Hylätyn tilan vaihtoehtoiset käytöt – joutomaista ja niiden merkityksestä kaupunkilaisille

Tämä tutkimus käsittelee kaupungin joutomaita ja niiden merkityksiä käyttäjien näkökulmasta sekä selvittää joutomaan olemusta osana kaupungin tilallisuutta. Haastattelujen ja kyselyn pohjalta joutomaalle määritellään 12 erilaista käyttötarkoitusta ja hahmotetaan käyttäjäryhmiä. Toisaalta keskitytään siihen, mitä merkityksiä joutomailla on käyttäjilleen, ja miten he joutomaat kokevat. Tutkimuksessa todetaan, että joutomaita käytetään muun muassa seikkailuun ja leikkiin, rauhoittumiseen ja luontoelämysten kokemiseen, oleiluun, ulkoiluun ja läpikulkuun, tapahtumien järjestämiseen, asumiseen, sissiviljelyyn, taiteen tekemiseen, juopotteluun, lemmenleikkeihin ja toimintaan, jota ei ole tarkoitettu muiden katseille. Joutomaat ovat tilaa, johon voi heijastella omia ajatuksiaan, jossa voi rauhoittua, inspiroitua ja kokea jännitystä tai jopa pelkoa. Analyysissä keskeisellä sijalla ovat tilan ja paikan käsitteet. Joutomaat nähdään multifunktionaalisena erilaisia käyttöjä sallivana tilana ja kaupungin ”aukkoina”, jotka voivat parhaimmillaan saada julkisen tilan ominaisuuksia. Tilan valvonta on joutomailla löyhempää, ja vähäisempi kontrolli mahdollistaa tilan muokkaamisen. Joutomaata muokkaamalla ihminen voi tuntea juureutuvansa ja nähdä oman toimintansa vaikutukset sekä kokea omistajuutta tilasta. Omaehtoinen yhdessä toimiminen luo myös yhteisöllisyyttä. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, luoko erilaisten ryhmien samanaikainen läsnäolo joutomaalle jännitteitä, ja sulkeutuuko vai avautuuko paikka erilaisille käyttäjille. Käytöt limittyvät usein ajallisesti, mutta voimakas käyttäjäryhmä voi myös vallata tilaa itselleen ja karkottaa muita käyttäjiä. Joutomaa on mahdollistavaa tilaa, jonka vaihtoehtoja ei ole välttämättä ennalta määritetty tai käyttötarkoitusta lyöty lukkoon. Tämän johdosta joutomaasta voi versota jotakin omaperäistä ja merkittävää, jos tilan suunnittelulle ja käytön muodostumiselle ruohonjuuritasolta käsin annetaan mahdollisuus.

Jännitettä nostavan hakkurin käyttö akkukäyttöisessä audiolaitteessa

Audiovahvistimet pohjautuvat yhä useammin D-luokan vahvistimiin niiden korkean hyötysuhteen takia. Tämä mahdollistaa pidemmän käyttöajan tai vastaavasti tehon lisäämisen kannettavissa audiolaitteissa. Kuitenkin, jotta akkukäyttöisestä audiolaitteesta saataisiin suurempaa tehoa, se vaatii yleensä korkeamman jännitteen kuin yksittäisen akun lähtöjännite on. Korkeampi jännite voidaan saavuttaa lisäämällä akkuja tai käyttämällä jännitettä nostavaa hakkuria. Hakkureissa syntyy kuitenkin kytkennästä johtuvaa värettä, mille D-luokan vahvistimet ovat alttiita. Tässä työssä tutkitaan boost- ja Čuk-hakkurin soveltuvuutta jännitteen nostoon akkukäyttöisessä audiolaitteessa. Käytännön sovelluksena toimii Porsas, josta halutaan saada 500 W teho. Työssä tutkitaan audiolaitteen asettamia ehtoja jännitelähteelle sekä hakkurien mitoittamista ehtojen mukaisesti. Työn tutkimustapana on kirjallisuustutkimus ja simulointi. Audiolaitteen jännitelähteeltä vaatima teho vaihtelee suuresti. Tämä tulee ottaa huomioon hakkurin komponenttien mitoituksessa. Lisäksi hakkurin lähtöjännitteen väre pyritään minimoimaan, koska sillä on suuri vaikutus vahvistimen toimintaan. Tulovirran väreen minimoinnilla on pidentävä vaikutus akun purkusykliin. Hakkurien laskennalliset komponenttien arvot sekä simuloinnit osoittavat, että hakkurit olisivat myös mahdollista tehdä käytännössä. Simulointien perusteella boost-hakkurin komponenttien arvot ovat pienempiä kuin Čuk-hakkurin. Boost-hakkurille löytyy myös valmiita ohjainpiirejä enemmän. Toisaalta Čuk-hakkurilla on mahdollista tehdä myös energiansäästötila. Hakkurien ohjaus ja jäähdytys vaatisivat jatkotutkimusta.

Litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakkujen käyttö kannettavassa audiolaitteessa

Akkuteknologia on kehittynyt viime vuosina erityyppisten litium-ioniakkujen hallitessa markkinoita. Uutta teknologiaa kaupallisissa litium-pohjaisissa akuissa edustavat litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakut. Työn tarkoituksena oli selvittää soveltuvatko litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakut kannettavaan audiolaitteeseen ja verrata näitä Ni-Cd- ja Ni-Mh-akkuihin sekä LiCoO2- ja LiMnO4-kemian litium-ioniakkuihin. Kyseisten akkutyyppien soveltuvuutta kannettavaan audiolaitteeseen ei kirjallisuudessa ole juuri tutkittu. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena.

Ruostumattoman teräksen käyttö ja käyttövaatimukset LNG:n varasto- ja kuljetusjärjestelmissä

On arvioitu, että koko maailmaa kattava energiantarve nousee 1,2 % vuosinopeudella. Asiaa ei kaunista se tosiasia, että valtaosa tänä päivänä tuotetusta energiasta (85 %) on lähtöisin fossiilisista polttoaineista. Päästöjen on arvioitu lisääntyvän 2005 – 2030 välisenä aikana noin 30 %, vaikka uusiutuvaa energiaa käytettäisiin ja prosessien hyötysuhteet paranisivat. Vuonna 2015 voimaan tuleva rikkidirektiivi on pakottanut asiantuntijat löytämään korvaavan energialähteen, joka vähentäisi päästöjen määrää, ja jota esiintyisi suurissa määrissä. Nesteytetty maakaasu, LNG, toteuttaa edellä mainitut ehdot. Tässä diplomityössä perehdytään LNG-teollisuuden arvoketjuun Suomessa sekä muualla maailmassa. Työssä pääpainona on selvittää ruostumattoman teräksen käyttömahdollisuuksia nykyisessä LNG-teollisuuden arvoketjussa sekä selvittää sen uusia sovelluskohteita LNG-alalla tulevaisuudessa. Diplomityössä on tehty laaja kirjallisuuskatsaus LNG:n arvoketjuun ja uuden EN 1.4420 ruostumattoman teräksen soveltuvuuteen kryogeenisissä lämpötiloissa. Työn aikana on myös tehty useita haastatteluja LNG-teollisuudessa toimivien henkilöiden kanssa. Menetelmäkokeita ja koehitsauksia on suoritettu näiden haastattelujen perusteella.

Jääkärikomppanian käyttö joukkojenhallintatehtäviin kriisinhallintaoperaatiossa

Tutkimus on luonteeltaan taktiikan tieteenalaan ja erityisesti sotilaalliseen joukkojenhallin-taan liittyvää kvalitatiivista perustutkimusta. Tutkimuksen aihe jakautuu kahteen pääkoko-naisuuteen, jotka ovat sotilaalliseen joukkojenhallintaan vaikuttavat taustatekijät sekä jouk-kojenhallintatilanteiden ominaispiirteet kriisinhallintaoperaatioissa. Tutkimuksen kohteena on jääkärikomppanian joukkojenhallintakyky kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Sotilaallinen kriisinhallinta on suomalainen yleiskäsite, jolla tarkoitetaan turvallisuuspoliitti-sista ja humanitaarisista syistä sotilaallisin keinoin toteutettavaa rauhanturvaamista, sotilaal-lista väliintuloa ja muuta tilanteen hallintaa. Suomen osallistuminen kriisinhallintaoperaatioi-hin perustuu ylläpidettäviin kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, jotka varustetaan ja koulute-taan operaatiokohtaisten vaatimusten mukaisesti. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa on käytetty asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta. Tutkittaessa suomalaista sotilaallista joukkojenhallintataktiikka ja sen ongelmia kyseinen aineistonkeruumenetelmä sopi käytettäväksi parhaiten, koska suurin osa lähdeaineistosta on ulkomaalaislähtöistä. Asiakirja- ja kirjallisuustutkimuksella on luotu tutkimuksessa käytettä-vä pääaineisto sekä hypoteesit, jotka pyrittiin pääosin kvalitatiivisella tutkimusotteella var-mentamaan. Näin kyettiin säilyttämään tutkimuksessa saavutettujen tutkimustulosten luotet-tavuus. Tutkimuksen pääkysymys oli: – Miten jääkärikomppaniaa tulisi käyttää joukkojenhallintatilanteissa? Pääkysymykseen haettiin vastauksia seuraavien alakysymysten kautta: – Mitkä ovat häiriköivän väkijoukon ominaispiirteet ja toimintamallit? – Miten sotilaallinen joukkojenhallinta on kehittynyt nykytilaansa? – Mitä havaintoja voimassaolevien toimintamallien ja käyttöperiaatteiden toimivuudesta on tehty erilaisissa joukkojenhallintatilanteissa? – Mitkä ovat olleet selkeimmät puutteet joukkojenhallinnassa kokonaisuutena? Tutkimuksessa hallitsevana suuntauksena on käytetty kvalitatiivista tutkimusotetta, koska tutkimus ei käsittele numeerista materiaalia. Kerättyä aineistoa on analysoitu ja tulkittu teo-riasidonnaisella analyysillä. Teoriasidonnaisessa analyysissä aikaisempi tieto vaikuttaa ai-neiston valintaan ja analyysiin, jolloin tutkimus ei ole teoriaa testaava, vaan pikemminkin uusia ajatusuria aukova. Tutkimuksessa ilmeni, että jääkärikomppania soveltuu käytettäväksi joukkojenhallintaan kriisinhallintaoperaatioissa osana suurempaa joukkokokonaisuutta tai itsenäisenä yksikkönä tarvittavilla vahvennuksilla. Itsenäisenä joukkojenhallintaosastona jääkärikomppaniaa tulisi käyttää joko mellakoivan väkijoukon eristämiseen, asteittaiseen voimannäyttöön tai väkijou-kon hajaannuttamiseen pyrkivään asteittaiseen voimankäyttöön. Itsenäisenä joukkojenhallintaosastona toimivaa jääkärikomppaniaa tulisi aina vahventaa teh-tävän ja olosuhteiden mukaan. Joukkojenhallinnassa jääkärikomppaniaa tulisi ensisijaisesti käyttää kootusti, koska komppaniaa pienempien osastojen käyttö joukkojenhallintaan on tut-kimuksen mukaan kyseenalaista. Mikäli operaatioalueella toimii paikallisviranomaisia, on heidän kanssaan sovittava yhteistoiminnasta. Paikallisviranomaisia voidaan käyttää tarvitta-essa eristystehtäviin sekä kiinniotto- ja pidätystehtäviin jolloin niihin ei tarvitse sitoa jääkäri-komppanian osia. Tutkimuksen laatua olisi parantanut sisällönanalyysin metodien käyttö järjestelmällisesti työn alusta saakka. Järjestelmällisempien menetelmien käyttö olisi vaatinut tutkijalta vielä parempaa esiymmärrystä aiheesta. Tutkimukselle olisi ollut eduksi, mikäli tutkija olisi pysty-nyt perehtymään ulkomaisten ohjesääntöjen taustalla olevaan tieteelliseen tutkimukseen.