Opiskelijatuotantojen työkäytäntöjen kehittäminen : tapaustutkimus Erään tytön tarina

Opinnäytetyö käsittelee Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelman opiskelijatuottajia ja opiskelijatuotantoja. Se on monimuototyö, jonka teososan Erään tytön tarina opiskelijatuottajana toimin. Elokuva toimii myös opinnäytetyön tapaustutkimuksen kohteena. Työn kirjallinen osa keskittyy kuvaamaan opiskelijatuottajien kokemuksia opiskelijatuottajan työn ja opiskelijatuotantojen kehittämisen näkökulmasta identifioimalla tuotantoprosessin keskeisiä kehittämisalueita. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyhaastattelua sekä oman tuottajan työni reflektointia. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin kehittämisalueita, joiden avulla 1.8.2008 toimintansa aloittavan Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijatuotantojen käytäntöjä voidaan kehittää. Kyselyhaastatteluun valitut opiskelijatuottajat rajattiin opiskelijoiksi, jotka olivat painottuneet opinnoissaan tuotantopainotteisiin opintoihin ja jotka olivat toimineet vähintään yhden fiktioelokuvan tuottajina. Kehittämispisteet identifioitiin haastatteluiden tulosten sekä oman tuottajantyöni perusteella, jonka jälkeen niistä nostettiin esiin keskeiset tarkempaa analysointia varten. Keskeisiksi kehittämisalueiksi osoittautuivat opiskelijatuotantojen tuotantoryhmien työnjohdollisen päätöshierarkian puuttuminen ja siten opiskelijatuottajan aseman vaikeus sekä oppilaitoksen sinänsä selkeiden tuotanto-ohjeiden käytäntöjen epäselvyys. Vaikeaksi koettiin myös kunnallishallinnon byrokratia. Jotta opiskelijatuotantoja voitaisiin kehittää toimivampaan suuntaan, tulisi opiskelijoiden perehtyä tarkemmin tuotanto-ohjeisiin. Tuotantokokouksissa pitäisi edellyttää tuotantolupia hakevilta opiskelijoilta valmiita käsikirjoituksia ja tuotantosuunnitelmia erityisesti opinnäytetyöproduktioihin, joissa erotuksena ammattiopintoproduktioihin, opiskelijoiden voidaan edellyttää toimivan pitkälle itseohjautuvasti. Oppilaitoksen puolelta tuotantokäytännöt tulisi selkeyttää ja johtamistaidon opinnot sisällyttää opetussuunnitelmaan. Tuotantojen kehittäminen ei hyödyttäisi vain tuottajaopiskelijoita, vaan kaikkia tuotannoissa mukana olevia opiskelijoita sekä siten myös oppimisen kautta työelämää.

Strategian toimeenpanon haasteet - case SPY

Tutkimuksen tarkoituksensa oli luoda kokonaiskuva strategian toimeenpanoprosessista ja tuoda esiin case –yrityksen strategian toimeenpanon haasteet. Case –yritys toimii tietoliikennepalvelujen toimialalla, joka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Yritys käynnisti strategiaprosessin vuonna 2002, jonka seurauksena liiketoiminnan painopistettä muutettiin palveluliiketoimintaan. Strategian toimeenpano ei sujunut haasteitta. Yritys on käynnistämässä uutta strategiaprosessia. Jotta edellisen strategian toimeenpanon ongelmat vältettäisiin, haluttiin tutkia, mikä on case –yrityksen strategian toimeenpanon taso tällä hetkellä ja tunnistaa case -yrityksen strategian toimeenpanemisen kehittämiskohdat. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen case –tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluin. Tulokset osoittivat, että case –yrityksessä strategian toimeenpanoa voidaan kehittää erityisesti selkeyttämällä visio, lisäämällä johtajuutta ja visionäärisyyttä. Strategian toimeenpanossa johdolta vaaditaan myyntitaitoja: selkeää päämäärää, viestintää, luottamuksen tunteen luomista ja herkkyyttä kuunnella henkilöstön tuntoja. Johdon on itse omalla esimerkillään tehtävä tämä myyntityö. Hyvä visio poistaa muutosvastarintaa ja ohjaa oikeisiin päätöksiin. Ilman hyvää visiota, strategiasta voi tulla toimeenpanokelvoton. Strateginen johtaminen jatkuvana oppimisprosessina antaa hyvät mahdollisuudet tunnistaa toimintaympäristön muutokset. Strategiaprosessi kasvattaa koko yrityksen visionäärisyyttä samalla sitouttaen strategian toimeenpanoon. Lisäksi strategiaprosessi auttaa luomaan yritykseen joustavan oppivan organisaation kulttuurin, joka on edellytys kilpailukyvyn säilymiseen muuttuvassa toimintaympäristössä.

Business Process Reengineering - Liiketoimintaprosessin uudistaminen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorioliikelaitoksessa

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää laboratoriotutkimuksien liiketoimintaprosessin uudistamisen hyödyt ja haitat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorioliikelaitokselle. Tutkimuksessa selvitetään myös, kannattaako HUSLAB:n uudistaa nykyistä laboratoriotutkimuksien liiketoimintaprosessiaan sekä mitkä ovat liiketoimintaprosessin uudistamisen vaikutukset HUSLAB:lle. Tutkimuksessa mallinnetaan laboratoriotutkimuksien nykyinen liiketoimintaprosessi, jonka pohjalta muodostetaan kuvaus uudistettavasta prosessista. Prosessien välisiä eroja tutkitaan tarkemmin HUSLAB:n yhdessä toimipisteessä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka toimipisteen kustannusrakenne ja toimintamalli muuttuisivat prosessin uudistamisen myötä. Tutkimuksen empiiristen tulosten mukaan HUSLAB:n ei kannata uudistaa laboratoriotutkimuksien liiketoimintaprosessiaan tutkimuksessa kuvatulla tavalla. Liiketoimintaprosessin uudistaminen osoittautui kannattamattomaksi, koska uudistamisen haitat muodostuivat hyötyjä suuremmiksi. Vaikka BPR:ää ei kannatta toteuttaa tutkimuksessa esitetyllä tavalla, voi BPR kuitenkin olla tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto HUSLAB:n toimintaa muutettaessa.

Asiakasomisteisten osuuskauppojen omistajaohjauksen erityispiirteistä ja haasteista

Omistajalähtöisen kulttuurin voimistumisen myötä omistajaohjausjärjestelmät ovat nousseet merkittävään asemaan yritysten toiminnassa. Tämä tutkielma osallistuu omistajaohjauksesta käytävään akateemiseen ja liikkeenjohdolliseen keskusteluun. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää asiakasomisteisten osuuskauppojen omistajaohjaukseen liittyviä erityispiirteitä ja haasteita. Tutkimuksen tavoitteisiin pyritään vastaamaan analysoimalla tutkimusta varten kerättyä S-ryhmän alueosuuskauppojen hallintoneuvostojen puheenjohtajien haastatteluista (22 kpl) ja S-ryhmän julkaisemasta kirjallisesta materiaalista koostuvaa laadullista aineistoa. Tutkimuksen mukaan osuuskauppojen omistajaohjaus poikkeaa sijoittajaomisteisten yritysten omistajaohjauksesta paitsi hallintotapaan, rahoitukseen ja omistusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, myös siinä, että osuuskaupoissa omistajakunta on passiivista, eikä aina edes tiedosta omistajuuttaan. Haasteita osuuskauppojen omistajaohjaukseen tuovat luottamushenkilöiden edustavuuteen ja osaamistasoon, tiedonkulkuun, omistajien lyhyen ja pitkän tähtäimen etujen tasapainottamiseen sekä liikkeenjohdon vallan korostumiseen liittyvät tekijät.

Paine-eron vaikutus ilmavuotokohdan ympäristön pintalämpötilaan

Tämä insinöörityö tehtiin EVTEK-ammattikorkeakoulun fysiikan laitokselle. EVTEK-ammattikorkeakoulu on kansainvälinen tekniikan, liiketalouden ja kulttuurin alat yhdistävä ammattikorkeakoulu. EVTEK-ammattikorkeakoulun fysiikanlaitos tarjoaa lämpökuvaus palveluja. Insinöörityön tavoitteena oli selvittää, voidaanko pintalämpötilojen muutoksesta eri painesuhteissa tehdä päätelmiä ilmavuodon suuruudesta. Työssä tutkittiin paine-eron vaikutusta rakennuksen vaipan ilmavuotokohtien pintalämpötiloihin. Työssä selvitettiin, kuinka erikokoisten ja -muotoisten ilmavuotokohtien pintalämpötilat käyttäytyvät paine-eroa muutettaessa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisella paine-erolla ilmavuotokohdan jäähdyttävä vaikutus alkaa näkymään pintalämpötilassa. Työ aloitettiin perehtymällä rakentamismääräyksiin, rakennusfysiikkaan, lämpökuvaus- normiin ja kirjalliseen materiaaliin sekä lämpökuvauksella havaittaviin rakennusten yleisimpiin ilmavuotokohtiin. Tutkimusta varten vuokrattiin TKK:n LVI-tekniikan laboratoriosta tutkimustila. Tilaan rakennettiin tutkimusta varten tarvittavat rakenteet, joihin tehtiin hallitusti rakennusten tyypillisimpiä ilmavuotokohtia. Tutkimuksen tuloksena saatiin tietoa rakenteiden pintalämpötilojen tasaantumisajasta paine-eron muutoksen jälkeen ja havaittiin ilmavuotojen erittäin suuri jäähdyttävä vaikutus rakenteiden pintalämpötiloihin. Rakennuksen vaipan tiiviydellä on erittäin suuri vaikutus rakennuksen energiatalouteen.

Pitkäaikainen kipu ja toimintaterapia : CRPS 1 -kipuoireyhtymää sairastavien kokemuksia

Opinnäytetyömme yhteistyökumppanina toimii Kuntoutus Ortonin toimintaterapiayksikkö. Opinnäytetyömme käsittelee pitkäaikaista kipua sekä toimintaterapian mahdollisuuksia pitkäaikaisesta kivusta kärsivien kuntoutuksessa. Aihe on laaja, joten työmme on kohdennettu selvittämään CRPS 1 - kipuoireyhtymää (Complex Regional Pain Syndrome) sairastavien kokemuksia. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten toimintaterapia vaikuttaa CRPS 1-kipuoireyhtymää sairastavan toimintakykyyn sekä arjessa selviytymiseen. Kuntoutus Ortonin toimintaterapeuteilla on kokemusta CRPS -kipuoireyhtymää sairastavien kuntoutuksesta, mutta yleisesti oireyhtymää sairastavien kuntoutus on vielä melko tuntematonta. Työn tarkoituksena on tuoda esille toimintaterapian mahdollisuuksia ja keinoja oireyhtymää sairastavien kuntoutuksessa. Yhteistyökumppanimme voi hyödyntää työtämme oman työn kehittämisessä. Teoriaosuudessa esittelemme tarkemmin pitkäaikaisen kivun vaikutuksia sekä CRPS -kipuoireyhtymää ja toimintaterapian käytäntöjä. Opinnäytetyössä kootaan yhteen tuoreimpien pitkäaikaiseen kipuun ja toimintakykyyn liittyvien tutkimusten tuloksia. Olemme käyttäneet opinnäytetyössämme laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jonka avulla selvitimme neljän Kuntoutus Ortonin CRPS 1 - kipuoireyhtymää sairastavan kokemuksia toimintaterapiapalveluista toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen näkökulmasta. Teemahaastattelun aihealueet pohjautuvat Kanadalaisen toiminnallisen suoriutumisen malliin. Analysoimme aineiston deduktiivisesti sisällönanalyysin avulla. Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että toimintaterapia vaikutti eniten kuntoutujien fyysiseen toimintakykyyn sekä itsestä huolehtimiseen. Kaikkien kuntoutujien kohdalla oli pyritty vaikuttamaan myös vapaa-aikaan, lepoon sekä affektiiviseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn erilaisin tuloksin. Toimintaterapiassa ei oltu kiinnitetty erityisesti huomiota työhön, sillä kuntoutujat eivät ole olleet toimintaterapian toteutumisen aikana työkykyisiä. Tuloksissa kuvataan tarkemmin mistä toimintaterapiapalveluista ja -keinoista kuntoutujat kokevat erityisesti hyötyneen. Johtopäätöksenä voimme todeta, että toimintaterapia voi vaikuttaa CRPS 1 -kipuoireyhtymää sairastavan toimintakykyyn sekä arjessa selviytymiseen. Vaikutus koetaan hyvin yksilöllisesti sillä oireyhtymä esiintyy jokaisella hieman eri tavoin.

Kääntöovikoneistojen tuotekehitystä ohjaavat tekijät DIN 18650 -standardissa

Ovikoneistot ovat tulleet ihmisten arkeen helpottamaan jokapäiväistä elämää. Etenkin julkisissa rakennuksissa koneistot ovat yleistyneet. Ovikoneistoja käytetään erityisesti siellä, missä ovista kulkevien ihmisten määrä on suurimmillaan. Tämän vuoksi ovikoneistojen henkilöturvallisuus on erittäin tärkeää. Henkilöturvallisuuden takaaminen aiheuttaa paljon vaatimuksia koneistojen suunnittelulle. Tämän työn tavoitteena on tutustua Saksassa voimassa oleviin kääntöovikoneistoja koskeviin määräyksiin sekä ennakoida tulevaisuudessa julkaistavan eurooppalaisen standardin vaikutuksia ovikoneistoille. Työ on rajattu koskemaan ainoastaan kääntöovikoneistoja. Muut oviympäristön laitteet on rajattu tarkemman tarkastelun ulkopuolelle. Työssä luodaan katsaus oviympäristöihin ja niissä käytettyihin laitteisiin ja standardeihin, jotka koskevat ovikoneistojen suunnittelua. Tämän lisäksi keskitytään tarkemmin Deutsches Institut für Normung:n (DIN) 18650 -standardiin. Lisäksi arvioidaan erään ovikoneiston standardinmukaisuutta, sekä esitetään ratkaisuvaihtoehtoja standardinmukaisuuden toteuttamiseksi.

Dekontaminointimenetelmien arviointi ja toimintaprosessien tehostaminen Loviisan voimalaitoksella

Tämän diplomityön lähtökohtana oli Loviisan voimalaitoksella 2006 käynnistyneen valvonta-alueen laajennusprojektin (VAJAKO) uudistettavien dekontaminointitilojen tehostaminen. Diplomityössä arvioitiin Loviisan voimalaitoksen dekontaminointikeskuksissa käytössä olevien puhdistusmenetelmien tehokkuutta ja toimivuutta. Tämän lisäksi työssä tutkittiin tarkemmin kahta "uutta" dekontaminointimenetelmää, joista toisen menetelmän toimivuutta kokeiltiin pienimuotoisen kokeen avulla. Dekontaminointimenetelmien arviointi ja toimintaprosessien tehostaminen tehtiin kirjalliseen materiaaliin, käyttäjiltä saatuihin kommentteihin sekä kokeista saatuihin tuloksiin perustuen. Dekontaminointimenetelmien arviointi aloitettiin kirjallisen materiaalin tutustumisella, jonka perusteella valittiin kaksi tarkemmin tutkittavaa menetelmää. Kirjalliseen materiaaliin pohjautuvaa tietoa verrattiin käytännön kokemuksiin vierailemalla mm. Forsmarkin, Oskarshamnin, Olkiluodon ja Ringhalsin ydinvoimalaitoksissa. Työntekijöiltä saatujen tietojen sekä kirjalliseen materiaaliin pohjautuen valittiin toinen tutkituista menetelmistä käytännön kokeeseen. Kokeessa tutkittiin menetelmän toimivuutta mm. dekontaminointituloksen, puhdistusajan ja syntyvän nestemäisen jätteen määrän perusteella. Kokeista saadut tulokset yhdistettiin kirjallisen materiaalin ja käyttäjiltä saatujen kokemusten kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi. Työssä tarkasteltiin myös Loviisan voimalaitoksen metalliromujen käsittelyprosessin toimivuutta. Toimivuuden arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota syntyperäisen lajittelun parantamiseen, jonka seurauksena puhtaiden metalliromujen dekontaminointitarve vähenee käytännössä.

Tuottavuustiedon hyödyntäminen yrityksen päätöksenteossa

The aim of this study is to clarify how company utilizes productivity information in decision making. This is a qualitative study and the method of research is half structure interviews. The purpose of these interviews was to find out what kind of productivity information company has and how company utilize this information in decision making process. The results of this study indicate that supervisors and production management utilize productivity information in their daily operation. The study also points out that company can utilize productivity information in more detail in decision making process. That requires more understanding about production operations and the model of productivity.

Sisäperämoottoriveneen varaohjausjärjestelmän tuotekehitys

Tämä insinöörityö tehtiin mielenkiinnosta veneilyturvallisuuden kehittämistä kohtaan sekä kokeiluksi, onko helppokäyttöisen sekä yksinkertaisen varaohjausjärjestelmän toteutus mahdollista työn pohjana käytettyä venettä varten. Teoriaosuudessa käydään läpi erilaiset veneen runkomallit sekä niiden käyttämät voimanlähteet. Tarkoituksena on selvittää, mitä eroa erilaisilla moottoriratkaisuilla on ja minkälaisissa veneissä niitä käytetään. Kyseessä on sisäperämoottoriveneeseen tehtävä työ, minkä vuoksi kyseiseen venetyyppiin perehdytään tarkemmin. Työssä käydään myös läpi veneissä käytetyt ohjausjärjestelmät sekä niiden erot. Suunnittelutyö alkoi määrittämällä vaatimukset sekä tavoitteet varaohjausjärjestelmälle sekä varaohjauslaitteelle. Tämän jälkeen mallinnettiin Catia 3D -ohjelmalla vaatimusten pohjalta syntynyt varaohjauslaite. Piirustuksista tehtiin malli, jonka muokatusta versiosta valmistutin varsinaisen varaohjauslaitteen. Varaohjauslaite on osa, joka sopii suurimpaan osaan sisäperämoottoriveneistä. Se muodostaa myös koko varaohjausjärjestelmän perustan, joten suunnittelutyö tehtiin sen ehdoilla. Varaohjauslaitteen valmistamisen jälkeen suunniteltiin ja toteuttikin sen ympärille varaohjausjärjestelmä. Varaohjausjärjestelmä perustuu veneessä olevien köysien hyväksikäyttöön veneen ohjauksessa. Varaohjausjärjestelmä testattiin käytännössä ja se osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi. Jatkokehitysosiossa pohditaan säädettävän sekä lukitustapilla varustetun varaohjauslaitteen etuja ja haittoja työssä tehtyyn osaan verrattuna. Pohdittavana oli mahdollisten asiakkaiden kiinnostus tuotetta kohtaan.

Ulkotilojen laatoitusten kestävyys

Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:llä on ollut vuosien mittaan useita korjausrakentamisprojekteja, joissa on pohdittu laatoituksen käyttöä ulkona sijaitsevien rakenteiden pinnoitteena. Kasvavan kiinnostuksen myötä ulkotilojen laatoituksia on ollut syytä tutkia hieman tarkemmin. Tämän työ tavoitteena oli selvittää lämpötilojen muutosten vaikutuksia laatoitetuille rakenteille sekä laajentaa tietoutta ulkotiloihin soveltuvista materiaaleista. Lämpötilojen vaihteluiden vaikutuksia tutkittiin pakkasrasituskokeella, jossa laatoitettuja koekappaleita altistettiin jäätymis-sulamisrasituksille. Lämpölaajenemistestaus tehtiin puolestaan erillisille homogeenisille koekappaleille. Tulevaisuudessa samankaltaisia koestuksia voisi tehdä vielä useammille materiaalityypeille. Insinöörityön teoriaosassa pohditaan ulkotiloihin vaikuttavia moninaisia rasituksia sekä esitellään eri materiaalityyppien soveltuvuuksia kyseisiin rakenteisiin. Lisäksi selvitetään vertailemalla laatoituksen ja massapinnoitteen eroja pinnoitusratkaisuina. Vapaamuotoisen materiaalitoimittajien kyselyn avulla selvitetään tämän hetkisiä ulkotilojen laatoitusratkaisuja. Selvityksen tuloksena on varsin monipuolinen ratkaisujen kirjo. Kyselyssä käy ilmi myös materiaalitoimittajien näkemys ulkotilojen laatoittamisesta sekä heidän kantansa kyseisten rakenteiden ongelmien syille. Tulokset pakkasrasitus- ja lämpölaajenemiskokeista olivat hyvin havainnolliset. Materiaalit asettuivat kokeissa testatuissa ominaisuuksissa selkeään järjestykseen. Tämän työn tulosten ansiosta saatiin paljon uutta tietoa ulkotilojen laatoituksiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisuuksista. Työssä saavutettuja tuloksia tullaan käyttämään yrityksen suunnitteluratkaisuissa laatoitetuille kattamattomille rakenteille.

Boosting Future Prospects or Softening Promises of Success? The Use of Emphatics and Hedging in the Letter to Shareholders Sections of Annual Reports

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yritysten vuosikertomusten Toimitusjohtajan katsaus -osioissa esiintyvää metatekstiä. Erityisenä tutkimuskohteena ovat yrityksen tulevaisuutta käsittelevät lauseet ja niissä käytetty interpersonaalinen metateksti, jonka avulla kirjoittaja pyrkii joko vahvistamaan (emphatics-keinoin) tai heikentämään (hedging-keinoin) ilmaisujensa vahvuutta ja lukijalle niiden kautta välittyvää kuvaa viestin varmuudesta ja vakuuttavuudesta. Sijoittajille suunnattu Toimitusjohtajan katsaus käsittelee yleensä yrityksen edellisen vuoden tulosta, taloudellista asemaa sekä tulevaisuudennäkymiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako yrityksen taloudellinen menestys vuosikertomuksen tässä osiossa käytetyn metatekstin määrään ja laatuun. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensiksi lyhyesti vuosikertomuksia ja niiden parissa tehtyä aiempaa kielitieteellistä tutkimusta, minkä jälkeen perehdytään tarkemmin metatekstin sekä hedging- ja emphatics-keinojen määrittelyyn. Näissä osioissa apuna toimivat muunmuassa Hylandin (1998) ja Cromptonin (1997) tutkimukset. Tutkimusaineistossa esiintyvien metatekstilajien määrittelyssä ja tunnistamisessa käytettiin apuna pääosin Crismore & Farnsworthin (1990) ja Grabe & Kaplanin (1997) tutkimuksia. Tutkimuksen aineistona oli yhteensä 23 yhdentoista amerikkalaisen yrityksen vuosikertomusta. Ne käsittivät esimerkkejä kunkin yhtiön talouden kannalta sekä erityisen hyviltä että huonoilta vuosilta. Aineistosta löydetty interpersonaalinen metateksti luokiteltiin viiteen eri ryhmään: modaaliverbit, hedging-verbit, muut hedging-keinot, emphatics-keinot ja evaluatives-keinot (eli kirjoittajan tekstistään tekemät subjektiiviset huomiot ja arviot). Tulokset osoittivat, että metatekstin käytössä ilmeni melkoista vaihtelua yksittäisten yritysten ja niiden hyvien ja huonojen vuosien välillä. Nämä eroavuudet eivät kuitenkaan vaikuttaneet merkittävästi koko aineiston kattaviin keskivertolukuihin, joiden avulla pyrittiin selvittämään hyvien ja huonojen vuosien välisiä yleisiä eroja. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Toimitusjohtajan katsaus –osioiden viittaukset yhtiön tulevaisuuteen heijastavat tavallisesti kirjoittajan varmuutta yrityksen menestyksekkäästä tulevaisuudesta riippumatta siitä, minkälainen vuosikertomuksessa käsitelty vuosi on ollut yhtiölle taloudellisesti. Yleisesti ottaen yhtiön taloudellisen tilan ei siis havaittu vaikuttavan Toimitusjohtajan katsauksessa käytetyn metadiskurssin määrään tai laatuun.

Mistä on kollektiivinen luovuus tehty? : tarkastelun kohteena ulkoasun visuaalinen suunnitteluprosessi Animatricks-animaatiofestivaalille

Opinnäytetyössä pyritään selvittämään, mistä kollektiivisen luovuus rakentuu. Työn tavoitteena on ollut rakentaa aihetta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta optimaalisen kollektiivisen luovuuden teoria ja vertailla sen pohjalta parityönä tehdyn Animatricks-animaatiofestivaalin ulkoasun suunnitteluprosessia. Opinnäytetyössä luotu optimaalisen kollektiivisen luovuuden teoria koostuu pääosin improvisaatioteatterin lainalaisuuksista ja yhdistelee niitä tieteen- ja taiteenalojen muihin luovuuden määritelmiin. Näistä huomioista kiteytetään kymmenen kohtainen kollektiivisen luovan toiminnan määritelmä. Analysoinnin tuloksena vuorovaikutus näyttäisi nousevan tärkeimmäksi tekijäksi kollektiivisessa luovassa toiminnassa. Ryhmässä on mahdollista esiintyä luovuutta myös ilman ainuttakaan esitetyistä kymmenestä kohdasta, mutta tällöin ryhmän jäsenten merkitys ei kasva osiensa summaa suuremmaksi. Animatricks-animaatiofestivaalin visuaalisen suunnitteluprosessin kokemuksen pohjalta näyttäisi, että keskeisimmät elementit kollektiivisen luovuuden onnistumisen kannalta ovat vuorovaikutus, ja siihen suoraan liittyvät pelot ja sosiaaliset naamiot sekä epäonnistumisen hyväksyminen. Toisaalta, jos nämä seikat ovat täysin kadoksissa, esimerkiksi optimaalinen määrä aikaa tai pakotteiden ja palkintojen puuttuminen tuskin parantaisivat lopputulosta. Tämän päivän ryhmätyökeskeisessä työelämässä ei hyvän vuorovaikutuksen merkitystä voida liikaa korostaa. Opinnäytetyö avaakin toivottavasti uusia ajatuksia monille työntekijöille.

Jälkirealismin ehdoilla. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja

Tutkimus selvittää, mitä on jälkirealismi yhteiskunnallisen realismin muunnoksena ja mitkä ovat sen ”mimeettisen sopimuksen” ehdot eli todellisuutta ja sen ”jäljittelyä” koskevat perusteet. Teoreettiseen tarkasteluun yhdistyy Salaman romaanien analyysi suomalaisen jälkirealismin keskeisinä esimerkkeinä. Analysoidut teokset ovat Siinä näkijä missä tekijä (1972) sekä viisiosainen Finlandia-sarja, joka koostuu romaaneista Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976), Kolera on raju bändi (1977), Pasi Harvalan tarina I (1981) ja II (1983) sekä Kaivo kellarissa (1983). Jälkirealismi määrittyy sellaiseksi kotimaisen kirjallisuuden trendiksi, joka muotoutuu 1900-luvun lopulla – samoihin aikoihin, kun yhteiskunnallinen todellisuus itsessään alkoi jälki- eli ”postmodernisoitua” ja kirjallinen postmodernismi maailmalla kehkeytyi. Toisin kuin postmodernismi, jälkirealismi muotoutuu (nimensä mukaan) realismin tradition pohjalta eikä pyri hylkäämään mimesistä. Mutta se ei enää allekirjoita aikaisemman realismin mimeettistä sopimusta sellaisenaan, vaan muokkaa ja ajanmukaistaa sopimusehtoja siksi, että yhteiskunnallinen todellisuus itsessään on rajussa muutoksessa eivätkä vanhat keinot enää yksin riitä sen todenmukaiseen kuvaamiseen. Salaman romaaneihin sisältyy jälkirealismin sopimusehdotelma, uudistus, jota Pertti Karkama on jo suuntaa-antavasti esitellyt, mutta jonka pääehdot vasta tämä tutkimus tarkemmin määrittelee. Jälkirealistinen sopimusuudistus koskee ensinnäkin kertojan asemaa (luku 2) ja luotettavuuden ehtoa (luku 3). Salaman vaihtuvat minä- ja hän-kertojat kyseenalaistavat yksioikoisen objektiivisuuden vaatimuksen ja irtautuvat ehdosta, että realistisen teoksen tulisi hahmottaa "kokonaisuus”. Kerrontarakenteen hierarkkinen malli murtuu ja ”kaikkitietävän” kertojan idea parodioituu. Kertojien suhdetta kuvaamaansa todellisuuteen ja muihin kertojiin/henkilöihin alkaa yhä enemmän määrittää intersubjektiivisuus, relationalisuus ja prosessuaalisuus. Myös luotettavuus kyseenalaistuu sekä temaattisena että rakennetta koskevana kysymyksenä. Jälkirealismi sallii kertojilleen yhä enemmän epäluotettavuutta tiedollisessa mutta erityisesti eettisessä mielessä. Toiseksi, jälkirealistinen sopimusuudistus koskee mimeettistä järjestystä, tarinan ja juonen kysymyksiä (luku 4). Mimeettisen järjestyksen, jonka on ajateltu toteutuvan realismin (enemmän tai vähemmän aristoteelisessa) juonessa, alkaa jälkirealismissa muuttua avoimeksi juonellistamiseksi. Itse kertomistoiminnan "jäljittely" tulee osaksi tarinaa. Ajatus siitä, että todellisuus on aina ennen sen mimesistä, kumoutuu. Kyse on paljolti metafiktiivisten piirteiden tunkeutumisesta myös realismiin, mutta metafiktio ei saa radikaalin postmodernistisia muotoja. Kolmanneksi jälkirealistinen sopimusuudistus koskee henkilökuvausta (luku 5). Siinä kyseenalaistuu realismille vanhastaan asetettu tyypillisyyden vaatimus. Henkilöhahmot eivät ole enää tietyn yhteiskuntaluokan esimerkillisiä edustajia vaan heissä ilmenee yhteiskunnallisen postmodernisoitumisen prosessi. Henkilöhahmot rakentuvat silti sellaisten tekstuaalis-kulttuuristen koodien varaan, jotka merkitsevät niiden lukemista "ihmisinä". Perinteisiä mimeettisiä koodeja ei rikota, kuten yleensä postmodernismissa, vaan ne painottuvat uudella tavalla. Todellisuuden muutoksen myötä myös ihmisten ja ihmiskäsitysten huomataan muuttuvan. Neljänneksi sopimusuudistus koskee referentiaalisuutta (luku 6) eli kielen todellisuus-kytköstä. Teoksissa käytetty kieli paljastaa erheelliseksi sen oletuksen, että realismin kielen – tai kielen ylipäänsä – ensisijainen tehtävä olisi viitata suoraan todellisuuteen. Jälkirealismi ei ”häivytä kielellisyyttään” vaan pikemminkin osoittaa todeksi sen bahtinilaisen ajatuksen, että kieli muodostaa monisuuntaisen ja dialogisen kehikon. Referenssi toimii tuon kehikon sisällä yhtenä kielen orientaationa, ”tahtona referenssiin”. Silti avoin dialogismi itsessään voi jopa vahvistaa referenssi-orientaatiota. Tutkimus on ensimmäinen Hannu Salaman tuotantoa tarkasteleva kirjallisuudentutkimuksen väitöskirja. Samalla se osallistuu kirjallisuustieteelliseen keskusteluun siitä, miten realismi ja mimesis tulisi meidän aikanamme ymmärtää.