Impact of acute exposure to air pollution on the cardiorespiratory performance of military firemen

The objective of the present study was to determine the impact of acute short-term exposure to air pollution on the cardiorespiratory performance of military fireman living and working in the city of Guarujá, São Paulo, Brazil. Twenty-five healthy non-smoking firemen aged 24 to 45 years had about 1 h of exposure to low and high levels of air pollution. The tests consisted of two phases: phase A, in Bertioga, a town with low levels of air pollution, and phase B, in Cubatão, a polluted town, with a 7-day interval between phases. The volunteers remained in the cities (Bertioga/Cubatão) only for the time required to perform the tests. Cumulative load 10 ± 2 min-long exertion tests were performed on a treadmill, consisting of a 2-min stage at a load of 7 km/h, followed by increasing exertion of 1 km h-1 min-1 until the maximum individual limit. There were statistically significant differences (P < 0.05) in anaerobic threshold (AT) between Cubatão (35.04 ± 4.91 mL kg-1 min-1) and Bertioga (36.98 ± 5.62 mL kg-1 min-1; P = 0.01), in the heart rate at AT (AT HR; Cubatão 152.08 ± 14.86 bpm, Bertioga 157.44 ± 13.64 bpm; P = 0.001), and in percent maximal oxygen consumption at AT (AT%VO2max; Cubatão 64.56 ± 6.55%, Bertioga 67.40 ± 5.35%; P = 0.03). However, there were no differences in VO2max, maximal heart rate or velocity at AT (ATvel) observed in firemen between towns. The acute exposure to pollutants in Cubatão, SP, caused a significant reduction in the performance at submaximal levels of physical exertion.

Sotilasyksikön integraatio – koulutuskulttuurien kohtaaminen ja konfliktit

Tutkimuksen kohteena on yksi sotilasyksikkö, Reserviupseerikoulun Esikunta- ja viestikomppania. Kyseisessä yksikössä koulutetaan reservinupseereita sotilaspo-liisi-, huolto-, johtamisjärjestelmä- ja komentopaikkatehtäviin. Sotilaspoliisilinja ja huoltolinja ovat liittyneet yksikköön vuoden 2014 lopulla. Tämä integraatio on saanut aikaan tiedonintressin koulutuslinjojen kulttuureihin liittyen. Tarkoituksena on selvittää miten linjojen koulutuskulttuurit poikkeavat toisistaan ja mitä kulttuurien integraatiossa tapahtuu. Tutkimuksen tavoitteena on myös antaa suosituksia yksikölle mahdollisten kulttuuriristiriitojen ja konfliktien hallitsemiseksi. Tutkimus on luonteeltaan sosiaaliantropologista kauppatieteellistä kulttuurintutki-musta. Taustatieteinä ovat liiketaloustiede, antropologia, sosiologia ja osittain or-ganisaatiopsykologia. Tutkimusote on laadullinen ja aineiston hankinnan mene-telminä on käytetty yksikön kouluttajien haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysin tavoitteena oli tunnistaa erot integroituvissa koulutuskulttuureissa, ymmärtää eroista johtuvien konfliktien logiikkaa ja tarkastella kulttuurien vuotamisen logiikkaa. Esikunta- ja viestikomppanian koulutuskulttuurien erilaisuutta analysoitiin seuraavien teoriateemojen kautta: oppilaskäsitys, suhtautuminen upseerioppilaisiin, artefaktit (koulutusmenetelmät), arvot, asenteet ja kouluttamisen syväoletukset. Koulutuskulttuurien kohtaamista analysoitiin psykologisen omistajuuden, reviirikäyttäytymisen ja kulttuurin vuotamisen teorioiden kautta. Tutkimustulokset osoittavat, että kulttuurilla todella on merkitystä sotilasorganisaa-tion integraatiotilanteessa. Esikunta- ja viestikomppanian koulutuskulttuureissa on havaittavissa huomattavia eroja, mutta myös samankaltaisuuksia. Kulttuurien erot johtavat ristiriitaisuuksiin, konflikteihin, reviirikäyttäytymiseen ja saavat ihmiset osoittamaan mieltään eri tavoin. Toisaalta kulttuuripiirteillä on myös taipumusta vuotaa ympäristöön nopeuttaen uusien organisaation osien sopeutumista. Johtajan rooli kulttuurien hallinnassa on keskeinen. Johtajan oma kulttuuriorientaatio voi johtaa konflikteihin, mutta toisaalta myös ratkaista niitä. Tärkeimpänä johtopäätöksenä on, että suuressa sotilasyksikössä kannattaisi laatia strategia eli suunnitelma kulttuurin johtamista varten silloin, kun integraatio on tapahtumassa. Strategian avulla voidaan ottaa kantaa useisiin kulttuurillisiin ristiriitoihin, joita siis Esikunta- ja viestikomppaniankin tapauksessa ilmenee. Koko yksikön henkilöstä kannattaisi sitouttaa ja ottaa mukaan strategian laadintaan. Strategia selventäisi esimerkiksi yksikön arvoja, visiota, missiota, tehtäviä, erilaisten linjojen erityisasemaa ja poikkeuksia, haluttua ja toivottua toimintaa ja asennetta, palkitsemiskäytäntöjä, toisin sanoen kulttuurin eri tekijöitä. Strategia ei ole vain liiketaloudellinen tulosyksikön pitkän tähtäimen pakollinen työkalu, vaan myös sotilasorganisaation kulttuurin johtamisen väline.

Effect of soaking and cooking on phytate concentration, minerals, and texture of food-type soybeans

The increasing consumption of soybeans due to its bioactive compounds has attracted interest in describing the grain's constituents and variation during processing. Phytate has been the aim of much research since it chelates essential minerals but also has beneficial antioxidant effects. This study evaluated the variation of phytate, calcium, zinc, and iron during soaking and cooking of soybeans. The phytate: Zn and phytate: Fe molar ratios were determined in order to estimate the bioavailability of these minerals. Six food-type varieties were used: BR 36, BRS 213, BRS 216, BRS 232, BRS 155, and Embrapa 48. The samples were soaked in water 3:1 (w/w) for 12 hours at room temperature and cooked. Cooking time was determined by modeling the softening of each variety using fractional conversion. Water content, phytate, and minerals were determined in raw, soaked and cooked samples. The water content of raw grains for all varieties was 9.9 g.100 g-1 increasing to a range of 58.1-63.7 g.100 g-1 after soaking and 63.1-66.0 g.100 g-1 after cooking. Soaking caused a significant reduction in phytate (23-30%), but cooking caused no additional reduction. The phytate: Zn molar ratio was 20 indicating that zinc absorption could be impaired, while the phytate: Fe molar ratio was 8, below the level of compromising absorption

Cooking quality of upland and lowland rice characterized by different methods

Rice cooking quality is usually evaluated by texture and stickiness characteristics using many different methods. Gelatinization temperature, amylose content, viscosity (Brookfield viscometer and Rapid Visco Analyzer), and sensory analysis were performed to characterize culinary quality of rice grains produced under two cropping systems and submitted to different technologies. All samples from the upland cropping system and two from the irrigated cropping system presented intermediate amylose content. Regarding stickiness, BRS Primavera, BRS Sertaneja, and BRS Tropical showed loose cooked grains. Irrigated cultivars presented less viscosity and were softer than upland cultivars. Upland grain samples had similar profile on the viscoamylografic curve, but the highest viscosity peaks were observed for BRS Alvorada, IRGA 417, and SCS BRS Piracema among the irrigated cropping system samples. In general, distinct grain characteristics were observed between upland and irrigated samples by cluster analysis. The majority of the upland cultivars showed soft and loose grains with adequate cooking quality confirmed by sensory tests. Most of the irrigated cultivars, however, presented soft and sticky grains. Different methodologies allowed to improve the construction of the culinary profile of the varieties studied.

Elimination of Salmonella enterica serovar Typhimurium in artificially contaminated eggs through correct cooking and frying procedures

Salmonellosis is a serious foodborne disease associated with the presence of bacteria in eggs or foods containing raw eggs. However, the use of appropriate procedures of cooking and frying can eliminate this contamination. There are few studies on the elimination of contamination of Salmonella in hens' eggs through typical frying procedures, especially for Salmonella enterica serovar Typhimurium (or S. typhimurium). The aim of this study was to determine the appropriate conditions for cooking and frying hens' eggs artificially contaminated with S. typhimurium, making them free of bacterial contamination. Hens' eggs were artificially contaminated with S. typhimurium and subjected to various processes of cooking, frying and food preparation. It was observed that the minimum time necessary to eliminate contamination through cooking procedures is 5 minutes after the water starts boiling, and also that, cooking in the microwave oven complete eliminates the bacterial contamination. When the eggs were fried on both sides, keeping the yolk hard, a complete bacterial elimination was observed. Mayonnaise prepared with vinegar presented a decrease in bacterial colonies when compared mayonese prepared with lemon.

Integration of cooking and vacuum cooling of carrots in a same vessel

Cooked vegetables are commonly used in the preparation of ready-to-eat foods. The integration of cooking and cooling of carrots and vacuum cooling in a single vessel is described in this paper. The combination of different methods of cooking and vacuum cooling was investigated. Integrated processes of cooking and vacuum cooling in a same vessel enabled obtaining cooked and cooled carrots at the final temperature of 10 ºC, which is adequate for preparing ready-to-eat foods safely. When cooking and cooling steps were performed with the samples immersed in boiling water, the effective weight loss was approximately 3.6%. When the cooking step was performed with the samples in boiling water or steamed, and the vacuum cooling was applied after draining the boiling water, water loss ranged between 15 and 20%, which caused changes in the product texture. This problem can be solved with rehydration using a small amount of sterile cold water. The instrumental textural properties of carrots samples rehydrated at both vacuum and atmospheric conditions were very similar. Therefore, the integrated process of cooking and vacuum cooling of carrots in a single vessel is a feasible alternative for processing such kind of foods.

Environment is crucial to the cooking time of beans

The objectives of this study were to understand how genotype, storage time, and storage conditions affect cooking time of beans and to indicate storage techniques that do not affect the cooking time. The grains were subjected to five different storage periods and six different storage conditions. The cooking time was estimated using the Mattson Cooker. The data were subjected to analysis of variance and a subsequent adjustment of simple linear regression for deployment of the interactions between the factors. Contrasts were used to determine the best levels of the factor storage condition. Genotype did not impact cooking time when the storage time and storage conditions were considered. Time and storage conditions affect the cooking time of beans in a dependent manner, but time of storage had the biggest influence. The best conditions for long-term storage of beans ensuring a smaller increase in cooking time is plastic storage at low temperatures. Thus, plastic freezer storage is a practical alternative for consumers.

Analysis of applicability of Peleg model to the cooking-infusion of mackerel (Scomber japonicus) slices

Mass transfer kinetics in osmotic dehydration is usually modeled by Fick's law, empirical models and probabilistic models. The aim of this study was to determine the applicability of Peleg model to investigate the mass transfer during osmotic dehydration of mackerel (Scomber japonicus) slices at different temperatures. Osmotic dehydration was performed on mackerel slices by cooking-infusion in solutions with glycerol and salt (a w = 0.64) at different temperatures: 50, 70, and 90 ºC. Peleg rate constant (K1) (h(g/gdm)-1) varied with temperature variation from 0.761 to 0.396 for water loss, from 5.260 to 2.947 for salt gain, and from 0.854 to 0.566 for glycerol intake. In all cases, it followed the Arrhenius relationship (R²>0.86). The Ea (kJ / mol) values obtained were 16.14; 14.21, and 10.12 for water, salt, and glycerol, respectively. The statistical parameters that qualify the goodness of fit (R²>0.91 and RMSE<0.086) indicate promising applicability of Peleg model.

Assessment of carotenoids in pumpkins after different home cooking conditions

Carotenoids have antioxidant activity, but few are converted by the body into retinol, the active form of vitamin A. Among the 600 carotenoids with pro-vitamin A activity, the most common are α- and β-carotene. These carotenoids are susceptible to degradation (e.g., isomerization and oxidation) during cooking. The aim of this study was to assess the total carotenoid, α- and β-carotene, and 9 and 13-Z- β-carotene isomer contents in C. moschata after different cooking processes. The raw pumpkin samples contained 236.10, 172.20, 39.95, 3.64 and 0.8610 µg.g- 1 of total carotenoids, β-carotene, α-carotene, 13-cis-β-carotene, and 9-Z-β-carotene, respectively. The samples cooked in boiling water contained 258.50, 184.80, 43.97, 6.80, and 0.77 µg.g- 1 of total carotenoids, β-carotene, α-carotene, 13-Z-β-carotene, and 9-Z-β-carotene, respectively. The steamed samples contained 280.77, 202.00, 47.09, 8.23, and 1.247 µg.g- 1 of total carotenoids, β-carotene, α-carotene,13-Z-β-carotene, and 9-Z-β-carotene, respectively. The samples cooked with added sugar contained 259.90, 168.80, 45.68, 8.31, and 2.03 µg.g- 1 of total carotenoid, β-carotene, α-carotene, 13-Z- β-carotene, and 9-Z- β-carotene, respectively. These results are promising considering that E- β-carotene has 100% pro-vitamin A activity. The total carotenoid and carotenoid isomers increased after the cooking methods, most likely as a result of a higher availability induced by the cooking processes.

GABA (γ-aminobutyric acid) production, antioxidant activity in some germinated dietary seeds and the effect of cooking on their GABA content

Abstract Germinated grains have been known as sources of Gamma-aminobutyric acid (GABA) that provide beneficial effects for human health. This study was aimed to investigate GABA production, dietary fiber, antioxidant activity, and the effect of cooking on GABA loss in germinated legumes and sesame. The highest GABA content was found in germinated mung bean, (0.8068 g kg-1, 24 h incubation) followed by germinated soybean, germinated black bean and soaked sesame. Beside GABA, dietary fiber content also increased in all grains during germination where the insoluble dietary fiber fractions were always found in higher proportions to soluble dietary fiber fractions. Our results also confirmed that germinated mung bean is a rich source of GABA and dietary fibers. Microwave cooking resulted in the smallest loss of GABA in mung bean and sesame, while steaming led to the least GABA content loss in soybean and black bean. Therefore microwave cooking and steaming are the most recommended cooking processes to preserve GABA in germinated legumes and sesame.

Military Crosstraining - harjoittelun vaikutus varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen

Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tavoitteena on tuottaa toimintakykyisiä sotilaita kriisi- ja sodanajan joukkoihin. Liikuntakoulutuksella tuetaan varusmiesten fyysistä koulutusta, ja yhtenä tavoitteena on aktivoida liikunnalliseen elämäntapaan myös reservissä. Varusmiesten lähtökunto palvelukseen astuttaessa on ollut laskusuhdanteessa jo useamman vuosikymmenen ajan, joten sen valossa uusien harjoittelumuotojen ja lajien tutkiminen on ajankohtaista. Tutkimustyön aiheena olevan Military Crosstraining -harjoittelun voidaan sanoa olevan CrossFitin® sotilassovellus, joka urheilu- ja harjoittelumuotona kehittää mahdollisimman monipuolisesti harjoittelijan suorituskykyä eli kestävyyttä ja lihaskuntoa. Tutkimustyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia toiminnallisella ja korkea intensiteettisellä Military Crosstraining -tyyppisellä fyysisellä harjoittelulla (MCH) on varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittymiseen voimassa olevien normien mukaiseen koulu-tukseen (NH) verrattuna. Työssä vertailtiin kahden samankaltaisen, mutta eri tyyppistä lihaskunto- ja kestävyysharjoittelua tehneen varusmiesjoukon fyysisen suorituskyvyn kehittymistä kuuden kuukauden varusmiespalveluksen aikana. Koehenkilöt olivat jääkäri- ja panssarintorjuntaohjusjoukkueissa palvelleita miehistöön kuuluvia varusmiehiä (n=110, ikä 20,1 ± 0,4, paino 79,3 ± 12,3 kg, pituus 1,81 ± 0,06 m, BMI 24,3 ± 3,3). Kvantitatiivinen tutkimus perustui normin mukaisten varusmiesten kuntotestien sekä kehonkoostumuksen tulo- ja lähtötestien tuloksiin. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22 ohjelmalla. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin sekä Spearmanin korrelaa-tiokertoimilla. Ryhmien keskiarvojen välisiä eroja sekä muuttujien muutoksia selvitettiin kaksisuuntaisella T-testillä sekä mediaanitestillä. Lähtötilanteessa ryhmät olivat fyysiseltä kunnoltaan käytännössä samantasoisia. Tutkimuk-sessa ei havaittu merkitseviä eroja (p<0.05) ryhmien välillä kuntotestien lopputuloksissa eikä kestävyys- ja lihaskunnon kehityksessä, vaikkakin kehitys molemmilla oli huomattavaa (p<0.001). Suurimmat erot havaittiin kehon painoissa ja BMI:ssa ja niiden muutoksissa (p<0.001). MCH:n kehonpainossa ja BMI:ssa ei tapahtunut juuri muutoksia. Kehonpainojen erotus kasvoi oli 6,5 %:sta 9,4 %:iin (p>0.001), NH:n painon ollessa pienempi. BMI:n erot kasvoivat vastaavasti 5,2 %:sta 8,4 %:iin (p<0.001). Johtopäätöksenä todettakoon, että mahdollisesti Military Crostraining -tyyppinen harjoittelu lisää lihasmassaa normaalia liikuntakoulutusta enemmän aerobisen kunnon siitä kuitenkaan kärsimättä. Tällä olisi positiivisia vaikutuksia moniin sotilaan kenttätehtäviin, kuten haavoittuneen evakuointiin, taakaan tai kuorman kantoon sekä raskaiden tavaroiden nostamiseen.