Oikosulkumoottoreiden yhteisvarastointipalvelun verkostohyödyt

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia oikosulkumoottoreiden yhteisvarastoinnista saavutettavia verkostohyötyjä asiakas-toimittaja verkostossa. Yleisesti yhteisvarastointi mielletään järkeväksi, mutta siitä saatavat hyödyt ovat usein vaikeita arvioida. Oikosulkumoottorit ovat kalliita, usein kriittisiä yrityksen tuotannon hyödykkeitä, joiden käyttöikä on jopa 30 vuotta. Tämä asettaa erityisvaatimuksia myös moottoreiden varastoinnille. Pitkä käyttöikä alentaa varaston kysyntää, kun taas niiden kriittisyys tuotannolle edellyttää varastointia. Tuotannon menetykset mielletään usein kestämättömän kalliiksi ja tämän vuoksi ajan saatossa lähivarastoihin on kerätty huomattavia moottorivarastoja. Työssä luotiin kunnossapidon, varastoinnin ja talouden teorian pohjalta viitekehys johon tukeutuen rakennettiin yhteisvarastointiverkoston kustannusmalli. Tämän jälkeen laadittiin palvelun piiriin kuuluvilta asiakkailta saaduin varastotiedoin vertailukustannuslaskelma, josta johdettiin yhteisvarastointiverkoston hyödyt. Laskennan tuloksissa havaittiin varastoitavien oikosulkumoottoreiden määrän ja kustannusten väheneminen.

Kartongin reunaimeytymän hallittavuus

Kuppikartongin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on reunaimeytymän vastustuskyky, joka tulee olla riittävällä tasolla laadun takaamiseksi. Koska yksinkertainen juomakuppi on bulkki¬tuote, ei sen raakareunaa kannata taloudellisuuden vuoksi suojata tätä varten kehitellyillä menetelmillä vaan itse kartongin tulee vastustaa nesteitä riittävässä määrin. Tämän diplomityön tarkoituksena oli selvittää hydrofobointiin käytettävän massaliiman (hartsi) sekä pintaliiman joukkoon annosteltavan lisäaineen välinen optimaalinen suhde parhaan vastustuskyvyn saavuttamiseksi. Lisäksi selvitettiin joidenkin liimapuristimen ajo-olosuhteiden vaikutusta pintaliiman pick-upiin sekä koneen pH-tason oikeellisuus. Jauhatuksen vaikutusta tutkittiin lähinnä historiatietojen avulla. Tutkimus koostui viidestä tehdasmittakaavaisesta koeajosta, joiden avulla selvitettiin muuttujien vaikutus sisäisellä reunaimeytymän määritysmenetelmällä sekä määrittä¬mällä koepisteistä kulloinkin mielenkiinnon kohteena olleet kemikaalipitoisuudet. Viimeisen koeajon koepisteet jalostettiin lisäksi valmiiksi kupeiksi. Käytetty reunaimeytymän määritysmenetelmä osoittautui virhealttiiksi eivätkä raakakartongista tehtyjen määritysten tulokset korreloineet kovinkaan voimakkaasti PE-päällystettyjen näytteiden kanssa. Menetelmän kehitystä on viety eteenpäin tämän työn rinnalla ja työ jatkuu edelleen. Lisäksi kartongin hartsipitoisuusmääritysten tuloksista paljastui ristiriitaisuuksia, joiden vuoksi menetelmää uusittiin voimakkaasti. Reunaimeytymän vastustuksen riittävyydeksi koneella käytettävien massaliima-annosten tulee olla vähintään valitulla nollatasolla kaikissa kerroksissa ja pintaliiman lisäaine tulee pitää käytössä. Mikäli lisäaine jätetään pois käytöstä, tulee massaliima-annokset olla hyvin korkeita, eikä tämäkään takaa täysin reunaimeytymätöntä lopputuotetta. Lisäaineen ollessa käytössä ei suuremmalla massaliima-annoksella ole puolestaan merkittävää vaikutusta. Konetta ajetaan nykyisin hyvin alhaisella pH-tasolla, mutta tason nostaminen aiheuttaa selvän liimauksen heikkenemisen. Liimapuristimelle tulevan radan kosteudella ja pintaliiman kuiva-aineella ei näyttäisi olevan vaikutusta kartongin reunaimeytymän vastustuskykyyn. Myöskään taustakerroksen koivun jauhatusasteella ei ole merkitystä alueella, jolla koneella operoidaan. CTMP-massan jauhatuksen tulee sen sijaan olla riittävä, jotta keskikerrokseen ei synny yksittäisiä, pitkiä imeytymiä.

Osakevaihdon kirjanpitokäsittely kirjanpitolain ja IfRS:n mukaan: täyttääkö kirjanpitolain mukainen raportointi sidosryhmien informaatiotarpeen?

Tutkielma käsittelee osakevaihdon seurauksena hankitun yhtiön yhdistelemistä konsernitilinpäätökseen. Tältä osalta kirjanpitolain ja IFRS:n vaatimukset poikkeavat toisistaan huomattavastikin. IFRS ja KPL -liikearvot eroavat perusteiltaan usein paljonkin. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, vastaako osakevaihdon nykyinen kirjanpitolain mukainen kirjauskäytäntö sidosryhmien informaatiotarpeeseen. Ongelmaa lähestytään toisaalta vertaamalla IFRS:n ja kirjanpitolain mukaista menettelyä, toisaalta tarkastelemalla kirjauskäytäntöjä kansainvälisestä sekä historiallisesta perspektiivistä. Tutkimus on käsiteanalyyttinen painottuen kansainväliseen kirjallisuuteen. Kirjanpitolain mukainen käytäntö on ongelmallinen toisaalta liikearvon suuruuden, toisaalta todellisen hankkivan osapuolen määrittämisen kannalta. Voidaan ajatella, että koska todellista hankintahintaa ei ole määritetty, muodostuu liikearvo liian pieneksi: ainoastaan käypien arvojen ja kirja-arvojen välinen ero kirjataan, ja varsinainen esimerkiksi synergiaeduista muodostuva kohdistamaton erä jää kirjaamatta. Toisaalta käänteisen hankinnan tapauksessa voi syntyä huomattavakin negatiivinen liikearvo, joka ei johdu hankinnan edullisuudesta, vaan hankinnan kohdistamisesta järjestelyn väärälle osapuolelle. Erityisesti järjestelyissä, joissa osapuolten roolit sekä maksetut vastikkeet poikkeavat ilmeisestä, jäävät nykyisen käytännön tarjoamat tiedot vajaiksi tai jopa harhaanjohtaviksi. Vaikkei sidosryhmien ehkä tarvitsekaan tietää tarkkaa hankintahintaa, jonka määrittäminen voi listaamattomilla yhtiöillä olla hyvin vaikeaa, olisi tieto järjestelyn todellisesta luonteesta todennäköisesti perusteltu. Yksinkertainen osakevaihdon kirjauskäytäntö on yrityskaupassa, jossa osapuolia on ainoastaan kaksi, ostaja ja myyjä, ja vastike muodostuu pelkästään osakevaihdossa maksetusta vastikkeesta. Usein tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, jolloin nykyisellä kirjanpitolain mukaisella osakevaihdon kirjauskäytännöllä jäädään varsin kauaksi järjestelyn todellisen luonteen kuvaamisesta.

Talous on poliittista. Velkakriisin kiistat suomalaisissa valtajulkisuuksissa

Tutkimukseni käsittelee vuosina 2010 ja 2011 suomalaisessa julkisuudessa käytyjä Euroopan velkakriisiin liittyviä poliittisia kiistoja. Tutkimusaineistoina ovat Helsingin Sanomien uutisartikkelit ja Suomen eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjat, jotka edustavat kahta valtajulkisuutta. Selvitän, mihin kiistat liittyivät, mitkä toimijat julkisuuksissa pääsivät ääneen ja ketkä eivät. Tarkastelen, miten toimijat argumentoivat julkisuuksissa ja miten he oikeuttavat argumenttejaan. Tutkimus liittyy talouden ilmiöiden politisoitumiseen ja valtajulkisuuksiin pääsyn problematiikkaan. Tutkin Nancy Fraserin julkisuusteorian käsitteistöä hyödyntäen, miten valtajulkisuuksien toiminta suhteutuu Pierre Rosanvallonin ajatuksiin demokratian kriisistä, vastademokratiasta ja voimattomasta kansasta. Kun kyse on yhteisten asioiden ja yhteisen hyvän ajamisesta, julkisuuksien ulossulkevat mekanismit vahvistavat eliittitoimijoiden sananvaltaa. Uusliberalismi on vaikuttanut etenkin taloutta koskevan politiikan ja julkisen keskustelun käytäntöihin: asiantuntijuus ja epäpoliittisuus nähdään pätevyytenä. Analyysi on kaksivaiheinen. Sisällönanalyysin myötä hahmotin kolme kiistaa, joiden ydinkysymykset liittyvät Suomen etuun EU-politiikassa, markkinoiden ja demokratian vastakkainasetteluun ja asiantuntijuuden merkitykseen talouspolitiikassa. Syvennän sisällönanalyysia julkisen oikeuttamisen analyysilla tarkastellakseni argumentteja ja niiden oikeuttamisen tapoja. Oikeuttamisanalyysi pohjautuu Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteorialle, jossa he tarkastelevat rauhanomaisen yhteiselämän koossapitäviä voimia. Julkisen oikeuttamisen analyysin avulla tutkitaan, mihin käsityksiin yhteisestä hyvästä toimijoiden argumentaatio perustuu. Näitä jaettuja käsityksiä kutsutaan oikeuttamisen maailmoiksi, ja hyödynnän niitä käsitteellisenä työkaluna argumenttien analyysissa. Oikeuttamisanalyysi osoittaa, että poliitikot etsivät ratkaisua velkakriisiin vahvaa johtajuutta ja talouden pelisääntöjen tärkeyttä painottamalla. Myös yhteiskunnan eliittien ongelmallinen suhde kansaan ja kansalaisuuteen korostuu. Lisäksi analyysista ilmenee, miten markkinamyönteisyys ajautuu talouden rakenteiden horjuessa kriisiin. Velkakriisin kiistat kuumensivat politiikan kentän ja vaikuttivat keskusteluun populismin esiinmarssilla. Talouspuhetta sekä suomalaista poliittista keskustelukulttuuria on pidetty teknis-rationaalisen argumentoinnin ja arvomaailman värittämänä. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että talouteen liittyvät kysymykset ovat poliittisia ja velkakriisin kiistojen myötä talouspuheen konventiot ja niiden taustalla olevat käsitykset yhteisestä hyvästä ovat muutoksessa.

Teollisten Ratkaisujen Hinnoittelu

Tämä kandidaatintyö käsittelee ratkaisujen hinnoittelua. Työn tavoitteena on esitellä eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja. Ratkaisutyypit on jaoteltu työssä Ulagan ja Reinartzin (2011) mukaan neljään eri luokkaan: tuotteen elinkaaripalvelut, voimavaroja tehostavat palvelut, prosessia tukevat palvelut ja prosessin delegaatiopalvelut. Käsiteltävät hinnoittelumallit ovat Sharman ja Iyerin (2011) viitekehyksestä perinteiset hinnoittelumallit, tiedon epäsymmetrisyyteen perustuvat hinnoittelumallit ja arvontuottoon perustuvat hinnoittelumallit. Lisäksi työssä käsitellään leasing-hinnoittelua ja mallien yhdistämistä. Työssä esitellään ratkaisuille hinnoitteluprosessi sekä viitekehys, joiden avulla tietyn tyyppiselle ratkaisulle löydetään sopivin hinnoittelumalli. Perinteiset hinnoittelumallit harvoin sopivat ratkaisuille, sillä niiden tavoitteet eivät ole oleellisia ratkaisumyynnin tavoitteiden kannalta. Ratkaisuille sopiikin paremmin juuri niille suunnatut hinnoittelumallit. Eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja on useita, ja joissakin tilanteissa paras tapa hinnoitella ratkaisu on käyttää eri mallien yhdistelmää. Hinnoittelumallin valinta määräytyy lopulta ratkaisun, toimittajan ja asiakkaan yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Tärkeintä on, että toimittaja osaa perustella ratkaisun arvosta johtuvan lisähinnan asiakkaalle.

Matkailupalvelun tuotteistaminen tietylle kohderyhmälle : venäläiset matkailijat Suomessa

Matkailu koetaan kansantaloudellisesti tärkeäksi elinkeinoksi, sillä matkailulla on positiivisia kerrannaisvaikutuksia muun muassa matkailun liitännäiselinkeinoihin. Matkailijoita yritetäänkin houkutella yhä enemmän Suomeen. Venäläiset matkailijat ovat tällä hetkellä suurin matkailijaryhmä Suomessa ja venäläisten matkailijoiden määrä on myös ollut kasvussa. Koska massamarkkinoinnilla on yhä vaikeampi tavoittaa asiakkaita alati kasvavan viestinnän vuoksi, kohderyhmämarkkinointi ja tuotteistaminen nähdään merkittävinä menestystekijöinä yrityksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia matkailupalvelun tuotteistamista tietylle kohderyhmälle. Tutkittavana kohderyhmänä oli venäläiset matkailijat Suomessa. Tutkimuksen ensimmäisenä osaongelmana tutkittiin sitä, kuinka matkailupalvelu voidaan tuotteistaa. Tämän osaongelman teoreettinen taustoittelu perustui sisäiseen ja ulkoiseen tuotteistamiseen sekä tuotteistamisen asteeseen. Toisen osaongelman avulla pyrittiin puolestaan selittämään sitä, mistä osista matkailutuote koostuu ja mikä näiden osien suhde on toisiinsa. Teoreettisena viitekehyksenä havainnollistettiin muutamia matkailutuotteen malleja sekä näistä malleista yhdistetty oma malli. Kolmantena osaongelmana tutkittiin kansallisuutta kohderyhmänä ja sitä, kuinka se huomioidaan tuotteistamisessa. Osaongelman teoria pohjautui kohderyhmämarkkinointiin, kansallisuuteen kohdentamiskriteerinä sekä venäläisten matkailijoiden erityispiirteisiin. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkittaviksi yrityksiksi valikoituivat Muumimaailma Oy sekä Flowpark Oy. Tuotteistaminen nähtiin kokonaisvaltaisena prosessina, missä kaikki osatekijät täytyy huomioida. Tuotteistaminen kattaa siis sekä sisäisen että ulkoisen tuotteistamisen, joista sisäisen tuotteistamisen katsottiin olevan edellytys ulkoiselle tuotteistamiselle. Tuotteet kootaan pääosin erilaisista moduuleista. Tuote koostuu siis useimmiten standardoidusta osasta, moduuleista ja tarvittaessa räätälöidystä osasta. Tuotteen merkityksellisinä osina tutkimuksessa nousivat asiakas ja henkilökunta. Lisäksi arvoilla ja sidosryhmillä on suuri merkitys tuotteen onnistumiselle. Kansallisuuksien välillä nähtiin eroavaisuuksia, jotka täytyy myös huomioida tuotteistamisessa. Näitä eroavaisuuksia oli havaittavissa muun muassa juhlaperinteissä, ryhmässä liikkumisessa sekä ostosten tekemisessä. Näitä eroavaisuuksia huomioitiin lähinnä tuotteen oheispalveluissa tuotteen ydinosan säilyessä samana. Tuotteistamista ei saa kuitenkaan perustaa stereotypioihin, vaan todellisiin eroavaisuuksiin. Havaittavissa oli myös jonkin asteista yhtenäistymistä eri kansallisuuksien välillä.

Osa-aikaisen työvoiman samaistuminen organisaatioon : sosiaalinen identiteetti yksilön ja yrityksen välisen suhteen rakentajana

Osa-aikainen työvoima on noussut merkittäväksi työntekijäryhmäksi monilla aloilla täysipäiväisesti työskentelevien rinnalle. Samalla, kun talouden kasvavat paineet tehokkuuteen ja joustavuuteen korostavat osa-aikaisen työvoiman käytön hyötyjä ja osa-aikaisuus on merkittävä tekijä organisaatioiden toiminnassa, on perusteltua kiinnittää huomiota osa-aikaisten työntekijöiden kokemuksiin ja rooliin organisaatiossa. On mielenkiintoista tutkia miten osa-aikaiset työntekijät näkevät itsensä osana organisaatiota ja kuinka suhde työnantajan ja työntekijän välillä rakentuu osa-aikaisessa työsuhteessa, jossa kontaktipinta yritykseen on rajallinen. Tämä tutkimus tarkastelee osa-aikaisten työntekijöiden identiteetin rakentumista osana organisaatiota sekä samaistumisen muodostumista ja kehittymistä osa-aikaisessa työsuhteessa. Tämä tutkimus korostaa sitä, että työnantajaan luotu suhde voi olla tärkeä ja monella tavalla merkityksellinen, vaikka työsuhde olisi lähtökohtaisesti väliaikainen eikä työntekijää pyritä sitouttamaan yritykseen loppu urakseen. Samaistuminen on luottamukseen ja tunteeseen perustuva syvällinen ja merkityksellinen suhde, joka muodostetaan sellaisiin kohteisiin, jotka ovat yksilön identiteetille tärkeitä ja joiden kautta yksilö määrittelee itseänsä. Tämä tutkimus käsittelee identiteetin muodostumista sekä samaistumista dynaamisina, jatkuvassa liikkeessä olevina prosesseina. Sosiaalinen identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yksilön kokemusten ja ympäristöstä nousevien merkitysten muokkaamana. Sosiaalinen identiteetti ja samaistuminen ovat yhteydessä toisiinsa ja siinä tapauksessa, että työstä nouseva identiteetti on työntekijälle keskeinen, voidaan puhua organisaatioon samaistumisesta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kohdeorganisaation osa-aikaisia työntekijöitä. Teemahaastatteluiden pohjalta on muodostettu kolme tarinaa siitä, millaista on työskennellä osa-aikaisena organisaatiossa. Näiden tarinoiden sekä teoreettisen viitekehyksen avulla luodaan tietoa siitä miten osa-aikaisten työntekijöiden identiteetti rakentuu sekä miten osa-aikaiset kokevat samaistuvansa työnantajaorganisaatioon. Aineiston analyysi osoittaa, että osa-aikaisten työntekijöiden samaistuminen muodostuu ensisijaisesti organisaation sisäisiin, pienempiin kohteisiin, laajemman työantajatason jäädessä etäiseksi. Työsuhteen keston havaittiin vaikuttavan samaistumiseen negatiivisesti työn ulkopuolisen elämän ja kriittisen organisaation tarkastelun heikentäessä koetun samaistumisen voimakkuutta. Myös etenemis- ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys sekä osa-aikaisuuden näkeminen väliaikaisena elämänvaiheena muodostavat haasteita vahvan samaistumisen syntymiselle.

Kansalaisen sähköiset terveyspalvelut: Hyväksyntä, käytettävyys ja motivoituminen oman sairauden hallintaan

Tutkielman taustalla on terveydenhuollon nykyinen tarve sähköisten ratkaisujen hyödyntämiselle sekä siirtymiselle potilaskeskeisempään hoitoon, jossa korostetaan potilaan hoitoon osallistumista. Moti-voimalla potilasta osallistumaan hoitoonsa voidaan tätä auttaa hallitsemaan sairauttaan ja sitoutumaan hoitoon paremmin. Tämän myötä voidaan terveydenhuollossa saavuttaa taloudellisia hyötyjä muun muassa vapautuneiden resurssien muodossa hoitotulosten mahdollisesti parantuessa ja potilaan pärjä-tessä sairautensa kanssa paremmin omillaan. Pärjäin-pilotti -hankkeessa kehitetäänkin sähköisiä terve-yspalveluita sydänsairaille. Pilotti perustuu OmaHyvinvointi-hankkeessa luotuun Pärjäin-konseptiin, jonka keskeisiä ajatuksia ovat kansalaislähtöisyys ja oman elämän hallinta. Kehitettävien palveluiden avulla pyritään helpottamaan arjen haasteita ja mahdollistamaan parempi hoitoon osallistuminen. Tutkielmassa tutkitaan terveystietojärjestelmien hyväksyntää ja käytettävyyttä sekä motivoitumista oman sairauden hallintaan. Terveystietojärjestelmien hyväksyntää tarkasteltaessa keskitytään erityises-ti terveystietojärjestelmiin liittyviin hyväksyntätekijöihin. Motivoitumista taas tarkastellaan itsemää-räämisteorian ja motivoivan haastattelun näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää kansalaisen motivoi-tumista hoitoon sitoutumiseen ja osallistumiseen. Käytettävyyttä taas tarkastellaan iäkkäiden käyttäjien näkökulmasta, sillä palveluiden kohderyhmän, sydänsairaiden, joukossa iäkkäiden määrä on suuri. Tutkielman tutkimusmetodologia on kvalitatiivinen. Empiirisenä aineistona käytetään seitsemän sy-dänsairaan haastattelun valmisaineistoa, joka keskittyy sydänsairaan arkeen ja siinä elämiseen. Aineis-toanalyysin tuloksena esitellään kohderyhmän erityispiirteitä ja -tarpeita liittyen sydänsairauteen ja arjessa elämiseen. Näitä ovat muun muassa lisääntynyt tiedontarve, lisääntyneet lääkkeet, ruokavalion muutokset, dokumenttien säilytys, laboratorioaikojen muistaminen ja -tulosten saaminen, vertaistuen tarve, tuen puute terveydenhuollon taholta, tietojen siirtyvyys sekä suhde lääkäriin ja hoitoon osallis-tuminen. Suuren osan näistä erityispiirteistä voidaan havaita liittyvän läheisesti potilaiden terveystieto-järjestelmien hyväksyntätekijöihin. Lisäksi kohderyhmän erityispiirteet ja -tarpeet kielivät tuen tar-peesta kaikilla itsemääräämisteorian määrittelemillä motivaatioon vaikuttavien tekijöiden osa-alueilla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että huomioimalla sähköisten terveyspalveluiden kehityk-sessä kohderyhmän erityispiirteitä ja -tarpeita voidaan kehittää palveluominaisuuksia, jotka vastaavat sydänsairaiden tarpeisiin sekä takaavat paremman kohderyhmän hyväksyntätason. Kansalaisen moti-voitumista oman sairauden hallintaan taas voidaan parantaa kehittämällä kohderyhmän tarpeisiin vas-taavia palveluominaisuuksia, jotka tukevat itsemääräämisteorian määrittelemiä motivaatiotekijöitä. Lisäksi huomioimalla käytettävyyttä iäkkään kohderyhmän näkökulmasta, voidaan tällaisten palvelui-den käyttöön motivoitumiseen vaikuttaa positiivisesti.

Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki : näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä

Tämän raportti on syntynyt syksyllä 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella suoritetun yliopistoharjoittelun tuloksena. Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä -raportin ohjausryhmänä ovat toimineet professori Aki-Mauri Huhtinen, professori Juha Mäkinen sekä dosentti Anna-Liisa Heusala. Raportin laatija on harjoittelujakson aikana hankkinut käsityksen saatavilla olevista julkisista lähteistä ja raportoinut näistä ohjausryhmän toiveet ja tavoitteet huomioon ottaen. Selvitystyön tuloksena syntyneen raportin tarkoituksena on palvella Venäjä-tutkimusta tekeviä kokoamalla yhteen aihepiireittäin keskeisiä, selvitystyön aikana temaattisesti kartoitettuja venäjänkielisiä lähteitä. Alkuperäisesti selvitystyön teemoiksi oli ehdotettu seuraavaa viittä kohtaa: 1. Venäläinen johtaminen ja julkishallinnon kehittäminen 2. Venäläisten käsitykset Suomesta ja suomalaisista 3. Kansalaistoiminta mm. sosiaalisessa mediassa 4. Venäläinen koulutus ja sen kehittäminen, ml. armeijassa 5. Venäläisen nuorison suhde turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Selvitystyön edetessä raportin keskiöön on nostettu erityisesti kaksi viimeistä teemaa, joita on tarkennettu koskemaan Venäjän asepalvelusta ja sotilaallista koulutusta sekä näiden piirissä 2000-luvulla tapahtuneita muutoksia. Raportissa on lisäksi selvitetty Venäjän puolustusvoimien viranomaisrakennetta, päätöksentekoa sekä puolustusvoimien 2000-luvulla läpikäymiä reformeja. Venäjänkielisten lähteiden tietopankin tarkoituksena on ollut toimia yleishyödyllisenä ja avoimena tutkimusta edistävänä työkaluna, jota on työstetty erityisesti jatkoselvitysmahdollisuuksia silmällä pitäen. Lähdetietopankin osalta tehtyä työtä voidaan tarpeen mukaan jatkaa kartoittamalla lisää relevantteja lähteitä tai lisäämällä kartoitettavien teemojen määrää. Tämä raportti on valmistunut ensisijaisesti Maanpuolustuskorkeakoulun sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen käyttöön. Tarpeen mukaan ohjausryhmä tekee raportin pohjalta syventäviä lähdehankintoja Venäjä-tutkimuksen edistämiseksi.

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.

Päivittäistavarakaupan jakelumallivaihtoehdot ja kuljetukset tuoteryhmittäin

Tässä työssä jaetaan supermarket-kokoluokan päivittäistavaran vähittäiskaupan tuotevalikoima tuoteryhmiin ja selvitetään tuoteryhmäkohtaisesti keskusliikkeen mahdollistamat jakelurakenne vaihtoehdot. Toimintaympäristönä työssä on Suomi. Työssä päädytään jakamaan koko tuotevalikoima yhdeksään tuoteryhmään ja tuoteryhmien soveltuvuutta tutkitaan keskusliikkeen mahdollistamissa neljässä eri jakelumallivaihtoehdossa. Jakelumallin valintaan vaikuttaa tuotteiden varastointipäätökset sekä kuljetusolosuhteet, etenkin lämpötila. Työn perusteella keskusliikemallia ei voida luoda yksiselitteisesti vain tuoteryhmien perusteella, vaan lopullinen toimiva malli on yritys- ja tuotekohtainen. Myöskään jakelumallivaihtoehdon valintaa ei voida kaikissa tapauksissa valita ainoastaan tuoteryhmän perusteella, vaan tuoteryhmien sisälläkin on poikkeamia optimaalisessa jakelumallissa. Tuoteryhmän sisäisiin poikkeamiin vaikuttavat etenkin toimittaja, etäisyydet ja tuotekohtaiset ominaisuudet.

Organisaatioidentiteetin uudelleen rakentuminen pakotetussa muutoksessa: Analyysi henkilöstön kokemasta muutoksesta yritysoston yhteydessä.

Organisaatioidentiteetti on noussut yhdeksi tärkeimmistä käsitteistä pyrittäessä ymmärtämään organisaation toimintaa muutostilanteessa. Suuressa organisaatiomuutoksessa organisaation jäsenet joutuvat usein etsimään uutta merkitystä tekemiselleen ja olemiselleen sekä uudelleen arvioimaan, keitä he ovat suhteessa organisaatioon. Organisaatioidentiteetti edustaa kognitiivista ja tunnepitoista sidosta yksilön ja organisaation välillä sekä antaa vastauksen kysymykseen ”keitä me olemme”. Organisaatioidentiteetin muutosta on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan strategisen muutoksen ja johdon näkökulmasta, mikä on jättänyt pakotetun muutoksen vaikutukset ja henkilöstön näkökulman lähes huomiotta. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda syvällinen katsaus organisaatioidentiteettiin ja sen muutokseen juuri henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksellä selvitetään, miten henkilöstön kokema organisaatioidentiteetti muuttuu yritysoston aiheuttamassa pakotetussa muutoksessa. Osakysymykset hahmottavat organisaatioidentiteetin muutokselta suojaavia tekijöitä, organisaatio-identiteetin vahvuuden vaikutusta muutokseen suhtautumiseen sekä muutoksen vaikutusta työn sujuvuuteen. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin aineistolähtöisesti, hyödyntäen grounded theory -tyylistä tutkimusotetta. Tavoitteena on löytää tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteetin muutokseen. Tutkielman aineistona on 11 haastattelua, joiden analysointi aloitetaan jo aineiston keruuvaiheessa jatkuvalla vertailulla. Lopullisen muotonsa tulokset saavat aineiston kokonaisdimensioiksi järjestämisen sekä aiempaan teoriatietoon vertaamisen avulla. Tutkimustulosten mukaan organisaatioidentiteetin muutokseen vaikuttavat henkilöstön ennakko-oletukset muutoksen toteuttajaa kohtaan, ulkopuolisten sidosryhmien näkemykset sekä henkilö-kohtaiset muutosvalmiusominaisuudet, mutta suurin merkitys on kommunikaation avoimuudella sekä henkilöstön kokemuksella luottamuksesta. Kaikki nämä tekijät myös vaikuttavat muutosprosessin sujuvuuteen ja ne heijastuvat käytännön työhön esimerkiksi epävarmuuden ja hallinnan puutteen -tunteina. Tuoreita näkökulmia organisaatioidentiteettimuutoksen tutkimukselle tarjoaa erityisesti kommunikaation ja luottamuksen suhde. Heikko kommunikaatio voi aiheuttaa särön luottamuksen kokemukseen, mikä taas entisestään vaikeuttaa viestinnän sujuvuutta, kun henkilöstö ei luota saamaansa informaatioon. Lisäksi tulosten kannalta merkittävä havainto on, että vahva holografinen identiteetti saa organisaation jäsenet tuntemaan muutoksen vaikutukset hyvin voimakkaasti myös silloin, kun heidän oma työnsä ei muutu.

Profiling the Value of Industrial Maintenance Services

Industrial maintenance can be executed internally, acquired from the original equipment manufacturer or outsourced to a service provider, and this concludes in many different kind of business relationships. To maximize the total value in a maintenance business relationship it is important to know what the partner values. The value of maintenance services can be considered to consist of value elements and the perceived total value for the customer and the service provider is the sum of these value elements. The specific objectives of this thesis are to identify the most important value elements for the maintenance service customer and provider and also to recognize where the value elements differ. The study was executed as a statistical analysis using the survey method. The data has been collected by an online survey sent to 345 maintenance service professionals in Finland. In the survey, four different types of value elements were considered: the customer’s high critical and low critical items and the service provider’s core and support service. The most valued elements by the respondents were reliability, safety at work, environmental safety, and operator knowledge. The least valued elements were asset management factors and access to markets. Statistically significant differences in value elements between service types were also found. As a managerial implication a value gap profile is presented. This Master’s Thesis is part of the MaiSeMa (Industrial Maintenance Services in a Renewing Business Network: Identify, Model and Manage Value) research project where network decision models are created to identify, model and manage the value of maintenance services.

Logistiikan tutkimus osana sotatieteitä : metodologisten ratkaisujen syitä ja seurauksia yliopistotasalla

Sotatieteet ovat yleisten tieteenalojen tieteenfilosofioita sotilaalliseen tutkimukseen soveltavia tieteenaloja. Johtaminen ja logistiikka liittyvät kiinteästi toisiinsa niin siviili- kuin sotilasympäristöissä. Näiden käsitteiden keskinäinen suhde on kuitenkin epämääräinen. Tähän tosiasiaan törmää esimerkiksi tehtäessä opinnäytetyötä sotilaslogistiikan aiheesta. Tässä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan siviiliyliopistojen logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaa. Vertailukohteena on Maanpuolustuskorkeakoulu. Tarkoituksena on selvittää, sopivatko siviilitieteissä käytetyt logistiikan tutkimusmenetelmät myös sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen. Samalla luodaan katsaus suosituimpiin metodologisiin ratkaisuihin, ja niiden syihin logistiikan opinnäytetöissä yliopistotasalla. Päätutkimuskysymyksenä on: Mitkä tutkimusmenetelmät soveltuvat sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen? Lisäksi raportissa selvitetään siviili- ja sotilaslogistiikan eroja, metodiopetuksen ja tutkimuksen yhteyttä, sekä yliopistojen logistiikan opinnäytetöissä käytettyjä metodologisia ratkaisuja ja näiden taustatekijöitä. Tutkimusaineistona ovat logistiikan tutkimukseen liittyvät dokumentit, yliopistojen opintoihin liittyvät julkaisut, logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaan osallistuvien henkilöiden haastattelut sekä opiskelijoiden opinnäytetyöt. Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen vertaileva dokumenttianalyysi, jossa empiirinen osuus on toteutettu haastatteluilla. Työssä ilmeni, että suomalainen logistiikan opetus- ja tutkimuskenttä on pirstaloitunut. Tarkkoja tieteenalan rajoja tai teorioita ei ole ja metodologinen valinnan vapaus on suuri. Siviili- ja sotilaslogistiikan tutkimus ovat lähellä toisiaan, joten myös tutkimusmenetelmät ovat pitkälti samoja. Pakollisten metodiopintojen määrä vaikuttaa myös opinnäytetöiden lopputulokseen. Tässä asiassa ollaan siviiliyliopistoissa Maanpuolustuskorkeakoulua edellä. Siviili- ja sotilaslogistiikan välisessä yhteistyössä on vielä kehitettävää – niin käytännön kuin teorian tasoilla.

Ilmavoimat ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä Suomessa vuonna 2025

Suomen puolustuspolitiikka nojaa tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliseen yhteistyöhön ja verkottuneen puolustuksen periaatteisiin. Puolustusmateriaalikustannusten kasvaminen ohjaa kumppaneita hakemaan uusia yhteistoimintatapoja ns. Pooling & Sharing ja Smart Defense-periaatteiden mukaisesti. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen asema turvallisuuspoliittisessa kontekstissa on merkittävästi muuttunut eurooppalaisen, pohjoismaisen sekä Suomen ja Yhdysvaltojen tiivistyneen yhteistyön seurauksena. Suomen saavuttama asema Naton rauhankumppanina, pohjoismainen NORDEFCO-sotilasyhteistyö sekä kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa muodostavat merkittävän ulkopoliittisen viestin geopoliittiseen ympäristöömme. Eräs Suomen ulkopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutumisen välttäminen. Päämäärä pyritään saavuttamaan ulkopolitiikan ja diplomatian keinoin sekä ylläpitämällä uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Keskeinen tekijä Suomen puolustuksen uskottavuudelle on kansainvälinen sotilasyhteistyö ja asevoimien järjestelmien sekä käyttö- ja toimintaperiaatteiden yhteentoimivuus. Puolustusvoimille hankittava pitkän kantaman ilmasta maahan –kyky, JASSM-ohjus (Joint Air-to-Surface Standoff Missile), mahdollistaa tulevaisuudessa operaatioiden ulottamisen vastustajan syvyyteen. Tällä suorituskyvyllä voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus Suomen joutumiseksi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai Suomen alueen hyväksi käyttämiseksi sotilaallisen uhkan kohdistuessa lähialueen Nato jäsenmaihin. Arvioitaessa Suomen puolustuksen uskottavuutta tarkastellaan useimmiten Venäjän sotilaspoliittista ja materiaalista kehitystä Suomen lähialueella. Tarkastelu rajoittuu usein geopoliittisesti Itämeren ympäristöön, jolloin globaalit muutostekijät tai Suomen muuttunut asema kansainvälisessä järjestelmässä jäävät huomioimatta. Asevoimien käyttäminen valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemiseksi on kuulunut erityisesti suurvaltojen politiikkaan. Ranskassa la diplomatie aérienne ja Yhdysvalloissa Air Diplomacy käsittävät yleiseen diplomatiaan perustuvia toiminnan osa-alueita, joilla ilmavoimat voivat joko yhteistyön tai sotilaallisen pelotteen keinoin vaikuttaa valtioidensa ulkopolitiikkaan tai kansallisiin intresseihin. Tämän tutkimuksen pääongelmaksi muodostui kysymys, miten Suomen ilmavoimat voisi tukea ulkopoliittisten päämäärien saavuttamista Suomessa vuonna 2025. Ongelman ratkaisemiseksi selvitettiin, millainen on mahdollinen Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö vuonna 2025 ja mitä tarkoittavat käsitteet la diplomatie aérienne ja Air Diplomacy. Tutkimus toteutettiin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin luomalla tutkittavasta ilmiöstä systeeminen malli (systeemiajattelu) sekä toteuttamalla 18 asiantuntijan argumentoiva Delfoi-paneeli. Systeemissä huomioitiin Suomen geopoliittiseen ympäristöön vaikuttavia muutostekijöitä. Tutkimus osoitti, että suomalainen sotilasstrategia sekä ulkopolitiikan ja puolustusvoimien välinen suhde toisiinsa ovat osittain jäsentymättä. Puolustusvoimien tehtävät eivät nykyisessä muodossaan tue kenttäohjesäännössä määriteltyjen Suomen puolustuksen ulottuvuuksien mukaisia ulkopoliittisia päämääriä. Puolustusvoimien tehtäviin eivät sisälly Islannin ilmavalvonnan tyyppiset, ulkopoliittisia päämääriä tavoittelevat tehtävät. Asevoimadiplomatian keinoin on mahdollista nostaa Suomen painoarvoa kansainvälisessä järjestelmässä ja vahvistaa uskottavaa puolustuskykyä suhteessa muihin valtioihin. Geopoliittisessa ympäristössämme asevoimadiplomatia voi lisätä lähialueen vakautta ja korottaa mahdollisen vastustajan kynnystä kohdistaa Suomeen sotilaallisia operaatioita jopa ilman sotilaallista liittoutumista. Ilmavoimadiplomatia-käsitteelle ei toistaiseksi koettu tarvetta. Tutkimus osoitti, että Suomen ilmavoimien korkea yhteensopivuus, tiivis kansainvälinen yhteistyö sekä monipuolinen keinovalikoima mahdollistavat tulevaisuudessa valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemisen. Tärkeimpiä ilmavoimadiplomatian keinoja vuonna 2025 ovat osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainvälinen harjoitusyhteistyö, ilmavoimien korkean valmiuden ja suorituskyvyn osoittaminen ulkovalloille sekä sotilaallinen tiedonvaihto. 2020-luvulla ulkopoliittisesti merkittävä ratkaisu on päätös Hornetin seuraajan hankinnasta.