Kansallista vai modernia : Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää

The theme of this doctoral thesis is the Finnish printmaking in the years 1930-1939. During this decade, there were approximately 100 artists making prints in Finland. Indeed, the period was an especially important one for printmaking. Associations for printmakers were founded in Helsinki and Turku, training in the field was launched, and the number of printmaking exhibitions increased considerably. Through their national organisations, Finnish printmakers participated in many exhibitions abroad, interaction with Nordic printmakers being especially intense. Thus, a firm basis for post-war developments was created. However, printmakers' activity- which had continued throughout the 1930s - declined notably after the Winter War broke out in the autumn of 1939. As a result, the period 1930-1939 forms a coherent and distinct unity in Finnish printmaking history. The study consists of two parts: the main text and an appendix in which the production of each printmaking artist active in the 1930s is examined separately. The study also includes a comprehensive list of the prints made in the course of the decade. One of the central themes is the printmakers' relationship to "Finnish nationalist" art and concepts of art in the 1930s. I analyse the various manifestations of this way of thinking in the visual arts of the period. Finnish fine art in the period between the world wars has usually been characterised as conservative, introverted and spiritually isolated from the modern European trends of the time. On the basis of this study, such a view is too simple. Many artists and printmakers adopted a modernistic notion of art that approached the newest in European modernism, including such trends as avant-garde classicism and general European new Objective Realism (Die neue Sachlichkeit). On the other hand, choosing Finnish nationalist motifs did not necessarily mean that the artist was opposed to modernism: modernist artists could still be interested in national themes. The relationship of 1930s printmaking to the world of nationalist ideas is examined in this doctoral thesis from several perspectives. Towards the end of the main text, I examine the issue from the point of view of selected artists. Another feature that emerged during the study and turned out to be surprisingly widespread was the close relationship of many artists to religious, theosophical and pantheistic views. I deal with this issue in greater detail through a few representative printmakers.

Väitöskirjan aiheena on suomalainen taidegrafiikka vuosina 1930-1939. Tällä vuosikymmenellä Suomessa toimi suunnilleen 70 taiteilijaa, jotka tekivät grafiikkaa. Aikakausi olikin taidegrafiikan osalta monessa suhteessa merkittävä jakso. Silloin perustettiin Helsinkiin ja Turkuun grafiikan yhdistykset, alan koulutus saatiin käyntiin ja grafiikan näyttelytoiminta vilkastui huomattavasti. Suomalaiset taidegraafikot osallistuivat liittojensa kautta myös moniin ulkomaisiin alan näyttelyihin, ja varsinkin pohjoismaisten graafikkojen välillä oli tiivistä vuorovaikutusta. 1930-luvulla luotiin siten kiinteä perusta toisen maailmansodan jälkeiselle kehitykselle maamme taidegrafiikassa. Kuitenkin graafikkojen koko 1930-luvun kestänyt vireä toiminta laantui huomattavasti talvisodan sytyttyä syksyllä 1939. Siten vuosien 1930-1939 välinen aika muodostaa kiinteän ja selkeän kokonaisuuden suomalaisen grafiikan historiassa. Tutkimus jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen tekstiosaan ja appendix-lukuun, jossa analysoidaan taiteilijakohtaisesti 1930-luvulla toimineiden graafikoiden tuotantoa. Siihen liittyy myös laaja luettelo tällä vuosikymmenellä tehdystä taidegrafiikasta. Tutkimuksen yksi keskeinen teema on taidegraafikkojen suhde 1930-luvun ns. "suomalaiskansalliseen" taiteeseen ja taidekäsitykseen. Siis millaisia erilaisia sisällöllisiä muotoja tämä ajattelutapa sai ajan kuvataiteessa. Maailmansotien välisen kauden kuvataidetta Suomessa on yleensä luonnehdittu konservatiiviseksi, sisäänpäin kääntyneeksi ja henkisesti eristyneeksi ajan moderneista eurooppalaisista suuntauksista. Tutkimuksen perusteella tämä on liian yksioikoinen käsitys aikakauden kuvataiteesta. Moni taiteilija ja graafikko oli omaksunut modernistisen taidekäsityksen ja lähestyi taiteessaan ajan eurooppalaisen modernismin uusimpia pyrkimyksiä, kuten avantgarde-klassismia ja yleiseurooppalaista uusasiallisuutta. Toisaalta suomalaiskansallisten aiheiden käyttö ei välttämättä tarkoittanut modernismin vastaisuutta, vaan myös modernistiset taiteilijat saattoivat olla kiinnostuneita kansallista teemoista. Kysymystä 1930-luvun taidegrafiikan suhteesta ajan nationalistiseen aatemaailmaan tarkastellaan väitöskirjassa eri näkökulmista. Tekstiosan loppupuolella tähän problematiikkaan palataan muutamien taiteilijoiden osalta yksityiskohtaisemmin. Toinen tutkimusprosessin kuluessa esiin noussut ja yllättävän yleiseksi osoittautunut piirre on monien taiteilijoiden varsin läheinen suhde uskonnollisiin, teosofisiin ja panteistisiin näkemyksiin. Myös tätä kysymystä selvitetään tarkemmin muutamien graafikkojen osalta.