Home Blood Pressure Measurement – Epidemiology and Clinical Application

Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.

Venous thromboembolism in patients immobilised at home.

Alatri A. is a RIETE investigator

Typhlonesticus gocmeni sp. n., a new cave-dwelling blind spider species from the Aegean region of Turkey (Araneae, Nesticidae)

A new species of the troglobitic spider genus Typhlonesticus is described from specimens found in Keloğlan Cave (Denizli Province, Dodurgalar Town), Turkey. Typhlonesticus gocmeni sp. n. is described on the basis of both sexes; and its phylogenetic relationships with closely related European genera and species are discussed based on morphological and molecular data (the cox1, rrnL and H3 genes). Three new combinations are proposed: Typhlonesticus idriacus (Roewer, 1931), comb. n., Typhlonesticus morisii (Brignoli, 1975) comb. n. and Typhlonesticus obcaecatus (Simon, 1907), comb. n. all ex Nesticus.

Low Dynamics, High Longevity and Persistence of Sessile Structural Species Dwelling on Mediterranean Coralligenous Outcrops

There is still limited understanding of the processes underlying benthic species dynamics in marine coastal habitats, which are of disproportionate importance in terms of productivity and biodiversity. The life-history traits of long-lived benthic species in these habitats are particularly poorly documented. In this study, we assessed decadal patterns of population dynamics for ten sponge and anthozoan species that play key structural roles in coralligenous outcrops (~25 m depth) in two areas of the NW Mediterranean Sea. This study was based on examination of a unique long-term photographic series, which allowed analysis of population dynamics over extensive spatial and time spans for the very first time. Specifically, 671 individuals were censused annually over periods of 25-, 15-, and 5-years. This long-term study quantitatively revealed a common life-history pattern among the ten studied species, despite the fact they present different growth forms. Low mortality rates (3.4% yr−1 for all species combined) and infrequent recruitment events (mean value of 3.1±0.5 SE recruits yr−1) provided only a very small fraction of the new colonies required to maintain population sizes. Overall, annual mortality and recruitment rates did not differ significantly among years; however, some species displayed important mortality events and recruitment pulses, indicating variability among species. Based on the growth rates of these 10 species, we projected their longevity and, obtained a mean estimated age of 25-200 years. Finally, the low to moderate turnover rates (mean value 0.80% yr−1) observed among the coralligenous species were in agreement with their low dynamics and persistence. These results offer solid baseline data and reveal that these habitats are among the most vulnerable to the current increases of anthropogenic disturbances.

Adaptation and validation of the Spanish Version of the 'Survey Work-Home Interaction-NijmeGen' (SWING) to Spanish speaking countries

The purpose of this study is the adaptation and validation of the"Survey Work-Home Interaction NijmeGen" (SWING) developed by Geurts and colleagues to Spanish speaking countries (SWING-SSC). In order to analyze the questionnaire"s psychometric properties, confirmatory factor analysis (CFA) was carried out with a sample of 203 employees from various Spanish-speaking countries. Criterion related validity was tested by examining correlations between the SWING-SSC, and the theoretically relevant variables: health, role conflict, role clarity and supervisor support. Finally, reliability was tested analyzing the internal consistency of the scales. The analyses carried out indicate that SWING-SSC has good psychometric properties. In addition, the present results support the relation of the construct with health, role conflict, role clarity, and supervisor support. This study offers evidence for a sound work-life balance measure that contributes to the encouragement adequate conditions in the workplace, to reduce the conflict between the two spheres of professional and personal life, and to enhance positive relationships.

Listening to parents: The role of symptom perception in pediatric palliative home care.

OBJECTIVE: This study analyzes symptom perception by parents and healthcare professionals and the quality of symptom management in a pediatric palliative home care setting and identifies which factors contribute to a high quality of palliative and end-of-life care for children. METHODS: In this retrospective, cross-sectional study, parents were surveyed at the earliest three months after their child's death. All children were cared for by a specialized home pediatric palliative care team that provides a 24/7 medical on-call service. Questionnaires assessed symptom prevalence and intensity during the child's last month of life as perceived by parents, symptom perception, and treatment by medical staff. The responses were correlated with essential palliative care outcome measures (e.g., satisfaction with the care provided, quality-of-life of affected children and parents, and peacefulness of the dying phase). RESULTS: Thirty-eight parent dyads participated (return rate 84%; 35% oncological disorders). According to parental report, dyspnea (61%) and pain (58%) were the dominant symptoms with an overall high symptom load (83%). Pain, agitation, and seizures could be treated more successfully than other symptoms. Successful symptom perception was achieved in most cases and predicted the quality of symptom treatment (R 2, 0.612). Concordant assessment of symptom severity between parents and healthcare professionals (HCPs) improved the satisfaction with the care provided (p = 0.037) as well as the parental quality-of-life (p = 0.041). Even in cases with unsuccessful symptom control, parents were very satisfied with the SHPPC team's care (median 10; numeric rating scale 0-10) and rated the child's death as highly peaceful (median 9). Significance of the results: The quality and the concordance of symptom perception between parents and HCPs essentially influence parental quality-of-life as well as parental satisfaction and constitute a predictive factor for the quality of symptom treatment and palliative care.

Supporting older people’s independent living at home through social and health care collaboration

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ikäihmisten kotona asumista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden voimavaroista arjesta selviytymisen näkökulmasta, ja tutkia miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutuu. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, jossa sovellettiin kuvailevaa ja vertailevaa tutkimusasetelmaa. Tutkimusaineisto kerättiin yhden länsisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkailta (≥65 v.) ja heitä hoitavilta ammattihenkilöiltä. Kotihoidon 21 iäkästä asiakasta kuvasivat omia voimavarojaan arjesta selviytymisen näkökulmasta sekä kokemuksiaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Lisäksi 25 kotihoidon ammattihenkilöä: 13 kotipalvelun työntekijää, 11 kotisairaanhoitajaa ja lääkäri kuvasivat kokemuksiaan iäkkään asiakkaan hoidon toteutumisesta ammattihenkilöiden yhteistyönä. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Näiden tulosten sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella laadittiin strukturoitu kyselylomake, jolla analysoitiin ja vertailtiin asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemyksiä siitä, miten asiakkaiden hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutui. Esitestausten jälkeen kyselylomake lähetettiin 200 kotihoidon asiakkaalle ja 570 heitä hoitavalle kotihoidon työntekijälle: 485 kotipalvelun työntekijälle, 81 kotisairaanhoitajalle ja 4 lääkärille. Kyselyyn vastasi 120 asiakasta (60 %) ja 370 ammattihenkilöä (65 %). Ryhmien välisten erojen tarkastelussa käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin khin neliötestiä ja Fisherin tarkan todennäköisyyden testiä. Iäkkäiden asiakkaiden kuvauksissa voimavarat muodostuivat elämänhallinnan tunteesta ja toimintatahdon säilymisestä. Asiakkaat ammensivat arkeen voimaa harrastuksista ja sosiaalisesta verkostosta, mutta ulkopuolisten asettamat elämisen ehdot, terveydentilan heikkeneminen sekä yksinäisyys asettivat ikäihmisen ja hänen voimavaransa suurten haasteiden eteen. Tulokset osoittivat, että ammattihenkilöiden toiminta oli osittain ristiriidassa ikäihmisten omien odotusten kanssa, eikä se kaikilta osin tukenut asiakkaiden omia voimavaroja. Ammattihenkilöt tekivät hoitoon liittyviä päätöksiä ja toimintoja asiakkaiden puolesta, vaikka asiakkaille itselleen oli tärkeää elämänhallinnan tunne ja toimintatahdon säilyminen. Asiakkaiden voimavarojen tukemista moniammatillisena yhteistyönä vaikeuttivat ammattihenkilöiden vaikeus tunnistaa asiakkaiden omia voimavaroja sekä niitä uhkaavia tekijöitä, tiedon kulun ongelmat, tavoitteeton ja epäyhtenäinen tapa toimia sekä ammattihenkilöiden vastakkain asettuvat näkemyserot ja toimintatavat. Asiakkaiden ja ammattihenkilöiden näkemykset toteutetusta hoidosta erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p<0.05). Asiakkaat arvioivat sekä itsenäiseen toimintaan tukemisen että fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen toteutuneen työntekijöitä huonommin. Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun menetelmien kehittäminen. Tutkimus vahvistaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa, jota voidaan soveltaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja johtamisessa

Ser dona, ser home en relació de diferència = Ser mujer, ser hombre en relación de diferencia

Moltes dones, després de portar anys de pràctica política de relació entre dones, i essent conscients del guany que per a les nostres vides ha suposat el pensament de la diferència sexual, sentim la necessitat i també el desig d'obrir un intercanvi, una relació de pràctica política des de la diferència, també, amb homes. Fonamentalment, començant amb aquelles relacions rellevants que esculli cada dona: de vegades és la parella, de vegades és un amic, de vegades és un company de feina, de vegades es un company amb qui compartir un projecte de millora de la ciutat, etc. Els fruits de la pràctica política d'entre-dones són i han estat immensos per a moltes, perquè hem pogut desplaçar-nos del que ens ve donat i començar un gest simbòlic nou, nomenant des de nosaltres el món i la relació que desitgem amb ell. Així, hem pogut nomenar també de pou la relació amb l'altre sexe, -mes enllà de la contraposició dialèctica que mira la relació entre els sexes com una oposició jeràrquica-, partint de l’existència d'un món habitat per homes i per dones; partint que és possible obrir la relació de diferencia entre sexes

[My old Kentucky home]

Soitinnus: orkesteri.