Suomen suuriruhtinanmaan kartta /

1 kartta neljällä lehdellä :, vär. ;, lehdet n. 69,2 x 51,3 cm

Otawa, eli Suomalaisia huvituksia - I osa

Esinimiö painettu: Tukhulmissa : Norstedtin ja hänen poikiensa luonna, 1828.

Otawa, eli Suomalaisia huvituksia - I osa

Esinimiö painettu: Tukhulmissa : Norstedtin ja hänen poikiensa luonna, 1828.

[Mapa del Mediterrani de 1552]

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Lönnrot, Elias

Elias Lönnrot f. 9.4.1802 i Sammatti d. 19.3.1884 i Sammatti Elias Lönnrot är, vid sidan om Mikael Agricola, en av det finska skriftspråkets fäder. Lönnrot är skaparen av Finlands nationalepos Kalevala samt Kanteletar, en samling lyriska dikter. Den standardversion av Kalevala som är i bruk idag, dvs. den nya Kalevala, gavs ut år 1849 i en av Lönnrot bearbetad och redigerad upplaga. I denna upplaga inkluderades också material som hade samlats in av andra än Lönnrot själv. Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä utgavs i tre delar år 1840. Lönnrot gav även ut ordspråk, gåtor och besvärjelsedikter. Han översatte konstpoesi till finska, allt ifrån Homeros till Runeberg och förnyade även finskan som redaktör för flera ordböcker, bland annat en finsk-svensk ordbok. Därtill var han verksam som tidningsman och läkare, samt kunnig inom folkmedicinens område. Hans verk Flora Fennica ger anvisningar om användningen av nyttoväxter och naturläkemedel. http://www.blf.fi/artikel.php?id=2836 http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2836/

Geographisk landt chardt aff cituationen emellan Jemaren och Arboga anno 1626

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Songariske Kalmukie hwarunder kottonerne höra

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

[Chart of northern navigation]

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Veteris orbis arctoi tÿpus.

[N. 1:8000000].

A new map of Denmark and Sweden. According to ye newest and most exact observations. By H. Moll, geographer.

Kahdessa osassa painettu kartta.

Uppsalan käsikirjan messun piirteitä ja suhde muihin reformaatioajan messuteksteihin

Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.

De republica

Dedikaatio: Frederich den I.

Historia Bibliothecae Regiae Academiae Aboensis

Painovuosi väitöskirjojen ilmestymisvuosien perusteella.

Theses (1819-05-08)

Käsikirjoitus. Julkaisua ei mahdollisesti lainkaan painettu.

Visuaalinen runo katse- ja lukukoneena

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella visuaalista runoutta nykyrunouden ilmiönä. Jokainen painettu tai kirjoitettu teos on määriteltävissä visuaaliseksi ja täten visuaalisella ilmaisulla on pitkät perinteensä. Nykyrunoudessa visuaalisuus on noussut kuitenkin keskeiseksi ilmaisutavaksi, mikä myös uudistaa perinteitä. Ilmaisutavan tarkastelu synnyttää katseen ja lukemisen prosesseja, joita havainnollistan tutkimuksessani nimittämällä visuaalista runoa katse- ja lukukoneeksi. Katse- ja lukukoneena runo toimii sekä katseltavista runoa rakentavista typografisista piirteistä että luettavista sisällön sanamerkityksistä. Lopulta näiden piirteiden yhdistyminen luo koko visuaalisen koneiston, jossa painettu sana on merkityksellinen sekä katseltuna että luettuna. Aineistokseni on valikoitunut Henriikka Tavin, Kaisa Ijäksen, Matti Kangaskosken, Olli-Pekka Tennilän ja Harry Salmenniemen runoja. Sovellan aineistoni käsittelyssä keskeisesti Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin materialistista epistemologiaa. Viitekehykseni muotoutuu ajatukseen visuaalisesta runoudesta materiaalisena toimintana. Tätä toimintaa on mahdollista tarkastella typografisella, sisällöllisellä ja näiden muotosuhteiden tasolla. Muotosuhteiden tarkastelu on visuaalista lukutaitoa, mikä aktivoi myös katsoja-lukijaa. Kytkökset synnyttävät runoon vuorovaikutuksellista liikettä eli katse- ja lukukoneen toimintamekanismeja