Mentorointi liiketoiminnan kehittämisen ja henkilökohtaisen kehittymisen välineenä. Case: Stora Enso Oyj Imatran tehtaat

Tämän tutkimuksen tavoitteena on teemahaastatteluin ja kyselytutkimuksen avulla selvittää Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden edellytyksiä ja tavoitteita mentorointiohjelmaan siirtymisessä. Tavoitteena on myös selvittää miten mentorointiohjelma tulisi Imatran tehtailla käytännön tasoilla toteuttaa. Empiirisen osan lopussa ehdotetaan erästä vaihtoehtoa mentorointimalliksi. Parhaimmillaan mentorointi mahdollistaa nopeutetun, mutta samalla laaja-alaisen ja syvällisen omaksumisen, työuralla etenemisen ja tuen saamisen. Mentorointi voi olla myös keino siirtää ikääntyneiden työntekijöiden hiljaista tietoa, organisaatiokulttuuria ja yhteisiä toimintatapoja. Tutkimuksen mukaan Imatran tehtailla on sekä tarpeita ja halua että edellytyksiä siirtyä mentorointiin. Mentorointiohjelman toteuttaminen vaatii huolellista paneutumista ohjelman kriittisiin kohtiin, kuten mentorin valintaan, parien muodostukseen, tiedotukseen, koulutukseen ja ohjelman ”myymiseen” organisaatiolle.

Työnjohtajien näkemyksiä työn muuttumisesta, esimiestaidoista ja kehittymisestä työnjohtajana. Case Stora Enso Oyj Imatran tehtaat

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden työnjohdon näkemyksiä työn muuttumisesta, omista esimiestaidoista ja kehittymisestä työnjohtajana. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin huolella aiemmin suoritettuja tutkimuksia. Tutkimuksen toinen vaihe suoritettiin kvalitatiivisesti teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen mukaan työnjohtajien työ on muuttunut auktoritäärisestä johtamisesta tiimityöhön ja yhteistyöhön. Muutoksen kokemiseen vaikuttavat päätöksentekoon osallistuminen, hyvät perustelut ja avoin tiedottaminen. Hyvän esimiehen ominaisuuksia ovat työnjohtajien mukaan reiluus, rehellisyys, tasapuolisuus ja luottamus työntekijään. Työnjohtajien mielestä Stora Enso tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. Työnjohtajien keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat ammatillinen osaaminen, kielitaito ja esimiestaidot, nimenomaan ihmisten johtaminen.

EU-säätelijä lääketeollisuudessa: ylikansallinen sääntely ja tutkimus- ja kehitystyö

Lectio praecursoria Tampereen yliopisto, johtamistieteiden laitos

Lectio praecursoria: privatization as a means to property redistribution in Republic of Armenia and in the Russian Federation

Lectio praecursoria 3.6.2005 Tampereen yliopisto

Lectio praecursoria: Environmental policy evaluation concepts exemplified in the context of the European Unions strategy for better regulation

Lectio praecursoria 3.2.2006 Tampereen yliopisto

The Spatial Distribution of Spanish Transport Infrastructure between 1860 and 1930

The origin of Spanish regional economic divergence can be traced back at least until the seventeenth century, although its full definition took place during industrialisation. Historians have often included uneven regional infrastructure endowments among the factors that explain divergence among Spanish regions, although no systematic analysis of the spatial distribution of Spanish infrastructure and its determinants has been carried out so far. This paper aims at filling that gap, by offering a description of the regional distribution of the main Spanish transport infrastructure between the middle of the nineteenth century and the Civil War. In addition, it estimates a panel data model to search into the main reasons that explain the differences among the Spanish regional endowments of railways and roads during that period. The outcomes of that analysis indicate that both institutional factors and the physical characteristics of each area had a strong influence on the distribution of transport infrastructure among the Spanish regions.

L'exploration temporelle comme modalité du voyage imaginaire dans la bande dessinée franco-belge (1930-1980)

In this paper, I explore the motif of time travel in science fictional French comics until the eighties. Time travel incorporates a fascinating potential for narrative representation, since moving back in time may multiply timelines, according to the well-known paradox of the grandfather. This virtuality has become very popular in novels and in movies, since In his Bootstraps (Heinlein, 1941) and La Jetée (Marker, 1962) until the recent Looper (Johnson, 2012) but it has been rarely represented in French comics before the eighties and the apparition of time paradoxes in series like "Yoko Tsuno" and, mostly, "Valérian agent spatio-temporel". Firstly, many modalities of time travel do not engender time paradoxes, like exploration of prehistoric sanctuaries, imaginary travel, or cryogenic sleep followed by an awakening if a future world with no hope to return in the past. Secondly, time travel has been mostly interpreted as a mere extension of the classic motif of the "extraordinary journey", as exemplified for centuries in fictions by Verne, Mercier, Swift, or Stevenson. Thus, the graphic potential of time travel for the representation of spectacular exotic worlds has predominated in French comic tradition, and this tendency has been encouraged by the dominant mode of publication until the end of the sixties. Indeed, complex scriptwriting involving multiple timelines would not fit the form of a weekly feuilleton addressed to a young audience, because it would be too demanding cognitively speaking. It illustrates also the dominance of graphic concerns over a taste for complex scriptwriting in many comics of this period. Still, the development of time paradoxes in Pierre Christin scriptwriting underlines the potential of the media when it is published in series of albums or in graphic novels. At the same time, Jean-Claude Mézières drawings-featuring spectacular representations of foreign worlds-show that the visual interest of spectacular time travels remains a central issue for this popular graphic medium. Cette étude porte sur le motif du voyage temporel dans la bande dessinée franco-belge de science- fiction jusque dans les années quatre-vingt. Le voyage temporel intègre un potentiel fascinant pour la représentation narrative, étant donné que le retour dans le passé est susceptible d'engendrer des lignes temporelles multiples, selon le paradoxe bien connu du « grand-père ». Cette virtualité est devenue très populaire dans les romans et dans les films, depuis In his Bootstraps (Heinlein, 1941) et La Jetée (Marker, 1962) jusqu'au récent Looper (Johnson, 2012), mais elle a rarement été représentée dans la bande dessinée franco-belge avant les années quatre-vingt et l'apparition de paradoxes temporels dans des séries comme « Yoko Tsuno » et, surtout, « Valérian agent spatio-temporel ». Tout d'abord, de nombreuses modalités du voyage dans le temps n'engendrent aucun paradoxe, par exemple l'exploration de sanctuaires préhistoriques, le voyage illusoire ou le sommeil cryogénique suivi d'un réveil dans le futur, sans espoir de revenir dans le passé. Deuxièmement, le voyage dans le temps a été plus souvent interprété comme une simple extension du motif classique du « voyage extraordinaire », tel qu'on le retrouve, depuis le XVIIIe siècle, les fictions de Verne, Mercier, Swift ou Stevenson. Ainsi, le potentiel graphique du voyage dans le temps pour la représentation de mondes exotiques spectaculaires a prédominé dans la tradition franco-belge et cette tendance a été encouragée par le mode de publication dominant jusqu'à la fin des années soixante. En effet, l'écriture de scénarios complexes impliquant de multiples lignes temporelles ne semble pas adaptée à la forme d'un feuilleton hebdomadaire destiné à un jeune public, parce qu'il aurait été trop exigeant, cognitivement parlant. Cela illustre également la prédominance de préoccupations graphiques sur l'écriture de scénarios complexes dans de nombreuses bandes dessinées de cette période. Pourtant, le développement de paradoxes temporels dans les scénarios de Pierre Christin souligne le potentiel du média quand il est publié en série d'albums ou dans des romans graphiques. Parallèlement, les dessins de Jean-Claude Mézières, qui proposent des représentations spectaculaires de mondes étrangers, montre que l'intérêt visuel du voyage dans le temps demeure une question centrale pour ce média populaire.

Kansanterveystiede

Kansanterveystieteen pääkokoelma sijaitsee Terveystieteiden osastokirjastossa, jossa painettu yleiskokoelma koostuu 970 nimekkeestä monografioita (painettujen monografiasarjojen osat mukana luvussa). Kansanterveystieteen kokoelmasta 18 % (175) käsittelee tilastoja; näistä teoria- ja menetelmäkirjallisuutta on noin 13 % (122). Yleisteoksien osuus kokoelmasta on vajaa 14 % (130). Muita kokoelman keskeisiä alueita ovat mm. työterveys (12 % / 117), terveydenhuollon hallinto (13 % / 125), eri väestöryhmien terveysongelmat (8 % / 81), terveyskasvatus (9 % / 84) sekä sosiaalilääketiede (4 % / 44). Kansanterveystiede on käsikirjaston hyllyluokittelussa osana lääketiedettä. Kansanterveystieteen nimekkeitä on käsikirjaston kokoelmasta 17 kappaletta, joista pääosa sanakirjoja (8 kpl) ja tilastoja (6 kpl). Painettuja lehtiä on 8 nimekettä (Environment and Health, Journal of Public Mental Health, Kansanterveys, Promo: Terveyden edistämisen lehti, Scandinavian Journal of Work, Salud publica de Mexico, Työ ja ihminen, Työ terveys turvallisuus). Sähkökirjoja kokoelmassa on noin 450 nimekettä Ebrary-tietokannassa, Netlibraryssa 8 nimekettä ja Taylor & Francis –tietokannassa 1 nimeke ja elektronisia sanastoja 4 (FinMESH, Medical Subject Headings (MeSH), Sosiaali- ja terveydenhuollon sanastoja (STAKES), Swedish MeSH). Verkkolehtiä kokoelmassa on 400 nimekettä, joista 35 % vapaasti käytettävissä verkossa. ISI Web of Knowledge Journal Citation Reports –tietokannan listaamista alan keskeisistä 98 nimekkeestä kokoelmissa on 78 % (76 nimekettä). Lehdistä, joiden IF-arvo on suurempi kuin 2, oli kokoelmissa 88 % (30 / 34). IF -välillä 1-1.99 vastaava luku oli 84 % (32 / 38) ja välillä 0–0.99 54 % (14 / 26). Tietokantoja on 36; mm. lehtitietokanta ScienceDirect ja viitetietokantoja mm. EBM Reviews: Cochrane Database of Systematic Reviews, LEO, Medic, Medline (Ovid), Science Citation Index Expanded (ISI), Social Sciences Citation Index (ISI), Tyki.

Kahdeksan luku- ja kirjoitustaidottoman aikuisen maahanmuuttajan suomen kielen luku- ja kirjoitustaito kuuden kuukauden intensiivisen opiskelun päätteeksi

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien kirjallisia taitoja puolen vuoden intensiivisen suomen kielen opiskelun päätteeksi. Tutkittavat aikuiset eivät ole elämänsä aikana saaneet mahdollisuutta osallistua koulutukseen tai ovat joistakin muista syistä jääneet koulutuksen ulkopuolelle. Tutkimus selvittää, mitä aikuinen oppija osaa kuuden kuukauden luku- ja kirjoitustaidon opetuksen jälkeen L2-kielellä. Tutkimuksen informantteina on kahdeksan luku- ja kirjoitustaidotonta aikuista maahanmuuttajaa, jotka osallistuivat kuusi kuukautta kestäneen kurssinsa viimeisellä viikolla järjestettyyn tilaisuuteen, jossa he tekivät tutkimusta varten laaditun testin. Testi mittaa kielitaidon eri osa-alueita; kuullun ymmärtämistä, luetun ymmärtämistä, kirjoittamista ja sanaston hallintaa. Puhetaito on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Vertailuryhmässä on puoli vuotta suomen kieltä opiskelleita luku- ja kirjoitustaitoisia maahanmuuttajia. Informanttiryhmässä puhutaan viittä ja vertailuryhmässä kahdeksaa eri äidinkieltä. Informantit ovat iältään 23–43 vuotta ja verrokit 19–48 vuotta. Tutkimus on kvalitatiivinen analyysi, jonka on tarkoitus mitata informanttien kielitaitoa ja luku- ja kirjoitustaidon osaamista tiettynä ajankohtana. Tutkimus kuuluu suomi toisena kielenä -tutkimusalaan ja kohdistuu alkeistason opiskelijoihin. Tutkimus perustuu sitä varten laadittuun testiin, joka sisältää seitsemän eri osiota. Eri osiot mittaavat kielen eri osa-alueita, ja niiden analyysi antaa kuvan informanttien kielitaidosta. Tuloksista käy ilmi informanttiryhmän heterogeenisuus. Heikoimman ja parhaimman testisuorituksen välillä on suuria eroja. Tulos osoittaa, kuinka jokainen oppija oppii yksilöllisten voimavarojensa mukaan omalla vauhdillaan. Kolme informanteista ei kykene vielä lukemaan mekaanisella tasolla, kun taas neljä informanttia osoittaa oppineensa funktionaalisen lukutaidon alkeet. Yksi informanteista osoittaa ymmärtävänsä mekaanisen lukutaidon periaatteen mutta ei vielä kykene lukemaan itsenäisesti. Tasoeroja kuvaa seuraava esimerkki: Tehtävässä 5 tuli jatkaa annettuja lauseita, joista ensimmäinen täydennettävä alkoi sanalla Puhelin. Paras oppija täydensi lauseen Puhelin SOITA ja heikoin oppija Puhelin PUNEATE TUAIEN. Suurin ongelma L2-kielellä lukemaan ja kirjoittamaan oppivilla aikuisilla näyttäisi tämän testin perusteella olevan riittämätön kielitaito, ei se, että opiskelijat eivät kykenisi oppimaan lukemista ja kirjoittamista. Kaikki tutkimukseen osallistuneet informantit vaikuttivat erittäin motivoituneilta oppimaan luku- ja kirjoitustaidon suomen kielellä. Verrokeille testi oli odotetusti helppo, ja he suoriutuivat siitä ongelmitta.