Sisäinen brändijohtaminen ja yrityksen sisäinen brändi-imago organisaation eri hierarkiatasoilla

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan, miten yrityksen sisäinen brändikuva muuttuu organisaation eri tasoilla. Lisäksi tutkielmassa perehdytään keinoihin, joilla yrityksen sisäistä brändiä voidaan johtaa, eli sisäisen brändijohtamisen käytäntöihin. Empiriaosuudessa tutkitaan case-yrityksen brändinjohtamistoimenpiteitä ja brändikuvan muutosta ylimmän johdon ja työntekijätason välillä. Tärkeimmäksi brändinjohtamiskeinoksi havaittiin brändilupauksen ja brändin arvojen määrittely, joka on tehokas tapa saada työntekijät sisäistämään haluttu brändi-identiteetti varsinkin jos he pääsevät olemaan mukana arvojen määrittelytyössä. Työntekijöiden osallistaminen vähentää brändin vastustusta ja luo selkeämmän kuvan tavoitellusta brändi-identiteetistä. Myös esimiesten käyttäytyminen havaittiin merkittäväksi tekijäksi, varsinkin muutosjohtaminen ja esimiesten näyttämä esimerkki vaikuttavat työntekijöille välittyvään brändikuvaan.

Kaupan omat merkit päivittäistavarakaupan tuotevalikoimassa: tutkimus Ruokakeskon Pirkka-brändistä sekä sen roolista Forssan K-citymarketissa

Kaupan omat merkit pitävät markkinaosuuden kasvua yllä Euroopassa, olipa kyse sitten kehittyvistä vähittäiskaupan markkinoista Idässä tai vakiintuneimmista vähittäiskaupan alueista. Vähittäismyyjien omien merkkien osuus myytävistä tuotteista on yli 40 prosenttia monissa Euroopan maissa. Tämän tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on tutkia kaupan omien merkkien roolia päivittäistavarakaupan tuotevalikoimassa. Tutkielman empiirisessä osiossa kaupan oman merkin roolia päivittäistavarakaupan tuotevalikoimassa havainnollistetaan Ruokakeskon Pirkka-tuotemerkin kautta. Tutkielman tarkoitusta lähestytään tarkentavien osakysymysten avulla. Teoriasta haetaan vastauksia kysymyksiin: 1. Millaisia kaupan omien merkkien tyyppejä tutkijat ovat tunnistaneet? 2. Millaisia markkinointistrategioita kaupalla niiden käyttöön liittyy? 3. Millaisia tavoitteita kauppa asettaa yleisesti omille merkeilleen? Empiirisen tutkimuksen avulla pyritään vastaamaan kysymyksiin: 1. Minkä tyyppinen kaupan oma merkki on Ruokakeskon Pirkka-brändi ja millainen on Pirkka-brändin markkinointistrategia? 2. Mitä tavoitteita Ruokakesko on Pirkka-brändilleen asettanut? 3. Vastaako ostokäyttäytyminen Ruokakeskon Pirkka-brändille asettamia tavoitteita? Tutkimusstrategiana on surveytutkimus sekä tapaustutkimus. Johtuen siitä, että kahdessa ensimmäisessä osakysymyksessä analyysiyksikkö on eri kuin kolmannessa osakysymyksessä käytetään tutkielmassa sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Kvalitatiivista sekä kvantitatiivista tutkimusotetta yhdistelemällä onnistutaan saamaan hyvä kokonaiskuva analyysiyksiköistä. Aineistoa kerättiin useammasta lähteestä. Päätutkimusmenetelmiä oli kaksi: kyselytutkimus sekä tutkimushaastattelu. Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin Forssan K-citymarketissa asiakkailta kysymyslomakkeen avulla. Otannan kooksi muodostui 295 täytettyä kysymyslomaketta. Vastaukset analysoitiin IBM SPSS Statistics 20 tilasto-ohjelman avulla. Haastattelututkimus suoritettiin avoimena haastattelua. Ei ole täysin yksiselitteistä minkä tyyppinen kaupan oma merkki tai millainen rooli Ruokakeskon omalla merkillä Pirkalla on. Pirkka-brändille asetetut keskeisimmät tavoitteet ovat erilaistaa kilpailevista päivittäistavarakauppaketjuista, tarjota paremmat katteet sekä luoda kuvaa vähittäismyyjästä. Kuluttajat ostavat Pirkka-tuotteita pääasiallisesti hinnan takia.

”No onhan naantalilainenki ny sentään parempi olla ku turkulaine!” Naantalin saaristokaupungin kuntaliitos kuntalaisen kokemana

Tutkielmani kohteena on vuonna 2009 toteutettu kuntaliitos, jossa Naantalin kaupunkiin liitettiin Rymättylän, Merimaskun ja Velkuan kunnat. Tarkastelen kuntaliitosta tavallisten kuntalaisten kokemusten kautta ja selvitän, miten uuden Naantalin saaristokaupungin asukkaat näkevät liitoksen osana omaa arkeaan ja elinympäristöään. Tutkimuskysymykseni ovat miten kuntalaisten kuntaliitoksiin liittämät kokemukset muodostuvat, miten ne ovat suhteessa henkilön omaan paikalliseen kontekstiin ja miten kuntaliitokseen suhtaudutaan eri puolilla tutkimusaluetta. Tutkielmani perustuu Naantalin kaupungin alueella talvella 2013 tekemiini 16 teemahaastatteluun. Tarkastelen tavallisten kuntalaisten kokemuksia paikallisesti eletyn arjen näkökulmasta. Kansatieteen näkökulmasta ihmisten välisen vuorovaikutusprosessin tuloksena syntyvää kulttuuria ymmärretään kollektiivisena tietoisuutena mm. yleisesti hyväksytyistä tavoista, tiedoista, arvoista, ja kokemuksista. Kuntalaisten kokemuksia tarkastelen hyödyntäen moniäänistä tutkimusotetta, jolla tarkoitetaan kansatieteellisen tutkimuksen tapaa nostaa esille yksilöiden kokemuksia ja kulttuurin monitahoisuutta. Tutkimusaineistoa olen analysoinut käyttäen kulttuurianalyysiä, jonka avulla voidaan ymmärtää kulttuurissa piileviä merkitysrakenteita tulkitsemalla aineistosta nousevia teemoja sekä symboleja. Tutkielmani keskeisenä tuloksena on, että kuntalaisten kokemukset ovat suhteessa heidän kokemukseensa paikallisuudesta. Ihmisen sosiaalisen toiminnan tuloksena syntyvä paikallisuus muodostuu eri paikkoihin liitettävien paikan identiteettiä ilmentävien tekijöiden, sekä ihmisen johonkin paikkaan liittämän henkilökohtaisen identifioitumisen kautta. Kuntalaisten kokemuksissa kuntaliitos näyttäytyy eri puolilla Naantalia eri tavoin ja kokemukset liittyvät vahvasti kuntalaisen omaan elämänympäristöön ja arkeen sidottuun paikalliseen kontekstiin. Kuntaliitos on monitahoinen kokonaisuus, joka kuntalaisen kokemana näyttää hankalasti hahmotettavalta, ja johon liittyy pelkoja, epäluuloja ja kysymyksiä. Liitos ei ole vain negatiivinen asia, vaan se voidaan nähdä myös positiivisia muutoksia aikaansaavana kulttuurisena prosessina. Kuntaliitoksen tarkastelu auttaakin ymmärtämään sitä, miten kuntalaisen kokemukset kuntaliitoksesta suhtautuvat laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkielma liittyy Koneen säätiön rahoittamaan Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen tutkimushankkeeseen Etnologinen tutkimus kuntarakenteen muutoksista kuntalaisten näkökulmasta.

Toimintakykyinen kouluttaja : valinnan ja koulutuksen tulos

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millainen käsitys valmistuvilla kadeteilla on hyvästä kouluttajuudesta. Hyvään kouluttajuuteen päästäksemme kadeteille on täytynyt muodostua käsitys heidän valmiuksistaan kouluttajana toimimiseen. Tätä kouluttajaksi valmiutta tarkastellaan toimintakyky käsitteen kautta, joka voidaan liittää kuuluvaksi osaksi kouluttajan identiteettiä. Toimintakyvyn lisäksi kouluttajalta vaaditaan tietämystä johtamiskäyttäytymisestä. Johtamiskäyttäytymistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa syväjohtamisen viitekehyksen avulla. Syväjohtamisen viitekehykseen liittyy kiinteästi oppiminen. Kouluttajan oppimiseen liittyen tutkimuksessa tarkastellaan konstruktivistisen oppimiskäsityksen käsitteistöä. Kouluttajan toimintakyvyn ja johtamiskäyttäytymisen kautta päästään tutkimuksen toimintaympäristöön ja kolmanteen aihealueeseen kouluttajan vaikuttavuuteen, kouluttajan toiminnan päätavoite on kouluttaa puolustusvoimien eri perusyksiköissä varusmiespalveluksen aikana henkilöistä suorituskykyisiä sodanajan joukkoja. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa puolustusvoimiakin muokkaava yhteiskunnan rakenteellinen muutos. Tätä yhteiskunnan rakenteellista muutosta on tarkasteltu teoria osassa kasvatuksessa ja koulutuksessa tapahtuneen muutoksen sekä sosiologian kautta. Yhteiskunnallinen muutos näkyy Suomen Puolustusvoimissa esimerkiksi naissukupuolen mukaan tulona sotilaskouluttajiksi. Naisten tuleminen sotilaskouluttajaksi on vaikuttanut osaltaan myös tänä päivänä siihen, että asioita on ryhdytty katsomaan nais- ja miestutkimuksen sekä työelämän tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa puolustusvoimia tarkastellaan organisaation liittyvien kuvauksien ja käsitteiden kautta, joita ovat; perusyksikkö, organisaatiokulttuuri, virallinen ja epävirallinen organisaatio sekä symboliympäristö ja kulttuuri. Teoreettisia taustakäsitteitä tarkastellaan empiirisessä osassa kahdesta eri näkökulmasta, ensimmäisenä näkökulma on kadettien käsitys heidän oman valmiuden kautta tapahtuva lähestyminen ja toisena näkökulmana on kadettien käsitysten vertailunäkökulma, jossa verrataan mies- ja naiskouluttajaa keskenään. Tutkimusjoukkona tutkimuksessa toimi 92. kadettikurssi ja 75. merikadettikurssi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena ovat kadettien käsitykset ja niiden erilaiset ymmärtämisen tavat hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta, valmiuksista kouluttajaksi, oppimisen kehittymisestä, toimintakyvyllisistä valmiuksista sekä verrataan kadettien käsityksiä mies- ja naiskouluttajista. Tutkimuksen empiirisen osan tutkimusongelmiksi muodostuivat: - Millaisia käsityksiä kadeteilla on hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta? - Millaisia käsityksiä kadeteilla on miesten ja naisten valmiuksista toimia kouluttajana? - Mihin kadettien käsityksen mukaan kouluttajana toimimisella ja koulutuksella vaikututetaan? Tutkimukseni tulokset esitän fenomenografisesti jäsennettyinä ja erilaisiin kuvauskategorioihin ryhmiteltyinä. Kuvauskategoriat on kuvattu horisontaalisessa kuvauskategoriajärjestelmässä. Kategoriat käsittelevät; millä tavalla kadettien käsitys hyvästä kouluttajasta on muodostunut, hyvän kouluttajan identiteettiä, miten kouluttajan identiteetti eroaa kouluttajuudesta, kadettien omat valmiudet kouluttajaksi, kadettien oman oppimisen kehittymistä, toimintakyvyn ja valmiuden vaikuttamista kouluttajan tehtäviin, käsityksiä nais- ja miespuolisesta sotilaskouluttajasta sekä kadettien käsityksiä koulutuksen vaikuttavuudesta. Tarkastellessa tutkimuksen tuloksia yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta huomaa muutoksen merkkejä olevan havaittavissa ainakin nyt nuoriksi upseereiksi valmistuvissa kadeteissa. Kadetit eivät näe ammatteja enää niin vahvasti sukupuolirajoitteisina tekijöinä eivätkä myöskään perinteisiä roolimalleja noudattavina tekijöinä. Mielestäni tämän päivän kadeteilla on ajan tasalla oleva käsitys miesten ja naisten soveltuvuudesta sotilaskouluttajan ammattiin. Miesten ja naisten valmiudet nähdään yhtäläisinä sotilaskouluttajan tehtäviin. Teoriakäsitysten pohjalta tarkasteltuna toimintakykyä voidaan pitää keskeisenä osana sotilaskouluttajan tehtävässä vaikuttavana tekijänä. Toimintakyvyllä luodaan pohja omalle toiminnalle. Tarkasteltaessa kadettien kehittymistä ja käsityksiä syväjohtamisen viitekehyksen näkökulmasta, kadetit ovat tiedostamattaan sisäistäneet syväjohtamisen viitekehyksen ajatuksen oppimisesta. Kadettien toiminnasta saadussa palautteessa havaitaan innostusta sotilaskouluttajan toimintaa kohtaan, sekä toimita on herättänyt arvostusta alaisissa.

What we talk about when we talk about love

KORT REFERAT AV AVHANDLINGEN: Finns det skäl för att älska? Kan vi lova att älska någon hela livet? Är ovillkorlig kärlek endast ett ouppnåeligt ideal? Utgångspunkten för denna begreppsliga undersökning av kärlek är att många frågor som uppstår då vi börjar filosofera om begreppet är uttryck för förvirringar om vad vi talar om då vi talar om kärlek. Inspirerad av Ludwig Wittgensteins senare filosofi föreslår Kronqvist att många av dessa förvirringar kan upplösas genom att man reflekterar kring de olika samtal vi för om kärlek. Genom en sådan reflektion kan även vår förståelse för begreppet fördjupas. I avhandlingen behandlas olika frågor om kärlekens roll i vårt liv i ljuset av filosofiska diskussioner om (1) känslor (2) personlig identitet och (3) mening och moral. Diskussionen ger vid handen att många av de frågor vi ställs inför i reflektionen kring kärlek utmärks av att de inte kan ges ett för varje enskild människa giltigt, vetenskapligt svar. Istället ställer de oss inför en moralisk fråga: vilken plats är vi beredda att ge kärleken och andra människor i vårt eget liv? KORT FINSKT REFERAT AV AVHANDLINGEN: Voiko ihminen rakastaa, koska hänellä on siihen hyviä syitä? Voimmeko edes luvata elinikäistä rakkautta? Onko rakkaus ilman ennakkoehtoja vain saavuttamaton ihanne? Tämän rakkauden käsitteellisen tutkimuksen perusajatuksena on, että kysymykset, joita syntyy alkaessamme filosofoida rakkaudesta usein perustuvat väärinkäsityksiin siitä, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme rakkaudesta. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian inspiroimana Kronqvist ehdottaa, että rakkautta koskevien erilaisten keskustelujemme reflektointi voi ratkaista monia näistä sekaannuksista. Tällainen tarkastelu voi myös syventää rakkauden ymmärrystämme. Väitöskirja tarkastelee eri puolilta rakkauden merkitystä elämässämme, vetäen yhteyksiä (1) tunteita (2) identiteettiä ja (3) merkitystä ja moraalia koskeviin filosofisiin keskusteluihin. Voidaan todeta, että monet rakkautta koskevissa tarkasteluissamme esiin nousevat kysymykset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niihin voi antaa jokaista ihmisyksilöä sitovaa, tieteellistä vastausta. Sensijaan ne asettavat meidät moraalisen kysymyksen eteen: minkä aseman olemme valmiita antamaan rakkaudelle ja toisille ihmisille omassa elämässämme?

Arwidsson, Adolf Ivar

A. I. Arwidsson f. 7.8.1791 i Padasjoki d. 21.6.1858 i Viborg. Den svenskspråkiga finskhetsivraren och samhällspåverkaren Adolf Ivar Arwidsson, hörde till de så kallade Åboromantikernas krets under det tidiga 1800-talet. Han förmedlade litterära och politiska strömningar i Sverige och ute i Europa till det akademiska Åbo. Arwidssons litterära produktion, som främst bestod av vikingaromatisk poesi, blev jämförelsevis obetydlig. I produktionen ingår t.ex. dikterna Kettil Okristen (1832) och Amor i Norden (1832). Arwidsson hade större inflytande som akademiker och tidningsman (med litterär profil) i tidningar som Mnemosyne och Åbo Morgonblad. I dessa verksamheter förebådade han den finska nationella väckelsen och försökte främja ett modernt och öppet debattklimat. Strävan efter att forma en kulturell och nationell identitet syns också i hans litterära produktion för barn, där han framträdde som en tidig förnyare. Arwidsson var därtill en kontroversiell politisk debattör, vilket resulterade i landsflykt till Sverige. Där gjorde han karriär som föreståndare vid Kungliga biblioteket och var aktiv som folkdiktsupptecknare samtidigt som han fortsatte att granska och kommentera situationen i Finland. Biografiskt lexikon för Finland: http://www.blf.fi/artikel.php?id=3122

Kansallinen ja kansainvälinen Uuno Klami

Kirjallisuusarvostelu

Memoria virtualis - death and mourning rituals in online environments

The main objective of this work has been to understand the ritual aspect of how private people use the Internet to mourn and honor their intimates in various online environments. The research material was compiled in 2007–2013 through ethnographic and autoethnographic observations in social media applications, online memorial websites, one shared virtual environment (Second Life) and one massive multi-player online role-playing game (World of Warcraft). The research material consists of – in addition to the ethnographic observations – three online surveys with 153 respondents (mainly from Finland, the United States and the United Kingdom). In addition, the researcher conducted 38 longer online interviews (i.e. via email, an avatar). The theoretical framework is derived from ritual theory, hermeneutic-phenomenological anthropology and discourse analysis. The research questions are as follows: Why are death rituals practiced in online environments? How are virtual memorials created in various online environments? What kind of systems of meanings are virtual memorials constructed from? The results indicate that online mourning and honoring is appropriated in addition to the “traditional” offline rituals. In online environments the bereaved can choose, where, when, how and with whom they share their grief and loss. Memorials are created in the web intentionally and unintentionally, where the latter refers inter alia to the Facebook profile of the deceased where his/her intimates gather to mourn and honor immediately after the death. The first refers to intentionally memorialized online places spaces via different service providers. Virtual memorials are a way to construct the identity of the deceased, as well as the bereaved in multiple ways. They also re-enforce and create a sense of communality both privately and publicly, and enable one meaningful online place where all the intimates of the deceased can gather together to mourn and honor despite the geographical or time distances. Tämä väitöstutkimus tarkastelee miten nykyiset kuolemanrituaalit ovat digitalisoituneet verkkoympäristöihin. Tutkimus on suoritettu verkkoetnografisin sekä autoetnografisin menetelmin sosiaalisen median sivustoilla, virtuaalimuistomerkkipalveluissa, yhdestä virtuaalimaailmassa (Second Life) sekä yhdestä reaaliaikaisessa verkkopelissä (World of Warcraft) vuosina 2007–2013. Tutkimusaineisto koostuu etnografisten havainnointien lisäksi kolmesta verkkokyselystä, joissa vastaajia on yhteensä 153 pääasiassa Suomesta, Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta. Kyselyjen lisäksi tutkija on tehnyt myös 38 laajempaa verkkohaastattelua eri ympäristöissä (esim. sähköposti, avatar virtuaalimaailmassa). Teoreettinen kehys koostuu rituaaliteoriasta, hermeneuttis-phenomenologiasta sekä diskurssianalyysista. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: miksi kuolemanrituaaleja harjoitetaan verkkoympäristöissä, miten virtuaalisia muistomerkkejä luodaan verkkoon, sekä millaisista merkitysjärjestelmistä virtuaaliset muistomerkit muodostuvat? Tutkimustulosten mukaan verkkosureminen ja muistaminen ovat tulleet perinteisten kuolemanrituaalien rinnalle, jolloin sureva itse voi päättää miten, missä, milloin sekä kenen kanssa suree läheistään. Muistomerkkejä verkkoon luodaan suunnitellusti (intentional) sekä suunnittelemattomasti (unintentional), jolloin jälkimmäinen viittaa esimerkiksi edesmenneen Facebook profiiliin, missä hänen läheisensä kokoontuvat muistelemaan ja suremaan välittömästi kuoleman jälkeen. Ensimmäinen taas viittaa suunnitelmalliseen muistomerkin luomiseen, jota varten löytyy useita palveluntarjoajia. Virtuaalimuistomerkit ovat keino rakentaa sekä edesmenneen että surevan identiteettiä, vahvistaa ja luoda yhteisöllisyyttä niin yksityisesti kuin julkisesti, sekä luoda yksi yhteinen aina ja kaikkialta saavutettavissa oleva merkityksellinen paikka verkkoon, missä kaikki läheiset voivat ajasta ja paikasta riippumatta muistella ja surra läheistään.

Negotiating home and belonging. Young Kurds in Finland

This study looks at negotiation of belonging and understandings of home among a generation of young Kurdish adults who were born in Iraq, Iran, and Turkey and who reached adulthood in Finland. The young Kurds taking part in the study belong to the generation of migrants who moved to Finland in their childhood and early teenage years from the region of Kurdistan and elsewhere in the Middle East, then grew to adulthood in Finland. In theoretical terms, the study draws broadly from three approaches: transnationalism, intersectionality, and narrativity. Transnationalism refers to individuals’ cross-border ties and interaction extending beyond nationstates’ borders. Young people of migrant background, it has been suggested, are raised in a transnational space that entails cross-border contacts, ties, and visits to the societies of departure. How identities and feelings of belonging become formed in relation to the transnational space is approached with an intersectional frame, for examination of individuals’ positionings in terms of their intersecting attributes of gender, age/generation, and ethnicity, among others. Focus on the narrative approach allows untangling how individuals make sense of their place in the social world and how they narrate their belonging in terms of various mechanisms of inclusion and exclusion, including institutional arrangements and discursive categorisation schemes. The empirical data for this qualitative study come from 25 semi-structured thematic interviews that were conducted with 23 young Kurdish adults living in Turku and Helsinki between 2009 and 2011. The interviewees were aged between 19 and 28 years at the time of interviewing. Interview themes involved topics such as school and working life, family relations and language-learning, political activism and citizenship, transnational ties and attachments, belonging and identification, and plans for the future and aspirations. Furthermore, data were collected from observations during political demonstrations and meetings, along with cultural get-togethers. The data were analysed via thematic analysis. The findings from the study suggest that young Kurds express a strong sense of ‘Kurdishness’ that is based partially on knowing the Kurdish language and is informed by a sense of cultural continuity in the diaspora setting. Collective Kurdish identity narratives, particularly related to the consciousness of being a marginalised ‘other’ in the context of the Middle East, are resonant in young interviewees’ narrations of ‘Kurdishness’. Thus, a sense of ‘Kurdishness’ is drawn from lived experiences indexed to a particular politico-historical context of the Kurdish diaspora movements but also from the current situation of Kurdish minorities in the Middle East. On the other hand, young Kurds construct a sense of belonging in terms of the discursive constructions of ‘Finnishness’ and ‘otherness’ in the Finnish context. The racialised boundaries of ‘Finnishness’ are echoed in young Kurds’ narrations and position them as the ‘other’ – namely, the ‘immigrant’, ‘refugee’, or ‘foreigner’ – on the basis of embodied signifiers (specifically, their darker complexions). This study also indicates that young Kurds navigate between gendered expectations and norms at home and outside the home environment. They negotiate their positionings through linguistic repertoires – for instance, through mastery of the Finnish language – and by adjusting their behaviour in light of the context. This suggests that young Kurds adopt various forms of agency to display and enact their belonging in a transnational diaspora space. Young Kurds’ narrations display both territorially-bounded and non-territorially-bounded elements with regard to the relationship between identity and locality. ‘Home’ is located in Finland, and the future and aspirations are planned in relation to it. In contrast, the region of Kurdistan is viewed as ‘homeland’ and as the place of origins and roots, where temporary stays and visits are a possibility. The emotional attachments are forged in relation to the country (Finland) and not so much relative to ‘Finnishness’, which the interviewees considered an exclusionary identity category. Furthermore, identification with one’s immediate place of residence (city) or, in some cases, with a religious identity as ‘Muslim’ provides a more flexible venue for identification than does identifying oneself with the (Finnish) nation.

Rakas kulutuspäiväkirjani... : narratiivinen tutkimus opiskeliljoiden kuluttajaidentiteeteistä

Kulutusyhteiskunnan kehittymisen myötä perinteisesti ihmisen identiteettiä määrittäneiden tekijöiden, kuten sukupuolen, kansallisuuden ja luokka-aseman roolien on nähty heikentyneen ja kulutuksen nousseen tekijäksi näiden rinnalle. Olemassa olevat taloudelliset resurssit liittyvät kuitenkin kiinteästi kuluttajan identiteetin rakentamiseen ja niukkojen taloudellisten resurssien kanssa elävien, esimerkiksi opiskelijoiden, suhdetta kulutukseen on tutkittu melko vähän. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, minkälaisia kuluttajaidentiteettejä opiskelijoilla on, ja miten näissä identiteeteissä opiskelijuus koetaan kulutuksen kannalta. Toiseksi halutaan selvittää, mitkä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet toistuvat opiskelijoiden kuluttajaidentiteeteissä. Lisäksi tarkastellaan, millaisin kulutuksen keinoin opiskelijat rakentavat ja ilmentävät identiteettiään. Tutkielman analyysin aineistona käytettiin 15 opiskelijoiden kirjoittamaa kulutuspäiväkirjaa, jotka kirjoitettiin osana Turun yliopiston taloussosiologian aineen luentokurssia. Aineistoa tarkasteltiin narratiivisesti faktanäkökulmasta. Tulosten mukaan opiskelijoilla on varsin erilaisia kuluttajaidentiteettejä. Kun yksi nauttii kulutuksen mahdollisuuksista ja ilmentää statustaan kulutuksella, toinen viettää tyytyväisenä opiskelijaelämää vaatimattomasti kuluttaen. Kolmas puolestaan kärsii niukkuudesta ja kuluttaa vain välttämättömään. Tyypillistä opiskelijakuluttajaa ei siis tutkimuksessa löytynyt. Opiskelijat tarkastelivat omaa kuluttajaidentiteettiään usein suhteessa itsessä tapahtuneisiin muutoksiin, erilaisiin viiteryhmiin sekä vanhempiinsa yhtäläisyyksien ja erottelujen kautta. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että opiskelijoiden kulutustottumukset ja elämäntyylit ovat hyvin moninaiset, ja on hyvin haastavaa kuvailla yhtä tyypillistä opiskelijan kuluttajaidentiteettiä. Lisäksi opiskelijat ylläpitävät identiteettiään monin erilaisin kulutuksen keinoin. Yhteenkuuluvuus itselle tärkeisiin viiteryhmiin sekä samalla erottautuminen ja oman yksilöllisyyden ilmentäminen nousevat tässä prosessissa keskeisiksi.

Guilt, shame, emotion regulation, and social cognition: Understanding their associations with preadolescents' social behavior

In this thesis, two negatively valenced emotions are approached as reflecting children’s self-consciousness, namely guilt and shame. Despite the notable role of emotions in the psychological research, empirical research findings on the links between guilt, shame, and children’s social behavior – and particularly aggression – have been modest, inconsistent, and sometimes contradictory. This thesis contains four studies on the associations of guilt, shame, emotion regulation, and social cognitions with children’s social behavior. The longitudinal material of the thesis was collected as a survey among a relatively large amount of Finnish preadolescents. In Study I, the distinctiveness of guilt and shame in children’s social behavior were investigated. The more specific links of emotions and aggressive behavior were explored in Study II, in which emotion regulation and negative emotionality were treated as the moderators between guilt, shame, and children’s aggressive behavior. The role of emotion management was further evaluated in Study III, in which effortful control and anger were treated as the moderators between domain-specific aggressive cognitions and children’s aggressive behavior. In the light of the results from the Studies II and III, it seems that for children with poor emotion management the effects of emotions and social cognitions on aggressive behavior are straight-forward, whereas effective emotion management allows for reframing the situation. Finally, in Study IV, context effects on children’s anticipated emotions were evaluated, such that children were presented a series of hypothetical vignettes, in which the child was acting as the aggressor. Furthermore, the identity of the witnesses and victim’s reactions were systematically manipulated. Children anticipated the most shame in situations, in which all of the class was witnessing the aggressive act, whereas both guilt and shame were anticipated the most in the situations, in which the victim was reacting with sadness. Girls and low-aggressive children were more sensitive to contextual cues than boys and high-aggressive children. Overall, the results of this thesis suggest that the influences of guilt, shame, and social cognition on preadolescents’ aggressive behavior depend significantly on the nature of individual emotion regulation, as well as situational contexts. Both theoretical and practical implications of this study highlight a need to acknowledge effective emotion management as enabling the justification of one’s own immoral behavior.

Christlich-religiöse Textwelt als translatorisch-hermeneutischer Gegenstand Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen

Tämä teorialähtöinen, hermeneuttinen tutkimus sijoittuu käännöstieteen sekä uskonnon- ja kielifilosofian rajapintaan. Tutkimuksessa kuvataan kristinuskon tekstimaailmaa relevantin tulkintakehyksen kautta sekä esitetään tekstimaailman tulkintaan soveltuva lähestymistapa ammattikääntäjän eli välittävän vastaanottajan näkökulmasta. Tutkimus pureutuu käännösprosessin hermeneutiikkaan eli lähdetekstin ja sen maailman tulkintaan, ymmärtämiseen ja selittämiseen liittyviin aspekteihin. Tutkimuksessa ei esitetä käännösratkaisuja. Tutkimus nostaa esiin filosofisen ja teologisen hermeneutiikan peruskysymyksiä. Niitä ovat Raamatun tekstien vaikutushistoria, erilaiset todellisuus- ja kielikäsitykset, kirkon oppi, teologian pääsuuntaukset, uskonnolliset yhteisöt ja niiden perinteet, inhimillinen kulttuuri ja aika. Ne ovat ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat kääntäjän tekstin- ja maailmantulkintaan ja vaativat laajojen kontekstien huomioonottamista sekä lähestymistä monista eri näkökulmista. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan liittyvän kielipelin idea tarjoaa ajatusmallin, jonka avulla uskonnon käsite-, merkki- ja tekstimaailmalle voidaan luoda moninäkökulmainen tulkintakehys. Kielipelin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa tekstien samankaltaisuutta ja erilaisuutta kokoavana järjestelmänä, joka toimii intratekstuaalisesti eli sillä on omat pelisääntönsä, tulkinnan lähteensä sekä tunnistettava identiteetti. Järjestelmän keskiössä ovat uskonnon konstituioivat käsitteet ja kertomukset, jotka ovat muiden tulkintojen eli metatekstien lähde. Kääntäjän varsinaisina tulkintakohteina ovat metatekstit, eivät raamatunkääntämiseen liittyvät kysymykset suoranaisesti. Tutkimuksessa luodaan kuitenkin tulkintamalli, jonka mukaan metatekstejä ja raamatun tekstejä luetaan rinnakkain. Ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu rakentuvat tekstuaalisen kommunikaation pohjalta. Tekstejä luetaan sekä sääntöteorian että narratiivisen teorian valossa. Kertomus puhuttelee vastaanottajaa eri tavalla kuin sääntö. Tulkintamallissa yhdistyvät sekä analyyttinen että luovan mielikuvituksen sallima lukutapa. Molemmat toimivat yhdessä kääntäjän tekstin- merkin- ja maailmantulkinnan apuna. Tutkimuksessa pohditaan myös tekstiteorettisia kysymyksiä, tekstin ja merkin käsitteitä sekä niiden toimintadynamiikkaa. Tulkinnan mekanismi esitetään semioosin käsitteen avulla. Teksti määritellään heuristiseksi ja eksemplaariseksi kuvaukseksi maailmasta, ja se edustaa vain osaa tulkintakokonaisuudesta. Kääntäjän hermeneuttinen kenttä ulotetaan tekstinulkoiseen maailmaan, käytäntöön ja elämänmuotoon.

Uskonto Iranin ulkopolitiikassa : diskurssianalyysi Mahmud Ahmadinejadin puheista 2009–2012

Pro gradu -tutkielman aiheena on uskonto Iranin ulkopolitiikassa. Tutkielman päämääränä on selvittää miten uskonto vaikutti ja näkyi Iranin ulkopolitiikassa Ahmadinejadin viimeisellä presidenttikaudella. Tutkimuskysymykset ovat: (1) Miten Mahmud Ahmadinejad viestitti uskontoa Iranin ulkopolitiikassa? (2) Mitä diskursseja Mahmud Ahmadinejadin puheissa ilmeni ja mitä positioita puheissa Ahmadinejadille muodostui. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on konstruktivistisen teorian mukainen. Konstruktivis-mi korostaa kansainvälisen järjestelmän rakenteita ja normeja valtiollista käyttäytymistä muovaavina ja selittävinä tekijöinä. Tässä tapauksessa Mahmud Ahmadinejadin puheet ovat instituution virkamiesten tuotosta, presidentin itse antaessa omat kasvonsa viestin välittä-miseksi. Virkamiesten laatimat puheet muokkaavat sanojen kautta Iranin valtion identiteettiä vallitsevien uskonnollisten sääntöjen ja normien kautta. Mahmud Ahmadinejadin puheista syntyi analyysiprosessin tuloksena 11 diskurssia. Osa dis-kursseista on vahvemmin esillä, niiden uskonnollisen merkityksen takia. Toiset diskurssit esiintyvät puheissa säännönmukaisemmin ja toistuvasti. Ahmadinejadille muodostuu kaksi positiota, joilla hän vahventaa omaa puhettaan. Ahmadinejad liikkuu toiminnallisten posi-tioiden välillä rakentaen itsestään merkityksellisemmän kuvan kokouksissa. Positiot ovat presidentti ja uskovaisuus. Johtajuus Iranissa on kiistattomasti ayatollah Ali Khameneilla. Presidentillä ei ole käytän-nössä toimivaltuuksia omien puheidensa tueksi, koska esimerkiksi sodan julistamiseenkin tarvitaan ayatollahin valtuutus. Ahmadinejadin puheilla olisi enemmän painoarvoa mikäli presidentillä olisi enemmän valtaa. Iranissa presidentti on vain keulakuva, jonka tekemisiä maailmalla seurataan. Presidentin puheet antavat vain viitteitä Iranin lähitulevaisuuden poli-tiikasta ja sen suuntauksista.