A comparison of electrodeposited Ti/β-PbO2 and Ti-Pt/β-PbO2 anodes in the electrochemical degradation of the direct yellow 86 dye

The electrochemical performance of electrodeposited Ti/β-PbO2 and Ti-Pt/β-PbO2 anodes was galvanostatically evaluated (batch mode, 50 mA cm-2) to degrade the Direct Yellow 86 dye (100 or 200 mg L-1 in 0.1 mol L-1 Na2SO4 + 1.5 g L-1 NaCl), investigating the effect of pH and temperature. Similar results were obtained for both electrodes and the best conditions for removal of color and chemical oxygen demand are pH 7 and 40 °C, when 90% decolorization is attained by passing a charge of only ~0.13 A h L-1 and total mineralization is achieved with expenditure of ~5 kW h m-3.

Biokaasulaitoksen rejektivesien vaikutus jätevedenpuhdistamon toimintaan ja rejektivesien esikäsittelyn tarpeellisuus

Diplomityön tavoitteena oli tutkia biokaasulaitoksen rejektivesien ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ja rejektiveden esikäsittelyn tarpeellisuutta. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella Kouvolaan suunnitteilla olevan Kymen Bioenergia Oy:n biokaasulaitoksen rejektivesien vaikutusta Kouvolan Veden Mäkikylän jätevedenpuhdistamolla. Biokaasulaitoksen rejektivedet ovat yhdyskuntajätevesiin verrattuna selvästi konsentroituneempia. Jätevedenpuhdistamoilla erityisesti rejektiveden korkea typpipitoisuus aiheuttaa lisäkuormitusta. Suomessa toiminnassa oleville biokaasulaitoksille tehdyn kyselytutkimuksen tulosten perusteella rejektiveden typpipitoisuuteen vaikuttaa syötteen typpipitoisuus sekä mädätysjäännöksen kuivauksen tehokkuus. Rejektiveden kiintoainepitoisuudella on puolestaan vaikutusta biologiseen hapenkulutukseen ja välillisesti myös rejektiveden kemialliseen hapenkulutukseen. Rejektivesien jätevedenpuhdistamoilla aiheuttamaa kuormitusta on mahdollista vähentää esikäsittelemällä rejektivedet joko biologisella tai fysikaalis-kemiallisella puhdistusmenetelmällä. Kyselytutkimus kuitenkin osoitti, että rejektivesien esikäsittelyssä ei aina päästä puhdistustavoitteeseen. Jätevedenkäsittelyn sijaan rejektivesiä on mahdollista käyttää lannoitteena, mikäli biokaasulaitoksen syöte ei sisällä jätevedenpuhdistamon lietteitä. Myös Kouvolan Veden Mäkikylän puhdistamolla biokaasulaitoksen rejektivedet tulevat lisäämään merkittävästi tulovirtaaman typpikuormaa. Typpikuorman lisäys edellyttää ilmastusaltaassa ilmastuksen tehostamista sekä kalkin syöttömäärän lisäämistä, jotta jäteveden happipitoisuus ja pH pysyvät typenpoistoreaktioille suotuisina. Lisäksi tulovirtaamasta puolet tullaan ohjaamaan esiselkeyttimen ohi, jotta ilmastusaltaassa on orgaanista ainetta typenpoistoon riittävästi. Mäkikylän puhdistamon typenpoistokapasiteettia on mahdollista kasvattaa lisähiilen syötöllä. Mikäli biokaasulaitoksen kapasiteettilisäyksen jälkeen rejektivesien typpikuoma ylittää lisähiilellä saavutetun lisäkapasiteetin, on rejektivedet esikäsiteltävä.

Uuteaineet BCTMP-prosessissa

Diplomityö tehtiin M-real Joutsenon BCTMP-tehtaalle. Työn aiheena oli tehdä uuteaine- ja metallikartoitus eri prosessivaiheiden massoista ja suodoksista BCTMP-tehtaassa. BCTMPmassaa käytetään muun muassa elintarvikekartongin keskikerroksessa. Pakattaviin kartonkeihin suoraan kosketuksissa olevat elintarvikkeet ovat alttiita haju- ja makuvivahteille. Hajut ja maut voivat saada alkunsa kartongin komponenteista, kuten BCTMP-massasta, kartongin päällystysaineista ja kartongin jatkojalostuksessa käytetyistä painoväreistä. Diplomityön teoriaosuudessa keskityttiin puun lipofiilisiin uuteaineisiin ja erityisesti komponentteihin, jotka aiheuttavat haju- ja makuongelmia. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös haju- ja makuominaisuuksien muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kerrottiin mahdollisista uuteaineiden poistomenetelmistä. Teoriaosuudessa esiteltiin analysointimenetelmiä, joita käytettiin kokeellisessa osassa. Kokeellisessa osassa esiteltiin valmistettavan massan laatuspesifikaatiot ja toteutuneet laatutrendit. Samassa tutkittiin massan analysointimenetelmien tuloksien korrelaatioita kokonaisuuteaineiden toteamiseksi. Seuraavaksi käsiteltiin syksyllä 2010 ja talvella 2011 tehtyjä prosessin uuteainekartoituksia, jossa muun muassa tutkittiin eri prosessivaiheiden massojen ja suodoksien uuteainemääriä ja –komponentteja. Kartoituksien yhteydessä laskettiin prosessin uuteainetaseita ja prosessin pesutehokkuuksia. Samalla tutkittiin siirtymämetallimääriä, jotka osaltaan vaikuttavat haju- ja makuominaisuuksiin. Kokeellisen osan korrelaatiovertailuissa huomattiin, että merkittävin korrelaatio kokonaisuuteaineisiin on viimeisen massan pesuvaiheen suodoksen sameudella, liki 80 %. Heksanaalipotentiaalin ja uuteaineen korrelaatio oli myös noin 80 %. Valmiista massasta tehdyn kemiallisen hapen kulutuksen eli COD:n korrelaatio uuteaineisiin oli vain 38 %. Prosessikartoituksen tuloksista laskettujen pesuvaiheiden erotustehokkuudet olivat hyvät.

Start-up of horizontal anaerobic reactors with sludge blanket and fixed bed for wastewater treatment from coffee processing by wet method

In this study it was evaluated the start-up procedures of anaerobic treatment system with three horizontal anaerobic reactors (R1, R2 and R3), installed in series, with volume of 1.2 L each. R1 had sludge blanket, and R2 and R3 had half supporter of bamboo and coconut fiber, respectively. As an affluent, it was synthesized wastewater from mechanical pulping of the coffee fruit by wet method, with a mean value of total chemical oxygen demand (CODtotal) of 16,003 mg L-1. The hydraulic retention time (HRT) in each reactor was 30 h. The volumetric organic loading (VOL) applied in R1 varied from 8.9 to 25.0 g of CODtotal (L d)-1. The mean removal efficiencies of CODtotal varied from 43 to 97% in the treatment system (R1+R2+R3), stabilizing above 80% after 30 days of operation. The mean content of methane in the biogas were of 70 to 76%, the mean volumetric production was 1.7 L CH4 (L reactor d)-1 in the system, and the higher conversions were around at 0.20 L CH4 (g CODremoved)-1 in R1 and R2. The mean values of pH in the effluents ranged from 6.8 to 8.3 and the mean values of total volatile acids remained below 200 mg L-1 in the effluent of R3. The concentrations of total phenols of the affluent ranged from 45 to 278 mg L-1, and the mean removal efficiency was of 52%. The start-up of the anaerobic treatment system occurred after 30 days of operation as a result of inoculation with anaerobic sludge with active microbiota.

Performance of UASB reactors in two stages under different HRT and OLR treating residual waters of swine farming

In this study it was evaluated the effects of hydraulic retention time (HRT) and Organic Loading Rate (OLR) on the performance of UASB (Upflow Anaerobic Sludge Blanket) reactors in two stages treating residual waters of swine farming. The system consisted of two UASB reactors in pilot scale, installed in series, with volumes of 908 and 188 L, for the first and second stages (R1 and R2), respectively. The HRT applied in the system of anaerobic treatment in two stages (R1 + R2) was of 19.3, 29.0 and 57.9 h. The OLR applied in the R1 ranged from 5.5 to 40.1 kg CODtotal (m³ d)-1. The average removal efficiencies of chemical oxygen demand (COD) and total suspended solids (TSS) ranged, respectively, from 66.3 to 88.2% and 62.5 to 89.3% in the R1, and from 85.5 to 95.5% and 76.4 to 96.1% in the system (R1 + R2). The volumetric production of methane in the system (R1 + R2) ranged from 0.295 to 0.721 m³CH4 (m³ reactor d)-1. It was found that the OLR applied were not limiting to obtain high efficiencies of CODtotal and TSS removal and methane production. The inclusion of the UASB reactor in the second stage contributed to increase the efficiencies of CODtotal and TSS removal, especially, when the treatment system was submitted to the lowest HRT and the highest OLR.

Evaluation of the effect of the seed extract of Moringa oleifera Lam over the efficiency of organic filters in wastewater treatment of dairy cattle breeding

This study aimed to evaluate the effect of Moringa oleifera Lam extract on the removal of total solids (TS), total suspended solids (TSS) and chemical oxygen demand (COD), in different filter media for treating wastewater of dairy cattle breeding (DCW). The moringa seed extract was obtained by grinding 50 g of seeds in one liter of distilled water and, after passing the solution through a quantitative paper filter of 25 microns, 60 mL of the extract were added to wastewater from cattle breeding before the filtration process in organic filters made of thin coal, bamboo leaves, eucalyptus leaves, gliricidia branches and sawdust. This was followed by the completely randomized experimental design, adopting a factorial of 5 x 2. Aliquots of filtered effluent were collected and the total solids (TS) concentrations, total suspended solids (TSS) and chemical oxygen demand (COD) were determined. It was found that the increase in the efficiency of removal of COD and total solids can be attributed to the coagulating power of the moringa seed extract, wherein the filter medium with bamboo leaves presented the best performance, showing potential for use as alternative filter material in the primary treatment of DCW.

Käytetyn voiteluöljyn regenerointilaitoksen prosessivesien karakterisointi

Käytetyn voiteluöljyn regeneroinnissa muodostuu prosessivettä useista lähteistä. Tehokas päästöjenhallinta on yksi tärkeimmistä tavoitteista regenerointilaitoksen operoinnissa ja sen takia sitä tulee kehittää jatkuvasti entistä paremmaksi. Tavoitteisiin pääsemiseksi on oleellista tunnistaa vesienkäsittelyprosessin laadullinen massatase ja laadunvaihtelut ajotilanteiden mukaan. Työssä tutkitaan ja analysoidaan veden sisältämiä epäpuhtauksia sekä kirjallisuuslähteiden perusteella, että standardimenetelmillä ja modifioiduilla menetelmillä, joilla on akkreditointi. Analyysituloksista muodostetaan laadullinen massatase, josta nähdään epäpuhtauksien ja niitä kuvaavien parametrien kuormitukset kussakin prosessivesivirrassa. Tulosten perusteella arvioidaan nykyisen vesienkäsittelyn tehokkuutta, sen säätömahdollisuuksia ja kehitystarvetta. Tarkastelun ulkopuolelle kuitenkin jätetään vesienkäsittelystä ulosjohdettavan prosessiveden puhdistuslaitos. Tutkimusten perusteella regenerointilaitoksessa muodostuvien prosessivesien epäpuhtaudet koostuvat öljystä, BTEX-yhdisteistä, fenoliyhdisteistä, liuottimista, polttoaineiden ja voiteluöljyjen lisäaineista, typpi- ja rikkiyhdisteistä, metalliyhdisteistä sekä kiintoaineesta. Öljy jakautuu kevyisiin (C5-C10), keskiraskaisiin (C10-21) ja raskaisiin (C21-40) jakeisiin. Vesienkäsittelyssä suurin osa öljystä ja epäpuhtauksista saadaan erottumaan vedestä, jolloin puhdistuslaitokselle päätyy jäämäpitoisuudet öljyä, haihtuvia yhdisteitä sekä muita epäpuhtauksia. Puhdistuslaitosta kuormittavat eniten liuenneet orgaaniset yhdisteet sekä korkeaa kemiallista hapenkulutusta aiheuttavat epäorgaaniset yhdisteet (suolat), joiden erottamista prosessivesistä on syytä tulevaisuudessa kehittää.

Täytekappalekolonnin likaantumisen syyt ja likaantumisen vähentämisen menetelmiä

Lateksinvalmistusprosessin aikana syntyvää jätevettä käsitellään täytekappalekolonnissa siinä olevien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden poistamiseksi. Käsittelyprosessin aikana jätevedessä oleva kiintoaine kiinnittyy täytekappaleiden pinnalle, lopulta tukkien ne. Täytekappaleiden vaihtotyö sekä likaantuneiden täytekappaleiden pesu aiheuttavat kustannuksia. Lainsäädäntö ja sopimus kunnallisen jäteveden käsittelyn kanssa vaativat, että haihtuvien yhdisteiden päästöt lasketaan tietyn tason alapuolelle. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli tutkia lateksitehtaan jätevesivirtojen koostumusta massa- ja ainetaseiden avulla, erityisesti täytekappalekolonnia likaavan aineen osalta. Toisena tavoitteena oli löytää menetelmiä pidentää täytekappalekolonnin ajojaksoa nykyisestä. Kolmantena tavoitteena oli löytää tai kehittää esikäsittelymenetelmä likaavan aineen poistamiseksi ennen täytekappalekolonnia. Viimeisenä tavoitteena oli optimoida prosessin ajotapa, josta saavutettaisiin säästöjä vähentyneenä energiankulutuksena. Tutkimuksen perusteella täytekappalekolonni poistaa syntyvästä jätevedestä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä 100 prosenttia sekä kemiallista hapenkulutusta 99,5 prosenttia. Täytekappalekolonnin ajojaksoa voidaan pidentää ennakoimalla kolonnin ylä- ja alapään paine-eron perusteella sen likaantumisastetta ja täytekappaleiden vaihtotarvetta. Tutkimuksen perusteella soveltuvia jäteveden esikäsittelymenetelmiä ovat dekantointi, jossa kuuden tunnin viipymällä poistetaan kiintoainetta sekä hallittu kiintoaineen saostus, jossa kymmenen minuutin viipymällä poistetaan sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, että kiintoainetta. Energiankulutusta voidaan optimoida vähentämällä höyryn virtausta täytekappalekolonniin erotustehokkuuden siitä kärsimättä.

Wet oxidation of biomass for chemical production

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena oli tutkia märkähapetusprosessia jätevesien käsittely-menetelmänä ja mahdollisena menetelmänä kemikaalien tuottamiseksi jätevesistä. Erityishuomio on kiinnitetty paperiteollisuudessa syntyviin jätevesiin. Teoriaosassa käsitellään vesikiertoja paperitehtaassa, paperitehtaalla syntyvän jäteveden ominaisuuksia sekä itse märkähapetusprosessia. Märkähapetusprosessissa perehdytään tavalliseen happea käyttävään märkähapetukseen sekä vetyperoksidia käyttävään menetelmään sekä näissä prosesseissa syntyviin väli- ja lopputuotteisiin. Märkähapetus (WO) on terminen hapetusmenetelmä, jolla voidaan käsitellä jätevesiä, jotka ovat liian konsentroituja biologisiin käsittelyihin tai jotka ovat huonosti biohajoavia. Märkähapetuksen tarkoituksena on parantaa molekulaarisen hapen ja orgaanisen aineen välistä kontaktia, jolloin orgaaninen aines pilkkoutuu muodostaen pääasiassa karboksyylihappoja, aldehydejä, hiilidioksidia ja vettä. Märkähapetuksessa hapettavana kaasuna voidaan käyttää joko puhdasta happea tai ilmaa. Vetyperoksidia käyttävässä märkähapetuksessa (WPO) hapettava kaasu on korvattu nestemäisellä vetyperoksidilla. Kokeellisessa osassa tutkittiin orgaanisen aineksen hapetusta käyttäen Fentonin reagenssia, jolloin katalyyttina reaktiossa toimii rautaionit (Fe2+ ja Fe3+) ja hapettimena vetyperoksidi. Hapetettavana jätevetenä käytettiin paperitehtaan hiomolta saatua kiertovettä, TMP-vettä. Hapetuskokeita tehtiin eri vetyperoksidin annoksilla ja katalyytin määrillä eri lämpötiloissa. Hapetuksen jälkeen näytteistä mitattiin kemiallinen hapenkulutus (COD), orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) sekä pH. Lisäksi näytteistä määritettiin nestekromatografilla (HPLC) tyypillisten välituotteiden, kuten oksaalihapon, muurahaishapon ja etikkahapon, määrät. Tehdyissä kokeissa COD-arvoja saatiin pienennettyä 50-88 % siten, että suodatetuissa näytteissä muutos oli suurempi kuin suodattamattomissa näytteissä. Lisäksi TOC-arvot laskivat 28-58 %. Tehdyissä kokeissa saatiin myös tuotettua välituotteina karboksyylihappoja, joista etikkahappoa ja oksaalihappoa tuotettiin suurimmat määrät. Myös muurahaishappoa ja meripihkahappoa saatiin tuotettua.

Intercostal and forearm muscle deoxygenation during respiratory fatigue in patients with heart failure: potential role of a respiratory muscle metaboreflex

The purpose of this study was to determine the effect of respiratory muscle fatigue on intercostal and forearm muscle perfusion and oxygenation in patients with heart failure. Five clinically stable heart failure patients with respiratory muscle weakness (age, 66±12 years; left ventricle ejection fraction, 34±3%) and nine matched healthy controls underwent a respiratory muscle fatigue protocol, breathing against a fixed resistance at 60% of their maximal inspiratory pressure for as long as they could sustain the predetermined inspiratory pressure. Intercostal and forearm muscle blood volume and oxygenation were continuously monitored by near-infrared spectroscopy with transducers placed on the seventh left intercostal space and the left forearm. Data were compared by two-way ANOVA and Bonferroni correction. Respiratory fatigue occurred at 5.1±1.3 min in heart failure patients and at 9.3±1.4 min in controls (P<0.05), but perceived effort, changes in heart rate, and in systolic blood pressure were similar between groups (P>0.05). Respiratory fatigue in heart failure reduced intercostal and forearm muscle blood volume (P<0.05) along with decreased tissue oxygenation both in intercostal (heart failure, -2.6±1.6%; controls, +1.6±0.5%; P<0.05) and in forearm muscles (heart failure, -4.5±0.5%; controls, +0.5±0.8%; P<0.05). These results suggest that respiratory fatigue in patients with heart failure causes an oxygen demand/delivery mismatch in respiratory muscles, probably leading to a reflex reduction in peripheral limb muscle perfusion, featuring a respiratory metaboreflex.

Cultivation of microalgae Spirulina platensis (Arthrospira platensis) from biological treatment of swine wastewater

The microalgae biomass production from swine wastewater is a possible solution for the environmental impact generated by wastewater discharge into water sources. The biomass can be added to fish feed, which can be used in the formulation of meat products. This work addresses the adaptation of the microalgae Spirulina platensis (Arthrospira platensis) in swine wastewater and the study of the best dilution of the wastewater for maximum biomass production and for removal of Chemical Oxygen Demand (COD), ammonia and phosphorous to the microalgae. The cultivation of Spirulina platensis, strain Paracas presented maximum cellular concentrations and maximum specific growth rates in the wastewater concentration of 5.0 and 8.5%. The highest COD removals occurred with 26.5 and 30.0% of wastewater in the medium. The maximum removal of total phosphorous (41.6%), was with 8.5% of wastewater, which is related to the microalgae growth. The results of Spirulina culture in the swine wastewater demonstrated the possibility of using these microalgae for the COD and phosphorous removal and for biomass production.

Effect of diurnal cycling temperatures on cardiovascular- ventilatory function in statically-acclimated rainbow trout, Salmo gairdneri

Four groups of rainbow trout, Salmo gairdneri, were acclimated to 2°, 10°, and 18°e, and to a diurnal temperature cycle (100 ± 4°C). To evaluate the influence of cycling temperatures in terms of an immediate as opposed to acclimatory response various ventilatory-cardiovascular rate functions were observed for trout, either acclimated to cycling temperatures or acclimated to constant temperatures and exposed to a diurnal temperature cycle for the first time (10° ± 4°C for trout acclimated to 10°C; 18°+ 4°C for trout acclimated to l8°e). Gill resistance and the cardiac to ventilatory rate ratio were then calculated. Following a post preparatory recovery period of 36 hr, measurements were made over a 48 hour period with the first 24 hours being at constant temperature in the case of statically-acclimated fish followed by 24 hours under cyclic temperature conditions. Trout exhibited marked changes in oxygen consumption (Vo ) with temp- 2 erature both between acclimation groups, and in response to the diurnal temperature cycle. This increase in oxygen uptake appears to have been achieved by adjustment of ventilatory and, to some extent, cardiovascular activity. Trout exhibited significant changes in ventilatory rate (VR), stroke volume (Vsv), and flow (VG) in response to temperature. Marked changes in cardiac rate were also observed. These findings are discussed in relation to their importance in convective oxygen transport via water and blood at the gills and tissues. Trout also exhibited marked changes in pressure waveforms associated with the action of the resp; ratory pumps with temperature. Mean differenti a 1 pressure increased with temperature as did gill resistance and utilization. This data is discussed in relation to its importance in diffusive oxygen transport and the conditions for gas exchange at the gills. With one exception, rainbow trout were able to respond to changes in oxygen demand and availability associated with changes in temperature by means of adjustments in ventilation, and possibly pafusion, and the conditions for gas exchange at the gills. Trout acclimated to 18°C, however, and exposed to high cyclic temperatures, showed signs of the ventilatory and cardiovascular distress problems commonly associated with low circulating levels of oxygen in the blood. It appears these trout were unable to fully meet the oxygen requirements associated with c~ling temperatures above 18°C. These findings were discussed in relation to possible limitations in the cardiovascular-ventilatory response at high temperatures. The response of trout acclimated to cycling temperatures was generally similar to that for trout acclimated to constant temperatures and exposed to cycling temperatures for the first time. This result suggested that both groups of fish may have been acclimated to a similar thermal range, regardless of the acclimation regime employed. Such a phenomenon would allow trout of either acclimation group to respond equally well to the imposed temperature cycle. Rainbow trout showed no evidence of significant diurnal rhythm in any parameters observed at constant temperatures (2°, 10°, and 18° C), and under a 12/12 light-dark photoperiod regime. This was not taken to indicate an absence of circadian rhythms in these trout, but rather a deficiency in the recording methods used in the study.

Microbial Treatment Of Rubber Latex Centrifugation Effluent

Many of the existing methods for the treatment of rubber latex centrifugation eflluent are not only unsatisfactory in their efliciency to effect near perfect treatment in bringing down the COD to optimum level, but also time consuming and need a large landspace. As the rate of effluent generation is extremely high (20 litres for kilogram of rubber) there is a need for development of efficient system,capable of rapid reduction of COD and BOD. Though the organic load of the rubber efiluent is very high, it does not contain much processed chemicals and therefore it can be considered as a ‘biological eflluent’. Further, the ratio of the Chemical Oxygen Demand to Biological Oxygen Demand (COD/BOD) of this effluent remain almost as a constant value. According to Montgomery (1967), estimation of BOD is not ideally suited for studies on process design, treatability, control of treatment plants, setting standards for treated effluents and assessing the effect of polluting discharges on the oxygen resources of receiving waters. Hence in the present study COD was measured to determine the impact of treatment system on the effluent. In the present study, attempts were made to evaluate the efficiencies of certain methods such as packed bed reactor using immobilized microbial cells, rotating biological contactor (RBC) and activated sludge process, for rapid and efficient treatment of natural rubber latex centrifugation effluent. In addition, studies were also carn'ed out to develop a suitable bioprocess for the coagulation of skim latex, as an alternative to the presently used acid coagulation process towards reducing the pollution load, besides recovering quality rubber

Partial nitritation of landfill leachate in a SBR prior to an anammox reactor : operation and modelling

Els lixiviats d'abocadors urbans són aigües residuals altament contaminades, que es caracteritzen per les elevades concentracions d'amoni i el baix contingut de matèria orgànica biodegradable. El tractament dels lixiviats a través dels processos de nitrificació-desnitrificació convencionals és costós a causa de la seva elevada demanda d'oxigen i la necessitat d'addició d'una font de carboni externa. En els darrers anys, la viabilitat del tractament d'aquest tipus d'afluents per un procés combinat de nitritació parcial-anammox ha estat demostrada. Aquesta tesi es centra en el tractament de lixiviats d'abocador a través d'un procés de nitritació parcial en SBR, com un pas preparatori per a un reactor anammox. Els resultats de l'estudi han demostrat la viabilitat d'aquesta tecnologia per al tractament de lixiviats d'abocador. El treball va evolucionar des d'una escala inicial de laboratori, on el procés va ser testat inicialment, a uns exitosos experiments d'operació a llarg termini a escala pilot. Finalment, la tesi també inclou el desenvolupament, calibració i validació d'un model matemàtic del procés, que té com a objectiu augmentar el coneixement del procés.

Effect of agitation on the performance of an anaerobic sequencing batch biofilm reactor in the treatment of dairy effluents

Agitation rate is an important parameter in the operation of Anaerobic Sequencing Biofilm Batch Reactors (ASBBRs), and a proper agitation rate guarantees good mixing, improves mass transfer, and enhances the solubility of the particulate organic matter. Dairy effluents have a high amount of particulate organic matter, and their anaerobic digestion presents inhibitory intermediates (e. g., long-chain fatty acids). The importance of studying agitation in such batch systems is clear. The present study aimed to evaluate how agitation frequency influences the anaerobic treatment of dairy effluents. The ASBBR was fed with wastewater from milk pasteurisation process and cheese manufacture with no whey segregation. The organic matter concentration, measured as chemical oxygen demand (COD), was maintained at approximately 8,000 mg/L. The reactor was operated with four agitation frequencies: 500 rpm, 350 rpm, 200 rpm, and no agitation. In terms of COD removal efficiency, similar results were observed for 500 rpm and 350 rpm (around 90%) and for 200 rpm and no agitation (around 80%). Increasing the system`s agitation thus not only improved the global efficiency of organic matter removal but also influenced volatile acid production and consumption and clearly modified this balance in each experimental condition.