Westerners in search of the legendary potion : ayahuasca travel in the borderland between tourism and pilgrimage

The thesis examines the phenomenon most commonly known as “ayahuasca tourism” – i.e. the practice of westerners traveling to South America and partaking in ceremonies in which a powerful entheogenic brew, ayahuasca, is consumed. While this popular phenomenon has been steadily increasing during the last decades, it has, however, been insufficiently studied by scholars. An important question which has not been properly addressed in earlier studies is how ayahuasca tourism relates to the wider occurrence of travel and how it should be perceived with reference to the theoretical frameworks on the subject of travel. Drawing on theories regarding pilgrimage and tourism, the main purpose of this thesis is to examine the relationship between ayahuasca tourism and the broader spectrum of travel. In particular, the study tests the designations “pilgrimage”, “religious tourism” and “spiritual tourism” with reference to ayahuasca tourism. Utilizing earlier literature as well as ayahuasca tourists‟ reports obtained from an Internet forum as a basis for analysis, I search for a suitable terminology to be used for the phenomenon. The study lays special emphasis on the protagonists‟ motivations, experiences and outcomes in order to take note of various aspects of the wide-ranging occurrence of ayahuasca tourism. Key findings indicate that ayahuasca tourism is best understood as a combination of pilgrimage and tourism. On the basis of the analysis I argue that ayahuasca tourism should be labeled as “pilgrimage” and/or “spiritual tourism”, and the tourists respectively as “pilgrims” and/or “spiritual tourists”. The category of “religious tourism/tourist”, on the other hand, turns out to be an inappropriate designation when describing the phenomenon. In general, through my study I show that the results are consistent with the present trend in the study of travel to perceive pilgrimage and tourism as theoretically similar phenomena. The study of ayahuasca tourism serves thus as living proof of contemporary travel, in which the categories of pilgrimage and tourism are often indistinguishable. I suggest that ayahuasca tourism is by no means exceptional on this point, but can rather be used as an illustration of modern travel forms on a general level. Thus, the present study does not only add to the research of ayahuasca tourism, but also provides additional insights into the study of travel.

The six-minute walk test and body weight-walk distance product in healthy Brazilian subjects

We assessed the 6-min walk distance (6MWD) and body weight x distance product (6MWw) in healthy Brazilian subjects and compared measured 6MWD with values predicted in five reference equations developed for other populations. Anthropometry, spirometry, reported physical activity, and two walk tests in a 30-m corridor were evaluated in 134 subjects (73 females, 13-84 years). Mean 6MWD and 6MWw were significantly greater in males than in females (622 ± 80 m, 46,322 ± 10,539 kg.m vs 551 ± 71 m, 36,356 ± 8,289 kg.m, P < 0.05). Four equations significantly overestimated measured 6MWD (range, 32 ± 71 to 137 ± 74 m; P < 0.001), and one significantly underestimated it (-36 ± 86 m; P < 0.001). 6MWD significantly correlated with age (r = -0.39), height (r = 0.44), body mass index (r = -0.24), and reported physical activity (r = 0.25). 6MWw significantly correlated with age (r = -0.21), height (r = 0.66) and reported physical activity (r = 0.25). The reference equation devised for walk distance was 6MWDm = 622.461 - (1.846 x Ageyears) + (61.503 x Gendermales = 1; females = 0); r2 = 0.300. In an additional group of 85 subjects prospectively studied, the difference between measured and the 6MWD predicted with the equation proposed here was not significant (-3 ± 68 m; P = 0.938). The measured 6MWD represented 99.6 ± 11.9% of the predicted value. We conclude that 6MWD and 6MWw variances were adequately explained by demographic and anthropometric attributes. This reference equation is probably most appropriate for evaluating the exercise capacity of Brazilian patients with chronic diseases.

Optimal distance of the light-curing tip for light transmission through the resin composite

Hammaslääketieteessä käytetettävien komposiittien valonläpäisevyys vaihtelee. Samoin LED-valokovettimet eroavat toisistaan valotehonsa ja muotoilunsa perusteella. On yleisesti tiedossa, että valokovettimesta tulevan valon intensiteetti pinta-alayksikköä kohden heikkenee, kun kovettimen etäisyys kasvaa. Toisaalta ei ole tiedossa, miten valokovetettavan kohteen ja valokovettimen kärjen väliin sijoitettu materiaali tarkalleenottaen vaikuttaa valon intensiteettiin eri etäisyyksiä käytettäessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten valokovetettavan kohteen ja valokovettimen kärjen väliin asetettava etukäteen polymerisoitu materiaali vaikuttaa valon intensiteettiin eri etäisyyksillä. Tutkimus suoritettiin käyttämällä kahta eri valokovetinta. Jotta etäisyyden vaikutusta valotustehoon voitiin demonstroida, vaihdettiin kovettimen etäisyyttä sensorista 0,2,4,6,8,10mm välillä. Valotehot rekisteröitiin MARC resin calibrator -laitteella. Sensorin ja valokovettimen kärjen väliin asetettavat erilaiset komposiittilevyt olivat valmiiksi kovetettuja,1mm paksuisia, filleripitoisuuksiltaan neljää erilaista muovia. Valotehot rekisteröitiin jokaiselta etäisyydeltä komposiitin ollessa sensorin päällä. Rinnakkaisesti verrattiin myös etäisyyden vaikutusta valotehoon ilman esikovetettua materiaalia kovettimen kärjen ja valoa mittaavan sensorin välissä. Vertailun suorittamiseksi laskettiin intensiteettisuhdeluku muovillisen ja muovittoman arvon välillä aina tietyllä etäisyydellä Valokovettimen kärjen etäisyyden kasvattaminen sensorista (eli valokovetettavasta kohteesta) odotusten mukaisesti pienensi valotehoa. Laittamalla sensorin ja kovettimen väliin komposiittilevy, valoteho pieneni odotetusti vielä enemmän. Tutkittaessa intensiteettisuhdetta (valoteho muovin kanssa : valoteho ilman muovia) kuitenkin huomattiin, että 4-6mm:n kohdalla suhdeluku oli suurempi kuin 0,2,8 ja 10mm kohdalla. Johtopäätöksenä oli, että suurin mahdollinen valokovetusteho saavutetan laittamalla kovetuskärki mahdollisimman lähelle kohdetta. Jos valokovetettavan kohteen ja valokovettimen kärjen välissä oli kiinteä komposiittipalanen, suurin mahdollinen valokovetusteho kohteeseen saavutetaan edelleen laittamalla kovetuskärki kiinni muoviin. Jos etäisyyttä muovin pinnasta sen sijaan kasvatettiin, valokovetusteho ei laskenutkaan niin nopeasti kuin oli odotettu. Tämä voi liittyä siihen, että tehokkaan valokeilan halkaisijan koko on suurempi verrattuna komposiitin sekä sensorin halkaisian kokoon. Toiseksi on arvioitu, että resiinikomposiitin täyteaineet voisivat fokusoida läpi kulkevaa valoa sensoriin. Se, pitääkö tämä ilmiö paikkansa, vaatii kuitenkin enemmän tutkimusta