Laser-TIG–hybridihitsauksen soveltuvuustutkimus

Tässä tutkimuksessa selvitetään ilman hitsauslisäainetta tapahtuvan laser–TIG–hybridihitsausprosessin soveltuvuus 6 mm ja 8 mm paksujen päittäisliitettyjen S355 K2 ja Laser 355 MC rakenneterästen hitsaukseen. Hitsien tarkastelussa huomio kiinnitetään hitsausnopeuteen, hitsien tunkeumaan, liittämistehokkuuteen, hitsien kovuuteen ja hitsausliitoksen ulkonäköön. Muita tutkittavia asioita ovat laser-TIG-hybridihitsattujen levyjen muodonmuutokset ja suuresta hitsausnopeudesta sekä pienestä t8/5 jäähtymisajasta johtuvat mahdolliset kylmähalkeamat. Laser-TIG-hybridihitsejä verrataan robotti-MAG- ja käsin MAG-hitseihin sekä kaarihitsausstandardin SFS-EN ISO 5817 hitsiluokkien mukaisiin raja-arvoihin. Laser-TIG-hybridihitsausprosessissa TIG-valokaari mahdollistaa tasaisen ja lähes roiskeettoman hitsin ja lasersäde aikaansaa syvän tunkeuman sekä tasalaatuisen juurihitsin. Laser-TIG-hybridihitsausprosessilla 6 mm paksut S355 K2 rakenneteräslevyt on mahdollista hitsata levyn yhdeltä puolelta kerralla valmiiksi. Paksummat 8 mm levyt voidaan hitsata levyn yhdeltä tai molemmilta puolilta suoritettavalla laser-TIG-hybridihitsauksella. Laser-TIG-hybridihitsausprosessilla hitsatut hitsit ovat hyvin siistejä ja lähes roiskeettomia. Verrattaessa laser-TIG-hybridihitsausprosessia muihin hitsausprosesseihin sen voidaan todeta olevan erittäin kilpailukykyinen 6 mm paksujen päittäisliitettyjen rakenneterästen hitsaamisessa, mutta se soveltuu myös 8 mm paksujen rakenneterästen hitsaamiseen. Tutkitut hitsit täyttävät kaarihitsausstandardin SFS-EN ISO 5817 B- ja D-hitsiluokkien mukaiset raja-arvot. Vertailukokeet 6 mm paksulla S355 rakenneteräksellä osoittavat, että yhdeltä puolelta suoritettavan laser-TIG-hybridihitsauksen hitsausnopeus on robotti-MAG-hitsaukseen verrattuna yli nelinkertainen ja MAG-käsinhitsaukseen verrattuna yli viisinkertainen. Laser-TIG-hybridihitsauksessa liittämistehokkuus on noin viisinkertainen robotti-MAGhitsaukseen verrattuna. Molemmilta puolilta suoritettavalla laser-TIG-hybridihitsauksella voidaan 8 mm paksulla S355 rakenneteräksellä saavuttaa noin kolminkertainen hitsausnopeus ja liittämistehokkuus robotti-MAG-hitsaukseen verrattuna. Laser-TIG-hybridihitsauksessa TIG-kaaren tuoman lisälämmön ansiosta suurillakin hitsausnopeuksilla (1 m/min) voidaan saavuttaa edulliset kovuusarvot. Kovuusmittausten tulosten perusteella 6 mm ja 8 mm paksujen S355 K2 ja Laser 355 MC rakenneterästen hitsit eivät ylittäneet kaarihitsausstandardin määrittelemää 350 HV kovuuden enimmäisrajaa. Laser-TIG-hybridihitsauksen edullisesta lämmöntuonnista johtuen levyjen pituus- ja poikittaissuuntaiset muodonmuutokset ovat noin 80 prosenttia pienemmät kuin käsin suoritettavassa MAG-hitsauksessa. Laser-TIG-hybridihitsausprosessilla käytetään I-railoa, mutta robotti-MAG- ja käsin MAG-hitsausprosesseilla joudutaan käyttämään V-railoa, jolloin lämmöntuonti ja siitä johtuvat muodonmuutokset ovat suuremmat. Korkea liittämistehokkuus ja edullinen lämmöntuonti merkitsevät vähäisempiä muodonmuutoksia ja siten merkittäviä säästöjä työ-, materiaali- ja energiakustannuksissa. 8 mm ja sitä paksummilla S355 rakenneteräksillä levyn yhdeltä puolelta suoritettava päittäisliitoksen hitsaaminen on laser-TIG hybridihitsauksella haastavaa, koska yli 200 A:n TIG-kaarivirralla suuri metallisula aiheuttaa avaimenreiän sulkeutumisen ja avaimenreiän alaosaan muodostuu kaasukuplia. Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että päittäisliitettävien levyjen ilmarakoa pitäisi kasvattaa niin suureksi, että avaimenreiän sulavirtaus ei pääse estymään. Yli 0,25 mm:n ilmarako edellyttää lasersäteen vaaputusta tai säteen halkaisijan kasvattamista. Ilmaraon kasvattaminen edellyttää myös lisäaineen käyttöä. Tutkimustulosten perusteella laser-TIG-hybridihitsausprosessilla voidaan saavuttaa merkittäviä etuja ja kustannussäästöjä, joten sen hyödyntämistä kannattaa harkita 8 mm ja sitä ohuempien päittäisliitettävien tuotteiden konepaja- ja tehdastuotannossa. Laser-TIGhybridihitsausprosessi soveltuu esimerkiksi seuraavien tuotteiden hitsaamiseen: päittäisliitettävät levyt, palkit, koneenosat, putket, säiliöt ja erilaiset pyörähdyskappaleet.

Ascophyllum nodosum in the diet of tilapia (Oreochromis niloticus) and its effect after inoculation of Aeromonas hydrophila

The objective of this study was to evaluate the effect of Ascophyllum nodosum brown seaweed meal (FAM) on the health of Nile tilapia submitted to inoculation with Aeromonas hydrophila. The experiment was conducted for a period of 40 days using 120 Nile tilapia fingerlings, with age of 40 days, distributed in 20 tanks. A diet including Ascophyllum nodosum seaweed meal at 20g.kg-1 and a control diet (without FAM) were provided which constituted the treatments. Thirty days after beginning the experiment, A. hydrophila was inoculated by bacterial inoculum diluted in sterile saline solution at a concentration of 10(6) CFU ml-1. Except for the width, which was greater for the treatment with the provision of FAM (P<0.05), there was no influence on the performance parameters of the fingerlings, but the occurrence of lesions in animals inoculated with A. hydrophila and fed with FAM was lower and they also exhibited a decline in the lesions in a shorter period of time than the control group. FAM prevents hepatopancreatic congestion in infected animals. Ascophyllum nodosum brown seaweed meal reduced the number of lesions in fish in a shorter time when compared to the control group.

Research of Klebsiella pneumoniae in dairy herds

Klebsiella pneumoniae is a common environmental agent of clinical and subclinical mastitis affecting dairy herds, and may be present in the final product decreasing its quality. Mastitis caused by K. pneumoniae is even more severe due to its poor response to antibiotic therapy, rapid evolution to toxic shock and death of the animal. This paper aimed to study the prevalence of this pathogen among dairy herds in ten farms located in different municipalities of São Paulo State based on size and use of milking technology. All mammary glands of all lactating cows were screened using the California Mastitis Test (CMT) and a strip cup. A single aseptic milk sample (20mL) was collected from all CMT-positive quarters and bulk tanks, whereas swab samples were collected from feces, hind limbs of the animals, bedding and milking parlor. Identification of K. pneumoniae was performed using conventional microbiology culture, biochemical assay and Polimerase Chain Reaction. The primers were designed and tested at the Laboratory of Molecular Biology applied to Zoonoses (FMVZ, Unesp-Botucatu) targeting the 16S rRNA gene. This study included 1067 animals. Six cases of intramammary infection by K. pneumoniae were detected in six different cows in two farms. Moreover, K. pneumoniae was isolated in 77 swabs (34 from bedding in 9 farms, 7 from waiting rooms in 5 farms, 6 from milking parlors in 4 farms, 11 from rectums in six farms, and 19 from hindlimbs in 7 farms. Molecular analysis confirmed the agent was K. pneumoniae. At least one strain of the agent was identified in a certain site in all farms, showing the need of maintaining the hygiene in dairy farms.

Lakisääteiset hitsaustyöt ja niiden laadunhallinta

Tässä diplomityössä selvitettiin UPM Kaukaan tehtailla esiintyviin lakisääteisiin hitsauskohteisiin liittyvää lainsäädäntöä ja lainsäädännön vaikutusta hitsaukselle. Lakisääteisiä hitsauskohteita ovat räjähdysvaaralliset tilat, painelaitteet, kemikaaliputkistot, kemikaalisäiliöt, maakaasulaitteet sekä kantavat teräsrakenteet. Diplomityössä selvitettiin lisäksi hitsauksen laadunhallintaa huomioiden korjaushitsaustyöt sekä uuden rakentaminen. Lakisääteet tuovat hitsauksen suorittamiselle usein tarkasti määritellyt velvoitteet koskien esimerkiksi dokumentointia, hitsaushenkilöstön pätevyyksiä, materiaaleja ja niin edelleen. Lakisääteet lisääntyvät jatkuvasti ja soveltamisalueet laajenevat, jolloin asioiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa seurantaa. Työssä luotiin ohjeistus koskien yleisesti hitsausta ja lisäksi käyttäjän ja omistajan velvoitteita koskevat ohjeet painelaitteista, maakaasulaitteista ja kemikaalilaitteista. Hitsauksen yleisohje koskee jokaista hitsaustapahtumaa korjaushitsauksesta uuden rakentamiseen. Ohje soveltuu lisäksi sopimusliitteeksi hitsaustyön tilauksissa.

Terästankkien valmistusvaiheen kustannus- ja aikataulurakenteen määrittäminen

Diplomityössä tutkittiin erilaisilla loppuasennusmenetelmillä toimitettujen terästank-kien kustannus- ja aikataulurakennetta. Usein terästankit valmistetaan valmiiksi muotoon valssatuista levyistä työmaalla kasaanhitsaamalla. Tämä ei ole ainoa terästankin valmistusvaihtoehto, myös ruuvaus, niittaus, kiilaliitos ja konepajalla suuremmiksi kappaleiksi hitsaus ovat yleisesti käytössä. Terästankkien valmistuskustannuksiin vaikuttavat materiaali, esivalmisteiden työstäminen, kuljetus ja loppuasennus. Tankin valmistusmenetelmä ei merkittävästi vaikuta tankin materiaalikustannuksiin. Materiaalikustannuksiin vaikuttavat eniten käytettävä materiaali ja tankin geometriset ominaisuudet. Tankin esivalmisteiden valmistusaika määräytyy loppuasennusmenetelmästä. Pidempi esivalmistusaika lyhentää loppu-asennusaikaa. Kokonaisena toimitetussa tankissa esivalmistuksen osuus on suurempi kuin hitsatussa tankissa, mutta loppuasennusaika on vain murto-osa hitsattavan tankin loppuasennusajasta. Ruuvattavassa tankissa laippojen hitsaus levyihin lisää esivalmistusaikaa, kun rullattavassa tankissa aikaa vievät vaippalevyjen kasaanhitsaaminen ja rullaaminen. Tankin loppuasennustapa voidaan, etenkin halkaisijaltaan noin 10 m:llä tankeilla, valita kohdemaan mukaan, koska erot valmistuskustannuksissa ovat pieniä eri toimitusmuotojen välillä. Tosin kokonaisen 10 m halkaisijaltaan olevan tankin kuljettaminen ei aina ole mahdollista eikä kannattavaa. Sen sijaan halkaisijaltaan 5 m:llä tankeilla kokonaisena toimittaminen on varteenotettava vaihtoehto. Sopivin tankkivaihtoehto, kokonainen, hitsattava, ruuvattava tai rullattava, tulee miettiä aina tapauskohtaisesti, kohdemaan, hitsausosaamisen, kuljetusmahdollisuuksien ja loppuasennuspaikan mukaan.

Siiderin ja long drink -juomien sekoitusprosessin kehittäminen

Diplomityössä perehdytään Hartwall Lahden tuotantolaitoksen juomanvalmistuksen osaston siiderin ja long drink –juomien valmistusprosessin kehittämiseen. Diplomityön tavoitteena oli löytää prosessin ongelma- ja poikkeamakohtia, tutkia mahdollisia hävikkikohteita ja suorittaa laadun osalta ajoseurantamittauksia. Ongelmakohtien pohjalta laadittiin parannusehdotuksia ja niitä toteutettiin jo tämän projektin aikana. Ongelma- ja poikkeamakohtia tutkittiin ajoprosessin aikana. Hävikkitutkimus kohdennettiin aromiliuoksen annostelulinjaan, nestesokerin an-nostelulinjaan ja tuotteiden alku- ja lopputyönnöille painetankkeihin. Painetankkien osalta mahdollisia hävikkikohteita tutkittiin kokeellisen toiminnan avulla ajo-prosessin aikana. Ajoprosessin käynnistyksen jälkeen selvitettiin milloin valmis tuote on painetankkien venttiilimatriisilla. Uudet parametrit alku- ja lopputyönnöille määritettiin tuoteputken, painetankkien pohjaputkien ja venttiilimatriisin tilavuuksien avulla. Hävikkitutkimuksen tuloksena saatiin pienennettyä hävikkiä ja näin ollen syntyi kustannussäästöjä. Hiilidioksidin sitoutuvuutta tutkittiin mittauksien avulla valmistusprosessin aikana. Mittauksien perusteella havaittiin, että hiilidioksidipitoisuus laskee painetankissa. Tämä johtuu valmiin tuotteen lämpötilamuutoksista. Tuotteen lämpötilaa voidaan tasata esimerkiksi levylämmönvaihtimen avulla.

Role of nitric oxide in hypoxia-induced hyperventilation and hypothermia: participation of the locus coeruleus

Hypoxia elicits hyperventilation and hypothermia, but the mechanisms involved are not well understood. The nitric oxide (NO) pathway is involved in hypoxia-induced hypothermia and hyperventilation, and works as a neuromodulator in the central nervous system, including the locus coeruleus (LC), which is a noradrenergic nucleus in the pons. The LC plays a role in a number of stress-induced responses, but its participation in the control of breathing and thermoregulation is unclear. Thus, in the present study, we tested the hypothesis that LC plays a role in the hypoxia-induced hypothermia and hyperventilation, and that NO is involved in these responses. Electrolytic lesions were performed bilaterally within the LC in awake unrestrained adult male Wistar rats weighing 250-350 g. Body temperature and pulmonary ventilation (VE) were measured. The rats were divided into 3 groups: control (N = 16), sham operated (N = 7) and LC lesioned (N = 19), and each group received a saline or an NG-nitro-L-arginine methyl ester (L-NAME, 250 µg/µl) intracerebroventricular (icv) injection. No significant difference was observed between control and sham-operated rats. Hypoxia (7% inspired O2) caused hyperventilation and hypothermia in both control (from 541.62 ± 35.02 to 1816.18 ± 170.7 and 36.3 ± 0.12 to 34.4 ± 0.09, respectively) and LC-lesioned rats (LCLR) (from 694.65 ± 63.17 to 2670.29 ± 471.33 and 36 ± 0.12 to 35.3 ± 0.12, respectively), but the increase in VE was higher (P<0.05) and hypothermia was reduced (P<0.05) in LCLR. L-NAME caused no significant change in VE or in body temperature under normoxia, but abolished both the hypoxia-induced hyperventilation and hypothermia. Hypoxia-induced hyperventilation was reduced in LCLR treated with L-NAME. L-NAME also abolished the hypoxia-induced hypothermia in LCLR. The present data indicate that hypoxia-induced hyperventilation and hypothermia may be related to the LC, and that NO is involved in these responses.

Effect of dietary (n-3) highly unsaturated fatty acids on growth and survival of fat snook (Centropomus parallelus, Pisces: Centropomidae) larvae during first feeding

The effect of rotifers, Brachionus rotundiformis (S-type), fed three different diets: A (rotifer fed Nannochloropsis oculata), B (rotifer fed N. oculata and baker's yeast, 1:1), and C (rotifer fed N. oculata and baker's yeast, 1:1, and enriched with Selcoâ), was evaluated based on the survival, growth and swim bladder inflation rate of fat snook larvae. Rotifers of treatment A had higher levels (4.58 mg/g dry weight) of eicosapentaenoic acid (EPA) than B (1.81 mg/g dry weight), and similar levels (0.04 and 0.06 mg/g dry weight, respectively) of docosahexaenoic acid (DHA). Rotifers of treatment C had the highest levels of EPA (13.2 mg/g dry weight) and DHA (6.08 mg/g dry weight). Fat snook eggs were obtained by spawning induction with human chorionic gonadotropin. Thirty hours after hatching, 30 larvae/liter were stocked in black cylindric-conical tanks (36-liter capacity). After 14 days of culture, there were no significant differences among treatments. Mean standard length was 3.13 mm for treatment A, 3.17 mm for B, and 3.39 mm for C. Mean survival rates were very low (2.7% for treatment A, 2.3% for B, and 1.8% for C). Swim bladder inflation rates were 34.7% for treatment A, 27.1% for B, and 11.9% for C. The lack of differences in growth and survival among treatments showed that the improvement of the dietary value of rotifer may not have been sufficient to solve the problem of larval rearing. Some other factor, probably pertaining to the quality of the larvae, may have negatively influenced survival.

Evidence of the effect of dipyrone on the central nervous system as a determinant of delayed gastric emptying observed in rats after its administration

Dipyrone administered intravenously (iv) delays gastric emptying (GE) in rats. The objectives of the present study were to assess: 1) the effect of the dose of dipyrone and time after its iv administration on GE in rats, 2) the effect of subdiaphragmatic vagotomy (VgX) and bilateral electrolytic lesion of the paraventricular nucleus (PVNX) on the delayed GE induced by the drug, and 3) the intracerebroventricular (icv) action of dipyrone and of one of its metabolites, 4-aminoantipyrine on GE. Male Wistar rats received saline labeled with phenol red intragastrically as a test meal. GE was indirectly assessed by the determination of percent gastric retention (GR) of the test meal 10 min after administration by gavage. Dipyrone delays GE in a dose- and time-dependent manner. Thirty minutes after the iv administration of 80 mg/kg dipyrone, the animals showed significantly higher GR (mean = 62.6%) compared to those receiving vehicle (31.5%). VgX and PVNX significantly reduced the iv effect of 80 mg/kg dipyrone (mean %GR: VgX = 28.3 vs Sham = 55.5 and PVNX = 34.5 vs Sham = 52.2). Icv administration of 4 µmol dipyrone caused a significant increase in GR (54.1%) of the test meal 10 min later, whereas administration of 4 µmol 4-aminoantipyrine had no effect (34.4%). Although the dipyrone dose administered icv was 16 times lower than that applied iv, for the same time of action (10 min), the GR of animals that received the drug icv (54.1%) or iv (54.5%) did not differ significantly. In conclusion, the present results suggest that the effect of dipyrone in delaying GE is due to the action of the drug on the central nervous system, with the participation of the PVN and of the vagus nerve.

Konepajan hitsaustuotannon kehittäminen kattavien laatuvaatimusten mukaiseksi

TIIVISTELMÄ Lappeenrannan teknillinen yliopisto Konetekniikan koulutusohjelma Voitto Kettunen Konepajan hitsaustuotannon kehittäminen kattavien laatuvaatimusten mukaiseksi Diplomityö 2015 167 sivua, 39 kuvaa, 26 taulukkoa ja 3 liitettä Tarkastajat: Professori Jukka Martikainen DI Pertti Kaarre Hakusanat: hitsaus, hitsauksen laatu, konepajan laadunhallinta, kattavat laatuvaatimukset, ISO 9001, ISO 3834, EN 1090 Keywords: welding, quality of welding, engineering workshop quality management, comprehensive quality requirements, ISO 9001, ISO 3834, EN 1090 Hitsaamalla liitetyt teräksiset rakenteet muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan konepajatuotannosta. Niihin kuuluu esimerkiksi ajoneuvoja, koneita, laitteita, säiliöitä, siiloja, siltoja, mastoja, piippuja, tukirakenteita ja rakennusten runkoja. Tämän diplomityön tavoitteena on kehittää konepajan laadunhallinta sellaiseksi, että se mahdollistaa kattavien laatuvaatimusten täyttämisen hitsaustuotannossa. Laatuvaatimusten täyttämiseen pyritään käyttämällä hitsaustoimintojen standardia EN ISO 3834-2 sekä kantavien teräsrakenteiden standardeja EN 1090-1 ja EN 1090-2. Teräsrakenteiden suunnittelua ohjaa EN 1993 ja niiden toiminnallisia ominaisuuksia tuotestandardit, kuten terässavupiippu- ja säiliöstandardit. Kantavien teräsrakenteiden suunnittelua ja tuotantoa ohjaa myös seuraamusluokan CC, käyttöluokan SC ja tuotantoluokan PC kautta määräytyvä toteutusluokka EXC. Aikaisempaa enemmän tullaan panostamaan esimerkiksi asiakirjojen sähköiseen hallintaan, raaka-aineiden jäljitettävyyteen tuotteeseen, särmien ja kulmien muotoiluun, pintojen käsittelyyn, hitsien tarkastukseen, hitsaushenkilöstön pätevyyteen ja hitsaustuotannon tehokkuuteen. Saarijärven Säiliövalmiste Oy:n hitsauksen laadunhallinta sertifioitiin standardin ISO 3834-2 mukaan ja kantavien teräsrakenteiden FPC-järjestelmä standardisarjaa EN 1090 noudattaen. Samalla tehtiin päivitys laadunhallintajärjestelmään ISO 9001. Toteutus, joka tehtiin sovitussa aikataulussa, haastaa jokaisen toimijan konepajassa toiminnan, tuotannon ja tuotteiden laadun kehittämiseen uusia käytänteitä ja menetelmiä soveltaen. Kehitystoimien tuloksena toiminta on selkeämpää, ennakoitavampaa ja hallitumpaa, mikä lisää yrityksen toiminnan tuottavuutta ja kannattavuutta. Sertifioidut laatujärjestelmät ovat myötävaikuttaneet tilausten lisääntymiseen yrityksen kaikkien tuotteiden osalta.

Selvitys erilaisten mäntyöljynkeittoprosessien toiminnasta

Työn tavoitteena oli tutustua eri mäntyöljyprosessien toimintaan. Sulfaattisellun valmistuksessa syntyy sivutuotteena mäntyöljyä. Se tuo lisätuottoa sellutehtaalle. Nykypäivänä mäntyöljyn valmistukseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota uusien jalostusmahdollisuuksien vuoksi. Mäntyöljyä syntyy, kun mustalipeän pinnalta kuorittu suopa palstoitetaan sopivalla hapolla. Suopa koostuu puun uuteaineista eli hartsi- ja rasvahapoista sekä saippuattomista aineista. Suopa pitää erottaa mustalipeästä mahdollisimman hyvin, jotta se ei aiheuttaisi ongelmia sellutehtaan eri prosessin vaiheissa. Suopaa voidaan erottaa mustalipeästä säiliöerotuksena, sentrifugeilla tai hydrosykloneilla. Suovan palstoitusprosessi voi olla erä- tai jatkuvatoiminen prosessi. Jatkuvatoimisia prosesseja ovat: sentrifugi-, säiliödekantointi- ja HDS-prosessi. Mäntyöljyä voidaan käyttää kemianteollisuuden raaka-aineena tai siitä voidaan jalostaa biodieseliä. Tämä biodiesel on niin sanottua toisen polven biopolttoainetta eli se ei sisällä ravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta. Nykypäivänä markkinoilla on sekä eräkeitto- sekä jatkuvatoimisia prosesseja. Suovan erotussäiliöiden rinnalle on tullut uusi sentrifugeilla tapahtuva suovan erotussysteemi.

Lesions of the commissural subnucleus of the nucleus of the solitary tract increase isoproterenol-induced water intake

The nucleus of the solitary tract (NTS) is the primary site of the cardiovascular afferent information about arterial blood pressure and volume. The NTS projects to areas in the central nervous system involved in cardiovascular regulation and hydroelectrolyte balance, such as the anteroventral third ventricle region and the lateral parabrachial nucleus. The aim of the present study was to investigate the effects of electrolytic lesion of the commissural NTS on water and 0.3 M NaCl intake and the cardiovascular responses to subcutaneous injection of isoproterenol. Male Holtzman rats weighing 280 to 320 g were submitted to sham lesion or electrolytic lesion of the commissural NTS (N = 6-15/group). The sham-lesioned rats had the electrode placed along the same coordinates, except that no current was passed. Water intake induced by subcutaneous isoproterenol (30 µg/kg body weight) significantly increased in chronic (15 days) commissural NTS-lesioned rats (to 2.4 ± 0.2 vs sham: 1.9 ± 0.2 mL 100 g body weight-1 60 min-1). Isoproterenol did not induce any sodium intake in sham or in commissural NTS-lesioned rats. The isoproterenol-induced hypotension (sham: -27 ± 4 vs commissural NTS-lesioned rats: -22 ± 4 mmHg/20 min) and tachycardia (sham: 168 ± 10 vs commissural NTS: 144 ± 24 bpm/20 min) were not different between groups. The present results suggest that the commissural NTS is part of an inhibitory neural pathway involved in the control of water intake induced by subcutaneous isoproterenol, and that the overdrinking observed in lesioned rats is not the result of a cardiovascular imbalance in these animals.

Changes in sodium appetite evoked by lesions of the commissural nucleus of the tractus solitarius

Ablation of the area postrema/caudal nucleus of the tractus solitarius (NTS) complex increases sodium intake, but the effect of selective lesions of the caudal NTS is not known. We measured depletion-induced sodium intake in rats with electrolytic lesions of the commissural NTS that spared the area postrema. One day after the lesion, rats were depleted of sodium with furosemide (10 mg/kg body weight, sc) and then had access to water and a sodium-deficient diet for 24 h when 1.8% NaCl was offered. Water and saline intakes were measured for 2 h. Saline intake was higher in lesioned than in sham-lesioned rats (mean ± SEM: 20 ± 2 vs 11 ± 3 mL/2 h, P < 0.05, N = 6-7). Saline intake remained elevated in lesioned rats when the tests were repeated 6 and 14 days after the lesion, and water intake in these two tests was increased as well. Water intake seemed to be secondary to saline intake both in lesioned and in sham-lesioned rats. A second group of rats was offered 10% sucrose for 2 h/day before and 2, 7, and 15 days after lesion. Sucrose intake in lesioned rats was higher than in sham-lesioned rats only 7 days after lesioning. A possible explanation for the increased saline intake in rats with commissural NTS lesions could be a reduced gastrointestinal feedback inhibition. The commissural NTS is probably part of a pathway for inhibitory control of sodium intake that also involves the area postrema and the parabrachial nucleus.

Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita

Affektit, kapitalismi ja työn rationalisointi yhdistyvät toisiinsa erottamattomasti. Nykykeskusteluissa työstä ja työelämästä rationalisointi jaetaan usein tekniseen fordistiseen rationalisointiin ja sitä tunteellisempaan postfordistiseen rationalisointiin. Tämä tutkimus osoittaa, affektiivisen rationalisoinnin käsitteen kautta, että työn vanhat ja uudet tieteet asettuvat jatkumoon. Työn tieteissä tietoa työläisestä tuotetaan asettamalla ominaisuuksia aina uudelleen määriteltävään työläisen luokittuneeseen ja sukupuolittuneeseen affektiiviseen figuuriin. Tiedon tuottamisen näkökulmasta muun muassa tayloristiset työn tehostamisen fantasiat, ihmissuhdekoulukunnan ideologiat sekä uuden työn autonomiset järjestykset sisältävät yhtenäisiä piirteitä. Tutkimuksen pääkysymys on: miten affekteja rationalisoidaan työssä, työn tieteissä ja niiden kerrostumissa. Tutkimuksessa kysytään myös, miten affekti kiinnittää luokittuneet ja sukupuolittuneet subjektit työn rationalisoinnin aatteeseen ja millaisia mahdollisuuksia työläiseksi tulemiseen niissä tarjotaan. Kysymystä lähestytään monipuolisen aineiston ja lukuisten teemojen kautta. Aineistoina toimivat muun muassa rationalisoinnin klassikko-teokset, operaismo-vaikutteisen prekariaattiliikkeen pamfletit, ajatushautomoiden uuden työn visiot, self-help-teokset uranaisille sekä Helsingin Sanomien työelämäkeskustelut. Tutkimuksen monipuolista aineistoa lähiluetaan ja tulkitaan siihen luodun erityisen metodologian kautta, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: historiallistaminen, paikantuminen ja figuurit. Kaksi ensimmäistä korostavat kontekstien ja position merkitystä tiedon tuotannossa, kolmas osoittaa tiedon tuottamisen valtasuhteita. Työn tieteiden visiot ideaalityöläisestä materialisoituvat figuurien kautta negaatioina kuvaten sitä, millainen ideaalityöläinen ei ole. Väitöskirja aineistoineen paikantuu Suomeen, mutta se osoittaa työn tieteiden ja affektiivisen rationalisoinnin globaaliutta sekä sidonnaisuutta Yhdysvaltoihin, sen yrityskulttuuriin ja esimerkiksi työtehotutkimuksiin Hawthornen elektroniikkatehtaalla vuosina 1924–1933. Väitöskirja tuo uusia näkökulmia nykykeskusteluun työstä, työläisistä, kapitalismista ja affekteista. Se osoittaa, että itsen tuntemisen ja kertomisen tieteitä, kuten psykologiaa, tarjotaan usein ratkaisuksi kapitalistisen tuotannon aiheuttamiin suuriin ja pieniin kurjuuksiin, vaikka terapeuttinen tunnekulttuuri itsessään on muodostunut osana rationalisoinnin ja kapitalismin ambivalentteja kehiä. Tutkimus myös muistuttaa, että työn järjestyksien keskiössä säilyy työläisen ja affektitehtaan konflikti silloinkin, kun fordistinen imperatiivi ”älä!” vaihtuu postfordistiseen kehotukseen ”tunne”.

Design of automatic control system for the precipitation of bromelain from the extract of pineapple wastes

In this work, bromelain was recovered from ground pineapple stem and rind by means of precipitation with alcohol at low temperature. Bromelain is the name of a group of powerful protein-digesting, or proteolytic, enzymes that are particularly useful for reducing muscle and tissue inflammation and as a digestive aid. Temperature control is crucial to avoid irreversible protein denaturation and consequently to improve the quality of the enzyme recovered. The process was carried out alternatively in two fed-batch pilot tanks: a glass tank and a stainless steel tank. Aliquots containing 100 mL of pineapple aqueous extract were fed into the tank. Inside the jacketed tank, the protein was exposed to unsteady operating conditions during the addition of the precipitating agent (ethanol 99.5%) because the dilution ratio "aqueous extract to ethanol" and heat transfer area changed. The coolant flow rate was manipulated through a variable speed pump. Fine tuned conventional and adaptive PID controllers were on-line implemented using a fieldbus digital control system. The processing performance efficiency was enhanced and so was the quality (enzyme activity) of the product.