Verkkopalveluiden jatkuvan ylläpidon kehittäminen: Case Aucor Oy ja WordPress

Verkkopalveluiden ylläpitovaiheessa halutaan varmistua, etteivät palveluun tehdyt muutokset aiheuta verkkopalvelussa virhetilanteita ja palvelu toimii moitteetta. Muutoksen hyväksyntätestaus voidaan tehdä regressiotestauksena vertaamalla palvelun tilaa ennen ja jälkeen muutoksen. Sisältöpainotteisessa verkkopalvelussa testaaminen keskittyy loppukäyttäjälle esitetyn sivun semanttiseen sekä visuaaliseen oikeellisuuteen sekä erilaisiin toiminnallisiin testeihin. Työssä tarkastellaan etenkin suositulla WordPress-julkaisujärjestelmällä toteutettujen verkkopalveluiden ylläpitoa. Keskeisenä osana julkaisujärjestelmillä toteutettujen verkkopalveluiden ylläpitoa on julkaisujärjestelmän ja sitä täydentävien lisäosien päivittämistä ajantasaisiin versioihin. Nämä päivitykset paitsi tuovat uusia ominaisuuksia verkkopalvelun kehittäjille, myös paikkaavat järjestelmän tietoturvahaavoittuvuuksia sekä korjaavat aiemmissa versioissa esiintyneitä virheitä. Tässä työssä kehitettiin kohdeyrityksen aiempia verkkopalveluiden ylläpitoprosesseja niissä tunnistettujen kehityskohteiden perusteella. Uudistettu kokonaisuus jakautuu kahteen kokonaisuuteen: päivitystarpeen seurantaan sekä päivitysten tekemiseen. Päivitystarpeen seurantaa varten kehitettiin uusi työkalu helpottamaan kokonaiskuvan hahmottamista. Päivitysten tekemisen osalta työssä keskityttiin automatisoidun regressiotestauksen kehittämiseen, missä tärkeimpänä testauskeinona käytetään verkkopalvelusta tallennettujen kuvankaappausten vertailuun perustuvaa visuaalista testausta. Uusien ylläpitoprosesseille määriteltiin myös seurannan kohteet uudistuksen onnistumisen ja jatkokehityksen arviointia varten.

Euroopan unionin ulkoisten merirajojen ekstraterritoriaalinen valvonta ihmisoikeus- ja pakolaissääntelyn valossa

Kun henkilö saapuu valtion ulkorajalle tai alueelle, hänet on pyynnöstä päästettävä turvapaikkamenettelyyn, eikä häntä välttämättä voida enää palauttaa lähtömaahansa, koska kansainvälisen oikeuden ehdoton non refoulement –periaate eli palautuskiellon periaate estää valtioita palauttamasta ihmisiä sellaisiin maihin, joissa he ovat vaarassa joutua vainon, kidutuksen tai muun vakavan vaaran kohteeksi. Viime vuosina Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut estää paperittomien maahanmuuttajien ja potentiaalisten turvapaikanhakijoiden pääseminen unionin rajojen sisäpuolelle ja välttyä näin maahanmuutosta syntyviltä velvollisuuksilta. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ekstraterritoriaalisten meriulkorajavalvontatoimien suhdetta unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuksiin turvata potentiaalisten turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti vuonna 2012 kantaa Välimerellä toteutettaviin maahanmuuttajien palauttamisiin ratkaisussaan Hirsi Jamaa ym. v. Italia, jossa se katsoi Italian syyllistyneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan, 13 artiklan sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan loukkauksiin, kun Italia oli palauttanut aavalla merellä Välimerellä kiinniottamansa henkilöt Libyaan, tarjoamatta heille mahdollisuutta vastustaa palauttamistaan tai hakea kansainvälistä suojelua. Hirsi Jamaa ym. v. Italia -ratkaisun velvoittamana EU:ssa säädettiin uudet, rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevat säännöt vuonna 2014. Säännöt harmonisoivat unionin jäsenvaltioiden etsintä- ja meripelastusta sekä ulkoisten merirajojen valvontaa koskevia toimia, mutta jättävät silti toivomisen varaa: niillä luodaan EU:n varsinaisen turvapaikkasääntelyn rinnalle rinnakkainen meriturvapaikkamenettely, jossa aavalla merellä tai kolmansien valtioiden alueella tavattuja turvapaikanhakijoita voidaan kohdella olennaisilta osin eri tavalla kuin unioniin tai sen ulkorajoille päässeitä turvapaikanhakijoita.

”Puheenaiheena vanhuus. Kahden ikääntymistä koskevan eduskuntakeskustelun diskurssianalyyttinen tarkastelu”.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaista kuvaa vanhuudesta rakennetaan kahdessa eduskunnan täysistuntokeskustelussa, jotka olivat: (1) Keskustan ikäihmisten hoivaa ja palveluja koskevan välikysymyksen perusteella käyty täysistuntokeskustelu syksyllä 2012 sekä (2) vanhuspalvelulakiesityksen pohjalta käyty täysistuntokeskustelu loppuvuonna 2012. Puheenvuorot analysoitiin diskurssianalyysin avulla ja tutkimuksen lähtöajatuksena oli, että puheenvuorot ja kieli rakentavat sosiaalista todellisuutta. Tutkimuskysymyksissäni kysyin, millaisia teemoja valituista täysistuntokeskusteluista löytyy vanhuuteen liittyen, millaisia diskursseja puheenvuoroista voidaan muodostaa ja millaisia vanhuskäsityksiä diskursseista löytyy. Teemoja muodostui kuusi kappaletta ja diskursseja viisi kappaletta. Muodostamani diskurssit olivat voimavaralähtöinen diskurssi, raihnaisuutta korostava diskurssi, yhteiskunnallis-taloudellisen taakan diskurssi, heitteillejätön diskurssi ja vastuun diskurssi. Voimavaralähtöinen diskurssi käsitti puheen vanhuudesta aktiivisena, rikkaana elämänvaiheena ja näki vanhukset voimavarana koko muulle yhteiskunnalle. Raihnaisuutta korostavassa diskurssissa keskusteltiin siitä, mitä sairauksia vanhuksilla on, kuinka yksinäisiä he ovat ja kuinka epäkiitollinen tämä elämänvaihe yksilölle on. Yhteiskunnallis-taloudellisen taakan diskurssissa nousi esiin se, että vanhuus maksaa yhteiskunnalle paljon ja vanhukset ovat siten taakkana. Heitteillejätön diskurssi oli paljolti syyttelemistä – erityisesti yhteiskunnan. Se sisälsi paljon puhetta vanhusten huonosta kohtelusta ja esitetyt puheenvuorot olivat tunteellisia ja värikkäitä. Vastuun diskurssi korosti sitä, että meillä on vastuu vanhuksista ja jokaiselle tulee taata arvokas ikääntyminen. Diskurssien taustalta löytyi useita erilaisia vanhuskäsityksiä.

Pakkausjätteiden tuottajavastuu erityisesti elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta

Tutkielman aiheena on pakkausjätteiden tuottajavastuu. Tutkielmaa tarkastellaan elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta. Pakkausjätteiden tuottajavastuuta koskevasta EU:n ja kansallisen tason nykysääntelystä ja sen ongelmakohdista muodostetaan kokonaiskuva. Muutamiin erityisiin ongelmakohtiin pyritään hakemaan mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkastelemalla oikeusvertailevasti Ruotsin ja Tanskan sääntelyä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan de lege feranda- tarkastelulla tuottajavastuun sääntelyn tulevaa tilaa EU:ssa ja Suomessa. Tutkielma sijoittuu ympäristöoikeustieteen alaan. Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmetodit ovat pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen metodi sekä arviointitutkimuksellinen metodi. Haettaessa mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tiettyihin aihepiiriin liittyviin ongelmakohtiin on metodina käytetty suppeasti myös oikeusvertailua. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset ovat, että osa pakkausjätteille kohdistetusta sääntelystä, kuten tuottajavastuun informaatiovelvoitteesta johtuvat pakkausmerkinnät, soveltuvat huonosti elintarvikepakkausjätteisiin. EU:n kiertotalouspaketin ehdottamat minimivaatimukset tuottajavastuulle voisivat auttaa ratkaisemaan Suomessa tuottajavastuujärjestelmän sisäiseen vastuunjakoon liittyviä ongelmia. Clearing house -järjestelmä näyttäytyy harkittavana vaihtoehtoisena mallina järjestää valvonta ja vastuunjako. Myös Ruotsin sääntely tarjoaa vaihtoehtoisia ratkaisuja vastuunjakoon. Tanskan järjestelmään vertaamalla, tarkasteltiin voiko suunnittelukannustimia ja hyviä kierrätystuloksia saavuttaa myös muuten kuin tuottajavastuulla.

Operoitujen painehaavojen jälkikorjaustarve

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia TYKS:ssa vuosina 2008-2012 operatiivisesti hoidettujen painehaavapotilaiden jälkikorjausoperaatioiden tarvetta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka monen potilaan kohdalla on päädytty jälkikorjaukseen ja mitkä riskitekijät jälkikorjaustarpeeseen vaikuttavat. Painehaava eli makuuhaava on krooninen haava, jonka aiheuttaa ihoon kohdistuva paine ja hankaus. Painehaava syntyy tavallisimmin kohtiin, joihin kuormitus kohdistuu potilaan istuessa tai maatessa. Tyypillisesti haavat muodostuvat luisten ulokkeiden kohdalle. Painehaavoja hoidetaan konservatiivisesti sekä operatiivisesti. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu paineen poisto hankaavan alueen kohdalta sekä haavan paikallishoito. Operatiiviseen hoitoon kuuluu revisio ja rekonstruktio. Tutkimukseen valittiin TYKS plastiikkakirurgian klinikassa rekonstruktiivisella kirurgialla hoidetut painehaavapotilaat vuosina 2008 – 2014, ja potilaita oli yhteensä 45. Tutkimuksessa todettiin, että 26,7 % TYKS:ssa operoiduista painehaavapotilaista päätyi jälkitoimenpiteeseen. Jälkitoimenpideriskiin vaikutti primaaritoimenpiteessä käytetty rekonstruktiomenetelmä. Potilaan päihdetausta näytti olevan riskitekijä jälkitoimenpiteille, mutta se yhdistettiin riskiin sekundaarisesti valitun rekonstruktiomenetelmän kautta. Operoitujen potilaiden iän, tupakointitaustan, selkäydinvamman, MS-taudin, haavassa kasvavan multiresistentin bakteerin tai primaarihaavan operoineen kirurgin ei todettu vaikuttavan jälkitoimenpideriskiin.

Value Creation of Professional Services

The aim of this qualitative thesis is to research, how professional services create value, and what are the key factors affecting on this process. A model describing value creation process in professional services will be explained, based on the existing literature and three in depth discussions with professional service representatives. Professional services are such services that are tend to base on problem solving and require high skills and knowledge of a professional. These services often have a consultative or an advisory nature, and they often involve both client and a company in service process. As the service is often delivered in somewhat collaboration so is the value created. The results of this thesis revealed that value is created in collaboration or co-operation in professional services. Therefore, value co-creation, as a concept, is exact to describe the value creation process in professional services. This thesis also revealed that value is co- created in continuous communication between a client and a company and no value or only a little value can be created if there is no effective communication during the professional service process.

Psyykkinen hyvinvointi, liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika 5–8-luokkalaisilla oppilailla

Tutkimuksessa selvitettiin liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä 5–8-luokkalaisilla oppilailla. Lisäksi tarkasteltiin myös erikseen oppilaiden psyykkistä hyvinvointia, liikunta-aktiivisuuden kriteerien täyttymistä sekä ruutuajan suositusten ylittymistä. Taustalla on ajatus siitä, kuinka kehon liikuttaminen liikuttaa myös mieltä, jolloin liikkuminen ei ole hyväksi vain keholle vaan koko mielelle. Vaikka aikaisemmin on tutkittu sekä lasten liikkumista että psyykkistä hyvinvointia, niin niiden välisistä yhteyksistä on vähän tutkimustietoa. Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin maaliskuussa 2015 keräämällä kyselylomakkeella tietoa 127 oppilaalta kahdesta kantahämäläisestä koulusta. Kyselylomake koostui sekä psyykkistä hyvinvointia että liikunta-aktiivisuutta mittaavista osioista. Lisäksi kyselylomake sisälsi kysymyksiä ruudun ääressä vietetystä ajasta. Tässä tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä, joka saattaa selittyä sillä, että liikunta-aktiivisuuden kriteerit täyttivät vähän alle puolet oppilaista ja suurin osa oppilaista oli psyykkisesti hyvinvoivia. Psyykkisellä hyvinvoinnilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys sukupuoleen ja siihen, oliko oppilas ala- vai yläkoulussa. Tytöt olivat psyykkisesti huonovointisempia kuin pojat ja yläkoululaiset psyykkisesti huonovointisempia kuin alakoululaiset. Ruutuajan suositukset ylittyivät suurimmalla osasta oppilaista, ja ruutuajalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä liikunta-aktiivisuuteen että psyykkiseen hyvinvointiin. Ruudun ääressä yli kaksi tuntia päivässä viettävät oppilaat olivat psyykkisesti huonovointisempia ja liikunnallisesti passiivisempia, kuin alle kaksi tuntia ruudun ääressä aikaa viettävät oppilaat. Liikunta-aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välisen yhteyden puute saattaa selittyä sillä, että enemmistö tutkittavista oli psyykkisesti hyvinvoivia riippumatta siitä, olivatko he liikunnallisesti aktiivisia vai passiivisia. Positiivista oli, ettei luokka-asteella ollut merkitystä, vaan yläkoululaiset liikkuvat yhä. Ruutuajan ylittyminen on huolestuttava asia, koska uudessa POPS:ssa tulee esille teknologian lisääminen oppitunneille. Lasten jo suurta ruudun ääressä vietettyä aikaa siis vielä lisätään koulun toimesta. Opettaja voi esimerkillään vaikuttaa oppilaiden psyykkiseen hyvinvointiin ja liikunnallisen elämäntavan löytämiseen. Oppilaita tulee ohjata ymmärtämään liikunnan terveydellinen vaikutus sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Ruutuajan vähentäminen on myös yksi haaste tulevaisuudessa lasten ja nuorten keskuudessa.

Sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatu ja sisältö erikoissairaanhoidossa

Fysioterapian kirjaamissuositus ohjeistaa kirjaamaan yhtenevästi muiden terveydenhuollon ammattiryhmien kanssa. Kirjaamisen tulisi noudattaa fysioterapiaprosessin vaiheita sisältäen potilaan hoidon kannalta oleelliset tiedot potilaan oman näkemyksen huomioiden. Liikunnallinen sydänkuntoutus sisältää potilaan voinnin mukaisia liike- ja lihaskuntoharjoitteita, hengitysharjoituksia sekä terveellisten elämäntapojen ohjausta. Tämän laadullisen retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua fysioterapiapalveluprosessin toteutumisen näkökulmasta erikoissairaanhoidon kontekstissa. Tarkoituksena oli myös kuvata sitä, mitä kirjausten perusteella sydänpotilaan fysioterapia sisältää sairaalavaiheen sydänkuntoutuksessa ja miten potilaan oma näkemys huomioidaan kirjaamisessa. Aineisto kerättiin 2004–2009 sydänpotilaiden sähköisestä potilasrekisteristä. Hoitojaksoista n=450 sisälsi valintakriteerit: 1) potilaalla mikä tahansa sydändiagnoosi ensisijaisena ja 2) hoitojakso sisälsi vähintään yhden fysioterapialehden. Satunnaisotannalla tehty otos n=150 hoitojaksoa analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen sisällönanalyysin sekä kvantifioinnin avulla. Hoitojaksoista neljä oli päällekkäisiä, joten lopulliseksi otoskooksi muodostui n=146 hoitojaksoa, jotka sisälsivät yhteensä n=285 fysioterapialehteä. Fysioterapiaprosessin kaikki vaiheet oli havaittavissa 23%:ssa hoitojaksoista. Vaiheiden toteutuminen kirjaamisessa vaihteli 47% ja 95%:n välillä. Fysioterapiaprosessi alkoi lähes aina lääkärin lähetteellä. Heikoiten oli kirjattu potilaan tulovaiheen tietoja. Fysioterapian toteutus oli kirjattu 88%:iin hoitojaksoista ja sydänpotilaan fysioterapia sisälsi kirjausten perusteella eniten kävelyharjoituksia (62%), apuvälinearvioita tai -mainintoja (61%) ja hengitys- tai yskimisharjoituksia (42%). Liikunta- ja elämäntapaohjaus oli kirjattu 19%:iin hoitojaksoista. Fysioterapian hyödyn arviointi oli havaittavissa noin puolessa hoitojaksoista. Potilaan oma näkemys oli kirjattu 43%:ssa hoitojaksoista, jotka liittyivät useimmin terveyteen liittyvään elämänlaatuun esimerkiksi liikunnan harrastamiseen ja sairauden oireisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fysioterapian kirjaamisen laatu vaihteli suuresti ja vain harva kirjaus noudatti kirjaamisen suositusta. Tulokset osoittivat myös, että kirjausten perusteella liikunnallinen sydänkuntoutus erikoissairaanhoidossa sisältää pääsääntöisesti kävely-, hengitys- ja yskimisharjoituksia, mutta vain harvoin liikuntaan ja elämäntapoihin liittyvää neuvontaa. Lisäksi kirjaamisen perusteella potilaan näkemyksiä huomioidaan vähän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua tulee kehittää ja potilaan huomioimista tulisi lisätä kirjaamisessa.

VANHEMPIEN JA KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN ÄÄNI KUNTOUTUSSUUNNITELMA JA HOJKS SISÄLLÖNANALYYSISSÄ

Tutkimuksemme päätarkoituksena on ollut tutkia perheen osallisuutta kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksen suunnitteluun kuntoutussuunnitelman ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli HOJKS:n pohjalta. Vertailimme myös HOJKS:n ja kuntoutussuunnitelman yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyö osallistuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin, Kansaneläkelaitoksen, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Turun yliopiston yhteiseen KeLaKuVa -tutkimushankkeeseen. Aineistomme koostuu 25 kuntoutussuunnitelmasta ja 16 HOJKS:sta sekä yhdestä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Suunnitelmia tutkittiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti ja myöhemmässä vaiheessa teoriaohjaavasti. Perheen ääni vaikuttaa kuuluvan hyvin kuntoutusprosessin suunnitteluvaiheessa käytössämme olleen aineiston perusteella. Lapsen kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat yhteneväiset kuntoutussuunnitelman ja HOJKS:n välillä, mikä on lapsen edun mukaista. Toisaalta suunnitelmien välillä on myös eroja painotuksissa: HOJKS:ssa korostuvat akateemiset taidot ja kuntoutussuunnitelmassa terapiat. Tämä puoltaa tarvetta molemmille suunnitelmille.

The exercise leader's gender and physique salience : effects on self-presentational concerns in an exercise context

Self-presentation is the process by which individuals attempt to monitor and control how others perceive and evaluate them (Leary, 1992; Leary & Kowalski, 1990). Self-presentational concerns have been shown to influence a number of exercise-related behaviours, cognitions, and affective responses to exercise (e.g., social anxiety). Social anxiety occurs when an individual wants to create a specific impression on others, but is unsure (s)he will be successful (Leary & Kowalski, 1995). Social physique anxiety (SPA) is a specific form of social anxiety related the evaluation of one's body (Hart, Leary, & Rejeski, 1989). Both social anxiety and SPA may act as deterrents to exercise (Lantz, Hardy, & Ainsworth, 1997; Leary, 1992), so it is important to examine factors that may influence social anxiety and SPA; one such factor is self-presentational efficacy (SPE). SPE is one's confidence in successfully making desired impressions on others (Leary & Atherton, 1986) and has been associated with social anxiety and SPA (Leary & Kowalski, 1995; Gammage, Martin Ginis, & Hall, 2004). Several aspects of the exercise environment, such as the presence of mirrors, clothing, and the exercise leader or other participant characteristics, may be manipulated to influence self-presentational concerns (e.g., Gammage, Martin Ginis et aI., 2004; Martin & Fox, 2001; Martin Ginis, Prapavessis, & Haase, 2005). Given that the exercise leader has been recognized as one of the most important influences in the group exercise context (Franklin, 1988), it is important to further examine how the leader may impact self-presentational concerns. The present study examined the impact of the exercise leader's gender and physique salience (i.e., the extent to which the body was emphasized) on SPE, state social anxiety (SSA), and state social physique anxiety (SPA-S) of women in a live exercise class. Eighty-seven college-aged female non- or infrequent exercisers (i.e., exercised 2 or fewer times per week) participated in a group exercise class led by one of four leaders: a female whose physique was salient; a female whose physique was non-salient; a male whose physique was salient; or a male whose physique was non-salient. Participants completed measures of SPE, SSA, and SPA-S prior to and following completion of a 30- minute group exercise class. In addition, a measure of social comparison to the exercise leader and other participants with respect to attractiveness, skill, and fitness was completed by participants following the exercise class. A MANOV A was conducted to examine differences between groups on postexercise variables. Results indicated that there were no significant differences between groups on measures ofSPE, SSA, or SPA-S (allp's > .05). However, when all participants were collapsed into one group, a MANOV A showed a significant time effect (F(3, 81) = 19.45,p < .05, 1')2= .419). Follow-up ANOVAs indicated that post-exercise SPE increased significantly, while SSA and SPA-S decreased significantly (SPE: F(I, 83) = 30.87,p < .001,1')2 = .27; SSA: F(I,83) = 11.09,p < .001, 1')2 = .12; SPA-S: F (1,83) = 42.79,p < .001, 1')2 = .34). Further, results of a MANOVA revealed that participants who believed they were less fit than other group members (i.e., made negative social comparisons) reported significantly more post-exercise SSA and SP A-S than those who believed they were more fit than the other participants (i.e., made positive comparisons; SSA: F(2, 84) = 3.46, p < .05, 1')2 = .08; SPA-S: F(2, 84) = 5.69, p < .05, 1')2 = .12). These results may indicate that successfully completing an exercise class may serve as a source of SPE and lead to reduced social anxiety and SPA-S in this population. Alternatively, characteristics of the exercise leader may be less important than characteristics of the other participants. These results also suggest that the types of social comparisons made may influence self-presentational concerns in this sample. Future research should examine how the type of social comparison (i.e., negative or positive) made to the other group members may either generate or reduce anxiety. Also, factors that contribute to the types of social comparisons made with other exercisers should be examined. Implications for practice and research are discussed.

Assessment of conditions that make habitable the public space of Colombian cities

This paper presents the assessment that inhabitants of some Colombian cities did on the conditions that contribute to the livability of public space. Seven hundred and forty people, inhabitants of Yopal, Villavicencio, Valledupar, Popayán, Pereira, Pasto, Neiva, Montería, Medellín, Fusagasugá, Cúcuta, Cartagena, Cali and Bogotá participated in the study. The assessment of the conditions that contribute to the livability of public space was carried out using an instrument composed of 48 items that inquired about the level of contribution that can have different conditions on the quality of public space, from a scale five points ranging from: Does not contribute at all (-2) to: Contribute significantly (+2). The results show the conditions that most affect the habitability of public space in Colombia, as well as the differences between cities according to the assessment made by participants about the general state of public space in cities. Multidimensional analysis (SSA) evidence a structure that reflects the function that public space plays in people’s assessment on Colombian cities. It is discussed the implications of the findings for urban planning and management and the designed instrument is proposed as a tool to assess the quality of urban public space.

Análisis dimensional de las opiniones de los alumnos universitarios sobre sus profesores : comparación entre técnicas paramétricas y no-paramétricas.

Resumen de los autores

Influencia del bajo peso al nacer en el cumplimiento del esquema de vacunación en Colombia

INTRODUCCION. En Colombia y a nivel mundial la vacunación es una estrategia que ha reducido la mortalidad infantil, sin embargo existen bajas coberturas en algunas zonas del país, dentro de las causas de la no vacunación se encuentra el bajo peso al nacer, tema de gran importancia y poco estudiado, encontrándose como una causa controlable y que permitiría a la población acceder a la protección frente a enfermedades inmunoprevenibles. MATERIALES Y METODOS. Se realizó un estudio de tipo observacional de corte trasversal, la muestra fue tomada de la ENDS realizada por Profamilia en el año 2010, se tomó el número total de los encuestados que cumplían con los criterios de inclusión, en total fueron 9694 registros a los que se les realizo; análisis descriptivo, bivariado y multivariado. RESULTADOS. Los niños con bajo peso al nacer tienen menor probabilidad de estar vacunados con el esquema completo con respecto a los niños con peso normal, OR 0762 (IC 95% 0,650; 0,895), se observó que las vacunas en forma individual tienen un comportamiento similar al esquema completo, específicamente en la aplicación en el tiempo indicado para su aplicación, exceptuando triple viral donde no se encontró asociación. CONCLUSION. El bajo peso es un factor determinante en la vacunación a tiempo de los menores y del cumplimiento posterior del esquema, se encontraron variables asociadas al no cumplimiento como el lugar del parto, el índice de pobreza y pertenecer a la etnia afrodescendiente.

El cambio de valores para la mejora de las estrategias de aprendizaje y el rendimiento académico.

Analizar la relación entre los valores personales del alumnado de BUP y sus concepciones referidas al aprendizaje, sus conductas de estudio y su rendimiento académico. Aplicar el método de Autoconfrontación de valores para mejorar los hábitos y estrategias de aprendizaje del alumnado de BUP. Estudio 1: 325 alumnos-as, 179 de primero de BUP y 146 de segundo, pertenecientes a institutos de Bachillerato de la zona norte, centro y sus de Madrid. Estudio 2: 301 alomnos-as de segfundo de BUP, 157 del grupo experimental y 144 del de control, pertenecientes a centros de Bachillerato de la zona norte, centro y sur de Madrid. Estudio 1: se realiza un estudio correlacional en el que se analiza la relación entre los valores personales del alumnado y los determinantes del rendimiento académico. Se procede a la aplicación del Cuestionario de Valores de Schwartz (CVS), analizando los datos obtenidos según el procedimiento de análisis multidimensional SSA (Smallest Space Analysis). Se aplica el Cuestionario de Estrategias de Aprendizaje, Hábitos de Estudio y Satisfacción Académica (CEAYS), reduciendo los datos obtenidos, mediante análisis factorial con rotación varimax y un índice de fiabilidad, a un conjunto de variables compuestas. Estudio 2: se aplica un cuestionario inicial a la muestra y se procede a la puesta en práctica, con el grupo experimental, de la intervención educativa Autoconfrontación de valores. Tras dicha aplicación, se realiza un cuestionario al grupo experimental. Cuestionario de Valores de Schwartz (CVS), Cuestionario de Estrategias de Aprendizaje, Hábitos de Estudio y Satisfacción Académica (CEAYS). Porcentajes, rotación varimax, análisis multidimensional SSA. El rendimiento académico se relaciona con las actitudes hacia uno mismo y hacia el aprendizaje, así como con las conductas de uso de materiales y las de estudio. El autoconcepto y la autoestima académica general correlacionan con la frecuencia de las conductas de estudio y con el rendimiento académico. Las conductas concretas de estudio no se relacionan significativamente de manera directa con el rendimiento académico. De acuerdo con la teoría motivacional de Schwartz, se observa que el alumnado organiza sus valores en 10 tipos: Universalismo, Benevolencia, Conformidad, Seguridad, Poder, Logro, Hedonismo, Estimulación y Autodirección. Se observa que el estudio parece ser percibido por el alumnado de BUP como una actividad social normativamente impuesta. Tras la intervención educativa se observa una mejora moderada en el rendimiento académico y el efecto de la Autoconfrontación no depende del rendimiento académico previo, lo que significa que la intervención contribuye de igual forma a los diferentes colectivos estudiantiles. Considerando la eficacia de la intervención de la Autoconfrontación en relación a su coste y al esfuerzo invertido, esta intervención se revela como altamente eficaz para la mejora del rendimiento académico del alumnado.

Experiences with sustainability indicators and stakeholder participation: A case study relating to a 'Blue Plan' project in Malta

The practical application of systemic sustainability analysis (SSA; Bell and Morse, 1999) as applied in-a project instigated and managed by 'Blue Plan', one of the regional activity centres of the Mediterranean Action Plan, is set out and explained in this paper. The context in which SSA was applied and adapted to SPSA (systemic and prospective sustainability analysis). is described in the Mediterranean, primarily in Malta. The SSA process is summarized, its extension and linkage to the prospective approach is described and the comments of stakeholders in the context are added. Some preliminary outcomes are suggested. The pauticular focus of the paper is on the lessons learned from doing SSA/SPSA within a classic blueprint project framework. It is-not assumed that SSA/SPSA is 'finished' or 'definitive'. Rather, we suggest that it is a developing and changing approach that practitioners can adapt and change to meet the specific needs of the circumstances that confront them. Copyright (C) 2004 John Wiley & Sons, Ltd and ERP Environment.