Antiretroviral activity of ancestral TRIM5alpha.

The antiretroviral protein TRIM5alpha is known to have evolved different restriction capacities against various retroviruses, driven by positive Darwinian selection. However, how these different specificities have evolved in the primate lineages is not fully understood. Here we used ancestral protein resurrection to estimate the evolution of antiviral restriction specificities of TRIM5alpha on the primate lineage leading to humans. We used TRIM5alpha coding sequences from 24 primates for the reconstruction of ancestral TRIM5alpha sequences using maximum-likelihood and Bayesian approaches. Ancestral sequences were transduced into HeLa and CRFK cells. Stable cell lines were generated and used to test restriction of a panel of extant retroviruses (human immunodeficiency virus type 1 [HIV-1] and HIV-2, simian immunodeficiency virus [SIV] variants SIV(mac) and SIV(agm), and murine leukemia virus [MLV] variants N-MLV and B-MLV). The resurrected TRIM5alpha variant from the common ancestor of Old World primates (Old World monkeys and apes, approximately 25 million years before present) was effective against present day HIV-1. In contrast to the HIV-1 restriction pattern, we show that the restriction efficacy against other retroviruses, such as a murine oncoretrovirus (N-MLV), is higher for more recent resurrected hominoid variants. Ancestral TRIM5alpha variants have generally limited efficacy against HIV-2, SIV(agm), and SIV(mac). Our study sheds new light on the evolution of the intrinsic antiviral defense machinery and illustrates the utility of functional evolutionary reconstruction for characterizing recently emerged protein differences.

Miehittämättömien ilma-alusten käyttömahdollisuudet ilmasta maahan -aseiden tarvitseman maalitiedon hankinnassa ilmatorjunnan suojaamassa ympäristössä

Vuoden 2004 iskukykytutkimus esittää lentotiedustelujärjestelmän hankkimista tukemaan HN-kalustoon perustuvaa ilmasta maahan -järjestelmää. Tässä tutkimustyössä on tutkittu kolmen erilaisen miehittämättömän ilma-aluksen käyttömahdollisuuksia ilmasta maahan -aseiden tarvitseman maalitiedon hankkimisessa. Tutkimuksessa mukana olleet ilmasta maahan -aseet olivat JDAM (Joint Direct Attack Munition), AGM-154 JSOW (Joint Standoff Weapon) ja toistaiseksi epävarman hankintansa vuoksi vähäisemmässä määrin AGM-158 JASSM (Joint Air to Surface Standoff Weapon). Miehittämättömiksi ilmaaluksiksi valittiin Predator-koneen kolme eri kehitysversiota, MQ-1 Predator A, MQ-9 Reaper (Predator B) ja Avenger (Predator C). Tutkimuksen pääasiallinen tutkimusmenetelmä on ollut laadullinen kirjallisuusselvitys julkisia lähteitä käyttäen. Suoritusarvoista johdettuihin päätelmiin on käytetty soveltuvin osin määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Lähestymistapa tutkimukseen on ollut hermeneuttinen. Alakysymysten osalta kyseessä on ollut deskriptiivinen tutkimus ja tavoitteena on ollut löytää avainasiat miehittämättömien ilma-alusten käytön kannalta. Tutkimusraportin ensimmäinen luku on johdanto. Toisessa luvussa on selvitetty toimintaympäristön yleiset piirteet ja kolmannessa luvussa ilmasta maahan -aseiden ominaisuudet. Neljäs luku käsittelee tutkimuksessa olleiden miehittämättömien ilma-alusten ominaisuuksia maalitiedon hankkimismahdollisuuksien kannalta. Tutkimustyön johtopäätökset on kirjattu viidenteen lukuun. Tulosten perusteella perinteisten, ilman häiveominaisuuksia rakennettujen miehittämättömien ilma-alusten ei ole mahdollista hankkia kaikkea ilmasta maahan -aseiden tarvitsemaa maalitietoa. Lähialueen ilmatorjunnan vaikutuksen väistämiseksi häiveominaisuudet ja jonkin asteinen tunkeutumiskyky ovat välttämättömät erityisesti pitkän kantaman ilmasta maahan -aseiden tarvitseman maalitiedon hankkimisessa.

Länsimaisten risteilyohjusten kehitys ja käyttö viimeaikaisissa sodissa

Muuttuneen sodankäynnin myötä risteilyohjus asejärjestelmänä on kasvattanut merkitystään sodan välineenä. Se ei asejärjestelmänä ole suinkaan uusi vaan sen historian voidaan katsoa alkaneen toisesta maailmansodasta.

Yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten ilmasta laukaistavien risteilyohjusten kehitysnäkymät

Tässä tutkielmassa tutkitaan yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten ilmasta laukaistavien ristei-lyohjusten lähitulevaisuuden kehitysnäkymiä. Päätutkimuskysymys on: minkälaisia ovat yh-dysvaltalaisten ja eurooppalaisten ilmasta laukaistavien risteilyohjusten kehitysnäkymät? Tutkielmassa tarkastellaan useita nykyaikaisia risteilyohjuksia, näiden kehitysprojekteja sekä uusia risteilyohjusprojekteja. Käsiteltävät risteilyohjukset ovat AGM-158 JASSM, AGM-129 ACM, TAURUS KEPD 350, Storm Shadow / Scalp EG ja ASMP. Lisäksi tutkimuksessa kä-sitellään näiden ohjusten vanhempia tai uudempia versioita, joihin lukeutuvat AGM-158B JASSM-ER, Apache sekä ASMP-A. Tutkielman tutkimusmenetelminä ovat kirjallisuustutkimus, jonka avulla selvitetään tietoja risteilyohjuksista ja kehitysprojekteista, sekä vertailu, jolla pyritään löytämään kehitysnäkymiä. Vertailun avulla kehitysprojekteista kyetään havaitsemaan laajempia trendejä. Lähdeaineistona tutkimuksessa käytetään IHS Jane’s -tietokantaa, internetlähteitä sekä kirjallisuutta. Tutkimus käsittelee risteilyohjusten tekniikkaa yleisellä tasolla, aiemmin mainittujen risteilyohjusten tekniikkaa tarkemmin, niiden kehitysprojekteja sekä risteilyohjusten kehitysnäkymiä. Vertailun perusteella tutkimuksen tuloksena löydetään lähitulevaisuuden kehitysnäkymille kolme selkeää trendiä. Trendit ovat datalinkin asentaminen, toimintamatkan pidentäminen sekä vaikutusosan kehittäminen. Nämä kolme kohdetta esiintyvät laajalti sekä nykyään käytössä olevien risteilyohjusten kehitysprojekteissa sekä uusissa kehitysprojekteissa. Datalinkin avulla ohjuksiin voidaan olla yhteydessä laukaisun suorittaneesta lentokoneesta tai johtokeskuksesta. Pidentämällä toimintamatkaa ohjus voidaan luonnollisesti ampua kauemmas vihollisen alueelle, tai se voidaan ampua kauempana vihollisen alueelta, jolloin laukaisua on vai-keampi havaita ja laukaisualusta on paremmassa turvassa. Vaikutusosan kehittämisellä pyritään sekä yhä parempaan asevaikutukseen että myös monipuolisuuteen. Keskeisimpänä johtopäätöksenä tutkimuksessa havaitaan, että kehitystä tapahtuu kahdesta syystä. Joko risteilyohjuksille kehitetään korvaajia tai uusilla risteilyohjuksilla vastataan uuteen tarpeeseen. Asejärjestelmien vanhetessa kehitetään uusia järjestelmiä, joilla korvataan poistuvia suorituskykyjä. Toisaalta myös uusi tarve, kuten uudet laukaisualustat, luovat tar-peen kehittää uusia asejärjestelmiä. Tämänkaltaista tarvetta ovat luoneet esimerkiksi F-22 Raptor ja F-35 Lightning -häivehävittäjät.

Risteilyohjuksen tuomat muutokset taktisten periaatteiden ilmenemiseen Suomen ilmavoimissa

Suomen ilmavoimat ovat varustamassa F-18C/D Hornet -hävittäjäkalustonsa ilmasta maahan -asejärjestelmillä, mikä tarkoittaa ilmasta maahan -kyvyn palaamista suomalaisille ensimmäistä kertaa vuonna 1947 kirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen jälkeen. Yksi kyseisiin asejärjestelmiin lukeutuvista järjestelmistä on tässä tutkielmassa tarkasteltava AGM-158 JASSM -risteilyohjus. Uusi suorituskyky tulee mahdollistamaan Suomen ilmavoimien hävittäjien käyttöperiaatteisiin hyökkäykselliset operaatiot, mutta kalustoresurssien asettamat rajoitukset luovat omat haasteensa toiminnan suunnittelulle. Muutokset tulevat näkymään Suomen ilmavoimien ja koko Puolustusvoimien toiminnassa monella tavalla, mutta tutkielma painottuu pohtimaan uuden suorituskyvyn tuomia muutoksia sodan ajan hävittäjätoimintaan taktisten periaatteiden näkökulmasta. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: Mitä muutoksia risteilyohjuksen käyttöönotto aiheuttaa taktisten periaatteiden ilmenemiseen Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoiminnassa? Alakysymyksinä pääkysymystä avaamassa ovat: Millaisia ovat Suomen ilmavoimien hävittäjien käyttöperiaatteet sekä miten taktiset periaatteet ilmenevät Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoiminnassa? Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joten aineisto on kerätty pääpainoisesti kirjallisuudesta. Muina lähteinä toimivat aikaisemmat tutkimukset, lehtiartikkelit, asiakirjat sekä internet. Tutkielmassa käytetyn aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että hävittäjästä laukaistavan risteilyohjuksen tuomat muutokset Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoimintaan ilmenevät selvimmin aktiivisen toiminnan ja yllätykseen pyrkimisen periaatteina. Muutokset ilmenevät myös päämäärän ja tehtävän selkeyden, voimien vaikutuksen keskittämisen sekä voimien taloudellisen käytön periaatteissa, mutta niiden kohdalla muutokset ovat välillisempiä. Hävittäjien käyttöperiaatteisiin nousevat hyökkäykselliset operaatiot tarkoittavat Suomen ilmavoimien tapauksessa yksittäisiä vastaiskuja vihollisen hyökkäyksen kannalta tärkeisiin kohteisiin sekä muiden puolustushaarojen tukemiseksi suoritettavia operaatioita. Hyökkäyksellisellä toiminnalla edesautetaan todellisen päämäärän saavuttamista, mutta hyökkäyksellisten operaatioiden suorittamisen edellyttäessä edes hetkellistä ilmaherruutta, vaatii kyseisten operaatioiden suorittaminen ensin vihollisen ensi-iskun onnistuneen torjunnan.

Avaliação físico-química de filés de tilápia (Oreochromis niloticus) submetidos à sanitização

No presente trabalho foi avaliado o efeito dos agentes sanificantes dicloroisocianurato de sódio na concentração de 3 a 3,5 mg.L-1 (T1), dicloroisocianurato de sódio associado ao ultra-som (T2), ozônio na concentração de 3 a 3,5 mg.L-1 (T3), ozônio associado ao ultra-som (T4) e controle (T5) sobre a composição centesimal, perfil de ácidos graxos (AG), teor de colesterol e índice de peróxido de filés de tilápia. Os tratamentos afetaram (p < 0,05) a composição centesimal. Os filés foram tratados por imersão, durante 20 minutos, em soluções que apresentavam pH 6,0 e temperatura de 5 °C. Os sanificantes causaram uma perda de água e aumentaram a concentração de proteínas no filé, tendo esse fato sido notado mais acentuadamente no T3 (77,16% de umidade e 19,73% de proteína) quando comparado ao T5 (78,60% de umidade e 18,71% de proteína). Foi demonstrada diferença significativa (p < 0,05) na fração lipídica para ácidos graxos saturados (AGS), ácidos graxos monoinsaturados (AGM) e ácidos graxos polinsaturados (AGP) entre os tratamentos propostos. Os AGS apresentaram diferença entre os T3, T4 e T5, com as respectivas médias 37, 33,50 e 36,30%. Os T1 e T2 (34,90 e 34,80%) não diferiram entre si, mas foram diferentes dos T3, T4 e T5 (39,30, 36,30 e 39,10%) para AGM. O T3 foi o que mais preservou a fração AGM. Os AGP não apresentaram diferença entre os T1 e T2 (23 e 22,50%) e os grupos T3, T4 e T5 (18,30, 20,40 e 17,70%) diferiram entre si, tendo o T1 apresentado as maiores médias. Obteve-se uma redução mais acentuada do nível de colesterol no grupo T2 (43,94 mg.100 g-1) quando comparado com T5 (54,77 mg.100 g-1). Os teores médios de peróxido encontrados nos filés submetidos aos tratamentos não revelaram diferença estatística segundo análise de variância (p > 0,05), apesar dos valores serem bastante diferentes, apresentando uma variação de 6,07 a 39,57 meq.kg-1.

HPMA copolymer-aminoglutethimide conjugates inhibit aromatase in MCF-7 cell lines

N-(2-Hydroxypropyl)methacrylamide (HPMA) copolymer–doxorubicin (Dox) has already shown clinical activity in breast cancer patients. Moreover, we have recently found that an HPMA conjugate containing a combination of both Dox and the aromatase inhibitor aminoglutethimide (AGM) shows significantly increased anti-tumour activity in vitro. To better understand the mechanism of action of HPMA copolymer–AGM conjugates several models were used here to investigate their effect on cell growth and aromatase inhibition. Cytotoxicity of HPMA copolymer conjugates containing AGM, Dox and also the combination AGM–Dox was determined by MTT assay in MCF-7 and MCF-7ca cells. Androstenedione (5 × 10− 8 M) stimulates the growth of MCF-7ca cells. Both free AGM and polymer-bound AGM (0.2–0.4 mg/ml) were shown to block this mitogenic activity. When MCF-7ca cells were incubated [3H]androstenedione both AGM and HPMA copolymer–GFLG–AGM (0.2 mg/ml AGM-equiv.) showed the ability to inhibit aromatase. Although, free AGM was able to inhibit isolated human placental microsomal aromatase in a concentration dependent manner, polymer-bound AGM was not, suggesting that drug release is essential for activity of the conjugate. HPMA copolymer conjugates containing aromatase inhibitors have potential for the treatment of hormone-dependant cancers, and it would be particularly interesting to explore further as potential therapies in post-menopausal women as components of combination therapy.

Magnetic and structural properties of NiFe(2)O(4) ferrite nanopowder doped with Zn(2+)

This work involved an investigation to ascertain how the substitution of nickel ions for zinc ions affects the structural, morphological and magnetic properties of NiFe(2)O(4) ferrite samples. Ni(1-x)Zn(x)Fe(2)O(4) (x = 0.0, 0.3 0.5, 0.7) powders were prepared by combustion reaction and characterized structurally by X-ray diffraction. The specific surface area of the powders was determined by the nitrogen adsorption method (BET). Magnetization measurements were taken using an alternative gradient magnetometer (AGM), which revealed that the powders prepared by combustion reaction resulted in nanosized particles with a particle size of 18-27 nm. The crystallite size and lattice parameter increased as the concentration of Zn increased. Moreover, augmenting the Zn content in the NiFe(2)O(4) ferrite increased the saturation magnetization and coercive field. (C) 2008 Elsevier B.V. All rights reserved.

On theory multiple contraction

The one which is considered the standard model of theory change was presented in [AGM85] and is known as the AGM model. In particular, that paper introduced the class of partial meet contractions. In subsequent works several alternative constructive models for that same class of functions were presented, e.g.: safe/kernel contractions ([AM85, Han94]), system of spheres-based contractions ([Gro88]) and epistemic entrenchment-based contractions ([G ar88, GM88]). Besides, several generalizations of such model were investigated. In that regard we emphasise the presentation of models which accounted for contractions by sets of sentences rather than only by a single sentence, i.e. multiple contractions. However, until now, only two of the above mentioned models have been generalized in the sense of addressing the case of contractions by sets of sentences: The partial meet multiple contractions were presented in [Han89, FH94], while the kernel multiple contractions were introduced in [FSS03]. In this thesis we propose two new constructive models of multiple contraction functions, namely the system of spheres-based and the epistemic entrenchment-based multiple contractions which generalize the models of system of spheres-based and of epistemic entrenchment-based contractions, respectively, to the case of contractions (of theories) by sets of sentences. Furthermore, analogously to what is the case in what concerns the corresponding classes of contraction functions by one single sentence, those two classes are identical and constitute a subclass of the class of partial meet multiple contractions. Additionally, and as the rst step of the procedure that is here followed to obtain an adequate de nition for the system of spheres-based multiple contractions, we present a possible worlds semantics for the partial meet multiple contractions analogous to the one proposed in [Gro88] for the partial meet contractions (by one single sentence). Finally, we present yet an axiomatic characterization for the new class(es) of multiple contraction functions that are here introduced.

On the iteration of Katsuno and Mendelzon update

In this dissertation we present a model for iteration of Katsuno and Mendelzon’s Update, inspired in the developments for iteration in AGM belief revision. We adapt Darwiche and Pearls’ postulates of iterated belief revision to update (as well as the independence postulate proposed in [BM06, JT07]) and show two families of such operators, based in natural [Bou96] and lexicographic revision [Nay94a, NPP03]. In all cases, we provide a possible worlds semantics of the models.

Validação de metodologia para análise de aminas bioativas em camarão utilizando cromatografia de íons

In this study, we worked with the validation of a methodology for analysis of bioactive amines in shrimp, considering it to be one of the main products of the northriograndense trade balance, maintaining the state of Rio Grande do Norte topped the list of Brazilian exports of this product the last decade. The sector of the Brazilian shrimp works exclusively with gray shrimp Litopenaeus Vannamei since the late 1990s. This study used liquid chromatography with conductimetric detector, using as the mobile phase methylsulfonic 3 mM acid (MSA) with gradient and phase C18 column with reverse the development of methodology for the analysis of bioactive amines in shrimp. In the sample preparation was used as 5% trichloroacetic acid (TCA) extraction solution. Validation analysis of biotativas amines (putrescine - PUT, histamine - HIST, agmatine - AGM, spermidine - EPD and spermine - EPN) in shrimp, the linear working range was 0.1 to 2.0 mg L-1 to was sensitive, homoscedastic, in effect, selective, accurate and precise array. Thus, considered feasible for these determinations bioactive amines in this array. Determined the concentration of these amines in fresh shrimps (AGM = 0.61 ± 0.05 mg kg- 1 EPD = 2.57 ± 0.14 mg kg-1 and EPN = 1.79 ± 0.11 mg kg-1), and freezing weather predetermined in cooked shrimp (AGM = 6.28 ± 0.18 mg kg-1, EPD = 12.72 ± 0.02 mg kg- 1 and EPN = 22.30 ± 0.60 mg kg-1), the shrimp with twenty-four hour stay at room temperature (PUT = 879.52 ± 28.12 mg kg-1, AGM = 848.13 ± 19.40 mg kg-1, ESPD = 13.59 ± 0.97 mg kg-1 and ESPN = 18.47 + 1.57 mg kg-1). In shrimp subjected to freezing for a week, two weeks, three weeks and four weeks, the results showed that there is an increase in the content of agmatine (7.31 ± 0.21 mg kg-1) while in spermine ( 1.22 ± 0.14 mg kg-1) and spermidine (below limit of quantification) there was a decrease in the freeze time, while there is a decrease in the level of spermidine not reaching detectad. The putrescine was only found in shrimp that remained for 24 hours at room temperature and histamine was not found in any of the samples

The light-cone gauge without prescriptions

Feynman integrals in the physical light-cone gauge are more difficult to solve than their covariant counterparts. The difficulty is associated with the presence of unphysical singularities due to the inherent residual gauge freedom in the intermediate boson propagators constrained within this gauge choice. In order to circumvent these non-physical singularities, the headlong approach has always been to call for mathematical devices - prescriptions - some successful and others not. A more elegant approach is to consider the propagator from its physical point of view, that is, an object obeying basic principles such as causality. Once this fact is realized and carefully taken into account, the crutch of prescriptions can be avoided altogether. An alternative, third approach, which for practical computations could dispense with prescriptions as well as avoiding the necessity of careful stepwise consideration of causality, would be of great advantage. and this third option is realizable within the context of negative dimensions, or as it has been coined, the negative dimensional integration method (NDIM).