Telephone support to rural and remote patients with heart failure : the Chronic Heart failure Assessment by Telephone (CHAT) study

Background Heart failure (HF) remains a condition with high morbidity and mortality. We tested a telephone support strategy to reduce major events in rural and remote Australians with HF, who have limited healthcare access. Telephone support comprised an interactive telecommunication software tool (TeleWatch) with follow-up by trained cardiac nurses. Methods Patients with a general practice (GP) diagnosis of HF were randomised to usual care (UC) or UC and telephone support intervention (UC+I) using a cluster design involving 143 GPs throughout Australia. Patients were followed for 12 months. The primary end-point was the Packer clinical composite score. Secondary end-points included hospitalisation for any cause, death or hospitalisation, as well as HF hospitalisation. Results Four hundred and five patients were randomised into CHAT. Patients were well matched at baseline for key demographic variables. The primary end-point of the Packer Score was not different between the two groups (P=0.98), although more patients improved with UC+I. There were fewer patients hospitalised for any cause (74 versus 114, adjusted HR 0.67 [95% CI 0.50-0.89], p=0.006) and who died or were hospitalised (89 versus 124, adjusted HR 0.70 [95% CI 0.53 – 0.92], p=0.011), in the UC+I vs UC group. HF hospitalisations were reduced with UC+I (23 versus 35, adjusted HR 0.81 [95% CI 0.44 – 1.38]), although this was not significant (p=0.43). There were 16 deaths in the UC group and 17 in the UC+I group (p=0.43). Conclusions Although no difference was observed in the primary end-point of CHAT (Packer composite score), UC+I significantly reduced the number of HF patients hospitalised amongst a rural and remote cohort. These data suggest that telephone support may be an efficacious approach to improve clinical outcomes in rural and remote HF patients.

Brave new green world : consequences of a carbon economy for the conservation of Australian biodiversity

Pricing greenhouse gas emissions is a burgeoning and possibly lucrative financial means for climate change mitigation. Emissions pricing is being used to fund emissions-abatement technologies and to modify land management to improve carbon sequestration and retention. Here we discuss the principal land-management options under existing and realistic future emissions-price legislation in Australia, and examine them with respect to their anticipated direct and indirect effects on biodiversity. The main ways in which emissions price-driven changes to land management can affect biodiversity are through policies and practices for (1) environmental plantings for carbon sequestration, (2) native regrowth, (3) fire management, (4) forestry, (5) agricultural practices (including cropping and grazing), and (6) feral animal control. While most land-management options available to reduce net greenhouse gas emissions offer clear advantages to increase the viability of native biodiversity, we describe several caveats regarding potentially negative outcomes, and outline components that need to be considered if biodiversity is also to benefit from the new carbon economy. Carbon plantings will only have real biodiversity value if they comprise appropriate native tree species and provide suitable habitats and resources for valued fauna. Such plantings also risk severely altering local hydrology and reducing water availability. Management of regrowth post-agricultural abandonment requires setting appropriate baselines and allowing for thinning in certain circumstances, and improvements to forestry rotation lengths would likely increase carbon-retention capacity and biodiversity value. Prescribed burning to reduce the frequency of high-intensity wildfires in northern Australia is being used as a tool to increase carbon retention. Fire management in southern Australia is not readily amenable for maximising carbon storage potential, but will become increasingly important for biodiversity conservation as the climate warms. Carbon price-based modifications to agriculture that would benefit biodiversity include reductions in tillage frequency and livestock densities, reductions in fertiliser use, and retention and regeneration of native shrubs; however, anticipated shifts to exotic perennial grass species such as buffel grass and kikuyu could have net negative implications for native biodiversity. Finally, it is unlikely that major reductions in greenhouse gas emissions arising from feral animal control are possible, even though reduced densities of feral herbivores will benefit Australian biodiversity greatly.

Point Henry Bushfire Safety : 10 Year Plan

Bushfire responsive design and management strategy at the bioregion scale. 248 Page document containing text, original designs, photographs, masterplans and critique - created as an alternative community-based strategy for risk mitigation and management reponse to bushfire in the Point Henry and Bremer Bay region of Western Australia. Document drafted as an alternative to a local government commissioned plan which had many shortcomings. It was presented as a 'powerpoint' presentaion at a public meeting in Bremer Bay on 7th April 2014 and disseminated to local community members and councillors to encourage public debate and feedback to the Shire of Jerramungup, WA.

Teatteri liikkeessä : Työväenteatterit Suomen teatterikentällä ja työväenliikkeessä kaksiteatterijärjestelmän syntyyn asti vuonna 1922

Workers' theatres in Finland until 1922 The topic of this dissertation is the workers' theatres in Finland before the year 1922. The main question is: why did these amateur theatres within the workers' associations become part of the professional theatre field in the 1910s by getting state subsidy as local theatre institutions? How is it possible that they received this status even after the civil war in 1918 when new professional theatres were founded all over the country? The study also asks, what kind of position did workers' theatres have in the workers' associations and in the workers' movement, what did the Social Democrats and Communists think of theatre and in particular of workers' theatre, and what kind of repertoire did the workers' theatres perform? It is a particular feature of Finland that the professional theatre field was not organised and that the workers’ movement had a relatively strong political position. The study concludes that some workers' theatres were the only steady theatre institutions in their surroundings, and thus functioned as local popular theatres performing to all social groups. Although amateur-based, they started to resemble professional theatres. Even though the Social Democratic Party did not have a specific theatre policy, the leaders of the Party appreciated and supported the workers' theatres as educational institutions and worked for their artistic improvement. The workers' theatres were also largely approved of and seen as people's theatres thought to unite and educate the nation and the working class. This reveals the need for national consensus, in the 1910s against the Russian government who worked to dissolve the autonomous position of the Finnish state, and after the civil war (1918) against the threat of a communist revolution. A wave of agitating proletarian theatre was felt in Finland in the early 1920s but it was marginalised by the large anti-communist majority.

Ulkomaisen kirjallisuuden tuonti Suomeen 1800-luvun alkupuolella : Waseniuksen kirjakaupan kansainväliset yhteydet 1823-1836

Opinnäytetyöni tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin kannalta keskeistä kommunikaatiovälinettä, painettua kirjaa, ja sen kansainvälistä luonnetta ja liikkumista. Teemaan perehdytään helsinkiläisen Gustaf Otto Waseniuksen (1789-1852) kirjakaupan toiminnan avulla keskittyen tarkastelemaan ulkomaisen kirjallisuuden tuomista Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Tutkielma käsittelee ensisijaisesti itse kauppiastoimintaa: mitä kirjakauppayhteyksiä Waseniuksella oli sekä miten ja keiden ehdoilla ne toimivat. Näiden kysymysten ohessa pohdin myös itse kirjojen välityksellä tapahtunutta tiedonvälitystä. Työn tavoitteena on paljastaa, minkälaisia suomalaisten kirjakauppiaiden ja lukijoiden kirjallisuudenhankinnan sekä lukemisen kontekstit ja resurssit olivat 1800-luvun alkupuolella. Tutkielman lähteinä on käytetty Waseniuksen kirjakaupan kirjeitä ja kuitteja sekä sensuuriviranomaisten arkistoja. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi paneudun Waseniuksen kauppaverkoston syntyyn ja sen esittelyyn: Waseniuksen kansainväliset yhteydet keskittyivät kolmelle kulttuurialueelle. Ruotsista hän sai kirjoja kaikilta merkittäviltä kustantajilta, kauppiailta sekä itsenäisesti toimivilta kirjailijoilta. Saksankielisen kulttuurin tarjontaa Wasenius pystyi hankkimaan Leipzigin kansainvälisten kirjakauppiaiden avulla. Ranskalaisen kirjallisuuden osalta Wasenius omasi toimivat yhteydet Pariisin kirjakauppiaisiin. Sen sijaan Brittein saaret jäivät vielä Waseniuksen kontaktiverkoston ulkopuolelle, samoin myös Pietarin huomattava kulttuurikeskus. Tämän jälkeen keskityn yhteyksien toimintaan. Wasenius solmi kauppakumppaniensa kanssa yleiseurooppalaisen komissionääri-sopimuksen, jonka valtuuttamana hän sai myydä kunkin ulkomaisen kauppiaan tuotteita liikkeessään. Ensiksi tarkastelen kauppiaiden välisten etäisyyksien ylittämistä. Aikakauden kuljetustavat huomioonottaen suuret etäisyydet eivät Waseniuksen kirjojen hankintaa juuri haitanneet, vaan suurkauppiaana hän pystyi käyttämään aikansa parhaat resurssit lähetystensä kuljettamiseen. Toiseksi pohdin aikakauden kauppiastoimintojen ja kulttuuripiirteiden vaikutusta kirjakauppaan. Waseniuksen toiminta kirjakauppiaana perustui taloudellisen voiton tavoittelulle, mikä tarkoitti mm. sitä, että lähetysten sisältö määrättiin etukäteen hyvin tarkasti. Ennen Suomeen saapumistaan kirjoilla piti olla varma ostaja, minkä Wasenius useimmiten varmisti ennakkotilausluetteloin ja etumaksuin. Kolmanneksi esiin nousevat 1800-luvun alun poliittiset tapahtumat, jotka osaltaan, kauppiaan silmiin kaikkein näkyvimmin, vaikuttivat kirjojen tuontiin. Sensuurin piti periaatteessa estää useiden satojen vaarallisena pidetyn kirjan levittäminen ja lukeminen Suomessa, mutta Wasenius ei suinkaan lopettanut kiellettyjen kirjojen tuontia, vaan salakuljetti sensuroitavia teoksia jatkuvasti liikkeeseensä myytäväksi. Suomalaiset viranomaiset hyväksyivät usein tämänkaltaisen toiminnan, joten venäläistä sensuuriasetusta tai hallintoa ei juuri kunnioitettu. Vertailu eurooppalaiseen kirjakauppatoimintaan osoittaa Waseniuksen omanneen erittäin hyvät kansainväliset suhteet. Tämä kuitenkin johtui niin kirjakauppatoiminnan keskittymisestä harvojen kauppiaiden käsiin kuin myös oman kustannustoiminnan vähyydestä. Tiedonvälityksen kehityksen ja kulttuurihistorian kannalta Waseniuksen kansainvälinen toiminta osoittautuu noudattelevan vielä vanhan eliittikulttuurin muotoja, mutta kirjakauppainstituution kehittyminen aivan uudenlaiseen kukoistukseen valmisteli jo kansallisen kulttuurin nousemista lähivuosikymmeninä.

Dorothea (Dola) Guttmann Gould; Jerusalem Portraits Women

Born April 27, 1922 in Tilsit, died June 8, 2003 Zurich; Married to Henry H. Goldschmidt Gould August 7, 1960 in Montreal

Dorothea (Dola) Guttmann Gould speaking at American Express stockholders meeting Portraits Women

This photograph was included in the meeting's published report

Henry H. Goldschmidt Gould (seated on right) with unidentified young men and women; Neue Welt Bockbierfest Portraits Groups

Born July 15, 1914, died August 6, 1978

Henry H. Goldschmidt Gould; Berlin Portraits Groups

Born July 15, 1914, died August 6, 1978

Henry H. Goldschmidt Gould standing outdoors Portraits Children

Born July 15, 1914, died August 6, 1978

Henry H. Goldschmidt Gould (top row fourth from right) with unidentified school classmates Portraits Children

Born July 15, 1914, died August 6, 1978