Choosing the optimal energy system for buildings and districts

The purpose of this master’s thesis was to develop a method to be used in the selection of an optimal energy system for buildings and districts. The term optimal energy system was defined as the energy system which best fulfils the requirements of the stakeholder on whose preferences the energy systems are evaluated. The most influential stakeholder in the process of selecting an energy system was considered to be the district developer. The selection method consisted of several steps: Definition of the district, calculating the energy consumption of the district and buildings within the district, defining suitable energy system alternatives for the district, definition of the comparing criteria, calculating the parameters of the comparing criteria for each energy system alternative and finally using a multi-criteria decision method to rank the alternatives. For the purposes of the selection method, the factors affecting the energy consumption of buildings and districts and technologies enabling the use of renewable energy were reviewed. The key element of the selection method was a multi-criteria decision making method, PROMETHEE II. In order to compare the energy system alternatives with the developed method, the comparing criteria were defined in the study. The criteria included costs, environmental impacts and technological and technical characteristics of the energy systems. Each criterion was given an importance, based on a questionnaire which was sent for the steering groups of two district development projects. The selection method was applied in two case study analyses. The results indicate that the selection method provides a viable and easy way to provide the decision makers alternatives and recommendations regarding the selection of an energy system. Since the comparison is carried out by changing the alternatives into numeric form, the presented selection method was found to exclude any unjustified preferences over certain energy systems alternatives which would affect the selection.

Lämmöntalteenoton tuotteistus, kannattavuus ja riskit vaneriteollisuudessa

Viilunkuivaus vaneriteollisuudessa on energiaintensiivinen prosessi, josta syntyvä hukkalämpö kannattaa ottaa talteen ja hyödyntää. Työ käsittelee erilaisten lämmöntalteenottovariaatioiden tuotteistusta ja kannattavuutta, sekä sisältää laitteiston riskianalyysin. Aiemman asiakaskohtaisen räätälöinnin sijaan, laitteiston modulaarinen tuoterakenne on otettava tuotteistuksen lähtökohdaksi. Modulaarisen tuoterakenteen ansiosta erilaisiin asiakastarpeisiin pystytään vastaamaan aiempaa tehokkaammin, kiitos erilaisten variaatioiden. Standardien ja yhtenäisten rajapintojen myötä muun muassa suunnittelua, projektinhoito ja myyntiä saadaan tehostettua. Lämmöntalteenottoratkaisuille luodaan kolme eri varustelutasoa: perus, korkea ja luksus. Näillä eri varianteilla pystytään vastamaan entistä kattavammin eri markkina-alueiden asiakastarpeisiin. Kannattavuuslaskelmat todistavat, että lämmöntalteenoton avulla saadaan merkittäviä energiasäästöjä ja eri laitteistovariaatiot maksavat itsensä erittäin nopeasti takaisin, vaikka esimerkiksi sähköenergian hinta nousisi radikaalisti. Lämmöntalteenoton voidaankin katsoa olevan aina erittäin kannattavaa. Laitteistosta on tunnistettu myös tekniset riskit, joihin on puututtava välittömästi sekä lukuisia toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla laitteiston tuomintaa voidaan tehostaa ja muuttaa turvallisemmaksi. Riskianalyysi antaa myös suuntaviivoja tuotteistukselle sekä laitteiston huolto- ja käyttöohjeistolle.

Enhancement of water removal in the press section

The effectiveness of water removal on press section is very important for a paper and board machine’s functioning, efficiency and economy. Today, the most effective method for wet pressing is shoe press technology. Metso has carried out a number of studies concerning anew type of water removal method for a press section, which has also been patented. These studies include rough sketches and some test runs. These issues form the basis of this thesis. The objective of this work was to gather together information for a new and enhanced waterremoval method for a press section by studying the functioning of the device andcarrying out test runs. This method is referred to here as Hydronip. The main goal was tobuild a functional test site which fulfills all the necessary requirements and has all thenecessary information gathering devices. The design process was carried out by emphasizing the safety aspects. The goal was also to gather together information about the nip structure in running conditions, the seal function, and to carry out the nip tests with paper or board wads. This thesis consists of a theory part, the design and construction of the test site, and carrying out test runs through information gathering. The theory part consists of the principals of water removal from a press section, Hydronip construction, and the requirements for the test place. The safety aspects were taken into account especially in test runs, but also in the assembly stages. The design and construction of the test site includes the selection of equipment and surroundings that are needed for managing the test runs in the best possible way at certain premises. The test site included the equipment that was already on the premises. Some equipment could be used as it was but some equipment had to be manufactured or modified from existing equipment. A functional test site with information gathering devices was accomplished as a result of thethesis. Test runs demonstrated that the Hydronip concept is, at least on a small scale,functional. Short-term tests for seal functioning showed that the seal can be lubricatedsufficiently under different kinds of nip load situations. Wad tests demonstrated that the metal belt is durable against different sizes of external particles. The seal also endured wad tests even though the pressure impacts impaired the lubrication. MTS tests showing dry content increases, combined with a rough cost calculation and the basic function of the machine in test runs, show that with some further study Hydronip could be a promising new product for water removal from a paper or board machine’s press section.

Kaakkois-Suomen työmarkkinoiden katsaus 2011

Raportissa käsitellään Kaakkois-Suomen ja sen osa-alueiden työmarkkinoiden ajankohtaisia piirteitä: mennyttä kehitystä, nykytilaa sekä ennusteita tulevasta. Raportin tarkoituksena on paitsi esitellä Kaakkois-Suomen työmarkkinoiden tilannetta monipuolisesti myös analysoida tapahtunutta kehitystä. Tarkasteltavina ovat väestön, tuotannon ja työllisyyden sekä työttömyyden rakenne- ja kehityspiirteet. Viimeisimmät tilastotiedot ovat vuoden 2011 syksyltä. Aluejakoina käytetään koko Kaakkois-Suomea, mutta useita tietoja esitellään myös maakunnittain, seutukunnittain ja joitakin myös kunnittain. Raportista näkyy viimeisimmän, vuoden 2008 lopussa voimistuneen taloustaantuman vaikutukset työmarkkinoihin sekä myös kehitys taantuman hellitettyä. Tuotanto ja työllisyys laskivat selvästi taantumassa, Erityisesti vaikeuksissa olivat teollisuus ja kuljetukset. Palvelut menestyivät paremmin. Taantuman väistyessä osa toimialoista on toipunut varsin hyvin, osa hitaammin. Työttömyys kasvoi taantumassa, erityisesti lomautukset lisääntyivät. Työttömyys alkoi vähentyä vuoden 2010 kesällä ja on ollut hitaahkossa laskusuunnassa koko vuoden 2011 ajan, tosin joillakin alueilla työttömien määrä on kääntynyt uudelleen kasvuun. Kaakkois-Suomen väestö vähenee luontaisesti kuolleisuutta pienemmän syntyvyyden vuoksi. Alue menettää lisäksi väestöä maan sisäisessä muuttoliikkeessä, mutta toisaalta saa lisäväestöä maahanmuutosta. Raportissa on käytetty useita tilastolähteitä. Tärkeimpiä ovat Tilastokeskuksen väestö- ja työssäkäyntitilasto sekä aluetilinpito, Etlan maakuntaennuste, työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Online -järjestelmä sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitys -tilastojärjestelmä. Raportin on laatinut ELY-keskuksen erikoistutkija, yht. lis. Niilo Melolinna virkatyönä.

Miehittämättömät ilma-alukset, niiden kehitys sekä käyttö viimeaikaisissa sodissa

Nykyaikaisten miehittämättömien ilma-alusten kaltaisia lentolaitteita on ollut sotilaallisessa käytössä noin neljän vuosikymmenen ajan. Laajempaan käyttöön ne ovat tulleet kuitenkin vasta 1990-luvulla, varsinkin Yhdysvaltojen johtamissa sotilaallisissa operaatioissa. Tämä työ on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytetään tiedonkeruumenetelmänä asiakirja- ja tekstianalyysia. Tutkimusongelmana on: mikä merkitys miehittämättömillä ilma-aluksilla on nykyaikaisissa sotatoimissa? Tutkimusongelmaa on lähdetty ratkaisemaan tutkimalla Yhdysvaltojen merkittävimpien miehittämättömien ilma-alus eli UAV (Unman-ned Aerial Vehicle) -järjestelmien käyttöä viimeaikaisissa sodissa. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu julkaistuista teoksista, artikkeleista ja oppaista, Yhdys-valtojen puolustusministeriön raporteista, Naton ilmapuolustusseminaarissa ja kadettien ope-tuksessa luennoilla tehdyistä muistiinpanoista sekä asiantuntijahaastattelusta. Tutkimusta lähestytään taktiikan näkökulmasta. Miehittämättömät ilma-alukset ovat jo nykyään tehokas voimavara huolimatta niiden vähäi-sestä määrästä. Niiden käyttö on erittäin hyödyllistä ainakin korkean riskin alueiden tieduste-lussa. Maalin löytymisen ja tunnistamisen jälkeen kykenee UAV, laser-osoittimella varustet-tuna, valaisemaan maalin korkealla lentävälle pommikoneelle. Näin valaisija saadaan lähelle kohdetta saattamatta ihmistä vaaraan ja sillä voidaan suorittaa reaaliaikainen tuhotiedustelu sekä välitön jälkitiedustelu. Mikäli UAV on aseistettu, sillä voidaan suorittaa jo kokonaisia tuhoamistehtäviä. Se tiedus-telee, paikantaa, valaisee, ampuu, suorittaa tuhotiedustelun sekä jälkitiedustelun. Ohjuksilla tai ohjautuvilla ammuksilla aseistettuna UAV kykenee tuhoamaan pistemäisiä maaleja ilman suurta tuhovaikutuksen hajontaa ja sivullisten kohteiden ei toivottua tuhoutumista. Erityisen suuri hyöty aseistetusta miehittämättömästä ilma-aluksesta on yksittäisten liikkuvien maalien tuhoamisessa. UAV´n paikannettua yllättävä ja liikkuva maali se voidaan tuhota heti tunnis-tuksen jälkeen, eikä se ehdi paeta miehitetyn koneen paikalle saapumisen aikana.

"Kiristääkö kypärä?" : psyykkinen valmennus ilmavoimien lennonopetuksessa

Tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavoin oppilaan psyyke huomioidaan ilmavoimien lennonopetuksessa ja kuinka oppilaan persoonallisia ominaisuuksia pyritään tukemaan ja kehittämään koulutuksessa. Tutkimusongelmina ovat psyykkisen valmennuksen toteutuminen ilmavoimissa, onko psyykkinen valmennus ilmavoimissa tiedostettua vai tiedostamatonta ja tarvitaanko ilmavoimissa psyykkistä valmennusta. Tuloksista pyritään tekemään päätelmiä psyykkisen valmennuksen mahdollisista kehitystarpeista lennonopetuksessa. Tutkimuksen viitekehyksen runkona käytetään Lintusen ja Haaralan kehittämää psyykkisen valmennuksen mallia, joka määrittelee psyykkisen valmennuksen menetelmät, sisällöt ja tavoitteet. Mallissa erotetaan omiksi osa-alueiksi psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuuden kehittymistä tukeva opetus ja valmennus, psyykkisten taitojen opettaminen sekä ongelmien hoito.(Lintunen, Orava & Haarala 1997.) Tutkimuksessa käytetyt menetelmät ovat kvalitatiivisia. Tutkimusongelmiin etsitään vastauksia haastattelemalla neljää ilmavoimien lennonopettajaa. Haastattelut suoritetaan teemahaastatteluina, ja haastatteluista syntynyt aineisto analysoidaan laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysilla. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu ilmavoimissa, joten tutkimuksessa on pyritty luomaan yleiskuvaa psyykkisen valmennuksen toteutumisesta lennonopetuksessa. Lennonopetuksen tarkastelu Lintusen ynnä muiden kehittämän psyykkisen valmennuksen mallin avulla osoittaa, että lennonopetukseen kuuluu joiltain osin psyykkistä valmennusta ja psyykkinen valmennus on pääosin tiedostamatonta. Valmennukselle on keskeistä, että se tähtää käytetystä menetelmästä riippumatta kiinteästi varsinaisen suorituksen parantamiseen. Valmennuksella pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti lentämisen erityiskysymyksiin. Näitä ovat esimerkiksi tilannetietoisuuden kasvattaminen sekä päätöksentekokyvyn kehittäminen. Tutkimus osoittaa, että vaikka lennonopetuksessa annetaankin suoritukseen liittyvien taitojen valmennusta, yksi keskeinen osa-alue puuttuu opetuksesta. Suorituksen hallintaa ei käsitellä lennonopetuksessa ja se näkyy aikaisempien tutkimusten perusteella myös oppilaiden psyykkisenä oireilemisena. Lentokoulutus aiheuttaa ohjaajille muun muassa stressiä, ahdistusta ja jännittyneisyyttä, mutta koulutukseen ei sisälly niiden ennaltaehkäisyä eikä hoitoa. Ilmavoimissa tarvitaan psyykkistä valmennusta. Pelkkien suoritukseen liittyvien psyykkisten taitojen opettelu ei kuitenkaan yksin riitä. Suorituksen hallinta on ratkaiseva toiminnan säätelijä muiden taitotekijöiden yläpuolella. Tämän vuoksi lentäjän suorituksen hallintaan vaikuttavien osa-alueiden, kuten itseluottamuksen, stressin hallinnan sekä keskittymisen on oltava kunnossa.

Koelentotoiminnan tuloksellisuusarviointi TX-projektissa

Tutkimuksen päämääränä oli määrittää koelentotoiminnan (uuden konetyypin evaluaatiot ja uuden konetyypin vastaanotot) tuloksellisuusarviointi TX-projektissa tapaustutkimuksena. Koelentotoiminnan tuloksellisuuden määrittäminen valitussa tapauksessa vaati koelentotoiminnan ja tuloksellisuuden määrittämisen ennen tapauksen aineiston analyysiä. Tuloksellisuuden määrittäminen tehtiin mukaillen valtionhallinnon tuloksellisuusprisman määrittelyjä. Tutkimuksen avulla on voitu määrittää kuinka tuloksellista koelentotoiminta oli TX-projektin lentoevaluaatioissa ja vastaanotoissa. Tuloksellisuuden määritetyt osa-alueet olivat koelentotoiminnan laatu ja tehokkuus, koelentotoiminnan vaikuttavuus, Koelentotoiminnan taloudellisuus sekä koelentokoulutuksen ylläpito ja kehittäminen. Koelentotoiminta oli kokonaisuutena arvioiden erittäin tuloksellista TX-projektissa. Määrittelemieni tuloksellisuuden osa-alueiden mukaisesti toiminta oli pääsääntöisesti tehokasta ja laadukasta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Lisäksi toiminnalla saavutettiin erittäin suuri vaikuttavuus sekä evaluaatiovaiheessa, että vastaanottovaiheissa ja toiminta oli taloudellisesti erittäin kannattavaa Ilmavoimien kannalta ajateltuna. Tutkimuksen perusteella nähtiin lisäksi, että nykyaikana ja erityisesti tulevaisuuden edelleen teknistyvässä sotatekniikan maailmassa on erittäin tärkeää, että hankkeisiin osallistuu koulutettu henkilöstö, joka osaa evaluoida ja vastaanottaa uusia lentokoneita ja asejärjestelmiä.

Barentsinmeri : Norjan ja Venäjän kiistakapula

Tämä on Pro Gradu- tutkielma Norjan ja Venäjän aluekiistoista Barentsinmerellä. Mailla on ratkaisematon kiista siitä, miten talousalueiden rajojen tulisi määräytyä Barentsinmeren mannerjalustalla sekä Huippuvuorilla. Alue on rikas luonnonvaroiltaan, kalastuksella on suuri merkitys kummankin maan elinkeinoelämälle ja Barentsinmeri on tulevaisuuden tärkeimpiä energiantuotantoalueita. Kiistanalaisilta alueilta löytyy öljyä sekä maakaasua. Molemmat maat perustelevat vaatimuksensa saman sopimuksen perusteella. Yhdistyneiden Kansakuntien Merioikeussopimus ( UNCLOS ) vuodelta 1982 antaa ohjeet siitä, miten valtioiden talousalueet määräytyvät. 200 merimailin talousalueella ( Exclusive Economic Zone ) isäntävaltiolla on yksinoikeus päättää alueen luonnonvarojen käytöstä. Norja ja Venäjä ovat täysin vastakkaisilla kannoilla, mutta perustelevat molemmat UNCLOS:n mukaan vaatimuksensa. Huippuvuorilla on erimielisyyttä siitä, mikä näiden saarten vesialueiden asema on. Huippuvuoret ovat vuoden 1922 sopimuksen mukaan Norjan hallinnoima alue muttei sen maaperää; Venäjä vastustaa norjalaisten saarten ympärille julistamaa talousaluetta. Barentsinmereen liittyy oleellisesti Nato:n ja suurvalta-asemaansa korostavan Venäjän suhteet. Nato:n muutos on vaikuttanut Norjan arvioihin omasta turvallisuudestaan. Norjan kotimaan puolustuksen painopiste on nimenomaan sen pohjoisilla alueilla. Lisäksi Norja käyttää merivoimiaan aktiivisesti lipunnäyttöön myös kiistellyllä Huippuvuorten talousalueella. Venäjälle Barentsinmeri on sen tärkeimmän laivasto-osaston, Pohjoisen Laivaston, tukeutumisalue. Pohjoisen Laivaston roolia on korostettu Venäjän vuoden 2001 laivastodoktriinissa. Tämä tutkimus on tehty klassisen realismin ja uusrealismin paradigmojen mukaan. Tutkimusongelmana on, miten valtioiden välinen kamppailu vallasta näkyy tässä aluekiistassa. Lisäkysymyksinä on, mikä osuus luonnonvaroilla on tässä kamppailussa; miten kiistat näkyvät osapuolten turvallisuus- ja sotilaspoliittisissa ratkaisuissa; ja onko olemassa jonkinlaisen konfliktin uhka. Norjan ja Venäjän kamppailu vallasta näkyy monin tavoin tässä kiistassa; ja kiista on hyvin korostuneesti kamppailua luonnonvarojen hallinnasta. Maiden väliset kiistat eivät kovin selkeästi näy Venäjän turvallisuuspolitiikassa, sillä suurvaltana Venäjällä on monia muitakin ongelmia hoidettavanaan. Pohjoisella Laivastolla on, kuten muillakin asevoimilla, kuitenkin tehtävänä intressien turvaaminen monin keinoin. Norjalle sen asevoimat ovat oleellinen osa sen pyrkimyksessä harjoittaa ”selkeää ja ennustettavaa” politiikkaa pohjoisessa. Sotilaallisen konfliktin uhka alueella on molempien valtioiden kyvystä huolimatta matala. Kummallakaan maalla ei vaikuta olevan halua käyttää asevoimaa kiisteltyjen alueiden haltuunottoon. Norja ja Venäjä ovat mannerjalustan ”harmaalla vyöhykkeellä” toimineet jo 1970- luvulta alkaen kompromissiratkaisun mukaan; molemmille on mahdollista kalastaa alueella, mutta poraustoiminnan aloittaminen ei ole mahdollista. Näkyvimmät välikohtaukset ovat liittyneet Huippuvuorten kalastusalueisiin, missä venäläiset kalastajat ovat vastustaneet Norjan viranomaisten määräyksiä

Logistiikan toimintaympäristön seurannan pilottijärjestelmän toteutus

Logistiikan toimintaympäristön seuranta on yksi Hämeen rykmentin Huoltokoulun tutkimus- ja kehittämisosaston tehtävistä. Logistiikan toimintaympäristön seuranta on luonteeltaan jatkuvaa eri osa-alueiden tapahtumien, ilmiöiden ja trendien tarkkailua ja analysointia. Seurantaa kohdennetaan vuosittain muiden tutkimustehtävien, teemojen tai muuten ajankohtaisten ilmiöiden kautta. Logistiikan toimintaympäristön seurantaan ei kuitenkaan ole käytössä yhteisiä työskentelymenetelmiä eikä seurantatiedon taltiointia ja jakamista helpottavia työkaluja. Tutkimuksen pääongelmana oli toteuttaa uusi yhteistyön mahdollistava www-pohjainen työkalu logistiikan toimintaympäristön seurantaan. Lisäksi työssä selvitettiin yleisimpien/suosittujen sisällönhallintajärjestelmien, Drupalin, Managing Newsin ja Mediawikin, soveltuvuutta logistiikan toimintaympäristön seurantaan. Tutkimus on luonteeltaan toteutus, joka pitää sisällään pienimuotoisina myös suunnittelu-, vertailu- ja testausosiot. Tutkimuksessa toteutetaan Huoltokoulun tutkimus- ja kehittämisosaston tutkijoiden käyttöön logistiikan toimintaympäristön seurannan pilottijärjestelmä alustavien vaatimusmäärittelyn pohjalta. Pilotin tavoitteena on mahdollistaa käyttäjän vaatimusten tarkentaminen ja seurannan viitekehyksen tarkentaminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa käytetyt wiki-järjestelmät ja www-sisällönhallintajärjestelmät soveltuvat erittäin hyvin logistiikan toimintaympäristön seurannan tarpeisiin. Työssä toteutettua työkalua, pilottia, voidaan hyödyntää logistiikan toimintaympäristön seurannan kehittämisessä.

Suomen osallistuminen kriisinhallintaan : konsepti puolustusvoimien näkökulmasta

Maailma on viime vuosina muuttunut nopeaan tahtiin. Neuvostoliiton hajoaminen, Euroopan Unionin voimistuva asema, Euroopan integraatio, Pohjois-Atlantin liiton laajeneminen, globalisaatio ja terrorismin lisääntyminen ovat vaikuttaneet maailman kriiseihin. Kriisit ovat yhä useammin valtioiden sisäisiä, kun ne vielä viisitoista vuotta sitten olivat pääosin valtioiden välisiä. Maapallon eri alueiden eriarvoisuus ja vuosisataiset ristiriidat heijastuvat kehittyvässä maailmassa yhä laajemmalle. Samaan aikaan Eurooppa on rauhallisempi kuin koskaan, eikä sodanuhkaa sen alueella ole olemassa. Maailmalla on koko ajan kymmeniä käynnissä olevia aseellisia konflikteja. Konfliktien seurauksena pakolaiset, turvattomuus, terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ulottavat vaikutustaan koko maailmaan. Kehittyneiden maiden toimintamalliksi on muodostunut kriisikeskuksiin vaikuttaminen niiden syntysijoilla. Tällä pyritään estämään kriisien heijastevaikutukset. Kriisin-hallinnan toiminta-alueeksi onkin muodostunut koko maailma. Yksikään kehittynyt valtio ei voi jättäytyä sivuun kriisinhallinnasta. Suomi on voimakkaasti mukana kriisinhallintatoiminnassa. Vanhana, tunnettuna rauhanturvaajana Suomi on ottanut mittavia askeleita rauhanturvaamisesta kriisin-hallintaan aloittamalla ensin rauhankumppanuusmaana yhteistoiminnan NATO:n kanssa ja sitten eurooppalaisen yhteistyön Euroopan Unionin taisteluosastoihin liittyen. Tutkimustyössä selvitetään kriisinhallinnan keskeisiä kokonaisuuksia puolustusvoimien näkökulmasta. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää, onko Suomessa ollut kansallista kriisinhallintakonseptia eri kriisinhallintaoperaatioihin valmistautumista, varustamista, kouluttamista ja operatiivista toimintaa varten. Samalla selvitetään tarve konseptin kehittämiseen ja puolustusvoimien näkökulma tarpeeseen. Edelliseen liittyen tutkimustyössä on tarkoitus selvittää, missä määrin kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin valmistautuminen tukee kansallista puolustusta. Tutkimustyössä keskitytään kriisihallintatoimien käsittelyyn puolustusvoimien näkökulmasta. Poliittista päätöksentekoprosessia tai puolustus- ja ulkoministeriön toimintoja ei tutkita. Niiden perusteet kuitenkin selvitetään tutkimustyössä pääpiirtein, koska kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista käsiteltäessä puolustusvoimien toimintoja kriisinhallinnan suoritusportaana.

Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyön kehitys ja rooli osana integraatioprosessia

Vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat eurooppalaisen yhteisön perusarvot. Myös Euroopan yhdentyminen, integraatio, perustuu näille arvoille. Taloudellisen integraation, erityisesti sisämarkkinoiden, tarpeista syntynyt vapaa liikkuvuus on yksi unionin kantavimmista perusperiaatteista. Vapaan liikkuvuuden tuomien turvallisuusuhkien kompensoimiseksi on unionissa kehitetty ja otettu käyttöön erilaisia mekanismeja. Rajaturvallisuusyhteistyöstä on muodostunut yksi merkittävimmistä tällaisista mekanismeista oikeus- ja sisäasioiden alalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyötä, sen roolia ja kehittymistä osana eurooppalaista yhdentymiskehitystä, integraatiota. Työn tutkimusongelmana on, miten eurooppalainen rajaturvallisuusyhteistyö on kehittynyt suhteessa integraatiokehitykseen. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusongelma on ratkaistu sisällönanalyysin keinoin tutkimusaineistoa analysoimalla. Työn tutkimusaineistona on käytetty erilaisia Euroopan unionin virallisia asiakirjoja. Tutkimuksessa ilmeni, että Euroopan unionin rajaturvallisuusyhteistyö on alkujaan integraatiosta erillään käynnistynyt prosessi. Lisäksi rajaturvallisuusyhteistyön kokonaisuuden voidaan sanoa muodostuvan unionin entisen pilarirakenteen läpi menevästä vertikaalisesta yhteistyöjärjestelmästä, pääasiassa I- ja III-pilareiden sekä joltain pieniltä osin myös II-pilarin välillä. Ulottuvuuksiltaan unionin rajaturvallisuusyhteistyö yltää kaikille oikeuden, turvallisuuden ja vapauden osa-alueille. Jäsenvaltioiden rajaturvallisuusyhteistyön yhteisiksi poliittisiksi intresseiksi ovat muodostuneet terrorismin, laittomaan maahanmuuttoon liittyvien verkostojen ja ihmiskaupan torjunta. Haasin uusfunktionaalinen integraatiota selittävä malli perustui intressiryhmien, poliittisten ryhmittymien ja hallitusten yhteisten intressien kohtaamiseen tietyn poliittisen sektorin integroimiseksi. Alun perin talouden osa-alueiden integraation laajentumista selittänyt uusfunktionalismi näyttää kykenevän selittämään myös sekä oikeus- ja sisäasioiden alojen että rajaturvallisuusyhteistyön kehittymisen syvenemistä. Aiheeseen liittyvää jatkotutkimusta tulisi suunnata kirjoittajan mielestä rajaturvallisuuskäsitteen kokonaisvaltaiseen määrittelemiseen sekä eurooppalaisen rajaturvallisuusyhteistyön merkityksen ja vaikutuksen tutkimiseen unionin laajentumisprosessiin liittyen.

SAR-satelliittien hyödyntäminen merivalvonnassa

Yhteiskunnan eri toimijoiden riippuvuus avaruustoiminnasta on kasvamassa. Satelliittien paikka- ja aikatietojen lisäksi satelliittien valvontakyvyn hyödyntäminen on lisääntymässä. Merivoimat on mukana kansainvälisissä merivalvontahankkeissa, muun muassa Euroopan puolustusviraston johtamassa Maritime Surveillance -hankkeessa, jossa hyödynnetään satelliittien valvontakykyä merialueiden valvonnassa. Tämä tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten SAR (Synthetic Aperature Radar) -satelliitteja voidaan hyödyntää merivalvonnassa ja mitkä ovat merivalvonnan tietotarpeet sekä SAR-aineistojen saatavuus.

Seutulogistisen palveluyrityksen palvelutarjooman kehittäminen

Tämän diplomityön aiheena on palvelutarjooman kehittäminen elintarvikeketjussa toimivalle seutulogistiikan palveluyritykselle. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa uudenlaisen logistiikkapalvelun käynnistämisen tueksi. Työssä kartoitetaan kaakkoissuomalaisen elintarvikeketjun logistiikan toimintamalleja ja palvelutarpeita. Aineistona on käytetty 23 elintarvikeketjun osapuolen (tuottaja, jalostaja, myyjä) haastatteluja sekä olemassa olevia selvityksiä aiheesta. Työ sisältää katsauksen kaakkoissuomalaiseen ruokatuotantoon ja elintarvikeketjun eri vaiheiden nykytilaan. Tuloksena ovat jäsennetyt palvelutarpeet elintarvikkeiden toimitusketjun eri osapuolille. Lisäksi palveluyrityksen toimintaa selvennettiin rakentamalla sille liiketoimintamalli, joka sisältää arviot yrityksen tärkeimpien osa-alueiden sisällöstä ja toimintatavasta. Liiketoimintamallin ja eri osapuolien palvelutarpeiden pohjalta työssä rakennettiin kaksi palvelutarpeisiin perustuvaa vaihtoehtoista palvelutarjoomaa ja arvioitiin niiden ominaisuuksia ja toteutettavuutta Kaakkois-Suomessa. Työn sisältö ja lopputulokset ovat julkisesti hyödynnettävissä paikallisesti tuotetun ruoan tuottajien liiketoimintamahdollisuuksien ja palvelun parantamiseksi.

Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kulttuurialojen työllisyys ja lisäkoulutustarve 2011

Raportissa tarkastellaan tilastollisesti Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kulttuurialojen työllisyyttä työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastopalvelusta koostettujen tietojen pohjalta. Kulttuurialoilla viitataan käsi- ja taideteollisuuteen, viestintä ja informaatiotieteisiin, kirjallisuuteen, teatteriin ja tanssiin, musiikkiin, kuvataiteeseen, kulttuurin- ja taiteiden tutkimukseen ja muuhun kulttuurialan koulutukseen. Aloja on tarkasteltu työttömien työnhakijoiden koulutustaustan mukaan ja koulutusasteista ovat mukana ammatillinen peruskoulutus, ammattikorkeakoulutus ja yliopistokoulutus maisterin tutkintoon asti. Raportissa etsitään vastauksia siihen, millaista täydennyskoulutusta kulttuurialan toimijakenttä tarvitsee ja mistä he itse katsovat olevan hyötyä toimialansa kehittämiselle. Syksyllä 2011 toteutetulla kyselyllä kartoitettiin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueiden taide- ja kulttuurialojen toimijoiden vahvuuksia ja mahdollisia lisäkoulutustarpeita. Kyselyyn vastasi 52 taide- ja kulttuurialojen toimijaa. Raportti koostaa yhteen kyselyaineiston tulokset.