Les maladies rénales chroniques ne sont pas toutes silencieuses [Chronic kidney diseases do not always pass unnoticed].

Kidney diseases are frequent, but most of the time, they develop unnoticed. This paucity of symptoms may lead to delayed diagnosis with important consequences on their outcome. Nevertheless, specific systemic signs such as skin lesions, joint pain or electrolytes disturbances may sometimes alert the clinician and direct the diagnosis to an underlying nephropathy. A high awareness of clinicians is warranted to recognize these red flags and diagnose these diseases early, as illustrated by two clinical cases discussed in this article.

Conservation Laws in Cellular Automata

Conservation laws in physics are numerical invariants of the dynamics of a system. In cellular automata (CA), a similar concept has already been defined and studied. To each local pattern of cell states a real value is associated, interpreted as the “energy” (or “mass”, or . . . ) of that pattern.The overall “energy” of a configuration is simply the sum of the energy of the local patterns appearing on different positions in the configuration. We have a conservation law for that energy, if the total energy of each configuration remains constant during the evolution of the CA. For a given conservation law, it is desirable to find microscopic explanations for the dynamics of the conserved energy in terms of flows of energy from one region toward another. Often, it happens that the energy values are from non-negative integers, and are interpreted as the number of “particles” distributed on a configuration. In such cases, it is conjectured that one can always provide a microscopic explanation for the conservation laws by prescribing rules for the local movement of the particles. The onedimensional case has already been solved by Fuk´s and Pivato. We extend this to two-dimensional cellular automata with radius-0,5 neighborhood on the square lattice. We then consider conservation laws in which the energy values are chosen from a commutative group or semigroup. In this case, the class of all conservation laws for a CA form a partially ordered hierarchy. We study the structure of this hierarchy and prove some basic facts about it. Although the local properties of this hierarchy (at least in the group-valued case) are tractable, its global properties turn out to be algorithmically inaccessible. In particular, we prove that it is undecidable whether this hierarchy is trivial (i.e., if the CA has any non-trivial conservation law at all) or unbounded. We point out some interconnections between the structure of this hierarchy and the dynamical properties of the CA. We show that positively expansive CA do not have non-trivial conservation laws. We also investigate a curious relationship between conservation laws and invariant Gibbs measures in reversible and surjective CA. Gibbs measures are known to coincide with the equilibrium states of a lattice system defined in terms of a Hamiltonian. For reversible cellular automata, each conserved quantity may play the role of a Hamiltonian, and provides a Gibbs measure (or a set of Gibbs measures, in case of phase multiplicity) that is invariant. Conversely, every invariant Gibbs measure provides a conservation law for the CA. For surjective CA, the former statement also follows (in a slightly different form) from the variational characterization of the Gibbs measures. For one-dimensional surjective CA, we show that each invariant Gibbs measure provides a conservation law. We also prove that surjective CA almost surely preserve the average information content per cell with respect to any probability measure.

A Cartan-Eilenberg approach to Homotopical Algebra

In this paper we propose an approach to homotopical algebra where the basic ingredient is a category with two classes of distinguished morphisms: strong and weak equivalences. These data determine the cofibrant objects by an extension property analogous to the classical lifting property of projective modules. We define a Cartan-Eilenberg category as a category with strong and weak equivalences such that there is an equivalence of categories between its localisation with respect to weak equivalences and the relative localisation of the subcategory of cofibrant objects with respect to strong equivalences. This equivalence of categories allows us to extend the classical theory of derived additive functors to this non additive setting. The main examples include Quillen model categories and categories of functors defined on a category endowed with a cotriple (comonad) and taking values on a category of complexes of an abelian category. In the latter case there are examples in which the class of strong equivalences is not determined by a homotopy relation. Among other applications of our theory, we establish a very general acyclic models theorem.

Eliminating Software Failures - A Literature Survey

Software faults are expensive and cause serious damage, particularly if discovered late or not at all. Some software faults tend to be hidden. One goal of the thesis is to figure out the status quo in the field of software fault elimination since there are no recent surveys of the whole area. Basis for a structural framework is proposed for this unstructured field, paying attention to compatibility and how to find studies. Bug elimination means are surveyed, including bug knowhow, defect prevention and prediction, analysis, testing, and fault tolerance. The most common research issues for each area are identified and discussed, along with issues that do not get enough attention. Recommendations are presented for software developers, researchers, and teachers. Only the main lines of research are figured out. The main emphasis is on technical aspects. The survey was done by performing searches in IEEE, ACM, Elsevier, and Inspect databases. In addition, a systematic search was done for a few well-known related journals from recent time intervals. Some other journals, some conference proceedings and a few books, reports, and Internet articles have been investigated, too. The following problems were found and solutions for them discussed. Quality assurance is testing only is a common misunderstanding, and many checks are done and some methods applied only in the late testing phase. Many types of static review are almost forgotten even though they reveal faults that are hard to be detected by other means. Other forgotten areas are knowledge of bugs, knowing continuously repeated bugs, and lightweight means to increase reliability. Compatibility between studies is not always good, which also makes documents harder to understand. Some means, methods, and problems are considered method- or domain-specific when they are not. The field lacks cross-field research.

Comparative performance of the stable isotope signatures of carbon, nitrogen and oxygen in assessing early vigour and grain yield in durum wheat

The present paper studied the performance of the stable isotope signatures of carbon (δ13C), nitrogen (δ15N) and oxygen (δ18O) in plants when used to assess early vigour and grain yield (GY) in durum wheat growing under mild and moderate Mediterranean stress conditions. A collection of 114 recombinant inbred lines was grown under rainfed (RF) and supplementary irrigation (IR) conditions. Broad sense heritabilities (H2) for GY and harvest index (HI) were higher under RF conditions than under IR. Broad sense heritabilities for δ13C were always above 0·60, regardless of the plant part studied, with similar values for IR and RF trials. Some of the largest genetic correlations with GY were those shown by the δ13C content of the flag leaf blade and mature grains. Under both water treatments, mature grains showed the highest negative correlations between δ13C and GY across genotypes. Flag leaf δ13C was negatively correlated with GY only under RF conditions. The δ13C in seedlings was negatively correlated, under IR conditions only, with GY but also with early vigour. The sources of variation in early vigour were studied by stepwise analysis using the stable isotope signatures measured in seedlings. The δ13C was able to explain almost 0·20 of this variation under RF, but up to 0·30 under IR. In addition, nitrogen concentration in seedlings accounted for another 0·05 of variation, increasing the amount explained to 0·35. The sources of variation in GY were also studied through stable isotope signatures and biomass of different plant parts: δ13C was always the first parameter to appear in the models for both water conditions, explaining c. 0·20 of the variation. The second parameter (δ15N or N concentration of grain, or biomass at maturity) depended on the water conditions and the plant tissue being analysed. Oxygen isotope composition (δ18O) was only able to explain a small amount of the variation in GY. In this regard, despite the known and previously described value of δ13C as a tool in breeding, δ15N is confirmed as an additional tool in the present study. Oxygen isotope composition does not seem to offer any potential, at least under the conditions of the present study.

Esimiestyöllä työn imua

Yritys edistää menestymistään oikeanlaisen johtamisen sekä työn imua omaavan henkilöstön kautta. Johtajuus käsittää asioiden- ja henkilöiden johtamisen sekä valmentamisen. Tutkimus etenee johtamisen teemasta valmentamisen ja motivaation kautta työn imun kokemuksiin. Henkilöjohtaminen tarkoittaa lähes kokonaan esimiehen käyttäytymistä, mikä on koko ajan tarkkailun alla, halusi hän sitä tai ei. Leader -johtaja tekee organisaatiossa muutosta. Valmentaminen on erinomainen tapa päästä lähelle työntekijöitä ja aikaansaada oikeansuuntaista ja haluttua kehitystä. Valmentamisen yksi tärkeimmistä työkaluista on avoimet kysymykset, joiden avulla esimies pystyy auttamaan valmennettavaa löytämään omat vahvuutensa, kehittämiskohteensa sekä motivaationlähteensä. Työn imu on yksi työhyvinvoinnin käsitteistä. Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus (vigor), omistautuminen (dedication) ja uppoutuminen (absorption). Se on pitkäkestoinen ja kaikkialle levittyvä tila, joka ei kohdistu mihinkään yhteen tiettyyn asiaan, tapahtumaan, yksilöön tai käyttäytymiseen.

Beyond the obvious : three acts in educational drama

Researching research is not a common theme in educational drama. Nor is the educational drama process from a participant perspective a typical focus of research, at least not if the participants are disabled. Yet this is the theme of this thesis, a drama in three acts. The aim of this thesis is to describe, analyse, and discuss both the ways in which research within educational drama can be carried out and represented, and the experiences of the participants of the educational drama process. The theoretical framework that steers the research process is built up of two pairs of frames, each of them, like Russian nesting dolls, containing further frames. The first frame, relating to the outcomes of conducting research in educational drama, comprises philosophical, representational, and personal theories. As the second question asks what educational drama is, the subject related frame is built up of pedagogical, drama educational, and aesthetic theories. The study in its entirety follows the structure of the researcher’s hermeneutical learning process and takes the form of a journey starting from what is familiar, stretching towards what is new and different, and finally returning back to the beginning with a new view on what was there at the start. The thesis consists of two separate but related studies. The first, a familiar study conducted earlier, Alpha in Act I, was carried out among upper secondary school pupils. In the second, the new and therefore unfamiliar study, Omega in Act III, the participants are adult individuals who are physically and communicatively disabled. In between these two Acts an element of “Verfremdung” where the Alpha study is systematically scrutinized as the purpose is to teach and to manage the reader to think. Meta-discussions on the philosophical issues of the study are conducted throughout the text, parallel to the empirical parts. The outcomes of the first research question show that philosophical, methodical, and representational consistency is crucial for research. While this may sound like stating the obvious, this has nevertheless not always been considered fact, especially not within qualitative research. The outcomes further stress that representational issues are also to be recognized when presenting non-rational aspects of educational drama. By wording the world, through the use of visualising language, the surplus of meanings of educational drama can be, as they are within this study, made visible, sensible, and almost tangible, not only cognitively understandable. The outcomes of the second question point to the different foci of the studies, with Alpha focusing on the rationally retold experiences and Omega focusing on nonrational experiences. The outcomes expose educational drama as a learning process comprising doing, reflecting, and being. The doing aspect communicates the concrete efforts in creating a piece of theatre, while the being aspect relates experiences of being as situated, embodied and sensuous, reciprocal, empowering, aesthetic and artistic, and existential. Reflection is the twine that runs throughout the process and connects both doing and being. In summary, the outcomes could be formulated as “learning from learning how to make theatre”.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Esimies luottamuksen rakentajana muutoksessa

Tänä päivänä organisaatiot elävät lähestulkoon jatkuvan muutoksen aikaa. Jotta muutoksista selvitään menestyksekkäästi, tulisi työntekijöiden luottamus organisaatiota kohtaan säilyttää hyvänä myös muutosten keskellä. Muutosten läpivieminen on helpompaa, kun luottamus on vahvaa. Toisaalta muutokset haastavat luottamuksen. Tämän tutkielman tavoitteena on osallistua luottamuksen merkityksestä työyhteisössä käytävään tieteelliseen keskusteluun tuomalla esille lähiesimiehen roolia luottamuksen rakentajana sekä korostamalla muutostilanteiden tuomia erityispiirteitä luottamuksen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Tavoitteeseen pyrittiin analysoimalla Kelan Kymenlaakson vakuutuspiirin alueella työskentelevien 11 toimihenkilön ja 5 esimiehen teemahaastatteluista saatua laadullista aineistoa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että luottamus työyhteisössä on tärkeää ja se korostuu entisestään muutostilanteissa. Lähiesimies on merkittävässä roolissa työyhteisön luottamuksen ylläpitäjänä ja rakentajana ja hän voi rakentaa työntekijän luottamusta paitsi itseään niin myös koko organisaatiota kohtaan. Muutostilanteissa esimies voi rakentaa luottamusta erityisesti oikea-aikaisella tiedottamisella ja viestinnällä, keskustelemalla, huomioimalla yksilön henkilökohtaiset tarpeet, avoimuudella sekä huolehtimalla työntekijän koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä. Avoin tiedottaminen ja keskusteluyhteys osapuolten välillä näyttävät siis olevan kaiken lähtökohta.

The Brazilian consumer's understanding and perceptions of organic vegetables: a Focus Group approach

Focus Group is a tool which generates, through interview sessions with a small number of participants, preliminary data to be used in subsequent quantitative stages. Many consumer studies use qualitative research with the aim of obtaining information and opinions on a specific product or situation. The objective of the present study was to obtain knowledge on the opinion, understanding and perception of the Brazilian consumer with respect to vegetables, focusing on organic products, using Focus Group Sessions. Four Focus Group Sessions were held with men and women in different environments, following a previously elaborated interview guide. In this study, it was observed that the consumers demonstrated being interested in having a healthy diet, based on fruit, vegetables and natural products. However, only a few declared consuming organic foods. Some participants did not know what the term organic meant, and most of them think that organic products are still very expensive, are not easily available in the supermarkets, do not have a good appearance, mainly in terms of size and packaging, and their certification is not always trustworthy. Almost all participants stated that they read package labels and among the items most observed were best-before date, nutritional information, production system and price. This study has identified important vegetable attributes perceived by the consumer, favouring the planning of a subsequent quantitative research. The results suggest that more information on the benefits of organic agriculture has to be passed on to consumers in order to contribute to a higher consumption of such products.

代數學Dai shu xue.De Morgan's Algebra.

Traduction Chinoise par Alexander Wylie (1815-1887), rédigée par Li Shan lan, de Hai ning. Préface Chinoise par Wylie (1859) ; préface anglaise, écrite par le même à Shang hai (octobre 1859), contenant un historique des mathématiques en Chine. Imprimé en caractères mobiles, dans la maison Mo hai (1859).Livre préliminaire + 13 livres.

An exploration of the experience of implementing the second step violence prevention curriculum in one primary general learning disabilities class /

Violence has always been a part of the human experience, and therefore, a popular topic for research. It is a controversial issue, mostly because the possible sources of violent behaviour are so varied, encompassing both biological and environmental factors. However, very little disagreement is found regarding the severity of this societal problem. Most researchers agree that the number and intensity of aggressive acts among adults and children is growing. Not surprisingly, many educational policies, programs, and curricula have been developed to address this concern. The research favours programs which address the root causes of violence and seek to prevent rather than provide consequences for the undesirable behaviour. But what makes a violence prevention program effective? How should educators choose among the many curricula on the market? After reviewing the literature surrounding violence prevention programs and their effectiveness, The Second Step Violence Prevention Curriculum surfaced as unique in many ways. It was designed to address the root causes of violence in an active, student-centred way. Empathy training, anger management, interpersonal cognitive problem solving, and behavioural social skills form the basis of this program. Published in 1992, the program has been the topic of limited research, almost entirely carried out using quantitative methodologies.The purpose of this study was to understand what happens when the Second Step Violence Prevention Curriculum is implemented with a group of students and teachers. I was not seeking a statistical correlation between the frequency of violence and program delivery, as in most prior research. Rather, I wished to gain a deeper understanding of the impact ofthe program through the eyes of the participants. The Second Step Program was taught to a small, primary level, general learning disabilities class by a teacher and student teacher. Data were gathered using interviews with the teachers, personal observations, staff reports, and my own journal. Common themes across the four types of data collection emerged during the study, and these themes were isolated and explored for meaning. Findings indicate that the program does not offer a "quick fix" to this serious problem. However, several important discoveries were made. The teachers feU that the program was effective despite a lack of concrete evidence to support this claim. They used the Second Step strategies outside their actual instructional time and felt it made them better educators and disciplinarians. The students did not display a marked change in their behaviour during or after the program implementation, but they were better able to speak about their actions, the source of their aggression, and the alternatives which were available. Although they were not yet transferring their knowledge into positive action,a heightened awareness was evident. Finally, staff reports and my own journal led me to a deeper understanding ofhow perception frames reality. The perception that the program was working led everyone to feel more empowered when a violent incident occurred, and efforts were made to address the cause rather than merely to offer consequences. A general feeling that we were addressing the problem in a productive way was prevalent among the staff and students involved. The findings from this investigation have many implications for research and practice. Further study into the realm of violence prevention is greatly needed, using a balance of quantitative and qualitative methodologies. Such a serious problem can only be effectively addressed with a greater understanding of its complexities. This study also demonstrates the overall positive impact of the Second Step Violence Prevention Curriculum and, therefore, supports its continued use in our schools.