976 resultados para Le Terrain Bouchaballe
Resumo:
In a letter to a close friend dated April 1922 Le Corbusier announced that he was to publish his first major book, Architecture et révolution, which would collect “a set ofarticles from L’EN.”1—L’Esprit nouveau, the revue jointly edited by him and painter Amédée Ozenfant, which ran from 1920 to 1925.2 A year later, Le Corbusier sketched a book cover design featuring “LE CORBUSIER - SAUGNIER,” the pseudonymic compound of Pierre Jeanneret and Ozenfant, above a square-framed single-point perspective of a square tunnel vanishing toward the horizon. Occupying the lower half of the frame was the book’s provisional title in large handwritten capital letters, ARCHITECTURE OU RÉVOLUTION, each word on a separate line, the “ou” a laconic inflection of Paul Laffitte’s proposed title, effected by Le Corbusier.3 Laffitte was one of two publishers Le Corbusier was courting between 1921 and 1922.4 An advertisement for the book, with the title finally settled upon, Vers une architecture, 5 was solicited for L’Esprit nouveau number 18. This was the original title conceived with Ozenfant, and had in fact already appeared in two earlier announcements.6 “Architecture ou révolution” was retained as the name of the book’s crucial and final chapter—the culmination of six chapters extracted from essays in L’Esprit nouveau. This chapter contained the most quoted passage in Vers une architecture, used by numerous scholars to adduce Le Corbusier’s political sentiment in 1923 to the extent of becoming axiomatic of his early political thought.7 Interestingly, it is the only chapter that was not published in L’Esprit nouveau, owing to a hiatus in the journal’s production from June 1922 to November 1923.8 An agitprop pamphlet was produced in 1922, after L’Esprit nouveau 11-12, advertising an imminent issue “Architecture ou révolution” with the famous warning: “the housing crisis will lead to the revolution. Worry about housing.”9
Resumo:
Extending recent research on the importance of specific resources and skills for the internationalization of start-ups, this article tests a negative binomial model on a sample of 520 recently created high technology firms from the UK and Germany. The results show that previous international experience of entrepreneurs facilitates the rapid penetration of foreign markets, especially when the company features a clear and deliberate strategic intent of internationalization from the outset. This research provides one of the first empirical studies linking the influence of entrepreneurial teams to a high probability of success in the internationalization of high-technology ventures.
Resumo:
The John Lewis Partnership is one of Europe’s largest models of employee ownership and has been operating a form of employee involvement and participation since its formation in 1929. It is frequently held up as a model of best practice (Cathcart, 2013) and has been described as a ‘workers’ paradise’ (Stummer and Lacey, 2001). At the beginning of 2012, the Deputy Prime Minister of the UK unveiled plans to create a ‘John Lewis Economy’ (Wintour, 2012). As John Lewis is being positioned at the heart of political and media discussions in the UK about alternatives to the corporate capitalist model of enterprise, it is vital that more is known about the experience of employee involvement and participation within the organisation. This article explores the ways in which the practice of employee involvement and participation has changed in John Lewis as a result of competing employee and managerial interests. Its contribution is a contemporary exploration of participation in the John Lewis Partnership and an examination of the ways in which management and employees contested the meaning and practice of employee involvement and participation as part of a ‘democracy project’, which culminated in significant changes and degeneration of the democratic structures.
Resumo:
On 9 January 1927 Le Corbusier materialised on the front cover of the Faisceau journal edited by Georges Valois Le Nouveau Siècle which printed the single-point perspective of Le Corbusier’s Plan Voisin and an extract from the architect’s discourse in Urbanisme. In May Le Corbusier presented slides of his urban designs at a fascist rally. These facts have been known ever since the late 1980s when studies emerged in art history that situated Le Corbusier’s philosophy in relation to the birth of twentieth-century fascism in France—an elision in the dominant reading of Le Corbusier’s philosophy, as a project of social utopianism, whose received genealogy is Saint-Simon and Charles Fourier. Le Corbusier participated with the first group in France to call itself fascist, Valois’s militant Faisceau des Combattants et Producteurs, the “Blue Shirts,” inspired by the Italian “Fasci” of Mussolini. Thanks to Mark Antliff, we know the Faisceau did not misappropriate Le Corbusier’s plans, in some remote quasi-symbolic sense, rather Valois’s organisation was premised on the redesign of Paris based on Le Corbusier’s schematic designs. Le Corbusier’s Urbanisme was considered the “prodigious” model for the fascist state Valois called La Cité Française – after his mentor the anarcho-syndicalist Georges Sorel. Valois stated that Le Corbusier’s architectural concepts were “an expression of our profoundest thoughts,” the Faisceau, who “saw their own thought materialized” on the pages of Le Corbusier’s plans. The question I pose is, In what sense is Le Corbusier’s plan a complete representation of La Cité? For Valois, the fascist city “represents the collective will of La Cité” invoking Enlightenment philosophy, operative in Sorel, namely Rousseau, for whom the notion of “collective will” is linked to the idea of political representation: to ‘stand in’ for someone or a group of subjects i.e. the majority vote. The figures in Voisin are not empty abstractions but the result of “the will” of the “combatant-producers” who build the town. Yet, the paradox in anarcho-syndicalist anti-enlightenment thought – and one that became a problem for Le Corbusier – is precisely that of authority and representation. In Le Corbusier’s plan, the “morality of the producers” and “the master” (the transcendent authority that hovers above La Cité) is lattened into a single picture plane, thereby abolishing representation. I argue that La Cité pushed to the limits of formal abstraction by Le Corbusier thereby reverts to the Enlightenment myth it first opposed, what Theodor Adorno would call the dialectic of enlightenment.
Resumo:
For a planetary rover to successfully traverse across unstructured terrain autonomously, one of the major challenges is to assess its local traversability such that it can plan a trajectory to achieve its mission goals efficiently while minimising risk to the vehicle itself. This paper aims to provide a comparative study on different approaches for representing the geometry of Martian terrain for the purpose of evaluating terrain traversability. An accurate representation of the geometric properties of the terrain is essential as it can directly affect the determination of traversability for a ground vehicle. We explore current state-of-the-art techniques for terrain estimation, in particular Gaussian Processes (GP) in various forms, and discuss the suitability of each technique in the context of an unstructured Martian terrain. Furthermore, we present the limitations of regression techniques in terms of spatial correlation and continuity assumptions, and the impact on traversability analysis of a planetary rover across unstructured terrain. The analysis was performed on datasets of the Mars Yard at the Powerhouse Museum in Sydney, obtained using the onboard RGB-D camera.
Resumo:
It is well recognized that many scientifically interesting sites on Mars are located in rough terrains. Therefore, to enable safe autonomous operation of a planetary rover during exploration, the ability to accurately estimate terrain traversability is critical. In particular, this estimate needs to account for terrain deformation, which significantly affects the vehicle attitude and configuration. This paper presents an approach to estimate vehicle configuration, as a measure of traversability, in deformable terrain by learning the correlation between exteroceptive and proprioceptive information in experiments. We first perform traversability estimation with rigid terrain assumptions, then correlate the output with experienced vehicle configuration and terrain deformation using a multi-task Gaussian Process (GP) framework. Experimental validation of the proposed approach was performed on a prototype planetary rover and the vehicle attitude and configuration estimate was compared with state-of-the-art techniques. We demonstrate the ability of the approach to accurately estimate traversability with uncertainty in deformable terrain.
Learned stochastic mobility prediction for planning with control uncertainty on unstructured terrain
Resumo:
Motion planning for planetary rovers must consider control uncertainty in order to maintain the safety of the platform during navigation. Modelling such control uncertainty is difficult due to the complex interaction between the platform and its environment. In this paper, we propose a motion planning approach whereby the outcome of control actions is learned from experience and represented statistically using a Gaussian process regression model. This mobility prediction model is trained using sample executions of motion primitives on representative terrain, and predicts the future outcome of control actions on similar terrain. Using Gaussian process regression allows us to exploit its inherent measure of prediction uncertainty in planning. We integrate mobility prediction into a Markov decision process framework and use dynamic programming to construct a control policy for navigation to a goal region in a terrain map built using an on-board depth sensor. We consider both rigid terrain, consisting of uneven ground, small rocks, and non-traversable rocks, and also deformable terrain. We introduce two methods for training the mobility prediction model from either proprioceptive or exteroceptive observations, and report results from nearly 300 experimental trials using a planetary rover platform in a Mars-analogue environment. Our results validate the approach and demonstrate the value of planning under uncertainty for safe and reliable navigation.
Resumo:
With the increasing need to adapt to new environments, data-driven approaches have been developed to estimate terrain traversability by learning the rover’s response on the terrain based on experience. Multiple learning inputs are often used to adequately describe the various aspects of terrain traversability. In a complex learning framework, it can be difficult to identify the relevance of each learning input to the resulting estimate. This paper addresses the suitability of each learning input by systematically analyzing the impact of each input on the estimate. Sensitivity Analysis (SA) methods provide a means to measure the contribution of each learning input to the estimate variability. Using a variance-based SA method, we characterize how the prediction changes as one or more of the input changes, and also quantify the prediction uncertainty as attributed from each of the inputs in the framework of dependent inputs. We propose an approach built on Analysis of Variance (ANOVA) decomposition to examine the prediction made in a near-to-far learning framework based on multi-task GP regression. We demonstrate the approach by analyzing the impact of driving speed and terrain geometry on the prediction of the rover’s attitude and chassis configuration in a Marsanalogue terrain using our prototype rover Mawson.
Resumo:
Information structure and Kabyle constructions Three sentence types in the Construction Grammar framework The study examines three Kabyle sentence types and their variants. These sentence types have been chosen because they code the same state of affairs but have different syntactic structures. The sentence types are Dislocated sentence, Cleft sentence, and Canonical sentence. I argue first that a proper description of these sentence types should include information structure and, second, that a description which takes into account information structure is possible in the Construction Grammar framework. The study thus constitutes a testing ground for Construction Grammar for its applicability to a less known language. It constitutes a testing ground notably because the differentiation between the three types of sentences cannot be done without information structure categories and, consequently, these categories must be integrated also in the grammatical description. The information structure analysis is based on the model outlined by Knud Lambrecht. In that model, information structure is considered as a component of sentence grammar that assures the pragmatically correct sentence forms. The work starts by an examination of the three sentence types and the analyses that have been done in André Martinet s functional grammar framework. This introduces the sentence types chosen as the object of study and discusses the difficulties related to their analysis. After a presentation of the state of the art, including earlier and more recent models, the principles and notions of Construction Grammar and of Lambrecht s model are introduced and explicated. The information structure analysis is presented in three chapters, each treating one of the three sentence types. The analyses are based on spoken language data and elicitation. Prosody is included in the study when a syntactic structure seems to code two different focus structures. In such cases, it is pertinent to investigate whether these are coded by prosody. The final chapter presents the constructions that have been established and the problems encountered in analysing them. It also discusses the impact of the study on the theories used and on the theory of syntax in general.
Resumo:
Pro gradu -tutkielman aiheena on kirjeenvaihtajan työprosessi. Tutkielma kuuluu kääntämisen sosiologian piiriin. Tutkimuksen kohteena oli Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtaja Minna Nalbantoglu, jonka työskentelyä tutkielman tekijä havainnoi Pariisissa viiden päivän ajan syyskuussa 2006. Tutkimuksen päämetodina oli tapaustutkimus, jonka lisäksi tutkimuksessa käytettiin metodina haastattelua ja havainnointia sekä dokumenttien, tallenteiden ja työnäytteiden analysointia. Tutkimuksen aineisto muodostui havaintomuistiinpanoista, kirjeenvaihtajan haastattelusta, ääneenajatteluprotokollista, haastattelunauhoista, kirjeenvaihtajan tuottamista artikkeleista, kirjeenvaihtajan käyttämistä lähteistä ja juttupäiväkirjoista. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva kirjeenvaihtajan työprosessista. Tavoitteena oli vastata seuraavin kysymyksiin: 1) Miten ja millä kriteereillä kirjeenvaihtaja valitsee Helsingin Sanomien lukijoille välitettävät uutiset? 2) Miten uutinen tuotetaan? 3) Minkälaista kääntämistä tai käännöseditointia (transediting) kirjeenvaihtajan työssä esiintyy? Tutkimustulokset on analysoitu viiden käsitteen avulla, jotka ovat uutiskriteerit, uutisen tuottamisprosessi, kääntäminen, käännöseditointi ja portinvartiointi (gatekeeping). Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla kirjeenvaihtajan tutkimusviikon aikana tuottamia artikkeleita Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen (1965) klassisten uutiskriteerien avulla, joita täydennettiin Judy McGregorin (2002) päivitetyillä uutiskriteereillä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla uutisten tuottamisprosessia. Samalla selvitettiin, mitä lähteitä kirjeenvaihtaja oli käyttänyt jutuissansa. Kolmatta tutkimuskysymystä varten artikkelit analysoitiin Teun A. van Dijkin (1988) uutisen tuottamisprosessin tutkimista varten kehittämällä mallilla. Van Dijkin mallin avulla määriteltiin, mikä tekstinkäsittelystrategia on kääntämistä ja mitkä käännöseditointia. Analyysin perusteella todettiin, että tekstin tuottamisprosessissa esiintyy myös uuden tekstin luomista ja tuotantoa yksikielisen materiaalin pohjalta. Kääntäminen ja käännöseditointi (Karen Stetting 1989) -käsitteitä pohdittiin ennen analyysia työn teoriaosuudessa. Uutisaiheiden analyysin perusteella todettiin, että mitä enemmän tapahtuma täyttää uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Niin ikään mitä enemmän tapahtuma täyttää McGregorin päivittämiä uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Analysoitujen uutisten määrä oli kuitenkin pieni, eikä tuloksia voida pitää kuin suuntaa-antavina. Artikkeleiden lähteenä oli käytetty lähinnä haastatteluita, lehtiartikkeleita ja uutistoimistojen sähkeitä. Muiden lähteiden käyttö oli satunnaista. Lähteiden ja käännösstrategioiden välillä ei havaittu korrelaatiota. Eniten käytetty tekstinkäsittelystrategia oli tiivistäminen. Käännöseditoinnin osuus oli yli puolet artikkeleiden tekstistä (keskiarvo 62 %) ja kääntämisen osuus vain kahdeksan prosenttia. Tutkimuksen perusteella käännöseditointi-käsitteen käyttö on perusteltua puhuttaessa kyseisen kirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen perusteella on kehitetty uusi portinvartiointimalli, joka pohjautuu van Dijkin uutisen tuottamisprosessimalliin. Mallin avulla voidaan analysoida uutisen tuottamisprosessia ja päätellä, minkä verran kääntämistä ja käännöseditointia työssä esiintyy. Mallia ehdotetaan sovellettavaksi paitsi muiden kirjeenvaihtajien niin myös monikielisen materiaalin parissa työskentelevien toimittajien työn sekä uutiskääntämisen analysointiin.
Resumo:
Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.
Resumo:
Le naturalisme finlandais. Une conception entropique du quotidien. Finnish Naturalism. An Entropic Conception of Everyday Life. Nineteenth century naturalism was a strikingly international literary movement. After emerging in France in the 1870s, it spread all over Europe including young, small nations with a relatively recent literary tradition, such as Finland. This thesis surveys the role and influence of French naturalism on the Finnish literature of the 1880s and 1890s. On the basis of a selection of works of six Finnish authors (Juhani Aho, Minna Canth, Kauppis-Heikki, Teuvo Pakkala, Ina Lange and Karl August Tavaststjerna), the study establishes a view of the main features of Finnish naturalism in comparison with that of French authors, such as Zola, Maupassant and Flaubert. The study s methodological framework is genre theory: even though naturalist writers insisted on a transparent description of reality, naturalist texts are firmly rooted in general generic categories with definable relations and constants on which European novels impose variations. By means of two key concepts, entropy and everyday life , this thesis establishes the parameters of the naturalist genre. At the heart of the naturalist novel is a movement in the direction of disintegration and confusion, from order to disorder, from illusion to disillusion. This entropic vision is merged into the representation of everyday life, focusing on socially mediocre characters and discovering their miseries in all their banality and daily grayness. By using Mikhail Bakhtin s idea of literary genres as a means of understanding experience, this thesis suggests that everyday life is an ideological core of naturalist literature that determines not only its thematic but also generic distinctions: with relation to other genres, such as to Balzac s realism, naturalism appears primarily to be a banalization of everyday life. In idyllic genres, everyday life can be represented by means of sublimation, but a naturalist novel establishes a distressing, negative everyday life and thus strives to take a critical view of the modern society. Beside the central themes, the study surveys the generic blends in naturalism. The thesis analyzes how the coalition of naturalism and the melodramatic mode in the work of Minna Canth serves naturalisms ambition to discover the unconscious instincts underlying daily realities, and how the symbolic mode in the work of Juhani Aho duplicates the semantic level of the apparently insignificant, everyday naturalist details. The study compares the naturalist novel to the ideological novel (roman à these) and surveys the central dilemma of naturalism, the confrontation between the optimistic belief in social reform and the pessimistic theory of determinism. The thesis proposes that the naturalist novel s contribution to social reform lies in its shock effect. By means of representing the unpleasant truth the entropy of everyday life it aims to scandalize the reader and make him aware of the harsh realities that might apply also to him.
Resumo:
Digital Image