Voiko totuutta tavoittaa? : direct cinema -tyylisuunnan käyttö dokumenttielokuvassa

The subject of this study is the use of direct cinema style in documentary film. The main purpose of this thesis was to the research the ways in which direct cinema style attempts to show and achieve truth in documentary films. The following questions were posed: Is it possible to depict reality in a documentary film; how does the choice of using this style affect the final documentary? The essential purpose of this study was to try to see whether the direct cinema style works when trying to achieve truth in a documentary film. This work consints of two elements, the theoretical part and the short documentary. The theoretical part deals with the history, the truth, and the direct cinema- style in documentaries. The theoretical information of direct cinema has been used when making the short documentary. In the documentary Tuloaula 2 I have studied the way in which using direct cinema -style works in practise. The documentary has followed as strictly as possible the direct cinema style. I was the director, the cameraman and the editor of my documentary film. In the documentary film Tuloaula 2 it appeared that the direct cinema style works best when filming everyday life. By using this style it is easy for the director to observe and leave his own persona in the background. The strength in using the direct cinema style is that it enables the viewer to build his/her own impression on the subject. Even though the direct cinema style aims to achieve objectivity the director has to make numerous subjective choices during both the filming and the editing process. These subjective choices automatically effect the "truth" of the documentary film. The difficulty in a direct cinema style is the large amount of material. This often leads to a long editing phase, which is not often possible in the busy production schedules. The direct cinema style is not at its best when shooting people who are passive because their attention often focuses too much on the camera. In general, the best way to make a documentary film would be to use many documentary styles in one film and not to srictly concentrate on only one style.

Opinnäytetyön aiheena on dokumenttielokuvan tyylisuunnan direct cineman käyttö dokumenttielokuvassa. Työn lähtökohtana oli tutkia, miten tyylisuunta pyrkii saavuttamaan totuutta ja miten se käytännön tekemisessä toimii. Onko todellisuutta mahdollista kuvata dokumenttielokuvassa ja miten tietoisen tyylin valitseminen vaikuttaa lopulliseen elokuvaan. Opinnäytetyö on monimuotoinen. Se koostuu dokumenttielokuvasta ja kirjallisesta osiosta. Kirjallisessa osiossa käsittelen dokumenttielokuvan historiaa totuuden kysymyksen kautta sekä direct cinema -tyylisuuntaa. Näitä direct cineman teorioita käytin hyväkseni oman dokumenttielokuvan tekoprosessissa, joka on toteutettu direct cinema -tyylisuunnan viitekehyksessä. Teososassa tutkin oman elokuvaprojektin kautta, miten direct cinema -tyylisuunta toimii käytännössä. Toimin dokumenttielokuvassa ohjaajana, kuvaajana sekä leikkaajana. Oman dokumenttielokuvani Tuloaula 2:n kuvauksissa kävi ilmi, että direct cinema toimii erityisesti arkisten ja pienten aiheiden kuvaamisessa. Tyylisuunnan avulla tekijän on helppo observoida kohdettaan ja jättää oma persoonansa taka-alalle. Direct cinema toimii myös siten, ettei siinä alleviivata merkityksiä, vaan katsojalle annetaan mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä aiheesta. Vaikka tyylisuunta pyrkii olemaan mahdollisimman objektiivinen, tekijä joutuu tekemään kuvauksissa ja leikkausvaiheessa useitakin subjektiivisia valintoja, jotka vaikuttavat dokumenttielokuvan "totuuteen". Tietoisen tyylisuunnan valinta vaikeuttaa tekemistä siinä mielessä, että materiaalin määrä on usein todella suuri. Näin ollen leikkausvaihe saattaa venyä pitkäksi. Nykyajan kiireisten tuotantoaikataulujen keskellä tyylisuunta ei siis välttämättä ole paras valinta. Tyylisuunta ei myöskään ole parhaimmillaan sellaisten aiheiden kuvaamisessa, joissa kuvattavat ovat passiivisia, koska tällöin heidän huomionsa keskittyy liikaa kameraan. Kaikkein parasta olisi siis muutaman tyylin sekoitus niin, ettei orjallisesti noudattaisi vain yhden tyylisuunnan sääntöjä.