Involuntary treatment of alcohol-dependent patients: a study of 17 consecutive cases of civil commitment.

AIM: To investigate the baseline and follow-up characteristics of a group of alcohol-dependent patients being treated under civil commitment. METHODS: This study involved a cross-sectional comparative analysis of baseline characteristics and a follow-up survey of a group of committed alcoholic patients. The study was undertaken in the Alcohol Unit of a 1,000-bed general and university hospital. The study included 17 consecutive cases of civil commitment (representing 15 patients, of whom 2 were committed twice) and a comparative group of 34 randomly selected age- and sex-matched patients. Baseline characteristics of the cases (at the time of commitment) and of patients from the comparative group were collected from medical records, including sociodemographic data, medical condition, patterns of drinking and number and dates of previous treatments for alcohol-related problems. A structured follow-up interview of the cases provided information on their medical condition, social status, patterns of alcohol use, type and duration of residential treatment as well as their perceptions of commitment. RESULTS: During a 4-year period, our Unit referred 23 cases of alcohol-dependent patients (out of 367) to the Guardianship Authority, requesting civil commitment. On 17 occasions, patients were committed to residential treatment, including 2 patients who underwent commitment on two separate occasions, thus representing a total of 15 different patients. In comparison with age- and sex-matched patients seen at the Unit, the cases were characterized by multiple medical, social and psychological alcohol-related impairments. At the time of follow-up, 14 out of 15 patients were alive, among whom 10 agreed to be interviewed. Eight of these reported complete abstinence, whereas 9 considered their alcohol problem as less severe than before. The average duration of commitment was 29 weeks. The majority of patients retrospectively considered the measure as having been justified and useful. The patients' satisfaction with the decision to commit was higher among women than among men. Health-related quality of life at the time of follow-up, as assessed by the MOS 36-Item Short Form Health Survey questionnaire, was good on average and better than that usually reported by other cohorts of alcoholics undergoing treatment. CONCLUSIONS: The usefulness of residential civil commitment of certain severely impaired alcohol-dependent patients is underscored. This study suggests that civil commitment not only may save the lives of endangered patients but could also be a health-promoting measure that may sometimes allow for recovery from dependence. Unexpectedly, this measure was retrospectively well accepted by many patients, who considered the commitment decision as having been justified and useful.

Avaluació integral de l'impacte del màster en lideratge de la transformació socioeducativa

Aquest article analitza els resultats obtinguts amb l’avaluació de l’impacte del Màster enPedagogia Social i Comunitària: Lideratge de la Transformació Socioeducativa (MPS) i presenta les característiques del mètode d’avaluació proposat. La necessitat de determinar quins són els canvis (tant personals com laborals) que generen las formacions i la voluntat de millora contínua dels programes ha fomentat la posada en pràctica de diferents mecanismes d’avaluació d’impacte. Aquest estudi, a més d’avaluar genèricament l’impacte, ho fa en profunditat, proposa millores concretes de les formacions a estudi i posa el client (els estudiants) al centre de la recerca.

Job accessibility, employment and job-education mismatch in the metropolitan area of Barcelona

This paper analyses the effect of job accessibility by public and private transport on labour market outcomes in the metropolitan area of Barcelona. Beyond employment, we consider the effect of job accessibility on job-education mismatch, which represents a relevant aspect of job quality. We adopt a recursive system of equations that models car availability, employment and mismatch. Public transport accessibility appears as an exogenous variable in the three equations. Even though it may reflect endogenous residential sorting, falsification proofs suggest that the estimated effect of public transport accessibility is not entirely driven by the endogenous nature of residential decisions.

Transnational private authority and the participation of workers' organizations in the regulatory space surrounding the employment relationship

Most corporate codes of conduct and multi-stakeholder sustainability standards guarantee workers' rights to freedom of association and collective bargaining, but many authors are sceptical about the concrete impact of codes and standards of this kind. In this paper we use Hancher and Moran's (1998) concept of 'regulatory space' to assess the potential of private transnational regulation to support the growth of trade union membership and collective bargaining relationships, drawing on some preliminary case study results from a project on the impact of the International Finance Corporation's (IFC) social conditionality on worker organization and social dialogue. One of the major effects of neoliberal economic and industrial policy has been the routine exclusion of workers' organizations from regulatory processes on the grounds that they introduce inappropriate 'political' motives into what ought to be technical decision-making processes. This, rather than any direct attack on their capacity to take action, is what seems best to explain the global decline in union influence (Cradden 2004; Howell 2007; Howe 2012). The evidence we present in the paper suggests that private labour regulation may under certain conditions contribute to a reversal of this tendency, re-establishing the legitimacy of workers' organizations within regulatory processes and by extension the legitimacy of their use of economic and social power. We argue that guarantees of freedom of association and bargaining rights within private regulation schemes are effective to the extent that they can be used by workers' organizations in support of a claim for access to the regulatory space within which the terms and conditions of the employment relationship are determined. Our case study evidence shows that certain trade unions in East Africa have indeed been able to use IFC and other private regulation schemes as levers to win recognition from employers and to establish collective bargaining relationships. Although they did not attempt to use formal procedures to make a claim for the enforcement of freedom of association rights on behalf of their members, the unions did use enterprises' adherence to private regulation schemes as a normative point of reference in argument and political exchange about worker representation. For these unions, the regulation was a useful addition to the range of arguments that they could deploy as means to justify their demand for recognition by employers. By contrast, the private regulation that helps workers' organizations to win access to regulatory processes does little to ensure that they are able to participate meaningfully, whether in terms of technical capacity or of their ability to mobilize social power as a counterweight to the economic power of employers. To the extent that our East African unions were able to make an impact on terms and conditions of employment via their participation in regulatory space it was solely on the basis of their own capacities and resources and the application of national labour law.

Henkilöstön suhde osuuspankkiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää henkilöstön suhdetta suomalaiseen osuustoiminnalliseen organisaatioon. Suhdetta pyritään ymmärtämään organisaatioon identifioitumisen, psykologisen omistajuuden, organisaatioon sitoutumisen ja psykologisen sopimuksen kautta. Tavoitteena on tulkita mikä näistä henkilöstön ja organisaation suhdetta kuvaavista käsitteistä auttaa parhaiten ymmärtämään kyseistä suhdetta. Lisäksi pyritään ymmärtämään osuustoiminnallisuuden merkitystä henkilöstön ja organisaation suhteessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdellatoistayksilöhaastattelulla tutkimuksen kohteena olevan organisaation henkilöstöstä. Haastateltavien valinnalla pyrittiin saamaan mahdollisimman laaja ja monipuolinenkuva organisaatiosta mm. henkilöstön työtehtävien, aseman ja työssäolovuosien avulla. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että henkilöstön suhdetta organisaatioon määrittävät parhaiten organisaatioon sitoutuminen ja identifioituminen, joihin osuustoiminnallisuus luo pohjaa arvomaailmallaan ja turvallisuuden tunteen avulla.

European employment strategy and spanish labour market policies

The paper aim is to analyse the influence of the European Employment Strategy (EES)in the implementation of the Spanish labour market policies. The first part of the paper describes the evolution and content of the EES. In the second one, the definition of activation is also explained. In addition to that, the ways how the EES develops and promotes active labour market policies are examined. The evolution of labour market policies in Spain and the current configuration of both active and passive policies are studied in the next three chapters. In these parts, the paper investigates to which extent the provisions of the EES have been implemented in Spain. The paper shows that: i) activation has been rising in the European countries since the implementation of the EES; ii) this fact has also happened in relative terms (comparing the evolution of active to passive policies); iii) Spain has been one of the countries which has led these processes; iv) the EES seems to have been influencing

Identification-commitment inventory (ICI-Model): confirmatory factor analysis and construct validity

The aim of this study is to confirm the factorial structure of the Identification-Commitment Inventory (ICI) developed within the frame of the Human System Audit (HSA) (Quijano et al. in Revist Psicol Soc Apl 10(2):27-61, 2000; Pap Psicól Revist Col Of Psicó 29:92-106, 2008). Commitment and identification are understood by the HSA at an individual level as part of the quality of human processes and resources in an organization; and therefore as antecedents of important organizational outcomes, such as personnel turnover intentions, organizational citizenship behavior, etc. (Meyer et al. in J Org Behav 27:665-683, 2006). The theoretical integrative model which underlies ICI Quijano et al. (2000) was tested in a sample (N = 625) of workers in a Spanish public hospital. Confirmatory factor analysis through structural equation modeling was performed. Elliptical least square solution was chosen as estimator procedure on account of non-normal distribution of the variables. The results confirm the goodness of fit of an integrative model, which underlies the relation between Commitment and Identification, although each one is operatively different.

Toimitusjohtajavaihdokset ja muuttunut pankkityö - case: Savonlinnan Osuuspankki 1981 - 2001

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella Savonlinnan Osuuspankissa toteutettuja muutoksia vuosina 1981 – 2001, ja sitä, miten henkilöstö on kokenut muutokset pankkityössä. Erityisesti tarkoitus oli tutkia, miten henkilöstö on kokenut toimitusjohtajavaihdokset. Tutkielma toteutettiin teoreettis-empiirisesti. Empiirinen osuus koottiin haastattelemalla kahdeksaa pankin työntekijää. Lisäksi apuna käytettiin pankista saatavaa kirjallista materiaalia. Kolmas osa empiriasta on tutkijan oma työhistoria pankissa ja tuona aikana tehdyt havainnot. Henkilöstö suhtautuu toimitusjohtajavaihdoksiin positiivisen odottavasti. Vahva sitoutuminen organisaatioon auttaa sopeutumaan jatkuviin muutoksiin. Muutosten tarpeellisuus ymmärretään paremmin ja niihin sitoudutaan, kun tietoa muutoksen tarpeellisuudesta saadaan riittävästi, ja kun henkilöstö pääsee osallistumaan muutoksen suunnitteluun. Muutosten ansiosta henkilöstö kokee usein myös oman osaamisensa ja uransa myönteisen kehittymisen

Avainhenkilöihin keskittyneen tietopääoman katoamisen riski ja sen hallinta pk-yrityksissä

Tutkielmassa selvitetään pienten ja keskisuurten yritysten avainhenkilöihin keskittyneen tietopääoman katoamisen riskiä ja pyritään löytämään keinoja riskin hallintaan. Pk-yrityksissä yrityksen kannalta kriittinen tieto on usein harvoihin henkilöihin keskittynyttä. Tällaisten avainhenkilöiden työpanoksen ja osaamisen menettäminen kokonaan saattaa olla yrityksen toiminnalle kohtalokasta. Väliaikainen osaamisen menettäminen voi myös vaikeuttaa toimintoja. Tietopääoman katoamisen riskin pienentäminen onnistuu joko avainhenkilön tiedon siirtämisellä toisiin henkilöihin tai huolehtimalla avainhenkilön työsuhteen mahdollisimman pitkästä jatkumisesta. Tiedon siirtämisen menetelmät riippuvat tiedon laadusta: onko se hiljaista vai eksplisiittistä. Avainhenkilön pysyvyyteen vaikuttaa yrityksen henkilöstöpolitiikka, jonka mukaisesti työntekijät saavat korvauksen työstään ja sitoutuvat yritykseen. Myös työntekijän työkyvystä huolehtiminen vaikuttaa tiedon pysymiseen yrityksen käytössä. Esimerkkiyrityksen haastatteluissa voidaan todeta yhtymäkohtia tutkimuksen muissa osissa käsiteltyihin tietojohtamisen ongelmiin.

Määräaikaisten työntekijöiden sitoutuminen. Case Helsingin kaupunki - Sosiaali- ja terveydenhoitoalan yksiköt

Tämä tutkimus tarkastelee määräaikaisia työsuhteita. Tavoitteena on selvittää määräaikaisten työntekijöiden sitoutumista ja sitouttamista organisaatiossa sekä näitä edistäviä tekijöitä. Lähtökohtana on tutkia määräaikaisuutta sitoutumisen näkökulmasta. Erityisen tarkastelun kohteena on työilmapiirin ja esimiestoiminnan vaikutus sitoutumiseen. Sitoutumisen viitekehyksenä on Curtis & Wrightin (2001) sitoutumismalli. Tutkimuksen empiirisessä osassa haastateltiin määräaikaisia työntekijöitä ja heidän esimiehiään. Aineisto käsiteltiin teemoittelun kautta. Tutkimuksen tuoman uuden näkökulman mukaan suurin osa vastanneista määräaikaisista työntekijöistä koki määräaikaisuuden positiivisena eivätkä halunneet vakinaista työpaikkaa. Samalla kaikki vastaajat olivat hyvin sitoutuneita, eivät niinkään organisaatioonsa, vaan työyhteisöönsä ja työhönsä, sen määräaikaisuudesta riippumatta. Palkankorotuksella tai vakinaistamisella ei näyttäisi tämän tutkimuksen mukaan olevan kovin suurta merkitystä määräaikaisen työntekijän sitoutumisen kannalta, sen sijaan työilmapiirillä ja organisaation johtamistavoilla on.