Save Left Shark: Katy Perry, Intellectual Property, and 3D Printing

There has been much interest in how intellectual property law, policy and practice will adapt to the emergence of 3D printing and the maker movement. Intellectual property lawyers will have to grapple with the impact of additive manufacturing upon a variety of forms of intellectual property — including copyright law, trade mark law, designs law, patent law and trade secrets. The disruptive technology of 3D printing will both pose opportunities and challenges for legal practitioners and policy makers.A performance by pop princess Katy Perry at the 2015 Super Bowl has sparked a public controversy over intellectual property, internet memes and 3D printing.

Inventing the Future: Intellectual Property and 3D Printing

A new technology – 3D printing – has the potential to make radical changes to aspects of the way in which we live. Put simply, it allows people to download designs and turn them into physical objects by laying down successive layers of material. Replacements or parts for household objects such as toys, utensils and gadgets could become available at the press of a button. With this innovation, however, comes the need to consider impacts on a wide range of forms of intellectual property, as Dr Matthew Rimmer explains. 3D Printing is the latest in a long line of disruptive technologies – including photocopiers, cassette recorders, MP3 players, personal computers, peer to peer networks, and wikis – which have challenged intellectual property laws, policies, practices, and norms. As The Economist has observed, ‘Tinkerers with machines that turn binary digits into molecules are pioneering a whole new way of making things—one that could well rewrite the rules of manufacturing in much the same way as the PC trashed the traditional world of computing.’

Letter of trustees to congregation regarding opening of Oliver Street and affect on congregation's property

Digital image

Inventory of property of K. K. S. I.

Digital image

Resolution asking hazan to prepare inventory of property

Digital image

The White Possessive : Property, Power and Indigenous Sovereignty

The White Possessive explores the links between race, sovereignty, and possession through themes of property: owning property, being property, and becoming propertyless. Focusing on the Australian Aboriginal context, Aileen Moreton-Robinson questions current race theory in the first world and its preoccupation with foregrounding slavery and migration. The nation, she argues, is socially and culturally constructed as a white possession. Moreton-Robinson reveals how the core values of Australian national identity continue to have roots in Britishness and colonization, built on the disavowal of Indigenous sovereignty. Whiteness studies are central to Moreton-Robinson’s reasoning, and she shows how blackness works as a white epistemological tool that bolsters the social production of whiteness—displacing Indigenous sovereignties and rendering them invisible in a civil rights discourse, sidestepping issues of settler colonialism. Throughout this critical examination Moreton-Robinson proposes a bold new agenda for critical Indigenous studies, one that involves deeper analysis of the prerogatives of white possession within the role of disciplines.

Minutes of meeting regarding purchase of property in Beaver Street

Digital image

Report on statement made to mayor regarding congregation's property and revenue

Digital image

What consumers think, do and say about antibiotic use

Objective The objectives of this study were to investigate (1) the attitudes and behaviours of Australian consumers in antibiotic use, and (2) their understanding of antibiotic resistance. Methods Semi-structured interviews were conducted with consumers in May/June 2015. Convenience sampling was used to recruit consumers between 18–54 years old. Thirty-two consumers were interviewed. Transcripts were analysed to identify themes. Lessons Learned Dominant themes for attitudes and behaviours regarding antibiotics were (a) avoidance of antibiotic use unless clinically warranted; (b) antibiotics were useful but “weakened the body”; and (c) use of complementary medicines as adjuncts to antibiotics or to strengthen the immune system. Key information needs were (a) unambiguous instructions from GPs when prescribed antibiotics, to avoid inappropriate medicine-taking behaviour; (b) rationale for antibiotic selection; and (c) treatment duration. Antibiotic resistance was conceptualised in three ways: as a property of the body (body becomes resistant to antibiotics); the medication (antibiotic no longer effective); and the bacteria (bacteria is resistant). Antibiotic resistance was perceived as an issue that would only affect the wider community in the future, although most recognised that it is a current challenge for hospitals. Personal good health and/or avoidance of antibiotics were perceived as insurance against being adversely affected by antibiotic resistance. Implications A structured survey (discrete choice experiment) will be developed from these findings to investigate how consumers trade-off on factors influencing antibiotic use. Public health campaigns promoting conservation of antibiotics can benefit from these findings.

Essays on the Economics of Intellectual Property Rights

Väitöskirjassani tarkastelen informaatiohyödykkeiden ja tekijänoikeuksien taloustiedettä kahdesta eri perspektiivistä. Niistä ensimmäinen kuuluu endogeenisen kasvuteorian alaan. Väitöskirjassani yleistän ”pool of knowledge” -tyyppisen endogeenisen kasvumallin tilanteeseen, jossa patentoitavissa olevalla innovaatiolla on minimikoko, ja jossa uudenlaisen tuotteen patentoinut yritys voi menettää monopolinsa tuotteeseen jäljittelyn johdosta. Mallin kontekstissa voidaan analysoida jäljittelyn ja innovaatioilta vaaditun ”minimikoon” vaikutuksia hyvinvointiin ja talouskasvuun. Kasvun maksimoiva imitaation määrä on mallissa aina nolla, mutta hyvinvoinnin maksimoiva imitaation määrä voi olla positiivinen. Talouskasvun ja hyvinvoinnin maksimoivalla patentoitavissa olevan innovaation ”minimikoolla” voi olla mikä tahansa teoreettista maksimia pienempi arvo. Väitöskirjani kahdessa jälkimmäisessä pääluvussa tarkastelen informaatiohyödykkeiden kaupallista piratismia mikrotaloustieteellisen mallin avulla. Informaatiohyödykkeistä laittomasti tehtyjen kopioiden tuotantokustannukset ovat pienet, ja miltei olemattomat silloin kun niitä levitetään esimerkiksi Internetissä. Koska piraattikopioilla on monta eri tuottajaa, niiden hinnan voitaisiin mikrotaloustieteen teorian perusteella olettaa laskevan melkein nollaan, ja jos näin kävisi, kaupallinen piratismi olisi mahdotonta. Mallissani selitän kaupallisen piratismin olemassaolon olettamalla, että piratismista saatavan rangaistuksen uhka riippuu siitä, kuinka monille kuluttajille piraatti tarjoaa laittomia hyödykkeitä, ja että se siksi vaikuttaa piraattikopioiden markkinoihin mainonnan kustannuksen tavoin. Kaupallisten piraattien kiinteiden kustannusten lisääminen on mallissani aina tekijänoikeuksien haltijan etujen mukaista, mutta ”mainonnan kustannuksen” lisääminen ei välttämättä ole, vaan se saattaa myös alentaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja. Tämä tulos poikkeaa vastaavista aiemmista tuloksista sikäli, että se pätee vaikka tarkasteltuihin informaatiohyödykkeisiin ei liittyisi verkkovaikutuksia. Aiemmin ei-kaupallisen piratismin malleista on usein johdettu tulos, jonka mukaan informaatiohyödykkeen laittomat kopiot voivat kasvattaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja jos laillisten kopioiden arvo niiden käyttäjille riippuu siitä, kuinka monet muut kuluttajat käyttävät samanlaista hyödykettä ja jos piraattikopioiden saatavuus lisää riittävästi laillisten kopioiden arvoa. Väitöskirjan viimeisessä pääluvussa yleistän mallini verkkotoimialoille, ja tutkin yleistämäni mallin avulla sitä, missä tapauksissa vastaava tulos pätee myös kaupalliseen piratismiin.

Studies on the Effects of Property Taxation, Rent Control and Housing Allowances

Tämä väitöskirja koostuu asuntomarkkinoiden taloustieteellistä analyysia esittelevästä johdantoluvusta ja kolmesta tutkimuksesta, joissa analysoidaan asuntomarkkinoihin vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Luvussa 2 tutkitaan Suomen kiinteistöverojärjestelmän vaikutusta asuntorakentamiseen. Vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka myötä kunnat voivat verottaa rakentamatonta asuintonttia korkeammalla veroasteella kuin rakennettua tonttia. Maanomistajan rakentamispäätöksen teoreettisen mallin mukaan rakentamattoman tontin korotettu kiinteistöveron pitäisi nopeuttaa rakentamista, mutta toisaalta myös rakentamiseen investoitu rahamäärä saattaa muuttua. Asuintonttien kiinteistöverojen yleinen taso ei vaikuta maanomistajan käyttäytymiseen, sillä tontin verotusarvo ei riipu rakentamispäätöksestä. Vain rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erolla on merkitystä. Empiiriset tulokset ovat sopusoinnussa teorian kanssa. Tulosten mukaan prosenttiyksikön nousu rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erossa lisää omakotialoitusten määrää viidellä prosentilla lyhyellä aikavälillä. Luvussa 3 analysoidaan vuokrasääntelystä vuokralaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Vuokrasäännellyissä asunnoissa asuvat kotitaloudet hyötyvät vuokrasääntelystä alhaisen vuokran muodossa. Heille saattaa kuitenkin koitua myös haittaa siitä, että toiveita vastaavan asunnon löytäminen on vuokrasääntelytilanteessa vaikeaa, koska vapaille asunnoille on suuri määrä ottajia. Vapaarahoitteisen vuokra-asuntokannan vuokrien sääntely purettiin Suomessa asteittain vuosina 1992–1995. Tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat siihen, että vuokrasääntelyn aiheuttamista suurista eroista halutun ja todellisen asuntokulutuksen välillä koituvat hyvinvointitappiot kumosivat merkittävän osan matalien vuokrien hyödyistä vuokralaisille. Luvussa 4 tutkitaan Suomen asumistukijärjestelmän kannustinvaikutuksia. Asumistuen määrää rajoittavat asunnon pinta-alalle ja neliövuokralle asetetut ylärajat. Neliövuokrarajoite voidaan tulkita asumisen laatua rajoittavana tekijänä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa osoitetaan, että asumistukijärjestelmä luo vahvat kannustimet muuttaa asuntoihin, joissa pinta-ala- ja laaturajoitteet purevat. Empiiristen tulosten mukaan asumistukeen oikeutetut kotitaloudet eivät näytä reagoivan kannusteisiin. Tukeen oikeutettujen kotitalouksien asumisvalinnat suhteessa pinta-ala ja laaturajoitteisiin vastaavat muiden kotitalouksien valintoja ja asunnonvaihdon mahdollistama potentiaalinen asumistuen lisäys ei nosta muuttotodennäköisyyttä. Muuttamiseen liittyvät kustannukset ja vajavaiset tiedot tukijärjestelmästä saattavat selittää heikkoa reagointia asumistuen luomiin kannustimiin. Toinen mahdollinen selitys on asumistuen vajaakäyttö. Tutkimuksen mukaan vain 70–80 prosenttia asumistukeen oikeutetuista kotitalouksista nostaa tukea. Asumistuen hyödyntämisen todennäköisyys riippuu koulutustasosta, tuen määrästä ja tulo-odotuksista.

Statutory licences and third party dealings: Property analysis v statutory interpretation

Statutory licensing schemes are proliferating as a means of regulating commercial activity, resource exploitation and activities harmful to the environment. Statutes often declare that entitlements are non-transferable or are transferable only with approval or subject to conditions. Some entitlements, such as resource consents issued under the Resource Management Act 1991 (NZ), are declared not to be property. Despite these statutory declarations, entitlements are often held to be transferable in equity or to be property for the purposes of resolving private disputes. Recently, in Greenshell New Zealand Ltd v Tikapa Moana Enterprises Ltd, the High Court of New Zealand indicated that a resource consent was property that could support a claim for relief against forfeiture, continuing the trend in earlier cases that appear to depart from the statute. In this article we examine the juridical treatment of entitlements in private law. We identify factors influencing the courts’ enforcement of private arrangements which may circumvent the statutory intent. Our analysis will guide legislators in the design of provisions to implement new schemes.