Onko yrityksen taloudellisella tilalla vaikutusta Tekes-rahoitusta saaneen yrityksen menestymiseen

Tämän tutkielman tavoite on yrityksen tulevan menestymisen tai epäonnistumisen ennustaminen. Tutkimuksen kohteena ovat tutkimus ja kehitys rahoitusta vuosina 2007- 2012 Tekesiltä saaneet mikro- ja pk yritykset. Ennustusta pyrittiin tekemään näille yrityksille niiden rahoitusprojektien alkuhetkeltä (hakemushetki). Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Tekesille ja se jatkaa aikaisempaa tutkielmaa, ”Onko projektin henkilöriskitasolla tai talousriskitasolla yhteyttä t&k- projektin onnistumiseen?”. Tämän tutkimuksen johtopäätös oli, ettei varsinkaan talousriskillä ja projektin onnistumisella ole yhteyttä ja sen vuoksi niistä tarvittiin lisää tietoa. Teoreettisessa osuudessa käsitellään yrityksen kasvua ja onnistumisen tai epäonnistumisen ennakointia. Teoria pohjautuu aiheen aikaisempaan kirjallisuuteen ja sen tarkoitus on pohjustaa tutkielmassa tehtyjä valintoja yrityksien menestymisen ennustamiseksi. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostuu 430 Tekesin t&k- rahoitusta saaneista mikro- ja pk yrityksistä. Empiirisen osuuden tarkoitus oli selvittää, voidaanko koko yrityksen, menestystä ennustaa, jotta rahoitus voidaan kohdistaa paremmin, eli selvittää minkälaisia yrityksiä tulisi rahoittaa, jotta rahoitus kohdistuisi menestyjille. Tämän lisäksi tutkimuksessa haluttiin löytää oikeat muuttujat, joiden avulla yrityksen menestymisen ennustaminen on mahdollista. Menestymisen haluttiin kuvaavan koko yrityksen liiketoiminnan menestymistä. Menestymisen mittariksi valittiin liikevaihdon kasvu ja tarkasteltavaksi ajanjaksoksi aika yrityksen t&k- projektin hakemusvaiheesta, kolmen vuoden päähän projektin päättymisestä. Yritykset jaettiin menestyjiin liikevaihdon kasvun mukaan, ja niistä luotiin neljä koria: “Huiput”, “Kasvut”, “Hiipujat” ja “Konkurssit” ja koreja lähdettiin tutkimaan erilaisten mittarien avulla. Valitut mittarit olivat Tekesin riskiarvio (talousriski, henkilöriski, kehitysriski ja markkinariski), tilinpäätöksen tunnusluvuista kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden tunnusluvut (liikevoittoprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti, quick ratio ja omavaraisuusaste), projektin omarahoitus (yrityksen hakemusvaiheessa ilmoittama muun rahoituksen lähde, joka voi olla vieraanpääoman ehtoista, oman pääomanehtoista tai tulorahoitusta), sekä muut mittarit (uutuusarvo, jalostusarvo, tuottavuus ja lainojen perimättäjättöhakemukset). Riippumattomuutta testattiin ristiintaulukoinnilla, khiin neliötestillä ja kontingenssikerroin C:n avulla omavaraisuusasteen tunnusluvun osalta yhdistämällä ”Huiput”, ”Kasvut” ja ”Hiipujat” yhteen kotiin ja vertaamalla niitä konkurssiin menneisiin yrityksiin. Lopuksi konkurssiennusteista testattiin pienille yrityksille tarkoitettua Laitisen yhdistelmälukua. Tutkimuksessa havaittiin seuraavaa. Parhaiten yrityksen tulevan kasvun tai konkurssin ennakoivat havainnot seuraavissa muuttujissa: onko hanke rahoitettu lainalla vai avustuksella sekä mikä yrityksen hakemusvaiheen omavaraisuusaste, omarahoitusosuus tai tuottavuus on. Yrityksen hyvä rahatilanne projektin hakemusvaiheessa ei ennusta yrityksen liikevaihdon kasvua. Täydellistä ennustetta kasvulle ei voida tehdä. Laitisen yhdistelmäluku koettiin heikoksi tunnusluvuksi konkurssia ennustettaessa. Tämän takia, sitä muokattiin eri tavoin parhaan mahdollisemman ennusteen saamiseksi. Paras lopputulos saatiin muuttamalla tunnusluvun kriittistä arvoa pienemmäksi.

Medication competence of nursing students in Finland

Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää sairaanhoitajalta hyvää lääkehoidon osaamisperustaa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa tämän osaamisen kehittyminen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa on vaihtelevuutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu myös puutteita lääkehoidon osaamisessa sekä sairaanhoitajilla että sairaanhoitajaopiskelijoilla. Koulutuksen ja lääkehoidon osaamisen kehittämiseksi lääkehoidon opetuksen ja sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamisen monipuolinen arviointi ja osaamista selittävien tekijöiden tarkastelu on tarpeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli i) arvioida lääkehoidon opetusta suomalaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa, ii) arvioida sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista sekä iii) tunnistaa sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kahden integroidun kirjallisuuskatsauksen kautta määriteltiin tutkimuksen kohteena oleva sairaanhoitajan lääkehoidon osaaminen ja aiemmin tunnistetut sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Toisessa vaiheessa toteutettiin valtakunnallinen lääkehoidon opetukseen liittyvä kysely hoitotyön koulutusohjelmasta vastaaville koulutuspäälliköille (n=22) ja opettajille (n=136). Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa opintojensa alku‐ (n=328) ja loppuvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=338) lääkehoidon osaaminen arvioitiin ja osaamiseen yhteydessä olevat tekijät tunnistettiin. Aineistojen analyysissä käytettiin pääosin tilastollisia menetelmiä. Tulosten perusteella lääkehoidon opetuksen laajuus vaihteli eri ammattikorkeakouluissa, mutta opetuksen sisältö oli kuitenkin monipuolista. Lisää huomiota tulisi kiinnittää lääkehoidon teoreettiseen perustaan ja itsehoitoon sekä lääkehoidon ohjaukseen liittyviin sisältöalueisiin. Opiskelijoiden lääkehoidon osaamista arvioitiin säännöllisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa. Sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamista arvioitiin tutkimuksessa tietotestillä, lääkelaskentatehtävillä ja lyhyiden potilastapausten ratkaisemisen avulla. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: 1) yksilölliset tekijät, 2) kliiniseen oppimisympäristöön ja 3) ammattikorkeakouluun liittyvät tekijät. Lääkehoidon teoreettista osaamista arvioivassa tietotestissä opiskelijat vastasivat keskimäärin 72 prosenttiin kysymyksistä täysin oikein; lääkelaskuista täysin oikein oli 74 % ja potilastapauksissa 57 % valitsi parhaan mahdollisen toimintatavan. Tulosten perusteella sairaanhoitajaopiskelijan osaamista selittivät eniten yksilölliset tekijät. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden välillä oli eroa opintojen alussa ja lopussa. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijan aikaisempi opintomenestys oli yhteydessä lääkehoidon osaamiseen, kun taas opintojen loppuvaiheessa siihen olivat yhteydessä opiskelijan kyky itseohjautuvaan oppimiseen sekä opiskelumotivaatio. Johtopäätöksenä voidaan todeta tutkimuksen tulosten olevan samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Lääkehoidon opetuksen laajuus vaihtelee opetussuunnitelmatasolla, mutta täsmällinen arviointi on vaikeaa opetuksen sisältöjen integroimisen takia. Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen oli hieman parempaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta osaamisessa on edelleen puutteita. Lääkehoidon opetuksen ja osaamisen kehittäminen edellyttää kansallista ja kansainvälistä tutkimus‐ ja kehittämisyhteistyötä. Tutkimuksen tulokset tukevat lääkehoidon opetuksen sekä osaamisen tutkimusta ja kehittämistä.

Punaisen Afganistanin puolesta : Neuvostoliiton interventio - sota - sotataito

Uusimpiin tutkimuksiin ja julkaistuihin alkuperäisasiakirjoihin perustuva kokonaisesitys, joka tarkastelee neuvostojoukkojen sodankäyntiä Afganis­tanissa ja asettaa sodan myös laajempaan historialliseen ja poliittiseen kontekstiin. Mitkä olivat ne syyt, jotka veivät Neuvostoliiton intervention tielle? Minkälaisia joukkoja käytettiin? Miten suursotaa ja ennen kaikkea Euroopan sotanäyttämöitä varten laaditut sotaopit soveltuivat yhteen­ottoon, jonka toisena osapuolena oli sissitaktiikkaa käyttävä islamilainen vastarintaliike? Miten operaatiotaitoa, taktiikkaa ja joukkojen organisaatioita kehitettiin? Miten Afganistanin oman armeijan kehittämisessä onnistuttiin? Miten intervention kokonaisuutta on arvioitava suhteessa asetettuihin tavoitteisiin? Miksi vastarintaliikettä ei onnistuttu kukistamaan? Kirjan aihe on edelleen ajankohtainen, sillä sota Afganistanissa on - vaihtelevin muodoin - jatkunut nykypäiviin saakka. Jukka Kulomaa on Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti. Hän on tutkimus- ja opetustyössään keskittynyt erityisesti Neuvostoliiton sotataitoon.

”Länsikauppakin meille sentään jotakin merkitsee” – Johan Nykopp Suomen Washingtonin -lähettiläänä 1951–1958.

Tutkielmani aiheena on Johan Nykoppin toiminta Suomen Washingtonin -lähettiläänä vuosina 1951–1958. Tutkimuskirjallisuudessa Nykoppia on kuvailtu länsimieliseksi lähettilääksi, joka pyrki työssään vahvistamaan Suomen läntisiä talousyhteyksiä harvinaisen aktiivisesti. Pelkästään häntä koskevaa tutkimusta ei kuitenkaan aiemmin ole tehty. Työssäni selvitän, miten Nykopp käytännössä edisti tavoitettaan Suomen viennin kasvattamisesta ja sen suuntaamisesta länteen. Lisäksi tarkastelen, miten hän kuvasi raporteissaan Suomen ja Yhdysvaltain suhteita ja millaista politiikkaa hän suositteli niissä kotimaan päättäjille. Lähteinä käytän pääasiassa Nykoppin diplomaattiraportteja sekä kirjeenvaihtoa lähettiläskauden ajalta. Niiden antamaa kuvaa täydennän tutkimus- ja muistelmakirjallisuuden avulla. Osoitan tutkielmassani, että Nykoppilla oli lähettiläskautensa aikana merkittävä panos Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden kehittämisessä. Tutkimustulokseni vahvistavat tulkintaa, jonka mukaan Nykoppin toimintaa Suomen ulkomaankaupan laajentamiseksi ja integroimiseksi läntisille markkinoille on pidettävä poikkeuksellisen oma-aloitteisena ja ahkerana. Hänen toimintansa voi myös nähdä vastapainona ajanjakson yleiselle kehitystrendille, Suomen idänkaupan voimakkaalle kasvulle. Tutkielma täydentää siten kuvaa Suomen ulko- ja kauppapolitiikasta kylmän sodan alkuvuosina sekä Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden kehityksestä 1950-luvulla.

Identiteetin rajalla – heijastuksia kulttuuriperinnöstä. Mitä suomenniemeläiset haluavat kylällä säilyttää? Tapaustutkimus kuntaliitoksen jälkeen

Tämä tutkimus käsittelee Suomenniemen eri kylien asukkaiden näkemyksiä kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja niiden merkityksestä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka koostuu neljästä ryhmähaastattelusta ja kolmesta yksittäisestä informanttien haastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 41. Tutkimus ja aineiston keruu sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2013, jolloin Suomenniemi, Ristiina ja Mikkelin kaupunki tekivät kuntaliitoksen. Tutkimus tuo esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita, joita kyläläiset näkivät tärkeäksi kylillä säilyttää. Oletus on kylien asukkaiden näkemyksien eroavan kulttuuriperinnön säilyttämisestä julkisen tahon määrittelemistä kohteista. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä onkin tuoda esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita ja merkityksiä. Tutkimuksen aikana myös avataan virallisten tahojen määrittelemiä kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviä asetuksia ja ohjeita. Tutkimus on empiirinen ja aineistolähtöinen. Kaikki haastattelut dokumentoitiin video- ja äänitallentein. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja sen alla luokittelua. Tutkimuksen keskeisiksi teemoiksi nousivat tavat ja tapahtumat, kulttuuriympäristö ja rakennettu kulttuuriperintö. Tutkimuksen tuloksella voidaankin osoittaa olevan merkitystä aineettomalla ja aineellisella kulttuuriperinnöllä kylien asukkaille. Koetut merkitykset yhteisöllisten tapahtumien kautta vahvistavat asukkaiden omaa identiteettiä ja paikkatunnetta omasta kotiseudusta. Kulttuuriympäristö, luonto ja ympärillä oleva maisema ovat asukkaille voimavara. Rakennettu kulttuuriperintö heijastelee historiaa ja pysyy ristiriitaisena mutta vahvana kyläläisten ajatuksissa. Tutkimus osoitti, ettei kyläläisten kulttuuriperinnön määritykset eroa kovinkaan paljon julkisen määrittelyn kohteista. Sen sijaan eroa oli kulttuuriperintöprosessin tekotavoilla, jotka tarkoittivat erilaisia merkityksiä asukkaiden ja virallisen tahon kanssa. Muutostilanteissa onkin tärkeää kiinnittää huomiota koko prosessiin, ei yksittäisiin asioihin.

Lapsen haastava käyttäytyminen päivähoidossa – Työntekijöiden kokemuksia

Pro Gradu-tutkielmani koskee päivähoidon työntekijöiden kokemuksia liittyen lasten haastavaan käyttäytymiseen päivähoidossa. Tutkimus on osa Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksen ja Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen välistä Voimaperheet-tutkimusta. Tutkimusaineisto on kerätty päivähoidon työntekijöiltä eri puolilta Suomea sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneita oli yhteensä 462 ja vastaajat toimivat lähinnä lastentarhanopettajina tai lastenhoitajina. Tutkimuksella selvitetään, millainen on työntekijöiden mielestä lapsi, jolla on käyttäytymisen haasteita päivähoidossa ja miten luottavaisia työntekijät ovat kykyynsä toimia haastavan käyttäytymisen kanssa. Lisäksi tarkastellaan, onko työntekijän koulutustaustalla tai työnkokemuksen määrällä yhteyttä näihin tekijöihin. Tutkimus selvittää myös, missä päivähoidon tilanteissa lapsen käyttäytymisen haasteet korostuvat. Tutkimus on kvantitatiivinen tutkimus ja aineiston analyysi tehdään tilastollisin menetelmin. Tutkimuksessa käytetään apuna SDQ-mittaria (Goodman 1997), joka on kehitetty käyttäytymisen arvioinnin kliiniseksi välineeksi. Keskeisenä tutkimustuloksena oli, että lapsen eksternalisoiva eli ulospäin suuntautuva haastava käyttäytyminen koettiin haastavimmaksi ja työntekijät eivät olleet luottavaisia omaan kykyynsä toimia tällaisen käyttäytymisen kanssa. Eksternalisoivan haastavan käyttäytymisen piirteistä mainittiin usein aggressiivisuus sekä erilaiset tarkkaavuuden ongelmat. Työntekijän koulutustaustalla tai työkokemuksen määrällä ei ollut yhteyttä siihen, millaista käyttäytymistä pidettiin haastavana. Näillä tekijöillä ei myöskään ollut yhteyttä siihen, miten luottavainen työntekijä oli toimimaan lapsen haastavan käyttäytymisen kanssa. Internalisoivan eli sisäänpäin suuntautuvan haastavan käyttäytymisen kanssa työntekijät olivat hyvin luottavaisia toimimaan. Työntekijät mainitsivat kuitenkin myös internalisoivan haastavan käyttäytymisen piirteitä suhteellisen paljon. Tutkimustulosten perusteella lapsen haastava käyttäytyminen nähdään päivähoidossa hyvin laajasti. Erityisesti lapsen eksternalisoivan käyttäytymisen käsittelyyn tarvitaan päivähoidossa lisää tukea, koska työntekijöiden luottamus sen kanssa toimimiseen oli hyvin heikko.

Ruotsin kielen opiskelumotivaatio ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimus koti- ja laitostalousalan opiskelijoiden opiskelumotivaatiosta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä

Lectio praecursoria

Ideoiden ja todellisuuden tutkimus

Artikkeli on vastine Heikki Räsäsen kommenttiin lehden tässä numerossa