946 resultados para Ward, Artemas--1727-1800
Resumo:
Objective: A literature review to examine the incorporation of respiratory assessment into everyday surgical nursing practice; possible barriers to this; and the relationship to patient outcomes. Primary argument: Escalating demands on intensive care beds have led to highly dependent patients being cared for in general surgical ward areas. This change in patient demographics has meant the knowledge and skills required of registered nurses in these areas has expanded exponentially. The literature supported the notion that postoperative monitoring of vital signs should include the fundamental assessment of respiratory rate; depth and rhythm; work of breathing; use of accessory muscles and symmetrical chest movement; as well as auscultation of lung fields using a stethoscope. Early intervention in response to changes in a patient's respiratory health status impacts positively on patient health outcomes. Substantial support exists for the contention that technologically adept nurses who also possess competent respiratory assessment skills make a difference to respiratory care. Conclusions: Sub-clinical respiratory problems have been demonstrated to contribute to adverse events. There is a paucity of research knowledge as to whether respiratory education programs and associated inservice make a difference to nursing clinical practice. Similarly, the implications for associated respiratory educational needs are not well documented, nor has a research base been sufficiently developed to guide nursing practice. Further research has the potential to influence the future role and function of the registered nurse by determining the importance of respiratory education programs on post-operative patient outcomes.
Resumo:
Aims and objectives. This study was undertaken to measure and analyse levels of acoustic noise in a General Surgical Ward. Method. Measurements were undertaken using the Norsonic 116 sound level meter (SLM) recording noise levels in the internationally agreed ‘A’ weighted scale. Noise level data and observational data as to the number of staff present were obtained and recorded at 5-min intervals over three consecutive days. Results. Results of noise level analysis indicated that mean noise level within this clinical area was 42.28 dB with acute spikes reaching 70 dB(A). The lowest noise level attained was that of 36 dB(A) during the period midnight to 7 a.m. Non-parametric testing, using Spearman's Rho (two-tailed), found a positive relationship between the number of staff present and the level of noise recorded, indicating that the presence of hospital personnel strongly influences the level of noise within this area. Relevance to clinical practice. Whilst the results of this may seem self-evident in many respects the problems of excessive noise production and the exposure to it for patients, hospital personnel and relatives alike continues unabated. What must be of concern is the psychophysiological effects excessive noise exposure has on individuals, for example, decreased wound healing, sleep deprivation and cardiovascular stimulation.
Resumo:
Nontechnical skills relating to team functioning are vital to the effective delivery of patient care and safety. In this study, we develop a reliable behavioral marker tool for assessing nontechnical skills that are critical to the success of ward-based multidisciplinary healthcare teams. The Team Functioning Assessment Tool (TFAT) was developed and refined using a literature review, focus groups, card-sorting exercise, field observations, and final questionnaire evaluation and refinement process. Results demonstrated that Clinical Planning, Executive Tasks, and Team Relations are important facets of effective multidisciplinary healthcare team functioning. The TFAT was also shown to yield acceptable inter-rater agreement.
Resumo:
The team functioning assessment tool (TFAT) has been shown to be a reliable behavioral marker tool for assessing nontechnical skills that are critical to the success of ward-based healthcare teams. This paper aims to refine and shorten the length of the TFAT to improve usability, and establish its reliability and construct validity. Psychometric testing based on 110 multidisciplinary healthcare teams demonstrated that the TFAT is a reliable and valid tool for measuring team members’ nontechnical skills in regards to Clinical Planning, Executive Tasks, and Team Functioning. Providing support for concurrent validity, high TFAT ratings were predicted by low levels of organizational constraints and high levels of group potency. There was also partial support for the negative relationships between time pressure, leadership ambiguity, and TFAT ratings. The paper provides a discussion on the applicability of the tool for assessing multidisciplinary healthcare team functioning in the context of improving team effectiveness and patient safety for ward-based hospital teams.
Resumo:
OBJECTIVE: To explore how registered nurses (RNs) in the general ward perceive discharge processes and practices for patients recently discharged from the intensive care unit (ICU). BACKGROUND: Patients discharged from the ICU environment often require complicated and multifaceted care. The ward-based RN is at the forefront of the care of this fragile patient population, yet their views and perceptions have seldom been explored. DESIGN: A qualitative grounded theory design was used to guide focus group interviews with the RN participants. METHODS: Five semi-structured focus group interviews, including 27 RN participants, were conducted in an Australian metropolitan tertiary referral hospital in 2011. Data analyses of transcripts, field notes and memos used concurrent data generation, constant comparative analysis and theoretical sampling. RESULTS: Results yielded a core category of 'two worlds' stressing the disconnectedness between ICU and the ward setting. This category was divided into sub categories of 'communication disconnect' and 'remember the family'. Properties of 'what we say', 'what we write', 'transfer' and 'information needs' respectively were developed within those sub-categories. CONCLUSION: The discharge process for patients within the ICU setting is complicated and largely underappreciated. There are fundamental, misunderstood differences in prioritisation and care of patients between the areas, with a deep understanding of practice requirements of ward based RNs not being understood. The findings of this research may be used to facilitate inter departmental communications and progress practice development.
Resumo:
The thesis focuses on the social interaction and behavior of the homeless living in Tokyo's Taito Ward. The study is based on the author's own ethnographic field research carried out in the autumn 2003. The chosen methodologies were based on the methodology called "participant observation", and they were used depending on the context. The ethnographic field research was carried out from the mid-August to the beginning of the October in 2003. The most important targets of the research were three separate loosely knit groups placed in certain parts of Taito Ward. One of these groups was based in proximity to the Ueno train station, one group gathered every morning around a homeless support organization called San'yûkai, and one was based in Tamahime Park located in the old San'ya area of Tokyo. The analysis is based on the aspects of Takie Sugiyama Lebra's theory of "social relativism". Lebra's theory consists of the following, arguably universal aspects: belongingness, empathy, dependence, place in the society, and reciprocity. In addition, all the interaction and behavior is tied to the context and the situation. According to Lebra, ritual and intimate situations produce similar action, which is socially relative. Of these, the norms of the ritual behavior are more regulated, while the intimate bahavior is less spontaneous. On the contrary, an anomic situation produces anomic behavior, which is not socially relative. Lebra's theory is critically reviewed by the author of the thesis, and the author has attempted to modify the theory to make it more adaptable to the present-day society and to the analysis. Erving Goffman's views of the social interaction and Anthony Giddens' theories about the social structures have been used as complementary thoretical basis. The aim of the thesis is to clarify, how and why the interaction and the behavior of some homeless individuals in some situations follow the aspects of Lebra's "social relativism", and on the other hand, why in some situations they do not. In the latter cases the answers can be sought from regional and individual differences, or from the inaptness of the theory to analyze the presented situation. Here, a significant factor is the major finding of the field study: the so called "homeless etiquette", which is an abstract set of norms and values that influences the social interaction and behavior of the homeless, and with which many homeless individuals presented in the study complied. The fundamental goal of the thesis is to reach profound understanding about the daily life of the homeless, whose lives were studied. The author argues that this kind of profound understanding is necessary in looking for sustainable solutions in the areas of social and housing policy to improve the position of the homeless and the qualitative functioning of the society.
Resumo:
Dozens of Finnish artists, practically all the professional sculptors and painters, travelled to and stayed in Rome during the 19th century. The study at hand concentrates for the first time on the Finnish artists in Rome in corpore, and analyses their way of life based on a broad variety of previously unknown and unexplored sources from a number of archives in both Scandinavia and Rome. The extensive corpus of source material is scrutinized with microhistorical precision from the point of view of cultural history. The new information thus achieved adds to the previous knowledge of Rome s often overlooked importance as a source of inspiration in Scandinavian culture in general and significantly clarifies our understanding of the development of Finnish artistic life and cultural identity in the 19th century. The study proves that in Finland, like in all of Europe, the stay in Rome was considered to be a necessary part of becoming a true artist. Already the journey was an integral part of the encounter with Rome, corresponding with the civilized ideal of the period. The stay in Rome provided a northern artist with overwhelming opportunities that were incomparable to the unestablished and modest forms of artistic life Finland could offer. Without domestic artistic institutions or traditions, the professional status of Finnish painters and sculptors took shape abroad, firstly through the encounter with Rome and the different networks the Finnish artists belonged to during and after their stay in the eternal city. The Finnish artists were an integral part of the international artistic community in the cultural capital of Europe, which gave a totally new impetus to their work and contributed to their cosmopolitan identification. For these early masters of Finnish art, the Scandinavian communality and universal artistic identity seemed to be more significant than their nationality. In all, the scrutiny of Finnish artists in their wide social, ideological and international framework gives an interesting aspect to the cultural ambiance of the 19th century, in both Rome and Finland. The study highlights many long-forgotten artists who were influential in shaping Finnish art, culture and identity in their time.
Resumo:
Opinnäytetyöni tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin kannalta keskeistä kommunikaatiovälinettä, painettua kirjaa, ja sen kansainvälistä luonnetta ja liikkumista. Teemaan perehdytään helsinkiläisen Gustaf Otto Waseniuksen (1789-1852) kirjakaupan toiminnan avulla keskittyen tarkastelemaan ulkomaisen kirjallisuuden tuomista Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Tutkielma käsittelee ensisijaisesti itse kauppiastoimintaa: mitä kirjakauppayhteyksiä Waseniuksella oli sekä miten ja keiden ehdoilla ne toimivat. Näiden kysymysten ohessa pohdin myös itse kirjojen välityksellä tapahtunutta tiedonvälitystä. Työn tavoitteena on paljastaa, minkälaisia suomalaisten kirjakauppiaiden ja lukijoiden kirjallisuudenhankinnan sekä lukemisen kontekstit ja resurssit olivat 1800-luvun alkupuolella. Tutkielman lähteinä on käytetty Waseniuksen kirjakaupan kirjeitä ja kuitteja sekä sensuuriviranomaisten arkistoja. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi paneudun Waseniuksen kauppaverkoston syntyyn ja sen esittelyyn: Waseniuksen kansainväliset yhteydet keskittyivät kolmelle kulttuurialueelle. Ruotsista hän sai kirjoja kaikilta merkittäviltä kustantajilta, kauppiailta sekä itsenäisesti toimivilta kirjailijoilta. Saksankielisen kulttuurin tarjontaa Wasenius pystyi hankkimaan Leipzigin kansainvälisten kirjakauppiaiden avulla. Ranskalaisen kirjallisuuden osalta Wasenius omasi toimivat yhteydet Pariisin kirjakauppiaisiin. Sen sijaan Brittein saaret jäivät vielä Waseniuksen kontaktiverkoston ulkopuolelle, samoin myös Pietarin huomattava kulttuurikeskus. Tämän jälkeen keskityn yhteyksien toimintaan. Wasenius solmi kauppakumppaniensa kanssa yleiseurooppalaisen komissionääri-sopimuksen, jonka valtuuttamana hän sai myydä kunkin ulkomaisen kauppiaan tuotteita liikkeessään. Ensiksi tarkastelen kauppiaiden välisten etäisyyksien ylittämistä. Aikakauden kuljetustavat huomioonottaen suuret etäisyydet eivät Waseniuksen kirjojen hankintaa juuri haitanneet, vaan suurkauppiaana hän pystyi käyttämään aikansa parhaat resurssit lähetystensä kuljettamiseen. Toiseksi pohdin aikakauden kauppiastoimintojen ja kulttuuripiirteiden vaikutusta kirjakauppaan. Waseniuksen toiminta kirjakauppiaana perustui taloudellisen voiton tavoittelulle, mikä tarkoitti mm. sitä, että lähetysten sisältö määrättiin etukäteen hyvin tarkasti. Ennen Suomeen saapumistaan kirjoilla piti olla varma ostaja, minkä Wasenius useimmiten varmisti ennakkotilausluetteloin ja etumaksuin. Kolmanneksi esiin nousevat 1800-luvun alun poliittiset tapahtumat, jotka osaltaan, kauppiaan silmiin kaikkein näkyvimmin, vaikuttivat kirjojen tuontiin. Sensuurin piti periaatteessa estää useiden satojen vaarallisena pidetyn kirjan levittäminen ja lukeminen Suomessa, mutta Wasenius ei suinkaan lopettanut kiellettyjen kirjojen tuontia, vaan salakuljetti sensuroitavia teoksia jatkuvasti liikkeeseensä myytäväksi. Suomalaiset viranomaiset hyväksyivät usein tämänkaltaisen toiminnan, joten venäläistä sensuuriasetusta tai hallintoa ei juuri kunnioitettu. Vertailu eurooppalaiseen kirjakauppatoimintaan osoittaa Waseniuksen omanneen erittäin hyvät kansainväliset suhteet. Tämä kuitenkin johtui niin kirjakauppatoiminnan keskittymisestä harvojen kauppiaiden käsiin kuin myös oman kustannustoiminnan vähyydestä. Tiedonvälityksen kehityksen ja kulttuurihistorian kannalta Waseniuksen kansainvälinen toiminta osoittautuu noudattelevan vielä vanhan eliittikulttuurin muotoja, mutta kirjakauppainstituution kehittyminen aivan uudenlaiseen kukoistukseen valmisteli jo kansallisen kulttuurin nousemista lähivuosikymmeninä.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa 1800-luvulla tapahtunutta keskiluokan sosiaalista nousua pohjalaissyntyisen papin, opettajan, liikemiehen ja valtiopäiväedustajan Alfred Kihlmanin (1825-1904) elämänvaiheiden kautta. Kyseessä ei ole perinteinen elämäkerta, vaan työn pyrkimyksenä on mikrotason tarkan analyysin kautta päästä käsiksi laajempiin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaaliset verkostot sekä niiden merkitys Kihlmanin kaltaisen keskiluokkaisen yksilön sosiaaliselle nousulle. Tutkimus jakautuu kahteen pääosaan, joista ensimmäinen käsittelee heränneiden pappien verkostoja 1840-luvulla ja 1850-luvun alussa ja jälkimmäinen liikemiesverkostoja 1850-luvun jälkipuolelta 1870-luvun alkuun. Pääasiallisena lähdeaineistona on Alfred Kihlmanin laaja kirjeenvaihto. Alfred Kihlman liittyi kouluvuosinaan 1840-luvun alussa nuorison piirissä nopeasti levinneeseen herännäisyyteen. Nuoret heränneet papit muodostivat tiiviin sosiaalisen verkoston, joka perustui jaetulle uskonnolliselle ideologialle sekä pappisperheiden välisille avioliittositeille. Lisäksi verkostoa pidettiin yllä yhteisillä kokoontumisilla, vierailuilla, kirjeenvaihdolla sekä palvelusten vaihtamisella. Verkoston välityksellä saatiin tehokkaasti mm. informaatiota sekä rahalainoja. Herännäisyys nousi nuoren keskiluokkaisen papiston omaa yhteiskunnallista voimattomuuttaan kohtaan tuntemasta tyytymättömyydestä. Kun sivistyneistön mahdollisuudet menestyä perinteisillä foorumeilla olivat autonomian alkupuolella heikot, nuoret heränneet kielsivät uskonnollisessa ideologiassaan arvon maalliselta menestykseltä ja rakensivat oman verkostonsa, jonka sisällä he saattoivat toteuttaa pätemisentarvettaan. Yhteiskunnallisen tilanteen muututtua verkosto muuttui 1850-luvun alussa hyödystä rasitteeksi, minkä seurauksena heränneiden pappien rivit hajaantuivat. Irtauduttuaan herännäisyydestä Alfred Kihlman siirtyi opettajan uralle. Heränneeltä vaimoltaan perimänsä varallisuuden sekä nuoruus- ja herännäisvuosinaan solmimiensa ystävyyssuhteiden ansiosta hän ajatui 1850-luvun kuluessa yhä enemmän myös liike-elämään. Hänen merkittävimmäksi toimintakentäkseen muodostuivat Suomen Yhdyspankki sekä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus, jonka johtajana hän toimi vuodesta 1866 lähtien. 1860-luvulla liikemiesverkostot perustuivat suurelta osin sukulaisuuteen, mutta yhä enenevässä määrin myös ystävyys-, kollega- ja liikekumppanuussuhteisiin. Kun pankkilaitos oli vielä hyvin kehittymätön, verkostot olivat etenkin pääomien hankinnassa avainasemassa. Tiiviit lainaverkostot olivat huonojen suhdanteiden aikana toisaalta myös vaaraksi, sillä yksi suuri konkurssi saattoi vetää mukanaan joukoittain liikemiehiä. Verkostojen kautta voitiin välittää ja saada myös suosituksia sekä sisäpiiritietoa, jota ei ollut saatavissa muista lähteistä. Yhteiskunnan muuttuminen ja henkilösuhteet mahdollistivat Alfred Kihlmanin sosiaalisen nousun. Teollistuminen ja liike-elämän vapautuminen tarjosivat uusia mahdollisuuksia keskiluokan yritteliäille yksilöille. Ylempien yhteiskuntaluokkien välisten säätyjen välisten raja-aitojen tasaantuminen tekivät 1850-luvun puolivälissä mahdolliseksi myös papin osallistumisen liike-elämään. Avainsanat: sosiaaliset verkostot - Suomi - 1800-luku - herännäisyys - kirkkohistoria - taloushistoria
Resumo:
Tutkielma selvittää homonyymiparisten suomalaisten etunimien suosionvaihtelua eri aikoina eri alueilla. Tarkastelu rajoittuu ajanjaksoon 1800-luvun lopulta noin vuoteen 1980. Tarkoituksenani on kuvata myös sitä ympäristöä, jossa nimenantajat ovat valintansa tehneet. Nimen on hyväksytyksi tullakseen noudatettava yhteisön senhetkisiä nimimalleja. Kulttuurissa tapahtuvat muutokset heijastuvat henkilönnimistöön, esimerkiksi varsinaisista etunimistä voi puhua vasta sitten, kun nimijärjestelmään kuuluu lisäksi sukunimi tai säännöllisesti käytetty lisänimi. Homonyymiparisella etunimellä tarkoitan sellaista etunimenä käytettyä tai sellaiseksi tarkoitettua propria, jolla on Nykysuomen sanakirjan mukaan yleiskielessä sitä äänteellisesti vastaava ei-proprinen, merkityksellinen sana. Tätä kutsun proprin homonyymipariksi. Nimen rinnalla olevan homonyymin merkitys ei useinkaan sinänsä ole vakiinnuttanut nimeä, mutta on nimiryhmiä, joiden homonyymiparit muodostavat merkityskenttiä: Ilta (< Mathilda) on saanut tukea nimistä Aamu ja Päivä. (Huom. *Yö ei ole etunimi.) Ajanjaksojen homonyymipariset suosikkinimet muistuttavat toisiaan ja ovat rakenteeltaan toistensa ja samaan aikaan suosiossa olleiden muiden nimien kanssa samankaltaisia.
Resumo:
Background: Falls among hospitalised patients impose a considerable burden on health systems globally and prevention is a priority. Some patient-level interventions have been effective in reducing falls, but others have not. An alternative and promising approach to reducing inpatient falls is through the modification of the hospital physical environment and the night lighting of hospital wards is a leading candidate for investigation. In this pilot trial, we will determine the feasibility of conducting a main trial to evaluate the effects of modified night lighting on inpatient ward level fall rates. We will test also the feasibility of collecting novel forms of patient level data through a concurrent observational sub-study. Methods/design: A stepped wedge, cluster randomised controlled trial will be conducted in six inpatient wards over 14 months in a metropolitan teaching hospital in Brisbane (Australia). The intervention will consist of supplementary night lighting installed across all patient rooms within study wards. The planned placement of luminaires, configurations and spectral characteristics are based on prior published research and pre-trial testing and modification. We will collect data on rates of falls on study wards (falls per 1000 patient days), the proportion of patients who fall once or more, and average length of stay. We will recruit two patients per ward per month to a concurrent observational sub-study aimed at understanding potential impacts on a range of patient sleep and mobility behaviour. The effect on the environment will be monitored with sensors to detect variation in light levels and night-time room activity. We will also collect data on possible patient-level confounders including demographics, pre-admission sleep quality, reported vision, hearing impairment and functional status. Discussion: This pragmatic pilot trial will assess the feasibility of conducting a main trial to investigate the effects of modified night lighting on inpatient fall rates using several new methods previously untested in the context of environmental modifications and patient safety. Pilot data collected through both parts of the trial will be utilised to inform sample size calculations, trial design and final data collection methods for a subsequent main trial.
Resumo:
Genealogy reaching back to his great-grandparents in 18th century; history of the family's wine business until its liquidation in 1931; primary and secondary education; military service; activities in various associations; president of the "Israelitische Oberkirchenbehoerde" (Federation of Wuerttemberg Jewish communities); information about Stuttgart Jewish community.
Resumo:
The memoirs were written in 2000 in California and contains some of the author's diary entries during the years of the family's emigration and reminiscences of the author's father. Detailed description of family history going back to the early 19th century. The author's grandfather Moses Stern had a rawproduct business in Gelsenkirchen, Westphalia. His father Max Stern took his graduate exam (Abitur) at the Jacobsohn boarding school in 1904 and was sent to a business school in Brussles, Belgium. Work in the family business M. Stern AG. World War One and rise of the family business with branches throughout Germany and offices in New York, London, Milan and Stockholm. Due to political unrest at the end of the war the business administration moved to Essen. Description of the family background of Beate Herzberg, the author's mother. Courtship of his parents and marriage in 1922. Birth of his sister Annelore in 1923. Martin Stern was born in 1924. Description of the family household and domestic life in a well-to-do family the 1920s. Friday visits to the synagogue and celebration of Jewish holidays. Vacations at the North sea and skiinig in the Alps. Martin attended a Jewish elementary school. Rising National Socialism. After Hitler came to power in 1933 the author's father immediately started preparations for the family's emigration, but was persuaded to stay by his family. Life under National Socialism. Martin attended Gymnasium and was one of only two Jewish students in his class. Antisemitic incidents. Private lessons in piano and Hebrew. Bar Mitzvah in 1937. Recollections of performances of the Kulturbund.