The Tourism-Development Nexus in Namibia : A Study on National Tourism Policy and Local Tourism Enterprises' Policy Knowledge

The tourism development nexus in southern Africa involves highly topical issues related to tourism planning, power relations, community participation, and natural resources. Namibia offers a particularly interesting context for the study of these issues due to its colonial legacy, vast tourism potential, recently adopted tourism policy and community-based approaches to tourism and natural resource management. This study is an interdisciplinary endeavour to analyse the role of tourism in Namibia s post-apartheid transformation process by focusing on Namibian tourism policy and local tourism enterprises' policy knowledge. Major attention is paid to how the tourism policy's national development objectives are understood and conceptualised by the representatives of different tourism enterprises and the ways in which they relate to the practical needs of the enterprises. Through such local policy knowledge the study explores various opportunities, challenges and constraints related to the promotion of tourism as a development strategy. The study utilises a political economy approach to tourism and development through three current and interrelated discourses which are relevant in the Namibian context. These are tourism, power and inequality, tourism and sustainable development, and tourism and poverty reduction. The qualitative research material was gathered in Namibia in 2006-2007 and 2008. This material consists of 34 semi-structured interviews in 16 tourism enterprises, including private trophy hunting farms and private lodges, small tour operators and community-based tourism enterprises. In addition, the research material consists of observations in the enterprises, and 37 informal and 23 expert interviews. The findings indicate that in the light of local tourism enterprises the tourism policy objectives appear more complex and ambiguous. Furthermore, they involve multiple meanings and interpretations which reflect the socio-economic stratification of the informants and Namibian society, together with the professional stratification of the tourism enterprises and restrictions on the capacity of tourism to address the development objectives. In the light of such findings it is obvious that aspects of power and inequality affect the tourism development nexus in Namibia. The study concludes that, as in the case of other southern African countries, in order to promote sustainable development and reduce poverty, Namibia should not only target tourism growth but pay attention to who benefits from that growth and how. From a political economy point of view, it is important that prevailing structural challenges are addressed equally in the planning of tourism, development and natural resource management. Such approach would help the Namibian majority to enjoy the benefits of increasing tourism in the country.

Domestic labour relations in India : Vulnerability and gendered life courses in Jaipur

This study explores labour relations between domestic workers and employers in India. It is based on interviews with both employers and workers, and ethnographically oriented field work in Jaipur, carried out in 2004-2007. Combining development studies with gender studies, labour studies, and childhood studies, it asks how labour relations between domestic workers and employers are formed in Jaipur, and how female domestic workers trajectories are created. Focusing on female part-time maids and live-in work arrangements, the study analyses children s work in the context of overall work force, not in isolation from it. Drawing on feminist Marxism, domestic labour relations are seen as an arena of struggle. The study takes an empirical approach, showing class through empiria and shows how paid domestic work is structured and stratified through intersecting hierarchies of class, caste, gender, age, ethnicity and religion. The importance of class in domestic labour relations is reiterated, but that of caste, so often downplayed by employers, is also emphasized. Domestic workers are crucial to the functioning of middle and upper middle class households, but their function is not just utilitarian. Through them working women and housewives are able to maintain purity and reproduce class disctinctions, both between poor and middle classes and lower and upper middle classes. Despite commodification of work relations, traditional elements of service relationships have been retained, particularly through maternalist practices such as gift giving, creating a peculiar blend of traditional and market practices. Whilst employers of part-time workers purchase services in a segmented market from a range of workers for specific, traditional live-in workers are also hired to serve employers round the clock. Employers and workers grudgingly acknowledged their dependence on one another, employers seeking various strategies to manage fear of servant crime, such as the hiring of children or not employing live-in workers in dual-earning households. Paid domestic work carries a heavy stigma and provide no entry to other jobs. It is transmitted from mothers to daughters and working girls were often the main income providers in their families. The diversity of working conditions is analysed through a continuum of vulnerability, generic live-in workers, particularly children and unmarried young women with no close family in Jaipur, being the most vulnerable and experienced part-time workers the least vulnerable. Whilst terms of employment are negotiated informally and individually, some informal standards regarding salary and days off existed for maids. However, employers maintain that workings conditions are a matter of individual, moral choice. Their reluctance to view their role as that of employers and the workers as their employees is one of the main stumbling blocks in the way of improved working conditions. Key words: paid domestic work, India, children s work, class, caste, gender, life course

”Ihanan överi ja juhlallinen jakku olisi kyllä kiva lisä vaatekaappiin” – tutkimus kuluttamisesta ja professionalisoitumisesta elämäntyyliblogeissa

Tarkastelen tutkimuksessani muotibloggaajien kulutuspuhetta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kuluttajuutta muotiblogeissa ilmaistaan ja millainen kehityskaari muotiblogeissa on tapahtunut vuodesta 2007 tämän tutkimuksen tekemiseen asti tutkimusaineiston sekä tekemieni havaintojen perusteella. Tutkimus on toteutettu laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttämällä. Olen kerännyt aineistoni kymmenestä naisten kirjoittamasta muotiblogista kahtena eri ajanjaksona vuonna 2009. Lisäksi tutkimuksessa on sekä etnografisen että netnografisen havainnoinnin piirteitä. Aineiston analysoinnin apuna olen käyttänyt teemoittelua sekä tyypittelyä. Tutkimuksesta selvisi, että muotibloggaajien näkeminen identiteettiään etsivänä liittyy oman tyylin etsimiseen ja erottautumisen haluun. Perinteinen näkemys kuluttajasta valitsijana ja passiivisena markkinoilla toimijana on väistymässä, sillä muotibloggaajat näyttäytyvät tutkimuksessa aktiivisina toimijoina ja tuottajina. Muotibloggaajat hakevat myös jatkuvasti uusia kulutuselämyksiä ja kommunikoivat toistensa kanssa välittämällä merkityksiä kuluttamisensa kautta. Muotibloggaajien kulutuspuheet näyttäytyvät tutkimuksessa ekonomistisen kulutuseetoksen ja perinteisen suomalaisen kulutuspuheen mukaisesti järkevinä. Säästäväisyyttä pidetään hyveellisenä ja tuotteiden hinnat vaikuttavat ostopäätösten tekemiseen. Muotibloggaajat osaavat kuitenkin kontrolloidusti nauttia kuluttamisesta. Kulutuspuheet noudattavat myös ekologis-eettisen kulutuseetoksen perinnettä, mikä ilmenee fanaattisuuden välttämisenä sekä perinteisten että sosiaalisen median kirpputorien suosimisena. Lisäksi muotibloggaajien kulutuspuheet käyvät ilmi sosiaalisena pakkona, sillä muotiblogin pitäminen mielenkiintoisena vaatii jatkuvaa himoa uusia kulutustuotteita kohtaan. Tutkimuksen perusteella muotiblogeissa korostuu yhteisöllisyys ja kuluttaminen on hyvin naisellista. Tutkimusaineistosta sekä havainnoista tekemieni päätelmien mukaan muotiblogit ovat muuttumassa elämäntyyliblogeiksi, sillä niissä kerrotaan yhä enemmän myös muista kuin kuluttamiseen liittyvistä aiheista. Samalla muotibloggaajat ovat kehittymässä tavallisesta kuluttajasta kohti asiantuntijuutta eli professionalisoitumassa. Professionalisoitumisen myötä muotibloggaajat toimivat uuden ajan kuluttajavalistajina ja muotiblogeissa syntyy uusia sanoja ja merkityksiä. Lisäksi muotibloggaajille on kehittynyt sellaisia tietoja ja taitoja, joita voi myydä. Muotibloggaajista onkin tulossa muodin ammattilaisia, joille maksetaan tulevaisuudessa bloggaamisesta myös palkkaa.

Ohjauskeinot ilmastoa vähemmän kuormittaviin elintarvikevalintoihin

Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat huomattavat, noin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista liittyy elintarvikkeisiin ja syömiseen. Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastomyötäisyys on yhä enemmän esillä eri maiden elintarvikkeisiin liittyvissä strategioissa, ohjelmissa, ohjeistuksissa, suosituksissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ohjauskeinoja voidaan käyttää ohjaamaan elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa ilmastomyötäisemmäksi, mitkä keinot ovat käyttökelpoisimpia, millaisia haasteita ohjauskeinojen käyttöön liittyy ja millaisena eri elintarvikesektoriin vaikuttavien tahojen roolia ohjauksessa pidetään. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi eri ohjauskeinojen vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tutkimus keskittyi elintarvikkeiden kulutukseen, mutta ohessa selvitettiin myös tuotantoon liittyviä ohjauskeinoja. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta. Haastateltavat olivat elintarviketeollisuudesta, alkutuotannosta, kaupan alalta, politiikasta, valtionhallinnosta ja asiantuntijayrityksestä, tutkimuslaitoksista sekä kuluttaja- ja kansalaisjärjestöistä. Elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen ilmastonäkökulmasta on haasteellista. Ilmastomyötäiseen ruokavalioon siirtymistä pidettiin tärkeänä. Siksi voidaan katsoa, että ohjausta tarvitaan ja ainakin alustava tahtotila ohjaavien keinojen käyttöönottoon on jo olemassa. Toisaalta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ohjausta ei tulisi perustaa vain ilmastonäkökulmaan. Informaatio-ohjaus nähtiin kuluttajien ohjaamisessa keskeisenä keinona. Suurin osa haastateltavista käyttäisi ohjauskeinona informaatio-ohjausta, vaikka sen vaikuttavuudesta oltiin montaa mieltä. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttamisen katsottiin ohjaavan kuluttajien valintoja. Hintaan vaikuttamisen nähtiin tapahtuvan lähinnä erilaisten veroratkaisujen kautta. Maataloustukiin vaikuttamista pidettiin myös ohjaavana keinona. Koulutusta, joukkoruokailua ja ilmastonäkökulman sisältäviä ravitsemussuosituksia pidettiin potentiaalisina keinoina vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimustiedon lisääminen elintarvikkeiden ilmastokuormasta, ohjauskeinojen vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edellytys tehokkaalle elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ilmastonäkökulman huomioivalle ohjaukselle.

Viiniarvostelujen vaikutus viinin kuluttajan ostopäätökseen

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisia vaikutuksia sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistuilla viiniarvosteluilla on kyseisten arvosteltujen viinien myyntiin. Voidaanko siis suhdetoiminnan avulla viinikriitikoiden kautta vaikuttaa kuluttajan ostokäyttäytymiseen? Tutkimuskysymystä lähestyttiin tarkastelemalla ensin kuluttajan ostokäyttäytymistä ja ostoprosessin eri vaiheita. Samalla käytiin läpi myös kuluttajan sitoutumista ja tuotteen oston yhteydessä ilmeneviä riskejä. Sen jälkeen perehdyttiin suhdetoimintaan, jonka avulla pyritään vaikuttamaan siihen, mitä yrityksestä ja sen tuotteista kirjoitetaan medioissa. Empiirisessä osassa tehtiin tilastollinen tutkimus, jossa tutkittiin, onko eri sanoma- ja aikakausilehtien viiniarvosteluilla vaikutusta arvostellun viinin myyntiin. Lisäksi tutkittiin, löytyykö arvosteluista yhteisiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet myynnin muutokseen. Aineisto kerättiin kahden suomalaisen viinien maahantuonti- ja markkinointiyrityksen viineistä kirjoitetuista arvosteluista ja näiden kyseisten arvosteltujen viinien myyntiluvuista. Arvosteluja kerättiin helmikuun 18. päivän ja lokakuun 19. päivän 2010 väliseltä ajalta. Yhteensä hyväksyttyjä arvosteluja kertyi 90 kappaletta. Tutkimuksen analysointiin käytettiin regressioanalyysiä. Tämän tutkimusten tulosten mukaan viiniarvosteluilla näyttäisi olevan vaikutusta viinien myyntiin eli kuluttajien ostopäätökseen. Teoriaosioon peilaten tämä oli odotettavissa, sillä myös aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet mielipidejohtajien ja viinikriitikoiden positiivisen vaikutuksen kuluttajiin. Kuluttajat kokevat viinin ostopäätöksen yhteydessä riskiä, jota he pyrkivät välttämään viiniarvostelujen avulla. Tuloksien mukaan myös arvostelun julkaisseella sanoma- tai aikakausilehdellä on vaikutusta kuluttajan ostopäätökseen.

The Enlightenment Idea of History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey

The study analyzes the effort to build political legitimacy in the Republic of Turkey by ex-ploring a group of influential texts produced by Kemalist writers. The study explores how the Kemalist regime reproduced certain long-lasting enlightenment meta-narrative in its effort to build political legitimacy. Central in this process was a hegemonic representation of history, namely the interpretation of the Anatolian Resistance Struggle of 1919 1922 as a Turkish Revolution executing the enlightenment in the Turkish nation-state. The method employed in the study is contextualizing narratological analysis. The Kemalist texts are analyzed with a repertoire of concepts originally developed in the theory of narra-tive. By bringing these concepts together with epistemological foundations of historical sciences, the study creates a theoretical frame inside of which it is possible to highlight how initially very controversial historical representations in the end manage to construct long-lasting, emotionally and intellectually convincing bases of national identity for the secular middle classes in Turkey. The two most important explanatory concepts in this sense are di-egesis and implied reader. The diegesis refers to the ability of narrative representation to create an inherently credible story-world that works as the basis of national community. The implied reader refers to the process where a certain hegemonic narrative creates a formula of identification and a position through which any individual real-world reader of a story can step inside the narrative story-world and identify oneself as one of us of the national narra-tive. The study demonstrates that the Kemalist enlightenment meta-narrative created a group of narrative accruals which enabled generations of secular middle classes to internalize Kemalist ideology. In this sense, the narrative in question has not only worked as a tool utilized by the so-called Kemalist state-elite to justify its leadership, but has been internalized by various groups in Turkey, working as their genuine world-view. It is shown in the study that secular-ism must be seen as the core ingredient of these groups national identity. The study proposes that the enlightenment narrative reproduced in the Kemalist ideology had its origin in a simi-lar totalizing cultural narrative created in and for Europe. Currently this enlightenment project is challenged in Turkey by those who are in an attempt to give religion a greater role in Turkish society. The study argues that the enduring practice of legitimizing political power through the enlightenment meta-narrative has not only become a major factor contributing to social polarization in Turkey, but has also, in contradiction to the very real potentials for crit-ical approaches inherent in the Enlightenment tradition, crucially restricted the development of critical and rational modes of thinking in the Republic of Turkey.

Taloustilanteen heikkenemisestä johtuvat muutokset asuntosijoittamiseen pääkaupunkiseudulla 2008

Tutkielman tavoitteena on selvittää miten taloustaantuma vaikutti asuntosijoittamisen kiinnostavuuteen ja asuntomarkkinoilla käytävään keskusteluun vuonna 2008. Tuolloin Suomen talous taantui voimakkaasti ja nopeasti yllättäen myös ennusteita laativat asiantuntijat. Ekonomistien lausunnoista puuttui yhdenmukaisuus ja tarkkuus. Ne myös saattoivat muuttua merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Taantumassa sijoitusviestintä on varovaista ja tarkasti muotoiltua. Sijoittajat uskovat mielellään muiden sijoittajien mielipiteitä ja käsityksiä vaikkei niiden taustalla olisikaan aina todennettua faktatietoa. Asiantuntijoiden tilastoihin halutaan uskoa vaikka niitä kohtaan koetaan epäilyksiä. Toisaalta asuntosijoittamisen kannattavuuteen ja taloudelliseen tuottoon halutaan uskoa vaikka asiantuntijat voisivat todistaa toisin. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena jota analysoitiin Greimasin aktanttimallia mukaillen. Tutkimusaineisto koostui 14 Helsingin Sanomissa julkaistuista asuntosijoittamiseen liittyvistä artikkelista sekä 13 Taloussanomien keskustelupalstalla julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Viestien merkityksiä käytiin läpi semioottisesti määrittelemällä eri aktanteille rooleja. Tarinassa sijoittajasubjektin objektina on asunto, jonka avulla pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri rahallinen tuotto. Lähettäjiä ovat muun muassa tilastojen laatijat ja sijoitusneuvojat. Kaikki optimaalisen sijoituspäätöksen tekemiseen vaikuttavat aktantit käydään tarkemmin läpi tutkimuksen loppupuolella.