The Episcopal Church of Scotland : from the reformation to the revolution /

Mode of access: Internet.

History of the African Methodist Episcopal Church,

Reprint of the 1891 ed.

Journal of the General Convention of the Protestant Episcopal Church in the United States of America.

Imprint varies: 1790-1868.

Religião e gênero: análise da relação entre o discurso Oficial da Igreja Católica sobre a sexualidade e o discurso e as práticas das mulheres da região Episcopal Brasilândia.

Este trabalho, situado entre os estudos de religião, sociologia e gênero analisa três documentos da Igreja Católica: Catecismo da Igreja Católica, Mulieris Dignitatem e Ordinatio Sacerdotalis, cujo foco principal é a sexualidade e a questão de gênero. Buscamos, com esta análise, compreender questões relacionadas ao discurso da Igreja Católica, bem como as práticas cotidianas das mulheres da Região Episcopal Brasilândia, bairro pesquisado da capital paulista. As análises foram fundamentais para fazer um contraponto entre o discurso católico sobre a sexualidade e as práticas dessas mulheres, que vivem em constante tensão entre prática da sexualidade e o discurso da Igreja Católica. Inicialmente, a análise faz um percurso histórico do discurso oficial dessa instituição católica sobre a sexualidade, articulado pelas teóricas Ivone Gebara, Priore, Schott, Ranke-Heinemann, entre outros. Tratamos, enfim, do conflito entre o discurso católico, conservador, e a prática dessas mulheres, numa visão progressista. Os autores pesquisados constatam um distanciamento dos fiéis em relação aos dogmas católicos, seja devido à secularização ou pelo fato de a Igreja Católica ter perdido parte da hegemonia como reguladora da vida dos fiéis.

Reverend Carol Linda Anderson, First Episcopal Woman Ordained Priest of the NYC Archdiocese

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Reverend Ellen Barrett, first lesbian Episcopal Priest, with Reverend Paul Moore

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Bishop Horace Donegan ordains Rev. Carol Anderson, the first Episcopal woman ordained priest

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Reverend Ellen Barrett, first lesbian Episcopal Priest, with Reverend Paul Moore

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Unidentified Episcopal minister supports pro-choice abortion demonstration in front of the Long Island Bill Baird Abortion Clinic

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Renta feudal, ejercicio del poder y diferenciación social campesina en el marco del señorío del cabildo salmantino en la Edad Media

El presente trabajo analiza la evolución del señorío eclesiástico en el largo plazo, para sumar al conocimiento de las formas señoriales de la Extremadura leonesa. Consideramos específicamente el caso del cabildo catedralicio salmantino entre los siglos XII y XV. Buscamos demostrar que no poseyó idéntica estructura durante todo el período y que sus transformaciones se explican por una compleja conjunción de variables. Dichas transformaciones incidieron sobre las estructuras sociales del agro, en especial sobre el desarrollo de procesos de diferenciación social campesina. Demostramos que la forma concreta en que se realizaba la renta podía alterar las estructuras sociales de las comunidades y que el desarrollo de las relaciones sociales asalariadas se encontraba muy vinculado a las coyunturas económicas y a las posibilidades y límites de la gestión señorial. Finalmente, ponemos de relieve que la transformación social no siempre fue irreversible y que su consolidación dependió de la incapacidad de los señores de ejercer sus poderes políticos.

Politics and protestant Lordship in North East Scotland during the reign of James VI: The life of George Keith, fourth Earl Marischal, 1554-1623

George Keith, fourth Earl Marischal is a case study of long-term, quietly successful and stable lordship through the reign of James VI. Marischal’s life provides a wholly underrepresented perspective on this era, where the study of rebellious and notorious characters has dominated. He is also a counter-example to the notion of a general crisis among the European nobility, at least in the Scottish context, as well as to the notion of a ‘conservative’ or ‘Catholic’ north east. In 1580 George inherited the richest earldom in Scotland, with a geographical extent stretching along the east coast from Caithness to East Lothian. His family came to be this wealthy as a long term consequence of the Battle of Flodden (1513) where a branch of the family, the Inverugie Keiths had been killed. The heiress of this branch was married to the third earl and this had concentrated a large number of lands, and consequently wealth, in the hands of the earls. This had, however, also significantly decreased the number of members and hence power of the Keith kindred. The third earl’s conversion to Protestantism in 1544 and later his adherence to the King’s Party during the Marian Civil War forced the Keiths into direct confrontation with their neighbours in the north east, the Gordons (led by the Earls of Huntly), a Catholic family and supporters of the Queen’s Party. Although this feud was settled for a time at the end of the war, the political turmoil caused by a succession of short-lived factional regimes in the early part of the personal reign of James VI (c.1578-1585) led the new (fourth) Earl Marischal into direct confrontation with the new (sixth) Earl of Huntly. Marischal was outclassed, outmanoeuvred and outgunned at both court and in the locality in this feud, suffering considerably. However, Huntly’s over-ambition in wider court politics meant that Marischal was able to join various coalitions against his rival, until Huntly was exiled in 1595. Marischal also came into conflict briefly with Chancellor John Maitland of Thirlestane as a consequence of Marischal’s diplomatic mission to Denmark in 1589-1590, but was again outmatched politically and briefly imprisoned. Both of these feuds reveal Marischal to be relatively cautious and reactionary, and both reveal the limitations of his power. Elsewhere, the study of Marischal’s activities in the centre of Scottish politics reveal him to be unambitious. He was ready to serve King James, the two men having a healthy working relationship, but Marischal showed no ambition as a courtier, to woo the king’s favour or patronage, instead delegating interaction with the monarch to his kinsmen. Likewise, in government, Marischal rarely attended any of the committees he was entitled to attend, such as the Privy Council, although he did keep a keen eye on the land market and the business conducted under the Great Seal. Although personally devout and a committed Protestant, the study of Marischal’s interaction with the national Kirk and the parishes of which he was patron reveal that he was at times a negligent patron and exercised his right of ministerial presentation as lordly, not godly patronage. The notion of a ‘conservative North East’ is, however, rejected. Where Marischal was politically weak at court and weak in terms of force in the locality, we see him pursuing sideways approaches to dealing with this. Thus he was keen to build up his general influence in the north and in particular with the burgh of Aberdeen (one result of this being the creation of Marischal College in 1593), pursued disputes through increasing use of legal methods rather than bloodfeud (thus exploiting his wealth and compensating for his relative lack of force) and developed a sophisticated system of maritime infrastructure, ultimately expressed through the creating of the burghs of Peterhead and Stonehaven. Although his close family caused him a number of problems over his lifetime, he was able to pass on a stable and enlarged lordship to his son in 1623.

Modelo de gestión del talento humano y su incidencia en el desarrollo administrativo del personal de la vicaría episcopal de promoción humana-caritas de la Arquidiócesis de San Salvador.

La Vicaría Episcopal de Promoción Humana-Caritas, es una institución designada para combatir la pobreza y las consecuencias que genera, trabajando en nombre de todos los hombres y mujeres de buena voluntad en la Arquidiócesis de San Salvador, guiados por la enseñanza social católica, como ha sido instruida por el pastor Mons. José Luis Escobar Alas, Arzobispo de San Salvador. Hablar del talento Humano y de las incidencias que las personas tienen en las empresas como sus conocimientos, habilidades, experiencias, aptitudes, pero sobre todo la creatividad posibilita dar soluciones a los problemas que las organizaciones enfrentan. Por tal razón se ha detectado que el ambiente interno de la organización no cuenta con procesos organizados en la eficiente administración del talento humano, tomando en cuenta que las personas son el pilar de toda institución. El desarrollo de un modelo de gestión del talento humano, para el buen desempeño administrativo del personal de la Vicaría Episcopal de Promoción Humana-Caritas, beneficiará a los empleados el poder contar con una administración que contribuya a la mejora del personal y a la aplicación de proyectos que se realizan, basándose en la Doctrina Social de la Iglesia y apoyando así a las comunidades que se benefician de dichos proyectos. Los objetivos que se perciben alcanzar con la elaboración del trabajo de investigación son los siguientes: OBJETIVO GENERAL: Proponer un modelo de gestión del talento humano que incida en el desarrollo administrativo del personal de la Vicaría Episcopal de Promoción Humana-Caritas de la Arquidiócesis de San Salvador. OBJETIVOS ESPECIFICOS: 1. Determinar la información bibliográfica necesaria para tener de base un marco de referencia que permita ampliar la investigación. 2. Analizar cómo se encuentra actualmente la institución para realizar un diagnóstico de la situación problemática a fin de poder encontrar una solución viable. Elaborar una propuesta para la Vicaría Episcopal de Promoción Humana-Caritas que permita mejorar el desarrollo de las funciones administrativas del personal.

Aus meinem Leben 1899-1918

The memoir was written between 1899 and 1918. Family history going back to the early 18th century. Recollection of the author's childhood in Hildesheim. Moritz was the youngest child of Joseph and Bena Guedemann. Early death of his father in 1847. Moritz attended the Jewish elementary school prior to the age of five. In 1843 he was enrolled in the episcopal "Josephinum Gymnasium", where he was the only Jewish student in the entire school. He had friendly relationships with students and teachers and was not confronted with antisemitism during his school years. Moritz Guedemann graduated in 1853 and enrolled in the newly established Jewish Theological Seminary in Breslau. Description of teachers and colleagues in the seminary. Doctorate in 1858 and continuation of rabbinic studies. Occasional invitation to preach at the high holidays in Berlin, where Moritz got acquainted with the famous rabbi Dr. Michael Sachs. Position as a rabbi in Magdeburg in 1862. Small publications of studies in Jewish history. Engagement with Fanny Spiegel. In 1863 Moritz and Fanny Guedemann got married. Offer to succeed rabbi Michael Sachs in Berlin. Division and intrigues in the Jewish community and withdrawing from the position. Invitation to give a sermon in Vienna. In 1866 Moritz Guedemann was nominated to succeed rabbi Mannheimer at the Leopoldstadt synagogue in Vienna. Austro-Prussian war and defeat of Austria in Koeniggraetz. Initial difficulties and cultural differences. Criticism toward his orthodox conduct in the Vienna Jewish press ("Neuzeit"). Cultural life in Vienna. Welfare institutions and philanthropists. Difference within the Jewish community. Crash of the stock exchange and rise of antisemitism. Publication of sermons and studies in Jewish history. In 1891 Max Guedemann became chief rabbi of Vienna. Speeches against antisemitism and blood libel trials. He was awarded with the title "Ritter" of the Kaiser Franz Joseph order for these achievements. Death of his wife in

Luterilaisen maailmanliiton käsitys pappeudesta 1983-2007

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten Luterilaisen maailmanliiton (LML) käsitys pappeudesta voidaan ymmärtää LML:n vuosien 1983, 1992, 2002 ja 2007 julkilausumien perusteella. Tutkimuksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen muutokseen, jota LML:n papinvirkaa koskevissa käsityksissä on vuosien 1983 ja 2007 välillä tapahtunut. Tutkimuksen lähtökohtana oli oletus, että julkilausumissa painopiste on siirtynyt vuosien 1983 ja 2007 välillä yleisen pappeuden korostamisesta kohti vihityn pappeuden ja erityisesti kaitsentaviran korostamista. Tutkimuksen metodina oli systemaattinen analyysi. Myös historiallisiin seikkoihin kiinnitettiin huomiota. Tämän tutkimuksen lähteinä käytettiin LML:n kirkollista virkaa käsitteleviä julkilausumia: The Lutheran Understanding of Ministry (1983), The Lutheran Understanding of Episcopal Office (1983), Women in the Ministries of the Church (1983), MINISTRY -Women -Bishops (1992), The Episcopal Ministry within the Apostolicity of the Church (2002) ja Episcopal Ministry within the Apostolicity of the Church (2007). Tutkimuksen taustaluvussa (2.) esitellään kirkollisen virkakäsityksen kehittymistä Saksan, Pohjoismaiden sekä Pohjois-Amerikan luterilaisissa kirkoissa reformaation ajalta vuoteen 1983 saakka. Taustaluvun jälkeen alkaa tutkimuksen pääluvut (3, 4, 5), joissa tutkitaan julkilausumia aikajärjestyksessä (luku 3: 1983, luku 4: 1992, luku 5: 2002 ja 2007). Viimeiseksi esitellään tutkimustulokset sekä tutkimuksessa käytetyt lähteet ja kirjallisuus (luvut 6 ja 7). Tämä tutkimus paljasti, että LML:n käsitys pappeudesta muuttui vuosien 1983–2007 välillä näkemyksestä, jonka mukaan yleinen pappeus on vihityn pappeuden ensisijainen muoto, näkemykseksi, jonka mukaan yleinen ja vihitty pappeus ovat erillisiä pappeuden muotoja. Tutkimus paljasti myös, että kaitsentaviran arvostus kasvoi vuosien 1983 ja 2007 välillä. Tämä kasvu ei kuitenkaan ollut tasaisen lineaarista nousua, vaan huippuarvostuksen vuosista (1992 ja 2002) oli vuonna 2007 laskeuduttu hieman maltillisemmalle tasolle. Samalla kuitenkin vihityn pappeuden arvostus kasvoi. Tutkimus paljasti myös, että LML on suhtautunut jo vuodesta 1983 lähtien sekä naisten vihittyyn pappeuteen että kaitsentavirassa toimiviin naisiin hyvin positiivisesti. Naisten vihityn pappeuden perustelut olivat kuitenkin muuttuneet 25 vuoden aikana. Käytännön hyötyjä tai muita kirkon käytäntöihin liittyviä perusteluja ei tuotu enää vuoden 1983 jälkeen ilmestyneissä lähteissä esille. Vuoden 1983 julkilausumassa ja vuoden 1992 raportissa naisten vihkimistä perusteltiin yleisen pappeuden kautta. Tätäkään ei esiintynyt enää 2000-luvun julkilausumissa, joissa keskityttiin ainoastaan raamatullisiin perusteluihin. Tutkimus paljasti myös, että kaikissa lähteenä käytetyissä LML:n julkilausumissa apostolinen seuraanto nähtiin BEM-asiakirjan mukaisesti laajassa mielessä. Konsekraation seuraantoa ei nähty missään vaiheessa kirkon apostolisen seuraannon kannalta ehdottoman välttämättömänä. Konsekraation seuraannon arvostus oli matalimmalla vuonna 1983, korkeimmalla vuosina 1992 ja 2002 sekä maltillisemmalla tasolla vuonna 2007. Vihityn pappeuden seuraannon merkitystä korostettiin erityisesti vuoden 2007 julkilausumassa. Tutkimus paljasti myös, että luterilaisten kirkkojen hallinnolliset rakenteet olivat tässä tutkimuksessa käytettyjen lähteiden ajalla (1983–2007) LML:n näkemyksen mukaan asteittain yhdenmukaistuneet luterilaisissa kirkoissa. Vuonna 1983 luterilaisissa kirkoissa vallitsi lähes lukematon määrä erilaisia hallinnollisia malleja. Vuoden 1992 julkilausuman mukaan piispa-nimike oli yleistynyt, samoin synodaalisten rakenteiden ja henkilöityneen kaitsentaviran yhdistelmästä koostuva kirkkohallinnon malli. Vuoden 2002 julkilausuman mukaan tällainen hallinnollinen järjestelmä oli jo lähes kaikissa LML:n jäsenkirkoissa ja vuoden 2007 Julkilausuman mukaan kaitsentaviran ja synodaalisten rakenteiden yhdistelmä oli ainoa luterilaisissa kirkoissa käytetty kirkkohallinnon malli. Tämä kehitys koettiin LML:ssa positiivisena.