Use of field measurements in fatigue analysis of forestry cranes

Tässä työssä on esitetty väsyttävän kuormituksen mittaamiseen ja mittausdatan jälkikäsittelyyn sekä väsymismitoitukseen liittyviä menetelmiä. Menetelmien sovelluskohteena oli metsäkoneen kuormain, joka on väsyttävästi kuormitettu hitsattu rakenne. Teoriaosassa on kuvattu väsymisilmiötä ja väsymismitoitusmenetelmiä sekä kuormitusten tunnistamiseen ja mittausten jälkikäsittelyyn liittyviä menetelmiä. Yleisimmin käytettyjen väsymismitoitusmenetelmien rinnalle on esitetty luotettavuuteen perustuvaa väsymismitoitusmenetelmää. Kuormainten suunnittelussa on keveys- j a kestoikävaatimusten takia erityisen suuri merkitys väsymisen huomioimisella. Rakenteille on ominaista tietyt toiminnan kannalta välttämättömät hitsatut yksityiskohdat, jotka usein määräävät koko rakenteen kestoiän. Koska nämä ongelmakohdat pystytään useimmiten tunnistamaan jo suunnitteluvaiheessa, voidaan yksityiskohtien muotoilulla usein parantaa huomattavasti koko rakenteen kestoikää. Näiden yksityiskohtien optimointi on osittain mahdollista toteuttaa ilman kuormituskertymätietoa, mutta useimmiten kuormitusten tunnistaminen on edellytys parhaan ratkaisun löytymiselle. Tällöin toistaiseksi paras keino todellisen väsyttävän kuormituksen tunnistamiseksi on pitkäaikaiset kenttämittaukset. Kenttämittauksilla selvitetään rakenteeseen kohdistuvat kuormitukset venymäliuskojen avulla. Kuormitusten tunnistamisella on erityisen suuri merkitys kun halutaan määrittää rakenteen kestoikä. Väsyminen ja väsyttävä kuormitus ovat kuitenkin tilastollisia muuttujia j a yksittäiselle rakenteelle ei ole mahdollista määrittää tarkkaa k estoikää. Tilastollisia menetelmiä käyttäen on kuitenkin mahdollista määrittää rakenteen vaurioitumisriski. Laskettaessa vaurioitumisriskiä suurelle määrälle yksittäisiä rakenteita voidaan muodostaa tarkkojakin ennusteita mahdollisten vaurioiden lukumäärästä. Tällöin kuormituskertymätiedosta voi olla tavanomaisen suunnittelun lisäksi laajempaa hyötyä esimerkiksi takuukäsittelyssä. Tässä työssä on sovellettu esitettyjä teorioita käytännössä metsäkoneen harvesterin puomiston väsymistarkasteluun. Kyseisen rakenteen kuormituksia mitattiin kahden viikon aikana yhteensä 35 tuntia, jonka perusteella laskettiin väsyttävän kuormituksen tilastollinen jakauma esimerkkitapaukselle. Mittauksen perusteella ei voitu tehdä kuitenkaan johtopäätöksiä tuotteen koko elinkaaren kuormituksista eikä muiden samanlaisten tuotteiden kuormituksista, koska mitattu otos oli suhteellisen lyhyt ja rajoittui vain yhteen käyttäjään ja muutamaan käyttökohteeseen. Menetelmien testaamiseksi kyseinen otos oli kuitenkin riittävä. Kuormituskertymätietoa käytettiin hyväksi myös laatumääritysten muodostamisessaesimerkkitapaukselle. Murtumismekaniikkaan perustuvalla menetelmällä arvioitiinharvesteripilarin valun mahdollisten valuvirheiden suurin sallittu koko. Luotettavuuteen pohjautuvan mitoitusmenettelyn tarve näyttää olevanlisääntymässä, joten pitkäaikaisten kenttämittausten tehokas hyödyntäminen tulee olemaan keskeinen osa väsymismitoitusta lähitulevaisuudessa. Menetelmiä olisi mahdollista tehostaa yhdistämällä kuormituskertymään erilaisia kuormitusten suhteen riippuvia tunnettuja suureita kuten käsiteltävän puun halkaisija. Todellisettuotekohtaiset tilastolliset jakaumat kuormituksista voitaisiin muodostaa mahdollisesti tehokkaammin, jos esimerkiksi kuormitusten riippuvuus metsätyypistä pystyttäisiin ensin määrittämään.

Respiratory failure in a mouse model of myotonic dystrophy does not correlate with the CTG repeat length.

Myotonic dystrophy (DM1) is a multisystemic disease caused by an expansion of CTG repeats in the region of DMPK, the gene encoding DM protein kinase. The severity of muscle disability in DM1 correlates with the size of CTG expansion. As respiratory failure is one of the main causes of death in DM1, we investigated the correlation between respiratory impairment and size of the (CTG)n repeat in DM1 animal models. Using pressure plethysmography the respiratory function was assessed in control and transgenic mice carrying either 600 (DM600) or >1300 CTG repeats (DMSXL). The statistical analysis of respiratory parameters revealed that both DM1 transgenic mice sub-lines show respiratory impairment compared to control mice. In addition, there is no significant difference in breathing functions between the DM600 and DMSXL mice. In conclusion, these results indicate that respiratory impairment is present in both transgenic mice sub-lines, but the severity of respiratory failure is not related to the size of the (CTG)n expansion.

Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.

Deregulation of Railroads and Future Development Scenarios in Europe - Literature Analysis of Privatization Process Taken Place in US, UK and Sweden

Euroopan unionissa päätettiin jo yli vuosikymmen sitten, että rautatieliiketoiminta vapautetaan kilpailulle. Iso-Britanniasta olimäärä tulla esimerkkivaltio tämän prosessin käyttöönotossa. Pääideana oli säännöstelyn keventäminen, jolloin omistuspohja toimialalla laajenee ja rautateiden infrastruktuuri sekä toiminta parantuvat. Infrastruktuuri on määrä olla yhden organisaation hallinnassa ja raiteiden käyttöoikeus on kaikilla lupaehdot täyttävillä operaattoreilla, jotka kilpailevat keskenään matkustajista ja tavararahdeista. Kuitenkin Yhdysvalloissa ja eräissä Latinalaisen Amerikan maissa kilpailu on vapautettu siten, että rautatieyritys omistaa raideinfrastruktuurin, junat, tavarankuljetus- sekä matkustajavaunut. Iso-Britannian yksityistämistä pidettiin aluksi isonaepäonnistumisena: nopealla aikataululla sovellettiin jäykkiä transaktioperusteisia ulkoistamisstrategioita infrastruktuurin kunnossapitoon, jotka lopulta johtivat junien jatkuviin myöhästymisiin ja muutamaan tuhoisaan onnettomuuteen. Liiketoiminnallisessa mielessäkään ei oikein onnistuttu: infrastruktuurista vastaava yritys jouduttiin listaamaan pois Lontoon pörssistä, ja hallituksen oli pakko luoda tukipaketti pahasti velkaantuneen, vain marginaalisien investointien kohteena olleen yrityksen toimintaa varten (vaikka kapasiteettitarvetta oli markkinoilla). Myös rautatieoperaattorit olivat taloudellisessa ahdingossa ja vain määrätietoisten hallituksen laatimien pelastuspakettien avulla ala nousi syvimmästä kriisistään. Tästä huolimatta näiden negatiivisten sivuvaikutusten ohella koko ala pystyi kasvattamaan kysyntää, niin matkustaja- kuin rahtiliikenteenkin osalta. Vähenevän kysynnän trendi, joka alkoi 1970-luvulla, otti käännöksen parempaan. Toinen eurooppalaismaa, jolla on pitkät kokemukset yksityistämisestä, on Ruotsi. Tämä maatapaus on melko konservatiivinen verrattuna tilanteeseen edellisessä; vain rajattu määrä reittejä on avattu kilpailulle ja sopimukset tehdään kerralla pitkäksi aikaa eteenpäin. Ruotsin säännöstelyn purku osoittautui menestykseksi, koska tuottavuus onollut vakaassa kasvussa ja rautateiden markkinaosuus erityisesti matkustajapuolella on noussut merkittävästi, verrattuna muihin kuljetusmuotoihin. Kuitenkin kilpailua on käytännössä vähän tässä maassa ja parempiatuloksia on lupa odottaa, kun vain säännöstelyn purkaminen jatkuu. Viimeinen tutkimuksemme kohteena oleva maa on Yhdysvallat, joka alistutti rautatiet kilpailulle jo 1980-luvun alussa, käyttäen jo edellä mainittua vertikaalista integraatiota; tämä valinta on taas johtanut hyvin erilaisiin tuloksiin. Vaihtoehtoinen rakenteellinen uudistustapa on suosinut rahtivirtoja matkustajiin nähden, ja lopputuloksena tämä tapaus synnytti yrityksiä huolehtimaan toista näistä kahdesta pääasiakasryhmästä. Viimeaikaiset tulokset tästä yksityistämisprosessista ovat olleet hyviä: jäljellejääneiden yritysten voitot ovat kasvaneet, osinkoja ollaan kyetty jakamaan ja osakkeiden arvostus on noussut. Tässä tutkimusraportissa yritämme kolmen maatapauksen kautta esittää, miten yksityistämisprosessi tulee vaikuttamaan Euroopassa, kun kilpailu rautateillä vapautuu. Me käymmeläpi, mikä näistä kolmesta maaesimerkistä on kaikkein todennäköisin jaesitämme ehdotuksia siihen, miten valtiot voisivat välttää ei-haluttuja sivuvaikutuksia. Kolme maaesimerkkiä, ja lopuksi esitetty lyhyt tilastollinen analyysi osoittavat, että rautateillä on tulevaisuuden potentiaalia Euroopassa, ja kilpailun vapauttaminen on avain tämän potentiaalin realisointiin.

Sensitivity analysis, dominant factors, and robustness of the ECETOC TRA v3, Stoffenmanager 4.5, and ART 1.5 occupational exposure models

Occupational exposure modeling is widely used in the context of the E.U. regulation on the registration, evaluation, authorization, and restriction of chemicals (REACH). First tier tools, such as European Centre for Ecotoxicology and TOxicology of Chemicals (ECETOC) targeted risk assessment (TRA) or Stoffenmanager, are used to screen a wide range of substances. Those of concern are investigated further using second tier tools, e.g., Advanced REACH Tool (ART). Local sensitivity analysis (SA) methods are used here to determine dominant factors for three models commonly used within the REACH framework: ECETOC TRA v3, Stoffenmanager 4.5, and ART 1.5. Based on the results of the SA, the robustness of the models is assessed. For ECETOC, the process category (PROC) is the most important factor. A failure to identify the correct PROC has severe consequences for the exposure estimate. Stoffenmanager is the most balanced model and decision making uncertainties in one modifying factor are less severe in Stoffenmanager. ART requires a careful evaluation of the decisions in the source compartment since it constitutes ∼75% of the total exposure range, which corresponds to an exposure estimate of 20-22 orders of magnitude. Our results indicate that there is a trade off between accuracy and precision of the models. Previous studies suggested that ART may lead to more accurate results in well-documented exposure situations. However, the choice of the adequate model should ultimately be determined by the quality of the available exposure data: if the practitioner is uncertain concerning two or more decisions in the entry parameters, Stoffenmanager may be more robust than ART.

The effect of dose on the antimalarial efficacy of artemether-lumefantrine: a systematic review and pooled analysis of individual patient data.

BACKGROUND: Artemether-lumefantrine is the most widely used artemisinin-based combination therapy for malaria, although treatment failures occur in some regions. We investigated the effect of dosing strategy on efficacy in a pooled analysis from trials done in a wide range of malaria-endemic settings. METHODS: We searched PubMed for clinical trials that enrolled and treated patients with artemether-lumefantrine and were published from 1960 to December, 2012. We merged individual patient data from these trials by use of standardised methods. The primary endpoint was the PCR-adjusted risk of Plasmodium falciparum recrudescence by day 28. Secondary endpoints consisted of the PCR-adjusted risk of P falciparum recurrence by day 42, PCR-unadjusted risk of P falciparum recurrence by day 42, early parasite clearance, and gametocyte carriage. Risk factors for PCR-adjusted recrudescence were identified using Cox's regression model with frailty shared across the study sites. FINDINGS: We included 61 studies done between January, 1998, and December, 2012, and included 14 327 patients in our analyses. The PCR-adjusted therapeutic efficacy was 97·6% (95% CI 97·4-97·9) at day 28 and 96·0% (95·6-96·5) at day 42. After controlling for age and parasitaemia, patients prescribed a higher dose of artemether had a lower risk of having parasitaemia on day 1 (adjusted odds ratio [OR] 0·92, 95% CI 0·86-0·99 for every 1 mg/kg increase in daily artemether dose; p=0·024), but not on day 2 (p=0·69) or day 3 (0·087). In Asia, children weighing 10-15 kg who received a total lumefantrine dose less than 60 mg/kg had the lowest PCR-adjusted efficacy (91·7%, 95% CI 86·5-96·9). In Africa, the risk of treatment failure was greatest in malnourished children aged 1-3 years (PCR-adjusted efficacy 94·3%, 95% CI 92·3-96·3). A higher artemether dose was associated with a lower gametocyte presence within 14 days of treatment (adjusted OR 0·92, 95% CI 0·85-0·99; p=0·037 for every 1 mg/kg increase in total artemether dose). INTERPRETATION: The recommended dose of artemether-lumefantrine provides reliable efficacy in most patients with uncomplicated malaria. However, therapeutic efficacy was lowest in young children from Asia and young underweight children from Africa; a higher dose regimen should be assessed in these groups. FUNDING: Bill & Melinda Gates Foundation.

Data collection and criticality analysis for cost effective maintenance during the life cycle of a flue gas line

Työn tarkoituksena oli kerätä käyttövarmuustietoa savukaasulinjasta kahdelta suomalaiselta sellutehtaalta niiden käyttöönotosta aina tähän päivään asti. Käyttövarmuustieto koostuu luotettavuustiedoista sekä kunnossapitotiedoista. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista kuvata tarkasti laitoksen käyttövarmuutta seuraavilla tunnusluvuilla: suunnittelemattomien häiriöiden lukumäärä ja korjausajat, laitteiden seisokkiaika, vikojen todennäköisyys ja korjaavan kunnossapidon kustannukset suhteessa savukaasulinjan korjaavan kunnossapidon kokonaiskustannuksiin. Käyttövarmuustiedon keräysmetodi on esitelty. Savukaasulinjan kriittisten laitteiden määrittelyyn käytetty metodi on yhdistelmä kyselytutkimuksesta ja muunnellusta vian vaikutus- ja kriittisyysanalyysistä. Laitteiden valitsemiskriteerit lopulliseen kriittisyysanalyysiin päätettiin käyttövarmuustietojen sekä kyselytutkimuksen perusteella. Kriittisten laitteiden määrittämisen tarkoitus on löytää savukaasulinjasta ne laitteet, joiden odottamaton vikaantuminen aiheuttaa vakavimmat seuraukset savukaasulinjan luotettavuuteen, tuotantoon, turvallisuuteen, päästöihin ja kustannuksiin. Tiedon avulla rajoitetut kunnossapidon resurssit voidaan suunnata oikein. Kriittisten laitteiden määrittämisen tuloksena todetaan, että kolme kriittisintä laitetta savukaasulinjassa ovat molemmille sellutehtaille yhteisesti: savukaasupuhaltimet, laahakuljettimet sekä ketjukuljettimet. Käyttövarmuustieto osoittaa, että laitteiden luotettavuus on tehdaskohtaista, mutta periaatteessa samat päälinjat voidaan nähdä suunnittelemattomien vikojen todennäköisyyttä esittävissä kuvissa. Kustannukset, jotka esitetään laitteen suunnittelemattomien kunnossapitokustannusten suhteena savukaasulinjan kokonaiskustannuksiin, noudattelevat hyvin pitkälle luotettavuuskäyrää, joka on laskettu laitteen seisokkiajan suhteena käyttötunteihin. Käyttövarmuustiedon keräys yhdistettynä kriittisten laitteiden määrittämiseen mahdollistavat ennakoivan kunnossapidon oikean kohdistamisen ja ajoittamisen laitteiston elinaikana siten, että luotettavuus- ja kustannustehokkuusvaatimukset saavutetaan.

Analysis of flow dynamics in right ventricular outflow tract.

BACKGROUND: The mechanism behind early graft failure after right ventricular outflow tract (RVOT) reconstruction is not fully understood. Our aim was to establish a three-dimensional computational fluid dynamics (CFD) model of RVOT to investigate the hemodynamic conditions that may trigger the development of intimal hyperplasia and arteriosclerosis. METHODS: Pressure, flow, and diameter at the RVOT, pulmonary artery (PA), bifurcation of the PA, and left and right PAs were measured in 10 normal pigs with a mean weight of 24.8 ± 0.78 kg. Data obtained from the experimental scenario were used for CFD simulation of pressure, flow, and shear stress profile from the RVOT to the left and right PAs. RESULTS: Using experimental data, a CFD model was obtained for 2.0 and 2.5-L/min pulsatile inflow profiles. In both velocity profiles, time and space averaged in the low-shear stress profile range from 0-6.0 Pa at the pulmonary trunk, its bifurcation, and at the openings of both PAs. These low-shear stress areas were accompanied to high-pressure regions 14.0-20.0 mm Hg (1866.2-2666 Pa). Flow analysis revealed a turbulent flow at the PA bifurcation and ostia of both PAs. CONCLUSIONS: Identified local low-shear stress, high pressure, and turbulent flow correspond to a well-defined trigger pattern for the development of intimal hyperplasia and arteriosclerosis. As such, this real-time three-dimensional CFD model may in the future serve as a tool for the planning of RVOT reconstruction, its analysis, and prediction of outcome.

Glutamine and antioxidants in the critically ill patient: a post hoc analysis of a large-scale randomized trial.

BACKGROUND: The recent large randomized controlled trial of glutamine and antioxidant supplementation suggested that high-dose glutamine is associated with increased mortality in critically ill patients with multiorgan failure. The objectives of the present analyses were to reevaluate the effect of supplementation after controlling for baseline covariates and to identify potentially important subgroup effects. MATERIALS AND METHODS: This study was a post hoc analysis of a prospective factorial 2 × 2 randomized trial conducted in 40 intensive care units in North America and Europe. In total, 1223 mechanically ventilated adult patients with multiorgan failure were randomized to receive glutamine, antioxidants, both glutamine and antioxidants, or placebo administered separate from artificial nutrition. We compared each of the 3 active treatment arms (glutamine alone, antioxidants alone, and glutamine + antioxidants) with placebo on 28-day mortality. Post hoc, treatment effects were examined within subgroups defined by baseline patient characteristics. Logistic regression was used to estimate treatment effects within subgroups after adjustment for baseline covariates and to identify treatment-by-subgroup interactions (effect modification). RESULTS: The 28-day mortality rates in the placebo, glutamine, antioxidant, and combination arms were 25%, 32%, 29%, and 33%, respectively. After adjusting for prespecified baseline covariates, the adjusted odds ratio of 28-day mortality vs placebo was 1.5 (95% confidence interval, 1.0-2.1, P = .05), 1.2 (0.8-1.8, P = .40), and 1.4 (0.9-2.0, P = .09) for glutamine, antioxidant, and glutamine plus antioxidant arms, respectively. In the post hoc subgroup analysis, both glutamine and antioxidants appeared most harmful in patients with baseline renal dysfunction. No subgroups suggested reduced mortality with supplements. CONCLUSIONS: After adjustment for baseline covariates, early provision of high-dose glutamine administered separately from artificial nutrition was not beneficial and may be associated with increased mortality in critically ill patients with multiorgan failure. For both glutamine and antioxidants, the greatest potential for harm was observed in patients with multiorgan failure that included renal dysfunction upon study enrollment.

Endosseous dental implant fractures an analysis of 21 cases

Implant fracture is an infrequent cause of implant failure. The present study evaluates 21 fractured implants, with an analysis of patient age and sex, the type, length and diameter of the implant, positioning in the dental arch, the type of prosthetic rehabilitation involved, the number of abutments and pontics, the presence or absence of distal extensions or cantilevers, and loading time to fracture. Implant fracture was more common in males than in females (15:4), and the mean patient age was 56.9 years. Most cases (n = 19) corresponded to implant-supported fixed prostheses - 16 with cantilevers of different lengths- while only two fractured implants were supporting overdentures instead of fixed prostheses. The great majority of fractured implants (80.9%) were located in the molar and premolar regions, and most fractured within 3-4 years after loading. It is important to know and apply the measures required to prevent implant fracture, and to seek the best individualized solution for each case - though complete implant removal is usually the treatment of choice

Analysis of Crankshaft Using Multibody Dynamics

Työn tavoitteena oli löytää tarkka menetelmä kampiakselin vaurioitumisriskin laskentaan vertailemalla eri laskentamenetelmiä. Lopuksi suoritettiin simulointi monikappalejärjestelmälle käyttäen elastisia malleja todellisista rakenteista. Simulointiohjelmana käytettiin AVL:n kehittämää Excite:ia.

Early transjugular intrahepatic portosystemic shunt in cirrhotic patients with acute variceal bleeding: a systematic review and meta-analysis of controlled trials.

INTRODUCTION: There is conflicting evidence on the benefit of early transjugular intrahepatic portosystemic shunt (TIPSS) on the survival of patients with acute variceal bleeding (AVB). AIM: To assess the effect of early TIPSS on patient prognosis. MATERIALS AND METHODS: We carried out a meta-analysis of trials evaluating early TIPSS in cirrhotic patients with AVB. RESULTS: Four studies were included. Early TIPSS was associated with fewer deaths [odds ratio (OR)=0.38, 95% confidence interval (CI)=0.17-0.83, P=0.02], with moderate heterogeneity between studies (P=0.15, I=44%). Early TIPSS was not significantly associated with fewer deaths among Child-Pugh B patients (OR=0.35, 95% CI=0.10-1.17, P=0.087) nor among Child-Pugh C patients (OR=0.34, 95% CI=0.10-1.11, P=0.074). There was no heterogeneity between studies in the Child-Pugh B analysis (P=0.6, I=0%), but there was a high heterogeneity in the Child-Pugh C analysis (P=0.06, I=60%). Early TIPSS was associated with lower rates of bleeding within 1 year (OR=0.08, 95% CI=0.04-0.17, P<0.001) both among Child-Pugh B patients, (OR=0.15, 95% CI=0.05-0.47, P=0.001) and among Child-Pugh C patients (OR=0.05, 95% CI=0.02-0.15, P<0.001), with no heterogeneity between studies. Early TIPSS was not associated with higher rates of encephalopathy (OR=0.84, 95% CI=0.50-1.42, P=0.5). CONCLUSION: Cirrhotic patients with AVB treated with early TIPSS had lower death rates and lower rates of clinically significant bleeding within 1 year compared with patients treated without early TIPSS. Additional studies are required to identify the potential risk factors leading to a poor prognosis after early TIPSS in patients with AVB and to determine the impact of the degree of liver failure on the patient's prognosis.

(210)Po poisoning as possible cause of death: forensic investigations and toxicological analysis of the remains of Yasser Arafat.

The late president of the Palestinian Authority, Yasser Arafat, died in November 2004 in Percy Hospital, one month after having experienced a sudden onset of symptoms that included severe nausea, vomiting, diarrhoea and abdominal pain and which were followed by multiple organ failure. In spite of numerous investigations performed in France, the pathophysiological mechanisms at the origin of the symptoms could not be identified. In 2011, we found abnormal levels of polonium-210 ((210)Po) in some of Arafat's belongings that were worn during his final hospital stay and which were stained with biological fluids. This finding led to the exhumation of Arafat's remains in 2012. Significantly higher (up to 20 times) activities of (210)Po and lead-210 ((210)Pb) were found in the ribs, iliac crest and sternum specimens compared to reference samples from the literature (p-value <1%). In all specimens from the tomb, (210)Po activity was supported by a similar activity of (210)Pb. Biokinetic calculations demonstrated that a (210)Pb impurity, as identified in a commercial source of 3MBq of (210)Po, may be responsible for the activities measured in Arafat's belongings and remains 8 years after his death. The absence of myelosuppression and hair loss in Mr Arafat's case compared to Mr Litvinenko's, the only known case of malicious poisoning with (210)Po, could be explained by differences in the time delivery-scheme of intake. In conclusion, statistical Bayesian analysis combining all the evidence gathered in our forensic expert report moderately supports the proposition that Mr Arafat was poisoned by (210)Po.

Systematic review with meta-analysis: self-expanding metal stents in patients with cirrhosis and severe or refractory oesophageal variceal bleeding.

BACKGROUND: The prognosis of patients with cirrhosis and acute variceal bleeding is very poor when the standard-of-care fails to control bleeding. New treatment modalities are needed in these patients. AIM: To synthesise the available evidence on the efficacy of self-expanding metal stents (SEMS) in patients with cirrhosis and severe or refractory oesophageal variceal bleeding. METHODS: Meta-analysis of trials evaluating SEMS in patients with cirrhosis and severe or refractory oesophageal variceal bleeding. RESULTS: Thirteen studies were included. The pooled estimate rates were 0.40 (95% confidence interval, CI = 0.31-0.49) for death, 0.41 (95% CI = 0.29-0.53) for liver-related death and 0.36 (95% CI = 0.26-0.47) for death at day 30, with low heterogeneity between studies. The pooled estimate rates were 0.12 (95% CI = 0.07-0.21) for mortality related to variceal bleeding, and 0.18 (95% CI = 0.11-0.29) for failure to control bleeding with SEMS, with no or low heterogeneity between studies. The pooled estimate rate were 0.16 (95% CI = 0.04-0.48) for rebleeding after stent removal and 0.28 (95% CI = 0.17-0.43) for stent migration, with high heterogeneity. A significant proportion of patients had access to liver transplantation or to TIPSS [pooled estimate rate 0.10 (95% CI = 0.04-0.21) and 0.26 (95% CI = 0.18-0.36), respectively]. CONCLUSIONS: Fewer than 40% of patients treated with SEMS were dead at 1 month. SEMS can be used as a bridge to TIPSS or to liver transplantation in a significant proportion of patients. Additional studies are required to identify potential risk factors leading to a poor prognosis in patients with acute variceal bleeding in whom the use of SEMS could be considered.

Phenotypical analysis of mice deficient for the channel activating protease CAP2

Channel activating proteases (CAP) are membrane-bound serine proteases that have been identified as in vitro activators of the epithelial sodium channel (ENaC). Two of them are mainly studied in the laboratory. CAP1/Prss8 was previously shown implicated in colonic sodium homeostasis in vivo. In the first part of this thesis, we generated and characterized mice deficient for CAP2/Tmprss4. The mice are healthy and viable, and they do not show any obvious phenotype. We investigated ENaC activity and expression under regular and sodium- deficient diet, and we could demonstrate that CAP2 is not a major regulator of sodium homeostasis in vivo. We next studied whether CAP2 is implicated in potassium homeostasis. We detected a strong gender-dependency when CAP2 knock-out mice were put under a potassium-deficient diet. We showed in male mice an implication of CAP2 in the regulation of the colonic H+, K+- ATPase, and we propose an implication of membrane-associated progesterone receptors and their binding partners, as well as a possible cleavage-mediated glucocorticoid receptor signalling. We studied the possible interaction between CAPI and CAP2 by generating and characterizing two different mouse study groups, displaying different hypomorphic mutations in the CAPI gene, and deficient for CAP2. We demonstrate that balanced expression of CAPI and CAP2 is required for maintainance of skin integrity and for normal placental development. As CAPI knock-out embryos die due to a placental failure, the additional combined deletion of CAP2 resulted in survival until birth. We could evidence that CAPI and CAP2 are implicated in the same signalling pathway as proposed in cancer studies at the level of the placenta, implicating integrin a5, ERK, AKT, E- and N-cadherin. Furthermore, we investigated whether CAPI is implicated in the pathogenesis and susceptibility to experimental chronic colitis in a mutant rat model. By giving CAPI mutant rats Dextran sodium sulfate, we induced chronic inflammation of the colon, and we highlighted the protective role of CAPI at the histopathological and clinical levels. In conclusion, we showed that CAP2 is not a major regulator of ENaC-mediated sodium homeostasis in vivo, but rather a regulator of potassium homeostasis in a gender-dependent manner implicating the colonic H+, K+-ATPase, membrane progesterone receptors, and the glucocorticoid receptor. We have investigated whether CAPI and CAP2 interact at the functional level, and we show that a balanced expression of CAPI and CAP2 is required in the skin, but also in the placenta. Imbalanced expression of CAPI and CAP2 leads to impaired EMT-associated signalling. We have studied whether CAPI is implicated in the pathogenesis and susceptibility to chronic colitis, and we demonstrated the protective role of CAPI in distal colon. -- Les protéases activatrices de canal (CAP) sont des protéases à serine attachées à la membrane qui ont été identifiées comme activateurs in vitro du canal sodique épithélial (ENaC). Deux de ces protéases sont principalement étudiées dans le laboratoire. CAP1/Prss8 a été identifié préalablement comme impliqué dans l'homéostasie du sodium in vivo au niveau du côlon. Dans la première partie de cette thèse, nous avons généré et caractérisé des souris déficientes pour CAP2/Tmprss4. Les souris sont en bonne santé et viables, et elles ne présentent pas de phénotype visible. Nous avons étudié l'activité et l'expression d'ENaC sous diète normale et déficiente en sodium, et nous avons démontré que CAP2 n'est pas un régulateur essentiel de l'homéostasie sodique in vivo. Nous avons ensuite étudié si CAP2 est impliqué dans l'homéostasie du potassium. Nous avons détecté une forte dépendance du sexe lorsque les souris knock-out pour CAP2 étaient placées sous diète déficiente en potassium. Nous avons démontré dans les souris mâles une implication de CAP2 dans la régulation de la H+, K+- ATPase colonique, des récepteurs membranaires à la progestérone et de leur partenaires de liaison, ainsi que dans la possible signalisation médiée par le clivage du récepteur aux glucocorticoïdes. Nous avons étudié l'interaction possible entre CAPI et CAP2 en générant et en caractérisant deux groupes d'étude de souris différents, porteurs de différentes mutations hypomorphiques dans le gène de CAPI, et déficients pour CAP2. Nous avons pu montrer qu'une expression équilibrée de CAPI et CAP2 est requise pour le maintien de l'intégrité de la peau et pour le développement normal du placenta. Les embryons knock-out pour CAPI meurent suite à une défaillance placentaire, et la délétion additionnelle et combinée de CAP2 permet la survie jusqu'à la naissance. Nous supposons que CAPI et CAP2 sont impliqués dans la même voie de signalisation au niveau du placenta que celle proposée dans les études de cancer, impliquant l'intégrine a5, ERK, AKT, E- et N-cadhérine. De plus, nous avons étudié si CAPI est impliqué dans la pathogenèse et la susceptibilité de colite chronique expérimentale dans un modèle de rat mutant. En administrant aux rats mutants pour CAPI du Dextran sodium sulfate, nous avons induit une inflammation chronique du côlon, et nous avons pu mettre en évidence le rôle protecteur de CAPI au niveau histopathologique et au niveau clinique. En conclusion, nous avons démontré que CAP2 n'est pas un régulateur essentiel de l'homéostasie sodique médiée par ENaC in vivo, mais plutôt de l'homéostasie potassique d'une manière dépendante du sexe et impliquant la H+, K+-ATPase colonique, les récepteurs membranaires à la progestérone et le récepteur aux glucocorticoïdes. Nous avons étudié si CAPI et CAP2 interagissent au niveau fonctionnel, et nous avons montré qu'une expression équilibrée entre CAPI et CAP2 est requise dans la peau et le placenta. L'expression déséquilibrée de CAPI et CAP2 mène à une altération de la signalisation associée à l'EMT. Nous avons étudié si CAPI est impliqué dans la pathogenèse et la susceptibilité de colite chronique expérimentale, et nous avons démontré le rôle protecteur de CAPI dans le côlon distal.