COACHES, CLIMATES, “FIELD” GOALS, AND EFFICACY: A “DE-CONSTRUCTION” OF THE MASTERY-APPROACH TO COACHING AND EXAMINATION OF RELATIONSHIPS TO PSYCHOSOCIAL OUTCOMES IN A YOUTH FOOTBALL PLAYER DEVELOPMENT PROGRAM.

In support of the achievement goal theory (AGT), empirical research has demonstrated psychosocial benefits of the mastery-oriented learning climate. In this study, we examined the effects of perceived coaching behaviors on various indicators of psychosocial well-being (competitive anxiety, self-esteem, perceived competence, enjoyment, and future intentions for participation), as mediated by perceptions of the coach-initiated motivational climate, achievement goal orientations and perceptions of sport-specific skills efficacy. Using a pre-post test design, 1,464 boys, ages 10-15 (M = 12.84 years, SD = 1.44), who participated in a series of 12 football skills clinics were surveyed from various locations across the United States. Using structural equation modeling (SEM) path analysis and hierarchical regression analysis, the cumulative direct and indirect effects of the perceived coaching behaviors on the psychosocial variables at post-test were parsed out to determine what types of coaching behaviors are more conducive to the positive psychosocial development of youth athletes. The study demonstrated that how coaching behaviors are perceived impacts the athletes’ perceptions of the motivational climate and achievement goal orientations, as well as self-efficacy beliefs. These effects in turn affect the athletes’ self-esteem, general competence, sport-specific competence, competitive anxiety, enjoyment, and intentions to remain involved in the sport. The findings also clarify how young boys internalize and interpret coaches’ messages through modification of achievement goal orientations and sport-specific efficacy beliefs.

”Täytyy miettii koko elämä ihan uudestaan” – Nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemukset mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Pro gradu- tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 20–45-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista tekijöistä. Tutkielma tuo esiin mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden monipuolisuuden, ja erityisesti muiden kuin lääkinnällisten kuntoutustoimien roolin kuntoutumisen edistymisessä. Tutkielmassa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan tarjoaman kuntoutusjärjestelmän toimivuutta sekä sen ongelmia. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat pohjaavat hulluuden, mielenterveyden ja – sairauden sekä mielenterveyskuntoutuksen historian ja nykypäivän sosiologiseen tarkasteluun. Tutkielmassa mielenterveysongelmat mielletään sosiaalisiksi konstruktioiksi, joiden määrittely ja ylläpitäminen tapahtuvat yhteiskunnallisissa käytännöissä ja suhteissa kielen, tiedon ja vallan avulla. Mielenterveyden ongelmien tarkastelu perustuu tutkielmassa sosiologian antipsykiatristen tutkijoiden näkemyksiin hulluudesta ja mielisairaudesta sosiaalisesti rakentuneina kontrollin keinoina ja sosiaalisen leimaamisen ja moraalisen tuomitsemisen välineinä. Pro gradu- tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistona on yhdeksän nuoren mielenterveyskuntoutujan teemahaastattelua, ja aineiston analyysi on toteutettu temaattisella verkostoanalyysilla. Mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttivat tutkielmaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien kokemusten perusteella positiiviset ja negatiiviset kokemukset perusterveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluista sekä lääkehoidosta. Psykoterapia, vertaistuki, läheisten tuki, opiskelu ja työnteko edistivät kuntoutumista terveydenhuollon ulkopuolella. Yksilön oma aktiivisuus kuntoutuksessa, omien voimavarojen ja niiden rajojen tunnistaminen sekä sairauteen suhtautuminen vaikuttivat mielenterveyskuntoutuksen edistymiseen. Tutkielma tuo esiin yhteiskunnan palvelujärjestelmien toimimattomuuden tarkasteltaessa perusterveydenhuollon palveluita, hoitoon pääsyä, rahallisten tukien saantia sekä kouluttautumiselle ja työn teolle asetettuja säännöksiä mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Rakenteellisen joustamattomuuden purkaminen, mielenterveysongelmien leimaavuuden poistaminen, sosiaalisten kuntoutusmuotojen lisääminen ja psykiatriseen avohoitoon panostaminen auttaisivat tutkielman löydösten perusteella toimivamman mielenterveyspalvelujärjestelmän rakentamista.

Coerced Mechanical Coarsening of Nanoparticle Assemblies

Coarsening is a ubiquitous phenomenon [1-3] that underpins countless processes in nature, including epitaxial growth [1,3,4], the phase separation of alloys, polymers and binary fluids [2], the growth of bubbles in foams5, and pattern formation in biomembranes6. Here we show, in the first real-time experimental study of the evolution of an adsorbed colloidal nanoparticle array, that tapping-mode atomic force microscopy (TM-AFM) can drive the coarsening of Au nanoparticle assemblies on silicon surfaces. Although the growth exponent has a strong dependence on the initial sample morphology, our observations are largely consistent with modified Ostwald ripening processes [7-9]. To date, ripening processes have been exclusively considered to be thermally activated, but we show that nanoparticle assemblies can be mechanically coerced towards equilibrium, representing a new approach to directed coarsening. This strategy enables precise control over the evolution of micro- and nanostructures.

Viittomakielen tulkkikoulutus Suomessa ja Ranskassa. Katsaus historiasta nykypäivään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus viittomakielen tulkkikoulutuksen historiaan ja nykytilaan Suomessa ja Ranskassa. Tätä tarkoitusta varten havainnoitiin suomalaisia ja ranskalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia ja pohdittiin, mikä niissä on samanlaista ja erilaista. Viittomakielen tulkkaus on tiiviisti kietoutunutta viittomakielen ja kuurojen aseman kehitykseen, ja niitä on vaikea tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tästä syystä tarkastelussa olivat lisäksi viittomakielen kehitys ja asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä oli tulkkikoulutusten opetussuunnitelmien strukturoitu havainnointi. Ensin vertailtiin suomalaisia koulutuksia toisiinsa ja sen jälkeen ranskalaisia koulutuksia toisiinsa. Viimeiseksi vertailtiin vielä suomalaisia koulutuksia ranskalaisiin. Vertailua helpotettiin taulukoimalla opetussuunnitelmista saadut tiedot uuteen muotoon vertailukriteerien perusteella. Tulkkikoulutusten kriteereiksi valikoitui yleistason kriteerejä, jotta tutkimusalue ei laajenisi liikaa. Taustalla oli ajatus siitä, että koulutuksissa on suuria eroavaisuuksia tutkintojen tasoista ja suomalaisten ja ranskalaisten koulutusjärjestemien erilaisuudesta johtuen. Ranskalaisia ja suomalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia lähdettiin tarkastelemaan kahden eri hypoteesin pohjalta. Ensinnäkin ajateltiin, että Ranskassa on pidemmät perinteet viittomakielentulkkien koulutuksessa, koska kuurojenopetus alkoi Ranskassa aikaisemmin kuin Suomessa. Toiseksi ajateltiin, että viittomakielen tulkkikoulutuksen ja tulkkauksen asema on yhtä vahva Suomessa ja Ranskassa. Tulkkauksen aseman ajateltiin kytkeytyvän yleisemmin kuurojen asemaan ja sitä tarkasteltiin lainsäädännön kannalta. Koulutusten vertailussa todettiin, että selvimmät samankaltaisuudet maiden koulutusten välillä löytyvät koulutusten luonteesta, hakuedellytyksistä, pääsykokeista ja harjoittelusta. Selvimmät erot liittyvät tutkinnon tasoon ja viittomakielentaitoon koulutukseen pääsyn edellytyksenä. Muut erot liittyvät opetuksen laajuuteen viittomakielessä ja tulkkausopinnoissa. Hypoteesien osalta todettiin, etteivät ne pitäneet paikkaansa. Suomessa järjestettiin ensimmäinen yhden viikonlopun pituinen viittomakielentulkkikurssi vuonna 1962. Ranskassa ensimmäinen, yhden viikon pituinen kurssi järjestettiin lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1981. Tämän perusteella kuurojenopetuksen pitemmillä perinteillä ei ole yhteyttä tulkkikoulutuksen aloittamiseen. Suomessa viittomakieli tunnustettiin perustuslaissa vuonna 1995. Lisäksi Suomessa on säädetty laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista sekä viittomakielilaki, jotka turvaavat paremmin kuurojen oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskan kansallisessa lainsäädännössä on yksi laki vuodelta 2005, jossa viittomakieli tunnustetaan erilliseksi kielekseen, laki tasa-arvoisista kansalaisoikeuksista ja osallistumismahdollisuuksista vammaisille.

Livestock-Associated Methicillin Resistant and Methicillin Susceptible Staphylococcus aureus Sequence Type (CC)1 in European Farmed Animals: High Genetic Relatedness of Isolates from Italian Cattle Herds and Humans

Methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA) Sequence Type (ST)1, Clonal Complex(CC)1, SCCmec V is one of the major Livestock-Associated (LA-) lineages in pig farming industry in Italy and is associated with pigs in other European countries. Recently, it has been increasingly detected in Italian dairy cattle herds. The aim of this study was to analyse the differences between ST1 MRSA and methicillin-susceptible S. aureus (MSSA) from cattle and pig herds in Italy and Europe and human isolates. Sixty-tree animal isolates from different holdings and 20 human isolates were characterized by pulsed-field gel electrophoresis (PFGE), spa-typing, SCCmec typing, and by micro-array analysis for several virulence, antimicrobial resistance, and strain/host-specific marker genes. Three major PFGE clusters were detected. The bovine isolates shared a high (≥90% to 100%) similarity with human isolates and carried the same SCCmec type IVa. They often showed genetic features typical of human adaptation or present in human-associated CC1: Immune evasion cluster (IEC) genes sak and scn, or sea; sat and aphA3-mediated aminoglycoside resistance. Contrary, typical markers of porcine origin in Italy and Spain, like erm(A) mediated macrolide-lincosamide-streptograminB, and of vga(A)-mediated pleuromutilin resistance were always absent in human and bovine isolates. Most of ST(CC)1 MRSA from dairy cattle were multidrug-resistant and contained virulence and immunomodulatory genes associated with full capability of colonizing humans. As such, these strains may represent a greater human hazard than the porcine strains. The zoonotic capacity of CC1 LA-MRSA from livestock must be taken seriously and measures should be implemented at farm-level to prevent spill-over.

Prevalencia y factores asociados a síndrome burnout en docentes vs personal administrativo pertenecientes a una universidad privada en Bogotá en el 2016

El Síndrome de Burnout, es una condición cuya detección ha venido en aumento en las últimas décadas. Sin embargo, son pocos los estudios realizados en docentes universitarios en Colombia. El objetivo del presente estudio es estimar la prevalencia y los factores asociados, en población administrativa y docente de una universidad privada.