604 resultados para Isonkyrön vanhan kirkon historiaa
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Referee-artikkeli
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Tm tutkimus ksittelee Merikarvian kirkkoa ja hengellisen yhteniskulttuurin murenemista 1880-luvulta 1930-luvun loppuun. Tarkastelen ilmit mikrohistorian ja muistitietotutkimuksen metodeilla. Paikallishistoriaa edustava tutkimukseni on osa tilaushistoriaa Merikarvian historia -hanketta, jonka lopputuloksena julkaistaan paikkakunnan historiaa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle ksittelev teos. Merikarvian seurakunta rakensi vuonna 1899 suuren puukirkon, koska 1800-luvun lopun kiihtyv vestnkasvu oli tehnyt entisest kirkosta liian pienen. Uuden kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1897. Rakentamisen ollessa kynniss kirkonkokous kiisteli, miten se pitisi rahoittaa. Osa seurakuntalaisista halusi hakea valtiolta kuoletuslainaa, enemmist taas vastusti ajatusta. Karkeasti jaotellen valtiolainan kannattajat koostuivat virka- ja liikemiehist, kun vastustajat olivat enimmkseen tyvke ja talonpoikia. Lainanottajien kanta voitti kirkonkokouksen nestyksiss, mutta vastustajat eivt tyytyneet thn, vaan lukuisilla valituksilla maaherralle, tuomiokapituliin ja senaattiin saivat estetty valtiolainan hakemisen. Kirkko rakennettiin lopulta vuosittaisilla ylskannoilla ja yksityisell lainalla. Rahoituksesta syntynyt riita voidaan nhd yhten yhteniskulttuurin murtumisen merkkin. Merikarvian hengellinen elm oli 1800-luvun lopulla tyypillist lnsisuomalaista maalaispitjn elm. Kirkollisen kansanperinteen yleiskyselyn Merikarvialla tehdyt haastattelut kertovat, miten seurakuntalaiset kvivt kirkossa ja ehtoollisella, kotona luettiin hartauskirjallisuutta, lapset ja vanhemmat osallistuivat kinkereille, ja rippikoulu oli trke knnekohta nuoren elmss. Samaan aikaan 1880-luvulta lhtien alkoivat uudet sivistykselliset ja aatteelliset tuulet muuttaa ihmisten ajatuksia ja asenteita kirkkoa kohtaan. Kirkko vastasi ajan kehitykseen lismll kirkkokuria. Yksi kirkkoneuvoston trkeimmist tehtvist oli valvoa seurakunnan siveellisyytt. Merikarvialla 1800-luvun loppupuolella kirkkoneuvoston eteen tuotiin nuhdeltaviksi nuoria pareja, joiden tiedettiin elvn yhdess, vaikka heit ei ollut vihitty. Samoin avioparit, joiden vlill tiedettiin olevan riitaa ja jotka mahdollisesti asuivat erilln, saivat kirkkoneuvoston nuhteet ja varoituksen sopia riidat tai hakea laillisen eron. Toisaalta samaan aikaan seurakunnassa tapahtui mys hertyksi. Varsinkin kirkon ulkopuolisten uskonnollisten liikkeiden vaikutus oli vahvaa. 1910-luvulta lhtien paikkakunnalla vaikutti Vapaaevankelinen liike eli skutnabbilaisuus, jonka opetus erosi evankelisluterilaisen kirkon opista varsinkin aikuiskastekytnnss. Kirkko otti liikkeeseen vastustavan kannan, vaikka se mynsi liikkeen vaikuttavan mynteisesti paikkakuntalaisten siveellisyyden. Vuonna 1923 voimaan tulleen uskonnonvapauslain myt skutnabbilaiset erosivat kirkosta. Eroaminen oli silti maltillista, suhteellinen mr oli suomalaisten maaseutupitjien keskitasoa ja vheni seuraavina vuosina, kunnes vuonna 1931 koko maata koetteli pula-aika, ja samalla helluntaihertys saapui Merikarvialle, joka osaltaan vaikutti kirkosta eroamiseen ja hengellisen kentn moninaistumiseen.
Resumo:
Tm tutkimus ksittelee Merikarvian kirkkoa ja hengellisen yhteniskulttuurin murenemista 1880-luvulta 1930-luvun loppuun. Tarkastelen ilmit mikrohistorian ja muistitietotutkimuksen metodeilla. Paikallishistoriaa edustava tutkimukseni on osa tilaushistoriaa Merikarvian historia -hanketta, jonka lopputuloksena julkaistaan paikkakunnan historiaa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle ksittelev teos. Merikarvian seurakunta rakensi vuonna 1899 suuren puukirkon, koska 1800-luvun lopun kiihtyv vestnkasvu oli tehnyt entisest kirkosta liian pienen. Uuden kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1897. Rakentamisen ollessa kynniss kirkonkokous kiisteli, miten se pitisi rahoittaa. Osa seurakuntalaisista halusi hakea valtiolta kuoletuslainaa, enemmist taas vastusti ajatusta. Karkeasti jaotellen valtiolainan kannattajat koostuivat virka- ja liikemiehist, kun vastustajat olivat enimmkseen tyvke ja talonpoikia. Lainanottajien kanta voitti kirkonkokouksen nestyksiss, mutta vastustajat eivt tyytyneet thn, vaan lukuisilla valituksilla maaherralle, tuomiokapituliin ja senaattiin saivat estetty valtiolainan hakemisen. Kirkko rakennettiin lopulta vuosittaisilla ylskannoilla ja yksityisell lainalla. Rahoituksesta syntynyt riita voidaan nhd yhten yhteniskulttuurin murtumisen merkkin. Merikarvian hengellinen elm oli 1800-luvun lopulla tyypillist lnsisuomalaista maalaispitjn elm. Kirkollisen kansanperinteen yleiskyselyn Merikarvialla tehdyt haastattelut kertovat, miten seurakuntalaiset kvivt kirkossa ja ehtoollisella, kotona luettiin hartauskirjallisuutta, lapset ja vanhemmat osallistuivat kinkereille, ja rippikoulu oli trke knnekohta nuoren elmss. Samaan aikaan 1880-luvulta lhtien alkoivat uudet sivistykselliset ja aatteelliset tuulet muuttaa ihmisten ajatuksia ja asenteita kirkkoa kohtaan. Kirkko vastasi ajan kehitykseen lismll kirkkokuria. Yksi kirkkoneuvoston trkeimmist tehtvist oli valvoa seurakunnan siveellisyytt. Merikarvialla 1800-luvun loppupuolella kirkkoneuvoston eteen tuotiin nuhdeltaviksi nuoria pareja, joiden tiedettiin elvn yhdess, vaikka heit ei ollut vihitty. Samoin avioparit, joiden vlill tiedettiin olevan riitaa ja jotka mahdollisesti asuivat erilln, saivat kirkkoneuvoston nuhteet ja varoituksen sopia riidat tai hakea laillisen eron. Toisaalta samaan aikaan seurakunnassa tapahtui mys hertyksi. Varsinkin kirkon ulkopuolisten uskonnollisten liikkeiden vaikutus oli vahvaa. 1910-luvulta lhtien paikkakunnalla vaikutti Vapaaevankelinen liike eli skutnabbilaisuus, jonka opetus erosi evankelisluterilaisen kirkon opista varsinkin aikuiskastekytnnss. Kirkko otti liikkeeseen vastustavan kannan, vaikka se mynsi liikkeen vaikuttavan mynteisesti paikkakuntalaisten siveellisyyden. Vuonna 1923 voimaan tulleen uskonnonvapauslain myt skutnabbilaiset erosivat kirkosta. Eroaminen oli silti maltillista, suhteellinen mr oli suomalaisten maaseutupitjien keskitasoa ja vheni seuraavina vuosina, kunnes vuonna 1931 koko maata koetteli pula-aika, ja samalla helluntaihertys saapui Merikarvialle, joka osaltaan vaikutti kirkosta eroamiseen ja hengellisen kentn moninaistumiseen.
Resumo:
Nimisivulla mys: Suomennos.
Resumo:
Nimisivulla mys: Suomennos.
Resumo:
Tutkielmani ksittelee kioskikirjallisuuden suomennosten historiaa ja sit, miten kioskikirjasarjoissa julkaistuja teoksia on suomennosvaiheessa lyhennetty. Suomessa on tehty vain vhn akateemista tutkimusta kioskikirjallisuudesta. Varsinkin siit, miten ja millaisissa oloissa kioskikirjoja on suomennettu, on vain vhn tietoa. Tutkielman teoreettinen pohja on deskriptiivinen knnstutkimus. Tutkin kioskikirjallisuutta aikakautensa ilmin ja pohdin sit, miten aikakauden normit ja suomentajien asema ovat vaikuttaneet kioskikirjallisuuden suomennoksiin. Hydynnn mys Gideon Touryn knnsnormeihin liittyv tutkimusta. Pohdin tutkimuksessani lisksi sit, toteutuuko uudelleenknnshypoteesi tutkimissani suomennoksissa. Tutkielman empiirisess osassa analysoin sit, miten kioskikirjoja on lyhennetty ja mit niihin on listty suomennosvaiheessa. Tutkimusmateriaalina on Ed McBainin teos The Pusher (1956) ja sen kaksi suomennosta, Vaasa Oy:n Ilves-sarjassa julkaistu Poikani on narkomaani? (1963, suom. Uolevi Maajrvi) ja Grammamies (1973, suom. Kalevi Nyytj). Sain tutkimuksessani selville, ett Uolevi Maajrven suomennokseen tekemt poistot kohdistuivat pasiassa seuraavanlaisiin tekstisegmentteihin: muistelu, kielellinen leikittely, epmiellyttviksi koetut aiheet, toistoa sisltvt kappaleet, poliisitutkimuksen kuvaus ja henkilhahmojen vlisen vuorovaikutuksen kuvaus. Maajrvi oli mys lisnnyt suomennokseensa kntjn huomautuksia. Maajrven suomennokseen tekemt poistot ja lisykset eivt vaikeuttaneet kirjan pjuonen seuraamista, mutta niiden kautta teoksesta katosi Ed McBainin kirjoitustyylille ominaisia aspekteja, kuten tarkat poliisitoiminnan kuvaukset. Maajrven suomennosta on todennkisesti ensisijaisesti lyhennetty, jotta se sopisi pituudeltaan paremmin kustantajan kirjasarjaan. Suomennokseen tehdyiss poistoissa voidaan kuitenkin nhd mm. suomentajan itsesensuuria. Kalevi Nyytjn suomennos noudatti psntisesti alkuperisteksti. Knnsanalyysin perusteella suomennosten julkaisuajankohtien vlisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut selkeit muutoksia, esimerkiksi tabu-aiheiden kntmiseen liittyviss normeissa. Knnsvertailun perusteella tutkimusmateriaalini tuki jossain mrin uudelleenkntmishypoteesin olettamusta, jonka mukaan uudemmat knnkset ovat ensimmisi knnksi vieraannuttavampia.
Resumo:
Kevll 2014 uutisoitiin apulaisoikeuskanslerin Mikko Puumalaisen tekemst selvityksest koskien koulujen uskonnollisia tilaisuuksia. Mediassa huomion keskipisteeseen nostettiin Suvivirsi ja sen uhattu asema koulujen kevtjuhlissa, mik hertti suomalaisissa huomattavan mrn kommentteja. Tarkastelen tutkimuksessani Suvivirtt koskeviin uutisiin kirjoitettuja kommentteja. Selvitn, millaisia diskursseja kommenteissa ilmenee ja miten suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta puhutaan. Selvitn samalla, minklaisia arvioita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolista Suomessa esitetn. Aineistonani on viiden Suomen suurimman uutissivustojen uutisten kommentit (Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat, YLE, MTV). Uutisia kertyi 24.34.4.2014 vlisen aikana 38 kappaletta sislten yhteens 8 724 kommenttia. Analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Lysin aineistostani useita diskursseja, jotka ovat jaoteltavissa neljn pkategoriaan: maahanmuuttajiin liittyvt diskurssit, valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, ilmit kritisoivat diskurssit sek suomalaisuutta kuvailevat diskurssit. Nist sisllltn laajin on valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, joissa paljastuu selke vastakkainasettelu valtion ja kirkon erillisyytt ja yhtenisyytt toivovien vlill. Diskurssit paljastavat suomalaisen kansakunnan moninisyyden. Keskusteluun ottavat osaa suomalaiseen enemmistn ja hegemoniaan nojaavat luterilaisen kirkon asemaa yhteiskunnassa puolustavat puheenparret sek marginaalisemmassa asemassa olevat luterilaisen kirkon erillisyytt suomalaisesta yhteiskunnasta toivovat. Hegemonisessa kansakuntapuheessa nhdn luterilainen kirkko homogeenisen suomalaisuuden takaajana sek trken osana suomalaista myyttist historiaa. Lisksi hegemonisessa kansakuntapuheessa rajataan suomalaisen kansakunnan ulkopuolelle ulkomaalaiset, kirkosta eronneet uskonnottomat sek uskovaiset. Marginaalisessa kansakuntapuheessa puolestaan tuodaan esille suomalaisuuden moninisyys. Marginaaliasemassa olevat yksilt sijoittuvat yhteiskuntaan lhinn suhteessa hegemoniaan, mutta marginaalin edustajat pyrkivt saamaan itselleen tasa-arvoisen aseman kansakunnassa.
Resumo:
This thesis contains two parts: documentary Refugee Child (Evakkolapsi) and written thesis. The written thesis screens how pre-productional decisions made by producer and director can influence the content of the documentary. The documentary film is first approached from the historical and theoretical point of view. The documentary Refugee Child is evaluated, especially from the producers point of view. The effect of the productional decisions to the content in the Refugee Child are evaluated. The word documentary film has multiple different meanings and it is beeing used in various contexts. There is numerous opinions about what is the difference between a documentary film and a television documentary. The people in the audiovisual field and the channel networks seem to use the word documentary about very different kinds of films. In order to understand the difficulty of this definition the history of the documentary film and the devicion of Bill Nichols' six modes is shortly viewed. Focusing on the pre-production of documentary is rewarding. There is various altering factors in the production of the documentary. The producer and director should be prepared both technically and substancially.
Resumo:
The subject of this study is the use of direct cinema style in documentary film. The main purpose of this thesis was to the research the ways in which direct cinema style attempts to show and achieve truth in documentary films. The following questions were posed: Is it possible to depict reality in a documentary film; how does the choice of using this style affect the final documentary? The essential purpose of this study was to try to see whether the direct cinema style works when trying to achieve truth in a documentary film. This work consints of two elements, the theoretical part and the short documentary. The theoretical part deals with the history, the truth, and the direct cinema- style in documentaries. The theoretical information of direct cinema has been used when making the short documentary. In the documentary Tuloaula 2 I have studied the way in which using direct cinema -style works in practise. The documentary has followed as strictly as possible the direct cinema style. I was the director, the cameraman and the editor of my documentary film. In the documentary film Tuloaula 2 it appeared that the direct cinema style works best when filming everyday life. By using this style it is easy for the director to observe and leave his own persona in the background. The strength in using the direct cinema style is that it enables the viewer to build his/her own impression on the subject. Even though the direct cinema style aims to achieve objectivity the director has to make numerous subjective choices during both the filming and the editing process. These subjective choices automatically effect the "truth" of the documentary film. The difficulty in a direct cinema style is the large amount of material. This often leads to a long editing phase, which is not often possible in the busy production schedules. The direct cinema style is not at its best when shooting people who are passive because their attention often focuses too much on the camera. In general, the best way to make a documentary film would be to use many documentary styles in one film and not to srictly concentrate on only one style.
Resumo:
Tassa insinoorityossa tutustuttiin WLAN-verkkoihin, seka varsinkin niiden integroimiseen osaksi yrityksen tietoverkkoa. Tyo tehtiin Ahlstrom Oyj:n tilauksesta. WLAN-verkot mahdollistavat kayttajalleen paremman liikkuvuuden mm. kannettavaa tietokonetta kaytettaessa eivatka sido kayttajaa kiintean yhteyspisteen viereen. Tasta on yrityskaytossa hyotya mm. kokouksissa ja neuvotteluissa. Myos vierailijoille tasta on hyotya, mikali yritys pystyy tarjoamaan heille palvelun paasta verkkoon. LWAPP on tekniikka, joka mahdollistaa suurien langattomien verkkojen hallinnoimisen ja valvomisen yhdesta paikasta tai laitteesta kasin. Tasta on hyotya, mikali tukiasemien lukumaara on suuri ja verkko laaja. Tutkimus aloitettiin selvittamalla WLAN-verkkojen historiaa seka esittelemalla eri standardit. Taman jalkeen tutustuttiin radiotiella tapahtuviin siirtotekniikoihin ja eri modulaatiomenetelmiin. Myos WLAN-verkon siirtotieta seka erilaisia WLAN-verkoissa kaytettavia antenneja tarkasteltiin tyossa. WLAN-verkkojen tietoturvallisuus, kuten uhat ja salausmenetelmat olivat keskeisessa asemassa tyota tehtaessa. Tulevaan CAPWAP-protokollaan luotiin katsaus tyossa. Vahvin ehdokas protokollaksi on Ciscon kehittama LWAPP, mutta myos sen kilpailijoita tarkasteltiin lyhyesti. Tyon lopuksi suunniteltiin Ahlstrom Oyj:lle konserninlaajuinen WLAN-standardi, jota tullaan kayttamaan yrityksen konttoreissa ympari maailman. Systeemi mahdollistaa seka yrityksen tyontekijoille vahvalla salauksella muodostetun langattoman yhteyden luomisen inter- ja intraverkkoihin, etta yrityksen vierailijoille internet-yhteyden. Tama on toteutettu kayttamalla useita SSID:ta joille on luotu erilaiset toimintaperiaatteet.
