Australian nurses volunteering for the Sumatra-Andaman earthquake and tsunami of 2004 : a review of experience and analysis of data collected by the Tsunami Volunteer Hotline

This paper provides an outline of the work undertaken by nurses who participated in the relief effort as members of Australian medical teams during the Sumatra-Andaman earthquake and tsunami response. This profile is contrasted with the information provided by nurses who registered their interest in volunteering to help via the Australian Tsunami Hotline. The paper provides an overview of the skills and background of the nurses who provided information to the hotline and describes the range and extent of experience among this cohort of potential volunteers. This data is compared to nursing workforce data and internal rates of volunteering in Australia. The paper concludes that further research is necessary to examine the motivations of and disincentives for nurses to volunteer for overseas (disaster) work and, to develop an improved understanding within the discipline of the skills and experience required of volunteer responders. Further, it is argued that the development of standards for the collection of disaster health volunteer data would assist future responses and provide better tools for developing an improved understanding of disaster volunteering.

Information Security and Privacy : Proceedings of the 9th Australasian Conference, ACISP 2004, Sydney, Australia, July 13-15, 2004.

Preface The 9th Australasian Conference on Information Security and Privacy (ACISP 2004) was held in Sydney, 13–15 July, 2004. The conference was sponsored by the Centre for Advanced Computing – Algorithms and Cryptography (ACAC), Information and Networked Security Systems Research (INSS), Macquarie University and the Australian Computer Society. The aims of the conference are to bring together researchers and practitioners working in areas of information security and privacy from universities, industry and government sectors. The conference program covered a range of aspects including cryptography, cryptanalysis, systems and network security. The program committee accepted 41 papers from 195 submissions. The reviewing process took six weeks and each paper was carefully evaluated by at least three members of the program committee. We appreciate the hard work of the members of the program committee and external referees who gave many hours of their valuable time. Of the accepted papers, there were nine from Korea, six from Australia, five each from Japan and the USA, three each from China and Singapore, two each from Canada and Switzerland, and one each from Belgium, France, Germany, Taiwan, The Netherlands and the UK. All the authors, whether or not their papers were accepted, made valued contributions to the conference. In addition to the contributed papers, Dr Arjen Lenstra gave an invited talk, entitled Likely and Unlikely Progress in Factoring. This year the program committee introduced the Best Student Paper Award. The winner of the prize for the Best Student Paper was Yan-Cheng Chang from Harvard University for his paper Single Database Private Information Retrieval with Logarithmic Communication. We would like to thank all the people involved in organizing this conference. In particular we would like to thank members of the organizing committee for their time and efforts, Andrina Brennan, Vijayakrishnan Pasupathinathan, Hartono Kurnio, Cecily Lenton, and members from ACAC and INSS.

Corrigendum to "Mapping hippocampal and ventricular change in Alzheimer disease" [NeuroImage 22 (2004) 1754-1766] (DOI:10.1016/j.neuroimage.2004.03.040)

We recently noticed an error in the demographic data in this article. The validity of the findings and the conclusions of the paper is not affected. However, there is an error in the reported sample size and in the means and standard deviations of the subjects’ ages and MMSE scores. We would like to correct this error, which came to light when we were re-analyzing the data for a meta-analysis. The error occurred because an older version of a spreadsheet was incorrectly used when reporting the sample composition. Instead of examining 12 Alzheimer's disease patients and 14 healthy elderly controls, we in fact examined 17 Alzheimer’s disease patients and 14 healthy elderly controls. All maps and morphometric data reported in the paper are correct, except that the sample size was in fact slightly higher than that originally reported, and the maps computed in the paper were based on the larger sample (which included five more subjects in the Alzheimer’s disease group). All of the maps and figures in the paper are correct, and the conclusions of the paper are unchanged. We apologize for this error, which falls under the sole responsibility of the first author. The corrected demographic information appears below.

Plant Breeder's Rights: An Australian commentary December 2004

The aim of this manual is to provide a practical guide to the Plant Breeder's Rights Act 1994 (Cth). It is a resource of information about the legislation, its administration, and its operation. This commentary is intended to assist plant breeders, scientific researchers, and business managers who want to make a more effective use of the Plant Breeder's Rights Act 1994 (Cth) in the management and commercialisation of their intellectual property rights. It is also designed to enhance the understanding of the legislation among lawyers, patent attorneys, qualified persons, and policy-makers.

Rejoyce Dublin 2004: Revived copyrights and public exhibitions

This article considers the impact of the copyright term extension upon public exhibitions in libraries and cultural institutions. It focuses upon the legal action taken by the Joyce Estate to prevent the staging of "Rejoyce Dublin 2004", a festival celebrating the centenary of Bloomsday. It evaluates the emergency legislation rushed through by the Irish Parliament, Copyright and Related Rights (Amendment) Act 2004 (Ireland) to safeguard the celebrations. It concludes that copyright law needs to be revised to promote the interests of libraries and other cultural institutions.

La modernización entre cafetales : San José, Costa Rica, 1880-1930

This work examines the urban modernization of San José, Costa Rica, between 1880 and 1930, using a cultural approach to trace the emergence of the bourgeois city in a small Central American capital, within the context of order and progress. As proposed by Henri Lefebvre, Manuel Castells and Edward Soja, space is given its rightful place as protagonist. The city, subject of this study, is explored as a seat of social power and as the embodiment of a cultural transformation that took shape in that space, a transformation spearheaded by the dominant social group, the Liberal elite. An analysis of the product built environment allows us to understand why the city grew in a determined manner: how the urban space became organized and how its infrastructure and services distributed. Although the emphasis is on the Liberal heyday from 1880-1930, this study also examines the history of the city since its origins in the late colonial period through its consolidation as a capital during the independent era, in order to characterize the nineteenth century colonial city that prevailed up to 1890 s. A diverse array of primary sources including official acts, memoirs, newspaper sources, maps and plans, photographs, and travelogues are used to study the initial phase of San Jose s urban growth. The investigation places the first period of modern urban growth at the turn of the nineteenth century within the prevailing ideological and political context of Positivism and Liberalism. The ideas of the city s elite regarding progress were translated into and reflected in the physical transformation of the city and in the social construction of space. Not only the transformations but also the limits and contradictions of the process of urban change are examined. At the same time, the reorganization of the city s physical space and the beginnings of the ensanche are studied. Hygiene as an engine of urban renovation is explored by studying the period s new public infrastructure (including pipelines, sewer systems, and the use of asphalt pavement) as part of the Saneamiento of San José. The modernization of public space is analyzed through a study of the first parks, boulevards and monuments and the emergence of a new urban culture prominently displayed in these green spaces. Parks and boulevards were new public and secular places of power within the modern city, used by the elite to display and educate the urban population into the new civic and secular traditions. The study goes on to explore the idealized image of the modern city through an analysis of European and North American travelogues and photography. The new esthetic of theatrical-spectacular representation of the modern city constructed a visual guide of how to understand and come to know the city. A partial and selective image of generalized urban change presented only the bourgeois facade and excluded everything that challenged the idea of progress. The enduring patterns of spatial and symbolic exclusion built into Costa Rica s capital city at the dawn of the twentieth century shed important light on the long-term political social and cultural processes that have created the troubled urban landscapes of contemporary Latin America.

Kansallista vai modernia : Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää

The theme of this doctoral thesis is the Finnish printmaking in the years 1930-1939. During this decade, there were approximately 100 artists making prints in Finland. Indeed, the period was an especially important one for printmaking. Associations for printmakers were founded in Helsinki and Turku, training in the field was launched, and the number of printmaking exhibitions increased considerably. Through their national organisations, Finnish printmakers participated in many exhibitions abroad, interaction with Nordic printmakers being especially intense. Thus, a firm basis for post-war developments was created. However, printmakers' activity- which had continued throughout the 1930s - declined notably after the Winter War broke out in the autumn of 1939. As a result, the period 1930-1939 forms a coherent and distinct unity in Finnish printmaking history. The study consists of two parts: the main text and an appendix in which the production of each printmaking artist active in the 1930s is examined separately. The study also includes a comprehensive list of the prints made in the course of the decade. One of the central themes is the printmakers' relationship to "Finnish nationalist" art and concepts of art in the 1930s. I analyse the various manifestations of this way of thinking in the visual arts of the period. Finnish fine art in the period between the world wars has usually been characterised as conservative, introverted and spiritually isolated from the modern European trends of the time. On the basis of this study, such a view is too simple. Many artists and printmakers adopted a modernistic notion of art that approached the newest in European modernism, including such trends as avant-garde classicism and general European new Objective Realism (Die neue Sachlichkeit). On the other hand, choosing Finnish nationalist motifs did not necessarily mean that the artist was opposed to modernism: modernist artists could still be interested in national themes. The relationship of 1930s printmaking to the world of nationalist ideas is examined in this doctoral thesis from several perspectives. Towards the end of the main text, I examine the issue from the point of view of selected artists. Another feature that emerged during the study and turned out to be surprisingly widespread was the close relationship of many artists to religious, theosophical and pantheistic views. I deal with this issue in greater detail through a few representative printmakers.

Kansallisvaltion teräsmiehestä valtakunnan sovittelijaksi : Poliisikulttuurin psykohistorialliset solmukohdat 1930-1997

From Steely Nation-State Superman to Conciliator of Economical Global Empire – A Psychohistory of Finnish Police Culture 1930-1997 My study concerns the way police culture has changed within the societal changes in Finnish society between 1930 and 1997. The method of my study was psycho-historical and post-structural analysis. The research was conducted by examining the psycho-historical plateaus traceable within Finnish police culture. I made a social diagnosis of the autopoietic relationship between the power-holders of Finnish society and the police (at various levels of hierarchical organization). According to police researcher John P. Crank, police culture should be understood as the cognitive processes behind the actions of the police. Among these processes are the values, beliefs, rituals, customs and advice which standardize their work and the common sense of policemen. According to Crank, police culture is defined by a mindset which thinks, judges and acts according to its evaluations filtered by its own preliminary comprehension. Police culture consists of all the unsaid assumptions of being a policeman, the organizational structures of police, official policies, unofficial ways of behaviour, forms of arrest, procedures of practice and different kinds of training habits, attitudes towards suspects and citizens, and also possible corruption. Police culture channels its members’ feelings and emotions. Crank says that police culture can be seen in how policemen express their feelings. He advises police researchers to ask themselves how it feels to be a member of the police. Ethos has been described as a communal frame for thought that guides one’s actions. According to sociologist Martti Grönfors, the Finnish mentality of the Protestant ethic is accentuated among Finnish policemen. The concept of ethos expresses very well the self-made mentality as an ethical tension which prevails in police work between communal belonging and individual freedom of choice. However, it is significant that it is a matter of the quality of relationships, and that the relationship is always tied to the context of the cultural history of dealing with one’s anxiety. According to criminologist Clifford Shearing, the values of police culture act as subterranean processes of the maintenance of social power in society. Policemen have been called microcosmic mediators, or street corner politicians. Robert Reiner argues that at the level of self-comprehension, policemen disparage the dimension of politics in their work. Reiner points out that all relationships which hold a dimension of power are political. Police culture has also been called a canteen culture. This idea expresses the day-to-day basis of the mentality of taking care of business which policing produces as a necessity for dealing with everyday hardships. According to police researcher Timo Korander, this figurative expression embodies the nature of police culture as a crew culture which is partly hidden from police chiefs who are at a different level. This multitude of standpoints depicts the diversity of police cultures. According to Reiner, one should not see police culture as one monolithic whole; instead one should assess it as the interplay of individuals negotiating with their environment and societal power networks. The cases analyzed formed different plateaus of study. The first plateau was the so-called ‘Rovaniemi arson’ case in the summer of 1930. The second plateau consisted of the examinations of alleged police assaults towards the Communists during the Finnish Continuation War of 1941 to 1944 and the threats that societal change after the war posed to Finnish Society. The third plateau was thematic. Here I investigated how using force towards police clients has changed culturally from the 1930s to the 1980s. The fourth plateau concerned with the material produced by the Security Police detectives traced the interaction between Soviet KGB agents and Finnish politicians during the long 1970s. The fifth plateau of larger changes in Finnish police culture then occurred during the 1980s as an aftermath of the former decade. The last, sixth plateau of changing relationships between policing and the national logic of action can be seen in the murder of two policemen in the autumn of 1997. My study shows that police culture has transformed from a “stone cold” steely fixed identity towards a more relational identity that tries to solve problems by negotiating with clients instead of using excessive force. However, in this process of change there is a traceable paradox in Finnish policing and police culture. On the one hand, policemen have, at the practical level, constructed their policing identity by protecting their inner self in their organizational role at work against the projections of anger and fear in society. On the other hand, however, they have had to safeguard themselves at the emotional level against the predominance of this same organizational role. Because of this dilemma they must simultaneously construct both a distance from their own role as police officers and the role of the police itself. This makes the task of policing susceptible to the political pressures of society. In an era of globalization, and after the heyday of the welfare state, this can produce heightened challenges for Finnish police culture.

"Lipun juureen!" : Suomen lippu toteemina nuoressa tasavallassa

Tutkielma käsittelee Suomen lippua toteemina. Ajallisesti tutkimus sijoittuu itsenäisyyden ajan alkuun. Työn teoreettinen lähtökohta on idea kansallislipusta kansakunnan itseensä kohdistuvan palvonnan merkkinä. Tutkielmassa tarkastellaan lippuun liittyvän veriuhrin ja uhrivalmiuden merkitystä suomalaisen kansakunnan rakentamisessa: uhrien kautta kansakunta saa elinvoimaa ja lippu liehuu suoritetun uhrin merkkinä. Tutkielman aluksi käsitellään nationalismitutkimusta ja kansallisuusaatteen traditioita sekä pohditaan lipputotemismin teoriaa. Toteemi pyrkii sisällyttämään itseensä koko yhteiskunnan: ihmisten tavoitellessa tiettyä objektia he sisäistävät itseensä sen ideaalit. Työn empiirinen osuus käsittää vuosina 1917-1918 julkisuudessa ja eduskunnassa käydyn keskustelun Suomen lipun väreistä ja merkityksestä. Ennen kansalaissotaa etenkin suomenkielisen maaseutuväestön kannattama sinivalkoinen väriyhdistelmä oli suuresta kannatuksestaan huolimatta puolustusasemissa virallisia vaakunavärejä vastaan, mutta vuoden 1918 tapahtumat muuttivat asetelman. Punainen väri sai väistyä, mutta punalipun pelko ei ollut ainoa asiaa selittävä tekijä. Etenkin nuori suomenkielinen sivistyneistö, joka oli kannattanut punakeltaisia värejä, palasi sodan jälkeen isiensä sinivalkoiseen perinteeseen. Taustalla oli syyllisyys: sinivalkoinen edusti paluuta idealistiseen ja harmoniseen esiseksuaaliseen tilaan punakeltaisen liehuessa hyökkäävän ja yksilöllisen materialismin merkkinä. 1920-luvulla työväestö ryhmittyi punalipun perään sosialidemokraattien noustessa vaa'ankieliasemaan heidän omaksuessaan valtakunnanlipun osaksi järjestötomintaansa vuonna 1927; kansallinen lippukulttuuri alkoi vähitellen kehittyä liputuskäytäntöjen vakiintuessa. Valtion ja sen laitosten sekä kuntien harjoittaman virallisen liputuksen ohella kahden kansalaisjärjestön lipputyö oli merkityksellistä. Itsenäisyyden Liitto ja Suomalaisuuden Liitto pyrkivät levittämään Suomen lippuja ja lipun sanomaa maan eri puolille. Itsenäisyyden Liitto nousi 1920-luvun lopulla tärkeimmäksi järjestöksi, sillä sille lippuasia oli todellinen pakkomielle. Liiton toiminta heijastaa totemismin teoriaa hyvin: lipun sanattomien ideaalien omaksuminen oli ainoa kansaa eheyttävä tekijä, koko valtakuntaa peittävä yhtenäinen lippumeri todiste yhteiskunnallisesta ja kieliriidattomasta yksimielisyydestä. Liiton sanoma kuului lyhyesti: kuoleminen lipun vaatimien arvojen - yksimielisen ja eheän kansan - puolesta oli itsestäänselvää, vaikeampaa oli elää oikealla tavalla vailla puolueriitojen sävyttämiä yksilöllisen itsekeskeisiä pyyteitä vain kansakokonaisuutta palvellen. Itsenäisyyden Liitto kehitti eteenpäin 1920-luvun puolivälissä esitettyä ideaa erityisestä Suomen lipun päivästä, joka sijoitettiin juhannukseksi. Ensimmäisen kerran lippupäivää vietettiin vuonna 1927 ja seuraavasta vuodesta lähtien liitto järjesti juhannuksena lippujuhlia ympäri maata. Itsenäisyyspävänä liitto järjesti virallisen lipunnostoseremonian Helsingissä Tähtitorninmäellä vuodesta 1928 alkaen. 1920- ja 30-lukujen vaihteessa lapuanliike ja työväentalojen pakkoliputukset sekä kommunistien aktivoitunut toiminta kärjistivät toteemien suhteet, mutta ilmiö oli monessa mielessä viimeinen kouristus ennen lipputoteemien suhteiden lientymistä, joka alkoi 1930-luvun puolivälissä. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty tarkasteltujen järjestöjen arkistokokoelmia, laajasti lehdistöä sekä aikalaiskirjallisuutta. Oman osansa muodostavat valtiopäiväasiakirjat. Avainsanat: Suomen lippu, lippukulttuuri, totemismi, uhri, nationalismi

International Society for Applied Ethology. Special issue: a Selection of Papers from the 38th International Congress of the ISAE, Helsinki, Finland, August 2004

Welcome to the latest collection of papers selected from the International Society for Applied Ethology's (ISAE's) annual congress. The ISAE is a multi-faceted scientific society that supports applied research on animals under the influence of humankind. Every year, we aim to invite congress participants who have submitted papers, plenary talks, run workshops, or presented the memorial lecture on theoretical, review or discussion papers of topical interest to contribute to the Special Issue. These papers are peer-reviewed before being published here in Applied Animal Behaviour Science. International Society for Applied Ethology (ISAE) Special Issue 2004.

Suomalaiset Viron-matkailijat virolaisessa sanomalehdistössä : Tekstianalyysia vuosien 1996 1997 ja 2003 2004 sanomalehtiteksteistä

Tutkielmassa tarkastellaan Viron suurimpien päivälehtien, Postimees ja Eesti Päevaleht, suomalaisia Viron-matkailijoita käsitteleviä tekstejä vuosilta 1996 1997 ja 2003 2004. Ajanjaksot on valittu sillä perusteella, että toukokuussa 1997 astui voimaan viisumivapaus Suomen ja Viron välillä matkustettaessa ja toukokuussa 2004 Viro liittyi EU:n jäseneksi. Tutkittavia tekstejä vuosilta 1996 1997 on 12 ja vuosilta 2003 2004 on 62 tekstiä, joista 19 on valittu tarkempaan analyysiin. Tavoitteena on tutkia, millainen kuva suomalaisesta Viron-matkailijasta tekstien kautta paljastuu ja millaisin keinoin sitä välitetään. Tarkastellaan myös sitä, onko kuva ajanjaksojen välillä muuttunut, ja jos on, niin miten. Tekstejä tutkitaan kriittisen tekstianalyysin keinoin ja pääasiassa tukeudutaan M. A. K. Hallidayn ja Vesa Heikkisen tutkimuksiin. Hallidayn systeemis-funktionaalisessa kieliopissa keskeisiä ovat kielelliset valinnat ja ajatus kielen kolmesta merkitystasosta, jotka ovat ideationaalinen, tekstuaalinen ja interpersoonainen. Tämän työn kannalta merkittävä on interpersoonainen taso, jolla tarkastellaan muun muassa kirjoittajan asenteita ja arvotuksia. Teksteistä etsitään erilaisia kielen keinoja, jotka ilmaisevat kirjoittajien asennoitumista suomalaisiin. Keskeistä on se, ovatko kirjoittajien arvotukset negatiivisia, neutraaleja vai positiivisia. Arvottavien asenteiden kautta muotoutuu tutkittavien tekstien kuva suomalaisista Viron-matkailijoista. Aineistosta nousee esiin kahdeksan erilaista arvotuksia ilmaisevaa kielellistä keinoa: aihevalinnat (otsikointi), nimeäminen, kuvailu, määritteet, verbivalinnat, vihjaukset, edellyttämykset ja lauseen informaatiorakenne. Analyysin perusteella selviää, että kuva suomalaisesta Viron-matkailijasta on hieman muuttunut tarkasteltavien ajanjaksojen välillä. Vuosien 1996 1997 tekstien mukaan suomalainen matkailija on rikas, mutta saita ja etsii Virosta edullisia tuotteita ja palveluita. Hän on tavallisesti keski-ikäinen ja humalassa tai vähintään ostamassa alkoholia. Negatiivinen suhtautuminen nousee selvästi esille. Vuosien 2003 2004 teksteissä kuva suomalaisista on monipuolistunut verrattuna aikaisempaan. Edelleen suomalaisille kuitenkin maistuu alkoholi ja he etsivät edullisuutta. Edullisuuden tavoittelu ja hamstraaminen korostuvat aiempaakin enemmän. Tutkimuksen kautta esiin tulleet kuvat suomalaisista Viron-matkailijoista ovat kyseisten ajanjaksojen sanomalehdistön välittämiä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia tekstejä joltain sellaiselta ajanjaksolta, johon ei liity matkustamisen helpottumiseen vaikuttavia muutoksia. Voitaisiin tutkia myös sitä, mitä mieltä tavalliset virolaiset ovat suomalaisista matkailijoista ja mitä virolaiset matkailupalveluyritysten edustajat suomalaisista ajattelevat. Näin ilmiötä voitaisiin lähestyä useammasta näkökulmasta.

Ei sanat salahan joua : fennistiikan murteenkeruun historiaa 1868 - 1925

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen murteiden sanakirjan taustaksi kerätyn Suomen murteiden sana-arkiston kartuttamisen historiaa; fennistisen murteenkeruun alkuvaiheita. Lähestyn murresanakirjan pitkää hanketta tutkimus- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kansankielen sanakirja on fennistiikan merkittävimpiä tutkimushankkeita. Suo-men kielen vanhojen pitäjänmurteiden sanasto on ällistyttävän laaja aineisto, jonka keräämiseen ja julkaisemiseen on kulunut toista vuosisataa, ja sanakirjan toimitustyö jatkuu edelleen. Kansanmurteemme sisältävät paitsi kielitieteellisesti mielenkiintoista aineistoa myöskin runsaasti tietoa agraarisen elinkeinorakenteen aikakaudelta. Dialektologia ja kansatiede kulkevat käsikkäin. Murresanakirja on niin ollen merkittävä kansallinen omaisuus, jonka arvo koko suomalaiselle yhteiskunnalle on eittämättä suuri. Murteiden sanakirjan syntysanat on ajoitettavissa vuoteen 1868, vaikka toki fennistiikassa oli leksikografisia pyrintöjä jo ennen sitä (mm. Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja). Sanakirjahankkeessa on hahmotettavissa kolme vaihetta, joita kutsun ryhdistäytymisiksi. Nämä tapahtuivat noin vuosina 1896, 1916 ja 1925. Valotan työni aluksi hieman kansallisten tieteiden ja 1800-luvun alun aatehistoriallista taustaa (luku 2), jonka jälkeen tutkin murresanakirjahankkeen alkuvaiheita ja ensimmäisten sanastonkeruiden käynnistymistä (luku 3). Käsittelen kutakin hankkeen organisatorista muutosvaihetta ja hallinnollisten puitteiden kehittymistä luvuissa 4-6. Lopuksi pohdin murresanakirjan ja murteenkeruun historiallista merkitystä fennistiikalle ja yhteiskunnalle (luku 7). Tutkimukseni lähteinä on oppihistoriallista kirjallisuutta sekä murteiden keruusta vastanneiden yhteisöjen asiakirjoja. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa säilytettävät sanakirjahankkeen hallinnolliset asiakirjat 1916-1925. Tuon esiin varhaisempiakin pöytäkirjamainintoja. Hankkeen alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielitieteellinen Osakunta ja Kotikielen Seura keräsivät ensimmäisiä sanastokokoelmia. Tämän jälkeen ensimmäinen ryhdistäytyminen tapahtui vuodesta 1896 lähtien, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti vastuun hankkeesta, E. N. Setälän tunnettua sanakirjaohjelmaa ja E. A. Ekmanin Suomen kielen keräilysanastoa noudattaen. Keruu oli kuitenkin liian hidasta, joten 1916 perustettiin Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, jotta toimintaan saataisiin enemmän varoja. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin romahduttivat rahan arvon, ja kolmannen kerran hanke jouduttiin organisoimaan uudelleen vuonna 1925, Sanakirjasäätiön muodossa. Vuonna 1976 Sanakirjasäätiö liittyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Kansanmurteiden keräämisessä korostuu kaikissa keruun vaiheissa kaksi asiaa. Ensinnäkin sanastuksella oli aina kiire. Vanhat murteet olivat katoamassa, ja ne piti saada nopeasti talteen. Tähän kiinnitettiin huomiota jo varhain, ja vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin, kun keruuhanke hiljalleen saatiin loppuunviedyksi. Toiseksi sanakirjahanke on aina joutunut elämään kädestä suuhun, toisin sanoen taloudelliset puitteet ovat sanelleet keruumahdollisuudet. Vakaalle taloudelliselle pohjalle hanke pääsi vasta 1930-luvulla Sanakirjasäätiön aikana, jolloin siihen alettiin saada valtion rahoitusta. Murresanakirjahankkeen läpi kulkee punaisena lankana kansallisromanttinen innostus ja isänmaallis-tieteellinen pyrkimys suomen kirjakielen kehittämiseen, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli meneillään. Kansalliset tieteet lujittivat itsenäistymistä ja suoma-laistumista. Aatehistorian kautta sanakirjahanke asettuu laajempaan yhteyteen. Avainsanat: tutkimushistoria, suomen kielen murteet, murteenkeruu, dialektologia, suomen murteiden sanakirja, fennistiikan oppihistoria, leksikografia, kansalliset tieteet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotikielen Seura, Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, Sanakirjasäätiö

Kouluromaanien opettajakuva 1930-luvulta 1990-luvulle : ihanteellisia, kapinallisia ja oman tien kulkijoita

The aim of this research is to define what kind of characters and images of teachers appear in Finnish school novels describing social changes and educational political reform from the 1930s to the 1990s written by teachers, particularly grammar school teachers. As comparison material, I use school novels written by Swedish school teachers, in which the changes in Swedish society and educational system and their expressions in the characters of teachers of the school novels are studied. The main focus of my study is centred particularly on school novels in which the images of grammar school teachers are described during times of school reform. From these starting points, the main objectives of the study are novels written by Finnish school teachers Anneli Toijala and Sampo Haahtela and Swedish school teacher Hugo Swensson, who was inspired by Haahtela. The research is qualitative multidisciplinary case analysis. The research method is content analysis, and the approach is hermeneutic. The research is divided into eight main chapters. After the introduction I introduce the essential concepts of my research. In the third main chapter I define the research function. In that context, besides the research objectives, I introduce former research on character description in literature, I define the methodological solutions with grounds and present the research material. Both literary research methods and sociological terminology are applied in the research alongside with pedagogical research. The research results show that images of teachers are diverse. At one end of the spectrum these represent immature pictures of teachers withdrawn into the routines of everyday life; at the other, they advance and reflect the reformist teacher. This becomes clearly evident when comparing the teacher "monsters" of the classic authors to the educational optimists at the end of the 20th century. The results show that the images of teachers in school novels are almost without exception coherent, psychologically credible and consistent, and hardly any different from the images of teachers in the Swedish school novels used as comparison material. On the contrary, plenty of similarities are found. The comprehensive school reform, educational political discourse and teachers' feelings are realistically clarified in the school novels that describe the period. Keywords: literature image, school reform, school novel, teacher image, reflection, internal co-operation in school