A transgenic mouse model that recapitulates the clinical features of both neonatal and adult forms of the skin disease epidermolytic hyperkeratosis

Keratins are the major structural proteins of keratinocytes, which are the most abundant cell type in the mammalian epidermis. Mutations in epidermal keratin genes have been shown to cause severe blistering skin abnormalities. One such disease, epidermolytic hyperkeratosis (EHK), also known as bullous congenital ichthyosiform erythroderma, occurs as a result of mutations in highly conserved regions of keratins K1 and K10. Patients with EHK first exhibit erythroderma with severe blistering, which later is replaced by thick patches of scaly skin. To assess the effect of a mutated K1 gene on skin biology and to produce an animal model for EHK, we removed 60 residues from the 2B segment of HK1 and observed the effects of its expression in the epidermis of transgenic mice. Phenotypes of the resultant mice closely resembled those observed in the human disease, first with epidermal blisters, then later with hyperkeratotic lesions. In neonatal mice homozygous for the transgene, the skin was thicker, with an increased labeling index, and the spinous cells showed a collapse of the keratin filament network around the nuclei, suggesting that a critical concentration of the mutant HK1, over the endogenous MK1, was required to disrupt the structural integrity of the spinous cells. Additionally, footpad epithelium, which is devoid of hair follicles, showed blistering in the spinous layer, suggesting that hair follicles can stabilize or protect the epidermis from trauma. Blisters were not evident in adult mice, but instead they showed a thick, scaly hyperkeratotic skin with increased mitosis, resulting in an increased number of corneocytes and granular cells. Irregularly shaped keratohyalin granules were also observed. To date, this is the only transgenic model to show the typical morphology found in the adult form of EHK.

Similar understorey structure in spite of edaphic and floristic dissimilarity in Amazonian forests

Forest structure determines light availability for understorey plants. The structure of lowland Amazonian forests is known to vary over long edaphic gradients, but whether more subtle edaphic variation also affects forest structure has not beenresolved. In western Amazonia, the majority of non-flooded forests grow on soils derived either from relatively fertile sediments of the Pebas Formation or from poorer sediments of the Nauta Formation. The objective of this study was to compare structure and light availability in the understorey of forests growing on these two geological formations. We measured canopy openness and tree stem densities in three size classes in northeastern Peru in a total of 275 study points in old-growth terra firme forests representing the two geological formations. We also documented variation in floristic composition (ferns, lycophytes and the palm Iriartea deltoidea) and used Landsat TM satellite image information to model the forest structural and floristic features over a larger area. The floristic compositions of forests on the two formations were clearly different, and this could also be modelled with the satellite imagery. In contrast, the field observations of forest structure gave only a weak indication that forests on the Nauta Formation might be denser than those on the Pebas Formation. The modelling of forest structural features with satellite imagery did not support this result. Our results indicate that the structure of forest understorey varies much less than floristic composition does over the studied edaphic difference.

Generalized descriptive set theory and classification theory

Descriptive set theory is mainly concerned with studying subsets of the space of all countable binary sequences. In this paper we study the generalization where countable is replaced by uncountable. We explore properties of generalized Baire and Cantor spaces, equivalence relations and their Borel reducibility. The study shows that the descriptive set theory looks very different in this generalized setting compared to the classical, countable case. We also draw the connection between the stability theoretic complexity of first-order theories and the descriptive set theoretic complexity of their isomorphism relations. Our results suggest that Borel reducibility on uncountable structures is a model theoretically natural way to compare the complexity of isomorphism relations.

Potential isomorphism of elementary substructures of a strictly stable homogeneous model

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt."

The non-absoluteness of model existence in uncountable cardinals for Lw1,w

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt"

On Borel equivalence relations in generalized Baire space

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt."

Rakennustekniikan lämpökuvauspalvelujen kehittäminen

Tämä insinöörityö tehtiin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Rakennustekniikan koulutusohjelmalle. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on yksi Suomen suurimmista ammattikorkeakouluista, jonka opiskelijat ovat valmistuessaan alansa asiantuntijoita. Työn tavoitteena oli kehittää Rakennustekniikan koulutusohjelman tuottamia lämpökuvauspalveluja. Työssä selvitettiin, mitkä ovat lämpökuvauspalvelujen kehittämiskohteet ja mihin kehittämistoimenpiteisiin tulisi ryhtyä, jotta palvelujen menestyksekäs tuottaminen tulevaisuudessa varmistetaan. Työ aloitettiin perehtymällä palvelujen johtamisen ja kehittämisen menetelmiin sekä lämpökuvaamisen teknologiaan ja perusteisiin. Lämpökuvauspalvelujen kehittämismenetelmäksi valittiin palveluprosessin kuvaaminen ja siihen kytkeytyvän teknologian, osaamisen ja asiakassuhteiden kehittäminen. Työssä laadittiin seuraavaksi prosessikuvaus lämpökuvauspalveluille, määritettiin prosessiin kytkeytyvä teknologia ja osaaminen sekä kuvattiin palvelun asiakassuhteiden hoitomalli. Kuvausten perusteella kartoitettiin keskeiset kehittämiskohteet ja arvioitiin kehittämismahdollisuuksia. Työn lopputuloksena syntyi lämpökuvauspalvelujen prosessikuvaus sekä toimenpidesuositukset kehittämistoimenpiteistä. Keskeisinä suosituksina kehittämistoimenpiteiksi esitetään panostamista ajantasaiseen lämpökuvausteknologiaan hankkimalla uusi lämpökamera, palveluhenkilöstön osaamisen kehittämistä valmennuksia hyödyntäen sekä systemaattista asiakassuhteiden hoitoa ryhtymällä perusmarkkinointitoimenpiteisiin. Jatkotutkimuskohteeksi ehdotetaan selvitystä Rakennustekniikan koulutusohjelman lämpökuvauslaboratorion perustamismahdollisuuksista.

Imetyksen käynnistymisen tukeminen ja täysimetys : PowerPoint-esitys perhevalmennuksen käyttöön

Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä PowerPoint-esitys perhevalmennukseen imetyksen aloituksesta ja täysimetyksestä. Työ on osa Urbaani vanhemmuus- hanketta. Tarkoituksena oli tehdä mielenkiintoinen, helposti ymmärrettävä ja hyödyllinen materiaali vanhemmille. Opinnäytetyötä voi hyödyntää vanhempien ohjauksessa. PowerPoint-esityksen käyttö sijoittuu perhevalmennukseen, mutta myös synnytyssairaala voi hyödyntää sitä. Materiaalia ei ole tarkoitettu työntekijöiden perehdyttämiseen tai opettamiseen. Halusimme tehdä 19 sivuisesta PowerPoint-esityksestä mahdollisimman selkeän. Sivuille ei haluttu laittaa liikaa tekstiä, jolloin visuaalinen selkeys kärsisi. Tekstit perustuvat uusimpaan tutkimustietoon. Halusimme poimia esitykseen konkreettisia, eikä liian pikkutarkkoja asioita. Tällöin esitys on helposti seurattava. Tuotos sisältää kuvia hyvistä imetysasennoista ja imemisotteesta sekä rinnan rakenteesta. Kuvien avulla asian selittäminen selkeytyy huomattavasti. Kuvat piirsimme itse, koska halusimme niistä omannäköiset. Laitoimme tuotokseen myös muutamia oikeita valokuvia. Neuvolan työntekijöillä on kaikilla erilainen tietotausta ja ohjaustyyli, jonka vuoksi päätimme tehdä PowerPoint-esityksen käyttöohjeet. Näin ollen jokainen perhe saa tasavertaiset tiedot imetyksestä ja täysimetyksestä. Tavoitteena oli saada aikaiseksi esitys, joka ei olisi syyllistävä eikä painostava. Myös äitien erilaiset elämäntilanteet ja fysiologiset erityispiirteet täytyi ottaa huomioon. Tuotoksemme avulla saatiin uusi keino esittää vanhemmille tietoa imetyksestä ja täysimetyksestä. Otimme myös huomioon, että kaikissa neuvoloissa ei ehkä ole olemassa videotykkiä. Tämän vuoksi tuotoksemme on tehty sellaiseen muotoon, että se on mahdollista tulostaa kalvoille.

5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeinen kipukokemus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata 5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeistä kipukokemusta lapsen itsensä kertomana. Opinnäytetyömme kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun, HUS-piirin Lasten ja nuorten sairaalan ja Turun yliopiston yhteistyöprojektiin. Hankkeen tavoitteena on taiteen ja koulutuksen keinoin kehittää lasten kivun hoitotyötä. Tiedonkeruu toteutettiin Lasten ja nuorten sairaalan kahdella eri kirurgisella osastolla keväällä 2005. Aineisto (n=11) kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Teemahaastattelussa käytettiin sairaala-aiheista kuvamateriaalia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan lasten leikkauksen jälkeinen kipu liittyi kipupaikkaan, liikkumiseen ja pistämiseen. Lapset kuvasivat leikkauksen jälkeistä kivuntunnetta voimakkaasti epämiellyttävänä, jännityksenä, pelkona, puristavana ja nipistävänä. Tuloksissa kävi ilmi, että lapset eivät aina osanneet kuvata kivuntunnetta tai kuvasivat sitä kivun voimakkuutta ilmaisevilla sanoilla. Leikkauksen jälkeistä kivun voimakkuutta kuvattiin monella erilaisella kivun määrää kuvaavalla sanalla. Kivun voimakkuus oli kovaa, kohtalaista tai lievää kipua. Kipua ilmaistiin esimerkiksi sanoilla kovasti, tosi paljon, aika kipee, jonkun verran, vähäsen ja pikkasen. Opinnäytetyömme tulokset yhdessä hankkeen muiden töiden kanssa tuottivat tietoa lapsen pelon ja kivun kokemuksista. Hoitotyössä tarvitaan tutkittua tietoa lapsen kokemuksesta, jotta osataan paremmin ymmärtää, huomioida ja hoitaa lapsen kipua kokonaisvaltaisesti.

HPV In situ -hybridisaation käyttöönotto

Ihmisen papilloomavirus (Human papillomavirus HPV) aiheuttaa yleisen sukupuoliteitse leviävän tartuntataudin. Virusinfektiolla on todettu olevan yhteys kohdunkaulan syöpään ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriossa tutkitaan HPV:ta Hybrid Capture 2 -menetelmällä, joka antaa tuloksen kvantitatiivisena. Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen korkean riskin HPV-genotyypeille. Tutkimuskohteena oli ihmisen papilloomavirusta määrittävä in situ -hybridisaatiomenetelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratorioon. Näytemateriaali kerättiin HUSLAB:n Qpati-tietokannasta. 40 potilastapausta valittiin, joista kymmenen potilastapausta kuuluu kondyloma planum-, kymmenen dysplasia levis-, kymmenen dysplasia moderata- ja viimeiset kymmenen dysplasia gravis -luokitukseen. Näytteet oli valettu parafiiniin, joista leikkattiin uudet näytelasit. Näistä tehtiin HPV in situ -hybridisaatio-, p16INK4a-, Ki67- ja hematoksyliini-eosiinivärjäykset. HPV ISH:n tuloksia verrattiin negatiivisten ja positiivisten kontrollien antamiin tuloksiin. Lisäksi tutkittiin proteiinien p16INK4a ja Ki67 vastaavuutta HPV ISH:n antamiin tuloksiin. Ki67 ja p16INK4a ovat merkkiaineita, joita havaitaan HPV:n aiheuttamissa dysplastisissa muutoksissa. HE-värjäyksen avulla tarkistettiin diagnoosiluokat. HPV in situ -hybridisaationäytteissä esiintyi HPV DNA-viruskopioita 82,5 %:ssa (33/40). Näytteistä negatiivisen tuloksen antoi 12,5 % (5/40) ja 5 % (2/40) niistä ei voitu tulkita. Immunohistokemialliset värjäykset antoivat keskenään yhteneväisiä tuloksia. Tulokset olivat yhteneviä myös HPV in situ -hybridisaation antamiin tuloksiin. Tulokset olivat luotettavia, koska negatiivinen kontrolli antoi negatiivisen ja positiivinen kontrolli positiivisen tuloksen. Hematoksyliini-eosiinivärjäyksellä tarkistetuista diagnoosiluokista 20 prosenttia (8/40) oli muuttunut. Tulokset olivat luotettavia, joten voidaan todeta, että in situ -hybridisaatiomenetelmä voidaan ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriolle.

Rules of origin : from analysis to reform

General Introduction This thesis can be divided into two main parts :the first one, corresponding to the first three chapters, studies Rules of Origin (RoOs) in Preferential Trade Agreements (PTAs); the second part -the fourth chapter- is concerned with Anti-Dumping (AD) measures. Despite wide-ranging preferential access granted to developing countries by industrial ones under North-South Trade Agreements -whether reciprocal, like the Europe Agreements (EAs) or NAFTA, or not, such as the GSP, AGOA, or EBA-, it has been claimed that the benefits from improved market access keep falling short of the full potential benefits. RoOs are largely regarded as a primary cause of the under-utilization of improved market access of PTAs. RoOs are the rules that determine the eligibility of goods to preferential treatment. Their economic justification is to prevent trade deflection, i.e. to prevent non-preferred exporters from using the tariff preferences. However, they are complex, cost raising and cumbersome, and can be manipulated by organised special interest groups. As a result, RoOs can restrain trade beyond what it is needed to prevent trade deflection and hence restrict market access in a statistically significant and quantitatively large proportion. Part l In order to further our understanding of the effects of RoOs in PTAs, the first chapter, written with Pr. Olivier Cadot, Celine Carrère and Pr. Jaime de Melo, describes and evaluates the RoOs governing EU and US PTAs. It draws on utilization-rate data for Mexican exports to the US in 2001 and on similar data for ACP exports to the EU in 2002. The paper makes two contributions. First, we construct an R-index of restrictiveness of RoOs along the lines first proposed by Estevadeordal (2000) for NAFTA, modifying it and extending it for the EU's single-list (SL). This synthetic R-index is then used to compare Roos under NAFTA and PANEURO. The two main findings of the chapter are as follows. First, it shows, in the case of PANEURO, that the R-index is useful to summarize how countries are differently affected by the same set of RoOs because of their different export baskets to the EU. Second, it is shown that the Rindex is a relatively reliable statistic in the sense that, subject to caveats, after controlling for the extent of tariff preference at the tariff-line level, it accounts for differences in utilization rates at the tariff line level. Finally, together with utilization rates, the index can be used to estimate total compliance costs of RoOs. The second chapter proposes a reform of preferential Roos with the aim of making them more transparent and less discriminatory. Such a reform would make preferential blocs more "cross-compatible" and would therefore facilitate cumulation. It would also contribute to move regionalism toward more openness and hence to make it more compatible with the multilateral trading system. It focuses on NAFTA, one of the most restrictive FTAs (see Estevadeordal and Suominen 2006), and proposes a way forward that is close in spirit to what the EU Commission is considering for the PANEURO system. In a nutshell, the idea is to replace the current array of RoOs by a single instrument- Maximum Foreign Content (MFC). An MFC is a conceptually clear and transparent instrument, like a tariff. Therefore changing all instruments into an MFC would bring improved transparency pretty much like the "tariffication" of NTBs. The methodology for this exercise is as follows: In step 1, I estimate the relationship between utilization rates, tariff preferences and RoOs. In step 2, I retrieve the estimates and invert the relationship to get a simulated MFC that gives, line by line, the same utilization rate as the old array of Roos. In step 3, I calculate the trade-weighted average of the simulated MFC across all lines to get an overall equivalent of the current system and explore the possibility of setting this unique instrument at a uniform rate across lines. This would have two advantages. First, like a uniform tariff, a uniform MFC would make it difficult for lobbies to manipulate the instrument at the margin. This argument is standard in the political-economy literature and has been used time and again in support of reductions in the variance of tariffs (together with standard welfare considerations). Second, uniformity across lines is the only way to eliminate the indirect source of discrimination alluded to earlier. Only if two countries face uniform RoOs and tariff preference will they face uniform incentives irrespective of their initial export structure. The result of this exercise is striking: the average simulated MFC is 25% of good value, a very low (i.e. restrictive) level, confirming Estevadeordal and Suominen's critical assessment of NAFTA's RoOs. Adopting a uniform MFC would imply a relaxation from the benchmark level for sectors like chemicals or textiles & apparel, and a stiffening for wood products, papers and base metals. Overall, however, the changes are not drastic, suggesting perhaps only moderate resistance to change from special interests. The third chapter of the thesis considers whether Europe Agreements of the EU, with the current sets of RoOs, could be the potential model for future EU-centered PTAs. First, I have studied and coded at the six-digit level of the Harmonised System (HS) .both the old RoOs -used before 1997- and the "Single list" Roos -used since 1997. Second, using a Constant Elasticity Transformation function where CEEC exporters smoothly mix sales between the EU and the rest of the world by comparing producer prices on each market, I have estimated the trade effects of the EU RoOs. The estimates suggest that much of the market access conferred by the EAs -outside sensitive sectors- was undone by the cost-raising effects of RoOs. The chapter also contains an analysis of the evolution of the CEECs' trade with the EU from post-communism to accession. Part II The last chapter of the thesis is concerned with anti-dumping, another trade-policy instrument having the effect of reducing market access. In 1995, the Uruguay Round introduced in the Anti-Dumping Agreement (ADA) a mandatory "sunset-review" clause (Article 11.3 ADA) under which anti-dumping measures should be reviewed no later than five years from their imposition and terminated unless there was a serious risk of resumption of injurious dumping. The last chapter, written with Pr. Olivier Cadot and Pr. Jaime de Melo, uses a new database on Anti-Dumping (AD) measures worldwide to assess whether the sunset-review agreement had any effect. The question we address is whether the WTO Agreement succeeded in imposing the discipline of a five-year cycle on AD measures and, ultimately, in curbing their length. Two methods are used; count data analysis and survival analysis. First, using Poisson and Negative Binomial regressions, the count of AD measures' revocations is regressed on (inter alia) the count of "initiations" lagged five years. The analysis yields a coefficient on measures' initiations lagged five years that is larger and more precisely estimated after the agreement than before, suggesting some effect. However the coefficient estimate is nowhere near the value that would give a one-for-one relationship between initiations and revocations after five years. We also find that (i) if the agreement affected EU AD practices, the effect went the wrong way, the five-year cycle being quantitatively weaker after the agreement than before; (ii) the agreement had no visible effect on the United States except for aone-time peak in 2000, suggesting a mopping-up of old cases. Second, the survival analysis of AD measures around the world suggests a shortening of their expected lifetime after the agreement, and this shortening effect (a downward shift in the survival function postagreement) was larger and more significant for measures targeted at WTO members than for those targeted at non-members (for which WTO disciplines do not bind), suggesting that compliance was de jure. A difference-in-differences Cox regression confirms this diagnosis: controlling for the countries imposing the measures, for the investigated countries and for the products' sector, we find a larger increase in the hazard rate of AD measures covered by the Agreement than for other measures.