Tulenjohtamisen tarkkuuden ja nopeuden kehittäminen

Tulenjohtaminen on prosessi, joka alkaa vihollisen havaitsemisesta ja päättyy tulitehtävän toteutumiseen. Tulenjohtamisen nopeuden ja tarkkuuden kannalta kriittisimmät alueet ovat maalinpaikannuksessa ja mittaustöissä. Puolustusvoimien käynnisti vuonna 2009 hankkeen, jonka tarkoituksena oli luoda integroitu tiedustelu-, valvonta- ja tulenjohtojärjestelmä. Osana tätä järjestelmää hankittiin muun muassa uusia maalinpaikannuslaitteita. Tutkimus toteutettiin lähdeaineistoanalyysinä, ja johtopäätöksiin päädyttiin vertailemalla vanhaa tulenjohtokalustoa uuteen kalustoon. Tällä luotiin näkemys vanhan ja uuden järjestelmän suorituskykyeroista, haasteista ja mahdollisuuksista. Pääosan lähdeaineistosta muodostivat puolustusvoimien oppaat ja ohjesäännöt. Vanhalla tulenjohtokalustolla päästään noin viiden piirun ja metrin mittaustarkkuuteen. Uusi maalinpaikannuslaite 15 tuottaa suunnan samalla tarkkuudella ja hyrräsuuntakehän ollessa kytketty laitteeseen suunta saadaan mitattua kahden piirun tarkkuudella. Etäisyys mitataan alle kahden metrin tarkkuudella. Maalinpaikannuslaite 15 kykenee siirtämään tuotetun paikkatiedon suoraan MATI-päätelaitteen tulenjohtosovellukselle. Tutkimuksessa perusteella voidaan sanoa, että uusi tulenjohtokalusto parantaa tulenjohdon tarkkuutta, ja antaa perusteet metriluokan maalinpaikannukselle. Lisäksi se nopeuttaa tulenjohtoprosessia automaattisten tiedonsiirto-ominaisuuksiensa puolesta. Se vähentää myös ihmisen toimista johtuvia virheitä ja nopeuttaa niiden havaitsemista, sillä maalinpaikannuslaite 15 tuottaa mitatusta kohteesta kuvan, jonka avulla tulenjohtaja varmistuu mitatun koh-teen oikeellisuudesta. Automaattinen tiedonsiirto vähentää näppäilyvirheiden määrää. Tällä hetkellä tulenjohtosovellus itsessään ei ymmärrä metriluokan koordinaatteja, vaan pyöristää ne lähimpään kymmeneen metriin. Kun tämä ominaisuus lisätään sovellukseen ja AHJO-järjestelmään, perusteet metriluokan tulenjohtoon ovat olemassa. Pitää kuitenkin huomioida, että perinteinen epäsuora tuli ei vaadi metriluokan paikannusta, vaan on edullisempaa, että tulen tiheys ei ole liian suuri. Metriluokan paikannusta saatetaan tarvita muun muassa ohjuksissa ja tykistön hakeutuvissa ammuksissa, jolloin uudesta suorituskyvystä saadaan hyöty irti.

Hävittäjälentäjän fyysinen kuormittuminen ja lentämistä tukevan toiminnallisen harjoittelun perusteet

Hävittäjälentäjät ovat yksi Suomen ilmavoimien suorituskyvyn kriittisimmistä osista. Lentotehtäviä suorittaessaan lentäjään kohdistuu suuria kiihtyvyyksiä. G-voimat kuormittavat erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöä aiheuttaen vakaviakin vammoja, kuten välilevyjen pullistumia ja repeämiä. Laadukkaalla fyysisellä harjoittelulla on useissa tutkimuksissa huomattu olevan vammoja ennalta ehkäisevä sekä suorituskykyä kehittävä vaikutus. Toiminnallinen harjoittelu on viime vuosina noussut suosituksi harjoittelumuodoksi, jopa huippu-urheilijoiden keskuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa hävittäjälentäjän fyysistä kuormittumista, kuormittumisen hallintaa fyysisen harjoittelun avulla sekä toiminnallisen harjoittelun perusteita. Edellä mainitun perusteella on arvioitu, mitä mahdollisuuksia toiminnallinen harjoittelu toisi hävittäjälentäjien fyysiseen harjoitteluun. Tutkielma on perinteinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu pääasiassa koti- ja ulkomaisista ilmailufysiologiaa, hävittäjälentäjän kuormittumista sekä toiminnallista harjoittelua käsittelevistä tutkimuksista, oppikirjoista, artikkeleista ja internet-lähteistä. Havaintoja on tarkasteltu tutkimuksen moniulotteisessa viitekehyksessä, joka muodostuu ilmailufysiologisista, liikuntalääketieteellisistä sekä sotilaspedagogisista näkökulmista. Keskeistä hävittäjälentäjälle on hyvä G-sietokyky. Tutkimuksissa on huomattu, että voimaharjoittelulla G-sietokykyä voidaan nostaa merkittävästi. Hyvä voimataso ja reagointinopeus yhdistettynä oikeaoppiseen tekniikkaan ovat avainasemassa tehokkaan vastaponnistuksen muodostamiselle. Toiminnallinen eli funktionaalinen harjoittelu mahdollistaa edullisen, monipuolisen ja paikkaan sitomattoman tavan harjoitella tehokkaasti. Tutkimukset osoittavat toiminnallisen harjoittelun kehittävän voimaa, kestävyyttä, kehonhallintaa ja ketteryyttä. Harjoittelussa hyödynnetään kehonpainoa sekä erilaisia harjoitusvälineitä. Oikein valituilla toiminnallisilla liikkeillä harjoitusvaikutus saadaan kohdennettua haluttuihin lihasryhmiin, ku-ten hävittäjälentäjille tärkeisiin niskan tai keskivartalon alueen lihaksiin. Toiminnallinen harjoittelu mahdollistaa myös ennaltaehkäiseviä ja huoltavia harjoitusmahdollisuuksia hävittäjälentäjille. Toiminnallinen harjoittelu ja sen eri muodot, kuten CrossFit voivat antaa syvyyttä ja monipuolisuutta hävittäjälentäjälle tuottamalla erilaisia harjoitusärsykkeitä. Lisäksi vaihtelu voi lisätä harjoitusmotivaatiota. Toiminnallisen harjoittelun ei kuitenkaan ole tarkoitus syrjäyttää kokonaan perinteistä voimaharjoittelua. Todennäköisesti parhaat tulokset saadaan yhdistämällä molempia harjoitusmuotoja. Toiminnallisen harjoittelun soveltuvuutta hävittäjälentäjille olisi kuitenkin tärkeää tutkia tarkemmin optimaalisten tulosten takaamiseksi.

Opus Sylvanum : Selim Palmgren ja Paavo Heininen vedenjakajan maisemissa

Konsertissa esiintyvät pianistit: Elisa Järvi, Annikka Konttori-Gustafsson, Tuomas Mali, Maria Männikkö, Anu Vehviläinen.

Työntekijöiden ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän tekninen valvonta – huomioon otettavat työntekijän ja työnantajan oikeudet ja velvollisuudet

Tutkielman aiheena on työntekijöiden sähköisen viestinnän tekninen valvonta. Tutkielma koostuu yleisestä osasta ja erityisestä osasta. Yleisessä osassa selvitän työntekijöiden ja työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia sähköisen viestinnän valvonnassa. Erityisessä osassa käsittelen ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän rajoja ja mahdollisuuksia. Tutkimus on työ- ja informaatio-oikeudellinen. Tutkimus on tehty toimeksiantona yritykselle. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä selvittää ja pohtia työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyviä perusoikeusvaikutuksia sekä laajemminkin työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyvän lainsäädännön tila tällä hetkellä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sisältää käytännöllistä lainoppia tulkintasuositusten ja liiteohjeiden muodossa sekä myös de lege ferenda -suosituksia. Keskeisimpänä tutkimustuloksena on se, että sähköistä viestintää koskeva lainsäädäntö on edelleenkin viime vuosina toteutetuista lainsäädäntöuudistuksista huolimatta osin epäselvää ja vaikeasti ymmärrettävää. Lainsäädännössä on myös selkeitä virheellisiä viittauksia ja puutteita. Lainsäätäjän tulisikin kiinnittää näihin puutteisiin huomiota. Lainsäädännön epäselvyyden vuoksi maallikkotyönantajan tulisi kääntyä lainopillisen asiantuntijan puoleen suunnitellessaan ja ottaessaan käyttöön sähköiseen viestintään liittyviä valvontatoimenpiteitä välttyäkseen rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Vaikka Lex Nokian säätäminen aiheutti työntekijöissä vastustusta työnantajien suorittamaa valvontaa kohtaan, työnantajan oikeus valvoa työntekijöiden luottamuksellista viestintää on loppujen lopuksi erittäin rajallinen. Välitystietoja voidaan käsitellä vain laissa säädetyissä poikkeustapauksissa. Viestien sisältöä voidaan valvoa vain tietoturvaan liittyvissä laissa säädetyissä poikkeustapauksissa.

Vakuutustapahtumien yksilöinti oikeusturvavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen näkökulmasta

Tutkielmassa tutkitaan vakuutustapahtumien yksilöintiä. Työssä perehdytään vakuutustapahtumien erottelun ja yhdistämisen väliseen problematiikkaan sekä niihin seikkoihin, joiden pohjalta ratkaisu näiden kahden välillä tehdään. Tutkimuksen kohteeksi otetaan oikeusturvavakuutuksissa esiintyvät yksi vakuutustapahtuma -ehdot sekä vastuuvakuutuksille tyypilliset sarjavahinkoehdot. Ehdot ovat yleensä vakuutuksenantajien yksinään laatimia. Ehtojen funktiona on yhdistää toisiinsa läheisesti kytkeytyvät vahingot yhdeksi vakuutustapahtumaksi, jolloin korvattavaksi jää korkeintaan yhden vahinkokaton suuruinen vakuutuskorvaus. Ehdot ovat monitulkintaisia ja niiden soveltamiskäytäntö epäyhtenäistä. Vallitseva oikeustilaa tulisi selkeyttää ennakoitavampaan suuntaan. Tämä lisäisi oikeusvarmuutta kaikkien vakuutuskentässä toimivien näkökulmasta. Tutkimuskysymystä lähestytään vakuutusalaa koskevan lainsäädännön, alalla sovellettavien kotimaisten vakuutusehtojen, aihetta käsittelevän oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten perusteella. Erityisen merkittävässä asemassa ovat Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset. Kotimaisen lähdeaineiston niukkuuden vuoksi tutkimuskysymyksiin etsitään ratkaisuja myös ulkomaista oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta apuna käyttäen. Tutkimustulosten mukaan vakuutustapahtumien yhdistämistä käsittelevien vakuutusehtojen merkitystä ei tule väheksyä. Ehdoilla voi olla erittäin suuri merkitys maksettavaan vakuutus-korvauksen määrään, vahingon vakuutuskausille kohdistamiseen sekä esimerkiksi omavastuuseen liittyen. Tutkimustulosten mukaan Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö on kirjavaa ja osin epäyhtenäistä. Ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden katsotaan kasvavan, mikäli ratkaisujen tueksi olisi löydettävissä vahvat perusteet. Tutkimuksessa esitetään ratkaisuperusteiksi vakiintuneita sopimuksen tulkintaperiaatteita. Näistä nostetaan esille erityisesti suppean tulkinnan periaate, sanamuodon mukainen tulkinta sekä tulkinnan objektiivisuus. Näiden avulla ratkaisukäytännöstä saataisiin johdonmukaista, mikä lisäisi ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Lopulta kehotetaan vakuutuksenantajia tarkastelemaan kriittisesti puheena olevien ehtojen muotoilua ja sijoittelua mahdollisten kohtuuttomuus- ja sovitteluväitteiden estämiseksi. Vakuutuksenottajia taasen kannustetaan tutustumaan ehtojen tosiasiallisiin vaikutuksiin huolellisesti ja arvioimaan, onko ehtoja mahdollista neuvotella itselle edullisempaan suuntaan.

Tilaus-toimitusketjun toimivuus kiinteistö- ja aluepalveluissa kaupunkikonsernin näkökulmasta

Imatralla tilaaja-tuottaja-malliin liittyvä nykyinen sopimusohjausmalli otettiin käyttöön teknisellä toimialalla marraskuussa 2014, jolloin kiinteistö- ja aluepalveluiden tuottamiseen perustettiin oma yhtiö. Tilaaminen ja tuottaminen muodostaa tilaus-toimitusketjun. Tämän työn tarkoituksena oli saada tietoa nykyisen kiinteistö- ja aluepalveluiden tilaus-toimitusketjun toimivuudesta sekä vahvuuksista ja puutteista. Työn teoriaosassa perehdyttiin strategiaprosessiin kunnissa, tilaaja-tuottaja-toimintatapaan sekä yhtiöittämiseen ja tuloksellisuuteen. Käytännön tietoa tilaus-toimitusketjusta saatiin strukturoidulla haastattelulla. Haastattelu jaettiin strategiseen, sopimusohjaustasoon sekä operatiiviseen tasoon. Haastateltavina oli toimitusketjun eri osapuolia. Työn tuloksena voidaan todeta, että strategian täytäntöönpanossa on vielä tekemistä, etenkin operatiivisella puolella. Sopimusohjausmalliin oltiin tyytyväisiä vaikka myös siitä löytyi vielä kehitettävää. Operatiivisella tasolla toiminnan tehokkuus on noussut verrattuna entiseen malliin, tehokkuutta voidaan kuitenkin vielä monin keinoin nostaa. Yleisesti nähtiin, että koko tilaus-toimitusketjun toiminta on tehostunut ja selkiytynyt.

Turku365 – taktikointia ja viestintää kaupunkitilassa

Tässä tutkielmassa tarkastelen Turku365-nimistä kaupunkitaideteoskokonaisuutta, joka toteutui vuonna 2011 osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Keskityn erityisesti Arjen löytöretkeilijät -osioon, joka koostui 52 osallistavasta kaupunkitaidetehtävästä sekä teokseen liittyvästä internetsivusta, jossa tehtävätoteutuksia saattoi jakaa ja kommentoida. Aineistona tutkimuksessani käytän Meiju Niskalan konseptoimaa Kalenteri arjen löytöretkeilijälle -kirjaa sekä Arjen löytöretkeilijöiden internetsivua. Tutkielmassani pohdin, millaisiin tilojen haltuunottoihin tehtävät osallistujia yllyttivät. Tutkin myös, millaisia interaktioita teoksen lopulta onnistui synnyttää sekä sitä, ja millaista informaatiota osallistujat kaupunkitilaan ja -tilasta tuottivat. Hahmottelen Michel De Certeaun (1984) kirjoitusten pohjalta kolme erilaista tilan haltuunoton taktiikkaa: harhailun, rytmin häiritsemisen ja nimeämisen, joihin kalenteritehtävät nähdäkseni rohkaisevat, ja pohdin taktiikoiden käyttöä. Tarkastelen kaupunkitilaa relationaalisena eli prosessinomaisena, kontekstisidonnaisena ja suhteissa syntyvänä monitasoisena kokonaisuutena, johon sisältyy olennaisesti myös virtuaalinen tila. Tarkastelen fyysisen ja virtuaalisen tilan limittymiä lisätyn tilan ja hybridisen tilan näkökulmista sekä palimpsestin käsitteen kautta. Tällaisesta tilan näkökulmasta Arjen löytöretkeilijöiden internetsivu näyttäytyy erottamattomana osana fyysisessä kaupunkitilassa toteutuvaa teoskokonaisuutta. Kaupunkitaidetehtävien ohjeita tulkittiin enimmäkseen melko kirjaimellisesti ja tehtävätoteutukset noudattivat annettuja ohjeita. Teoksen virtuaalisen kaupunkitaidegallerian käytöt näyttävät jääneen vähäisiksi, eikä laajempaa tai dialogista keskustelua kaupunkitaiteesta vuoden aikana syntynyt. Teosten myötä tilaan ja tilasta tuotettu informaatio oli moninaista, kuten vastaajien joukkokin.

Ensimmäiset 30 millisekuntia – alukkeet ja niiden muokkaus populaarimusiikin miksauksessa 2010-luvulla

Äänitettynä kuunneltavan musiikin alukkeet ovat aina jollain tavalla käsiteltyjä haluttujen taiteellisten näkemysten mukaisesti. Tässä työssä tutkitaan äänen alukkeita sekä niiden muokkaustekniikoita nykyaikaisessa populaarimusiikin miksauksessa. Aluke on jokaisen luonnollisen äänen alussa esiintyvä muutaman kymmenen millisekunnin kestoinen hälyääni, joka erotetaan äänen tasaisesta vaiheesta. Yhtenä esimerkkinä alukkeista ovat puheessa käyttämämme konsonantit, mutta alukkeet vaikuttavat myös esimerkiksi instrumenttien tunnistettavuuteen. Työssäni tarkastelen lisäksi alukkeiden suhdetta äänen ymmärrettävyyteen. Tutkimustani taustoitan neljän suomalaisen populaarimusiikin miksaajan (Tuomas Kokko, Julius Mauranen, Jonas Olsson ja Arttu Peljo) teemahaastatteluilla. Näistä haastatteluista keräämääni tietoa syvennän helmikuussa 2015 tekemälläni etnografisella kenttätyöllä Jonas Olssonin Victory Audio -studiolla Kokkolassa. Nykyaikaisen populaarimusiikin miksauksessa alukkeita muokataan pääasiassa kompressiolla, taajuuskorjauksella, edellisten yhdistelmillä, kaiunta- ja viive-efekteillä sekä äänen säröttämisellä. Tutkimuksessani havaitsin, että äänen alukkeet ja niiden muokkaus vaikuttavat ääni-informaation ymmärrettävyyteen merkittävästi. Lisäksi aluke liittyy musiikin havaittuun rytmitykseen ja iskevyyteen sekä sisältää tietoa muun muassa äänen suunnasta ja etäisyydestä.

Raskausajan ja lapsivuodeajan unihäiriöt

Tämän kirjallisuuskatsauksen on tarkoitus tarkastella raskauden ja lapsivuoteen aikaisia unihäiriöitä. Erityisesti mielenkiinnon kohteena ovat unettomuus, levottomat jalat –oireyhtymä, masennus ja muutokset unen arkkitehtuurissa. Unihäiriöistä kyseisenä aikana on tieteellisessä maailmassa kiinnostuttu vasta viime vuosina, jonka takia tutkimustietoa on vielä rajallisesti. Lisäksi puuttuvat yhtenevät diagnostiikka- ja hoitosuositukset. Tavoitteena on selvittää mitä julkaistua tietoa aiheesta on tällä hetkellä. Artikkelit on haettu PubMedista. Raskauden ja lapsivuoteen aikana esiintyy runsaasti unihäiriöitä. Oireina ja löydöksinä on muun muassa lyhentynyt yöuni, vaikeus saada ja ylläpitää unta, lisääntynyt kuorsaus ja päiväaikainen väsymys. Erityisesti kärsii unen tehokkuus. Oireiden esiintyvyydellä ja vaikeusasteella on tapana pahentua raskauden edetessä. Lisäksi voi ilmetä spesifisiä unihäiriöitä, kuten levottomat jalat –oireyhtymää. Raskauden aikaisilla unihäiriöillä on todettu monia haitallisia vaikutuksia sekä odottavaan äitiin että syntyvään lapseen. Tästä syystä unihäiriöitä tulisi seuloa ja hoitaa aiempaa paremmin. Ensisijaisesti tulisi suosia lääkkeettömiä hoitoja. Tämä kirjallinen työ on osa syventäviä opintojani. Toinen osa koostui FinnBrain-tutkimukseen tehdystä tutkimusdatan tallennuksesta.

Punakoneen hiipuva gloria: Yleisradion ja Helsingin Sanomien urheilujournalismin suhde Neuvostoliittoon sekä entisiin neuvostotasavaltoihin vuosien 1988–1994 olympialaisissa

Tutkielman aiheena on suomalainen urheilujournalismi ja sen suhde itänaapuriin. Tarkoituksena on vertailla sen mahdollista muutosta Neuvostoliiton ajalta ja verrata sitä aikaan sen hajoamisen jälkeen. Vertailukohteiksi olen valinnut Calgaryn ja Soulin olympialaiset vuodelta 1988 ja Albertvillen ja Barcelonan olympialaiset vuodelta 1992 sekä Lillehammerin talvikisat vuodelta 1994. Miten urheilujournalismin painotukset ovat muuttuneet olympiauutisoinnissa? Primäärilähteenä käytän Helsingin Sanomien urheilutoimituksen olympiauutisointia ja Yleisradion Urheiluruutua sekä sen olympiauutisointia. Taustana käytän suomalaisten urheilutietokirjojen olympia-analyysejä ja yhteenvetoja kyseisistä kisoista. Käsittelen myös Ville Pernaan jakoa, jolla hän jakaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ja ystävyyspolitiikan kolmeen tasoon. Tarkastelen myös yleisesti Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, suomettumisen käsitettä sekä journalismia laajemmin. Keskeisin tutkimustulos tutkielmassani on, että Neuvostoliiton erityisasema suomalaisessa urheilujournalismissa oli merkittävä. Neuvostoliiton hajottua pienempien entisten neuvostotasavaltojen edustajiin, kuten Baltian maiden urheilijoihin, suhtauduttiin positiivisemmin kuin venäläisiin. Tämän lisäksi varsinkin jääkiekon asetelma muuttui urheilujournalistien käsittelyssä suhteessa Suomen itänaapuriin.

Punakoneen hiipuva gloria: Yleisradion ja Helsingin Sanomien urheilujournalismin suhde Neuvostoliittoon sekä entisiin neuvostotasavaltoihin vuosien 1988–1994 olympialaisissa

Tutkielman aiheena on suomalainen urheilujournalismi ja sen suhde itänaapuriin. Tarkoituksena on vertailla sen mahdollista muutosta Neuvostoliiton ajalta ja verrata sitä aikaan sen hajoamisen jälkeen. Vertailukohteiksi olen valinnut Calgaryn ja Soulin olympialaiset vuodelta 1988 ja Albertvillen ja Barcelonan olympialaiset vuodelta 1992 sekä Lillehammerin talvikisat vuodelta 1994. Miten urheilujournalismin painotukset ovat muuttuneet olympiauutisoinnissa? Primäärilähteenä käytän Helsingin Sanomien urheilutoimituksen olympiauutisointia ja Yleisradion Urheiluruutua sekä sen olympiauutisointia. Taustana käytän suomalaisten urheilutietokirjojen olympia-analyysejä ja yhteenvetoja kyseisistä kisoista. Käsittelen myös Ville Pernaan jakoa, jolla hän jakaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ja ystävyyspolitiikan kolmeen tasoon. Tarkastelen myös yleisesti Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, suomettumisen käsitettä sekä journalismia laajemmin. Keskeisin tutkimustulos tutkielmassani on, että Neuvostoliiton erityisasema suomalaisessa urheilujournalismissa oli merkittävä. Neuvostoliiton hajottua pienempien entisten neuvostotasavaltojen edustajiin, kuten Baltian maiden urheilijoihin, suhtauduttiin positiivisemmin kuin venäläisiin. Tämän lisäksi varsinkin jääkiekon asetelma muuttui urheilujournalistien käsittelyssä suhteessa Suomen itänaapuriin.