Ison-Britannian 3. Merijalkaväkiprikaatin tiedustelun järjestelyt Falklandin sodan aikana

Falklandin sota käytiin Ison-Britannian ja Argentiinan välillä Falklandin saarten hallinnasta vuonna 1982. Konflikti alkoi Argentiinan miehitettyä Isolle-Britannialle kuuluvat saaret. Britit valtasivat ensin Etelä-Georgian takaisin, minkä jälkeen alkoi noin kuukauden mittainen tiedusteluvaihe Falklandin pääsaarilla. Falklandin takaisinvaltaus alkoi Ison-Britannian maihinnousulla San Carlosiin. Noin kuukauden mittainen sota päättyi Ison-Britannian voittoon 14. kesäkuuta. Ison-Britannian 3. Merijalkaväkiprikaati nousi ensimmäisenä maihin, mutta sen oli katsottu olevan liian heikko kyseiseen tehtävään, joten sille alistettiin kaksi laskuvarjopataljoonaa, kaksi panssaritiedustelujoukkuetta ja kaksi SAS:n komppaniaa. Alistukset paransivat Vuoristo- ja talvisodankäynnin koulutusosastosta perustetun prikaatin tiedustelujoukkueen ohella prikaatin tiedustelukykyä merkittävästi. Tutkielman aineiston muodostavat sekundäärilähteet, jotka ovat aihetta käsitteleviä, pääosin brittiläisiä, teoksia, tutkimuksia ja artikkeleita. Tutkielman kannalta merkittävimmät teokset ovat Falklandin sodassa taistelleiden kirjoittamia. Tutkielman pääkysymys on: Millaiset olivat Ison-Britannian 3. Merijalkaväkiprikaatin tiedustelun järjestelyt Falklandin sodan aikana? Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen historian tutkimus ja analysointimenetelmä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. 3. Merijalkaväkiprikaatissa tiedustelu oli järjestetty siten, että eri johtoportailla oli omat tiedustelujoukkonsa, joita käytettiin komentajan (prikaati, pataljoona) käskyjen mukaan. Poikkeuksena oli SAS, jonka johtosuhteissa oli epäselvyyksiä, sillä SAS oli samanaikaisesti sekä prikaatin että Taisteluosaston alaisuudessa. Prikaatin tiedustelutoimistosta koordinoitiin partiotiedustelua (poislukien erikoisjoukot) ja tehtiin arvioita ja analyysejä prikaatin käyttöön. Tiedonhankintamenetelmiä olivat partio- ja tähystystiedustelu, sotavankien ja siviilien kuulustelu sekä dokumenttien anastaminen. Erilaisten tiedustelutehtävien lisäksi osa tiedustelujoukoista teki iskuosastohyökkäyksiä ja tuhoamistehtäviä sekä toimi tulituki- tai suojausosastona jalkaväelle. Pääsääntöisesti tehtävät onnistuivat. Joukkoja tuettiin helikopterikuljetuksin ja erityisesti laivatykistön tulella. Tutkimuksessa päädytään siihen, että 3. Merijalkaväkiprikaatilla oli riittävästi tiedustelujoukkoja eri käyttötarkoituksiin. Tiedustelulla luotiin edellytykset pataljoonien ja prikaatin taistelun menestykselle. Tiedustelun onnistumisen syynä pidetään joukkojen korkeaa ammattitaitoa, mikä mahdollisti tiedustelujoukkojen käyttämisen monipuolisiin tehtäviin. Suurimmat ongelmat koituivat erikoisjoukkojen epäselvistä johtosuhteista, huonosta säästä ja sekä tiedustelutoimiston virheellisistä arvioista ja analyyseistä.

Käsikirja Pohjois-Amerikasta

Kuvilla kaunistettu

Spatiotemporal Features of Coastal Waters in Southwest Finland

In coastal waters, physico-chemical and biological properties and constituents vary at different time scales. In the study area of this thesis, within the Archipelago Sea in the northern Baltic Sea, seasonal cycles of light and temperature set preconditions for intra-annual variations, but developments at other temporal scales occur as well. Weather-induced runoffs and currents may alter water properties over the short term, and the consequences over time of eutrophication and global changes are to a degree unpredictable. The dynamic characteristics of northern Baltic Sea waters are further diversified at the archipelago coasts. Water properties may differ in adjacent basins, which are separated by island and underwater thresholds limiting water exchange, making the area not only a mosaic of islands but also one of water masses. Long-term monitoring and in situ observations provide an essential data reserve for coastal management and research. Since the seasonal amplitudes of water properties are so high, inter-annual comparisons of water-quality variables have to be based on observations sampled at the same time each year. In this thesis I compare areas by their temporal characteristics, using both inter-annual and seasonal data. After comparing spatial differences in seasonal cycles, I conclude that spatial comparisons and temporal generalizations have to be made with caution. In classifying areas by the state of their waters, the results may be biased even if the sampling is annually simultaneous, since the dynamics of water properties may vary according to the area. The most comprehensive view of the spatiotemporal dynamics of water properties would be achieved by means of comparisons with data consisting of multiple annual samples. For practical reasons, this cannot be achieved with conventional in situ sampling. A holistic understanding of the spatiotemporal features of the water properties of the Archipelago Sea will have to be based on the application of multiple methods, complementing each other’s spatial and temporal coverage. The integration of multi-source observational data and time-series analysis may be methodologically challenging, but it will yield new information as to the spatiotemporal regime of the Archipelago Sea.

Kuin jokin kotimainen lomakohde vai sittenkin etelässä? Autenttisuuden kysymys suomenkielisissä Espanjan matkaopaskirjoissa 1969–1979.

Pro gradu –tutkielmassa tutkin, mitä autenttisuus oli matkakohteissa ja turistin kokemana suomalaisen massaturismin ensimmäisen ekspansiokauden aikana vuosina 1969-1979. Turistin matkustusmotiivit ovat tutkimukseni alakysymys: Kuinka suuri merkitys matkakohteen autenttisuudella turisteille tuolloin ylipäätään oli? Tutkimuksen viitekehyksenä toimii hyvin standardoitu massamatkailun konteksti. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat Suomessa vuosina 1969–1979 julkaistut suomenkieliset Costa del Solia (Aurinkorannikko), Kanarian saaria ja Mallorcaa esittelevät matkaopaskirjat, joita luen kulttuurihistoriallisella aineiston lähilukumenetelmällä. Tutkimukseni tarkoitus ei ole tutkia reaalimaailman autenttisuutta, vaan tutkin kielellisesti tuotettuja mielikuvia autenttisuudesta. Kysymys autenttisuudesta on esitetty turismin tutkimuksessa viimeisten vuosikymmenien aikana yhä uudelleen. Tutkimusta motivoi halu selvittää, mitä autenttisuus oli massamatkailun kontekstissa ja oliko se ylipäätään merkityksellinen asia massaturisteille tutkimusajankohtanani. Tutkimusta jäsentää Ning Wangin määrittelyt autenttisuudesta: objektiivinen autenttisuus, konstruktiivinen eli symbolinen autenttisuus ja eksistentiaalinen autenttisuus. Pääpaino tutkimuksessa on objektiivisessa autenttisuudessa ja matkaopaskirjojen tavassa tuottaa autenttisuutta (konstruktiivinen autenttisuus). Alkuperäislähdeaineistoni sallimissa puitteissa tutkin turistin eksistentiaalisen autenttisuuden kokemuksia hyväksikäyttäen arjen vastavoiman, liminaalitilan, käsitettä. Tutkimuksesta käy ilmi, että autenttisuus on erilaista riippuen siitä, matkustaako turisti integroidusti rakennettuun moderniin matkailukeskukseen, matkailukeskukseen, jossa matkailu on vain yksi funktio monien joukossa vai retkikohteeseen. Analysoimalla matkaopaskirjojen tapoja kuvata ruokakulttuuria ja espanjalaisten tärkeimpiä viihdemuotoja, härkätaisteluita ja flamenco- ja kansantansseja, selviää, että autenttista sovitettiin tutkimusajankohtanani turisteille erilaisiksi esityksiksi, jotka usein yksinkertaistivat objektiivista, autenttista todellisuutta. Autenttisuus on merkityksellinen ja rikas aihe tutkittavaksi ja matkaopaskirjat tarjoavat hedelmällisen ja vähän tutkitun lähdeaineiston tutkijan käyttöön.