Medication competence of nursing students in Finland

Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää sairaanhoitajalta hyvää lääkehoidon osaamisperustaa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa tämän osaamisen kehittyminen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa on vaihtelevuutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu myös puutteita lääkehoidon osaamisessa sekä sairaanhoitajilla että sairaanhoitajaopiskelijoilla. Koulutuksen ja lääkehoidon osaamisen kehittämiseksi lääkehoidon opetuksen ja sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamisen monipuolinen arviointi ja osaamista selittävien tekijöiden tarkastelu on tarpeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli i) arvioida lääkehoidon opetusta suomalaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa, ii) arvioida sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista sekä iii) tunnistaa sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kahden integroidun kirjallisuuskatsauksen kautta määriteltiin tutkimuksen kohteena oleva sairaanhoitajan lääkehoidon osaaminen ja aiemmin tunnistetut sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevat tekijät. Toisessa vaiheessa toteutettiin valtakunnallinen lääkehoidon opetukseen liittyvä kysely hoitotyön koulutusohjelmasta vastaaville koulutuspäälliköille (n=22) ja opettajille (n=136). Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa opintojensa alku‐ (n=328) ja loppuvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=338) lääkehoidon osaaminen arvioitiin ja osaamiseen yhteydessä olevat tekijät tunnistettiin. Aineistojen analyysissä käytettiin pääosin tilastollisia menetelmiä. Tulosten perusteella lääkehoidon opetuksen laajuus vaihteli eri ammattikorkeakouluissa, mutta opetuksen sisältö oli kuitenkin monipuolista. Lisää huomiota tulisi kiinnittää lääkehoidon teoreettiseen perustaan ja itsehoitoon sekä lääkehoidon ohjaukseen liittyviin sisältöalueisiin. Opiskelijoiden lääkehoidon osaamista arvioitiin säännöllisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa. Sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamista arvioitiin tutkimuksessa tietotestillä, lääkelaskentatehtävillä ja lyhyiden potilastapausten ratkaisemisen avulla. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: 1) yksilölliset tekijät, 2) kliiniseen oppimisympäristöön ja 3) ammattikorkeakouluun liittyvät tekijät. Lääkehoidon teoreettista osaamista arvioivassa tietotestissä opiskelijat vastasivat keskimäärin 72 prosenttiin kysymyksistä täysin oikein; lääkelaskuista täysin oikein oli 74 % ja potilastapauksissa 57 % valitsi parhaan mahdollisen toimintatavan. Tulosten perusteella sairaanhoitajaopiskelijan osaamista selittivät eniten yksilölliset tekijät. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden välillä oli eroa opintojen alussa ja lopussa. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijan aikaisempi opintomenestys oli yhteydessä lääkehoidon osaamiseen, kun taas opintojen loppuvaiheessa siihen olivat yhteydessä opiskelijan kyky itseohjautuvaan oppimiseen sekä opiskelumotivaatio. Johtopäätöksenä voidaan todeta tutkimuksen tulosten olevan samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Lääkehoidon opetuksen laajuus vaihtelee opetussuunnitelmatasolla, mutta täsmällinen arviointi on vaikeaa opetuksen sisältöjen integroimisen takia. Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen oli hieman parempaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta osaamisessa on edelleen puutteita. Lääkehoidon opetuksen ja osaamisen kehittäminen edellyttää kansallista ja kansainvälistä tutkimus‐ ja kehittämisyhteistyötä. Tutkimuksen tulokset tukevat lääkehoidon opetuksen sekä osaamisen tutkimusta ja kehittämistä.

Safe medication management requires solid medication competence from the registered nurse. The role of undergraduate nursing education is to provide possibility to develop this competence. However, international nursing studies have highlighted variety in the amount, content and implementation of medication education. Previous studies have also reported deficiencies in medication competence of nurses and nursing students. Evaluation of medication education, the medication competence of nursing students and associated factors is necessary for the development of education and medication competence. The aim of this study was i) to describe the medication education in undergraduate nursing programmes in Finland, ii) to evaluate the medication competence of nursing students and iii) to identify factors associated with their medication competence. The study was carried out in three phases: in the first phase, the study subject of registered nurses’ medication competence and previously identified factors associated with nursing students’ medication competence was defined based on two literature integrative reviews. In the second phase, a national survey on medication education was carried out with managers of undergraduate nursing programmes (n=22) and nurse educators (n=136). In the third phase, medication competence of nursing students at the beginning (n=328) and end of their education (n=338) was evaluated and factors associated with medication competence were identified. Data were analysed mainly by statistical methods. Based on the results, the amount of medication education varied between the polytechnic schools (universities of applied sciences). The content of medication education was quite comprehensive. More attention needs to be put on the theoretical principles, selftreatment medication care and patient education. The medication competence of nursing students was evaluated regularly in all of the nursing programmes. Nursing students’ medication competence was evaluated with a knowledge test, medication calculation tasks and having them solve short patient vignettes. Factors potentially associated with students’ medication competence were examined from three perspectives: 1) individual factors, 2) factors associated with clinical learning environment and 3) factors associated with educational institution. In the knowledge test the students achieved on average 72% correct answers, in medication calculation tasks 74%, and in patient vignettes 57% correct answers in deciding the best possible solution. Based on the results, the explanatory value of individual factors on students’ medication competence was most evident. There was a difference between the students at the beginning and end of education. At the beginning students’ previous academic success had a stronger association with medication competence, while at the end of the education students’ abilities in self‐regulated learning and study motivation were more significant factors. As a conclusion, it seems that the results of this study are similar to findings from previous studies. The amount of medication education varies in curriculum level. However, estimating the actual amount of education is difficult due to the integrated content of education. Medication competence was slightly better than in previous studies, but deficiencies still exist. The development of medication education and competence calls for national and international research and development collaboration. The results of this study support this development and research.