Tunnetyössä oppiminen : tarkastelussa saattohoitajan työ

Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Työn ja organisaation muutoksissa oppiminen : etnografinen löytöretki työssä oppimiseen (Tampereen yliopisto 2006)

Tehdastyöläisen puheenvuoro koulutuksesta ja oppimisesta

Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Oppiminen marginaalissa : pitkittäistutkimus tekstiilitehtaan työntekijöistä (Tampereen yliopisto 2005)

Prosessin arviointimittarin tuottaminen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa polvi- ja lonkkatekonivelleikatun potilaan fysioterapiaprosessiin uusi arviointimittari. Tarkoituksena on löytää fysioterapiaprosessin kriittiset kohdat ja miten haluttuja asioita voidaan luotettavasti arvioida. Työssä on selvitetty tutkitun tiedon ja kirjallisuuden pohjalta prosessin arviointiin ja mittaamiseen liittyvää teoreettista taustaa sekä fysioterapiaprosessin onnistumiseen keskeisesti vaikuttavia osa-alueita. Työn tuloksena syntyi itsearviointilomake, jonka avulla on tarkoitus arvioida fysioterapiaprosessia työntekijöiden kokemana. Itsearviointilomakkeeseen on valittu viisi fysioterapiaprosessin onnistumiseen vaikuttavaa osa-aluetta. Osa-alueet ovat: prosessiin liittyvät resurssit, työntekijän ammatillinen kehittyminen, yhteistyö ja viestintä eri toimijoiden välillä, työhön liittyvä palaute sekä työolosuhteet. Mittarin tulosten avulla työntekijät valitsevat omaan työhönsä kehittämishaasteet. Mittari soveltuu myös muiden vuodeosastoilla tapahtuvien fysioterapiaprosessien arviointiin.

Ammattikorkeakoulusta yrittäjäksi. Yrittäjyyden yksiköistä valmistuneiden koulutuskokemukset, yrittäjäurat ja menestyminen

Raportissa analysoidaan yrittäjyyskoulutuksen merkitystä yrittäjäksi ryhtymisessä ja kysytään, miten yrittäjyyskoulutus on onnistunut tehtävässä tuottaa yrittäjiä. Koulutuksen tuloksia tarkastellaan työmarkkinoille sijoittumisen,työmarkkinamenestyksen ja koulutuksen vaikuttavuuden näkökulmista. Viitekehys työlle on varsin käytännöllinen ja koulutussosiologinen. Ekspansiivisen koulutuspolitiikan keskeinen kiinnostuksen kohde, työllistyminen tai työllistyvyys, nähdään osana laajempaa koulutukseen ja edelleen työmarkkinoille valikoitumisen prosessia. Se, ketkä alun perin hakevat ja pääsevät johonkin koulutukseen, määrittää osaltaan myös lopputulosta. Oleellista on myös se, mitä koulutus antaa tai tuottaa eli työmarkkinoille sijoittumisessa sekä menestymisessä tarvittavia asenteita, taitoja ja tietoja. Miten esimerkiksi valmistuneet kokevat sen, mitä koulutus antaa tai miten he pystyvät hyödyntämään koulutusta pyrkimyksissään yrittäjäuralle. Tutkimuksessa on analysoitu yrittäjyyskoulutuksen tuloksia sekä määrällisin että laadullisin mittarein. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Tiimiakatemiasta sekä yrittäjyyden yksiköistä vuosina 2001-2005 valmistuneet (yhteensä 406 henkilöä). Kyseiset yksiköt ovat Suomessa ammattikorkeakoulujen yhteydessä tunnetuimmat yrittäjyyteen erikoistuneet opinahjot. Vastausprosentti yhden karhukierroksen jälkeen tammikuussa 2006 oli 48, eli vastanneita oli yhteensä 195. Vastanneista 65 prosenttia oli naisia. Aineisto on määrällisesti varsin pieni, mutta niin on myös yrittäjyyskoulutuksen volyymi huomioiden yksiköistä valmistuneiden määrät. Vastausprosenttia puolestaan voi pitää suhteellisen hyvänä. Vastanneiden joukko ei sinänsä poikkea muista ammattikorkeakoulutetuista pohjakoulutuksensa perusteella. Valtaosa oli hakeutunut koulutukseen lukiotutkinnolla ja ilman suurempia työelämäkokemuksia. Noin kolmanneksella oli ammatillinen perustutkinto. Tutkinnoista selvästi suosituimmat olivat merkonomin tai kaupan alan perustutkinto. Voi olla siis mahdollista, että varsin moni on hakeutunut koulutukseen sen vuoksi, että tarjolla on ollut tradenomin tutkinto. Verrattaessa yrittäjyyden yksiköistä yrittäjäksi ryhtyneiden määriä vuosina 2000-2004 ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yrittäjien määriin vuoden 2004 lopussa, yrittäjämäiset yksiköt ovat onnistuneet kasvattamaan yrittäjäksi lähteneiden osuutta useilla prosenttiyksiköillä. Toisaalta huomioitaessa kohderyhmän varsin yrittäjämäinen tausta, herää kysymys, miksei koulutuksen jälkeen useampikin olisi voinut päätyä yrittäjäksi? Ensimmäiseksi tulee huomioida aineiston poikkileikkauksenomainen luonne. Konkreettista tietoa siitä, kuinka moni loppujen lopuksi pidemmällä aikatähtäimellä sijoittuu yrittäjäksi tai lopettaa yritystoiminnan, ei ole. Tosin kysyttäessä valmistuneilta pidemmän aikavälin suunnitelmia, niistä, jotka kyselyhetkellä eivät toimineet yrittäjinä, ainoastaan noin 16 prosenttia suunnitteli ryhtyvänsä yrittäjäksi. Tulos kertoo siitä, että koulutuksen kautta yrittäjyyden ovet eivät kaikille halukkaille avaudu. Kyselyhetkellä yrittäjinä toimivista suhteellisen harva, yksi kolmesta, menestyi hyvin työmarkkinoilla kun arvioidaan ansioita ja yrittäjän menestymiseen liittyviä käsityksiä. Enemmistö luokittui yritystoimintansa heikosti kannattavaksi arvioineisiin, korkeintaan 1 200 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Yritystoiminnan luonteesta kertoo myös se, että neljännes kyselyyn vastanneista oli harjoittanut liiketoimintaa jossain elämänsä vaiheessa. Syyt yritystoiminnan lopettamiseen ovat moninaiset, mutta yksi keskeisimmistä on yritystoiminnan kannattamattomuus. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että yrittäjäksi ryhtyminen voi olla suhteellisen helppoa, mutta yrittäjänä menestyminen ei.

Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.

Matematiikka

Matematiikan pääkokoelma sijaitsee pääkirjastossa (Linnassa), jossa painettu yleis- ja käsikirjastokokoelma koostuu noin 4700 nimekkeestä monografioita (painettujen monografiasarjojen osat mukaan lukien). Yleiskokoelmaa ei ole karsittu, mutta vanhoja peruskoulun, lukion jne. oppikirjoja on siirretty Hämeenlinnan yksikköön. Matematiikka-kokoelmasta kartoitettiin seitsemän osa-aluetta. Todennäköisyyslaskentaa, kombinatoriikkaa & sovellettua matematiikkaa käsitteli yli 1/3 kirjoista (34 % / 1586 nimekettä), joten se oli selvin painopisteala. Aritmetiikkaa, lukuteoriaa & algebraa käsitteli noin 19 % kirjoista (876 nimekettä) ja matemaattista analyysiä noin 18 % kirjoista (841 nimekettä). Matematiikan yleisteosten & filosofian (noin 10 % / 487 nimekettä), joukko-opin (noin 5 % / 218 nimekettä), geometrian & trigonometrian (noin 4 % / 179 nimekettä) ja topologian (noin 3 % / 121 nimekettä) osuudet kirjakokoelmasta olivat pienehköjä. Käsikirjaston 23 nimekkeen kokoelma sisälsi edelleen hyödyllisen 10-osaisen hakuteoksen Encyclopaedia of mathematics, sanakirjoja ja matemaattisia taulukoita sekä muutaman bibliografian 1970-luvulta. Painettuja lehtiä oli 3 nimekettä (American Mathematical Monthly, Journal of Mathematical Logic ja Mathematical Proceedings of the Cambridge Philosophical Society). Sähkökirjoja kokoelmassa oli 3 nimekettä NetLibrary-tietokannassa, 346 nimekettä Ebrary-tietokannassa sekä 10 nimekettä Taylor & Francis –tietokannassa. Verkkolehtiä kokoelmassa oli noin 470 nimekettä. Tietokantoja oli yksi, MathScinet.

Kielitiede. Yleinen kielitiede

Kokoelmassa oli 7882 nimekettä (31,8 % kielitieteiden kaikista nimekkeistä), josta käännöstieteen osuus 764 nimekettä. Kielitieteiden koko nimekemäärä oli 24794 (4.9.2006). Aineistoa oli 20 kielellä. Pääkielet englanti 52% ja saksa 18%. Julkaisuvuosien moodi oli 1980-1989 (34% aineistosta). Yleisen kielitieteen kokoelmat tukevat kieli-ja käännöstieteiden laitoksen opetusta, tutkimusta ja opiskelua. Yleistä kielitiedettä sinänsä ei voi opiskella pääaineena Tampereen yliopistossa. Oppiaine pyrkii tarjoamaan perustavaa tietoa inhimillisen kielen yleisistä ominaisuuksista, ihmisen suhteesta omaan kieleensä ja kielten rakenteellisesta kuvaamisesta. Kirjaston luokituksen mukaan yleisen kielitieteen kokoelmaan sisältyy käännöstiede, jossa pääainevaihtoehtoina jatkotutkintoihin asti ovat käännöstiede (englanti), käännöstiede (saksa) ja käännöstiede (venäjä).

Kasvatustiede

Kartoituksessa mukana kasvatustieteen kaikki Tamcat-tietokantaan luetteloidut kokoelmat yliopiston kirjastossa; aihealueen hankintavastuu on Humanistis-kasvatustieteellisen osaston toimipaikoilla (Humanika ja Hämeenlinnan yksikkö). Kokoelmat kartoitettiin lukuunottamatta kurssikirjoja. Hämeenlinnan yksikössä on laajat kasvatustieteen ja didaktiikan monogratiakokoelmat (16060 nimekettä). Humanikan kokoelmassa (23120) painopistealueina ylin opetus (7108 nimekettä), opetussuunnitelmat ja didaktiikka (3523 nimekettä). Aikuiskasvatuksella (1689 nimekettä) historiallisesti tärkeä asema yliopistossa. Kokoelman pääkielet ovat suomi 46,6% ja englanti 34,8%. Julkaisuvuoden moodi molemmissa kokoelmissa 1980-1989 (29,5 %). Kokoelmasta 61 % julkaistu 1989 tai sitä ennen. Humanikan kokoelmasta oli 6.11.06 lainassa 14 % ja Hämeenlinnan yksikössä n. 10 %. Humanikan kokoelman nimekkeitä lainattu keskimäärin 2,16 kertaa (1991 jälkeen); Hämeenlinnan 1,57 kertaa. Hämeenlinnan yksikössä lainassa olevista didaktiikan kirjoista on 48 % v. 2000 jälkeen painettuja, vastaava luku Humanikassa on 37%. Humanikassa n. 550 nimekettä (pain. ennen v. 1960) on vain korttiluettelossa. Kokoelma sisältää kirjoja ja kausijulkaisuja, painopisten on painetussa aineistossa. Kokoelmaan hankitaan aineistoa kokoelmien kehittämisohjelman mukaisesti tutkimustasolla ja elektronista aineistoa priorisoiden. Kasvatustieteiden tiedekunnan tehtävänä on tutkia elinikäistä oppimista ja koulutusta ja tarjota siihen pohjautuvaa ylintä opetusta. Opetusalat: aikuiskasvatus (Suomen vanhin professuuri), kasvatustiede, varhaiskasvatus, aineenopettajankoulutus ja luokanopettajankoulutus. Laitokset: Kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos Tampereella ja Hämeenlinnassa. Hämeenlinnassa on kasvatustieteiden laitokseen kuuluva Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, joka tuottaa myös tutkintoja.Tiedekunnan tutkinnot tohtorin, lisensiaatin ja maisterin tutkintojen lisäksi lastentarhanopettajan tutkinto. Opiskelijamäärä v. 2005 oli 1507 ( 9.5% kaikista); opettajamäärä 62 (3,4%).Tampereen opettajankoulutuslaitoksen Varhaiskasvatuksen yksikkö pitää yllä omaa laitoskirjastoa.

Weill! : konsertti ja miten se rakentui

Opinnäytetyöni on dramatisoitu konsertti Kurt Weillin musiikista, sekä kirjallinen raportti. Työn kirjallinen osio käsittelee konsertin valmistusprosessia, taustatietoja säveltäjästä sekä hänen teoksistaan. Prosessissa kuvaan matkaa konsertti-idean syntymisestä eri työvaiheiden kautta valmiiksi esitykseksi, josta cd-taltiointi työn liitteenä. Opinnäytetyöni syntyi rakkaudesta Kurt Weillin musiikkiin ja halustani työstää siitä ohjattu, dramatisoitu kokonaisuus. Weillin laulut antavat mielestäni klassiselle laulajalle enemmän vapauksia sekä tulkintamahdollisuuksia kuin perinteinen klassinen musiikki. Halusin myös kasvaa oman konsertin mittoihin ja ottaa riskin, kehittyäkseni taiteilijana ja muusikkona oppiakseni tunnistamaan, evaluoimaan ja taloudellistamaan työskentelytapojani. Konsertin materiaali on koottu säveltäjän teoksista tämän koko elinkaaren ajalta. Weillin elämän vaiheista ja tuotannosta kirjoittaessani olen käyttänyt Sandersin kirjoittamaa Weillin elämäkertaa, sekä Sellarin toimittamaa kirjaa keskusteluista Kurt Weillin teosten äärellä. Lisäksi apunani ovat olleet nettibiografia sekä kollegani Tuula Niirasen Weill -esitelmän muistiinpanot. Konserttimateriaalin olin rajannut 12 lauluun, jotka valitsin suuremmasta joukosta, sen perusteella, mitkä lauluista alkoivat istua ja tuntua omimmilta. Hienolla muusikkojen ja taiteilijoiden yhteistyöllä saatiin aikaiseksi onnistunut dramatisoitu konsertti, joka toi ihmisiä Weillin musiikin ääreen. Toivon, että musiikki sai myös uusia ihailijoita. Ammatillinen itsetuntemukseni ja itseluottamukseni syventyi ja koen prosessin myötä myös kasvaneeni muusikkona ja taiteilijana. - Opinnäytetyöhön liittyy teososa: CD-äänilevy.