Suomen sotilaallinen huoltovarmuus

Suomessa on vahva varautumisen perinne kriisiaikaa varten. Kansallinen huoltovarmuus pyrkii turvaamaan yhteiskunnan toiminnan ja ihmisten elinmahdollisuudet kaikissa tilanteissa. Sotilaallinen huoltovarmuus tukeutuu kansalliseen huoltovarmuuteen. Se mahdollistaa puolustusjärjestelmän materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämisen. Sotilaallisen huoltovarmuuteen vaikuttaa useita muutostekijöitä. Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista uusitaan vuoden 2013 kuluessa. Puolustusvoimauudistuksessa perustettavan logistiikkalaitoksen tehtävänä on sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen. Kotimainen puolustustarviketeollisuus joutuu sopeutumaan muuttuvaan kilpailulainsäädäntöön, mikä saattaa heikentää sen toimintamahdollisuuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu asiakirjojen analysointiin. Tavoitteena on ymmärtää Suomen sotilaallista huoltovarmuutta ilmiönä ja kokonaisuutena systeemiajattelun avulla. Päätutkimuskysymyksenä on: ”Mitä on Suomen sotilaallinen huoltovarmuus?” Kysymykseen vastataan luomalla Zachmanin arkkitehtuurikehikkoon perustuva kokonaismalli ja arvioimalla sen perusteella sotilaallista huoltovarmuutta. Mallin tavoitteena on lisätä ymmärrystä sotilaallisen huoltovarmuuden kokonaisuudesta sekä parantaa kommunikaatioita sotilaallisen huoltovarmuuden toimijoiden kesken. Malli ei anna yksityiskohtaisia vastauksia toiminnan kehittämiseksi, vaan se pyrkii tukemaan sotilaallisesta huoltovarmuudesta käytävää keskustelua.

Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta

Tutkielma käsittelee suomalaisen kuvataiteilijan, kirjailijan ja originellin kansallisromantikon Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä, joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa. Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys. Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849– 1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla. Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen. Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi- Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään osallistui. Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen, taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.

Työhyvinvointi strategisena osana yrityksen liiketoimintaa

Tutkimus käsittelee yrityksen työhyvinvointitoiminnan kokonaisuutta strategisesta näkökulmasta. Työhyvinvointi on käsitteenä ajankohtainen ja puhuttava aihe niin yhteiskunnan kuin yrityksenkin näkökulmasta. Tästä huolimatta työhyvinvointi ei ole vielä erityisen tunnettu aihe strategisena toimintona. Tutkimuksella pyritään lisäämään tietämystä strategisen työhyvinvoinnin kokonaisuudesta sekä kartoittamaan yrityksen suorituskykyä tukevia työhyvinvoinnin ominaisuuksia. Näiden selvittämiseksi tutkimuksessa kartoitettiin kahden case yrityksen työhyvinvointitoiminnan tilaa sekä tarkasteltiin työhyvinvointitoiminnan systematisoinnin mahdollisia yhteyksiä yrityksen suorituskykyyn. Lisäksi tarkasteltiin yhteyksiä työhyvinvoinnin ja strategisen henkilöstöjohtamisen välillä. Tutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa strategisen työhyvinvointitoiminnan sisältöä. Tutkimus on ekstensiivinen kahden tapauksen case -tutkimus, jossa on käytetty sekä laadullista että tilastollista aineistoa. Laadullinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla sekä kartoittamalla case yritysten työhyvinvointidokumentteja. Tilastollinen aineisto koostuu case yritysten luovuttamista työhyvinvointimittareista. Tilastollinen aineisto on yrityksien itsensä koostamaa. Case yritysten kartoituksessa ilmeni niiden työhyvinvointirakenteiden erilaisuus samasta toimialasta huolimatta. Koska työhyvinvointi ei ole toimialasta riippuvaista, havaittiin työorganisaatiolla itsellään ja työhyvinvointitoiminnan systematisoinnilla olevan suuri merkitys työyhteisön hyvinvointiin. Työhyvinvoinnin selkeällä vastuunjaolla havaittiin myös olevan vaikutusta toiminnan kehitykseen. Esimiesten rooli ja työhyvinvointijohtamisen jalkauttaminen nähtiin tärkeänä hyvinvoinnin edistäjänä ja mahdollistajana. Huolestuttavana asiana ilmeni henkisen ja psyykkisen hyvinvoinnin alueiden puutteellinen panostus. Case yritysten työhyvinvointitoiminnan systematisoinnilla oli havaittavissa mahdollisia yhteyksiä yritysten suorituskykyyn. Case yritysten kaltaisissa isoissa yrityksissä kustannusvaikutukset ovat merkittäviä. Nämä jäivät kuitenkin pääasiassa spekuloinnin tasolle, sillä työhyvinvoinnin toimenpiteiden vaikutukset ovat nähtävissä pidemmällä aikavälillä kuin saadusta aineistosta oli mahdollista johtaa. Ollakseen strategista ja liiketoiminnallista suorituskykyä tukevaa toimintaa, työhyvinvoinnin tulisi rakentua osallistaen jokaisen työyhteisön jäsenen kaikilla organisaatiotasoilla sekä tullen kiinteäksi osaksi työarkea. Tutkimustuloksia voi hyödyntää hahmottamaan ja kehittämään yrityksen liiketoiminnallista suorituskykyä tukevaa työhyvinvointitoimintaa.

Strategisen kumppanuuden muodostamat uhat maavoimien materiaalin tason 2 kunnossapidossa

Tutkimuksen aihe on puolustusvoimien viitekehyksessä ajankohtainen. Maavoimien materiaalin hintatason on ennustettu nousevan merkittävästi ja samaan aikaan omat rahalliset resurssit pienenevät. Kunnossapidon osalta vaaditaan teknistyvän materiaalin vuoksi enemmän erikoiskalustoa ja -henkilöstöä, joten hintojen nousu koskee myös kunnossapitoa. Puolustusvoimat solmi monien hankkeiden jälkeen sopimuksen maavoimien materiaalin tason 2 ulkoistamisesta strategiselle kumppanille. Sopimuksen myötä puolustusvoimat on konkreettisesti integroitunut yhteiskunnan teollisuuteen. Oman organisaation ei tarvitse enää keskittää resursseja vaativaan kunnossapidon osa-alueeseen. Muutokset kohdistuvat muun muassa organisaatioihin ja henkilöstöön. Asiantuntemus siirtyy strategiselle kumppanille, koska vaativat kunnossapidon resurssit löytyvät tulevaisuudessa puolustusvoimien ulkopuolelta. Tutkimusmenetelmäksi on muodostunut laadullinen teorialähtöinen sisällönanalyysi. Käytettyä lähdeaineistoa on tutkittu päätutkimuskysymyksen näkökulmasta, joten lähdemateriaalista on otettu vain tutkimusta tukevaa tietoa. Päätutkimuskysymys on ” Mitkä tekijät aiheuttavat uhan puolustusvoimille maavoimien materiaalin tason 2 kunnossapidon ulkoistamisesta strategiselle kumppanille?”. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa valtioneuvoston ja puolustusministeriön strategioista ja selvityksistä, siviilitutkimuksista ja puolustusvoimien tuottamista julkisista tutkimuksista. Keskeiset johtopäätökset strategisen kumppanuuden muodostamista uhista liittyvät kunnossapidon tason 2 osalta hankittavaan kalustoon, koska materiaalin tekninen kehitys vaatii suorittavalta organisaatiolta erikoisvälineistöä ja materiaaliin perehtynyttä erikoishenkilöstöä. Vaativampien huoltotöiden lisääntyessä tason 1 merkitys käyttökunnon näkökulmasta laskee. Puolustusvoimien kunnossapitotoimien tarkoituksena on taistelevien joukkojen välitön tuki ja taistelijan omakohtainen kunnossapito. Uudistetun taistelutavan vuoksi johtaminen perustuu nykyistä enemmän elektronisten johtamisvälineiden käyttöön yhä alemmilla organisaatiotasoilla. Tason 2 kunnossapito pitää olla entistä lähempänä taistelevia joukkoja. Haasteena strategiselle kumppanille muodostuu riittävän nopea reagointi puolustusvoimien muuttuvassa toimintaympäristössä. Puolustusvoimien kunnossapidollisia toimenpiteitä suorittavalla henkilöstöllä on oltava riittävä ammattitaito ja asiantuntemus tason 1 kunnossapidosta, joten mahdolliset uhat ja haasteet koskevat muun muassa riittäviä valmiuksia ja oikeuksia suhteessa materiaalin käyttökunnon ylläpitämisessä.

Euroopan puolustusneuvosto Boydilaisena tulkintana

Tutkielmassa tutkitaan Euroopan puolustusviraston toiminnallisia mahdollisuuksia boydilaisessa viitekehyksessä. Eversti John Boyd on tunnettu ja arvostettu yhdysvaltalainen strategi, jonka kehittämää OODA-mallia sovelletaan laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla. Päätutkimuskysymyksenä on, millaisia toiminnallisia mahdollisuuksia Euroopan puolustusvirastolla on, ja olisiko perusteltua vaihtaa Puolustusviraston nimi Turvallisuusvirastoksi. Tutkimus on metodologiselta lähtökohdaltaan kvalitatiivinen eli laadullinen kirjallisuus-analyysi. Deduktiivista sisällönanalyysiä käytetään tutkimuksessa luomaan selkeä runko asiakirjoista ja lähteistä, joita tutkimuksen tarpeisiin on kerätty. Aineistona käytetään Boydin omaa materiaalia sekä EU:n asiakirjoja turvallisuudesta, Puolustusviraston perustamisesta ja sen tehtävistä. Tarkasteltaessa Euroopan puolustusvirastoa boydilaisessa viitekehyksessä voidaan havaita viraston tämänhetkisten tehtävien mahdottomuus. Viraston resurssit, tehtävät ja roolitus eivät ole tasapainossa, jolloin tehtävien hoitaminen tuloksellisesti ei ole mahdollista. OODA-mallin soveltuminen viraston tehtävien tukemiseen on vähintäänkin kyseenalaista, koska malli sivuuttaa Euroopan unionin virastojen tärkeimmän elementin, politiikan. Lisäksi malli on liian kaavamainen ja se yksinkertaistaa liikaa monimutkaisia ilmiöitä.

Osaa ja työllisty : Selvitys korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista ja työllistymisestä

Innolink Research Oy on laatinut Pirkanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta selvityksen korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista sekä työttömyydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Korkeasti koulutettujen ryhmä muodostuu raportissa alemman ja ylemmän korkeakouluasteen suorittaneista sekä tutkijakoulutusasteen ryhmästä. Raportti jakautuu neljään osaan: tilastoosioon, kirjallisuuskatsaukseen, sosiaalisen median sisällönanalyysiin ja asiantuntijoiden haastatteluihin. Koulutusalojen perusteella Suomen kolme suurinta korkeasti koulutettujen työtöntä ryhmää valmistuu ammattikorkeakouluista. Ylivoimaisesti suurin työttömien ryhmä on tradenomit. Ammattikorkeakouluista valmistuneista insinööreistä ennakoidaan olevan tulevaisuudessa ylitarjontaa, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Uusien työpaikkojen arvioidaan tulevaisuudessa syntyvän välillisesti aloille, joilla tietämyksen jalostamisella on suuri merkitys. Tällaisesta alasta hyvä esimerkki on sosiaali- ja terveysala. Sosiaali- ja terveysalalle on Ruotsissa jo syntynyt DNA-kartoituspalveluita. DNA-kartoitus liittyy kiinteästi tulevaisuuden räätälöityihin lääkkeisiin. Tulevaisuuden uudet työpaikat ovat sidoksissa nopeasti kasvavaan tiedon määrään ja sen käsittelyyn. Työllistymisessä korkeasti koulutetun työllistymisen kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi muodostuvat yksilön osaaminen ja suhdeverkostot. Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu kuvastaa myös työmarkkinoiden muutosta. Työelämästä ennakoidaan tulevan entistä sirpaleisempaa, ja yksilön halu vaikuttaa omaan elämänlaatuunsa korostuu. Työuraa ei välttämättä nähdä ylöspäin vaan vaakatasoon suuntautuneena. Verkostojen merkityksen ymmärtäminen auttaa suunnittelemaan palveluita, joita korkeakoulutetut tarvitsevat valmistuessaan ja työttömyyden kohdatessaan. Korkeakoulututkinto voidaan nähdä ikään kuin perustutkintona, joka antaa nuorelle avaimet työelämän alkuun. Tulevaisuudessa tarvitaan monenlaisia osaajia. Työllistymiseen liittyvien eri osapuolten, kuten koulujen, yhteiskunnan, työnantajien ja työnhakijoiden tulisi hyväksyä jatkuva muutos ja mukauttaa toimensa joustaviksi vastaamaan muutosta.

Liminal Monster and the Conflict Between Human and Machine: The Shrike in Dan Simmons’ Hyperion and The Fall of Hyperion

Tarkastelen tutkielmassani Dan Simmonsin kaksiosaista tieteisfiktioteosta, joka koostuu romaaneista Hyperion ja The Fall of Hyperion. Keskityn teoksissa esiintyvään Shrike-hirviöön, joka edustaa ihmiskunnan pelkäämää potentiaalista konfliktia ihmisten ja koneiden välillä. Pelko ja konflikti ovat keskeisiä teemoja paitsi tieteisfiktiossa, myös hirviöteoksissa yleensä, ja näiden kahden käyttö samassa kertomuksessa luo otolliset edellytykset nyky-yhteiskunnan ahdistusten kuvaamiseen. Hirviöitä ja tieteisfiktiota on tätä nykyä tutkittu melko laajalti, mutta Shrike on aiemmin jäänyt vähälle huomiolle. Lähtökohtaisen teoreettisen viitekehyksen tutkimukselleni ovat luoneet Jeffrey Cohenin Monster Theory: Reading Culture, Stephen Asman On Monsters: An Unnatural History of Our Worst Fears sekä Holly Lynn Baumgartnerin ja Roger Davisin At the Interface: Hosting the Monster. Teoksista kokoamani hirviöteorian kautta tarkastelen sitä, miten Shriken puoliksi orgaaninen ja puoliksi keinotekoinen keho heijastaa niitä romaaneissa esiintyviä osa-alueita, joista tulevaisuudenpelko ja ihmisten ja koneiden väliseen konfliktin uhka koostuu. Koska Shrike on puoliksi orgaaninen ja puoliksi keinotekoinen, se on näiden ominaisuuksien kynnyksellä; tässä risteytyneessä kehossa yhdistyvät molemmat ääripäät, jolloin tämä keho myös symboloi osapuolten välistä konfliktia. Konfliktin lisäksi Shrike ilmentää niitä vastakkaisuuksia, joista ihmisten ja koneiden välisen konfliktin pelko rakentuu: itseyttä ja toiseutta, houkuttelevuutta ja luotaantyöntävyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä utopiaa ja dystopiaa.

Mobile clinics in public health care: Integrated service offerings for rural elderly

This research is an analysis of the value and content of local service offerings that enable longer periods of living at home for elderly people. Mobile health care and new distribution services have provided an interesting solution in this context. The research aim to shed light on the research question, ‘How do we bundle services based on different customer needs?’ A research process consisting of three main phases was applied for this purpose. During this process, elderly customers were segmented, the importance of services was rated and service offerings were defined. Value creation and service offering provides theoretical framework for the research. The target group is South Karelia’s 60 to 90-year old individuals and the data has been acquired via a postal questionnaire. Research has been conducted as exploratory research utilizing the methods of quantitative and social network analysis. The main results of the report are identified customer segments and service packages that fits to the segments’ needs. The results indicate the needs of customers and the results are additionally analysed from the producer’s point of view. In addition to the empirical results, the used theory framework has been developed further in order for the service-related theories to be seen from the customer’s point of view and not just from the producer’s point of view.

Koulunkäyntiä yliopistossa? Diskursiivisesti rakentuva koulutusmaailma

Koulutuksen rooli yhteiskunnallisen aseman määrittelijänä on joutunut haastetuksi koulutuksen massoittumisen ja laajentumisen kautta rakentuneen kaikille ulottuvan koulutusjärjestelmän taholta. Koulutuksen tasa-arvoisuus kaikille kuuluvana ja elinikäisen oppimisen periaate on luonut tarpeen hämärtää koulutuksen alkuperäisen tarkoituksen yhteiskunnallisen erottelun toimeenpanijana. Olennaista tässä uudessa järjestäytymisessä on ollut erilaisten julkisten diskurssien käyttäminen, joiden avulla koulutuksen erottelutehtävä on pyritty häivyttämään. Selkeimmin tämä uusi tapa ajatella näkyy yliopisto-opiskelijoiden muuttuneessa puhetavassa, kun he kutsuvat yhä useammin yliopistoa kouluksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yliopistosta käytävää sanomalehtikirjoittelua ja koulutusjärjestelmän kehityksen ja siinä tapahtuneiden muutosten heijastumista koulutusdiskurssiin. Pyrkimyksenä oli kartoittaa erilaisia tapoja puhua yliopistosta sekä löytää julkisen keskustelun ja opiskelijapuheen välisiä mahdollisia yhtymäkohtia. Erilaisten puhetapojen kautta rakentui katsaus yliopiston asemaan koulutusmaailmassa ja niihin erilaisiin mielikuviin, joita yliopisto käsitteenä herättää. Yliopistolle rakentuvan identiteetin monimuotoisuus ja erilaiset ulottuvuudet määrittelevät myös yliopiston asemaa erityisesti korkeakoulutussektorilla, joten puhetapojen merkitys ei ole siitä näkökulmasta vähämerkityksinen. Laadullisen tutkimuksen menetelmänä toimi diskurssianalyysi, jonka avulla oli mahdollista analysoida julkisen puheen sisältöjä sekä merkitysrakenteita, ja erityisesti käsitteiden käyttöä kirjoittelussa. Tutkimusaineiston muodostivat vuosilta 1990-1999 kootut Helsingin Sanomien artikkelit (N=218). Aineiston pohjalta rakentui neljä erilaista tapaa puhua yliopistosta, jotka nimettiin sen mukaisesti minkälaisena yliopisto puhujille näyttäytyi. Puhetavat olivat instituutiopuhe, organisaatiopuhe, imagopuhe sekä koulupuhe. Puhetapojen perusteella hahmottui kuva yliopistosta, jonka olemus muuttui aina sen näkökulman mukaan, josta yliopistoa tarkasteltiin. Yliopiston traditionaalinen olemus asettui vastakkain uudistusmielisen tehokkuus- ja tuottavuusajattelun kanssa, näistä erillään yliopisto nähtiin kameleonttina, jonka tuli alati luoda uusia merkitysrakenteita jo olemassa olevien rinnalle. Oman näkökulmansa muodosti yliopiston asettuminen osaksi yhteistä koulumaailmaa. Nykyopiskelijoiden puhuessa yliopistosta kouluna ei sen voida katsoa johtuvan mistään yksittäisestä tekijästä, vaan muotoutuvan historiallisen kehityskulun mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ja koulutuksellisista haasteista, joita myös muuttuneet puhetavat heijastavat. Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen, keskiluokkaistuminen ja työläiskulttuurin sekä arkielämän kasvanut arvostus on luonut paineet myös kielenkäytön muutoksiin. Pyrkimys luoda yhteinen ja tasa-arvoinen elämismaailma koko yhteiskunnassa edellyttää arvohierarkioiden poistamista myös kielenkäytön tasolla.

Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa

Tutkimus tarkastelee kulttuuriperinnön asemaa perheyrityksen yrityskulttuurin,identiteetin ja yrityskuvan osatekijänä ja sitä, miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa paikallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Samalla tutkimus selvittää, miten liiketoiminnan laajeneminen ja globalisoituminen vaikuttavat paikallistason toimintaan ja miten yritys käyttää kulttuuriperintöään muutosten hallinnassa. Tutkimus on historiallinen tapaustutkimus. Esimerkkitapauksena on A. Ahlström Osakeyhtiö ja Länsi-Suomessa sijaitseva Noormarkun ruukki, joka on ollut yrityksen omistuksessa 1870-luvulta lähtien. 1800-luvun lopusta 2000-luvulle ulottuva tutkimus perustuu pääasiassa arkistolähteisiin. Tutkimuksessa yhdistyvät kulttuuriperinnön ja liiketaloustieteen tutkimuksen sekä historiantutkimuksen lähestymistavat. Paikallistason toiminnan tarkastelussa tutkimus saa piirteitä myös tehdasyhdyskuntatutkimuksesta. Tutkimuksessa perheyrityksen kulttuuriperintöön sisällytetään aineellisen kulttuuriperinnön ja menneisyyden kuvausten lisäksi yrityksen jatkuvuuteen, omistajuuteen, kotipaikkaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät perinteet. Tutkimus osoittaa, että historia ja perinteet voivat olla yritykselle voimavara mutta myös hidaste. Perheyhtiön traditio on kestänyt liiketoiminnallisista ja organisatorisista muutoksista huolimatta. Suvun rooli yhtiön sisällä on kuitenkin muuttunut. Perhejohtajuudesta on siirrytty sukuomistukseen. Ahlström on tyyppiesimerkki siitä, miten yritykset korostavat historian avulla toimintansa jatkuvuutta, luotettavuutta, uskottavuutta ja innovatiivisuutta. Yritys on rakentanut historiallista yrityskuvaansa muun muassa museoiden, näyttelyiden ja julkaisujen avulla. Yrityksen suhde historialliseen kotipaikkaansa, Noormarkkuun, on ollut poikkeuksellisen kiinteä. Noormarkun ruukki on esimerkki siitä, miten yrityksen menneisyyteen liittyvistä paikoista voi muodostua symbolisia muistin paikkoja. Historiatietoisuus synnyttää ja ylläpitää paikallisvastuuta, joka on ilmennyt eri aikakausina eri tavoin. Ruukin toimintoja on kehitetty, kun vanhat toiminnot ovat päättyneet. 2000-luvulla yritys hyödyntää kulttuuriperintöään liiketoiminnan resurssina, paikallisen liiketoiminnan ja matkailun kehittämisen lähtökohdista. Kansainvälisissä tutkimuksissa historian aktiivista käyttöä yrityksen strategisessa suunnittelussa kuvataan käsitteellä history management. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimus on siten avaus yrityksiä kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja käyttäjinä koskeville keskusteluille.

Toimintolaskennan hyödyntäminen kalustealan yrityksessä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli laatia kohdeyrityksen käyttöön toimintolaskentamalli, joka käsittää yrityksen kahden tehtaan kaikki tuotantolinjat. Toimintolaskennan ohella tarkasteltiin myös kapeikkoajattelun tuomia näkökulmia yrityksen toiminnan kannattavuuden analysointiin. Tutkimuksen kohdeyritys toimii kiintokalustealalla ja sijoittuu kooltaan PK-luokkaan. Diplomityö koostuu kahdesta osasta; kirjallisuuden pohjalta laaditusta teoriatutkimuksesta sekä teorian pohjalta konstruktiivisesti muodostetusta empiirisestä osuudesta, jossa rakennetaan toimintolaskentamalli kohdeyrityksen käyttöön. Tutkimuksen teoriaosa käsittelee erityisesti toimintolaskennan rakennetta sekä laskentamallin luomista. Lisäksi teoriaosassa käsitellään myös kapeikkoajattelun mukaiset laskentamallit yrityksen toiminnan kannattavuuteen. Empiirisessä osassa laaditaan teoriaan perustuva toimintolaskentamalli yrityksen tuotantolinjoista. Tutkimuksen tuloksena laadittu yrityksen tietojärjestelmistä saatuihin tietoihin pohjautuva laskentamalli käsittää tuotantotoiminnan resurssit, resurssiajurit, toiminnot, toimintoajurit sekä laskentamallin laskentakohteet. Laskentamalli huomioi myös kapeikkoajattelun näkökulmat kapeikon hyödyntämisen maksimoinnista. Yritys voi käyttää laadittua laskentamallia toiminnan analysointiin kannattavuutta tuote-, tuoteryhmä-, toiminto-, tuotantolinja-, asiakas-, ja asiakasryhmätasoilla. Tulosten pohjalta voidaan päätellä toimintolaskennan ja kapeikkolaskennan tuovan käyttökelpoisia tuloksia, joita voidaan käyttää toiminnan tehostamisessa ja tuotehinnoittelussa päätöksenteon tukena.

Riistetty vapaus. Yläneen tyttökoti ja tyttöyden tulkinnat 1955-1971

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Yläneen tyttökotia ja tyttöyden tulkintoja vuosina 1955-1971. Tutkimuksessa perehdyn siihen, minkälaista tyttöyttä Yläneen tyttökotiin sijoitetut nuoret edustivat, ja miten koulukotikasvatuksella pyrittiin muovaamaan poikkeavana pidettyä tyttöyttä. Vuonna 1943 perustettuun Yläneen tyttökotiin sijoitettiin vuosittain kymmeniä nuoria. Koulukotisijoitus perustui hallinto-oikeudelliseen vapaudenriistoon ja sen kohteeksi joutuivat epäsosiaaliseen ja -sopivaan elämäntapaan ajautuneet nuoret, joita ei enää muin lastensuojelullisin toimenpitein voitu auttaa. Yläneen tyttökodin johtaja Martti Kuusikosken toimikauden aikana vuosina 1955-1971 laitosta pidettiin erityisen sulkeutuneena ja ankarana. Historiantutkimuksen osalta suomalaisten koulukotien tarkastelu on jäänyt vähäiseksi, eikä Yläneen tyttökotia ole koskaan perusteellisesti tutkittu. Tutkielmani teoreettinen kehys rakentuu sekä tyttötutkimuksen että marginaalihistorian osa-alueille. Tutkimukseni alkuperäislähteenä käyttämiäni Yläneen tyttökodin arkiston aineistoja olen tarkastellut sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tarkemmin olen tutkinut 85 tyttökotiin sijoitetun nuoren tietoja, jolloin vuosittaiseksi otannaksi muodostuu viisi oppilasta. Työni käsittelyluvut olen jäsentänyt siten, että ensimmäisessä tarkastelen tyttöjen koulukotisijoitusta edeltävää elämää. Keskiössä ovat tyttöjen koulukotisijoitukseen johtaneet elämäntavat sekä viranomaisprosessi, jonka jokainen nuori joutui käymään läpi ennen koulukotiin päätymistä. Toisessa käsittelyluvussa siirryn varsinaiseen koulukodissa vietettyyn aikaan. Tutkin, millaiseksi arki tyttökodissa muodostui ja miten tyttöyttä pyrittiin muovaamaan koulukodissa. Viimeisessä käsittelyluvussa tarkastelun kohteena ovat koulukodista vapautuminen ja tyttöjen laitoksen jälkeiset elämänvaiheet. Yläneen tyttökoti oli tarkoitettu erityisesti siveellisesti hairahtuneille nuorille, mutta tutkimustyötä tehdessäni havaitsin, että koulukotisijoitusta edelsivät seksuaalisen holtittomuuden rinnalla myös monet muut ongelmat. Tyttöjen sijoituksista vastanneet sosiaalilautakunnat määrittelivät pitkälti, mikä ei kuulunut normienmukaiseen tyttöyteen. Yläneen tyttökoti sen sijaan huolehti oikeanlaisen tyttöyden rakentamisesta. Tiukan kurin ja järjestyksen, työnteon sekä ammattikoulutuksen avulla tytöistä pyrittiin muovaamaan yhteiskunnan normeja vastaavia ihanteellisia nuoria. Monissa tapauksissa koulukotikasvatuksella saavutettiin pysyviä tuloksia, eivätkä tytöt enää laitoksesta vapautumisensa jälkeen ajautuneet takaisin vanhoille teilleen. Joidenkin tyttöjen kohdalla pysyviä kasvatustuloksia ei kuitenkaan saavutettu, sillä tutkimusaineistossani ilmeni myös tapauksia, joissa elämä koulukodin jälkeen osoittautui ongelmalliseksi.

Maanpuolustuskurssit : verkostoja yhteiskunnalle jo yli 50 vuotta

Maanpuolustuskurssiyhdistys päätti toteuttaa seurantatutkimuksen vuonna 2005 tehdylle vaikuttavuustutkimukselle. Tutkimuksen tavoitteena oli: 1. Selvittää kurssiyhdistyksen toimintamuotojen yhteyksiä yhdistys- ja kurssikiinteyteen. 2. Tarkastella kurssilaisten arvioita Maanpuolustuskurssien oppisisällöistä viivästetyllä palautteella. 3. Selvittää kurssien ja kurssiyhdistyksen tilaisuuksien sisältöjen vastaavuutta osallistujien odotuksiin. 4. Tutkia verkostojen roolia yhteiskunnallisessa toiminnassa. 5. Saada tutkittua seurantatietoa Maanpuolustuskurssien ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa Maanpuolustuskurssien ja kurssiyhdistyksen toiminta asemoidaan osaksi suomalaisen yhteiskunnan verkostoja. Aineiston tulkinnan kautta pyritään löytämään kurssien ja yhdistyksen toiminnan muodostaman ryhmäytymisen suhdetta yhteiskunnan verkostoitumiseen. Toisaalta aineistosta pyritään tulkitsemaan henkilökohtaisten verkostotavoitteiden suhdetta yhteiskunnan hyväksi palveleviin verkostoitumistarpeisiin. Tutkimuksessa tehtiin kolme alustavaa oletusta: 1. Instituutio on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. 2. Kurssien oppiminen tuottaa syväoppimista eli pysyviä muutoksia mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. 3. Kurssin sisällöt elävät ajassa. Kysymysten laadinnassa hyödynnettiin soveltuvin osin edellisen tutkimuksen kysymyksiä tutkimustulosten vertailun mahdollistamiseksi. Vertailuaineistona hyödynnettiin myös kurssien palauteanalyyseja, tietoja kurssien kokoontumisista sekä kurssiyhdistysten tilaisuuksiin osallistumisaktiivisuutta. Kysely toteutettiin sähköpostilla lähetetyllä kyselyllä. Kysely lähetettiin kaikille vuoden 1990 jälkeen kurssin käyneille henkilöille, joiden sähköpostiosoite on Maanpuolustuskurssien tiedossa. Kysely kattoi siis maanpuolustuskurssit 181–205. Kyseiset kurssit käyneistä yhdistyksen jäseniä on kaikkiaan 3 386 henkeä. Heistä 3 034 henkilöllä on kurssirekisterissä sähköpostiosoite. Kysely lähetettiin siis 89 prosentille kurssin käyneistä, joten sitä voidaan pitää kattavana. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 198 henkeä eli 39 prosenttia koko perusjoukosta. Vastausprosenttia voidaan pitää erittäin hyvänä. Vastaajien katoon ja sen painottumiseen on osaltaan voinut vaikuttaa yhteystietojen puutteellisuus; vanhimpien kurssikausien osalta tiedot ovat voineet muuttua ja jäädä päivittämättä. Tilastollisen aineiston tueksi tutkimuksessa saatiin myös yli 700 avointa vastausta.

”En mä tiedä voiko se olla mitään muuta kun se että jokainen meistä tekee työnsä mahdollisimman hyvin” : päälliköiden ja varapäälliköiden käsityksiä perusyksikön maineenhallinnasta

Maine ja maineenhallinta ovat esiintyneet viimeaikoina usein liikkeenjohdollisen tutkimuksen viitekehyksessä keskeisinä strategisina tekijöinä menestyksen ja onnistuneen liiketoiminnan kannalta. Myös muissa organisaatioissa, kuten puolustusvoimissa, on havaittavissa lisääntyvää kiinnostusta tarkastella ja pyrkiä hallitsemaan mainetta. Tässä tutkimuksessa puolustusvoimien maineenhallintaa pyrittiin tarkastelemaan käytännön tasolla koulutusta antavan perusyksikön viitekehyksessä. Perusyksikön katsottiin varusmieskoulutusta antavana organisaation osana olevan keskeisessä asemassa puolustusvoimien maineen muodostumisen kannalta. Lisäksi perusyksikköön kuuluu palkattua henkilökuntaa, mikä lisää sen monipuolisuutta tutkimuskohteena. Perusyksikön maineenhallintaa selvitettiin tässä tutkimuksessa perusyksiköiden päälliköiden ja varapäälliköiden käsitysten kautta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sijoittuu kehykseltään kokemustutkimuksen piiriin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa perehdyttiin aluksi maineen ja maineenhallinnan tutkimukseen ja valittiin teoreettinen näkökulma, jonka perusteella muodostettiin esiymmärrys aiheesta. Teemahaastattelun runko pohjautui tähän teoreettiseen näkökulmaan ja esiymmärrykseen. Haastatteluaineisto analysoitiin tämän jälkeen fenomenografisen menetelmän mukaisesti. Menetelmän avulla perusyksikön maineenhallinnan kannalta keskeisiin aihealueisiin liittyvien käsitysten perusteella pyrittiin esittämään kokonaisuus siitä, minkälaisena ilmiönä perusyksikön maineenhallinta päälliköille ja varapäälliköille näyttäytyy. Tulosten perusteella voidaan esittää, että perusyksikön maineenhallinta on keskittynyt voimakkaasti varusmieskoulutuksen ympärille. Omaa henkilökuntaa ei nähty maineenhallinnan kannalta kovinkaan keskeisenä sidosryhmänä. Käytännön keinoista maineenhallinta pohjaa perusyksikössä voimakkaasti tekoihin, joiden koetaan viestivän puolestaan. Viestinnällä ei koeta olevan perusyksikössä kovinkaan suurta roolia. Keskeisenä sidosryhmänä maineen kannalta ovat varusmiehet, joiden varusmiesaikaisten kokemusten koetaan määrittävän vahvasti puolustusvoimien mainetta. Varusmiesten myös koetaan vaikuttavan läheistensä ja sitä kautta koko yhteiskunnan käsityksiin puolustusvoimista. Varusmiehille mainetta pyritään hallitsemaan ensisijaisesti pyrkimällä tekemään heidän palveluksestaan mahdollisimman mielekäs. Maineenhallinnaksi nähtiin myös perusyksikön varusmiesten ja henkilökunnan asiallinen esiintyminen ja hyvä käyttäytyminen yksikön ulkopuolella. Maineenhallinta yleisenä käsitteenä ei ole päälliköille ja varapäälliköille tuttu, kuitenkin se yhdistetään monesti lopulta viestintään.

Luottamuksen lähteet. Vertaileva tutkimus yleistynyttä luottamusta synnyttävistä mekanismeista

Tutkimuksen aiheena on yleistynyt luottamus. Väitöskirjassa tutkitaan mistä tuntemattomien kansalaisten toisiinsa kohdistama luottamus kumpuaa ja haetaan vastauksia tähän kysymykseen sekä maakohtaisen että vertailevan tutkimuksen avulla. Tutkimus koostuu yhteenvedon lisäksi viidestä tutkimusartikkelista, joissa luottamuksen syntyä tarkastellaan sekä yksilöiden mikrotason vuorovaikutuksen että maiden välisten eroavaisuuksien näkökulmasta. Yleistyneen luottamuksen synnystä on esitetty useita eri teorioita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näistä kahta keskeisintä. Osa tutkijoista korostaa kansalaisyhteiskunnan ja ruohonjuuritason verkostojen roolia yleistyneen luottamuksen synnyn taustalla. Tämän hypoteesin mukaan kansalaiset, jotka viettävät aikaansa yhdistyksissä tai muissa sosiaalisissa verkostoissa, oppivat muita helpommin luottamaan paitsi täysin tuntemattomiin ihmisiin myös yhteiskunnallisiin instituutioihin (kansalaisyhteiskuntakeskeinen hypoteesi). Toiset taas painottavat yhteiskunnan julkisten instituutioiden merkitystä. Tämä hypoteesi korostaa instituutioiden reiluutta ja oikeudenmukaisuutta (instituutiokeskeinen hypoteesi). Ihmiset pystyvät luottamaan toisiinsa ja ratkaisemaan kollektiivisia ongelmiaan yhdessä silloin kun esimerkiksi poliittiset ja lainsäädännölliset instituutiot pystyvät luomaan tähän tarvittavan toimintaympäristön. Aineistoina käytetään kansallisia (Hyvinvointi- ja palvelut) sekä kansainvälisiä vertailevia kyselytutkimuksia (European Social Survey ja ISSP). Yksilö- ja makrotason analyyseja yhdistämällä selvitetään yleistynyttä luottamusta selittäviä tekijöitä sekä mekanismeja joiden kautta yleistynyt luottamus muodostuu. Väitöskirjan tulokset tukevat suurimmaksi osaksi instituutiokeskeiseen suuntaukseen sisältyviä hypoteeseja yleistyneen luottamuksen kasautumisesta. Kuitenkin myös esimerkiksi yhdistystoiminnalla havaittiin olevan joitakin yhdistysjäsenien ulkopuolelle ulottuvia myönteisiä vaikutuksia kansalaisten luottamukseen, mikä taas tukee kansalaisyhteiskuntakeskeistä hypoteesia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että kaiken kaikkiaan luottamus näyttäisi kukoistavan maissa, joissa kansalaiset kokevat julkiset instituutiot oikeudenmukaisina sekä reiluina, kansalaisyhteiskunnan roolin luottamuksen synnyttämisessä ollessa tälle alisteinen. Syyksi tähän on oletettu, että näissä maissa (erityisesti pohjoismaiset hyvinvointivaltiot) harjoitettu universaali hyvinvointipolitiikka ja palvelut ovat keskeisiä korkeaa yleistynyttä luottamusta selittäviä tekijöitä. Toisaalta maavertailuissa tätä yhteyttä on selitetty myös sillä, että näissä yhteiskunnassa ei ole paikannettavissa selkeää kulttuurisesti erottuvaa alaluokkaa. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat enemmän universaalin hyvinvointivaltion oikeudenmukaisuuteen liittyviä ominaisuuksia alaluokkaistumishypoteesin sijaan. Toisaalta mikrotasolla tarkasteltuna yleistyneen luottamuksen ja hyvinvointipalvelujen välinen yhteys liittyy enemmän palveluiden riittävyyteen kuin niiden universaalisuuden asteeseen. Niin ikään maavertailuissa esimerkiksi verotuksen oikeudenmukaisena kokeminen näyttäisi olevan palvelujen saatavuutta tai niihin liittyviä oikeudenmukaisuuden kokemuksia tärkeämpi seikka yleistyneen luottamuksen kannalta.