Integration of Torrefaction with Steam Power Plant

Torrefaction is one of the pretreatment technologies to enhance the fuel characteristics of biomass. The efficient and continuous operation of a torrefaction reactor, in the commercial scale, demands a secure biomass supply, in addition to adequate source of heat. Biorefinery plants or biomass-fuelled steam power plants have the potential to integrate with the torrefaction reactor to exchange heat and mass, using available infrastructure and energy sources. The technical feasibility of this integration is examined in this study. A new model for the torrefaction process is introduced and verified by the available experimental data. The torrefaction model is then integrated in different steam power plants to simulate possible mass and energy exchange between the reactor and the plants. The performance of the integrated plant is investigated for different configurations and the results are compared.

Näyttelijän taide venäläisessä elokuvassa 1907-1919

Väitöskirjan aihe on, kuinka elokuvanäyttelijän taide ja sitä koskeva ajattelu kehittyivät Venäjällä yksityisen elokuvatuotannon vuosina 1907–1919. Tutkimus kuuluu kulttuurihistorian alaan. Sen näkökulma on elokuvan esteettinen historia, ja tutkimus liittyy ns. revisionistisen elokuvahistorian pyrkimykseen arvioida uudelleen näytelmäelokuvan varhaisvaiheita. Analyysi kohdistuu esteettiseen aikalaisajatteluun sekä elokuvatuotannon käytäntöihin ja prosesseihin. Lähteinä on käytetty elokuvanäyttelemistä koskevaa julkista keskustelua, elokuvantekijöiden jättämää muistietoa ja ajalta säilyneitä elokuvia. Käsittely jakautuu kolmeen väljän kronologisesti järjestettyyn lukuun. Luku 2 keskittyy venäläisen fiktioelokuvan varhaisvuosiin 1910-luvun taitteen molemmin puolin. Luku 3 käsittelee pitkän näytelmäelokuvan läpimurrosta alkunsa saanutta keskustelua psykologisesta elokuvasta. Luku 4 etenee maailmansodan vuosina nouseen kuvallisen, ohjaajakeskeisen elokuvakäsityksen kautta kohti varhaisen neuvostoelokuvan ajatusta näyttelijästä ”mallina”. Väitöskirjassa esitetään, että käsitys näyttelemisestä, ja sitä myötä elokuvasta yleensä, kävi tutkittuna ajanjaksona läpi kehämäisen kehityksen, jossa vuorottelivat käsitykset elokuvasta modernina ja elokuvasta traditiona. Tutkimus problematisoi myöhempää elokuvakäsitystä, jonka mukaan elokuvaestetiikan perusyksikkö on otos. Toisin kuin myöhempinä vuosikymmeninä 1910-luvulla näytteleminen oli avainkysymys, jonka kautta lähestyttiin elokuvan olemusta itseään. Venäjällä ajatukset elokuvanäyttelemisestä kehittyivät vuorovaikutuksessa saman ajan teatteriestetiikan kanssa, joskin elokuva miellettiin jo varhain erilliseksi taidemuodoksi. Tsaarinajan elokuvan vaikutusvaltaisimmaksi esteettiseksi ohjelmaksi muodostui psykologinen elokuva, jonka inspiraationa toimi osittain Konstantin Stanislavskin samaan aikaan kehittämä näyttelijäntyön järjestelmä. Elävä näyttelijä ja näyttelijän ”kokeminen” nähtiin ratkaisuna elokuvavälineen keskeisenä ongelmana pidettyyn mekaanisuuteen. Ajan studiokäytännöissä psykologinen lähestymistapa puolestaan merkitsi usein vastausten etsimistä teollisen elokuvatuotannon olosuhteista syntyneisiin ongelmiin.

Collective Action in Commons: Its Diverse Ends and Consequences

Collective Action in Commons: Its Diverse Ends and Consequences explores new ways in which collective action theories can contribute to our understanding of natural resource management, especially the management of common-pools. Combining classical collective action theories and lessons from earlier empirical works, the study shows that cooperation among resource users is not only a possible solution to “the tragedy of the commons”, but it can be a part of the problem as well. That is, successful cooperation may increase the likelihood of resource depletion, for example, through more effective resource utilization or collusion against sanctioning and monitoring systems. The study also explores how analytic narratives can be used to tell the story behind problems of resource use and their solutions, including the diverse roles of cooperation.

Combined effects of diethylpropion and alcohol on locomotor activity of mice: participation of the dopaminergic and opioid systems

The widespread consumption of anorectics and combined anorectic + alcohol misuse are problems in Brazil. In order to better understand the interactive effects of ethanol (EtOH) and diethylpropion (DEP) we examined the locomotion-activating effects of these drugs given alone or in combination in mice. We also determined whether this response was affected by dopamine (DA) or opioid receptor antagonists. A total of 160 male Swiss mice weighing approximately 30 g were divided into groups of 8 animals per group. The animals were treated daily for 7 consecutive days with combined EtOH + DEP (1.2 g/kg and 5.0 mg/kg, ip), EtOH (1.2 g/kg, ip), DEP (5.0 mg/kg, ip) or the control solution coadministered with the DA antagonist haloperidol (HAL, 0.075 mg/kg, ip), the opioid antagonist naloxone (NAL, 1.0 mg/kg, ip), or vehicle. On days 1, 7 and 10 after the injections, mice were assessed in activity cages at different times (15, 30, 45 and 60 min) for 5 min. The acute combination of EtOH plus DEP induced a significantly higher increase in locomotor activity (day 1: 369.5 ± 34.41) when compared to either drug alone (day 1: EtOH = 232.5 ± 23.79 and DEP = 276.0 ± 12.85) and to control solution (day 1: 153.12 ± 7.64). However, the repeated administration of EtOH (day 7: 314.63 ± 26.79 and day 10: 257.62 ± 29.91) or DEP (day 7: 309.5 ± 31.65 and day 10: 321.12 ± 39.24) alone or in combination (day 7: 459.75 ± 41.28 and day 10: 427.87 ± 33.0) failed to induce a progressive increase in the locomotor response. These data demonstrate greater locomotion-activating effects of the EtOH + DEP combination, probably involving DA and/or opioid receptor stimulation, since the daily pretreatment with HAL (day 1: EtOH + DEP = 395.62 ± 11.92 and EtOH + DEP + HAL = 371.5 ± 6.76; day 7: EtOH + DEP = 502.5 ± 42.27 and EtOH + DEP + HAL = 281.12 ± 16.08; day 10: EtOH + DEP = 445.75 ± 16.64 and EtOH + DEP + HAL = 376.75 ± 16.4) and NAL (day 1: EtOH + DEP = 553.62 ± 38.15 and EtOH + DEP + NAL = 445.12 ± 55.67; day 7: EtOH + DEP = 617.5 ± 38.89 and EtOH + DEP + NAL = 418.25 ± 61.18; day 10: EtOH + DEP = 541.37 ± 32.86 and EtOH + DEP + NAL = 427.12 ± 51.6) reduced the locomotor response induced by combined administration of EtOH + DEP. These findings also suggest that a major determinant of combined anorectic-alcohol misuse may be the increased stimulating effects produced by the combination.

Cholesterol changes the fatty acid composition of rat enterocytes

The effect of free cholesterol on the fatty acid composition and growth of rat fetal enterocytes was investigated in the absence and presence of 10% (v/v) fetal calf serum. Cholesterol caused a significant reduction of cell number after 6 and 12 h in culture. The fatty acid composition of enterocytes cultured in the presence of serum was also changed by the presence of 20 µM cholesterol. The fatty acid profile was determined by HPLC using fluorescence detection (325 nm excitation and 395 nm emission). Cholesterol (20 µM) increased the proportion (given in percentage of the total fatty acids) of the following fatty acids in cultured cells: lauric (by 42%), oleic (by 34%), linoleic (by 44%) and gamma-linolenic (by 20%) acids and reduced the proportion of palmitic (by 12%), stearic (by 20%), arachidonic (by 21%) and docosahexaenoic (by 44%) acids. In addition to modifying the content of individual fatty acids, cholesterol increased the polyunsaturated/saturated fatty acid ratio from 0.48 to 0.67 and the unsaturation index from 67.12 to 75.30. This is the first evidence that cholesterol modifies fatty acid composition possibly via de novo fatty acid synthesis and desaturation.

Näkymiä metodologisen nationalismin jälkeiseen aikaan

Kirjallisuusarvostelu

Effect of oral sirolimus therapy on inflammatory biomarkers following coronary stenting

We studied the effect of oral sirolimus, administered to prevent and treat in-stent restenosis (ISR), on the variation of serum levels of inflammatory markers following coronary stenting with bare metal stents. The mean age of the patients was 56 ± 13 years, 65% were males and all had clinically manifested ischemia. Serum levels of high sensitivity C-reactive protein (hs-CRP) concentration were determined by chemiluminescence and serum levels of all other biomarkers by ELISA. One group of patients at high risk for ISR received a loading oral dose of 15 mg sirolimus and 5 mg daily thereafter for 28 days after stenting (SIR-G). A control group (CONT-G) was submitted to stenting without sirolimus therapy. The increase in hs-CRP concentration was highest at 24 h after stenting in both groups. A significant difference between SIR-G and CONT-G was observed at 4 weeks (-1.50 ± 5.0 vs -0.19 ± 0.4, P = 0.008) and lost significance 1 month after sirolimus discontinuation (-1.73 ± 4.3 vs -0.01 ± 0.7, P = 0.0975). A continuous fall in MMP-9 concentration was observed in SIR-G, with the greatest reduction at 4 weeks (-352.9 ± 455 vs +395.2 ± 377, P = 0.0004), while a positive variation was noted 4 weeks after sirolimus discontinuation (227 ± 708 vs 406.2 ± 472.1, P = 0.0958). SIR-G exhibited a higher increase in P-selectin after sirolimus discontinuation at week 8 (46.1 ± 67.9 vs 5.8 ± 23.7, P = 0.0025). These findings suggest that the anti-restenotic actions of systemic sirolimus include anti-proliferative effects and modulation of the inflammatory response with inhibition of adhesion molecule expression.

Tumor growth reduction is regulated at the gene level in Walker 256 tumor-bearing rats supplemented with fish oil rich in EPA and DHA

We investigated the effect of fish oil (FO) supplementation on tumor growth, cyclooxygenase 2 (COX-2), peroxisome proliferator-activated receptor gamma (PPARγ), and RelA gene and protein expression in Walker 256 tumor-bearing rats. Male Wistar rats (70 days old) were fed with regular chow (group W) or chow supplemented with 1 g/kg body weight FO daily (group WFO) until they reached 100 days of age. Both groups were then inoculated with a suspension of Walker 256 ascitic tumor cells (3×107 cells/mL). After 14 days the rats were killed, total RNA was isolated from the tumor tissue, and relative mRNA expression was measured using the 2-ΔΔCT method. FO significantly decreased tumor growth (W=13.18±1.58 vsWFO=5.40±0.88 g, P<0.05). FO supplementation also resulted in a significant decrease in COX-2 (W=100.1±1.62 vsWFO=59.39±5.53, P<0.001) and PPARγ (W=100.4±1.04vs WFO=88.22±1.46, P<0.05) protein expression. Relative mRNA expression was W=1.06±0.022 vsWFO=0.31±0.04 (P<0.001) for COX-2, W=1.08±0.02vs WFO=0.52±0.08 (P<0.001) for PPARγ, and W=1.04±0.02 vs WFO=0.82±0.04 (P<0.05) for RelA. FO reduced tumor growth by attenuating inflammatory gene expression associated with carcinogenesis.

Ivalojoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016–2021

Ivalon seutu on tunnetusti tulvaherkkää aluetta. Ivalon kevättulvat alkavat yleensä huhtikuun loppupuolella lumen sulamisen seurauksena ja virtaamat Ivalojoella ovat suurimmillaan touko-kesäkuussa. Vuosikymmenten saatossa Ivalon alueella on sattunut useita vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Tulvavahinkojen estämiseksi keskustan ja lähiseudun tulvariskialueille on rakennettu tulvapenkereet. Ivalon taajama nimettiin merkittäväksi tulvariskialueeksi tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 ja tulvalain mukaisesti Suomen kaikille merkittäville tulvariskialueille on laadittava koko vesistöalueen kattavat tulvariskien hallintasuunnitelmat vuoden 2015 loppuun mennessä. Maa- ja metsätalousministeriö asetti Ivalojoen tulvaryhmän 20.12.2011 käsittelemään tulvariskien hallintasuunnitelmaa varten laadittavia selvityksiä, asettamaan tulvariskien hallinnan tavoitteet Ivalojoen vesistöalueelle sekä hyväksymään ehdotuksen Ivalojoen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi. Ivalojoen tulvaryhmä on asettanut Ivalon tulvariskialueen asuinrakennusten suojaamisen tavoitteeksi kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan tason. Terveyskeskuksen, päiväkotien ja muiden erityiskohteiden suojaamiseksi taso asetettiin kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan varalle. Lisäksi on asetettu tavoitteita mm. sähkön ja lämmön jakelulle, liikenneyhteyksien toiminnalle sekä ympäristölle. Tulvariskien hallinnan tavoitteiden täyttämiseksi Ivalojoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa on esitetty laaja ja monipuolinen valikoima tulvariskien hallinnan toimenpiteitä. Suunnitelmassa esitetään rakenteellisina tulvasuojelun toimenpiteinä Ivalon nykyisten tulvapenkereiden korottamista, uusien tulvapenkereiden rakentamista Ivalon lähialueille sekä Ivalon tulvalle alttiiden pääteiden ja katujen korottamista. Tulvatilanteessa yksityisten kiinteistöjen suojaaminen on kiinteistöjen omistajien vastuulla, joten Ivalojoen tulvaryhmä pitää tärkeänä toimenpiteenä omatoimista varautumista ja tilapäisten tulvasuojelurakenteiden käyttöä. Suunnitelmassa on esitetty lisäksi useita ei-rakenteellisia toimenpiteitä, joita tehostamalla parannetaan tulviin varautumista alueella. Toimenpiteiden toteuttaminen on pääosin Lapin ELY-keskuksen, Inarin kunnan ja Lapin pelastuslaitoksen vastuulla. Suunnitelma ei velvoita ketään vastuutahoja toimenpiteiden toteuttamiseen, mutta suunnitelma on otettava huomioon mm. kuntien ja valtion viranomaisten toiminnassa. Toimenpiteiden toteutumista seuraa Lapin ELY-keskus.

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1898/06/12 (Numéro 395).