Kouluttajien käsityksiä Maavoimien Taistelutavan 2015 vaikutuksesta aliupseerioppilaiden koulutuksille

Maavoimien taistelutapa 2015 on muuttanut suurimman puolustushaaran ja sen eri aselajien menetelmiä tai periaatteita käydä taisteluita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Helsingin Ilmatorjuntarykmentin kouluttajien käsityksiä Maavoimien taistelutavan 2015 vaikutuksesta aliupseerioppilaiden ja varusmiesjohtajien koulutukselle. Tutkimushenkilöt eli vastaajat muodostuivat niin joukkotuotannon kuin aliupseerikoulun parissa työskentelevästä palkatusta henkilöstöstä. Tarkoituksena on kuvata erityisesti niitä käsityksiä, miten koulutta-jat kokevat tämän muutoksen sekä sen aiheuttamat haasteet varusmieskoulutukselle ja kouluttajan toiminnalle. Tutkimuksessa avoimen kyselylomakkeen avulla saatu vastausaineisto kategorisoitiin fenomenografisen tutkimus- ja analysointimenetelmän avulla, jolloin pystyttiin tarkastelemaan vastaajien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenografia on kehitetty alun perin opetusta ja koulutusta tutkivaksi ja tarkastelevaksi tutkimusmenetelmäksi, joten se soveltuu hyvin käytettäväksi tutkimusmenetelmäksi tähän tutkimukseen. Tutkimustulosten perusteella kouluttajat kokivat palkatun henkilöstön täydennyskoulutuksen Maavoimien taistelutapaan 2015 epäonnistuneen. Tämä puolestaan heijastui epätietoisuutena sitä kohtaan, miten varusmiehiä tulisi kouluttaa taistelemaan Maavoimien taistelutavan 2015 periaatteiden mukaisesti. Kouluttajien oma, aktiivinen kehittymishalu sekä ammattiylpeys ovat kuitenkin auttaneet kehittämään koulutusta vastaamaan uudistetun taistelutavan asetta-mia haasteita. Kouluttajan roolin muutos sekä toimintakulttuurin kehittämisen tärkeyden niin joukkotuotannon kuin aliupseerioppilaiden kanssa toimivat kouluttajat kokivat erittäin tärke-äksi. Tulevaisuuden kouluttaja nähtiin vastaajien käsityksissä ammattitaitoisena ohjaajana, valmentajana sekä kouluttajana. Toimintakulttuurin muutos koettiin vastausaineiston perusteella tärkeäksi, jotta koulutustoiminta kehittyisi nousujohteisesti, etenkin oppivan organisaa-tion periaatteiden mukaista kulttuurin piirteitä vastaajat painottivat. Puolustusvoimauudistuk-sen yhteydessä toteutettu palvelusaikojen lyhennys aiheuttaa vastaajien käsityksissä haasteita erityisesti teknillisille aselajeille, kuten ilmatorjunnalle. Teknisten ase- ja johtamisjärjestelmien käyttökoulutus vie aikaa taistelutekniseltä harjoittelulta. Vastaajien mielestä viralliset koulutustasovaatimukset ovat haastavia saavuttaa juuri koulutusajanpuutteesta johtuen.

Hävittäjälentäjien toimintakyky pelastautumistilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan neljää hävittäjälento-onnettomuutta, joissa lentäjä on pelastautunut heittoistuimella onnistuneesti. Lentäjän toimintakyvyn teorian avulla selvitetään, mitkä toimintakyvyn kokonaisuudet korostuvat pelastautumistilanteissa. Tutkimus antaa lentäjien pelastautumiskoulutukselle kehitysideoita ja samalla syventää lentäjän toimintakyvyn osa-alueiden ymmärrystä vaaratilanteissa. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin pää- ja alaongelmiin: Millaista toimintakykyä heittoistuinhypyn suorittaneelta lentäjältä vaaditaan pelastautumistilanteessa, ja miten pelastautumiskoulutusta tulisi tämän perusteella painottaa? Miten lentäjiltä vaadittavat sotilaan toimintakyvyn osa-alueet näkyvät tutkittavissa tapauksissa onnettomuustutkijalautakunnan kerto-musten perusteella? Mitä kehittämisideoita lentäjien pelastautumiskoulutukseen näiden lentäjien kokemuksista voidaan saada? Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä lentäjien pelastautumiskoulutuksen kehittämisessä ja yleisen keskustelun herättämisessä lentäjien pelastautumisesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina hyödynnettiin laadullista sisäl-lönanalyysiä teorialähtöisesti. Tiedon etsintä, aiempi tietämys aiheesta ja sotilaan toimintakyvyn teoria sekä toimintakyvyn nelikenttä kulkivat tutkimustyössä rinnakkain. Tutkimuksen aineistona on käytetty neljää Ilmavoimien onnettomuustutkijalautakunnan laatimaa tutkintakertomusta, joissa lentäjä on tehnyt onnistuneen heittoistuinhypyn. Aineiston tueksi haastateltiin kahta tapauksissa mukana ollutta hävittäjälentäjää lomakehaastattelulla. Tutkimus osoitti, että pelastautumistilanteissa toimintakyvyn osa-alueista eniten korostuivat fyysiseen kokonaisuuteen kuuluva keskeisten tietojen ja taitojen hallinta sekä sosiaalisuuteen liittyvä asia- ja tilannekokonaisuuksien tajuaminen. Tutkimus antoi kehitysideoita pelastautumiskoulutukseen. Yksinkertaistenkin välineiden ja varusteiden käyttöä on kerrattava säännöllisesti. Pelastautumista tulee harjoitella toiminnallisesti mahdollisimman aidossa ja riittävän vaativassa ympäristössä, jotta opitun soveltaminen todellisessa pelastautumistilanteessa onnistuu. Tutkimuksella voitiin osoittaa, että kertauskoulutuksen merkitys ja lentäjien aktiivinen osallistuminen pelastautumis- ja selviytymisharjoituksiin ovat tärkeimmät keinot pitää yllä pelastautumistaitoja. Myös pelastautumisharjoitusten kertauskoulutusten seurantajärjestelmää tulee kehittää lentäjien säännöllisen harjoittelun varmistamiseksi.

The nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams

The objective of this study is to increase understanding of the nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams engaged in real-life co-creation activities, while much of previous research has been conducted in student settings. The different forms and bases of trust, possible trust barriers and trust building actions, and perceived role of trust in knowledge sharing and collaboration are analyzed. The study is conducted as a qualitative case study in case company. Data includes interviews from 24 people: 13 from 3 different project teams that were going on during the study, 8 from already finalized project teams, and 3 founders of case company. Additional data consists of communication archives from three current teams. The results indicate that there were both knowledge-based and swift trust present, former being based on work-related personal experiences about leaders or other team members, and latter especially on references, disposition to trust and institution-based factors such as norms and rules, as well as leader and expert action. The findings suggest that possible barriers of trust might be related to lack of adaptation to virtual work, unclear roles and safety issues, and nature of virtual communication. Actions that could be applied to enhance trust are for example active behavior in discussions, work-related introductions communicating competence, managerial actions and face-to-face interaction. Finally, results also suggest that trust has a focal role as an enabler of action and knowledge sharing, and coordinator of effective collaboration and performance in temporary virtual problem-solving teams.

Lignin oxidation by PCD technology

The purpose of this study is to investigate whether commercial Kraft lignin can be treated with pulsed corona discharge apparatus so that it becomes active. Active lignin refers to the kind of lignin that can be precipitated on the surface of a fiber by lowering the pH. A secondary agenda here is to remove the pungent smell of kraft lignin, which is caused by organically bound sulfur. It is expected that the study will identify mild processing conditions and parameters for achievement of the desired outcome. In the literature review, the properties of lignin are explained, as is their impact on any further processing. In addition, a number of processes are described for the oxidation of lignin in a variety of applications. In the experimental part of the study, test runs were conducted to determine the effects of oxygen supply and pulse frequency on oxidation results, where the purpose is to produce reactive lignin and to find a process that is feasible at an industrial scale. Based on the reported experiments, lignin could not be made active or precipitated to the surface of the fiber. Actual changes in the structure of lignin were not observed, but the pungent smell of lignin was removed. The exact reason for this change could not be established because sulfur NMR analysis did not work for the lignin samples.

20 kV ilmajohtoverkon maakaapeloinnin vaikutus maasulkusuojaukseen ja loistehotaseeseen

Sähkömarkkinalakimuutokset ovat ohjanneet useita verkkoyhtiötä muuttamaan investoin-tistrategioitaan. Kiristyneet toimitusvarmuusvaatimukset edellyttävät useilta verkkoyh-tiöiltä aiempaa suurempaa panostusta jakeluverkon kehittämiseksi. Toimitusvarmuusvaa-timusten täyttäminen edellyttää myös merkittäviä muutoksia verkkoyhtiöiden käyttämiin verkostotekniikoihin. Suurhäiriöille alttiita ilmajohtoja muutetaan verkkoyhtiöissä totuttua nopeammalla aikataululla maakaapeleiksi tiukentuneiden toimitusvarmuusvaatimusten täyttämiseksi. PKS Sähkönsiirto Oy:n 20 kV sähköverkko on ollut suurimmalta osalta avojohtoverkkoa jossa toimitusvarmuus ei ole nykyisellään muuttuneen sähkömarkkinalain asettamalla ta-solla. Tämä on johtanut verkostostrategian luomiseen, jossa yhtenä toimena toimitusvar-muuden lisäämiseksi vaaditulle tasolle on avojohtolinjojen korvaaminen maakaapeleilla. Maakaapelointien nopea rakennusaikataulu tuo monia haasteita verkkoyhtiöille. Maakaa-pelointien korkea maasulkuvirran ja loistehon tuotto verrattuna avojohtoverkkoon tulee huomioida yhtiössä verkkoa rakennettaessa. Tässä diplomityössä selvitetään PKS Sähkönsiirto Oy:n verkostostrategian mukaisten maakaapelointien vaikutuksia sähköverkolle. Työssä on arvioitu tavoiteverkon mukaisten maakaapeleiden aiheuttamaa maasulkuvirran ja loistehon tuoton tasoa. Tulosten perusteel-la on tehty johtopäätökset mihin verkkoyhtiön on kiinnitettävä huomioita kaapelointeja suunnitellessa ja toteuttaessa.

Vaikea vaikuttaminen : meriliikenteen katkeamattomuus tankkerisodassa

Vuonna 1980 Irak hyökkäsi Iraniin juuttuen nopeasti kulutussotaan. Vuonna 1984 Irak päätti pakottaa Iranin rauhanneuvotteluihin iskemällä sen öljyn merikuljetuksia vastaan ilmasta laukaistuilla Exocet-meritorjuntaohjuksilla. Iran vastasi Irakin hyökkäyksiin kostoisku-periaatteella. Vuosina 1984–1986 Iran käytti hyökkäyksiinsä pääasiassa ilmasta ammuttuja kevyitä ohjuksia. Vuosina 1987–1988 Iran siirtyi iskemään pääasiassa Vallankumouskaartin eli Pasdaranin venejoukoilla. Useat nopeat pienveneet tulittivat kauppa-aluksia konetuliaseilla, singoilla sekä raketinheittimillä. Molemmat osapuolet käyttivät myös hyökkäyksellistä miinoittamista. Näitä vuosien 1984–1988 merisotatoimia kutsutaan tankkerisodaksi. Nimensä mukaisesti kohteena olivat erityisesti kauppalaivastojen tankkerit. Irakin ja Iranin sota päättyi ratkaisemattomana neuvotteluihin vuonna 1988. Tutkimus on lähestymistavaltaan teoreettinen ja aineistopohjainen sekä otteeltaan kvalitatii-vinen. Metodologisesti tämä tutkimus on hermeneuttiseen tulkintaan perustuva kirjallisuus-tutkimus. Tärkeimmät kirjalliset lähteet ovat Martin S. Naviaksen ja E. R. Hootonin tutki-mus Tanker Wars: The assault on merchant shipping during the Iran-Iraq crisis, 1980-1988 sekä Nadia El-Sayed Shazlyn tutkimus The Gulf Tanker War: Iran and Iraq´s Maritime Swordplay. Tärkeimpinä tukevina lähteinä ovat Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja Institute of Shipping Economics and Logisticsin (ISL) vuosikirjat. Lisäksi on käytetty useita muita kirjallisia ja tilastollisia lähteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt vihollisen meriliikenteen absoluuttiseen katkaisemiseen eikä olisi siihen myöskään kyennyt. Irak pyrki riittävään vaikutukseen aiheuttaakseen strategisia taloudellisia tappioita Iranille. Iran pyrki kostoiskuillaan lopettamaan Irakin hyökkäykset merellä sekä pelottelemaan sen tukijoita. Irak saavutti tavoitteensa osittain, Iran ei. Molemmilla vaikutuksen saavuttamista heikensivät asejärjestelmien ja tilannekuvan riittämättömyys. Tutkimus osoittaa, että meriliikenne ja sen katkaiseminen ovat epämääräisiä käsitteitä, jotka tulee määritellä tapauskohtaisesti. Ilma-alus meritorjuntaohjuksen lavettina on yllätyksellinen ja ketterä. Sen kyky tilannekuvan luomiseen ja maalien tunnistamiseen on kuitenkin rajallinen eikä yksittäinen meritorjuntaohjus lähtökohtaisesti pysty tuhoamaan suurta kauppalaivaa. Heikko ilmapuolustuskyky tekee taistelualuksista käytännössä toimintakyvyttömiä. Kehittämällä luovia ja epätavanomaisia taktiikoita ja asejärjestelmiä heikossakin asemassa oleva osapuoli kykenee jatkamaan toimintaansa. Tappioiden sietäminen sekä korkea pelastusvalmius ovat myös merkittävä osa meriliikenteen suojausta.

Sykevälivaihtelu kognitiivisen kuormituksen mittarina virtuaalisimulaattorissa suoritettujen lentotehtävien aikana

F/A-18-ohjaajan toimintaympäristö on kognitiivisesti hyvin vaativa. Vaativassa toimintaympäristössä ohjaajan on pystyttävä suoriutumaan tehtävästään hyväksyttävällä suoritustasolla. Ohjaaja joutuu ponnistelemaan vaativan tehtävän suoritustason ylläpitämiseksi, joka nostaa kognitiivisen kuormituksen tasoa. Korkea kognitiivisen kuormituksen taso saattaa vaikuttaa lentotehtävän suoritustasoon ja jopa lentoturvallisuuteen. Ihmisen autonominen hermosto reagoi kognitiivisen kuormituksen tasoon säätelemällä ohjaajan sydämen toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sydämen sykevälivaihtelua kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa F/A-18-virtuaalisimulaattorilla suoritetun lentotehtävän aikana. Tutkimusta varten luotiin toistomittausasetelma, jossa 31 koehenkilöä lensi kolme vaativuudeltaan erilaista simulaattorilentoa. Lentojen fysiologisista tallenteista muodostettiin parit, joiden sykevälivaihtelumuuttujia verrattiin toistettujen mittausten t-testillä. Tutkimuksessa käytetyt sykevälivaihtelumuuttujat reagoivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi kognitiivisen kuormituksen muutoksiin (p<0.05). Saatujen tulosten perusteella on ilmeistä, että sykevälivaihtelun aikakenttämenetelmä soveltuu erittäin hyvin kognitiivisen kuormituksen tason mittaamiseen. Sykevälivaihtelun taajuuskenttämenetelmällä saaduilla tuloksilla on vahva yhteys kognitiivisen kuormituksen tasojen muutoksiin.

Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tason mittaaminen NASA-Task Load Index ja Modified Cooper-Harper -mittareilla F/A-18 virtuaalisimulaattorissa

F/A-18-monitoimihävittäjän ohjaajan tehtävän kognitiiviset vaatimukset ovat korkeat. Kognitiivisen kuormituksen taso vaikuttaa hävittäjäohjaajan suoritustasoon ja subjektiivisiin tun-temuksiin. Yerkesin ja Dodsonin periaatteen mukaisesti erittäin matala tai erittäin korkea kuormituksen taso laskee suoritustasoa. Optimaalinen kuormituksen taso ja suoritustaso saa-vutetaan jossain ääripäiden välillä. Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tasoon vaikuttaa lentotehtävän suorittamiseen vaadittava henkinen ponnistelu. Vaadittavan ponnistelun taso riippuu tehtävien vaatimustasosta ja määrästä, tehtäviin käytettävissä olevasta ajasta sekä yksilöllisistä ominaisuuksista. Tutkimuksessa mitattiin kognitiivisen kuormituksen tasoa subjektiivisen arvioinnin menetelmällä NASA-TLX (National Aeronautics and Space Administration - Task Load Index) ja MCH (Modified Cooper-Harper) -mittareilla. Tutkimuksessa selvitettiin mittareiden havaintoarvojen muutosta, sensitiivisyyttä ja yhdenmukaisuutta kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Tutkimuksen mittauksiin osallistui 35 Suomen ilmavoimien aktiivisessa palveluksessa olevaa F/A-18-monitoimihävittäjäohjaajaa. Koehenkilöiden lentotuntien keskiarvo F/A-18-monitoimihävittäjällä oli 598 tuntia ja keskihajonta 445 tuntia. Koehenkilöiden tehtävänä oli lentää F/A-18-virtuaalisimulaattorilla 11 ILS (Instrument Landing System) -mittarilähestymistä eri aloitusetäisyyksiltä kiitotien kynnyksestä. Kognitiivisesti kuormitta-van mittarilähestymistehtävän aikana kuormituksen tasoa nostettiin lisätehtävillä ja vähentä-mällä tehtäviin käytettävissä olevaa aikaa. Koehenkilöitä pyydettiin ponnistelemaan mahdollisimman paljon tehtävien suorittamisen aikana hyvän suoritustason ylläpitämiseksi. Tulosten perusteella mittareiden havaintoarvot muuttuivat kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Käytettävissä olevan ajan vaikutus kognitiivisen kuormituksen tasoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Mittarit olivat sensitiivisiä kognitiivisen kuormituksen tason muutokselle ja antoivat yhdenmukaisia havaintoarvoja.

Johtamisviestintä hajautetun organisaation keskijohdon silmin. Case: Hätäkeskuslaitos

Megatrendien ennustajat ovat tuoneet esiin, että viestinnän merkitys yhteiskunnassa tulee korostumaan entisestään. Tämä ja toimintaympäristön muut jatkuvat muutokset, muun muassa kiristynyt talous, pakottavat myös julkisia organisaatioita muuttumaan. Julkisjohtamisen keskiöön nousee voimallisesti vuorovaikutus; sen merkityksen ymmärtäminen ja sen osaaminen. Onnistuneen johtamisviestinnän toteuttamisen on todettu olevan haasteellista, mutta miten siihen vaikuttaa organisaation hajautettu työskentely ja matriisiohjaus? Miten voidaan ylittää vuorovaikutuksen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus ilman fyysistä läsnäoloa ja saavuttaa organisaation keskinäinen luottamus sekä yhteisöllisyys? Miten tämän ilmiön kokee johtamisviestinnän kulmakivenä toimiva maantieteellisesti hajautettu keskijohto? Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat johtamisen viestintähaasteita hajautetussa organisaatiossa ja millaisia osaamisvaatimuksia johtamisviestintään liittyy keskijohdon näkökulmasta. Viestintähaasteita tarkastellaan sekä johtamisviestinnän merkityksen että kokemuksen kautta. Tutkimus keskittyy yhden julkisen viraston, Hätäkeskuslaitoksen, keskijohdon subjektiivisten näkemysten syvälliseen ymmärtämiseen sekä tulkintaan ollen luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähtökohta on subjektiivinen, jota tukee fenomenologishermeneuttinen ajattelutapa. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen sisällön analyysi on luonteeltaan teoriaohjaava abduktiivisen päättelyn logiikan tukemana. Tutkimustulosten mukaan johtamisen viestintähaasteita hajautetun organisaation keskijohdossa ovat: selkeät tavoitteet, roolit sekä pelisäännöt, selkeä ja perusteltu päätöksenteko, työn tuki ja itseohjautuvuus, valta ja vastuu, yksilöiden tunteminen ja arvostus, ammatillinen itsetunto sekä avoin ja aktiivinen vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että keskijohdolla tulisi olla kykyä käyttää teknologiavälitteistä viestintää, tuottaa kirjallista materiaalia, kykyä osallistua avoimeen dialogiin ja kuunnella, kykyä ajatella asioita loogisesti ja kiteyttää niitä, kyetä vaikuttavaan esiintymiseen, kykyä verkostoitumiseen sekä olla aktiivinen vuorovaikuttaja. Tulos tukee aiempia tutkimuksia siinä, että hajautetussa organisaatiossa johdon vuorovaikutus ja sen osaaminen nousee korostuneeseen asemaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että fyysinen eripaikkaisuus asettaa haasteita läsnäolon ja arvostuksen välittämiselle, joilla on merkitystä organisaation luottamuksen synnyttämiselle, me-hengen sekä ilmapiirin ja kulttuurin luomiselle sekä yhteisöllisyyden saavuttamiselle.

Korkeasti koulutettujen selviytyminen työn menetyksestä ja pitkittyneestä työttömyydestä

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli ymmärtää ja kuvata korkeasti koulutettujen henkilöiden selviytymistä työn menetyksestä ja pitkittyneestä työttömyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin pakotettua uramuutosta ja työttömyyttä sekä siitä selviytymistä yksilön kokemuksen näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin työttömyyden tukipalveluiden hyödyllisyyttä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kuvailevana tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 13 korkeasti koulutettua uusimaalaista työtöntä henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että työn menetyksellä koettiin olevan sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Työn menetys koettiin osittain helpotuksena ja hengähdystaukona. Henkilöt selviytyivät itse työn menetyksen tilanteesta jokseenkin hyvin, etenkin jos muutokseen oli voinut varautua ja irtisanomisperusteet olivat selkeät. Korkeasti koulutetut henkilöt käyttivät monipuolisesti sekä tunne- että ongelmakeskeisiä selviytymisstrategioita selviytyäkseen työttömyydestä. Näistä aktiivinen työnhaku sekä opiskelu korostuivat selviytymiskeinoina. Työttömyyden pitkittyminen heikensi selvästi yksilön hyvinvointia ja vertaistuen merkitys korostui työttömyyden pitkittyessä. Tutkimuksesta ilmeni, että julkiset työvoimapalvelut eivät tue riittävästi korkeasti koulutettuja työttömiä. Tukipalveluja tulisi kehittää vastaamaan paremmin muuttuneiden työmarkkinoiden vaateita, sillä työmarkkinoiden muutokset haastavat urien uudenlaiseen tarkasteluun.

Military Crosstraining - harjoittelun vaikutus varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen

Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tavoitteena on tuottaa toimintakykyisiä sotilaita kriisi- ja sodanajan joukkoihin. Liikuntakoulutuksella tuetaan varusmiesten fyysistä koulutusta, ja yhtenä tavoitteena on aktivoida liikunnalliseen elämäntapaan myös reservissä. Varusmiesten lähtökunto palvelukseen astuttaessa on ollut laskusuhdanteessa jo useamman vuosikymmenen ajan, joten sen valossa uusien harjoittelumuotojen ja lajien tutkiminen on ajankohtaista. Tutkimustyön aiheena olevan Military Crosstraining -harjoittelun voidaan sanoa olevan CrossFitin® sotilassovellus, joka urheilu- ja harjoittelumuotona kehittää mahdollisimman monipuolisesti harjoittelijan suorituskykyä eli kestävyyttä ja lihaskuntoa. Tutkimustyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia toiminnallisella ja korkea intensiteettisellä Military Crosstraining -tyyppisellä fyysisellä harjoittelulla (MCH) on varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen voimassa olevien normien mukaiseen koulu-tukseen (NH) verrattuna. Työssä vertailtiin kahden samankaltaisen, mutta eri tyyppistä lihaskunto- ja kestävyysharjoittelua tehneen varusmiesjoukon fyysisen suorituskyvyn kehittymistä kuuden kuukauden varusmiespalveluksen aikana. Koehenkilöt olivat jääkäri- ja panssarintorjuntaohjusjoukkueissa palvelleita miehistöön kuuluvia varusmiehiä (n=110, ikä 20,1 ± 0,4, paino 79,3 ± 12,3 kg, pituus 1,81 ± 0,06 m, BMI 24,3 ± 3,3). Kvantitatiivinen tutkimus perustui normin mukaisten varusmiesten kuntotestien sekä kehonkoostumuksen tulo- ja lähtötestien tuloksiin. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22 ohjelmalla. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin sekä Spearmanin korrelaa-tiokertoimilla. Ryhmien keskiarvojen välisiä eroja sekä muuttujien muutoksia selvitettiin kaksisuuntaisella T-testillä sekä mediaanitestillä. Lähtötilanteessa ryhmät olivat fyysiseltä kunnoltaan käytännössä samantasoisia. Tutkimuk-sessa ei havaittu merkitseviä eroja (p<0.05) ryhmien välillä kuntotestien lopputuloksissa eikä kestävyys- ja lihaskunnon kehityksessä, vaikkakin kehitys molemmilla oli huomattavaa (p<0.001). Suurimmat erot havaittiin kehon painoissa ja BMI:ssa ja niiden muutoksissa (p<0.001). MCH:n kehonpainossa ja BMI:ssa ei tapahtunut juuri muutoksia. Kehonpainojen erotus kasvoi oli 6,5 %:sta 9,4 %:iin (p>0.001), NH:n painon ollessa pienempi. BMI:n erot kasvoivat vastaavasti 5,2 %:sta 8,4 %:iin (p<0.001). Johtopäätöksenä todettakoon, että mahdollisesti Military Crostraining -tyyppinen harjoittelu lisää lihasmassaa normaalia liikuntakoulutusta enemmän aerobisen kunnon siitä kuitenkaan kärsimättä. Tällä olisi positiivisia vaikutuksia moniin sotilaan kenttätehtäviin, kuten haavoittuneen evakuointiin, taakaan tai kuorman kantoon sekä raskaiden tavaroiden nostamiseen.

Erectile dysfunction in cardiovascular risk population

The inability to achieve and to maintain erection, erectile dysfunction, is a bothersome symptom of elderly men. Moreover, there is a high comorbidity between cardiovascular diseases and erectile dysfunction. However, very little is known concerning the risk factors of ED in apparently healthy men without comorbidities affecting the arteries. A cross-sectional population survey was conducted from August 2005 to September 2007 in two rural towns of Harjavalta and Kokemäki in Finland. Excluding those with previously diagnosed cardiovascular diseases, diabetes or chronic kidney disease, every community-dwelling inhabitant was invited to take part in the survey. Of the 2939 45- to 70-year-old men invited, 2049 responded. Selecting those at risk for cardiovascular diseases, 1000 eligible men were examined. According to the International Index of Erectile Function short form 57% of the studied men reported erectile dysfunction. Increasing age, smoking, depressive symptoms, decreasing pulmonary function, sedentary lifestyle, non-marital status and low education level were associated with increasing risk of erectile dysfunction. However, hypertension, diabetes, obesity, hypercholesterolemia were not associated with erectile dysfunction, although these associations have been described in numerous previous studies. Moreover, erectile dysfunction was not associated with increasing risk of pre-diabetes. In apparently healthy men, increasing age, smoking, depressive symptoms, decreasing pulmonary function, sedentary lifestyle, non-marital status, low education level but not hypertension, obesity, hypercholesterolemia, diabetes or pre-diabetes were associated with increasing risk of erectile dysfunction.

Genetics of inherited small vessel diseases – in search of a novel small vessel disease and modifiers of the clinical course of CADASIL

The genetic and environmental risk factors of vascular cognitive impairment are still largely unknown. This thesis aimed to assess the genetic background of two clinically similar familial small vessel diseases (SVD), CADASIL (Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy) and Swedish hMID (hereditary multi-infarct dementia of Swedish type). In the first study, selected genetic modifiers of CADASIL were studied in a homogenous Finnish CADASIL population of 134 patients, all carrying the p.Arg133Cys mutation in NOTCH3. Apolipoprotein E (APOE) genotypes, angiotensinogen (AGT) p.Met268Thr polymorphism and eight NOTCH3 polymorphisms were studied, but no associations between any particular genetic variant and first-ever stroke or migraine were seen. In the second study, smoking, statin medication and physical activity were suggested to be the most profound environmental differences among the monozygotic twins with CADASIL. Swedish hMID was for long misdiagnosed as CADASIL. In the third study, the CADASIL diagnosis in the Swedish hMID family was ruled out on the basis of genetic, radiological and pathological findings, and Swedish hMID was suggested to represent a novel SVD. In the fourth study, the gene defect of Swedish hMID was then sought using whole exome sequencing paired with a linkage analysis. The strongest candidate for the pathogenic mutation was a 3’UTR variant in the COL4A1 gene, but further studies are needed to confirm its functionality. This study provided new information about the genetic background of two inherited SVDs. Profound knowledge about the pathogenic mutations causing familial SVD is also important for correct diagnosis and treatment options.

Aktiivisten magneettilaakereiden ohjauslaitteiston vaatimusmäärittely ja toteutus

Aktiivinen magneettilaakeri on järjestelmä joka mahdollistaa pyörivän kappaleen, esimerkiksi sähkökoneen roottorin, leijuttamisen magneettikentässä ilman fyysistä kontaktia vastakappaleiden välillä. Tekniikalla on joitain merkittäviä etuja muihin laakerointijärjestelmiin verrattuna erityisesti suurnopeuksisissa tai puhdastiloissa käytettävissä sähkökäytöissä. Magneettilaakereiden yleistymistä nopeuttaisi ja niiden hintaa laskisi mikäli laakereiden säätöön ja tehonsyöttöön voitaisiin käyttää standardeja teollisuusautomaatiolaitteita erityisesti tätä käyttötarkoitusta varten kehitettyjen laitteiden sijaan. Tässä työssä luodaan menetelmä määrittää vähimmäisvaatimukset aktiivisen magneettilaakerin säätöalgoritmien suorittamiseen käytetylle säätöjärjestelmälle ja anturoinnille sekä laakerin toimintaan tarvittavalle tehoelektroniikalle. Näiden vaatimusten perusteella luodaan katsaus soveltuviin laitteisiin ja kootaan esimerkkikokoonpanot kahdelle erilaiselle magneettilaakeroitavalle kohteelle. Lisäksi työssä esitellään LUT:ssa vuosina 2014-2015 kehitetty magneettilaakerin teholähdeprototyyppi ja selvitetään edellytykset käyttää laitetta laakerijärjestelmän osana.

Suljetun sähkönjakeluverkon regulaatio teollisuusympäristössä

Tässä työssä tutkitaan suljetun jakeluverkon regulaatiota yhden suomalaisen teollisuussähköverkon näkökulmasta ja sitä verrataan olemassa olevaan energiaviraston jakeluverkkoja koskevaan säätelymalliin. Työssä tutkitaan verkkoyhtiön kehittämän säätelymallin toimivuutta ja sitä kuinka se täyttää hyvän valvontamallin ominaispiirteet. Tässä työssä ei ole tarkoituksena esittää uutta valvontamallia, vaan tutkia ja arvioida olemassa olevia malleja. Työssä käydään läpi olemassa oleva kolmannen valvontajakson regulaatiomalli sekä muutokset, joita on esitetty tuleville valvontakausille. Työssä taustoitetaan valvontatoimintaa myös yleisen talousteorian ja valvontateorioiden avulla. Tämän taustoituksen avulla tarkastellaan teollisuussähköverkkojen erityisiä ominaisuuksia ja edelleen tutkitun teollisuussähköverkon korkeita käyttövaatimuksia ja syitä tällaisille vaatimuksille. Verkkoyhtiön käyttämä tariffimalli kuvataan myös sen liittyessä sääntelyyn saumattomasti. Työssä todistettiin mallin toimivuus tämän kaltaisessa toimintaympäristössä, jossa käyntivarmuusvaatimus on erittäin korkea. Havainnoissa myös korostuu mallin pitkäjänteisyys ja ennustettavuus. Laskentaesimerkkien avulla arvioidaan liittymähinnoittelun kohtuullisuutta asiakkaalle ja mallin toimivuutta yleensä. Näissä tarkasteluissa havaittiin, että yleisellä tasolla liittymähinnoittelu on kohtuullista asiakkaalle ja se mahdollistaa asiakkaan pääomien tehokkaamman käytön kuin ilman verkkoyhtiötä. Kehittämiskohteina tuodaan esille keskeytyksistä aiheutuvien haittojen käsittely ja se, ettei tällaiseen verkkoympäristöön ole tällä hetkellä toimivaa mittaria, jolla voitaisiin arvioida kuinka hyvin verkkoyhtiö toimii.