Désaccoutumance au tabac: recommandations d'un panel d'experts = Tabakentwohnung: Empfehlungen einer Expertengruppe

[Table des matières] 1.1. Membres du panel d'experts. 1.2. Représentants des instances mandantes. 2. Recommandations. 2.1. Premier objectif : faire progresser les fumeurs dans leur désaccoutumance (population des fumeurs, population de soignants). 2.2. Deuxième objectif : modifier la norme. 2.3. Troisième objectif : remboursement des prestations médicales. 2.4. Quatrième objectif : recherche sur le tabagisme. 3. Bibliographie. 1.1. Mitglieder der Expertengruppe. 1.2. Vertreterinnen und Vertreter der Auftraggeber. 2. Empfehlungen. 2.1. Ziel 1: die Rauchenden in die Entwicklung zu Nichtrauchenden weiterbringen (Die Rauchenden, das medizinische Personal). 2.2. Ziel 2 : Wandel der Verhaltensnormen. 2.3. Ziel 3 : Rückzahlung der medizinischen Leistungen. 2.4. Ziel 4 : Erforschung über dem Tabakkonsum. 3. Bibliographie.

Stab wounds in a Swiss emergency department: a series of 80 consecutive cases.

Background: Interpersonal violence is a worldwide social reality which seems to increasingly affect even the safest of countries, such as Switzerland. In this country, road traffic accidents, as well as professional and recreational activities, are the main providers of trauma-related injuries. The incidence of penetrative trauma related to stab wounds seems to be regularly increasing in our ED. The question arises of whether our strategies in trauma management are adapted to deal efficiently with these injuries.Methods: To answer this question, the study analysed patients admitted for intentional penetrative injuries in a tertiary urban emergency department (ED) during a 23 month period. Demographics, conditions of the assault, injury type and treatments applied were analysed.Results: Eighty patients admitted due to an intentional penetrating trauma accounted for 0.2% of the surgical practice of our ED. The assault occurred equally in a public or a private context, mainly affecting young males during the night and the weekend. Sixty six patients (83%) were treated as out-patients. Only 10 patients needed surgery. None of them required damage control surgery. No patient died and the mean hospital stay was 5.5 days.Conclusions: The prevalence of stab wounds in Switzerland is low. These injuries rarely need complex, surgical procedures. Observational strategies should be considered according to the patient status.

Energy deficit and length of hospital stay can be reduced by a two-step quality improvement of nutrition therapy: the intensive care unit dietitian can make the difference.

OBJECTIVE: Critically ill patients are at high risk of malnutrition. Insufficient nutritional support still remains a widespread problem despite guidelines. The aim of this study was to measure the clinical impact of a two-step interdisciplinary quality nutrition program. DESIGN: Prospective interventional study over three periods (A, baseline; B and C, intervention periods). SETTING: Mixed intensive care unit within a university hospital. PATIENTS: Five hundred seventy-two patients (age 59 ± 17 yrs) requiring >72 hrs of intensive care unit treatment. INTERVENTION: Two-step quality program: 1) bottom-up implementation of feeding guideline; and 2) additional presence of an intensive care unit dietitian. The nutrition protocol was based on the European guidelines. MEASUREMENTS AND MAIN RESULTS: Anthropometric data, intensive care unit severity scores, energy delivery, and cumulated energy balance (daily, day 7, and discharge), feeding route (enteral, parenteral, combined, none-oral), length of intensive care unit and hospital stay, and mortality were collected. Altogether 5800 intensive care unit days were analyzed. Patients in period A were healthier with lower Simplified Acute Physiologic Scale and proportion of "rapidly fatal" McCabe scores. Energy delivery and balance increased gradually: impact was particularly marked on cumulated energy deficit on day 7 which improved from -5870 kcal to -3950 kcal (p < .001). Feeding technique changed significantly with progressive increase of days with nutrition therapy (A: 59% days, B: 69%, C: 71%, p < .001), use of enteral nutrition increased from A to B (stable in C), and days on combined and parenteral nutrition increased progressively. Oral energy intakes were low (mean: 385 kcal*day, 6 kcal*kg*day ). Hospital mortality increased with severity of condition in periods B and C. CONCLUSION: A bottom-up protocol improved nutritional support. The presence of the intensive care unit dietitian provided significant additional progression, which were related to early introduction and route of feeding, and which achieved overall better early energy balance.

Utilization of Knowledge Management in Business Process Modeling and Process Improvements

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia telekommunikaatioalalla toimivan kohdeyrityksen ohjelmistojen toimitusprosessia° Tutkimus keskittyy mallintamaan toimitusprosessin, määrittelemään roolit ja vastuualueet, havaitsemaan ongelmakohdat ja ehdottamaan prosessille kehityskohteita. Näitä tavoitteita tarkastellaan teoreettisten prosessimallinnustekniikoiden ja tietojohtamisen SECI-prosessikehyksen läpi. Tärkein tiedonkeruun lähde oli haastatteluihin perustuva tutkimus, johon osallistuvat kaikki kohdeprosessiin kuuluvat yksiköt. Mallinnettu toimitusprosessi antoi kohdeyritykselle paremman käsityksen tarkasteltavasta prosessista ja siinä toimivien yksiköiden rooleistaja vastuualueista. Parannusehdotuksia olivat tiedonjaon kanavoinnin määritteleminen, luottamuksen ja sosiaalisten verkostojen parantaminen, ja tietojohtamisen laajamittainen implementointi.

La prise en charge de l'hyper- tension artériette par des médecins en formation suit-elle les recommandations actuettes [Are the guidelines for the management of hypertensive patients followed by primary care residents and fellows?]

Numerous international guidelines are published which define how hypertensive patients should be managed. Are these guidelines followed and applicable? We have assessed the quality of management of 225 hypertensive ambulatory patients followed by young fellows in teaching for primary care medicine. The control rate defined by a blood pressure < 140/90 mmHg was 32,4%. In the last three visits, 60% of hypertensive patients had a blood pressure measurement. 79% of blood pressure readings ended with 0 or 5. Blood pressure control was identical whatever the comorbidities. In conclusion, the quality of management of hypertensive patients by in teaching fellow could potentially be improved. The actual recommendations are limited in their application. The control of high risk vascular patients is not better than those with a lower risk.

Value Sales Approach in Digital Printing

Digitaalinen tulostus osana informaatiologistiikan toimialaa elää murroskautta kovankilpailun ja palveluiden kehittymisen myötä. Moderni teknologia mahdollistaa uudenlaisia älykkäitä palveluita, jotka antavat lisäarvoa niin yritysasiakkaille kuin kuluttajillekin. Siten myös myyntiprosesseja kehitetään tukemaan arvon luontia. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa sovellettiin arvon luomiseen ja myymiseen liittyviä keskeisiä teorioita, sekä organisaation ostokäyttäytymisen ja suhdemarkkinoinnin asioita. Empiirinen tutkimus toteutettiin asiakas- ja asiantuntijahaastatteluiden sekä kansainvälisten koulutuspäivien avulla. Työn tavoitteena oli luoda teoreettisen ja empiirisen tutkimuksen tulosten pohjalta ohjeistus digitaalisen tulostuksen palveluiden arvomyyntiin. Lisäksi työssä käsiteltiin myyntiprosessiin liittyviä kysymyksiä alan ominaispiirteet huomioon ottaen.

Awareness of human immunodeficiency virus screening guidelines is low in emergency departments of western Switzerland.

Background: Human immunodeficiency virus (HIV) prevalence in Switzerland is 0.4% and 30% of HIV patients are diagnosed with CD4 counts <200 cells/microliter. In 2010, the Swiss Federal Office of Public Health (SFOP) published updated guidelines regarding Physician- Initiated Counseling and Testing (PICT) for HIV. In the new guidelines, when acute HIV infection is suspected or HIV is among the differential diagnoses, an HIV test is performed without risk assessment nor prior counseling, unless the patient specifically refuses it. Counseling and verbal consent are still required when the patient asks for an HIV test or belongs to a high risk group. Whist HIV testing in the emergency departments (ED) is recommended, only 1% of patients are currently screened. Lack of awareness among physicians has been cited in the literature as the first barrier to guideline implementation. Objectives: To test if physicians working in EDs of 5 large teaching hospitals in western Switzerland, admitting 175,000 patients / year, were aware of the updated SFOP guidelines. Methods: A survey was delivered to 167 ED physicians in the summer of 2011. The survey consisted of 26 vignettes designed to test whether physicians would request an HIV test according to the new guidelines and if they knew when the PICT strategy was allowed or counseling required. Finally, physicians were asked the number of HIV tests they had requested in the previous 4 weeks, and if they were aware of the new HIV guidelines. Results are presented as mean and standard deviation, median and interquartile range (IQR), or as proportions; Student's t test was used to compare continuous variables; Results: 143 physicians returned the survey (86%); mean age was 32 ± 8 years, and median postgraduate experience of 6 years (IQR 3-12); 52% were male and 17% were attendings. The percentage of correct responses was 60 ± 13% with no difference between attendings and residents (p = 0.31); 2 of the 3 questions with the lowest scores were failure to recognize situations in which HIV testing was indicated, and the third one a failure to recognize acute HIV infection. 82% of physicians were not aware of the new guidelines. The median number of test requests was 1 (IQR 0-2, range 1-10). Conclusion: ED physicians are not aware of current HIV screening guidelines published by the SFOP, and rarely perform HIV tests. An information campaign is required if ED physicians are expected to play a significant role in the reduction of undiagnosed HIV patients.

GPS-paikkatiedonliittäminen matkapuhelinpalveluihin

2000-luvun vaihteessa paikkatietoa hyödyntävistä matkapuhelinpalveluista odotettiin muodostuvan eräs merkittävimmistä kilpailuvalteista eri matkapuhelinoperaattoreiden välillä. Kiinnostusta paikkatietoa hyödyntäviin palveluihin lisäsi kaupallisten sovellusten lisäksi Yhdysvaltojen liittovaltioiden liikenneministeriön säätämä laki, joka velvoittaa paikantamaan yleiseen hätänumeroon soitetut puhelut. Erityisesti laite- ja verkkotoimittajat odottivat tämänluovan heille uusia markkinoita. Markkinoille tuli useita kilpailevia menetelmiä, joilla matkapuhelimia voitiin paikantaa. Suurin osa näistä menetelmistä hyödynsi GSM-verkon signalointia paikannuksen tekemiseen. Samaan aikaan kohonnut matkapuhelinten suorituskyky mahdollisti GPS-vastaanottimien integroinnin matkapuhelimiin ja ensimmäiset tällaiset matkapuhelimet ilmestyivät markkinoille. Matkapuhelinten paikantamiseen liittyvä standardointi on melko hajanaista. ETSI on standardoinut joukon erilaisia menetelmiä, joilla matkapuhelin paikkatieto voidaan selvittää. Nämä standardit eivät kuitenkaan määrittele sitä, kuinka paikkatieto siirretään sitä hyödyntävien palveluiden käyttöön. Paikkatiedonsiirtämiseen ja esittämiseen liittyvässä standardoinnissa eri laite- ja ohjelmistovalmistajat ovat tehneet liittoutumia keskenään ja esitelleet keskenään kilpailevia standardeja ja suosituksia. Tälläkään osa-alueella mikään liittoutuma ei ole saavuttanut määräävää markkina-asemaa. Tässä työssä suunniteltiin ja toteutettiin järjestelmä, jonka avulla voidaan paikantaa sellaisia GSM-päätelaitteita, joihin on integroitu GPS-vastaanotin. Toteutettu järjestelmä liitettiin uudeksi paikannusmenetelmäksi solupaikannuksen rinnalle Sonera Pointer paikannusjärjestelmään. Työn aikana testattiin joukko markkinoilla olleita GSM-puhelimia, joihin oli integroitu GPS-vastaanotin. Matkapuhelinten testauksessa erityinen huomio kiinnittyi siihen, kuinka GPS-paikkatieto saadaan siirrettyä matkapuhelimesta verkossa sijaitsevien sovellusten käyttöön. Toteutetun järjestelmän suunnittelussa täkein lähtökohta oli järjestelmän joustavuus. Standardien hajanaisuus ja osittainen puuttuminen aiheuttivat sen, että järjestelmästä oli tehtävä mahdollisimman helposti laajennettava. Toinen merkittävä suunnitteluun vaikuttanut tekijä oli operaattoririippumattomuus, koska Sonera Pointer järjestelmää oli tarkoitus myydä myös muille matkapuhelinoperaattoreille.

Kunnossapidon kehitysmalli sanomalehtipainon tuotannon luotettavuuden, tuottavuuden ja tuotteen laadun turvaamiseksi

Diplomityössä käsitellään ne toimet, jotka Esa Lehtipaino Oy:ssä tarvitsee tehdä kunnossapidon kehittämiseksi sanomalehtipainoprosessin kunnossapidossa. Työssä käytettiin luotettavuuskeskeisen ja kokonaisvaltaisen tuottavuuskeskeisen kunnossapidon strategioiden osia sekä PSK Standardisoinnin PSK 5705:2006standardin mukaista menetelmää määrittämään kunnossapidon kannalta tärkeimmät kohteet ja osa-alueet. PSK 5705:2006 on kunnonvalvonnan värähtelymittausten mittaustoiminnan suunnitteluun luotu standardi, jonka perusteella rakennettiin sanomalehtipainoprosessiin sopiva tuotantolaitteiston luokitusjärjestelmä. Luokituksenperusteella kohdennetaan kunnossapidon resurssit tuotantojärjestelmän luotettavuuden kannalta oikeisiin, tuottavimpiin kohteisiin. Tuotantohenkilöstön kunnossapitohenkilökunnalle tekemien vikailmoitusten välitykseen rakennettiin Microsoft Access -pohjainen Vikaloki-lomake. Kunnossapitotoiminnan kehityksen tuloksien seuraamiseksi määritettiin PSK 6201:2003 standardin mukainen tuotannon kokonaistehokkuutta kuvaava KNL-luku. KNL-luvusta luotiin ennuste kunnossapidon kehittämistarpeista regressioanalyysin avulla. Kehitysmalli esittää, että kohdeyrityksessä tulee toiminnan kehittäminen aloittaa päivittämällä tietokonepohjainen toiminnanohjausjärjestelmä, johon lisätään ennakoivat suunnitellut kunnossapitotoimet. Toimet määriteltiin yllämainitun kriittisyysluokituksen perusteella.

Paikkatietoalustan hyödyntäminen mobiilipalveluissa

Matkailualan palvelujen kehitystä on pitkään hidastanut standardien ja yhtenäisten toimintatapojen puute. Tässä diplomityössä tarkastellaan standardien merkitystä teknisesti kehittyneille matkailupalveluille ja esitellään TravelGate Finland -hankkeen tuloksena syntynyttä mobiilisovellusta. Kehittyneiden matkaviestinverkkojen ja älypuhelimien ansiosta yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus käyttää matkustaessaan erilaisia mobiilipalveluja. Matkailualan yritysten tarjoamia palveluita ei kuitenkaan ole juurikaan saatavilla, koska niiden kehittäminen on standardien puuttumisen takia hankalaa ja kallista. TravelGate Finland -hankkeen tuloksena matkailualan käyttöön määriteltiin uusi rajapintakirjasto, jonka avulla uusien Internet- ja mobiilipalvelujen kehittäminen helpottuu. Uusien rajapintojen ja toimintatapojen avulla toteutettiin Symbian-älypuhelimissa toimiva mobiilisovellus, jonka avulla matkailijat voivat etsiä heitä lähellä olevien matkailukohteiden sijainnin ja perustiedot veloituksetta.

Developing a web portal for managing marketing campaign information

Diplomityö liittyy Accenturen projektiin, jossa kehitettiin asiakkaalle CMS Web-portaali, jonka tarkoitus on tarjota mekanismi tuote- ja kampanjainformaation luontiin ja hallintaan sekä hallita niihin liittyviä budjettiprosesseja yrityksen Intranetissä. Työn tavoitteena on kuvata CMS-portaalin kehitysprosessia ja koota projektin aikana saadut opit ja parannusehdotukset. Tavoitteena on myös esittää ideoita havaittujen ongelmien ehkäisemiseksi tulevissa projekteissa. Portaalin kehitysprojektinsuurimmat haasteet liittyivät tietojärjestelmien kehitysympäristöihin, portaali- ja sisällönhallintapuolen yhdistämiseen sekä tiimikehitykseen. Kun portaaliprojekti tehdään asiakkaan tiloissa, ei täyttä kontrollia kehitysympäristöistä voi saada. Jos kehitysympäristöjen kanssa on ongelmia, niistä on syytä kommunikoida selkeästi ja ammattimaisesti asiakkaan kehitysympäristöistä vastaavalle taholle. Yhteistyö ja hyvät henkilökohtaiset suhteet asiakkaan kanssaovat tärkeitä. Jos portaalin sisällönhallintatarpeet eivät ole erittäin rajoittuneet, on suositeltavaa käyttää erillistä sisällönhallintaohjelmistoa portaalin sisällön hallitsemiseksi. Pienemmillekin projekteille tämä mahdollistaa paremmat laajennusmahdollisuudet. Portaali- ja sisällönhallintapuolenyhdistäminen kannattaa tehdä ohjelmistojen tarjoajien ohjeiden mukaan ja yleisiä menettelytapoja noudattaen. Yleisillä menettelytavoilla tarkoitetaan portaalinja sisällönhallinnan yhdistämisessä sitä, että portaali vastaanottaa sisältöä sisällönhallintajärjestelmältä, mutta kaikki sisällön muokkaustoimenpiteet tehdään sisällönhallintajärjestelmän käyttöliittymän kautta. Jos mukautettuja menettelytapoja on käytettävä, näiden kehittämiselle on varattava niiden vaatima aika. Tällöin Web-palveluiden käyttöä kannattaa harkita, koska Web-palvelut auttavat ohjelmistojen yhdistämisessä etenkin, kun yhdistäminen tehdään mukautetusti. Kun portaali tehdään käyttäen tiimikehitystyötä, on käytettävä myös versionhallintajärjestelmää, jolla estetään päällekkäisten muutosten mahdollisuus. Kehitysprosessin yhdenmukaistamiseksi on erittäin suositeltavaa tehdä yleinen kehitysohjedokumentti. Lisäksi on huolehdittava siitä, että kaikki kehittäjät noudattavat yleisiä kehitysohjeita, jotta yhdenmukaisuuden mukanaan tuomat edut saavutetaan mahdollisimman hyvin.

Das GRADE-System: ein internationaler Ansatz zur Vereinheitlichung der Graduierung von Evidenz und Empfehlungen in Leitlinien. [The GRADE System: an international approach to standardize the graduation of evidence and recommendations in guidelines]

Clinical practice guidelines have become an important source of information to support clinicians in the management of individual patients. However, current guideline methods have limitations that include the lack of separating the quality of evidence from the strength of recommendations. The Grading of Recommendations, Assessment, Development and Evaluation (GRADE) working group, an international collaboration of guideline developers, methodologists, and clinicians have developed a system that addresses these shortcomings. Core elements include transparent methodology for grading the quality of evidence, the distinction between quality of the evidence and strength of a recommendation, an explicit balancing of benefits and harms of health care interventions, an explicit recognition of the values and preferences that underlie recommendations. The GRADE system has been piloted in various practice settings to ensure that it captures the complexity involved in evidence assessment and grading recommendations while maintaining simplicity and practicality. Many guideline organizations and medical societies have endorsed the system and adopted it for their guideline processes.