehtävät Juha Niemisen mukaan. Aineiston analysoin teemoittelun avulla. Aineistosta selvisi, että vanhemmat kokivat nuorisotilan nuorten vapaa-ajanvietossa hyvänä ja turvallisena paikkana. Nuorten asioissa vanhempia huolestuttivat kaikista eniten päihteet ja varsinkin ensimmäiset alkoholikokeilut ja humalat. Vanhemmat toivoivat, että nuorisotilalla keskusteltaisiin nuorten kanssa paljon, jotta nuoret saisivat erilaisia näkökulmia asioihin omien ajatustensa pohjaksi. Vanhemmat olivat valmiita tehostamaan yhteistyötä nuorisonohjaajien kanssa, jos oman nuoren kohdalla olisi jotain ongelmia tai huolen aiheita havaittavissa. Näissä asioissa vanhemmat kannattivat varhaista puuttumista. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että nuorisotilalla on positiivinen maine niiden vanhempien keskuudessa, joiden nuoret viettävät vapaa-aikaansa siellä. Nuorisotilan toimintatavat ja säännöt ovat linjassa nuorten lähiympäristön kanssa. Nuorisotilan toiminnassa on keskeistä ohjata nuoria erilaisten keskustelujen kautta löytämään omat näkemyksensä asioihin. Nämä auttavat nuorta tekemään valintoja kenties vaikeidenkin tilanteiden edessä. Ennaltaehkäisevä työn mukaisesti nuorisotilalla puututaan jo varhain nuorilla havaittuihin huolen aiheisiin.
Resumo:
Tutkin opinnäytetyössäni muusikkoutta. Se on asia minkä tuntee ja tietää, mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi. Tutkin myös miten muusikkous on muuttunut viimeisten viidenkymmenen vuoden ajalta ja miten se on siirtynyt suvussani isältä pojalle. Aloin tutkia aihetta koska halusin hyödyntää isoisäni ja isäni ammattitaitoa ja tietotaustaa opinnäytetyössäni ja verrata omaa muusikkouttani heidän ammattitaitoonsa. Halusin nähdä onko muusikkous muuttunut sukupolvien vaihtuessa ja onko huomattavissa joitakin yhteisiä piirteitä harjoittaa muusikon ammattia? Tein työni haastattelemalla isoisääni, isääni ja vastaamalla myös itse tekemiini kysymyksiin. Nauhoitin haastattelut, kuuntelin ne läpi useaan otteeseen ja poimin tutkimukseni kannalta oleellisen tiedon ylös. Vertasin myös haastattelujeni tuloksia Ahti Nikkosen väitöskirjaan Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho. Hän on jakanut muusikkouden tutkimuksessaan kolmeen eri tyyppiin, elämäntapamuusikoksi, tähtiinpyrkijämuusikoksi ja ohimenijämuusikoksi. Löysin haastattelujen pohjalta oman määritelmäni muusikkoudelle. Sitä ei voi kuvailla vain jollain yhdellä sanalla, vaan siihen sisältyy monia eri piirteitä kuten pelimanniasenne, nöyryys ja terve itseluottamus. Tässä tapauksessa kävi hyvin selvästi ilmi, miten oman isän esimerkki ja ammatti on vaikuttanut poikaan. Hanurista on tullut meidän suvun ns. sukurasite niin kuin itse asian muotoilemme. Tähän on vaikuttanut paljon se, että soitin oli valmiiksi kotona ja opettaja löytyi samasta osoitteesta. Samat aatteet ja periaatteet, joista muusikkous syntyy, siirtyivät myös esimerkin, yhteisten töiden ja keskusteluiden myötä isältä pojalle. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että muusikoksi voi opiskella kouluissa, mutta muusikkoutta ei voi lukea kirjoista vaan siihen pitää kasvaa. Kukaan tutkittavista ei myöskään lokeroitunut ainoastaan yhteen Ahti Nikkosen määrittelemiin muusikon tyyppeihin, vaan huomasin että kuuluimme niihin kaikkiin. Haastatteluista huomaa myös, miten muusikon ammatti on muuttunut viimeisten reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Työt ovat pirstoutuneet lyhyiksi pätkätöiksi jossa eri työnantajia voi vuoden aikana olla jopa sata. Pitkiä kiinnityksiä ei enää ole ravintoloissa tai hotelleissa ja radiotyöt ovat myös vähentyneet. Haastattelujen perusteella sivuhuomiona huomasin myös, miten muusikoiden arvostus on ylipäätään vähentynyt.
Resumo:
Tämän kulttuurituotannon opinnäytetyön aiheena on suomalaisen muotisuunnittelun managerointi. Lähtöoletuksemme on, että suomalaisilla muotisuunnittelijoilla olisi potentiaalia saavuttaa nykyistä parempi asema niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin markkinoilla, jos alalle saataisiin liiketoiminta- ja markkinointiosaamista manageroinnin muodossa. Parityönä toteutetun työmme lähtökohtana onkin selvittää, minkälaiselle managerointitoiminnalle vaatetusalalla olisi Suomessa tarvetta. Tavoitteenamme on myös kartoittaa vaatetusalalla vallitsevia käsityksiä muotimanagerin toimenkuvasta sekä selvittää millaisia palveluita muotisuunnittelijat haluaisivat mahdollisesti managerilta ostaa, ja millaisessa muodossa tehdä yhteistyötä managerin kanssa. Tutkimustavoitteet saavuttaaksemme päätimme tutkia muotialalla eri tehtävissä toimivien ammattilaisten sekä vaatesuunnittelun opiskelijoiden käsityksiä manageroinnista. Lisäksi tutkimme muodin managerin tärkeimpiä osaamisalueita, verkostoa, persoonallisuustekijöitä ja koulutusta. Tutkimusmenetelminä olemme käyttäneet asiantuntijahaastatteluja sekä kyselytutkimusta Taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelman opiskelijoille. Aineiston pohjalta hahmottelemme oman määritelmämme muotimanagerin mahdollisesta toimenkuvasta ja tarkastelemme kriittisesti alan mahdollisuuksia maassamme. Tutkimusaineiston analyysista käy ilmi, että manageroinnille olisi selkeä tarve suomalaisella vaatetusalalla. Alan ammattilaiset korostavat kuitenkin, ettei pelkästään Suomen kokoisista markkinoista ole riittäväksi kasvualustaksi managerointialalle, vaan he näkevät kansainvälistymisen ja vientiin panostamisen perusteluna muodin manageritarpeelle. Vaikka aihe oli monille opiskelijoille täysin uusi, yllätyimme positiivisesti heidän myönteisestä suhtautumisestaan managerointiin. Tulos luo uskoa siihen, että vaatesuunnittelijat yleisestikin olisivat halukkaita hyödyntämään managerin palveluita. Suuri kynnyskysymys manageroinnin kehittymiselle on kuitenkin rahoituksen puute vaatetusalalla. Muotisuunnittelun managerointi voi kehittyä kannattavaksi toimialaksi vain pitkäjänteisen työn avulla. Työmme kautta haluamme tuoda esiin uudenlaisen näkökulman kulttuurituottajuuteen, sillä uskomme, että kulttuurituottajan osaamista voisi hyödyntää myös muodin kentällä.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on valottaa tekijöitä, jotka vaikuttivat Pera Pirkolan päätymiseen mainosmusiikin tekijäksi, sekä millaisena hän tänä päivänä näkee uravalintansa ja sen tulevaisuuden näkymät. Tutkimus toteutettiin 11.10.2006 tehdyn teemahaastattelun muodossa, joka sitten kirjoitettiin sanatarkaksi tekstiksi ja analysoitiin käyttäen laadullista sisältöanalyysiä ja järjestettiin teemojen mukaan loogisiksi kokonaisuuksiksi. Kävi ilmi, että haastateltava kokee olevansa täydellisesti itselleen sopivalla alalla, eikä voi kuvitellakaan tekevänsä mitään ainakaan kovin paljon nykyisestä toimenkuvastaan poikkeavaa. Haastateltava kuvaili avoimesti uraansa ja mm. firmansa Hot Spot syntyvaiheita. Kesällä 1985 hän oli ajautunut vappuna perustettuun Radio Cityyn töihin ja päätynyt sitä kautta tekemään radiomainontaa. Aseman yhteyteen perustettu Miracle Sound tarjosi työpaikan tuleviksi vuosiksi ennen Hot Spotin perustamista 1988. Radiomainonta Suomessa syntyi 80-luvun loppupuolella. Alan alku oli villiä aikaa. Kenelläkään ei ollut käsitystä kuinka asioita pitäisi tehdä, yrityksen ja erehdyksen kautta ala kuitenkin vuosien myötä koulutti tekijänsä. Töitä oli alan alkuaikoina vaikka muille jakaa, joten oman yrityksen perustaminen tuntui luonnolliselta jatkolta hyvin alkaneelle uralle Radio Cityssä. Alan liki olemattomat kouluttautumismahdollisuudet Suomessa ovat yksi keskeinen ongelma johon haastateltava toivoisi parannusta. Muita haastattelussa sivuttuja teemoja ovat mm. muusikoiden erilainen rooli kun tehdään musiikkia mainontaan, asiakkaan esittämät mahdolliset referenssiäänitteet haetusta musiikkityylistä ja niiden suhde omaan luovaan työhön - kuinka lähelle uskaltaa mennä sekä haastateltavan työskentelytavat ja niiden kehitys yhdessä yhtiökumppani Pekka Witikan kanssa.
Resumo:
Opinnäytetyö käsittelee Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelman opiskelijatuottajia ja opiskelijatuotantoja. Se on monimuototyö, jonka teososan Erään tytön tarina opiskelijatuottajana toimin. Elokuva toimii myös opinnäytetyön tapaustutkimuksen kohteena. Työn kirjallinen osa keskittyy kuvaamaan opiskelijatuottajien kokemuksia opiskelijatuottajan työn ja opiskelijatuotantojen kehittämisen näkökulmasta identifioimalla tuotantoprosessin keskeisiä kehittämisalueita. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyhaastattelua sekä oman tuottajan työni reflektointia. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin kehittämisalueita, joiden avulla 1.8.2008 toimintansa aloittavan Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijatuotantojen käytäntöjä voidaan kehittää. Kyselyhaastatteluun valitut opiskelijatuottajat rajattiin opiskelijoiksi, jotka olivat painottuneet opinnoissaan tuotantopainotteisiin opintoihin ja jotka olivat toimineet vähintään yhden fiktioelokuvan tuottajina. Kehittämispisteet identifioitiin haastatteluiden tulosten sekä oman tuottajantyöni perusteella, jonka jälkeen niistä nostettiin esiin keskeiset tarkempaa analysointia varten. Keskeisiksi kehittämisalueiksi osoittautuivat opiskelijatuotantojen tuotantoryhmien työnjohdollisen päätöshierarkian puuttuminen ja siten opiskelijatuottajan aseman vaikeus sekä oppilaitoksen sinänsä selkeiden tuotanto-ohjeiden käytäntöjen epäselvyys. Vaikeaksi koettiin myös kunnallishallinnon byrokratia. Jotta opiskelijatuotantoja voitaisiin kehittää toimivampaan suuntaan, tulisi opiskelijoiden perehtyä tarkemmin tuotanto-ohjeisiin. Tuotantokokouksissa pitäisi edellyttää tuotantolupia hakevilta opiskelijoilta valmiita käsikirjoituksia ja tuotantosuunnitelmia erityisesti opinnäytetyöproduktioihin, joissa erotuksena ammattiopintoproduktioihin, opiskelijoiden voidaan edellyttää toimivan pitkälle itseohjautuvasti. Oppilaitoksen puolelta tuotantokäytännöt tulisi selkeyttää ja johtamistaidon opinnot sisällyttää opetussuunnitelmaan. Tuotantojen kehittäminen ei hyödyttäisi vain tuottajaopiskelijoita, vaan kaikkia tuotannoissa mukana olevia opiskelijoita sekä siten myös oppimisen kautta työelämää.
Resumo:
Astma on yleinen sairaus kaikkialla maailmassa. Sillä on vaikutuksia niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasolla, koska se aiheuttaa muun muassa taloudellista, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Astman esiintyvyys on ollut nousussa ja myös Virossa diagnosoitujen astmatapausten määrä on 2000-luvulla joka vuosi lisääntynyt. Opinnäytetyömme aihevalintaa määritteli Länsi-Tallinnan keskussairaala oy:n tarve saada käyttöönsä ohjatun omahoidon opas astmaa sairastavalle. Vastaavanlaista opasta heillä ei ole aiemmin ollut käytössä. Toimeksiantajamme Länsi-Tallinnan keskussairaala oy on toiminut yhdessä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kanssa StaLT-hankkeessa vuodesta 2004 alkaen. Hanke päättyy vuonna 2008. StaLT-hankkeen tavoitteena on kehittää hoidon laatua Länsi-Tallinnan keskussairaalassa, jotta se vastaisi paremmin EU:n yleistä tasoa. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tehdä ohjatun omahoidon opas astmaa sairastavalle. Oppaan taustaksi olemme tehneet näyttöön perustuvan kirjallisuuskatsauksen astman hoidosta ja astmaa sairastavan tiedon tarpeista. Astmaa sairastavan on kyettävä ottamaan vastuuta sairauden päivittäisestä hoitamisesta, mikä edellyttää monien tietojen ja taitojen oppimista. Tutkimusten mukaan astmapotilaat jäävät kuitenkin usein ilman tarvitsemaansa tietoa. Oppaassa pyrimme osaltamme vastaamaan astmaa sairastavien tiedon tarpeisiin. Tavoitteenamme on kehittää astmapotilaiden ohjausta Länsi-Tallinnan keskussairaalassa sekä lisätä astmaa sairastavan omahoitovalmiuksia. Opas tarjoaa tietoa astmasta ja sen hoidosta sekä antaa astmaa sairastavalle välineitä oman vointinsa tarkkailemiseen ja sairauden yksilölliseen hoitamiseen. Parempien omahoitovalmiuksien myötä astmaa sairastavien elämänlaatua voidaan parantaa.
Resumo:
Työn tavoitteena oli perehtyä laulunopetuksessa käytettävään käsitteeseen tuki ja selvittää, miten se muodostetaan. Tarkoituksena oli myös tehdä tuesta eli hengitysilmanpaineen säätelystä oppi- ja opetusmateriaalia sekä laulajille että laulunopettajille. Pohdin työssäni hengityksen suhdetta tukeen ja vertailin eri näkökulmia tuesta. Tutustuin eri laulu- ja puheäänen muodostamiseen erikoistuneisiin teoksiin ja tuon esille niissä ilmenneitä tukeen ja äänenmuodostukseen liittyviä käsitteitä. Lisäksi haastattelin muutamia laulupedagogeja aiheesta. Suunnittelin tuen harjoittelua varten harjoituksia ja tein niiden avuksi äänitteen. Työ toteutettiin pääosin kirjallisuuskatsauksena. Tuon esille mielipiteitä tuesta sekä tarkastelen tukeen liittyvien näkemysten eroavaisuuksia. Pyrin työlläni myös kehittämään toimivan tavan tuen opetteluun ja opettamiseen. Tukilihasten käyttö äänenmuodostuksessa on välttämätöntä terveen äänielimistön kannalta. Ilman kunnollista ilmanpaineen säätelyä ääni ei välttämättä kestä, kanna tai soi. Työssäni pohdin miten ja millä lihaksilla ääntä voidaan tukea. Pyrin selvittämään, mitkä ovat toimivan tuen edellytykset. Päädyin työssäni muun muassa siihen johtopäätökseen, että tuki voidaan muodostaa monella eri tavalla. Tuen oppimiseen vaikuttaa olennaisesti hyvä lihastuntoaisti ja oman kehon tuntemus. Ihmisten yksilöllisyys tekee tuen oppimisesta ja opettamisesta haasteellista. Jokaiselle puhujalle ja laulajalle löytyy juuri hänelle sopiva tapa tukea ääntä, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Työn teko on lisännyt ammattitaitoani opettajana, koska työni myötä ymmärrän aikaisempaa syvällisemmin tukeen liittyviä käsitteitä. Uskon työstäni olevan apua henkilöille, joita askarruttaa erityisesti tukeen mutta myös yleisesti äänenmuodostukseen liittyvät kysymykset.
Resumo:
Työn aihe oli pianon vapaan säestyksen perustaso 1:n opettaminen. Lähtökohtana työlle olivat Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry:n uudet tasosuoritusohjeet, joiden mukaan kaikkien klassisen pianonsoiton opiskelijoiden tulee suorittaa vapaan säestyksen perustaso 1:n oppijakso pianonsoiton perustasojen 1 ja 2 aikana. Tavoite oli suunnitella opettajan opas, jonka avulla perustaso 1:n oppijakson voisi opettaa. Perusteena työlle oli materiaalin suuri käytännön tarve: vapaan säestyksen alkeismateriaalia ei vielä oikeastaan ollut olemassa. Tarkoitus oli selvittää ensin mitä vapaan säestyksen perustaso 1:n oppisisältöihin kuuluu ja sen jälkeen miten nämä asiat opetetaan. Oppaan suunnittelussa pyrittiin ottamaan huomioon erityisesti klassisen pianonsoiton opettajien tarpeet. Työ tehtiin kirjallisen materiaalin, tekijän oman opetuskokemuksen sekä pianonsoiton opettajilta ja oppilailta saatujen kommenttien pohjalta. Koska aiheesta oli vain vähän kirjallista materiaalia, käytettiin aineistona muun muassa vapaasta säestyksestä viime vuosina tehtyjä opinnäytetöitä. Työ toteutettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tuloksena syntyi opettajan opas, jossa käydään läpi vapaan säestyksen perustaso 1:n oppisisällöt. Opettajan opas antaa opettajalle kokonaiskuvan vapaan säestyksen perustaso 1:n oppisisällöistä ja niiden opettamisesta. Sen lisäksi opas tarjoaa ideoita opetuksen toteuttamista varten. Opas auttaa klassisen pianonsoiton opettajaa hänelle vieraampien vapaan säestyksen oppisisältöjen kuten improvisoinnin opettamisessa. Oppaassa käsiteltäviä vapaan säestyksen osa-alueita ovat sointujen harjoittelu, säestäminen, soinnuttaminen, melodian soittaminen vasemman käden säestyksen kanssa ja improvisointi. Opas on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee sointuja ja säestämistä ja toinen improvisointia. Opetuksen sisällöt esitellään asiakokonaisuuksittain ja edeten johdonmukaisesti kullakin osa-alueella erikseen. Opas koostuu harjoitusehdotuksista, joita on opetuksen jokaiselle osa-alueelle, ja opettajalle kirjoitetuista opetusohjeista. Harjoitukset on esitetty lyhyin, nopeasti hahmotettavin nuottiesimerkein. Oppaan lopussa on opettajaa tarvittaessa eteenpäin auttavaa lisämateriaalia.
Resumo:
Työn tavoitteena oli määritellä mistä pop/jazz-laulajan luovuus saa alkunsa ja miten laulun opettaja voi omalla tekemisellään ja olemisensa tavalla kasvatettua oppilasta luovuuteen. Luovuus nähdään työssä laajemmassa merkityksessä ns. luovana asenteena. Niin ikään tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään musiikin tekemisen ja erityisesti laulamisen teknis-instrumentillisen puolen ja persoonallis-emotionaalisen puolen välisiä yhdistäviä tekijöitä ja selvittää, miten molemmat kehittyvät laulun opetuksessa tasapainoisesti. Työssä nähdään pedagogisena riskinä laulunopetuksen liiallinen painottuminen pelkästään tiedostamista, kontrollia ja analyyttisyyttä korostavaan teknis-instrumentilliseen osaamiseen. Työ on toteutettu tutkimalla aiempaa kirjallisuutta luovuudesta ja musiikinopetuksesta, pyrkimällä ymmärtämään asioiden yhteyksiä, ja soveltamalla tuloksia pop/jazz laulunopetukseen. Keskiössä on psykoanalyyttinen musiikin tutkimus. Näkökulma on osittain kasvatusfilosofinen ja tutkimusmenetelmä on enemmänkin pohtiva kuin tiukan totuudellinen. Pyrkimyksenä on ollut erilaisia näkemyksiä ja käytännön kokemuksia yhdistelemällä luoda lukijaa koskettava ja ajattelemaan herättävä uusi kokonaisuus, joka mahdollisesti johtaa parempaan oman toiminnan tiedostamiseen tai toimintatapojen muutokseen. Työn filosofinen luonne johtaa siihen, että tutkimustulosten totuudellisuus on puhtaasti subjektiivinen ja pragmatistinen kysymys.Työn tulokset liittyvät musiikin ja luovuuden psykodynaamisen luonteen ymmärtämiseen ja tiedostamiseen laulajan ja laulunopettajan näkökulmasta. Tuloksena on leikkiä, vapautta, intuitiivisuutta ja spontaaniutta korostavia toimintatapoja, sekä johtopäätöksiä koskien laulunopettajan roolia, toimintaa ja arvomaailmaa. Sekä teknis-instrumentillista, että persoonallis-emotionaalista puolta on mahdollista pitää esillä laulunopetuksessa alusta alkaen, eikä luovuuteen kasvattaminen ole ristiriidassa teknisen edistymisen kanssa. Myös laulutekniikan oppiminen on luova ja tunne-elämään kytkeytyvä prosessi. Kun opetuksesta välittyy luova asenne, oppilaan mielen dynamiikka pääsee vapaasti tekemään työtään ja motivaatiosta tulee sisäistä. Tekemistä eivät silloin kahlitse ulkoiset tai sisäiset pakot, vaan musiikki saa heijastella vapaasti persoonan eri puolia ja kuvia mielen sisäisestä todellisuudesta. Leikki tai peli nähdään ihanteellisena musiikillisen tekemisen ideana. Tällöin soittamisessa ja laulamisessa on sopivassa suhteessa kurinalaisuutta ja vapautta.
Resumo:
Ammatti-identiteetti luo pohjan henkilön ammattitaidolle, oman, henkilökohtaisen ammatillisen osaamisen arvostamiselle sekä koko ammattikuvalle, sille millaisena työntekijänä jokainen itsensä näkee. Vahva ammatti-identiteetti aikaansaa positiivisen takaisinkytkennän, kun hyvin tehdyn työn seurauksena saadaan kannustavaa palautetta, mikä kasvattaa itsetuntoa, joka puolestaan luo positiivinen omakuvan, jonka seurauksena syntyy vahva ammatti-identiteetti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millä tavoin ammatti-identiteetti rakentuu ja muotoutuu, ja millaisia ovat sitä muovaavat tekijät. Samalla pyritään selvittämään millainen merkitys ammatti-identiteetillä on työn suorittamiseen, työssä viihtymiseen sekä omaan näkemykseen itsestään tietyn alan ammattilaisena. Tutkimuksen kontekstina on terveydenhoitoala, ja empiriassa tutkitaan sairaanhoitajien ammatti-identiteettiä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että sairaanhoitajat arvostavat ammattiaan ja ammattitaitoaan huolimatta yhteiskunnallisesta aliarvostuksesta. Tämä tukee käsitystä sairaanhoitajien vahvasta ammatti-identiteetistä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaanhoitajan ammatti-identiteetti on moniulotteinen ilmiö. Ammatti-identiteetti ei ole irrallinen henkilön persoonallisesta identiteetistä, vaan ne tukevat toinen toistaan.
Resumo:
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on tarkastella jatkuvan pa-rantamisen työkalun, WCM:n, roolia aineettoman pääoman johtajana. Tutkimuksen teoreettisessa osassa selvitetään aineettoman pääoman eri muotoja; inhimillistä, suhde- ja rakennepääomaa. Lisäksi tutkitaan WCM:n ideologiaa, sen käyttöönottoa ja eri osa-alueita. Teoriaosan lopussa selvite-tään WCM:n ja aineettoman pääoman yhteyttä toisiinsa ja niiden vaikutusta suorituskykyyn. Teoriaa tukemaan tehtiin empiirinen tutkimus case -organisaatiossa haastattelemalla organisaation toimihenkilöitä sekä työntekijöitä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää case –organisaation jatkuvan parantamisen mallin kehitystarpeita WCM:n ja inhimillisen pääoman näkö-kulmasta. Tutkimustulokset osoittivat, että WCM:llä voidaan johtaa aineettoman pää-oman eri muotoja – saaden siten myös suorituskykyä paremmaksi.
Resumo:
The purpose of this study was to evaluate the competence of nurse teachers, who are teaching nursing at polytechnic level in Finland. The following research questions were framed for the study: What kind of evaluation nurse teachers of their nursing competence, teaching skills, evaluation skills, personality factors and relationships with students. The data were collected by a questionnaire (A Tool for Evaluation of Requirements of Nurse Teacher, ERNT). The questionnaire regarded background factors and 20 statements divided in five categories. The five competence categories were: Nursing competence, Teaching skills, Evaluation skills, Personality factors and Relationships with students. The evaluation scale was a 5-point Likert-scale. The respondents were nurse teachers, teacher for emergency nursing, public health nurse and midwifery teachers from all polytechnics in Finland. Response rate to the questionnaire was 46 % (n=342). The data were analysed by using descriptive statistics. Mean scores and standard deviations for each item were calculated. Category scores were obtained by summing scores of all items within a category. The results of this study showed that nurse teacher evaluated their competence on a high level. Concerning the category Relationships with students (mean 4.61, standard deviation 0.71) they got the highest averages. The lowest scores were gained regarding the requirements associated with teaching skills (mean 4.30, standard deviation 0.82). Concerning a single question, the best score was achieved in ability to take students seriously (mean 4.66, standard deviation 0.71) and the lowest score was achieved for their guidance of students to advance in decision making (mean 4.15, Std 0.69). The nurse teachers evaluated themselves with relatively high scores concerning competence categories as a hole. In future it is important to study nurse teacher competence with students or authorities of health service.
Resumo:
Insinöörityö on laadittu Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:lle linjasaneerauksiin kohdis-tuvaan IKE-PAP Palvelumallit asukaslähtöiseen perusparantamiseen kehityshankkeeseen. Tämän työn avulla verrataan nykyisen 2D AutoCADilla tapahtuvan työskentelyn ja tietomallintamisen eroavuuksia. Tehtävänä oli selvittää, millä menetelmillä linjasaneerauksissa tietomalli on järkevä tehdä. Työssä tehtiin mallit kahdella ohjelmalla kahdesta eri kerrostalon linjasaneeraushankkeesta. Lähtötiedot tietomalleille etsittiin vanhoista arkkitehti- ja rakennepiirustuksista. Mallinnustyön apuna käytettiin referenssipiirustuksia. Lasermittausmenetelmän avulla tuotettiin tietomalli erään linjasaneeraushankkeen saunaosastosta. Lasermittauksen pistepilvestä toteutettu tietomallin teko tapahtui ulkopuolisella toimeksiannolla. Saunaosaston tietomalli yhdistettiin Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:ssä tehtyyn koko rakennuksen tietomalliin IFC:n avulla. Tietomallinnus on kerrostalojen uudistuotannossa jo ahkerassa käytössä. Olemassa olevien rakennuksien mallintaminen korjaushankkeen suunnittelua varten on käynnistynyt suurimmissa suunnittelutoimistoissa. Suuret korjaukset ovat asukkaille hankalia, pitkään kestäviä tapahtumia. Mallintamalla urakkalaskenta helpottuu ja tehtävälle työlle voidaan antaa tarkempi hinta-arvio, mallista saatavilla määrätiedoilla. Mahdolliset suunnitteluvirheet vähenevät, kun rakennus mallinnetaan ja törmäyskohdat tarkastetaan tarkastusohjelman avulla. Visualisoinnilla autetaan asiakasta tekemään päätöksiä oman asuntonsa muutostöistä. Tämän insinöörityön perusteella olemassa olevan rakennuksen tietomalli on järkevintä tehdä skannaamalla vanhat rakennuksen pohjapiirustukset tietomallin lähtötiedoiksi. Rakennuksista mallinnetaan vain korjattavat alueet. Linjasaneeraushankkeessa toteutettua tietomallia voidaan täydentää myöhemmin lisäämällä siihen julkisivu- ja kattorakennetietoja. Malli tulee palvelemaan taloyhtiötä jatkossakin sen tulevissa korjaushankkeissa. Jos hankkeen lähtötietoja ei löydy, tai kohde on haasteellinen, lasermittaus on hyvä ja kilpailukyinen vaihtoehto mallin aikaansaamiseksi.
Resumo:
Tämän opinnäytetyön aihe nousee paitsi kasvaneesta mielenkiinnostani ikääntyneiden kuntoutusta kohtaan, niin myös oman terapeuttiseen ajatteluen kasvun, sekä arkielämän tarkkailemisen ja opintoihin liittyvien töiden kautta. Työ tehdään yhteistyössä ikääntyneitä dementiakuntoutujia kuntouttavien, toimintaterapeuttien kanssa, jotka käyttävät kuntoutuksessaan toimintana kahvin juomista. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mikä tekee kahvin juomisesta terapeuttisen toiminnan ikääntyneiden dementiakuntoutujien toimintaterapiassa eli mikä on kahvin juomisen terapeuttinen voima. Tämä on laadullinen tutkimus. Haastateltavia toimintaterapeutteja haettiin helmi-maaliskuussa 2008. Yksityisesti tehtyjen puhelinkontaktien avulla etsittiin toimintaterapeutteja, jotka toimivat toimintaterapeutin työtehtävässä sekä kuntouttavat ikääntyneitä dementikkoja käyttäen kuntoutuksessa kahvin juomista. Materiaali kerättiin haastattelemalla kahta toimintaterapeuttia. Haastattelut tehtiin maaliskuussa 2008 käyttäen teemahaastattelua, jonka aiheet nousivat Doris Piercen Terapeuttisen voiman -mallista. Kaikki äänimateriaali purettiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin temaattisesti. Opinnäytetyön tuloksiksi nousi neljä yläluokkaa. Yläluokat olivat: yhteistyöhön vaikuttaminen, ajallisuuden huomioiminen, sisäisten voimavarojen merkittävyys ja kahvittelu nautintona. Kahvin juomista pidettiin paitsi piristävänä, niin myös avartavana kokemuksena. Lisäksi kahvinjuontitilanteen avulla pidettiin kuntoutujaa ajan hermolla sekä kiinni elämässä. Haastateltavat toimintaterapeutit käyttävät kahvin juomista runsaasti, koska sitä pidetään helppona ja ikääntyneen dementiakuntoutujan kuntoutusta hyvin palvelevana toimintana. Työn jatkotutkimukseksi ehdotan jonkin opinnäytetyössä esiintuodun kohdan perusteellisempaa selvittämistä tai terapeuttisen kahvinjuontiryhmän toteuttamista, ikääntyneiden dementiakuntoutujien parissa työskentelevien toimintaterapeuttien kanssa tehtynä yhteistyönä.