In the Shadow of Freedom : Life on board the oil tanker

The aim of this study was to look at the freedom of ordinary people as they construct it. The scope, however, was limited to contemporary Finnish sailors and their freedom discourses. The study belongs to the field of the anthropology of religions, which is part of comparative religion. Worldview, which is one of the key concepts in comparative religion, provided the broader theoretical basis of the study. The data consisted of 92 interviews with Finnish professional seafarers conducted in 1996, 1999, 2000 and 2005, field journals that were written during two periods of fieldwork in 1996 and 1999-2000, and correspondence with some of the seafarers during 1999-2005. The analysis process incorporated new rhetoric and metaphor theory. The thesis is in three parts. The first part discusses the methodological challenges of this type of ethnography, the second an ethnography of modern Finnish shipworld focuses on work, organization, hierarchy and gender, and the third part discusses the freedom concepts of seafarers. It was found that seafarers use two kinds of freedom discourse. The first is in line with the stereotypical Jack Tar, a free-roving sailor who is not bound to land and its mundane routines, and the second views shipworld as freedom from freedom, meaning one is not responsible for one s own actions because one is not free to make a choice. It was also found that seafarers are well aware of the stereotypical images that are attached to their profession: they not only deny them, but also utilize, reflect on and construct them.

Feeding mode of Australian infants in the first 12 months of life: An assessment against national breastfeeding indicators

Background: In 2011, Australia published a set of 6 population-level indicators assessing breastfeeding, formula use, and the introduction of soft/semisolid/solid foods. Objectives: This study aimed to report the feeding practices of Australian infants against these indicators and determine the predictors of early breastfeeding cessation and introduction of solids. Methods: Mother–infant dyads (N = 1470) were recruited postnatally in 2 Australian capital cities and regional areas of 1 state between February 2008 and March 2009. Demographic and feeding intention data were collected by self-completed questionnaire at infant birth, with feeding practices (current feeding mode, age of breastfeeding cessation, age of formula and/or solids introduction) reported when the infant was between 4 and 7 months of age, and around 13 months of age. Multiple logistic regression was used to determine the predictors of breastfeeding cessation and solids introduction. Results: Although initiation of breastfeeding was almost universal (93.3%), less than half of the infants were breastfed to 6 months (41.7%) and 33.3% were receiving solids by 4 months. Women who were socially disadvantaged, younger, less educated, unpartnered, primiparous, and/or overweight were most likely to have ceased breastfeeding before 6 months of age, and younger and/or less educated women were most likely to have introduced solid food by 4 months of age. Not producing adequate milk was the most common reason provided for cessation of breastfeeding. Conclusion: The feeding behaviors of Australian infants in the first 12 months fall well short of recommendations. Women need anticipatory guidance as to the indicators of breastfeeding success and the tendency of women to doubt the adequacy of their breast milk supply warrants further investigation.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Collation, analysis and research of thermal benefits of green life in the urban landscapes

This project reviewed international research conducted on the possible role of plants in alleviating high temperatures in our living spaces. The literature review served to identify the work that has already been carried out in the area and to highlight the gaps to be filled by experimental research. A pilot study then investigated the thermal properties of six of the most common landscaping materials. This project clearly shows that plants can play a significant role in modifying the thermal conditions of urban environments. Tall trees can shade nearby buildings and allow for reductions in cooling costs. In addition to basic shading, the dispersal of heat via the plant’s natural transpiration stream has long been recognised as an important component of the urban energy balance. It has been shown that urban temperatures can be up to 7°C higher than nearby rural areas, illustrating the impact of plants on their environment. These benefits argue against the idea of removing plants from landscapes in order to save on water in times of drought. Similarly, the idea of switching to artificial turf is questionable, since artificial turf still requires watering and can reach temperatures that far exceed the safe range for players. While vegetation offers evaporative cooling, non-vegetative, impervious surfaces such as concrete do not, and can therefore cause greater surface and soil temperatures. In addition, the higher temperatures associated with these impervious surfaces can negatively affect the growth of plants in surrounding areas. Permeable surfaces, such as mulches, have better insulating properties and can prevent excessive heating of the soil. However, they can also lead to an increase in reflected longwave radiation, causing the leaves of plants to close their water-conducting pores and reducing the beneficial cooling effects of transpiration. The results show that the energy balance of our surroundings is complicated and that all components of a landscape will have an impact on thermal conditions.

Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

Dispersal and related life history traits in the Glanville fritillary butterfly

Most studies of life history evolution are based on the assumption that species exist at equilibrium and spatially distinct separated populations. In reality, this is rarely the case, as populations are often spatially structured with ephemeral local populations. Therefore, the characteristics of metapopulations should be considered while studying factors affecting life history evolution. Theoretical studies have examined spatial processes shaping the evolution of life history traits to some extent, but there is little empirical data and evidence to investigate model predictions. In my thesis I have tried to bridge the gap between theoretical and empirical studies by using the well-known Glanville fritillary (Melitaea cinxia) metapopulation as a model system. The long-term persistence of classic metapopulations requires sufficient dispersal to establish new local populations to compensate for local extinctions. Previous studies on the Glanville fritillary have shown that females establishing new populations are not a random sample from the metapopulation, but they are in fact more dispersive than females in old populations. Many other life-history traits, such as body size, fecundity and lifespan, may be related to dispersal rate. Therefore, I examined a range of correlated traits for their evolutionary and ecological consequences. I was particularly interested in how the traits vary under natural environmental conditions, hence all studies were conducted in a large (32 x 26 m) outdoor population cage built upon a natural habitat patch. Individuals for the experiments were sampled from newly-established and old populations within a large metapopulation. Results show that females originating from newly-established populations had higher within-habitat patch mobility than females from old populations. I showed that dispersal rate is heritable and that flight activity is related to variation in a gene encoding the glycolytic enzyme phosphoglucose isomerase. Both among-individual and among-population variation in dispersal are correlated with the reproductive performance of females, though I found no evidence for a trade-off between dispersal and fecundity in terms of lifetime egg production or clutch size. Instead, the results suggest that highly dispersive females from newly-established populations have a shorter lifespan than females from old populations, and that dispersive females may pay a cost in terms of reduced lifetime reproductive success due to increased time spent outside habitat patches. In summary, the results of this thesis show that genotype-dependent dispersal rate correlates with other life history traits in the Glanville fritillary, and that the rapid turnover of local populations (extinctions and re-colonisations) is likely to be the mechanism that maintains phenotypic variation in many life history traits at the metapopulation level.

Pitfalls in the Treatment of Persons with Dementia

Pitfalls in the treatment of persons with dementia Persons with dementia require high-quality health care, rehabilitation and sufficient social services to support their autonomy and to postpone permanent institutionalization. This study sought to investigate possible pitfalls in the care of patients with dementia: hip fracture rehabilitation, use of inappropriate or antipsychotic medication, social and medicolegal services offered to dementia caregiving families. Three different Finnish samples were used from years 1999-2005, mean age 78 to 86 years. After hip fracture operation, the weight-bearing restriction especially in group of patients with dementia, was associated with a longer rehabilitation period (73.5 days vs. 45.5 days, p=0.03) and the inability to learn to walk after six weeks (p<0.001). Almost half (44%) of the pre-surgery home-dwellers with dementia in our sample required permanent hospitalization after hip fracture. Potentially inappropriate medication was used among 36.2% of nursing home and hospital patients. The most common PIDs in Finland were temazepam over 15 mg/day, oxybutynin, and dipyridamole. However, PID use failed to predict mortality or the use of health services. Nearly half (48.4%) of the nursing home and hospital patients with dementia used antipsychotic medication. The two-year mortality did not differ among the users of conventional or atypical antipsychotics or the non-users (45.3% vs.32.1% vs.49.6%, p=0.195). The mean number of hospital admissions was highest among non-users (p=0.029). A high number of medications (HR 1.12, p<0.001) and the use of physical restraints (HR 1.72, p=0.034) predicted higher mortality at two years, while the use of atypical antipsychotics (HR 0.49, p=0.047) showed a protective effect, if any. The services most often offered to caregiving families of persons with Alzheimer s disease (AD) included financial support from the community (36%), technical devices (33%), physiotherapy (32%), and respite care in nursing homes (31%). Those services most often needed included physiotherapy for the spouse with dementia (56%), financial support (50%), house cleaning (41%), and home respite (40%). Only a third of the caregivers were satisfied with these services, and 69% felt unable to influence the range of services offered. The use of legal guardians was quite rare (only 4.3%), while the use of financial powers of attorney was 37.8%. Almost half (47.9%) of the couples expressed an unmet need for discussion with their doctor about medico-legal issues, while only 9.9% stated that their doctor had informed them of such matters. Although we already have many practical methods to develop the medical and social care of persons with AD, these patients and their families require better planning and tailoring of such services. In this way, society could offer these elderly persons better quality of life while economizing on its financial resources. This study was supported by Social Insurance Institution of Finland and part of it made in cooperation with the The Central Union of the Welfare for the Aged, Finland.

Comment on “Whole-genome analyses resolve early branches in the tree of life of modern birds”

Jarvis et al. (Research Articles, 12 December 2014, p. 1320) presented molecular clock analyses that suggested that most modern bird orders diverged just after the mass extinction event at the Cretaceous-Paleogene boundary (about 66 million years ago). We demonstrate that this conclusion results from the use of a single inappropriate maximum bound, which effectively precludes the Cretaceous diversification overwhelmingly supported by previous molecular studies.

Vitamin E may affect the life expectancy of men, depending on dietary vitamin C intake and smoking

Background: Antioxidants might protect against oxidative stress, which has been suggested as a cause of aging. Methods: The ATBC Study recruited males aged 50-69 years who smoked at least 5 cigarettes per day at the baseline. The current study was restricted to participants who were followed up past the age of 65. Deaths were identified in the National Death Registry (1445 deaths). We constructed Kaplan-Meier survival curves for all participants, and for four subgroups defined by dietary vitamin C intake and level of smoking. We also constructed Cox regression models allowing a different vitamin E effect for low and high age ranges. Results: Among all 10,837 participants, vitamin E had no effect on those who were 65 to 70 years old, but reduced mortality by 24% when participants were 71 or older. Among 2284 men with dietary vitamin C intakes above the median who smoked less than a pack of cigarettes per day, vitamin E extended life-span by two years at the upper limit of the follow-up age span. In this subgroup, the survival curves of vitamin E and no-vitamin E participants diverged at 71 years. In the other three subgroups covering 80% of the participants, vitamin E did not affect mortality. Conclusions: This is the first study to strongly indicate that protection against oxidative stress can increase the life expectancy of some initially healthy population groups. Nevertheless, the lack of effect in 80% of this male cohort shows that vitamin E is no panacea for extending life expectancy.

ICT and the Shaping of Society: Exploring Human -ICT Relationships in Everyday Life (summary section only)

This thesis explores the relationship between humans and ICTs (information and communication technologies). As ICTs are increasingly penetrating all spheres of social life, their role as mediators – between people, between people and information, and even between people and the natural world – is expanding, and they are increasingly shaping social life. Yet, we still know little of how our life is affected by their growing role. Our understanding of the actors and forces driving the accelerating adoption of new ICTs in all areas of life is also fairly limited. This thesis addresses these problems by interpretively exploring the link between ICTs and the shaping of society at home, in the office, and in the community. The thesis builds on empirical material gathered in three research projects, presented in four separate essays. The first project explores computerized office work through a case study. The second is a regional development project aiming at increasing ICT knowledge and use in 50 small-town families. In the third, the second project is compared to three other longitudinal development projects funded by the European Union. Using theories that consider the human-ICT relationship as intertwined, the thesis provides a multifaceted description of life with ICTs in contemporary information society. By oscillating between empirical and theoretical investigations and balancing between determinist and constructivist conceptualisations of the human-ICT relationship, I construct a dialectical theoretical framework that can be used for studying socio-technical contexts in society. This framework helps us see how societal change stems from the complex social processes that surround routine everyday actions. For example, interacting with and through ICTs may change individuals’ perceptions of time and space, social roles, and the proper ways to communicate – changes which at some point in time result in societal change in terms of, for example, new ways of acting and knowing things.

The Gendered Social Organisation of Defence: Two Ethnographic Case Studies in the Finnish Defence Forces

In Finland the organising of defence is undergoing vast restructuring. Recent legislation has redefined the central tasks of the Finnish Defence Forces. At the same time, international security cooperation, economic pressures and new administrative paradigms have steered the military towards new ways of organising. National defence is not just politics and principles; to a large extent it is also enacted in day-to-day life in organisations. The lens through which these realities of defence are analysed in this study is gender. How is the security sector – and national defence as part of it – organised in the changing security environment? What is the new division of labour between different societal actors in the face of security challenges? What happens ‘at work’ within the military and the defence sector more broadly? How does gender affect the way in which defence is organised and understood, and how do the changes in the organising of security affect gender relations? The thesis searches for answers to these questions in the context of two organisational settings in the male-dominated defence sector. The case study on a Finnish peacekeeping unit in the Balkans opens a critical view on men’s social practices and the everyday life of crisis management organisations. In the second case study, reorganising of provisioning in the Finnish Defence Forces turns out to be a complicated process where different power relations and social divisions intermingle. Tallberg’s extensive ethnographic fieldwork in the two focal organisations has produced a detailed set of data that lays the basis for critical analysis and policy development in terms of defence organising, cooperation around peace and security issues, and gender equality in organisations. Observations and results are provided for understanding social networks, militarisation, authority relations, care, public-private partnerships, personnel policies, career planning, and humour.

Functional outcome and health-related quality of life after traumatic brain injury in the framework of the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)

Traumatic brain injury (TBI) affects people of all ages and is a cause of long-term disability. In recent years, the epidemiological patterns of TBI have been changing. TBI is a heterogeneous disorder with different forms of presentation and highly individual outcome regarding functioning and health-related quality of life (HRQoL). The meaning of disability differs from person to person based on the individual s personality, value system, past experience, and the purpose he or she sees in life. Understanding of all these viewpoints is needed in comprehensive rehabilitation. This study examines the epidemiology of TBI in Finland as well as functioning and HRQoL after TBI, and compares the subjective and objective assessments of outcome. The frame of reference is the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). The subjects of Study I represent the population of Finnish TBI patients who experienced their first TBI between 1991 and 2005. The 55 Finnish subjects of Studies II and IV participated in the first wave of the international Quality of life after brain injury (QOLIBRI) validation study. The 795 subjects from six language areas of Study III formed the second wave of the QOLIBRI validation study. The average annual incidence of Finnish hospitalised TBI patients during the years 1991-2005 was 101:100 000 in patients who had TBI as the primary diagnosis and did not have a previous TBI in their medical history. Males (59.2%) were at considerably higher risk of getting a TBI than females. The most common external cause of the injury was falls in all age groups. The number of TBI patients ≥ 70 years of age increased by 59.4% while the number of inhabitants older than 70 years increased by 30.3% in the population of Finland during the same time period. The functioning of a sample of 55 persons with TBI was assessed by extracting information from the patients medical documents using the ICF checklist. The most common problems were found in the ICF components of Body Functions (b) and Activities and Participation (d). HRQoL was assessed with the QOLIBRI which showed the highest level of satisfaction on the Emotions, Physical Problems and Daily Life and Autonomy scales. The highest scores were obtained by the youngest participants and participants living independently without the help of other people, and by people who were working. The relationship between the functional outcome and HRQoL was not straightforward. The procedure of linking the QOLIBRI and the GOSE to the ICF showed that these two outcome measures cover the relevant domains of TBI patients functioning. The QOLIBRI provides the patients subjective view, while the GOSE summarises the objective elements of functioning. Our study indicates that there are certain domains of functioning that are not traditionally sufficiently documented but are important for the HRQoL of persons with TBI. This was the finding especially in the domains of interpersonal relationships, social and leisure activities, self, and the environment. Rehabilitation aims to optimize functioning and to minimize the experience of disability among people with health conditions, and it needs to be based on a comprehensive understanding of human functioning. As an integrative model, the ICF may serve as a frame of reference in achieving such an understanding.