Länsimaisten risteilyohjusten kehitys ja käyttö viimeaikaisissa sodissa

Muuttuneen sodankäynnin myötä risteilyohjus asejärjestelmänä on kasvattanut merkitystään sodan välineenä. Se ei asejärjestelmänä ole suinkaan uusi vaan sen historian voidaan katsoa alkaneen toisesta maailmansodasta.

Tutkimus on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytetään tiedonkeruumenetelmänä asiakirja- ja tekstianalyysia. Tutkimusongelmana on: Miten risteilyohjuksia on käytetty viimeaikaisissa sotatoimissa? Tutkimusongelmaa on lähdetty ratkaisemaan tutkimalla tapaa, jolla Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat käyttäneet risteilyohjuksia osana viimeaikaisia sotatoimia.

Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty julkaistuja teoksia, oppaita ja artikkeleita. Internetin osalta tieto on haettu arvostettujen sotilasopetuslaitoksien ja kansainvälisesti tunnettujen valmistajien sivustoilta. Lähdekritiikin takia tieto on pyritty aina varmentamaan vähintään kahdesta eri lähteestä.

Kokemukset viimeaikaisista sotatoimista ovat osoittaneet, että risteilyohjus on taktisesti oikein käytettynä erittäin tehokas ja pelottava ase. Se asettaa puolustuksellisesti lähes mahdottomat haasteet niiden käytön kohteeksi joutuneelle osapuolelle. Risteilyohjuksien teho täsmäoperaatioissa on parhaiten nähtävissä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian käymissä sotatoimissa

Siirryttyämme 2000-luvulle eivät pitkän kantaman risteilyohjukset enää ole olleet suurvaltojen yksinoikeus. Euroopan suuret valtiot ovat onnistuneet kehittämään useita pitkän kantaman risteilyohjuksia. Lisäksi ohjusten valmistus- ja ylläpitokustannuksia on saatu lasketua, jolloin tulevaisuudessa yhä useammalla valtiolla on mahdollisuus ostaa risteilyohjuksia osaksi asevoimiensa varustusta.