Favourable mid-term outcome after heart transplantation for late Fontan failure.

OBJECTIVES Fontan failure (FF) represents a growing and challenging indication for paediatric orthotopic heart transplantation (OHT). The aim of this study was to identify predictors of the best mid-term outcome in OHT after FF. METHODS Twenty-year multi-institutional retrospective analysis on OHT for FF. RESULTS Between 1991 and 2011, 61 patients, mean age 15.0 ± 9.7 years, underwent OHT for failing atriopulmonary connection (17 patients = 27.8%) or total cavopulmonary connection (44 patients = 72.2%). Modality of FF included arrhythmia (14.8%), complex obstructions in the Fontan circuit (16.4%), protein-losing enteropathy (PLE) (22.9%), impaired ventricular function (31.1%) or a combination of the above (14.8%). The mean time interval between Fontan completion and OHT was 10.7 ± 6.6 years. Early FF occurred in 18%, requiring OHT 0.8 ± 0.5 years after Fontan. The hospital mortality rate was 18.3%, mainly secondary to infection (36.4%) and graft failure (27.3%). The mean follow-up was 66.8 ± 54.2 months. The overall Kaplan-Meier survival estimate was 81.9 ± 1.8% at 1 year, 73 ± 2.7% at 5 years and 56.8 ± 4.3% at 10 years. The Kaplan-Meier 5-year survival estimate was 82.3 ± 5.9% in late FF and 32.7 ± 15.0% in early FF (P = 0.0007). Late FF with poor ventricular function exhibited a 91.5 ± 5.8% 5-year OHT survival. PLE was cured in 77.7% of hospital survivors, but the 5-year Kaplan-Meier survival estimate in PLE was 46.3 ± 14.4 vs 84.3 ± 5.5% in non-PLE (P = 0.0147). Cox proportional hazards identified early FF (P = 0.0005), complex Fontan pathway obstruction (P = 0.0043) and PLE (P = 0.0033) as independent predictors of 5-year mortality. CONCLUSIONS OHT is an excellent surgical option for late FF with impaired ventricular function. Protein dispersion improves with OHT, but PLE negatively affects the mid-term OHT outcome, mainly for early infective complications.

(Table 1) Characteristics of snow pits on De Geerfonna and Vestfonna during the IPY 2007-2010

Extensive glaciological field measurements were carried out on the ice cap Vestfonna as well as on the minor ice body De Geerfonna (Nordaustlandet, Svalbard) within the framework of IPY Kinnvika. Field campaigns were conducted during the period 2007-2010 in spring (April/May) and summer (August). In this study we compile and present snow cover information obtained from 22 snow pits that were dug on Vestfonna during this period. Locations are along two transects on the northwestern, land terminating slope of the ice cap, on its central summit, Ahlmann Summit, and at a set of several other locations in the eastern and northern part of the ice cap. Snow-cover information acquired from four snow pits on adjacent De Geerfonna is also incorporated in this study. Field data are analysed regarding snow stratigraphy, snow density, snow hardness and snow temperature. Results reveal mean snow densities of around 400 kg/m**3 for the snowpack of Vestfonna with no apparent spatial or interannual variability. A distinctly higher value of more than 450 kg/m**3 was obtained for De Geerfonna. A spatial comparison of snow water equivalents above the previous end-of-summer surface serves for obtaining insights into the spatial distribution of snow accumulation across Vestfonna. Altitude was found to be the only significant spatial parameter for controlling snow accumulation across the ice cap.

Ueber das Keimepithel der Haussäugetiere und dessen Uebergang in das Peritoneal- und Tubenepithel ...

Lebenslauf.

Characteristics of US Graduate Hospitality Programs

The future of hospitality management education and research lies with its graduate programs, especially those offering research-based M.S. and Ph.D. degrees. In response to a need for additional hospitality faculty because of a growing number of programs, the number of graduate programs in the United States has increased substantially in recent years as well. This article presents an overview of graduate hospitality programs in the United States based on the following aspects: (1) program enrollments, admissions and graduation rates, (2) student profiles, (3) program duration and residency requirements, (4) financial support to graduate students, and (5) students’ career opportunities after graduation. Suggestions for future research are provided.

The magical transformation contest in the ancient storytelling tradition

El concurso de transformación mágica, esquema narrativo difundido en la tradición popular, se presenta en dos variantes principales: los hechiceros que compiten pueden metamorfosearse en varios seres o crear esos seres por medios mágicos. En cualquier caso el concursante ganador da a luz criaturas más fuertes que superan las de su oponente. La segunda variante fue preferida en el antiguo Cercano Oriente (Sumeria, Egipto, Israel). La primera se puede encontrar en algunos mitos griegos sobre cambiadores de forma (por ejemplo, Zeus y Némesis). El mismo esquema narrativo puede haber influido en un episodio de la Novela de Alejandro (1.36-38), en el que Darío envía regalos simbólicos a Alejandro y los dos monarcas enemigos ofrecen contrastantes explicaciones de ellos. Esta historia griega racionaliza el concurso de cuento de hadas, transfiriendo las fantásticas hazañas de creaciones milagrosas a un plano secundario pero realista de metáfora lingüística.

Supernova 2013fc in a circumnuclear ring of a luminous infrared galaxy: The big brother of SN 1998S

We present photometric and spectroscopic observations of SN 2013fc, a bright type II supernova (SN) in a circumnuclear star-forming ring in the luminous infrared galaxy ESO 154-G010, observed as part of the Public ESO Spectroscopic Survey of Transient Objects. SN 2013fc is both photometrically and spectroscopically similar to the well-studied type IIn SN 1998S and to the bright type II-L SN 1979C. It exhibits an initial linear decline, followed by a short plateau phase and a tail phase with a decline too fast for ⁵⁶Co decay with full γ -ray trapping. Initially, the spectrum was blue and featureless. Later on, a strong broad (~8000 km s^-1) H α emission profile became prominent. We apply a STARLIGHT stellar population model fit to the SN location (observed when the SN had faded) to estimate a high extinction of A_V = 2.9 ± 0.2 mag and an age of 10⁺³ _-2 Myr for the underlying cluster.We compare the SN to SNe 1998S and 1979C and discuss its possible progenitor star considering the similarities to these events. With a peak brightness of B = -20.46 ± 0.21 mag, SN 2013fc is 0.9 mag brighter than SN 1998S and of comparable brightness to SN 1979C.We suggest that SN 2013fc was consistent with a massive red supergiant (RSG) progenitor. Recent mass loss probably due to a strong RSG wind created the circumstellar matter illuminated through its interaction with the SN ejecta. We also observe a near-infrared excess, possibly due to newly condensed dust.

SN 2005at - A neglected type Ic supernova at 10 Mpc

We present a photometric and spectroscopic study of a reddened type Ic supernova (SN) 2005at. We report our results based on the available data of SN 2005at, including late-time observations from the Spitzer Space Telescope and the Hubble Space Telescope. In particular, late-time mid-infrared observations are something rare for type Ib/c SNe. In our study we find SN 2005at to be very similar photometrically and spectroscopically to another nearby type Ic SN 2007gr, underlining the prototypical nature of this well-followed type Ic event. The spectroscopy of both events shows similar narrow spectral line features. The radio observations of SN 2005at are consistent with fast evolution and low luminosity at radio wavelengths. The late-time Spitzer data suggest the presence of an unresolved light echo from interstellar dust and dust formation in the ejecta, both of which are unique observations for a type Ic SN. The late-time Hubble observations reveal a faint point source coincident with SN 2005at, which is very likely either a declining light echo of the SN or a compact cluster. For completeness we study ground-based pre-explosion archival images of the explosion site of SN 2005at, however this only yielded very shallow upper limits for the SN progenitor star. We derive a host galaxy extinction of A_V ∼ 1.9 mag for SN 2005at, which is relatively high for a SN in a normal spiral galaxy not viewed edge-on.

Surgical Options After Fontan Failure

OBJECTIVE: The objective of this European multicenter study was to report surgical outcomes of Fontan takedown, Fontan conversion and heart transplantation (HTX) for failing Fontan patients in terms of all-cause mortality and (re-)HTX. METHODS: A retrospective international study was conducted by the European Congenital Heart Surgeons Association among 22 member centres. Outcome of surgery to address failing Fontan was collected in 225 patients among which were patients with Fontan takedown (n=38; 17%), Fontan conversion (n=137; 61%) or HTX (n=50; 22%). RESULTS: The most prevalent indication for failing Fontan surgery was arrhythmia (43.6%), but indications differed across the surgical groups (p<0.001). Fontan takedown was mostly performed in the early postoperative phase after Fontan completion, while Fontan conversion and HTX were mainly treatment options for late failure. Early (30 days) mortality was high for Fontan takedown (ie, 26%). Median follow-up was 5.9 years (range 0-23.7 years). The combined end point mortality/HTX was reached in 44.7% of the Fontan takedown patients, in 26.3% of the Fontan conversion patients and in 34.0% of the HTX patients, respectively (log rank p=0.08). Survival analysis showed no difference between Fontan conversion and HTX (p=0.13), but their ventricular function differed significantly. In patients who underwent Fontan conversion or HTX ventricular systolic dysfunction appeared to be the strongest predictor of mortality or (re-)HTX. Patients with valveless atriopulmonary connection (APC) take more advantage of Fontan conversion than patients with a valve-containing APC (p=0.04). CONCLUSIONS: Takedown surgery for failing Fontan is mostly performed in the early postoperative phase, with a high risk of mortality. There is no difference in survival after Fontan conversion or HTX.

Kyrönjoen vesistötyöt : Kalataloudellinen velvoitetarkkailu ja metallien ainevirtaama-arvio pengeralueen kuivatusvesissä vuonna 2015

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin. Tässä raportissa on vuoden 2015 kalataloustarkkailutulosten lisäksi metallien ainevirtaama-arvio Tieksin pumppaamon kautta vuoden 2015 aikana pumpatuista vesistä. Vuonna 2015 poikasnuottasaaliit olivat useita edellisvuosia pienemmät Peuralassa, Voitilassa ja Österfjärdenillä, mikä oli suurelta osin seurausta särjen ja ahvenen poikasten vähäisyydestä. Saaliin vähäisyyteen vaikuttivat olosuhteet joessa, sillä vuolas virtaus haittasi nuottaamista. Pienet samana vuonna kuoriutuneet kalat olivat lisäksi saattaneet kulkeutua pyyntipaikoilta pois veden mukana kesän 2015 ajankohtaan nähden tavanomaista suurempien virtaamien aikaan. Kuhan poikasten yksikkösaalis Kylänpäässä oli suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin 20-vuotisen tarkkailun aikana. Sähkökalastuksissa vuonna 2015 saatiin kaksi harjusta Harjankoskelta, ja kyseessä olivat ensimmäiset pyyntipaikoilta tavatut harjukset vuodesta 2011 aloitetun vuosittaisen tarkkailun aikana. Harjukset olivat pituudeltaan 19 cm ja 9 cm, joten ne olivat kuoriutuneet ilmeisesti vuosina 2014 ja 2015. Koskenkorvan padon alapuolelta saatiin kuusi 15–17 cm pituista lohta, joista yhden rasvaevä oli ehjä, kun taas muiden rasvaevät oli leikattu. Lohet olivat ilmeisesti peräisin Luonnonvarakeskuksen alueelle tekemistä istutuksista. Verkkosaalis vuonna 2015 oli edellisvuotta pienempi kaikilla pyyntipaikoilla eikä esimerkiksi kuhaa saatu lainkaan. Kyrönjoen vaellussiian kutunousutarkkailu jäi useiden edellisvuosien tapaan lyhytkestoiseksi virtaaman voimakkaan kasvun vuoksi, mutta saaliiksi saatiin 49 siikaa. Koeravustuksissa ei saatu lainkaan rapuja. Nahkiaisen toukkia löydettiin Mustasaaren Voitilasta yhteensä seitsemän yksilöä. Tieksin pumppaamon kautta vuoden 2015 aikana pumpatuissa vesissä tutkittujen metallien yhteenlasketut ainevirtaamat olivat lähes samat kuin vuonna 2013, vaikka sekä pumpatut vesimäärät että havaitut metallipitoisuudet erosivat suuresti vuosien välillä. Vuoden 2015 ainevirtaama-arvio on aiempaa luotettavampi, sillä näytteitä saatiin varsin kattavasti ajankohtina, jolloin pumpattiin paljon.

MAASEUDUN JOUKKOLIIKENNE – Asiointiliikenteen tila Suomen maaseutualeilla

Suomessa joukkoliikenteellä on erilaisia tavoitteita eri alueille. Maaseudulla joukkoliikenteen on turvattava ihmisten perusliikkumispalvelut. Tätä tavoitetta varten valtio on määritellyt julkisen liikenteen peruspalvelutason. Maaseudulla normaalin linja-autolla ajettavan vakiovuoroliikenteen kannattavuus on vuosien aikana heikentynyt ja joukkoliikennetarjontaa on jouduttu karsimaan. Maaseutukuntien sisäistä joukkoliikennettä ajetaan erilaisten kutsujoukko- ja palveluliikennekonseptien avulla asiointiliikenteenä. Liikenteen järjestämisessä ja toimintatavoissa on vaihtelua kuntien välillä. Asiointiliikenteen toteuttamista kunnissa vaikeuttaa kuntien taloudellinen tilanne, joka on jatkossa vaarassa heikentyä entisestään. Maaseutualueilla väestö vähenee ja ikääntyy, mikä myös vaikuttaa joukkoliikenteen kannattavuuteen ja joukkoliikennettä koskeviin vaatimuksiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään millä tavalla kunnat järjestävät kuntien sisäisen asiointiliikenteen ja toteutuuko tavoitteellinen peruspalvelutaso. Tutkimuksessa selvitetään millaisia erilaisia liikennepalveluja kunnilla on tarjolla, millä tavalla palvelut toimivat ja mikä on kuntapäättäjien oma henkilökohtainen näkemys kunnan joukkoliikenteen tilasta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla 14 joukkoliikenteestä kunnassaan vastaavaa henkilöä eri puolilla Suomea. Tutkimus on toteutettu kysymyslomakkeen avulla ja menetelmänä tutkimuksessa on käytetty teemahaastattelua. Tutkimus on saatu Oripään ja Pöytyän kuntien toimeksiantona ja sen on tarkoitus antaa edellä mainituille kunnille lisätietoa omien liikennepalveluidensa järjestämisen tueksi. Tulokset osoittavat, että joukkoliikennetarjontaa on kunnissa vaihtelevasti ja liikennöinnin toimintatavoissa on eroa kuntien välillä. Kunnat järjestävät asiointiliikennettä parhaaksi katsomallaan tavalla kuntien olosuhteiden mukaan. Monessa kunnassa taloudellinen tila on haastava, mikä saattaa vaikuttaa joukkoliikennepalveluiden tarjontaan tulevaisuudessa. Liikennepalveluiden kohdalla joissain kunnissa haetaankin säästöjä eri käyttäjäryhmien matkoja yhdistelemällä. Tavoitteellinen peruspalvelutaso toteutuu ainoastaan yhdessä kunnassa. Tulosten perusteella kuntien välistä yhteistyötä tehdään vaihtelevasti ja moni toivookin yhteistyön jatkossa lisääntyvän. Päättäjät kuitenkin kokevat oman kuntansa joukkoliikenteen toimivan melko hyvin eikä ainakaan lähitulevaisuudessa ole sen osalta muutoksia tiedossa.

Bellum iustum : Ciceron käsitys oikeudenmukaisesta sodasta

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen Marcus Tullius Ciceron käsitystä oikeuden­mukaisesta sodasta (bellum iustum). Analysoin hänen filosofisia ja valtio-opillisia teoksiaan, puheitaan sekä kirjeitään tämän asian selvittämiseksi. Aiemmassa tutkimusperinteessä nykytutkijat ovat joko asettuneet puolusta­maan Theodor Mommsenin teoriaa, jonka mukaan roomalaisten sotatoimet mää­ri­teltiin puolus­tavaksi imperialismiksi tai asettuneen sitä vastaan. Tämän toisen kä­sityk­sen merkittävä edustaja on William V. Harris, jonka mukaan rooma­laisilla ei ollut mitään vastaavaa käsitystä varhaisena aikana. Vasta tultuaan osal­liseksi kreikka­laisesta maailmasta, he alkoivat perustella käsityksiään kreikkalai­selle ylei­sölle. Sen jälkeenkään ei käsityksellä välttämättä ollut mitään käytännön vai­ku­tusta roo­malais­ten päätöksentekoon sotaan ja rauhaan liittyvissä asioissa. Tutkimuksessa osoitettiin, että Cicero oli ensimmäinen ajattelija, joka mainitsi eksplisiittisesti bellum iustum-käsitteen. Hänen käsityksensä perustuu roomalai­seen fetiaalioikeuteen ja kreikkalaiseen filosofiaan. Ciceron käsitys oikeudenmu­kaisesta sodasta ei ollut pelkästään formalistinen, vaan hänellä oli selvä eettinen käsitys siitä, että sodan tulee olla oikeudenmukainen. Tämä käsitys ulottuu toimiin niin sotaan lähtiessä, sodan aikana ja sen jälkeen. Cicerolle oli erittäin tärkeää, että sodalla tuli olla pätevä syy (causa). Sotaan tuli lähteä ainoastaan aikomuksena puolustaa Roomaa tai sen liittolaisia. Tämä to­teu­tui Ciceron aikana käytännössä roomalaisten puolustaessa kreikka­laisia liit­to­laisiaan Mithridateen hyökkäystä vastaan tai Caesarin puolustaessa heeduja Galli­assa. Tällä tavalla roomalaiset ylläpitivät luottamussuhdetta (fides) liittolais­tensa kanssa. Cicero ymmärtää tämän laajemmin si­ten, että puolustami­seen kuului se, että Rooma saattoi ennaltaehkäisevästi käydä sotaa sellaista vihollista vas­taan, joka saat­taisi tu­levaisuudessa uhata heitä vakavasti. Ciceron käsitys oikeudenmukaisesta sodasta ei ollut pelkkä teoreettinen käsi­tys, vaan hän aidosti uskoi roomalaisilla olevan käsitys oikeudenmukaisesta so­dasta ja myös käyvän niitä. Näin oli ainakin ennen hänen aikaisiaan si­sällissotia. Hän niin ikään toivoi roomalaisten toimivan oikeudenmukaisesti sodassa.

Ylivelkaisen keskustapuolueen rakennushanke Itä-Pasilassa vuosina 1972–1984. Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9 – Keskustapuolueen puoluetoimistosta Helsingin hovioikeudeksi.

Tämän tutkimuksen aiheena on keskustapuolueen ja sen läheisjärjestöjen pimeä puoluerahoitus ja poliittinen korruptio, joka on osa keskustapuolueen, julkishallinnon, poliisi- ja oikeuslaitoksen, lehdistön ja talouselämän yhteistoimintaa vuosina 1972–1984. Keskustapuolue oli ajanjakson valtapuolue Suomessa, jonka valta ja kyky ohjata yhteiskuntaa olivat suljetussa sääntelytaloudessa suuri. Tutkimuksen pääkysymyksenä on keskustapuolueen puoluerahoitus ja sen hankintatavat. Tutkimuksessa on tutkittu keskustapuolueen taloudelliset kytkennät ja varainhankintamenetelmät vuosina 1972–1984. Tutkimuksessa selvitetään keskustapuolueen yritys rakentaa taloutensa vahvistamiseksi puoluetalo- ja liikekiinteistö Helsingin Itä-Pasilaan vuosina 1972–1984. Keskustapuolue ja sen pääomistama Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9 eivät pystyneet lukuisista yrityksistä huolimatta viemään rakennushanketta loppuun saakka, vaan rakennushankkeen toteutti Osuuspankin omistama rakennusliike Otto Wuorio Oy, joka möi ja vuokrasi talon valtiolle. Valtio rakennutti vuosina 1982–1984 Helsingin hovioikeuden tilat ja vuokratilat valtion virastoille kyseiselle tontille. Keskustapuolue maksatti epäonnistuneen talohankkeensa miljoonavelat veronmaksajilla. Tutkimusmetodina on historiallinen kerronta, jossa päälähteenä on käytetty Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n rakennushankemateriaalia, keskustapuolueen puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan pöytäkirjoja, keskustapuolueen kirjanpitoa, rakennushallituksen pöytäkirja-aineistoa, Helsingin raastuvan- ja hovioikeuden aineistoa, korkeimman oikeuden aineistoa ja Helsingin hovioikeuden toimintaan liittyviä muistelmateoksia. Tutkimus kertoo mitä tapahtui ja miksi. Tämä tutkimus on ensimmäisiä tutkimuksia suomalaisessa puoluehistoriatutkimuksessa, mikä todistaa, että poliittinen korruptio oli osa suomalaista päätöksentekoa 1970-ja 1980-luvulla. Poliittinen korruptio kosketti poliittista päätöksentekoa, rakennusalaa, valtion hallintoa ja oikeuslaitosta. Helsingin hovioikeuden talo, Ratamestarinkatu 9, rakennettiin osana poliittista korruptiota.