Ylä-Savon palvelukohteiden opastussuunnitelma

Palvelukohteilla tarkoitetaan tienkäyttäjille palveluja tarjoavia palveluyrityksiä ja -toimintoja. Palvelukohteiden opastukseen käytetään erilaisia opastusmerkkejä ja kohdetunnuksia. Opastusmerkkien asettaminen ja ylläpito ovat yleensä opastettavan kohteen ylläpitäjän vastuulla. Opastusmerkit edellyttävät tienpitäjän lupaa. Vuonna 2007 palvelukohteiden viitoitusuudistuksessa laajennettiin opastusmerkeissä ruskean värin käyttöä, lisättiin kohdetunnusten määrää ja otettiin käyttöön uusia opastusmerkkejä. Myös palvelukohteiden viitoitusohjeita ja yleisiä viitoitusperiaatteita tarkistettiin. Suunnitelman tavoitteena on saada Ylä-Savoon yhtenäinen, selkeä ja ajallisesti kestävä palvelukohteiden viitoitusjärjestelmä, joka helpottaa tienkäyttäjiä löytämään tarvitsemansa palvelut. Suunnittelualue käsittää Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven ja Vieremän kuntien alueen. Suunnitelmaa laadittaessa on käytetty Tiehallinnon ohjeita ”Palvelukohteiden alueellisen opastussuunnitelma laatiminen” ja ”Palvelukohteiden viitoitus”. Suunnittelutyötä ovat ohjanneet Raimo Kaikkonen ja Hanna Turunen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta sekä Juhana Ketola Pirkanmaan ELY-keskuksen valtakunnallisesta Liikenteen asiakaspalvelukeskuksesta. Suunnitelman laatimiseen ovat kuntayhdyshenkilöinä osallistuneet Jarmo Miettinen ja Jyrki Könttä Iisalmen kaupungista, Eero Ryhänen Keiteleen kunnasta, Jukka Jaakkola Kiuruveden kaupungista, Kirsti Tiirikainen Lapinlahden kunnast, Tuija Valta, Anu Lehto ja Vilma Kröger Pielaveden kunnasta, Jari Sihvonen ja Eero Pitkänen Sonkajärven kunnasta sekä Maija-Leena Kemppainen Vieremän kunnasta. Virpi Murtola on osallistunut työhön Ylä-Savon Kehitys Oy:n edustajana ja Riikka-Leena Lappalainen on toiminut alueen yrittäjien edustajana. Kuntayhdyshenkilöt ovat auttaneet palvelukohteiden ja niiden sisältämien palvelujen kartoittamisessa, osallistuneet suunnitelman esittelytilaisuuksiin sekä kommentoineet suunnitelmaluonnoksia. Marraskuussa 2012 on pidetty palvelukohdeyrittäjille ja sidosryhmille tarkoitetut suunnittelu- ja esittelytilaisuudet Iisalmessa ja Pielavedellä. Suunnitelmaluonnokset ovat marraskuussa 2012 olleet internetissä nähtävillä ja kommentoitavissa, jolloin niistä on saatu runsaasti palautetta. Palaute on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon suunnitelmaa viimeisteltäessä. Suunnitelman laatijana on toiminut Ramboll Finland Oy, jossa työstä ovat vastanneet Olli Mäkelä, Pilvi Lesch, Esa Laurikainen ja Susanna Kukkonen.

Kohti moniulotteista opetussuunnitelmaa

Julkaistu myös verkkojulkaisuna ISBN 978-951-44-8947-1 (PDF)

Sukellus suomalaisen jazziskelmän kulta-aikaan

Kirjallisuusarvostelu

Prevalência dos tumores cutâneos de equinos diagnosticados no Laboratório de Patologia Veterinária da Universidade Federal de Santa Maria, Rio Grande do Sul

Este estudo teve como objetivo determinar a prevalência das dermatopatias tumorais de equinos diagnosticadas no Laboratório de Patologia Veterinária (LPV) da Universidade Federal de Santa Maria (UFSM), Rio Grande do Sul. Para isso, foram revisados os protocolos de biópsia de pele de equinos, arquivados no LPV-UFSM, entre janeiro de 1999 e dezembro de 2009. Em todos os casos, foram considerados os diagnósticos morfológicos que constavam nos protocolos. Durante esse período foram submetidas ao LPV-UFSM 139 amostras cutâneas de equinos. Dessas 139 amostras, 108 (77,6%) eram de tumores cutâneos, neoplásicos ou não; os outros 31 casos consistiam de dermatoses não tumorais. Dos 108 equinos, 53 (49,1%) eram fêmeas e 37 (34,2% %) eram machos, em 18 (16,7%) casos não estava descrito no protocolo o sexo. Quanto à raça, 66 (61,1%) eram de raça pura e 13 (12%) não tinham raça definida; em 29 (26,9%) protocolos não havia a descrição da raça. A raça mais prevalente foi a Crioula (44/108 [40,7%]), o restante dos 22 equinos de raça pura pertencia a outras sete raças diferentes. Quanto à idade, as categorias mais prevalentes em ordem decrescente foram a de 1-5 anos (47/108 [43,5%]) e a de 6-14 anos (21/108 [19,5%]), cavalos com 15 anos ou mais representaram 11,1% (12/108). Apenas um cavalo tinha menos de um ano de idade. Em 27 protocolos não constava a idade. Os tumores mais prevalentes incluíram: sarcoide (62/108 [57,4%]); carcinoma de células escamosas (11/108 [10,2%]); pitiose (9/108 [8,3%]); tecido de granulação (7/108 [6,5%]; e o granuloma eosinofílico (4/108 [3,8%]). Os outros tumores contaram com aproximadamente 14% dos casos.

PDA checklist for academic libraries

Karin Perolsin esitys FinELibin aineistopäivässä 22.4.2013 Helsingissä.

Tunteet koetaan niin kuin ne kuvataan

Kirjallisuusarvostelu

Mode B ultrasonography and abdominal Doppler in crab-eating-foxes ( Cerdocyon thous )

Abstract: Annually hundreds of crab-eating foxes (Cerdocyon thous) are referred to rehabilitation centers and zoos in Brazil. The ultrasonographic study of wildlife species is an important tool for a non-invasive and accurate anatomical description and provides important information for wildlife veterinary care. The aim of the present study was to determine the characteristics of the main abdominal organs as well as the vascular indexes of the abdominal aorta and renal arteries of crab-eating foxes (Cerdocyon thous) using mode B ultrasonography and Doppler ultrasonography, respectively. Ultrasonographic features of the main abdominal organs were described and slight differences were noticed between ultrasound imaging of abdominal organs of crab-eating foxes and other species. The bladder presented wall thickness of 12±0.01mm, with three defined layers. Both, the right and left kidneys presented corticomedullary ratio of 1:1 and similarly to the adrenals and the liver, they were homogeneous and hypoechoic compared to the spleen. The spleen was homogeneous and hyperechoic compared to the kidneys. The stomach presented 3 to 5 peristaltic movements per minute, wall thickness of 39±0.05mm and lumen and mucosa with hyperechoic and hypoechoic features, respectively. Small and large intestines presented 2 to 3 peristaltic movements per minute, wall thickness of 34±0.03mm and three defined layers with hyperechogenic (submucosa and serosa) and hypoechogenic (muscular) features. Ovaries of the female crab-eating fox were hypoechoic compared to the spleen and with heterogeneous parenchyma due to the presence of 2x2mm ovarian follicles. Prostates of the six males were regular and with a well defined boundary, with a homogeneous and hyperechoic parenchyma compared to the spleen. Vascular indexes of the abdominal aorta (PSV: 25.60±0.32cm/s; EDV: 6.96±1.68cm/s; PI: 1.15±0.07 e RI: 0.73±0.07) and right (PSV: 23.08±3.34cm/s; EDV: 9.33±2.36cm/s; PI: 1.01±0.65 e RI: 0.65±0.16) and left renal arteries (PSV: 23.74±3.94cm/s; EDV: 9.07±3.02cm/s; PI: 1.04±0.31 e RI: 0.64±0.10) were determined. Thus, conventional and Doppler ultrasonographic imaging provides basic information that can be used as reference for the species as well for other wild canids and it is a precise and non-invasive method that can be safely used to evaluate and diagnose abdominal injuries in these patients.

Degenerative rotator cuff tear – Results and prognostic factors of arthroscopic repair

Factors affecting outcome after arthroscopic rotator cuff repair are unclear and there is still insufficient evidence of efficacy of any treatment modality for rotator cuff tears. The purpose of the current study was to determine in a prospective randomized multicenter trial whether there is a difference in clinical outcome between three different treatment modalities in the treatment of degenerative, atraumatic supraspinatus tendon tear in elderly patients. 180 shoulders were randomized into three treatment groups: 1) physiotherapy, 2) arthroscopic acromioplasty and physiotherapy, 3) arthroscopic rotator cuff reconstruction, acromioplasty and physiotherapy. The objective of this study was also to evaluate retrospectively the effect of trauma, the size of the rotator cuff tear, smoking habits and glenohumeral osteoarthritis on the clinical treatment outcome after arthroscopic rotator cuff repair in a consecutively prospectively collected series of patients. The patient data was gathered to the electronic database. The Constant score was used as a primary outcome measure. The follow‐up time was one year. The main finding was that operative treatment did not provide benefit over conservative regimen in elderly patients with atraumatic supraspinatus tear. Trauma did not affect on the clinical outcome and there was neither difference in the age of patients with traumatic vs. non‐traumatic rotator cuff tears. The size of the rotator cuff tear correlated significantly with the clinical results. The outcome was significantly poorer in tears with infraspinatus involvement compared to anterosuperior tears. Operatively treated rotator cuff tear patients who smoked were significantly younger than non‐smokers, and smoking was associated with poorer clinical outcome. Concomitant osteoarthritis of the glenohumeral joint was found to be a relatively common finding in supraspinatus tear patients. Osteoarthritis of the glenohumeral joint in operatively treated supraspinatus tear patients predicted poorer clinical results comparing to patients without osteoarthritis.

Työpaikkammeko luova? : retoriikka-analyysi organisaation luovuuden arvottamisesta työntekijöiden näkökulmasta

Luovuus tieteellisenä aihealueena alkoi syntyä 1950- ja 1960-luvuilla amerikkalaisen tiedeyhteisön otettua aiheen tietoisesti agendalleen erityisesti psykologien aloitteesta. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, 1970-luvun aikana luovuuden tutkimuksesta irtaantui suuntaus, jonka tarkoituksena oli palvella erityisesti yritysmaailman tarpeita kilpailun kiristyttyä hyvinvoinnin kasvun myötä. Vuosituhannen vaiheessa luovuuden rooli liiketaloustieteissä koki oman ”hype-vaiheensa” mutta silti tänä päivänä luovuus nähdään edelleen pääsääntöisesti varsin suppeana tutkimuksellisena ilmiönä, kuten kognitiivisena prosessina tai tiettyinä persoonallisuuden piirteinä tai vaihtoehtoisesti se käsitetään kapeana osana laajempaa kokonaisuutta. Tämän tutkimuksen puitteissa luovuutta käsitellään organisaatiotason ilmiönä ja tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa ja kuvailla organisaation luovuuteen asennoitumista tutkitun kohdeorganisaation työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma on kiteytetty kysymyksen muotoon: Miten kohdeorganisaation työntekijät arvottavat organisaationsa luovuuden? Kohdeorganisaation työntekijöiden arvotuksia organisaationsa luovuudesta on tarkasteltu yhteisesti hyväksyttyjen taustaolettamusten sekä asenteiden pohjalta. Analyysissä on hyödynnetty retoriikka-analyysiä sekä laadullisen asennetutkimuksen perusteita. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Teresa Amabilen (1997, 1999) kehittämää mallinnusta organisaation luovuudesta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta työntekijöiden välillä vaikuttavien yleisesti hyväksyttyjen taustaolettamusten toimivan osana organisaation luovuuden arvottamista. Lisäksi voidaan todeta, että työntekijöiden asennoitumisessa organisaation luovuuteen toistuvat tietyt arvottamisen ulottuvuudet. Tutkimuksen keskeisenä havaintona voidaankin pitää löydöstä yhteydestä taustaolettamusten ja asenteiden perusteluiden väliltä.

Pohjolan poliittista kult[t]uuria

Kirjallisuusarvostelu