Työpaikkammeko luova? : retoriikka-analyysi organisaation luovuuden arvottamisesta työntekijöiden näkökulmasta

Luovuus tieteellisenä aihealueena alkoi syntyä 1950- ja 1960-luvuilla amerikkalaisen tiedeyhteisön otettua aiheen tietoisesti agendalleen erityisesti psykologien aloitteesta. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, 1970-luvun aikana luovuuden tutkimuksesta irtaantui suuntaus, jonka tarkoituksena oli palvella erityisesti yritysmaailman tarpeita kilpailun kiristyttyä hyvinvoinnin kasvun myötä. Vuosituhannen vaiheessa luovuuden rooli liiketaloustieteissä koki oman ”hype-vaiheensa” mutta silti tänä päivänä luovuus nähdään edelleen pääsääntöisesti varsin suppeana tutkimuksellisena ilmiönä, kuten kognitiivisena prosessina tai tiettyinä persoonallisuuden piirteinä tai vaihtoehtoisesti se käsitetään kapeana osana laajempaa kokonaisuutta. Tämän tutkimuksen puitteissa luovuutta käsitellään organisaatiotason ilmiönä ja tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa ja kuvailla organisaation luovuuteen asennoitumista tutkitun kohdeorganisaation työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma on kiteytetty kysymyksen muotoon: Miten kohdeorganisaation työntekijät arvottavat organisaationsa luovuuden? Kohdeorganisaation työntekijöiden arvotuksia organisaationsa luovuudesta on tarkasteltu yhteisesti hyväksyttyjen taustaolettamusten sekä asenteiden pohjalta. Analyysissä on hyödynnetty retoriikka-analyysiä sekä laadullisen asennetutkimuksen perusteita. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Teresa Amabilen (1997, 1999) kehittämää mallinnusta organisaation luovuudesta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta työntekijöiden välillä vaikuttavien yleisesti hyväksyttyjen taustaolettamusten toimivan osana organisaation luovuuden arvottamista. Lisäksi voidaan todeta, että työntekijöiden asennoitumisessa organisaation luovuuteen toistuvat tietyt arvottamisen ulottuvuudet. Tutkimuksen keskeisenä havaintona voidaankin pitää löydöstä yhteydestä taustaolettamusten ja asenteiden perusteluiden väliltä.