Andegraund : Istorija i mify leningradskoj neoficial'noj literatury

The history of the Leningrad underground is one of the key themes of late socialism. Samizdat, "black humour", religious syncretism, dissidence, apolitical bohemianism, the pathos of freedom of individuality and the mechanics of literature are closely interlinked with the cultural mythology of this passed epoch. Describing conceptions that, when taken together, form the contemporary understanding of unofficial culture, the author creates a historical portrait of this environment. Amongst the central figures here, there are well-known writers (Bitov, Brodsky, Dovlatov, Khvostenko, Krivulin) and literary activists who still await recognition. The analysis of works, many of which were only distributed in typewritten publications in the 1960s-1980s, gives a preliminary definition of the key factors that united the authors of the unofficial community. The book begins with a critique of the identification of the Soviet underground with political dissidence or with a society living in autonomous independence with regard to the state. Describing the historical development of the various names for this environment (the underground, samizdat, unofficial culture, podpolie and others), the author follows the genesis of the community from its appearance, in the years of "the Thaw", through to perestroika, when it dissolved. Taking the history of the publication of Bitov's "The Pushkin House" as an example, the concept of the unofficial is interpreted as a risky interaction with the authorities. Unofficial culture is then viewed as a late Soviet reflection of the Western underground in the 1950s-1960s. Unlike the radical-utopian-anarchistic source, it proclaimed a liberalist and democratic ideology in the context of the destruction of the socialist utopia. The historical portrait of the community is built up from the perceptions of its members regarding literature practice and rhetorical approaches, with the aid of which these perceptions are expressed. Taking typewritten publications as source material, four main representations are given: privacy, deviancy, criticism and irrationality. An understanding of literature as a private affair, neo-avant-garde deviancy in social and literary behaviour and the pathos of the critical relationship with officialdom and irrational message of literary work, comprise the basis for the worldview of unofficial authors, as well as the poetic system, genre preferences and dictums. An analysis of irrationality, based on the texts of Khvostenko and Bogdanov, leads to a review of the cultural mythologies that were crucial to the unofficial conception of the absurd. Absurd is an homonym. It contains ideas that are important for the worldview of unofficial authors and the poetics of their works. The irrationality of the Soviet order is reflected in the documentary nature of the satirical prose of Dovlatov. The existential absurd of Camus is perceived here as the pointlessness of social realities and the ontological alienation of man, while existentialist practices for consciousness in the "atmosphere of absurd" remain bracketed off. The third homonym of absurd - the conception of reality as an illusion - is a clear demonstration of religious syncretism, where neo-Christian ideas are interweaved with a modernized version of Hinduism, as taken from Rolland s books on Ramakrishna and Vivekananda. The unofficial community was influenced by the ideology of westernization. Even "the East" arrived here via French retellings and accounts. As a whole, unofficial Leningrad culture can be understood as a neo-modernist phenomenon which, unlike the western neo-modernism of the 1940s and 1950s, arose in the years of the Thaw and ended its existence in the mid-1980s.

Recipient v russkom razgovore : o raspredelenii funkcij mezhdu otvetami da, nu i tak

The study investigates actions by recipients in spontaneous Russian conversations by focusing on DA, NU and TAK, when they are used as responses to the main speaker's larger on-going turn. The database for the study consists of some 7 hours of spontaneous conversations. The participants of the conversations come from different parts of Russia. The use of DA, NU and TAK was analyzed by applying the method of ethnomethodological conversation analysis from the point of view of the type of the context, the sequential placement of the response and its manner of production. The particles were analyzed both in contexts in which they responded to an informing and in affective contexts. The particles NU and TAK were used by the speakers almost exclusively in informing contexts, whereas DA was the central response type in affective contexts. DA was also the most common response to information with affective implications. The information, to which the particle NU provided as response, was often unspesific and projected a spesification or explanation by its speaker as the next action. DA and TAK, by contrast, treated the information as one that could be followed and was sufficient in its local context. As a response to parenthetical information NU responded to information that was only loosely connected with the mainline of talk. The particle DA, by contrast, was used as a response to such parenthetical information, which was more crucial for the larger on-going activity. Only NU was used as a response that invited the main speaker to continue a turn that she or he had offered as possibly complete. NU was also used by the recipient after her or his own contribution as a continuer. In affective contexts, DA expressed, depending on its more spesific context, not only agreement but also other functions, such as giving up arguing or prior knowledge on the topic being discussed. In addition DA responses were used to display empathy and identification with the state of affairs expressed by the co-participant. NU, by contrast, was seldom used as a response to a turn that expressed affect. When it was used in affective contexts, it displayed agreement with the co-participant or just registered an assessment by her or him.

Ivanov-mistik : Okkul'tnye motivy v poèzii i proze Vjačeslava Ivanova (1907-1919)

The subject of this work is the mysticism of Russian poet, critic and philosopher Vjacheslav Ivanov (1866-1949). The approach adopted involves the textual and discourse analysis and findings of the history of ideas. The subject has been considered important because of Ivanov's visions of his dead wife, writer Lydia Zinovieva-Annibal, which were combined with audible messages ("automatic writings"). Several automatic writings and descriptions of the visions from Ivanov's archive collections in St.Petersburg and Moscow are presented in this work. Right after the beginning of his hallucinations in the autumn of 1907, Ivanov was totally captivated by the theosophical ideas of Anna Mintslova, the background figure for this work. Anna Mintslova, a disciple of Rudolf Steiner's Esoteric School, offered Ivanov the theosophical concept of initiation to interpret paranormal phenomena in his intimate life. The work is divided into three main chapters, an introduction and aconclusion. The first chapter is called The Mystical Person: Anthropology of Ivanov and describes the role of the inner "Higher Self" in Ivanov's views on the nature of human consciousness. The political implications of the concepts, "mystical anarchism" and "sobornost" (religious unity) are also examined. The acquaintance and contacts with Anna Mintslova during 1906-1907 gave a framework to Ivanov's search for an organic society and personal religious experience. The second part, Mystics of Initiation and Visionary Aesthetics describes the influence of the initiation concept on Ivanov's aesthetic views (mainly "realistic symbolism"). On the other hand, some connections between the imagery of his visions and symbols in his verses of that period are established. Since Mintslova represented the ideas of Rudolf Steiner in Russia, several symbols shared by Steiner and Ivanov ("rose", "rose and cross") have been another subject of investigation. The preference for strict verse form in the lyrics of Ivanov's visionary period is interpreted as an attempt to place his own poetic creation within two traditions, a mystical and literary one. The third part of this work, Mystics of Hope and Terror, examines Ivanov's conception of Russia in connection with Mintslova's ideas of occult danger from the East. Ivanov's view of the "Russian idea" and his nationalistic idea during World War I are considered as a representation of the fear of the danger. Ivanov's interpretation of the October revolution is influenced by the theosophical concept of the "keeper of the threshold" which occurs in the context of the discourse of occult danger.

Photoelastic parametric studies of mode I stress intensity factors

Results of photoelastic investigations on single edge-notch tension specimens of varying notch angle and crack length are reported. The experimental results of Mode I stress intensity factors are compared with analytical results.

Isotonic designs for phase I trials

The purpose of a phase I trial in cancer is to determine the level (dose) of the treatment under study that has an acceptable level of adverse effects. Although substantial progress has recently been made in this area using parametric approaches, the method that is widely used is based on treating small cohorts of patients at escalating doses until the frequency of toxicities seen at a dose exceeds a predefined tolerable toxicity rate. This method is popular because of its simplicity and freedom from parametric assumptions. In this payer, we consider cases in which it is undesirable to assume a parametric dose-toxicity relationship. We propose a simple model-free approach by modifying the method that is in common use. The approach assumes toxicity is nondecreasing with dose and fits an isotonic regression to accumulated data. At any point in a trial, the dose given is that with estimated toxicity deemed closest to the maximum tolerable toxicity. Simulations indicate that this approach performs substantially better than the commonly used method and it compares favorably with other phase I designs.

Push-pull ethylenes: the structures of 3-(2-imidazolidinylidene)-2,4-pentanedione (I), C8H12N2O2, and 3-(1,3-dimethyl-2-imidazolidinylidene)-2,4-pentanedione trihydrate (II), C10H16N2O2.3H2O

(I): Mr= 168, triclinic, P1, Z=2, a= 5.596 (2), b = 6.938 (3), c = 10.852 (4) A, ~t= 75.64 (3), fl= 93.44 (3), ),= 95.47 (3) °, V= 406.0A 3, Din= 1.35 (by flotation using carbon tetrachloride and n-hexane), D x= 1.374 Mg m -3, g(Mo Kct, 2 = 0.7107 A) = 1.08 cm -l, _F(000) = 180, T= 293 K. (II): Mr= 250, triclinic, P1, Z= 2, a = 7.731(2), b=8.580(2), c=11.033(3)A, a= 97-66 (2), fl= 98.86 (2), y= 101.78 (2) °, V= 697.5 A 3, D m = 1.18 (by flotation using KI solution), Dx= 1.190Mgm -3, g(MoKa, 2=0.7107A)= 1.02 cm -1, F(000) = 272, T= 293 K. Both structures were solved by direct methods and refined to R = 4.4% for 901 reflexions for (I) and 5.7% for 2001 reflexions for (II). The C=C bond distances are 1.451 (3) A in (I) and 1.468 (3)A in (II), quite significantly longer than the C=C bond in ethylene [1.336 (2).~; Bartell, Roth, Hollowell, Kuchitsu & Young (1965). J. Chem. Phys. 42, 2683-2686]. The twist angle about the C=C bond in (II) is 72.9 (5) ° but molecule (I) is essentially planar, the twist angle being only 4.9 (5) ° .

Synthesis and Reactions of Binuclear Diolefin Rhodium(I) Compounds bridged by Nitrogen Heterocycles, Crystal Structure of Dichloro-Di-1,5-Cyclooctadiene(Mu-Pyrazine)-Dirhodium(I) [[Rh(1,5-C8h12)Cl]2(Mu-C4h4n2)]

Binuclear complexes of rhodium(I) of the type [(dien)(X)Rh(μ-N-N)Rh(X)(dien)] (dien = 1,5-cyclooctadiene or norbornadiene; N-N = pyrazine, 4,4′-bipyridine or Phenazine and X = Cl or Br) with bridging heterocycles have been isolated and their reactions with carbon monoxide, 2,2′-bipyridine and 1,10-phenanthroline investigated. The crystal structure of [(COD)(Cl)Rh(μ-pyrazine)Rh(Cl)(COD)] has been determined.

Analiz obraza ženščiny na osnove jazykovogo materiala ”Krest’janka” 1985, 1995 i 2005 gg.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Venäjällä ilmestyvän ”Krest’janka”-lehden välittämää naiskuvaa. Tutkimukseen on valittu lehden vuosikerrat 1985, 1995 ja 2005, koska suuret muutokset Venäjällä ajoittuvat tälle aikavälille. Haluamme selvittää, miten naiskuva on muuttunut tänä aikana ja miten se välittyy lehden sivuilta. Tutkimukseemme olemme käyttäneet A.V. Kirilinan työssään käyttämiä metodeja. Keräsimme lehdistä kaikki verbilausekkeet, joiden subjektina on naista tarkoittava sana ja jaoimme ne luokkiin merkityksen mukaan. Jaottelun jälkeen analysoimme kerättyä aineistoa ja pyrimme löytämään kullekin vuosikerralle tyypillisiä verbilausekkeita. Tämän lisäksi keräsimme lehdistä kaikki naista kuvaavat adjektiivit ja vertailimme niiden käyttöä eri vuosina. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vuoden 1985 lehdissä vaikuttaa vielä voimakkaasti sosialismin ihanteet. Nainen kuvataan työnsä kautta aktiivisena ja tavoitteensa ylittävänä kansalaisena. Yksityiselämään ei juuri kiinnitetä huomiota. Vuoden 1995 ja 2005 lehtien naiset ovat keskenään hyvinkin samanlaisia. Naisen elämästä puhutaan nyt jo laajemmin. Työn lisäksi yksityiselämä ja tunteet ovat keskeisiä aiheita. Kun 1985 lehdissä ei puhuttu naisesta negatiiviseen sävyyn, niin 1995 ja 2005 vuosien lehdissä naista kuvataan myös negatiivisessa valossa. Myös yhteiskunnan epäkohtiin kiinnitetään huomiota naisen näkökulmasta.

CLXXX. Vegetable Proteins. I. The Proteins of Dolichos Lab Lab

The field bean (Dolichos lab lab ; Tamil name, Mochai ; Kanarese, Avarai) is a legume which is widely cultivated in South India often as a mixed crop with cereals. The kernel of the seed enters into the diet of may South Indian households, and in the Mysore State the seed are used as a delicacy when they are green for over four months in the year. The haulm, husk and pods are commonly used a fodder. As the kernel which is widely used as an article of food and considered to be very nutritious, contains about 24% of protein hitherto uninvestigated and as the quality of protein plays an important role in nutrition, the present work was undertaken.

Slovo lider i ego upotreblenie v sovremennoj rossijskoj presse

Venäjän kieleen on kautta historian lainautunut sanoja muista kielistä. Historian tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, mistä kielistä sanoja on lainautunut eri aikakausina. Viime vuosikymmeninä venäjän kieleen on tulvinut lainasanoja englannin kielestä yhteiskunnan eri alueille. Tiiviit poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet maiden ja kansojen välillä ovat ulkoisia, ei-kielellisiä syitä sanojen lainaamiseen. Kielen osa-alueista sanasto on kaikista avoimin ulkoisille vaikutteille ja samalla se on alue, johon heijastuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Lainasanojen ilmaantumiselle kieleen on myös sisäisiä, kielellisiä syitä. Lainasanojen ilmaantumisessa kirjallisessa muodossa venäjän kieleen voidaan erottaa kolme tapaa: transplantaatio eli sitaattilaina, translitteraatio sekä käytännöllinen transkriptio, jossa jokainen vieraskielinen foneemi pyritään esittämään vastaavalla venäjän foneemilla, jolloin vieraskielisen sanan ääntämys säilyy mahdollisimman alkuperäisenä. Lider-sana on esimerkki käytännöllisestä transkriptiosta, jossa venäläinen kirjoitusasu vastaa englannin kielen ääntämystä. Tutkimuksen kohteena on englanninkielinen lainasana lider, joka on ilmaantunut venäjän kieleen jo 1800-luvun puolivälissä. Sana on johdettu verbistä lead, merkityksessä ’johtaa, olla johdossa’, ja siinä on muodostunut substantiivi leader, ’johtaja’. Tutkimusaineistoa varten on poimittu 100 poliittiseen kielenkäyttöön liittyvää lider-sanaa sähköisessä tietokannassa Integrumissa olevassa Izvestija-lehdestä kahtena eri ajanjaksona, vuoden 1994 alusta alkaen sekä vuoden 2004 alusta alkaen. Tutkimuksessa keskityttiin lider-sanan käyttöön poliittisessa kielenkäytössä, mutta tutkimusaineiston keräysvaiheessa kirjattiin ylös myös muilla aihealueilla esiintyneet lider-sanat niidenkin käytön tarkastelua varten. Tutkimusta varten tarkasteltiin, millaisia määrityksiä lider-sanalle löytyy erilaisista nykykielen sanakirjoista eri vuosikymmeniltä. Vanhin mukana oleva sanakirja on venäläis-suomalainen sanakirja vuodelta 1912, jossa lider-sana määritellään yhdellä sanalla, ’puolueenjohtaja’. Aineisto jaettiin myös kolmeen ryhmään maantieteellisen sijainnin mukaan: Venäjä, entiset neuvostotasavallat ja ulkomaat. Tällä haluttiin selvittää, käytetäänkö lider-sanaa enemmän ulkomaisten vai venäläisten tapahtumin yhteydessä. Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa lider-sanoista liittyi Venäjän tapahtumiin molempina tarkasteluajanjaksoina – v. 1994 osuus oli 54 % ja v. 2004 50 %. Tähän tulokseen vaikuttavat varmaankin v. 1993 joulukuussa pidetyt ensimmäiset parlamenttivaalit sekä vuoden 2003 joulukuussa pidetyt duuman vaalit. Tutkimuksessa lider-sana jaettiin seitsemään eri kategoriaan käyttöyhteytensä mukaan ja saatujen tulosten perusteella suuri9n osa sanoista kuului kategoriaan ”puolueen johtaja”, v. 1994 osuus oli 47 % ja v. 2004 oli 40 %. Lider-sanan käyttö on levinnyt myös monelle muulle alueelle: urheilu, liike-elämä, kulttuuri, taide, tiede ja tekniikka. Venäjän kieleen ilmaantuu koko ajan vieraskielisiä sanoja, mutta kaikki niistä eivät sopeudu eivätkä juurru kieleen. Lainasanan on täytettävä tiettyjä edellytyksiä, jotta sitä voitaisiin pitää kieleen sopeutuneena: mukautumien kielen foneettiseen järjestelmään, sopeutuminen kielen graafiseen järjestelmään, sopeutuminen kieliopilliseen ympäristöön, semanttinen vakiintuminen sekä vakiintuminen vähintään kahdelle temaattiselle alueelle. Lainasanan juurtumisesta ja sopeutumisesta ovat todisteena myös siitä johdetut sanat. Lider-sana täyttää kaikki em. ehdot, joten sitä voidaan pitää venäjän kieleen sopeutuneena ja juurtuneena.

Utelämning i AV-översättning : En studie av textning i tre olika genrer

Tutkielman tavoitteena on kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen analyysin avulla selvittää, millaisia poisjättöjä erityyppiset ohjelmat sisältävät. Tutkimusmateriaalina on lastenohjelma (Sune och hans värld), dokumentti (Yrke: kung) ja keskusteluohjelma (Bettina S) sekä niiden suomenkieliset tekstitykset. Jokaisesta ohjelmasta on analysoitu 15 minuuttia. Poisjättöjen luokittelussa pohjana on Koljosen (1995, 1997 ja 1998) luokittelu, joka koostuu kolmesta pääluokasta ja useasta alaluokasta. Kolme pääluokkaa ovat fakultatiiviset lauseenjäsenet (fakultativa satsdelar), puhekieliset piirteet (talspråkliga drag) ja informatiiviset osaset (informativa fragment). Hypoteeseja tutkielmassa on kaksi: suurin osa poisjätöistä on puhekielisyyksiä, mikä johtuu median vaihtumisesta puhutusta kirjoitettuun, ja informaatiota ei häviä, vaikka paljon on jätettävä pois aika- ja tilarajoitusten takia. Teoriaosassa käsitellään katsojan (tekstityksen vastaanottajan) tärkeää asemaa, poisjättöjen syitä ja poisjättöjä Koljosen luokittelun mukaisesti. Lisäksi teoriaosassa esitellään materiaalina olevat ohjelmatyypit, eli lastenohjelma, dokumentti ja puheohjelma. Analyysiosasta käy ilmi, että ohjelmat sisältävät melko erilaisia poisjättöjä. Tämä johtuu siitä, että lastenohjelmassa dialogi perustuu käsikirjoitukseen, kun taas dokumentissa ja keskusteluohjelmassa puhe on vapaata. Dokumentti on tyypillinen esimerkki monologista, eikä sisällä dialogille tyypillisiä piirteitä, kuten dialogipartikkeleita tai tervehdyksiä. Analyysistä käy myös ilmi, että valinnaisia lauseenjäseniä on jätetty eniten pois. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että poisjätettyjen konjunktioiden määrä on suuri. Koljonen ei ole luokitellut konjunktioita tutkimuksissaan. Konjunktiot voitaisiin laskea myös diskurssipartikkeleihin (puhekielisiin piirteisiin), koska niillä on selvästi puhetta ohjaileva funktio, jolloin ensimmäinen hypoteeseista osoittautuisi todeksi. Puhekielisten piirteiden määrä vaihtelee ohjelmatyypistä riippuen. Dokumentti sisältää paljon toistoa, joka voidaan jättää pois. Keskusteluohjelmassa on puolestaan paljon poisjätettyjä dialogipartikkeleita, jotka toimivat vastauksena kysymykseen tai lyhyinä kommentteina. Lastenohjelmassa poisjättöjen jakauma on tasaisin: mikään ryhmä ei prosentuaalisesti erotu joukosta. Poisjätettyjen informaatiota sisältävien osasten määrä ei myöskään ole merkittävä. Analyysin perusteella voidaankin sanoa, että kummatkin hypoteesit osoittautuivat todeksi.

Rossijskaja Karelija i karely v imperskoi politike Rossii, 1905-1917

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar.