Lapväärtinjoen alaosan väylien kunnostushankkeen loppuraportti : Kalaston ja kalastuksen velvoitetarkkailutulokset

Kristiinankaupungin kaupunki sai ympäristölupaviraston luvan Lapväärtinjoen alaosan kunnostukseen väyliä ruoppaamalla. Ruoppauk-set aloitettiin talvella 2011–2012 ja niitä jatkettiin seuraavana talvena. Ensimmäisenä talvena ruopattiin noin 18 100 m3 ja toisena 25 200 m3. Lupapäätöksessä luvanhaltija määrättiin tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia veden laatuun, suojeltuihin Natura 2000 – luon-nonarvoihin, kalakantoihin, kalojen kutualueisiin ja kalastukseen valvovien viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tässä loppuraportissa esitetään kaikki kalaston ja kalastuksen tarkkailujen tulokset. Hankkeen toteuttamisen vaikutuksia meritaimenen ja vaellussiian nousuun seurattiin rysäpyynnin avulla syksyisin ja keväisin syksystä 2011 alkaen syksyyn 2014 asti. Rysällä saatiin taimenia eniten syksyllä 2013, kun taas siikoja saatiin eniten syksyllä 2012. Vain osa nousevista taimenista ui rysään, sillä syksyllä 2014 rysällä saatiin kymmenen taimenta, kun samaan aikaan noin 9 km päässä ylävir-ralla sijaitsevan Peruskosken Vaki-kalalaskurin kautta nousi lähes 70 lohikalaa eli ilmeisesti taimenta. Taimenen käyttämiä vaellusreittejä selvitettiin telemetrian avulla hankkeen valmistumisen jälkeen keväällä 2014. Lähettimillä varuste-tuista viidestä taimenesta neljä nousi jokeen. Kolme taimenista nousi ylävirtaan pääväylää pitkin ja yhden nousureitti jäi epäselväksi. Nahkiaisen toukkakartoitusten tavoitteena oli selvittää ennen ruoppauksia, poistetaanko ruoppauksilla toukka-alueita. Nahkiaistoukkia löydettiin hankealueen yläpuolelta ja ylä- ja keskiosalta kesällä 2011. Nahkiaisten pyyntiolosuhteiden muuttumista ja pyynnin tehok-kuutta seurattiin saaliskirjanpidon avulla yhteistyössä alueen nahkiaisrysäpyytäjien kanssa. Nahkiaissaaliit olivat pienet etenkin vuonna 2014. Tutkimusalueen virkistys- ja vapaa-ajan kalastusta selvitettiin lähettämällä tiedustelu ruoppausalueen rantojen maan- ja kiinteistön-omistajille ja mökin pitkään vuokranneille. Vastanneet ruokakunnat olivat saaneet kalaa vuonna 2011 yhteensä noin 3200 kg ja vuonna 2014 noin 2800 kg. Runsaimmin saatiin haukea, särkeä, ahventa, säynettä ja lahnaa, joista kertyi 88 % kokonaissaaliin massasta mo-lempina vuosina.

Nova Europae descriptio

Sisältää myös kuusi kaupunkinäkymää ja kymmenen kuvaa Euroopan monarkioiden puvuista.

Tehohoidon haittatapahtumien herätetyökalun sisällöllinen ja kulttuurinen validointi suomalaiseen tehohoitoon

Tehohoidossa tapahtuu potilaan turvallisuutta vaarantavia tapahtumia, joista voi seurata potilaalle vakavaa haittaa. Haittatapahtumat johtavat inhimillisen kärsimyksen lisääntymiseen, pitkittyneeseen sairaalahoitoon, viivästyneeseen toipumiseen ja pysyvään vammautumiseen tai kuolemaan. Haittatapahtumien raportointi, mittaaminen ja tunnistaminen ovat edellytys potilasturvallisuuden edistämiselle ja korkealaatuiselle hoidolle. Tehohoitoon tarvitaan tehohoidon haittatapahtumat tunnistava menetelmä. Yksi tehokkaaksi ja hyväksi todettu menetelmä on haittatapahtumien herätetyökalu, jonka avulla voidaan tunnistaa potilasasiakirjoista takautuvasti haittaan johtaneita tapahtumia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää soveltuuko Yhdysvalloissa kehitetty tehohoidon haittatapahtumien herätetyökalu (IHI ICU Adverse Event Trigger Tool) suomalaiseen tehohoitoon sisällöllisesti ja kulttuurisesti. Tehohoidon haittatapahtumien herätetyökalu valittiin kirjallisuuskatsauksen perusteella. Herätetyökalun käänsi suomeksi kaksi virallista kielenkääntäjää, jonka jälkeen tehohoidon asiantuntijat (N=14) arvioivat käännösten sisällöllistä ja kulttuurista soveltuvuutta suomalaiseen tehohoitoon. Asiantuntijat arvioivat herätetyökalun jokaisen muuttujan merkityksellisyyttä suhteessa tarkoitukseen sisällön validiteetti indeksin avulla. Lisäksi asiantuntijat antoivat kommentteja ja ehdotuksia käännöksiin liittyen. Asiantuntijoiden antamista numeerisista arvioinneista laskettiin yksimielisyysprosentit ja keskiarvot. Kommentit ja ehdotukset ryhmiteltiin analyysirungon mukaisiin luokkiin, jonka jälkeen niistä tiivistettiin ja pelkistettiin oleellinen tehohoidon haittatapahtumien herätetyökaluun liittyvä tieto. Asiantuntijoiden antamien kommenttien ja ehdotusten sekä numeeristen arvioiden mukaan herätteistä (N=24) kymmenen soveltuu (yksimielisyys ≥ 80 %) sisällöllisesti ja kulttuurisesti suomalaiseen tehohoidon haittatapahtumien herätetyökaluun. 12 herätteen suomenkielistä käännöstä voidaan käyttää suomalaisessa haittatapahtumien herätetyökalussa, mutta sen kielellinen vastaavuus ei ole kovin hyvä (yksimielisyys ≥ 40–≤ 80 %) Kahden herätteen käännös ei vastaa suomenkielistä ilmaisua, joten ne eivät sovellu sellaisenaan suomalaiseen tehohoidon haittatapahtumien herätetyökaluun (yksimielisyys ≤ 40 %). Kommenttien ja ehdotusten mukaan tärkeää on, että herätetyökalussa käytetyt termit ja sanat ovat selkeitä ja soveltuvat siihen kulttuuriin, jossa niitä käytetään. Tulosten mukaan tehohoidon haittatapahtumien herätetyökalu soveltuu osittain suomalaiseen tehohoitoon, mutta herätetyökalun muokkaamista, täydentämistä ja päivittämistä tarvitaan. Tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan käyttää hyödyksi kehitettäessä uutta ja paremmin suomalaiseen tehohoitoon soveltuvaa tehohoidon haittatapahtumien herätetyökalua.

SME Growth Strategy - Exploring New Market Segments

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa uusia markkinoita ja markkinasegmenttejä yrityksen kasvustrategiaa varten. Yritys on kasvanut erittäin voimakkaasti viime vuosina nykyisillä markkinoillaan ja haluaa nyt jatkaa kasvuaan uusilla markkinoilla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä osuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa on tunnistettu useita pk-yrityksen kasvuun vaikuttavia tekijöitä, uusien markkinoiden kartoittamiseen ja arvioimiseen vaikuttavia tekijöitä, ja lisäksi liiketoimintastrategiaan ja markkinasegmentin valintaan vaikuttavia tekijöitä. Empiirisen osuuden data kerättiin 60 asiantuntijahaastattelusta, joilla kartoitettiin kokonaismarkkinoita ja saatiin tarkkaa markkinainformaatiota kohdemarkkinoista. Tutkimuksessa tunnistettiin kymmenen potentiaalista toimialaa ja 54 potentiaalista markkinasegmenttiä. Kirjallisuudesta tunnistetuilla kriteereillä, teknologisin perustein ja yrityksen omien näkökulmien perusteella näistä valittiin kohdemarkkinoiksi kahdeksan. Tutkimuksessa kehitettiin markkinasegmenttien arviointiin malli. Mallin avulla valitut kahdeksan markkinasegmenttiä listattiin järjestykseen niiden houkuttelevuuden perusteella. Jatkotoimenpiteenä yrityksessä tullaan kehittämään kasvustrategia perustuen tutkimuksen tuloksille.

Uudenmaan ELY-keskuksen liikennestrategia 2025 : Elinkeinoelämälle edellytyksiä ja asukkaille sujuvaa arkea

Uudenmaan ELY-keskuksen liikennestrategiaan on koottu näkemys toiminnan pitkän aikavälin tavoitteista ja linjauksista noin kymmenen vuoden aikajänteellä. Alueellisen liikennepolitiikan pitkän aikavälin suunnittelua tehdään maakunnallisissa ja seudullisissa liikennejärjestelmäsuunnitelmissa, joiden laadinnassa ELY-keskus on tiiviisti mukana. Alueelliset suunnitelmat yhdessä valtakunnallisten liikennestrategioiden kanssa muodostavat ELY-keskuksen tienpidolle ja sen ohjelmoinnille sekä joukkoliikenteen järjestämiselle merkittävän strategisen perustan. Valtakunnalliset liikennepoliittiset painotukset, kuten käyttäjien tarpeista ja yhteiskunnan odotuksista lähtevä palvelutasolähtöinen suunnittelu, nostavat uusia painotuksia esiin myös tienpidon näkökulmasta. Liikenne nähdään kokonaisvaltaisena palveluna. gitalisaatio muuttaa liikennejärjestelmää ja samalla sekä asettaa ELY-keskuksen toiminnalle uusia vaatimuksia että tuo siihen uusia mahdollisuuksia.

Rokon rikkomat – Isorokko ja rokotukset sanomalehtikirjoituksissa vuosina 1881–1890

Isorokko oli ennen rokotusten keksimistä yksi eniten kuolleisuutta aiheuttava kulkutauti. Siihen sairastui noin 90 prosenttia väestöstä, jonka keskuudessa tautia ei aikaisemmin ollut ilmennyt, ja kaikki ihmiset, joilta puuttui immuniteetti, olivat myös taudille alttiita. Tautiin kuolleisuus oli suurta, nimittäin noin kolmasosa sairastuneista kuoli tautiin. Kerran isorokon sairastettuaan ihminen tuli taudille immuuniksi, joten lopulta tauti muuttui pääasiallisesti lasten taudiksi, joka puhkesi silloin, kun tarpeeksi paljon sille vastaanottavaisia lapsia oli syntynyt. Isorokkoa vastaan keksittiin kuitenkin tehokas vastustuskeino, nimittäin rokottaminen, joka yleistyi Suomessa 1800-luvun kuluessa ja määrättiin lailla pakolliseksi 1880-luvulla. Rokotusten ansiosta isorokko onnistuttiin 1900-luvun puolivälin tienoilla hävittämään koko maailmasta. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysiä apuna käyttäen isorokosta ja rokotuksista suomalaisissa sanomalehdissä käytyä keskustelua vuosina 1881–1890. Artikkeleita kirjoittivat monet tahot. Toimittajien ja kirjeenvaihtajien lisäksi niitä kirjoittivat muun muassa piirilääkärit ja rokottajat sekä myös maalaiskunnissa asuvat maaseutukirjeiden kirjoittajat, jotka useimmiten olivat taustaltaan talonpoikia, opettajia tai pappeja. Kirjoitukset on helppo jaotella sillä perusteella, onko ne kirjoitettu rokottajan vai rokotettavan näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan sitä, miten rokottajat ja rokotettavat suhtautuivat toisiinsa kirjoittamiensa lehtijuttujen perusteella. Isorokkoa ja rokotuksia käsittelevät sanomalehtiartikkelit ovat pääsääntöisesti joko tiedottavia, opettavaisia tai mielipidekirjoituksia. Tämän jaottelun avulla tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lehdissä otettiin kantaa tai tiedotettiin isorokosta ja rokotuksista? Miten ihmisiä yritettiin houkutella ottamaan rokotus? Millainen kuva lehdistä välittyi suhtautumisessa isorokkoon? Miten kirjoitukset isorokosta ja rokotuksista muuttuivat tutkittavana kymmenen vuoden aikana ja mistä tämä muutos voisi johtua? Tutkimusajankohtana isorokon ja rokotusten historiassa koettiin monia uudistuksia. Rokotukset tulivat lain nojalla pakollisiksi kaikille suomalaisille, rokottajia ja rokotustilaisuuksia oli enemmän kuin ennen ja näiden seikkojen ansiosta isorokko alkoi muuttua yhä harvinaisemmaksi taudiksi jo 1880-luvun aikana. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös niitä koskeviin sanomalehtikirjoituksiin.

Whistleblowing process in Finnish health care

Wrongdoing in health care is harmful action that jeopardizes patient safety and can be targeted at the patient or employees. Wrongdoing can vary from illegal, unethical or unprofessional action to inappropriate behavior in the workplace. Whistleblowing can be considered as a process where wrongdoing is suspected or oberved in health care by health care professionals and disclosed to the party that can influence the wrongful action. Whistleblowing causes severe harm to the whistleblower and to the object of whistleblowing complaint, to their personnel life and working community. The aim of this study was to analyze whistleblowing process in Finnish health care. The overall goal is to raise concern about wrongdoing and whistleblowing in Finnish health care. In this cross-sectional descriptive study the data were collected (n = 397) with probability sampling from health care professionals and members of The Union of Health and Social Care Professionals in Finland Tehy. The data were collected with questionnaire: “Whistleblowing -väärinkäytösten paljastaminen terveydenhuollossa” developed for this study and by using Webropol questionnaire -software during 26.6.-17.7.2015. The data were analyzed statistically. According to the results of this study health care professionals had suspected (67 %) and observed (66 %) wrongdoing in health care, more often than once a month (30%). Mostly were suspected (37 %) and observed (36%) inadequacy of the personnel and least violence toward the patient (3 %). Wrongdoing was whistle blown (suspected 29 %, observed 40 %) primarily inside the organization to the closest supervisor (76 %), face-to-face (88 %). Mostly the whistle was blown on nurses’ wrongdoing (58 %). Whistleblowing act didn’t end the wrongdoing (52 %) and whistleblowing had negative consequences to the whistleblower such as discrimination by the manager (35 %). Respondents with work experience less than ten years (62 %), working in temporary position (75 %) or in management position (88 %) were, more unwilling to blow the whistle. Whistleblowing should be conducted internally, to the closest manager in writing and anonymously. Wrongdoing should be dealt between the parties involved, and written warning should ensue from wrongdoing. According to the results of this study whistleblowing on wrongdoing in health care causes negative consequences to the whistleblower. In future, attention in health care should be paid to preventing wrongdoing and enhancing whistleblowing in order to decrease wrongdoing and lessen the consequences that whistleblowers face after blowing the whistle.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.

Kivijalkakauppa kämmenellä – mobiilimarkkinointi kaupunkikeskustojen pienissä erikoisliikkeissä

Internetin ja uusien teknologioiden saavutettavuus missä ja milloin tahansa on taannut niiden pysyvän aseman yhteiskunnassa. Mobiililaitteista on tullut osa arkipäivää ja yhä useampi kuluttaja käyttää älypuhelinta väylänä internetiin. Mobiilimarkkinointi on yksi uusimmista markkinoinnin muodoista, joka kasvaa maailmanlaajuisesti. Teknologinen kehitys on vaikuttanut sekä kuluttajakäyttäytymiseen että kaupan alaan. Kaupunkikeskustojen pienet erikoisliikkeet taistelevat olemassaolostaan suuria ketjuliikkeitä ja ulkomaisia verkkokauppoja vastaan. Samaan aikaan maailman taloustilanne on epävakaa. Uusien teknologioiden, kuten mobiililaitteiden avulla perinteiseen kaupankäyntiin voidaan tuoda täysin uudenlaisia ulottuvuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla mikä on mobiilimarkkinoinnin merkitys kivijalkakaupoille ja mikä on mobiilimarkkinoinnin rooli kivijalkakaupan muiden markkinointitoimenpiteiden joukossa. Tutkimuksen teoriaosuus koostui kaupan alan ja pienten erikoisliikkeiden erityispiirteiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden tarkastelusta. Mobiilimarkkinointia lähestyttiin kartoittamalla mobiililaitteiden kehitystä, keinoja ja merkitystä kuluttajien elämässä sekä mobiilimarkkinoinnin roolia verrattuna muihin medioihin. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimuksen näkökulma oli kivijalkakauppiaiden näkökulma. Tutkimukseen osallistui kymmenen erikoiskaupan mikroyritystä Helsingin keskustan alueelta. Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat liittäneet yrityksensä osaksi UrbSpotter-mobiilisovellusta syksyllä 2015. Haastateltavat olivat yrityksen omistajia, työntekijöitä tai markkinointivastaavia. Mobiilimarkkinointi on merkityksellinen osa kaupunkikeskustojen pienten erikoisliikkeiden markkinointia ja sen rooli tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Mobiilimarkkinointi tukee kaupan toimintaa ja muita markkinoinnin toimenpiteitä. Pienet erikoiskaupat saavuttavat mobiilimarkkinoinnin avulla uusia asiakkaita, ylläpitävät asiakassuhteita, vahvistavat asiakaspalvelua sekä rakentavat kaupan brändiä

Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset sanomalehtitekstin ymmärtäjinä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten luetun ymmärtämisen taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaiset lukemisen ymmärtämisen taidot oppilailla on alakoulun ja yläkoulun lopussa. Luetun ymmärtämisen testin avulla pyrittiin selvittämään, kehittyykö luetun ymmärtämisen taito yläkoulun aikana ja onko taidossa eroja sukupuolten välillä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään lukutaitoa ja sen merkitystä yleisellä tasolla sekä kerrotaan luetun ymmärtämisen taitojen testaamisesta. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa ja tutkimustyyppinä oli survey-tutkimus. Otosjoukko rajattiin käyttämällä harkinnanvaraista otantaa. Tutkimuksen kohteena oli 109 oppilasta neljästä eri länsisuomalaisesta koulusta. Heistä 64 oli kuudesluokkalaisia ja 45 oli yhdeksäsluokkalaisia. Poikia testiin osallistuneista oppilaista oli 57 ja tyttöjä oli 52. Oppilaat lukivat sanomalehtiartikkelin ja vastasivat kymmeneen artikkelin sisältöä koskevaan kysymykseen sekä selittivät kymmenen artikkelissa alleviivatun sanan merkityksen. Tähän tutkimukseen osallistuneilla oppilailla oli keskimäärin hyvä lukutaito. Alakoululaiset olivat kuitenkin heikompia lukijoita kuin yläkoululaiset. Verrattaessa tyttöjen ja poikien lukutaidon tasoa tytöillä oli korkeampi taso. Huomion arvoista tuloksissa oli että välttävän lukutaidon tasolle testissä yltäneet oppilaat olivat kaikki poikia ja erinomaisen lukutaidon tason saavuttaneista oppilaista prosentuaalinen enemmistö oli poikia. Tulos näyttää, että tyttöjen taitotaso on huomattavasti tasaisempi ja poikien taidot edustavat asteikon ääripäitä. Positiivista on, että poikien luetun ymmärtämisen taso oli parempi yläkoulussa kuin alakoulussa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lukutaidon taso kehittyy yhä yläkoulun aikana. Tätä kehityssuuntaa pitäisi tukea kaikella mahdollisella tavalla. Poikia tulisi rohkaista jo pienestä pitäen lukuharrastuksen pariin, jotta asenne lukemista kohtaan säilyisi positiivisena myös alakoulun jälkeen.

LAPSI NIMELTÄ TUISKU. Molemmille sukupuolille annetut ensimmäiset etunimet

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan molemmille sukupuolille annettuja ensimmäisiä etunimiä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon Suomessa on molemmille sukupuolille annettuja nimiä ja kuinka moni näistä esiintyy ensimmäisenä etunimenä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, minkälaisia kummallekin sukupuolelle annetut nimet ovat äänne- ja tavurakenteeltaan sekä semantiikaltaan. Lisäksi selvitetään, onko Suomessa sukupuolineutraaleiksi hahmottuvia nimiä ja minkälaisia ne ovat. Aineisto on kerätty Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistosta syyskuussa 2015, ja se koostuu niistä ensimmäisistä etunimistä, joita esiintyy vähintään kymmenen kertaa kummallakin sukupuolella. Aineistoon kuuluu yhteensä 101 etunimeä. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin, ja näkökulma on pääosin synkroninen. Nimiä luokitellaan sekä rakenteen että semantiikan perusteella ja nimet jaotellaan sen mukaan, minkälaisia merkityksiä niistä hahmottuu kielenpuhujille. Semanttisesti läpinäkyviä nimiä ryhmitellään erilaisiin merkityskenttiin. Semanttisesti läpinäkymättömiä nimiä tarkastellaan niiden alkuperän ja yleistymisen ajankohdan mukaan. Kummallekin sukupuolelle annettujen etunimien äänne- ja tavurakennetta tutkitaan erikseen nimipäiväkalentereihin kuuluvista ja kuulumattomista nimistä sekä koko aineistosta. Molemmille sukupuolille likimain yhtä usein annetut etunimet ovat tyypillisesti lyhyempiä ja sisältävät useammin vieraslähtöisiä grafeemeja kuin aineiston nimet keskimäärin. Lähes yksinomaan toiselle sukupuolelle annetut nimet taas muistuttavat äänne- ja tavurakenteeltaan naisten ja miesten kalenterinimiä, joista on tehty aiempaa tutkimusta. Kummallekin sukupuolelle annetut ensimmäiset etunimet ovat tyypillisesti semanttisesti läpinäkymättömiä, vaikka semanttisesti läpinäkyviä nimiä on aineistossa suhteellisen paljon. Eri aikoina eri merkityskenttiin kuuluvien nimien suosio on vaihdellut. 1900-luvun alkupuolella suosituimpia olivat lapselle toivottuihin ominaisuuksiin viittaavat nimet kuten Kaino ja Vieno; nykyään suosiotaan ovat kasvattaneet luontoon viittaavat nimet kuten Tuisku. Nimipäiväkalenteriin kuuluvat nimet ovat muuta aineistoa yleisemmässä käytössä ja todennäköisemmin lähes yksinomaan toisen sukupuolen käytössä. Aineiston analyysi osoittaa myös nimien vakiintuneen jommankumman sukupuolen käyttöön sitä todennäköisemmin, mitä vanhempia nämä nimet ovat. Nimet eivät kuitenkaan välttämättä vakiinnu ainoastaan toisen sukupuolen käyttöön, jos nimen muoto ja semantiikka, muoto ja konventio tai semantiikka ja konventio ovat keskenään ristiriidassa.

Transitiiviset ja intransitiiviset verbiparit ja niiden paikallissijaiset rektiotäydennykset edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksissa

Tämän tutkielman aiheena ovat transitiiviset ja intransitiiviset verbiparit ja niiden rektiotäydennykset. Tavoitteena on kuvata frekvenssin ja variaation keinoin, miten edistyneet suomenoppijat (S2-informantit) käyttävät transitiivisia ja intransitiivisia verbejä sekä niiden paikallissijaisia rektiotäydennyksiä ja verrata niiden esiintymiä suomea äidinkielenä puhuvien S1-informanttien esiintymiin. Lisäksi tavoitteena on kuvata aineiston verbiesiintymien finiitti- ja infiniittimuotoja. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan ja keskittyy pääosin syntaksiin ja sanastoon. Se on aineistopohjainen korpustutkimus, jonka aineisto on kerätty Turun yliopiston Lauseopin arkiston Edistyneiden suomenoppijoiden korpuksen (LAS2-korpuksen) tenttivastauksista. Tutkielma on poikittaistutkimus, jossa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysia kuvattaessa ja vertailtaessa esiintymien frekvenssejä ja variaatioita kahdella informanttiryhmällä. Tutkielman aineisto käsittää 1137 verbiesiintymää. Tutkimuskohteena on 22 verbiä, joista puolet on transitiivisia A-kantaverbejä ja puolet intransitiivisia U-johdos-verbejä, esimerkiksi aiheuttaa ja aiheutua. Käsittelen näitä verbejä verbiparikkeina, jotka muodostavat 11 verbiparia. Tuloksena on, että kumpikin informanttiryhmä suosi intransitiivisia verbejä transitiivisiin verbeihin verrattuna, mutta S2-aineistossa intransitiiviverbit (70 %) olivat huomattavasti yleisempiä kuin S1-aineistossa (55 %). Tulosta selitti tenttivastausten kolme frekventeintä verbiä liittyä, kehittyä ja muuttua. Koska S2-aineiston verbien esiintymistä vain 9 % oli niiden verbiparikkien tehtävissä, kanta–johdos-verbiparikkien sekaantumien vähäisyys ja U-johdosverbien yleisyys indikoivat edistyneiden suomenoppijoiden vahvaa kielitaitotasoa. Tutkittavilla verbiesiintymillä oli 992 rektiotäydennysesiintymää, joista 714 eli 72 % oli S2-aineistossa ja 278 eli 28 % S1-aineistossa. Sekä S2- että S1-aineistossa yleisin rektiotäydennyksen sija oli illatiivi ja toiseksi yleisin elatiivi. S1-aineistossa esiintyi viisi rektiotäydennyssijaa, kun taas S2-aineistossa sijoja esiintyi kymmenen. S2-aineiston täydennyssijojen huomattava variaatio selittyi neljällä norminvastaisesti käytetyllä rektiotäydennyssijalla. Verbien ja rektiotäydennysten lisäksi finiittisten ja infiniittisten verbinmuotojen esiintymissä oli aineistokohtaisia eroja. S2-aineistossa infiniittisiä verbinmuotoja esiintyi huomattavasti vähemmän kuin S1-aineistossa. Kompleksisten rakenteiden hallintaa ilmentävät infiniittiverbit eivät siis ole samalla tavalla S2-informanttien vahvuus kuin U-verbit.

Puhenuotteja ja Suomi-emojeita. Miten Suomen brändin imagoa on rakennettu vuosina 2007 – 2016?

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Suomen brändin imagoa on rakennettu suomalaisten ja ei-suomalaisten mielissä kymmenen vuoden aikana 2007 – 2016. Maabrändit ovat kansainvälisissä suhteissa arkipäivää. Ne ovat valtiollisia strategioita, joilla valtiot pyrkivät globalisaatiovoimien murroksissa varmistamaan olemassaolonsa vahvistamalla kansallistunnetta ja kiillottamalla kansainvälistä profiilia. Samalla valtiot voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa luomalla itselleen menestymisen edellytyksiä. Maabrändillä on monia positiivisia vaikutuksia, mutta sen onnistuminen edellyttää ihmisten hyväksyntää. Maabrändiin liittyy kysymyksiä. Hallitus ’inspiroi’ kansalaisia omaksumaan brändin, jotta nämä brändilähettiläinä kyseenalaistamatta toistaisivat kohtaamilleen tahoille valmiista puhenuoteista hallituksen määrittelemää sanomaa. Tutkielman tavoitteena on 1) setviä brändäämisen sotkuista sanastoa ja 2) selvittää, miten valtiojohdossa on viime vuosikymmenenä rakennettu Suomen brändin imagoa. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisten suhteiden konstruktivistinen teoria, jossa keskeisiä tutkimuskohteita ovat maabrändin kaltaiset sosiaaliset faktat. Aineistoa on yli 1000 sivua, johon sovellan metodina laadullista diskurssianalyysia. Johtopäätösten mukaan Suomen epäsuositun brändistrategian teemat hallitsevat kaikkea valtiollista viestintää. Brändin imagoa rakennetaan ensisijaisesti talous–pragmaattisilla diskursseilla, joiden keskiössä ovat globaalitalouden lait, kansainvälinen kilpailu ja kansallisten vahvuuksien kaupallistamismahdollisuudet. Suomen brändin pahin uhka ovat itse suomalaiset, joilla on huono itsetunto ja puuttuvat markkinointitaidot. Brändin moraalidiskurssin kohteena ovat maailman vähäosaisten sijaan tulevat sukupolvet.

Rekisteröimättömät nimimerkit Suomi24-keskustelupalstalla

Tutkielmassani luon kokonaiskuvan Suomi24-keskustelupalstan rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Tutkimus avaa ennestään verkonkäyttäjille tuttua mutta tieteelle vielä hyvin tuntematonta kategoriaa. Selvitän, minkälaisia rekisteröimättömät nimimerkit ovat rakenteeltaan ja ortografialtaan, mistä aineksista ne koostuvat ja mitä tehtäviä ne toteuttavat osana verkkokeskustelua. Hypoteesini on, että rekisteröimättömät nimimerkit pohjautuvat usein keskusteluun. Teoriapohjani on nimistöntutkimuksessa. Yhdistän henkilönnimitutkimusta ja nimien funktionaalista analyysia sosiaalisen median tekstilajin, verkkokeskustelun, tutkimukseen. Tuloksia vertaillaan soveltuvilta osin rekisteröidyistä käyttäjänimistä tehtyyn tutkimukseen. Nimistöntutkimuksellisesta lähtökohdastani huolimatta nimimerkkejä ei voi kiistattomasti pitää niminä, sillä monet nimimerkkien ominaisuuksista ovat vieraita nimikategorioille. Tutkielmani yksi tehtävä onkin vastata siihen, ovatko rekisteröimättömät nimimerkit nimiä. Tulosten perusteella Suomi24:n rekisteröimätön nimimerkki on perustapauksessaan suomenkielinen lausemainen kokonaisuus, jonka alkukirjain on pieni. Tutkimus osoittaa Suomi24:n rekisteröimättömien nimimerkkien erittäin kiinteän suhteen keskusteluun, sillä yli puolet nimimerkeistä voi osoittaa jollain tavalla keskusteluun liittyviksi. Nimimerkkien nimisyydestä tulokset antavat kahtalaisen kuvan: osa nimimerkeistä on nimiä ja osa ei. Tämän voi todeta nimien appellatiivista sisältöä ja funktioita tarkastelemalla. Joissain nimimerkeistä nimisyys on häivytetty täysin tekemällä niistä epäitsenäisiä kommentin osia. Niiden ei voi katsoa edustavan nimimerkin lähtökohtaista tarkoitetta eli kommentoivaa henkilöä. Osa nimimerkeistä taas muistuttaa perinteisiä rekisteröityjä käyttäjänimiä, ja niitä saatetaan käyttää samassa asussa kommentista toiseen. Tällöin nimimerkki on luonteeltaan jo hyvin nimimäinen. Aineistonkeruuni aikaan Suomi24:ssä rekisteröimättömien nimimerkkien valinnassa oli huomattavasti vapauksia rekisteröityihin käyttäjänimiin verrattuna. Nykyään molemmissa nimisysteemeissä vallitsevat samat säännöt. Tämä on tarkoittanut itsestään selvästi rekisteröimättömien nimimerkkien muutosta, sillä monet aineistonkeruuni aikaan suositut elementit, kuten välilyönnit ja lukuisat erikoismerkit, on nykyään rajoitettu pois käytöstä. Olisikin kiinnostava tutkia, minkälaisiksi nimimerkit ovat tämän uudistuksen jälkeen muodostuneet. Toisaalta Suomi24:n keskusteluarkistot ulottuvat jopa kymmenen vuoden taa. Alkuaikojen nimimerkkeihin tutustuminen toisi kiinnostavaa tietoa rekisteröimättömien nimimerkkien kehityksestä ja kertoisi mahdollisesti Suomi24:n nimimerkkityyppien iästä ja syntytavoista.

Olkapään alueen makroskooppinen anatomia – video-opetusmateriaali anatomian opiskeluun

Anatomian opiskelu perustuu edelleen pitkälti kirjojen piirrettyihin kuviin. Opinnäytetyöni on tarkoitettu täydentämään kirjojen sisältöä ja tukemaan anatomian opiskelua. Tarkoituksena oli tuottaa havainnollinen videomateriaali olkapään alueesta käytettäväksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan anatomian kursseilla sekä itseopiskelumateriaalina. Videolla keskitytään kahteen erilliseen isoon kokonaisuuteen: kiertäjäkalvosimeen sekä lapaluuhun ja siihen kiinnittyviin lihaksiin. Suomenkielisen opetusvideon avulla opiskelijat voivat ymmärtää paremmin olkapään kolmiulotteista anatomiaa ja hahmottaa rakenteiden välisiä suhteita oikeassa kehossa. Ennen videon kuvaamista kertasin olkapään alueen anatomian, suunnittelin videon sisällön sekä harjoittelin preparointitekniikoita. Preparointia harjoiteltiin yhdellä formaliinivainajalla ja yhdellä tuorevainajalla. Avaussalityöskentelyssä tein yhteistyötä neljän muun opiskelijan kanssa. Kuvasimme kukin omien opinnäytetöidemme aiheet samasta tuorevainajasta yhden viikonlopun aikana 19.–22.12.2014. Video kuvattiin kokonaisuudessaan Turun yliopiston Medisiina- laitosrakennuksen anatomian opetusavaussalissa. Kuvaamisessa käytettiin Kliinisten taitojen oppimiskeskuksen Portin kameraa ja kuvausvälineistöä. Kuvausmateriaali muokattiin lopulliseksi videoksi käyttämällä Adobe Premiere Pro CC 2014 -videonmuokkausohjelmaa. Jälkikäteen videoon lisättiin ääniraita sekä anatomian käsitteitä selventämään videon kulkua. Lopullinen opetusvideo on noin 12 minuuttia kestävä tiivis kokonaisuus olkapään alueen anatomiasta. Se koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on suurin kokonaisuus, jossa käsitellään lapaluun merkittävimmät luiset rakenteet sekä lapaluuhun kiinnittyvät lihakset erikseen edestä ja takaa. Toisessa osassa keskitytään kliinisesti merkittävään olkapään rakenteeseen, kiertäjäkalvosimeen, josta esitellään tarkasti kaikki neljä lihasta ja niiden sijainnit kuvattuna eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Videon lopuksi käydään läpi vielä olkapään kymmenen eri liikettä, jotka esitetään videolla.