The development of decision limits for the GH-2000 detection methodology using additional insulin-like growth factor-I and amino-terminal pro-peptide of type III collagen assays.

The GH-2000 and GH-2004 projects have developed a method for detecting GH misuse based on measuring insulin-like growth factor-I (IGF-I) and the amino-terminal pro-peptide of type III collagen (P-III-NP). The objectives were to analyze more samples from elite athletes to improve the reliability of the decision limit estimates, to evaluate whether the existing decision limits needed revision, and to validate further non-radioisotopic assays for these markers. The study included 998 male and 931 female elite athletes. Blood samples were collected according to World Anti-Doping Agency (WADA) guidelines at various sporting events including the 2011 International Association of Athletics Federations (IAAF) World Athletics Championships in Daegu, South Korea. IGF-I was measured by the Immunotech A15729 IGF-I IRMA, the Immunodiagnostic Systems iSYS IGF-I assay and a recently developed mass spectrometry (LC-MS/MS) method. P-III-NP was measured by the Cisbio RIA-gnost P-III-P, Orion UniQ? PIIINP RIA and Siemens ADVIA Centaur P-III-NP assays. The GH-2000 score decision limits were developed using existing statistical techniques. Decision limits were determined using a specificity of 99.99% and an allowance for uncertainty because of the finite sample size. The revised Immunotech IGF-I - Orion P-III-NP assay combination decision limit did not change significantly following the addition of the new samples. The new decision limits are applied to currently available non-radioisotopic assays to measure IGF-I and P-III-NP in elite athletes, which should allow wider flexibility to implement the GH-2000 marker test for GH misuse while providing some resilience against manufacturer withdrawal or change of assays. Copyright © 2015 John Wiley & Sons, Ltd.

Rajat ylittävien osinkojen verotus

Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa tehtyä osinkoverouudistusta erityisesti rajat ylittävien osinkojen kannalta. Tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia on siirtymisellä uuteen osinkoverojärjestelmään, ja mitkä syyt johtivat uudistukseen. Uudessa järjestelmässä luonnollisten henkilöiden saamia osinkoja verotetaan myös osingonsaajan tasolla, jolloin syntyy ongelmia kaksinkertaisesta verotuksesta. Uudistuksen jälkeen osinkoja verotetaan melko yhtenäisesti riippumatta osingonjakajan kotimaasta. Tutkielmassa tarkastellaan myös EY-tuomioistuimen antamaa ratkaisua koskien Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Tarkastelun kohteena on myös EY:n perustamissopimuksessa määritelty pääomien vapaan liikkuvuuden periaate. Tutkielmassa myös vertaillaan Suomen järjestelmää muissa EU-maissa sovellettaviin järjestelmiin. Uudistuksen vaikutuksina havaitaan olevan muun muassa sijoitusmuotoneutraliteetin muuttuminen, verosuunnittelun lisääntyminen sekä yritysten voitonjakokeinojen muuttuminen.

The dynamics of coexistence: habitat sharing versus segregation patterns among three sympatric montane vipers

Contact zones of closely related and ecologically similar species constitute rare opportunities to study the evolutionary consequences of past speciation processes. They represent natural laboratories in which strong competition could lead to the exclusion of one species, or the various species may switch into distinct ecological niches. Alternatively, if reproductive isolation has not yet been achieved, they may hybridize. We elucidate the degree of taxon integrity by comparing genetics and habitat use of three similar-sized congeneric viper species, Vipera ammodytes, Viperaaspis, and Viperaberus, of Nadiza Valley in western Slovenia. No hybridization was detected for either mitochondrial or nuclear genomes. Similarly, external intermediacy by a single prestudy viper (probably V.ammodytesxV. aspis) indicates that hybridization occasionally occurs, but should be very rare. Populations of the three related viperids are partially allopatric in Nadiza Valley, but they also coexist in a narrow contact zone in the montane grassland along the south-exposed slope of Mount Stol (1673m a.s.l.). Here, the three species that occupy areas in or near patches of rocky microhabitats (e.g. stone piles, slides, and walls) live in syntopy. However, fine-scale measurements of structural components show partial habitat segregation, in which V.berus becomes more dominant at elevations above 1400m and occupies mostly the mountain ridge and north-exposed slopes of Mount Stol, V.aspis occurs below 1300m and is the only species to inhabit stoneless patches of grass and bushes around 1000m and lower, and V.ammodytes occurs at all elevations up to 1500m, but is restricted to a rocky microhabitat. We suggest that a high degree of microstructure divergence, slightly different environmental niches, and a generally favourable habitat for all three viper species, keep the pressure for mis-mating and hybridization low, although mechanisms such as reduced hybrid inferiority and temporal mating segregation cannot yet be excluded.

Hiljaisen tiedon muuttaminen näkyväksi

Tutkimus kuuluu tietojohtamisen aihealueeseen. Tutkimusongelmana on tutkia, miten hiljaista tietoa muutetaan näkyväksi tiedoksi. Lisäksi tutkitaan strategian, yrityskulttuurin sekä yksilön ja tiimin halua oppia ja jakaa tietoa. Tavoitteena on tutkia prosessia, jossa hiljainen tieto muutetaan näkyväksi tiedoksi sekä miten prosessi saataisiin tehokkaammaksi. Tutkimusstrategia on normatiivinen, koska pyritään vastaamaan kysymykseen, miten pitäisi olla. Tutkimuksessa käytetään case-tutkimusta. Empiirinen osa on kerätty haastatteluin ja omin havainnoin. Tutkimus on rajattu koskemaan pieniä perheyrityksiä eli se on tehty perheyrityksen näkökulmasta. Tieto muuttuu näkyväksi tiedon luomisen, hankkimisen, varastoimisen, jakamisen ja soveltamisen kautta. Tähän prosessiin vaikuttavat mm. yrityksen visio ja strategia, jotka antavat suuntaviivat yrityksen toiminnalle. Myös yrityskulttuuri vaikuttaa prosessiin ja siinä mm. arvot ja palautejärjestelmä. Yksilön ja tiimin vuorovaikutus on merkityksellinen tiedon muuttamisessa näkyväksi tiedoksi. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat tiedon muuttamiseen näkyväksi tiedoksi. Keskusteleminen on väline, jolla hiljaista tietoa voidaan muuttaa näkyväksi.

Kehityskeskustelujärjestelmien toimivuuden vertailu. Case: Valio ja Suomen IBM

Tutkielman tarkoituksena on tutkia kehityskeskustelujen toimivuutta case – yrityksissä. Lisäksi haluttiin analysoida kokemuksia kehityskeskusteluita varten annetusta esimiesvalmennuksesta. Haluttiin myös tarkastella, onko tiedonhallinnan oppeja, esim. piilotietämyksestä, huomioitu keskusteluissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivisia teemahaastatteluja. Kehityskeskustelut toimivat kummassakin yrityksessä kiinteänä osana johtamisjärjestelmää ja esimiehet ovat sisäistäneet niillä saatavat hyödyt. Valion kehityskeskustelujen toimivuutta voisi parantaa jakamalla nykyinen yhden keskustelun järjestelmä kahteen osaan. IBM:ssä ongelma on usein tavoitteiden paljous ja se että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen ei aina itse voi riittävästi vaikuttaa. Keskustelujen esimiesvalmennukseen oltiin tyytyväisiä. Kummassakin yrityksessä voitaisiin vielä enemmänkin korostaa osaamisen ja tiedon jakamisen tärkeyttä.

Global virtual teamwork. Building and communicating trust through technology

Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tarkastella luottamuksen rakentumista virtuaalitiimissä. Keskeistä tarkastelussa olivat luottamuksen lähteiden löytäminen, suhteen rakentuminen sekä teknologiavälitteinen kommunikaatio. Myös käytännön keinoja ja sovelluksia etsittiin. Tässä tutkimuksessa luottamus nähtiin tärkeänä yhteistyön mahdollistajana sekä keskeisenä elementtinä ihmisten välisten suhteiden rakentumisessa. Tämä tutkimus oli empiirinen ja kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimuksessa kvalitatiivista aineistoa kerättiin pääasiassa web-pohjaisen kyselyn sekä puhelinhaastattelun avulla. Aineistonkeruu toteutettiin siis pääasiassa virtuaalisesti. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tässä työssä teemoja etsittiin tekstistä pääasiassa teoriasta johdettujen oletusten perusteella. Tutkimuksen tuloksena oli, että luottamusta rakentavia mekanismeja ovat, karkeasti luokiteltuna, yhteiset päämäärät ja vastuut, kommunikaatio, sosiaalinen kanssakäyminen ja informaation jakaminen, toisten huomioiminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Mekanismit eivät suuresti eronneet luottamuksen rakentumisen mekanismeista perinteisessä kontekstissa. Virtuaalitiimityön alkuvaiheessa luottamus pohjautui käsityksille toisten tiimin jäsenten kyvykkyydestä. Myös institutionaalinen identifioituminen loi pohjaa luottamukselle alkuvaiheessa. Muuten luottamus rakentui vähän kerrassaan tehtävään liittyvän kommunikaation ja sosiaalisen kommunikaation kautta. Tekojen merkitys korostui erityisesti ajan myötä. Työssä esitettiin myös käytännön keinoja luottamuksen rakentamiseksi. Olemassa olevien teknologioiden havaittiin tukevan hyvin suhteen rakentumista tiedon jakamiseen ja sen varastoimiseen liittyvissä tehtävissä. Sen sijaan vuorovaikutuksen näkökulmasta tuen ei nähty olevan yhtä kattavaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin parannuksella sosiaalisissa suhteissa voitaneen saada enemmän aikaan kuin parannuksilla teknologian suhteen.

Uuden tanssin uskontokulttuuriset ulottuvuudet

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa uutta tanssia kulttuurisena ilmiönä. Selvitän minkälaisia uskontokulttuurisia vaikutteita uudessa tanssissa on ja käsittelen myös sitä, millä tavalla tanssi vaikuttaa tanssijan maailmasuhteeseen. Uusi tanssi on nykytanssin kenttään kuuluva tanssimuoto, joka lähestyy tanssia holistisesta näkökulmasta ruumiin ja mielen yhdistävien tekniikoiden avulla. Osoitan työssäni näiden holististen lähestymistapojen yhteyden ns. itämaisiin uskontokulttuurisiin traditioihin ja niiden ruumiintekniikoihin. Lähestyn tanssia uskonnonkaltaisena ilmiönä ja rinnastan tanssin käsitteen uskonnon käsitteeseen. Työni kuuluu uskontotieteellisen ruumiillisuuden tutkimuksen ja tanssin antropologisen tutkimuksen kenttään. Perustavana näkökulmana on uskonnon paikantuminen kulttuuriin ja uskonnon ruumiillinen ulottuvuus. Sekä uskonnon että tanssin perustava sijainti on ihmisen mielen ja ruumiin muodostama kokonaisuus, jonka luonnetta tarkastelen uuden tanssin näkökulmasta. Tutkielmani tärkeimpinä teoreettisina lähteinä ovat tanssiantropologi Judith Lynne Hannan To Dance is Human, A Theory of Nonverbal Communication ja siinä esitettävä kommunikatiivinen teoria tanssista, Cynthia Novackin Sharing the Dance, Contact Improvisation and American Culture sekä filosofi ja tanssintutkija Jaana Parviaisen Tanssi ihmisen eksistenssissä, Filosofinen tutkielma tanssista. Myös monet uskontotieteelliset ruumiillisuudentutkimuksen teokset ovat olleet merkittäviä tutkielman teossa. Keskityn tutkimaan itämaisten ajatusrakenteiden ja niihin liittyvien henkisfyysisten harjoitusmenetelmien vaikutusta uuden tanssin kehitykseen ja siinä käytettäviin holistisiin tekniikoihin, mutta otan yhtä lailla huomioon myös länsimaisen ajattelun ja dualistisen ihmiskäsityksen vaikutukset taidetanssin olemukseen. Johtoajatuksena läpi tutkielman on, että tanssi ei vain heijasta kulttuuria, vaan se on prosessi, jossa kulttuuri tapahtuu ja tulee olevaksi. Päädyn toteamaan, että tanssi vaikuttaa tanssivaan ihmiseen kokonaisvaltaisesti ja uuden tanssin tekniikat pyrkivät tukemaan tätä ihmisen kokonaistumisen prosessia. Uusi tanssi horjuttaa länsimaisen kulttuurin esteettisyyteen ja visuaalisuuteen perustuvaa taidetanssikäsitystä holistisella näkemyksellään, jossa ruumiillisuus nähdään dynaamisena muutosprosessina. Uuden tanssin näkökulmasta liikettä ja todellisuutta tutkitaan jatkuvasti kulttuurin mukana elävästä ja muuttuvasta näkökulmasta.

Accessibility, equity and the sharing of water resources

While the supply of water to dry or arid mountain regions has long been a major challenge, the on-going processes of climatic and socio-economic change currently affecting the hydrosystems of the Alps raise the spectre of renewed pressure on water resources and possible local shortages. In such a context, questions relating to fair distribution of water are all the more sensitive given the tendency to neglect the social dimension of sustainability. The present paper makes both a conceptual and empirical contribution to this debate by analysing a system of distribution that has a long experience of water scarcity management: the community governance models traditionally linked to the irrigation channels, or bisses, typical of the Swiss Alpine canton of Valais. More specifically, we evaluate these models in terms of accessibility and equity, characteristics that we use to operationalize the notion of 'fair distribution'. We examine these dimensions in three case studies with a view to highlighting the limitations of the aforementioned models. Indeed, despite their cooperative and endogenous nature, they tend to not only exclude certain members of the population, but also to reproduce rather than reduce social inequalities within the community. In general, these results challenge the rosy picture generally found in the literature relating to these community governance models.

Arealtec Oy:n tulospalkkausjärjestelmän kehittäminen

Kandidaatin tutkielma käsittelee henkilöstöjohtamista sekä henkilöstön palkitsemista tulospalkkauksen avulla. Tutkimuskohteena on kehittää Arealtec Oy:n nykyistä tulospalkkausjärjestelmää luomalla teoreettinen viitekehys koskien tulospalkkausjärjestelmiä. Tutkimuksessa selvitetään Arealtec Oy:n tulospalkkausjärjestelmän nykytila sekä esitetään vaihtoehtoisia malleja uudelle tulospalkkausjärjestelmälle. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä, kuten sisällönanalyysia jahaastatteluita Arealtec Oy:n johtohenkilöille. Henkilöstöjohtamisella pyritään hyödyntämään henkilöstöresurssit mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. Välineenä käytetään erilaisia palkitsemisen järjestelmiä, joiden avulla pyritään parantamaan henkilöstön työmotivaatiota sekä houkuttelemaan osaavaa työvoimaa yritykseen. Palkitseminen on tehokas väline viestittää henkilöstölle yrityksen arvot ja strategiset tavoitteet sekä saada heidät toimimaan niiden mukaisesti. Tästä syystä tulospalkkaus on yleistynyt useissa suomalaisissa yrityksissä. Arealtec Oy:n nykyisen tulospalkkausjärjestelmän mittarina toimii ainoastaan yrityksen tilikauden tulos. Järjestelmän ongelmana on se, ettei se motivoi työntekijöitä parantamaan työpanoksensa laatua, koska työntekijä ei koe oman työpanoksensa vaikuttavan merkittävästi yrityksen tulokseen. Uudessa tulospalkkausjärjestelmässä tulisi olla yrityksen tuloksen lisäksi myös laadullisia sekä toiminnallisia mittareita, ja mittareiden lukumäärän tulisi olla kahdesta neljään. Uusi tulospalkkausjärjestelmä voi olla joko yksilö- tai ryhmäkohtainen riippuen yrityksen tarpeista. Jatkotutkimuksen kohteena on kehittää ja ottaa käyttöön Arealtec Oy:n uusi tulospalkkausjärjestelmä ja nämä kehittämisen vaiheet on tarkoitus kuvata pro gradu -tutkielmassa.

Tulospalkkausjärjestelmän kehittäminen projektiorganisaatiossa: tapaustutkimus

Tutkielman päätavoitteena oli selvittää, miten kohdeyritykselle kehitetään uusi tulospalkkausjärjestelmä. Kohdeyritys on projektiorganisaatio, jonka toimialana on rakennusautomaatiourakointi. Alatutkimusongelmina oli selvittää, mitä erityispiirteitä projektiorganisaation henkilöstöjohtamiseen liittyy, mikä on palkitsemisjärjestelmien rooli henkilöstöjohtamisessa ja millainen on toimiva tulospalkkausjärjestelmä. Henkilöstöjohtaminen on eräs ydinprosesseista projektiorganisaatiossa. Erilaisten palkitsemisjärjestelmien tarkoituksena on tukea projektiorganisaatiota sen strategisten tavoitteiden saavuttamisessa henkilöstöresurssien avulla. Tulospalkkausjärjestelmän avulla on mahdollista lisätä henkilöstön työmotivaatiota ja kannustaa henkilöstöä kasvattamaan työpanostaan palkitsemalla heitä hyvistä työn tuloksista. Tästä syystä yhä useamman työntekijän peruspalkkaa täydentää tavoitteiden saavuttamisen ja/tai yrityksen taloudellisen menestymisen perusteella maksettavat tulospalkkiot.

IN DUBIO PRO NATURA? A Philosophical Analysis of the Precautionary Principle in Environmental and Health Risk Governance

In this book, I apply a philosophical approach to study the precautionary principle in environmental (and health) risk decision-making. The principle says that unacceptable environmental and health risks should be anticipated, and they ought to be forestalled before the damage comes to fruition even if scientific understanding of the risks is inadequate. The study consists of introductory chapters, summary and seven original publications which aim at explicating the principle, critically analysing the debate on the principle, and constructing a basis for the well-founded use of the principle. Papers I-V present the main thesis of this research. In the two last papers, the discussion is widened to new directions. The starting question is how well the currently embraced precautionary principle stands up to critical philosophical scrutiny. The approach employed is analytical: mainly conceptual, argumentative and ethical. The study draws upon Anglo-American style philosophy on the one hand, and upon sources of law as well as concrete cases and decision-making practices at the European Union level and in its member countries on the other. The framework is environmental (and health) risk governance, including the related law and policy. The main thesis of this study is that the debate on the precautionary principle needs to be shifted from the question of whether the principle (or its weak or strong interpretation) is well-grounded in general to questions about the theoretical plausibility and ethical and socio-political justifiability of specific understandings of the principle. The real picture of the precautionary principle is more complex than that found (i.e. presumed) in much of the current academic, political and public debate surrounding it. While certain presumptions and interpretations of the principle are found to be sound, others are theoretically flawed or include serious practical problems. The analysis discloses conceptual and ethical presumptions and elementary understandings of the precautionary principle, critically assesses current practices invoked in the name of the precautionary principle and public participation, and seeks to build bridges between precaution, engagement and philosophical ethics. Hence, it is intended to provide a sound basis upon which subsequent academic scrutiny can build.

Virtuaaliyhteisön tiedon jakamisen toimintaympäristö

Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten luodaan tuloksellisesti toimiva tiedon jakamisen toimintaympäristö, missä virtuaaliyhteisön jäsenet voivat jakaa päivittäiset tiedon jakamisen prosessit ja luoda tietopääomaa. Tämä tutkielma luo kokonaiskäsityksen siitä, mitä tekijöitä tarvitaan ja miten tekijöiden välisellä vuorovaikutuksella luodaan tulokselliset tiedon jakamisen olosuhteet. Toisaalta virtuaaliyhteisöjen jäsenten tulee tietää kriittiset tiedon jakamisen esteet, jotka estävät tiedon jakamisen olosuhteiden kehittymistä. Kirjallisuustutkimukseen perustuen tutkielma esittää, että tuloksellisesti toimivien virtuaaliyhteisöjen tiedon jakamisen toimintaympäristö voidaan luoda tietojohtamisen sosioteknisen lähestymistavan sosioteknisten tasojen ja sosiaalisen pääoman vuorovaikutuksella. Rakentamalla sosiotekniset tasot tietojohtamisen järjestelmiin ja asettamalla ne vuorovaikutukseen sosiaalisen pääoman kanssa kyetään tiedon jakamisen olosuhteisiin myötävaikuttamaan. Samalla tiedon jakamisen esteiden vaikutusta kyetään vähentämään tai poistamaan.

Naisyrittäjien välinen vertaistuki, Case: Yrittäjyyden Tuki-projekti

Yrittäjyyden Tuki - projekti toimi osana valtakunnallista WomEqual - kehittämiskumppanuushanketta vuosina 2005-2007 tavoitteenaan tukea naisyrittäjien toimintaedellytyksiä kehittäen heille vertaisryhmätoimintaan perustuvaa tukimallia. Tässä tutkimuksessa ensisijaisena tavoitteena on selvittää, miten kyseisen projektin vertaisryhmätoimintaan osallistuneet naisyrittäjät kokivat naisyrittäjien välisen vertaistuen toimintamuotona. Pyrkimyksenä on myös ymmärtää, mitkä seikat sitouttivat naisyrittäjiä vertaisryhmätoimintaan ja mitä he kokivat oppineensa vertaisryhmätoiminnan seurauksena. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on tarkastella, kuinka vertaistukiryhmä toimii naisyrittäjien välisen verkostoitumisen välineenä. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen primääriaineisto on kerätty puolistrukturoiduin teemahaastatteluilla ja sekundaariaineisto kyselytutkimuksen avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että naisyrittäjät kokevat henkisen ja sosiaalisen tuen tärkeäksi. Toiselta naisyrittäjältä, vertaiselta, saatu tuki koettiin vertaistukiryhmän vahvuudeksi. Vertaisryhmässä oppiminen tapahtui kokemusten jakamisen kautta. Uusien verkostojen luomisessa vertaistukiryhmä ei täysin vastannut odotuksia.

Asiantuntijan hiljainen tieto. Case: Tullihallitus, verotusosasto

Tutkielman tavoitteena on selvittää ja analysoida, mitä ja minkälaista tietoa ja osaamista asiantuntija tarvitsee jokapäiväisessä työssään. Tutkielman teoriaosuudessa pohditaan asiantuntijuutta, hiljaista tietoa, tiedon rakennetta sekä tiedon merkitystä ja haasteita tietojohtamisen näkökulmasta. Empiirisen tutkimuksen kohdeorganisaationa oli Tullihallituksen verotusosasto. Asiantuntijan osaaminen koostui opitusta tiedosta, mutta myös asenteesta ja halusta oppia. Asiantuntijaksi kehittyminen vaati käytännön harjoittelua oikeassa ympäristössä ja oikeilla asioilla. Asiantuntijan työssään tarvitsema tieto ja osaaminen osoittautuivat kohdeorganisaatiossa niin hiljaiseksi, että sitä ei välttämättä pystytä dokumentoimaan, eikä siten myöskään formaalilla tavalla siirtämään tai säilyttämään. Tutkimustulosten analysointi tuotti osaamispolkuja, jotka kuvaavat aloittelijan tarvitsemia tietoja ja osaamista matkalla asiantuntijaksi. Asiantuntijan tieto ja osaaminen koostuu viidestä pääpolusta, jotka liittyvät osaamisen henkilösidonnaisuuteen, tiedon ymmärtämiseen ja soveltamiseen, tiedon jakamiseen ja yhteistyöhön, henkilökohtaiseen kokemukseen työstä sekä kokemukseen ja käytännön tietoon. Tutkimustulokset perustuvat kohdeorganisaatiossa tehtyihin haastatteluihin, jotka analysoitiin käyttäen aineistolähtöisen teorian menetelmiä.

Dépistage du cancer de la prostate: partager avec le patient les incertitudes [Sharing uncertainties of prostate cancer screening].

The decision of whether our patients should undergo prostate cancer screening with the prostate specifc antigen (PSA) test remains daunting. The role of the primary care doctor is to help men decide between a potential decrease in mortality from a slow evolving but sometimes lethal cancer, and the risk of diagnosing and treating cancers that would have otherwise been indolent and asymptomatic. We can structure our discussions with three steps: choice, option, and decision making. A decision aid, such as the one that we have adapted and simplifed from the Collège des médecins du Québec, can help with this complex decision.