Strategiaprosessi monikansallisessa yrityksessä

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tunnistaa strategiaprosessin eri vaiheet sekä kuvailla, miten prosessi toteutettiin tapausyritys Suominen Oyj:llä. Tavoitteina on myös analysoida, miten Suominen Oyj:n henkilöstö kokee oman suhteensa organisaatioon, sen strategiaan, tavoitteisiin ja arvoihin. Analyysin pohjalta pyritään muodostamaan kuva siitä, kuinka strategian implementoinnissa on onnistuttu. Lisäksi tarkastellaan, eroavatko nämä kokemukset eri maissa tapausyrityksessä. Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Suominen Oyj:n strategiaprosessista hankitaan informaatiota kahdella laadullisella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Kvantitatiivisen analyysin kohteena puolestaan on tapausyrityksen yhdeksältäkymmeneltä ylimmässä asemassa työskentelevältä henkilöltä kerätty tilastollinen kyselydata, jota analysoidaan muun muassa Kruskal-Wallisin testillä sekä Spearmanin korrelaatioanalyysillä. Tutkielmassa muodostetaan kuva prosessista, jossa hyvin muotoiltu strategia sekä selkeät tavoitteet luovat pohjan strategian implementoinnille. Onnistuneen implementoinnin keinoja ovat muun muassa kehitysohjelmat, tarkka rekrytointi, tavoitteiden ja palkkioiden sitominen strategiaan, strategian kanssa yhteensopiva organisaatiokulttuuri, useamman eri hierarkiatason osallistuminen ja erilaisten kontrollijärjestelmien sekä implementointityökalujen hyödyntäminen. Havaitaan, että tapausyritys käyttää näistä keinoista useampaa. Yrityksen monikansallisuus vaikuttaa erityisesti organisaatiokulttuuriin sekä sisäiseen viestintään. Tutkielman kvantitatiivisen analyysin tulokset näyttävät, ettei maiden välillä ole tilastollisesti merkittäviä eroja siinä, miten henkilöstö kokee oman suhteensa tapausyritykseen, sen strategiaan, tavoitteisiin ja arvoihin. Kvantitatiivisen analyysin perusteella Suominen Oyj:n strategiaprosessi on onnistunut hyvin. Tutkimuksessa esitellään vielä muutamia kehitysajatuksia yritystä sekä mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Puhenuotteja ja Suomi-emojeita. Miten Suomen brändin imagoa on rakennettu vuosina 2007 – 2016?

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Suomen brändin imagoa on rakennettu suomalaisten ja ei-suomalaisten mielissä kymmenen vuoden aikana 2007 – 2016. Maabrändit ovat kansainvälisissä suhteissa arkipäivää. Ne ovat valtiollisia strategioita, joilla valtiot pyrkivät globalisaatiovoimien murroksissa varmistamaan olemassaolonsa vahvistamalla kansallistunnetta ja kiillottamalla kansainvälistä profiilia. Samalla valtiot voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa luomalla itselleen menestymisen edellytyksiä. Maabrändillä on monia positiivisia vaikutuksia, mutta sen onnistuminen edellyttää ihmisten hyväksyntää. Maabrändiin liittyy kysymyksiä. Hallitus ’inspiroi’ kansalaisia omaksumaan brändin, jotta nämä brändilähettiläinä kyseenalaistamatta toistaisivat kohtaamilleen tahoille valmiista puhenuoteista hallituksen määrittelemää sanomaa. Tutkielman tavoitteena on 1) setviä brändäämisen sotkuista sanastoa ja 2) selvittää, miten valtiojohdossa on viime vuosikymmenenä rakennettu Suomen brändin imagoa. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisten suhteiden konstruktivistinen teoria, jossa keskeisiä tutkimuskohteita ovat maabrändin kaltaiset sosiaaliset faktat. Aineistoa on yli 1000 sivua, johon sovellan metodina laadullista diskurssianalyysia. Johtopäätösten mukaan Suomen epäsuositun brändistrategian teemat hallitsevat kaikkea valtiollista viestintää. Brändin imagoa rakennetaan ensisijaisesti talous–pragmaattisilla diskursseilla, joiden keskiössä ovat globaalitalouden lait, kansainvälinen kilpailu ja kansallisten vahvuuksien kaupallistamismahdollisuudet. Suomen brändin pahin uhka ovat itse suomalaiset, joilla on huono itsetunto ja puuttuvat markkinointitaidot. Brändin moraalidiskurssin kohteena ovat maailman vähäosaisten sijaan tulevat sukupolvet.

Arvokeskustelu Chilen aborttilain muutoksesta. Diskurssianalyysi el Mercurio -sanomalehdessä vuosina 2014 - 2015 julkaistuista kirjoituksista

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan sitä, minkälaisin diskurssein abortista puhutaan ja mitä merkityksiä abortti saa aborttia ja aborttilainsäädäntöä koskevissa kirjoituksissa. Abortti on asia, joka nostattaa voimakkaita tunteita ja mielipiteitä, ja siihen liitetään erilaisia arvoja, myös pyhyyttä. Abortti toimii laukaisijana, joka aktivoi kulttuurisia erotteluja ja rajanvetoja. Tutkimusaineisto on kerätty el Mercurio -sanomalehden aborttiin liittyvistä kirjoituksista ajanjaksona (toukokuu) 2014 - 2015 (toukokuu). Tämä lehti on yksi vaikutusvaltaisimmista lehdistä Chilessä. Aborttikuvan rakentumista tutkitaan seuraavalla tutkimuskysymyksellä, joka jakaantuu kahdeksi alakysymykseksi: 1 Miten arvoja jäsennetään ja miten niitä erotetaan toisistaan? 1.1 Mitä arvoja diskursseista tuodaan esille? 1.2 Miten pyhyyttä käytetään arvojen perustelussa? Tutkimuksen metodina on käytetty diskurssianalyysiä, jonka avulla on etsitty aborttilain muutoksen käynnistämästä keskustelusta arvodiskursseja chileläisessä kulttuurissa. Aineistosta on erotettu neljä diskurssia, jotka ovat oikeus-, hyvinvointi-, samanarvoisuuden- ja tahdonvapaudendiskurssi. Nämä hahmotellut diskurssit ovat muodostuneet merkityksellisten arvojen ympärille, ja näitä ovat autonomia, elämä, terveys, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Näiden arvodiskurssien suhdetta on tutkittu maan sosiokulttuuriseen ja uskonnolliseen kontekstiin. Tämän tutkimuksen perusteella uskonto ja katolinen kirkko ovat edelleen tärkeä osa kansallista identiteettiä, etenkin maan varakkaamman väestön keskuudessa. Lehtikirjoittelun perusteella näyttää siltä, ettei chileläinen yhteiskunta ole sekularisoitumassa. Elämä ja kuolema paikallistuvat tässä tutkimuksessa keskeisiksi rajapinnoiksi, joihin pyhä määrittyy. Nämä arvot ovat yhteisöelämän järjestyksen perustana. Abortin dekriminalisointi uhkaa kansakuntaa ja sen identiteettiä kristillisenä yhteiskuntana.

Telemuumeja ja Tutunalleja: Alluusioiden kääntämisestä lasten kuvakirjoissa kieliparissa suomi-saksa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan modifioitujen erisnimi-alluusioiden kääntämistä lasten kuvakirjoissa kieliparissa suomi-saksa. Sekä alluusioiden että lasten kuvakirjojen kääntämistä on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, ja tiettävästi lasten kuvakirjoissa esiintyvien alluusioiden kääntämisen tutkimusta ei ole tehty juuri lainkaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käännösstrategioita kuvakirjojen kääntämisessä käytetään siirrettäessä alluusioita kohdekulttuuriin. Lisäksi tutkimusaineistossa esiintyviä strategioita kuvaamaan luodaan malli, joka ilmentää modifioitujen erisnimi-alluusioiden kääntämiseen soveltuvia käännösstrategioita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on erityisesti Riitta Oittisen näkemykset lasten kuvakirjojen kääntämisestä sekä Ritva Leppihalmeen näkemykset alluusioiden kääntämisestä. Oittinen korostaa kolmea kuvakirjojen kääntämiseen suuresti vaikuttavaa tekijää: kuvan ja sanan vuorovaikutusta, ääneen lukemista sekä kääntäjän ja yhteiskunnan lapsikäsitystä. Nämä näkökulmat yhdessä Leppihalmeen esittämien erisnimi-alluusioiden käännösstrategioiden kanssa ovat olennaisessa osassa aineiston analyysissa. Tutkimuksen materiaalina on kaikki saksannetut Tatu ja Patu -teokset (Havukainen & Toivonen) sekä niiden suomenkieliset lähtötekstit, joita analysoidaan käännösvertailu-metodin avulla. Aineisto on rajattu kuvituksen detaljiteksteissä esiintyviin modifioituihin erisnimi-alluusioihin eli modifioituihin implisiittisiin viittauksiin tunnetuiksi oletettuihin vakiintuneisiin erisnimikäsitteisiin. Tutkimus rajautuu nimenomaan kuvituksen teksteihin teosten kuvitukseen fokusoivan luonteen vuoksi. Varsinaisen analyysin ulkopuolelle jäävät visuaaliset alluusiot sekä tekstit, jotka kääntäjä on jättänyt koskemattomiksi. Tutkimuksen keskeisenä hypoteesina on, että lähtötekstin sanaleikkimäiset alluusiot ovat siinä määrin kulttuuri- ja kielispesifejä, ettei niitä voi liiemmin hyödyntää käännöksessä. Tutkimuksessa löytyi neljä yläryhmää modifioitujen erisnimi-alluusioiden käännösstrategioille: (1) alluusion ja nimen säilyttäminen, (2) alluusion säilyttäminen, nimen korvaaminen, (3) alluusion korvaaminen sanaleikin säilyttämiseksi ja (4) poisjätöt. Keskeisimpinä tutkimustuloksina ilmeni, että lähtöalluusioita oli hyödynnetty oletettua useammin. Lisäksi poisjättöä ilmeni kuitenkin selvästi muita strategioita enemmän. Modifiointikeinon ja käännösstrategian välillä ei havaittu yhteyttä, mutta kuvan ja sanan vuorovaikutuksen havaittiin vaikuttavan strategian valintaan. Lisäksi tiettyjen strategioiden havaittiin muuttavan tai säilyttävän kuvan ja sanan välisen vuorovaikutussuhteen toisia strategioita useammin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lähtöalluusion erisnimen kansainvälisyys vaikuttaa käännösstrategian valintaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että kääntäjä on suurelta osin täyttänyt lähtötekstin modifioitujen alluusioiden luomat hermeneuttiset aukot kohdeyleisön puolesta, mikä viittaa muun muassa siihen, että hän on pitänyt merkityksen välittämistä tärkeämpänä kuin sanaleikkien säilymistä.